etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

1.5.2009

Vuokraluuserin vappuaatto

Torstai alkoi teellä, tarkastin sen ketsuppitahrojen sävyttämästä kalenterista siivouskaapin ovesta. Olin sen siihen ihan itse laittanut ruuvilla kiinni. Ruuvilla sen takia, että vuokraisäntä oli kieltänyt kaikenlaisen seiniin ruuvaamisen. Tuo olikin ovi, joten hähää vaan Mersulla ajava isomahainen vuokraisäntä. Ruuvi oli niin pitkä, että se ylettyi oven läpi siivouskomeron puolelle, jonne olin ripustanut vaarilta perimäni kankaisen nenäliinan. Vilkuilin kelloa ja totesin minulla olevan hyvin aikaa juoda aamuteeni, sillä kahvipaketti oli loppunut jo pari päivää sitten. Teen juonnissa oli se hyvä puoli, että samaa teepussia saattoi käyttää useita kertoja, kun sen säilytti käytetyssä leipäpussissa. Teetä ryystäessäni selkäpiitä kulkivat kylmät väreet, tänään pitäisi maksaa vuokra. Maksu tapahtui käteisellä, sillä vuokraisäntäni ei halunnut minkään suorituksen näkyä pankkitilillään. Minä en olisi välittänyt tavata sitä miestä kerran kuukaudessa, mutta eipä tässä muutakaan vaihtoehtoa ollut.

- Onx kamaa? kuului rapusta, kun raotin varovasti huoneistoni syljellä koristeltua ovea.
- Ei ole, menkää kysymään sitä tuolta paremman väen omakotialueelta, vastasin happamasti ja irvistin perään.

Miten minulla muka olisi varaa kamaan tai mihinkään muuhunkaan, kun käteen jäävästä vajaasta puolestatoista tonnista meni suoraan 800 euroa vuokraisännälle. Lopuista rahoista tappelivat vakuutusyhtiö, lähin ruokakauppa, sähkölaitos, YLE, paikallinen autokorjaamo ja viinakauppa. Onneksi olin keksinyt vaihtaa Buranan Ibumaxiin, niin edes krapulat tulivat nykyisin halvemmiksi. Pieni lohtuhan tuo oli, mutta elämässä piti osata iloita kaikista hyvistä asioista. Itsekseni hymähdellen astelin raput alakertaan ja suuntasin kenkäni kadun varressa seisovan autoni vierelle. Olisi minulla ollut mahdollisuus käyttää vuokra-asuntooni kuuluvaa tolppapaikkaa, mutta siitä vuokraisäntä olisi perinyt kolmekymmentä euroa lisämaksua, kuten oli myös saunan kanssa. Kaikkeen tottuu aikanaan, kuten ilman saunaa ja auton lämpöpaikkaa elämiseen. Yksi elämäni suurimpia haaveita olisi saada joskus lähteä töihin tolpassa olleella autolla, joka olisi varustettu edes lohkolämmittimellä.

- Ovet jäässä vai? kuului samassa tien toiselta puolen ison omakotitalon pihasta.
- Ei, kuskin ovi ei vaan toimi, vastasin renkatessa apukuskin oven lukkoa.
- Niin, vappuhan nyt on, tyyppi omakotitalon pihalla virnisti ja painoi napista coupe-mallisen maasturi Bemarinsa ovet auki.
- Aika korkea, tuo autonne, heitin kohteliaisuusläpän.
- On tässä yksi huono puoli, mies heitti takaisin.
- Mikä? innostuin oitis, sillä oliko meillä sittenkin joku yhteinen puheenaihe paremman väen omakotiasukkaan kanssa.
- Kaikki köyhät haluaa tietää paljon tämä kuluttaa?
- Aijaa, varmaan paljon, huokaisin alistuneena.
- Ja helvetisti päälle, hehee, mies nauroi ja hurautti tiehensä nelivetosaksanseisojallaan.

