etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

29.7.2009

Vuokralurkki

Rami Paukku makasi selällään olohuoneen lattialla ja tuijotti lampun paikkaa. Siinä tavallaan silmä lepäsi, sillä se oli niitä ainoita kohtia jossa katto oli vielä entisellään. Katosta hänen ajatuksensa kääntyivät huonekaluihin, joita asunnossa ei enää ollut. Keittiön vanha ruokapöytä oli kyllä aivan lähellä asuntoa, nimittäin keittiön ikkunan alla. Se oli puoliksi vahingossa ja puoliksi tarkoituksella pudonnut ikkunasta. Vahingossa sen takia, ettei Rami kerinnyt saada kameralla putoavasta pöydästä kuvaa. Sillä kuvalla kun oli tarkoitus voittaa loppuvuoden kaikki valokuvauskisat tai ainakin niistä rahakkaimmat.

- Uuuuh, aaah, oiiiih, oiiiiiiih!
- Hähähää, tuokin se jaksaa aina naida, lunttu! Rami rähähti ääneen naisen huohotusta kuunnellessaan.

Rami siveli vatsaansa, se alkoi olla jo kohtalaisen iso, satakymmenen kiloa ja puoltoista metriä, kyllä siinä sai myös vatsa omansa. Onneksi verkkarit olivat keksitty, ne eivät kiristäneet, varsinkin kun kuminauha oli huokaissut viimeisen kerran jo toistakymmentä vuotta sitten.

- Käkäkäkää, mihinkään ei voi enää luottaa, ei edes kuminauhoihin, mies käkätti omaa kaljuaan sivellen.

Ei Rami aina ole ollut kalju, hiukset vaan häipyivät siinä vaiheessa kun vaimo lähti. Saatana, lepakko vei tuhkakupista tuhkat ja vielä hiuksetkin päästä. Meni sittemmin naimisiin jonkun toimitusjohtajan kanssa ja teki sille lapsen, pah! Kyllä Ramikin olisi sitä lapsentekoa vielä harjoitellut, mutta nainen oli ilmoittanut kolme vuotta kestäneen lastin nielemisen riittävän.

- Ring, ring, ovikello ilmoitti.
- Älä! Rami karjaisi, mutta myöhästyi hieman.
- Ring, kling, kling, kling, kops!

Kesti hetken, että Rami pääsi ylös ja sai melkein kainaloihin nousseen t-paidan takaisin vatsansa päälle, melkein napaan saakka, sillä pitemmälle väärässä lämpötilassa pesty paita ei ylettynyt. Pesulaput ovat vain yksinkertaisesti niin pieniä, ettei niitä näe lukea ilman mikroskooppia parin promillen juubassa. Kolmessa promillessa ne häviävät jo kokonaan, mutta se onkin jo toinen juttu. Se olikin ainoa kerta, kun hän oli talon pesutupaa käyttänyt. Pesukoneet eivät olleet vaatteita varten, se oli tullut todistettua kertaheitolla. Ämpärissä ne vaatteet pitää pestä.

- Onko siellä ketään kotona? Meillä piti olla nyt se huoneistotarkastus, oven takaa kuului vuokraisännän kärsimätön kailotus.
- Älä nyt vaan kenkiisi kompastu, avojaloin asunnon ovelle kävellyt Rami huusi takaisin.
- Päi-vää, vuokraisäntä sanoi ja jäi tuijottamaan eteensä.
- Et sitten ottanut aamulla oikeita lääkkeitä, Rami murjaisi.
- Köh, tuota, miten minä muistelen, että tässä asunnossa oli eteisessä naulakko.

Rami vilkaisi taakseen ja kääntyi katsomaan uudestaan vuokraisäntää. Asunnolla oli hänen mielestään jo sen verran ikää, ettei nyt yhden naulakon puuttuminen voinut olla kovin tärkeää, itse hän ei olisi kyllä ottanut puheeksi koko asiaa. Sehän oli vain pätkä puutavaraa ja muutama raudasta taivuteltu koukku ja pari metalliputkea.

