25.4.2011


Luka tässä hau!

Nyt on saatu nauttia auringosta oikein kääkän mitalla – jopa kahden kääkän. Olemme vetäneet isännän kanssa pitkästä aikaa normaaleja kesälenkkejä, kun lumi suli ja puro sanoi puli puli. Lämmintä piisaa, mutta siitä huolimatta tuo pikkuveikkapöljä Kris hakeutuu parvekkeelle kuumimpaan paikkaan, jos joku päästää sen sinne.

Metsässä olemme törmäilleet vaikka minkälaisiin kulkijoihin. Kesä saa kivien koloista esille mitä ihmeellisimpiä ihmetyksiä. Kerrankin yksi mies tuli sauvojen kanssa vastaan ja kysyi meiltä, että onko meitä käytetty työkoirina? Kris taisi veikata heti oikein, kun haukahti sedän olevan umpi savolainen, eihän muut täällä työstä puhu. Hmphhau, kyllähän me toisaalta töitä tehdään joka arkipäivä, vahdimme kotia.

Voisiko joku valaista, että miksi meitä kutsutaan rottakoiriksi tai niiden jälkeläisiksi? Meidänkö muka pitäisi jahdata jotain haisevia myyriä ja hiiriä ja ties mitä rottiaisia, pthyihau! Ehei, se ei sovi meille ollenkaan, vaan me olemme lintukoiria. Isäntä on sille naureskellut jo monta kertaa – pahhau, mikä huumoriveikko. Voi haukut, kyllä se on ihan toista kirmata jonkun nätin siivekkään perässä kuin haisevan hiiren. Tässä yksi päivä nähtiin ekaa kertaa fasaani täällä Vantaalla, ja uskokaa tai älkää, niin flexien narut oikein savusivat kun spurtattiin Krisin kanssa paistin perään.

Ja sitten vielä yksi juttu, Kris veikka alkoi taas filmitähdeksi, se teki nyt sellaisen slow motion movien. Koska Kris ei ole mikään luun keksijä, niin se sopii sille kuin nenä päähän, hehhau! Oikeastaan tuo oli meidän kolmen, isännän, minun ja Krisin yhteistuotanto sillä välin, kun emäntä piipahti pistämässä turkulaiset ruotuun. Isäntä kuvasi, minä ohjasin ja Kris nolasi itsensä, hahahau! Ellette usko, niin katsokaa lopputulos – ei ole häävi! Kris Slow motion movie

Kesä on kameroinnin aikaa!