6.12.2006

Oi Maamme Suomi Hau!

Kajautinpas tuossa juuri sellaisen pontevan Maamme-Haukun, joka kuului taatusti kauas – siis ainakin tuonne naapuriin seinän toiselle puolen. Rupesin isänmaalliseksi, kun katselin kalenteria miettiessäni syytä siihen miksi perhe on kotona keskellä viikkoa. Kyllähän meikähaukku isänmaallinen on, aivan alimmaisia tassunpohjakarvoja myöten.

Esi-isien ja esi-haukkujen urheuden vuoksi meillä on nyt säännöstelemättömät luut, rajattomat ulkoilumahdollisuudet, vapaus haukkua kaikkea mikä liikkuu ja mahdollisuus pukeutua sen värisiin vaatteisiin kun haluaa. Minullakin on sellainen sininen Calle-tädin tekemä suoja korvia ja kaulaa varten.

Yksi vapaus tästä koiranelämästäni puuttuu ja isännän mukaan siihen ei ole tulossakaan mitään muutoksia. En saa syödä ihmisten herkkuja ämpäri tolkulla, pyhhau! On se kumma miten vapaassa maassa kuitenkin rajoitetaan tuollaisia koiran elämälle niin elintärkeitä asioita, kuten herkkujen syömistä.

Oletteko muuten laittaneet merkille, että pihalla kulkevat ihmiset ovat pimeällä paljon epäilyttävämmän oloisia mitä keskellä kirkasta päivää? Äsken kun olimme lenkillä, minun piti käydä tarkastamassa mitä yksi nainen poltteli talon seinustalla. Röökihän se oli, mutta huomautin silti asiasta, sillä voisihan sen röökin mennä polttelemaan jonnekin muualle kuin esimerkiksi omalle pihalle. Olemme kyllä keskustelleet isännän kanssa tuosta liiallisesta vahtimisesta, mutta kun minä vaan haluan tietää mitä ympärilläni tapahtuu.

Ja nyt jokainen menee kajauttamaan pihalle Maamme-haukun!