11.8.2006

Heihau!

Hau huh, olihan taas rankka päivä tänään. Jahtasin aamupäivän karmeata moppimonsteria ja imurihirviötä pitkin reviiriäni. Uskokaa tai älkää, niin niillä on perimmäinen tarkoitus syödä minua ruoat kupista. Olin tänään varsin nokkela ja vetelin kupit tyhjäksi todella nopeasti. Puuh, pikkaisen alkoi turvottaa moinen ähyyttäminen ja vatsa alkoi muistuttaa jalkapalloa, öhhau!

Monsterin ja hirviön paettua piiloihinsa, minä lähdin isännän kanssa kävelemään ja tarkastamaan ulkoisen reviirin ja siellä kulkijat. Minua vähän epäilytti ne kulkijat, sillä olimme aamulenkillä törmänneet puskissa kykkiviin miehiin. Pelkäsin sodan syttyneen, mutta isäntä kertoi niiden olevan vain läheisen Santahaminan varuskunnan varusmiehiä aamumarssilla. Yhtä kaikki – hyvin, sanoisinko erittäin epäilyttäviä koko sakki. Kyllä kunnon vahtikoira epäilee kaikkea, vai mitä muut vahtihaukut sanovat?

Niin, siihen päivälenkkiin palatakseni: tuo tämänpäiväinen kuva kertoo yhdestä miellyttävästä tapaamisesta. Siinä on meidän naapurissa asuva nuori Aino tyttö. Aino oli saanut jo molemmat korvat pystyyn, mikä miellytti tällaisten jalojen pystykorvien omistajaa kovasti. Kovasti on tyttö kasvanut pienessä ajassa. Todella kiva, kun lähistöllä on toinen kääpiöpinseri, jota pääsee silloin tällöin tapaamaan. Tuosta tuli mieleen, että kaikki eivät usko minun ja Ainon olevan samaa rotua, pyhhau. Olen törmännyt useampaankin ihmiseen, jotka päivittelevät, että olemmeko me tosiaan samanrotuiset. Olemme, ja jalot sellaiset, pistehau!

Muistakaa moikkailla tuttuja!