29.3.2007

ByeHau jäät!

Se siitä sitten, eli noista jäistä ja niiden kestävyydestä. Uskokaa tai älkää, niin vielä toissapäivänä tuolla muutaman kymmenen metrin päässä oli joku äijä pilkillä. Meikähaukku ei tuonne tassujaan ole suostunut viemään oikeastaan koko talvena, niin yksi pöllö pilkkii lapikkaat vettä hörppien, pöhhau! Näytti kyllä olevan kala syönnillään siitä päätellen miten paljon niitä lappoi muovipussiinsa, kun satuin isännän kanssa iltalenkillä paikalle.

Olen miettinyt näin kevään korvalla, että mitä hyvää saisi aikaiseksi kuusi kertaa järsityistä luista johon isäntä kuulemma teloo tämän tästäkin varpaansa lievän manailun saattelemana. Saisiko niistä vaikka aikaiseksi lautan, jolla voisin purjehtia aavan meren tuolle puolen – siis tuonne taustalla siintävään Santahaminaan? Ehkä siihen pitäisi saada kuitenkin moottori, jotta en löydä itseäni Korkeasaaren rannasta. Sieltä kun on tunnetusti eläinten hankala päästä pois ilman paluulippua. Meikähaukku on kyllä niin hurrja, että minut laitettaisiin varmaan leijonahäkkiin, rrrrauhhau!

Tuuletelkaa kuonojanne leppoisessa kevätauringossa!