Sain viimein lukon auki ja kömmin ysiykkösen Sunnyni kuljettajanjakkaralle. Siihen oli pitänyt laittaa tyyny, sillä penkki oli retkahtanut jotenkin omituisesti. Ennen liikkeellelähtöä nostin kumiset mustekalat jalkatilasta pois ja heitin takapenkille. Niitä taas tarvitsi talvella, kun sai auton ovet auki, mutta ne eivät enää pysyneet kiinni ennen auton totaalista lämpenemistä. Nyt oli kesä tulossa ja niitä tarvittiin seuraavan kerran vasta syksyllä, mikäli katsastusmies päästää auton läpi kesällä. Vekslatessani autoni ympäri tiellä, vilkaisin äskeisen omakotitaloasujan talon suuntaan ja huomasin hänen vaimonsa jumppaavan ison olohuoneen ikkunan edessä, päällään vain pienen pienet alushousut. Ei ollut siinä naisessa rasvaa missään, perse oli piukka ja tissit kuin teinitytöllä, että tuokin vielä piti nähdä. Samainen nainen oli tullut monta kertaa vastaani koiriensa kanssa, sellaisten valkoisten rotukoirien, mitä ikinä sitten lienevätkin rodultaan. Aina se oli persettä keinuttanut, mutta nyt näin sen tissit, mikä ei helpottanut omaa elämääni yhtään.

Ensimmäisissä liikennevaloissa muistin yhden seikan, pissapojanneste oli yhä kaupassa. Pesuri huusi kurkku suorana kun käskytin sitä raivokkaasti. Yritin samalla keinuttaa kropallani autoa, jos vaikka se löytäisi sillä tavalla jonkun helmen pesuainesäiliön nurkasta ja saisin lasin puhtaaksi. Tuo oli kuitenkin toiveajattelua ja näin ollen kuivina hinkkaavat pyyhkijät naarmuttivat tuulilasia lisää.

- Taas myöhässä, pomo vinkui kellokorttikoneen vieressä, kun ryntäsin juoksujalkaa sen luokse työpaikassani pahvivarastolla.
- Kaksi minuuttia vain, teen illasta sen verran pitempään, lupasin pää painuksissa.
- Onko minun ymmärrettävä, että tämä on herra Tuikkukynttilän tapa, työnjohtaja tivasi.
- Mahtivalo, sukunimeni on Mahtivalo ja olen myöhässä vasta toista kertaa tänä vuonna. Viimeksi minulta oli varastettu auto.
- Ja mikähän se syy tällä kertaa oli, olit synnyttämässä vai?
- Kahvi oli loppu ja viiteen kertaa käytettyä teepussia piti liottaa pitkään ja auton ovi ei meinannut avautua ja…
- Heräsit jonkun vosun vierestä, myönnä pois?
- E-en, ei minulla mitään naista ole.
- Tänään kaikki pääsevät kotiin jo kello kolmetoista, joten olet sitten ensi maanantaina töissä kolme tuntia ja kolme minuuttia pitempään.
- Myöhästyminen oli vain kaksi minuuttia, purnasin takaisin.
- Kyllä, mutta firman sääntöjen mukaan kalenteriin merkkaamattomat kokoukset eivät ole työaikaa, joten lisään tämän keskustelun viemän ajan, eli yhden minuutin tehtäväksi maanantaina. Työniloa ja hyvää vappua, mikäli sinulla on siihen varaa, työnjohtaja röhähti ja poistui ulos tupakalle.

Menin pukuhuoneen kautta työpistelleeni, eli lajittelemaan erilaisia pahvilaatikoita varaston perimmäiseen loukkoon. Työ oli tylsää, mutta näin saatoin samalla unelmoida siitä omasta lämpötolppapaikasta ja Sunnyn lohkolämmittimestä. Sisätilan lämmitin olisi myös kova juttu, mutta sisätilanlämmittimen haaroitus oli minulle liian kallis paukku. Hyvällä tuurilla sellaisen saattaisi löytää jostain romuttamolla olevasta Sunnysta, mutta silloinkin kuvioon astui sen asentamisesta aiheutuvat kustannukset, sillä itse osasin vain lajitella pahvilaatikoita numerosarjojen, värin ja koon mukaan. Tein tänään myös erilaista ajatustyötä, nimittäin tarkan listan siitä mitä ostan kaupasta vappua varten. Yksi iso pullo simaa, kaksi munkkia, jugurttipurkki, Pirkka-tonnikalapurkki ja kaksi pussia makaronia. Mäyräkoiran olin ostanut jo eilen, ettei se vaan pääse loppumaan kaupasta, mikäli pomo teettää ylitöitä vielä vappuaattona.

Kello kolmetoista pomo tuli sanomaan, että pääsemme todella kotiin ja toivotteli vielä hyviä vappuja röhönaurujen kera. Kävelin pukuhuoneen kautta autolleni, joka oli myös täällä työpaikan päässä kadunvarrella. Olin minä yrittänyt sitä ajaa useamman kerran firman aitojen sisäpuolella olevalle henkilökunnan parkkipaikalle, mutta toimitusjohtaja oli kehottanut siirtämään sen kadulle. Firman maine kuulemma kärsii, mikäli asiakkaat näkevät pihalla niin vanhan ja ruosteisen auton, luulevat hänen vielä maksavan huonoa palkkaa tai pitävän palveluksessa entisiä linnakundeja. En ollut linnakundi, mutta palkka olisi kyllä voinut olla 20 vuoden palveluksen jälkeen vähän parempikin.

- Anteeksi, aiotteko ajaa autonne siihen? viereisessä ruudussa punaisessa avoautossa istuva nainen huusi Citymarketin parkkipaikalla.
- Aion, siinä on vapaa ruutu, kailotin takaisin.
- Ei ole enää, se on nyt varattu.
- Kuka, missä? pyörittelin päätäni.
- Tuolla takana on vapaata tilaa, nainen viittoili parkkipaikan perälle.
- Niin varmaan, purin hammasta ja sorvasin peruutusvaihteen päälle kauhean kirskunnan säestämänä.

Kaupassa käynti sen sijaan sujui loistavasti, tonnikala oli plussatarjouksessa, kuten myös makaroni ja säästin kymmeniä centtejä. Kassatyttö jopa hymyili minulle ja toivotteli hyviä vappuja iloisena. Huomattavasti paremmalla mielin nostin ostoskassin autoni takapenkille ja hurautin takaisin vuokra-asuntoni kohdalle. Asuntoni oli omistuskerrostalossa ja olin hyvin usein unelmoinut, että omistan kyseisen 50 neliön kaksion ja että minulla on mahdollisuus tehdä omassa asunnossani mitä minä haluan, vaikka ottaa koira.

Marsu minulla tosin oli ollut joskus viitisen vuotta sitten, mutta sekin söi kuukaudessa niin paljon, että elukan kuolema oli enemmän helpotus kuin tuska. Lisäksi se piti kuskata joka hiton kerta piiloon autoon kun vuokraisäntä tuli perimään vuokraa, sillä hänen mukaansa asuntoon ei saanut tuoda eläimiä, ei edes satiaisia. Eläimet kuulemma laskevat asunnon arvoa heti kymmeniä prosentteja ja saavat hänet huonoon valoon muiden osakkaiden silmissä. Joskus hän oli nuuhkinut ilmaa epäuskoinen ilme naamallaan, mutta olin pelastanut tilanteen selittämällä serkkujen juuri käyneen, olivat maalta ja heillä oli eläimiä. Enää ei sekään onnistuisi, sillä puolivuosittaisen vuokrankorotuksen yhteydessä oli tässä vuosi takaperin tullut lappu, jossa kiellettiin myös maalaisserkut ja eläimelliset tyttöystävät. Huoh, jälleen kerran minun elämä olisi parempaa, mikäli rahat riittäisivät tien toisella puolen olevalle onnellisten ihmisten omakotitaloalueelle, jossa kauniit naiset jumppaavat tissit paljaina ja miehet ajavat leasing-Bemareillaan.

- Iltapäivää naapuri, sait sitten ovet auki, samainen Bemarimies huuteli, kun tappelin vaihteeksi jumiutuneen takaoven kanssa.
- Sain kyllä, yleensä ne aukeavat ajan kanssa.
- Miten vapun juhlimisen kanssa, kuoharia ja sen seitsemää sorttia kalaa vai?
- E-ei nyt ihan, tonnikalaa makaronilla ja Koffia mäyräkoirallinen, vastasin totuudenmukaisesti.
- Kuulostaa hyvältä, ei mene turhaa aikaa niiden laittamiseen, vaikka pitäähän ne makaronit kait keittää.
- Pitää joo, vastasin.
- Itse ajattelin laittaa tässä kohta saunan lämpenemään kuivilla koivuhaloilla. Sen jälkeen lataan takan täyteen samaisia halkoja, otan jääkaapista pullon kylmää XO-konjakkia ja laitan eukon selälleen takan edessä olevalle aidolle karhuntaljalle.
- Minulla on Pluspaketti, katson faktalta rikosohjelmia, amerikkalaisia, kerroin omat vappusuunnitelmani.
- Tuo voi toimia makaronin kanssa jopa oikein hyvin, hehehee. Hyvää vappua vaan naapuri!
- Hyvää…sitä…jotain, mutisin miehen perään.

Päästyäni sisälle asuntooni laitoin kolme viimejouluista lämpökynttilää palamaan. Oli minullakin elävä tuli, ei ihan takan veroinen, mutta kyllähän tuo tunnelmaa toi, vaikka siinä sekoittui pikkujoulutunnelma ja vappufiilikset. Oikeastaan ihan sama, pikkujoulunakin istuin kotona ja join samaa olutta. Laitoin kynttilät sohvapöydälle ja istuin sohvalle katsomaan televisiota. Vähän ennen kuutta nostelin sadan euron setelit riviin ruokapöydälle, sillä vuokraisäntäni halusi ne satasina ja niiden piti olla pöydällä ojennuksessa. Tasan kuudelta ovikello soi.

- Vuokraluuseri, onko askeleesi hidastunut? paksumahainen vuokraisäntäni irvisteli oven takana Mersu-pusakka päällä ja Mersun avaimet näyttävästi kädessään.
- Kesti vähän, olin kompastua matkalla mattoon.
- Ai jai, heikko itsetunto ja vuokralla asuminen ei ole hyvä yhdistelmä. Kyllä miehellä pitää olla munaa, jotta se voi ylpeänä kantaa vuokraisännälleen rahaa, vai mitä?
- Ihan mitä vaan. Ne rahat ovat keittiön pöydällä.
- Nuuh, et kait meinaa polttaa koko kämppää?
- E-en varmasti, laitoin vain kolme pientä kynttilää palamaan vapputunnelman vuoksi.
- Vai niin. Olenkohan minä missään kohtaan tullut sanoneeksi, että haluan sijoitusasuntoni seinät mustiksi, peräti hiiltyneiksi, olenko?
- E-eivät ne mihinkään hiilly tai mustu, pienet kynttilät, puolustelin tunnelmanluojiani.

Vuokraisäntä käveli kynttilöiden luo, sammutti ne ja heitti kaikki tiskialtaaseen, johon laski vielä vettä päälle. Onneksi minulle jäi sentään muisto niistä palavista kynttilöistä. Sen jälkeen hän laski vuokrarahat ja laittoi ne Mersu-pusakkansa povitaskuun. Vuokranperintään kuului myös asunnon tarkastaminen, eli hän katseli nurkat läpi sekä kurkki uuniin ja jääkaappiin. En ollut käyttänyt uunia ollenkaan, joten siitä selvisin ilman moitteita.

- Mitä tämä on? vuokraisäntä otti jääkaapista käteensä avatun kalasäilykepurkin.
- Purkkikalaa Lidlistä.
- Avattuna, minun jääkaapissani.
- Aika hankala syödä ilman avaamista.
- Mitenpä luulet minun markkinoivan tätä vuokra-asuntoani, omintakeisella sillinhajullako?
- Ehkä sijainnilla? ehdotin varovasti, sillä näin sitä ainakin minulle oli aikoinaan markkinoitu.
- Pitäisikö minun ottaa tuo vittuiluna? vuokraisäntä katsoi minua tuimasti.
- Siis ei kalaa jääkaappiin, huokaisin pettyneenä menetetyistä omega3-rasvahapoista.
- Ei, kunnon kyrsä ei haise!

Sinne lensi roskikseen puoliksi syöty kalasäilykepurkki, vaikka luulin, että vuokralaisella on oikeus ostaa itse mitä ruokaa haluaa jääkaappiinsa. Samassa katseeni osui tien toisella puolen olevaan omakotitalon pihaan, jossa näytti nousevan savu grillikatoksesta, arvatenkin kuivilla koivuhaloilla aikaansaatu. Olinhan minäkin päässyt nauttimaan aikoinaan kuivien koivuhalkojen tuomasta tunnelmasta ja tuoksusta, mutta siitä oli aikaa kohta parisenkymmentä vuotta. Siihen aikaan vielä kaupunki piti makkaranpaistopaikoillaan puita ja kävin niissä yleensä aamuöisin fiilistelemässä ja paistamassa tarjous Campingia. Enää se ei onnistunut, sillä huligaanit polttivat halot ja makkaranpaistopaikat.

- Et ole naista hommannut? vuokraisäntä keskeytti haaveiluni.
- E-en ole.
- Kerrot sitten minulle jos sellaisen meinaat tänne ottaa pyörimään, vuokra on nimittäin vain yhdeltä hengeltä. Jos tähän majoittuu kaksi, minun pitää nostaa vuokra tuhanteen neljäänsataan kuussa.
- Niin, taitaa se naisen kanssa eläminen tulla aika kalliiksi, huokaisin.
- Nähdään kuukauden päästä ja yritä nyt helvetissä elää tässä asunnossa ja kunnioittaa toisen omaisuutta. Ei luulisi olevan vaikea noudattaa sääntöjä, kun ei ole kerran varaa omaa ostaa.
- Minä yritän, lupasin eteisessä jalosti, kun vuokraisäntä poistui Mersun avaimia kilisyttäen rappuun.

Menin heti ikkunaan katsomaan, kun hän nousi uudenkarheaan Mersuun ja lähti raivoisasti kaasuttaen rapun edestä. Auton hävittyä näkyvistä kävin jääkaapista pullon keskiolutta ja jäin ikkunan ääreen katselemaan paremman väen omakotitaloaluetta. Se oli kovin lähellä, mutta tuon tien ylittämiseen minulla ei olisi koskaan varaa tällä koulutuksella ja palkalla. Päästäkseni paremman väen vapputunnelmiin, avasin tuuletusikkunan ja vedin keuhkot täyteen kuivien koivuhalkojen ja tulen aikaansaamaa savua. Se oli huomattavasti paremman tuoksuista mitä omista lämpökynttilöistä lähtenyt käry.

Viimeisen mäyräkoirassa olleen oluen jälkeen nousin sohvalta ja kävin kurkkaamassa ikkunasta. Avoimena olevasta tuuletusikkunasta kuului iloista laulua, joka kantautui paremman väen omakotitaloalueelta. Taisivat laulaa laulunsa vielä jollain vieraalla kiellä, heillä kun kaikki oli paremmin mitä minulla. Nenäni otti myös jotain ruoantuoksuja, mutta en osannut yhtään sanoa mitä se oli, nähtävästi jotain todella parempaa.

Yhdentoista aikoihin pesin hampaat ja painelin nukkumaan, sillä ei minulla ollut varaa lähteä ulos juhlimaan. Menin nukkumaan vähän epätietoisin mielin, sillä en ollut varma, että ilmestyikö nyt viikonloppuna ollenkaan Hesarin asuntoliitettä. Yleensä sunnuntai meni hyvin, kun luin sitä ja mietin miten käyttäisin mahdollisesti lotossa voittamani miljoonat. Nukahdin lopulta hymy huulilla, sillä huominen krapulapäänsärky olisi Ibumaxin myötä aikaisempaa halvempi.