- Mikä tuolle ovikellolle tuli? Vuokraisäntä, Mauno Vähäiso, tiedusteli.
- Putosi lattialle. Kuka käski runkata?
- Omaanihan tuossa soittelin.
- Onko lainata kännykkää, tuli siitä soittamisesta mieleen?
- Täh, kännykkää?
- Pistä tähän käteen, Rami ojensi ison kouransa Maunon eteen.
- Minä tuota...
- Ootko joku vitun Eeriksonimies, hävettääkö olla poikkeava, mitä, häh?
- Tässä on, ja sitä paitsi tämä on uusinta uutta oleva Nokia, Mauno laittoi ojennettuun käteen uuden E75 puhelimensa.

Mauno katseli vuokralaistaan ja mietti, että pitääköhän puhelin viedä desinfioitavaksi jonnekin vai laittaa suosiolla suoraan kierrätykseen puhelun jälkeen. Toisaalta, puhelin oli pieni hinta siitä, että hän pääsi eroon tuosta maanvaivasta. Olihan tuo vuokralurkki maksanut hänelle vuokrina paljon muutakin kuin tuon puhelimen. Uusi Audi oli ostettu myös vuokralaisten rahoilla, samoin kun thaimaalainen vaimo ja vaimon katumaasturi, sellainen iso korealainen. Onneksi Suomi oli täynnä tuollaisia epäonnistuneita reppanoita, joille mikään pankki ei myöntänyt asuntolainaa ja joiden vanhemmat olivat juoneet omat rahansa ihan itse. Tarkemmin ajateltuna hänen autot olivat osamaksuautoja, mutta onhan se melkein kuin omistaisi ne, kun vertaa noihin epäonnistujiin.

- Et käytä pukua enää? Mauno kysäisi puhelun lopettaneelta Ramilta.
- Käytän, verkkapukua, hähähää.
- Muistelen tuota, että tuota sinulla olisi ollut ihan merkkipuku päällä kun vuokrasit tämän asunnon.
- Niin se puku, olin menossa naamiaisiin ja päätin olla illan pellenä. No, ei sitä pukua tarttenut minnekään enää palauttaa, yksi frendi poltti sen pihagrillissä, oli väärän värinen, käkäkäkää.
- Aivan, Mauno kiristeli hampaitaan ja yritti kurkkia lihavan vuokralaisensa ohi.

Kyllä Mauno olisi katsonut myös yli, mutta vaikka Ramilla oli pituutta kuin viinipullon korkilla, oli Mauno häntä vielä sentin tai pari lyhyempi ja puolet laihempi. Pitäisiköhän sittenkin muuttaa Thaimaahan, Mauno mietiskeli pituustraumansa johdosta. Koska vuokralaisen ohi ei nähnyt ja mies oli muutenkin törkeä, päätti hän ottaa virallisemman kannan tähän huoneistotarkastukseen. Hän oli ihan itse laatinut satakolmekymmentäkuusi kohtaa sisältävän tarkastuspöytäkirjan.

- Minulla on tässä lomakenippu, hän ilmoitti mahdollisimman virallisella äänellä ja avasi mustan nahkasalkkunsa.
- Rrööyyyyh, minullakin oli kerran lomakenippu, ihan poliisin kirjoittama. Heitin pois, ei huvittanut lukea, Rami vastasi.
- Aloitetaan tästä eteisestä. Täältä puuttuu naulakko ja ovikello on rikki.
- Luonnollista kulumaa.
- Ovikello kyllä, mutta ei naulakko.
- Molemmat, vanha naulakko ja pidin siinä paljon takkia.
- Hetkinen, mutta eikös tässä pitäisi olla sellainen ovi, väliovi? Mauno tuijotti asunnon ulko-ovea.
- Mitä väliä sillä on, onpahan yksi ovi vähemmän avattavaa, Rami tuhahti ja nosti verkkareita ylemmäksi.
- Siis väliovi puuttuu, laitan sen tänne lomakkeelle.

Rami yritti kurkkia mitä vuokraisäntä lomakkeeseen kirjoittaa, mutta tämä suojasi kädellään lappua niin, ettei se onnistunut. Samalla hän mietti, että ostaisikohan tänään Lidlin olutta vai kävisikö reteesti lähimmässä Siwassa, sen vieressä kun on viihtyisä metsikkö, jossa oluet saattoi siemailla samanhenkisessä seurassa. Tämä tarkastaminen tuntui vaan vievän aikaa oletettua enemmän, nyt oli mennyt kohta jo kymmenen minuuttia aivan hukkaan. Hän katseli vuokraisäntäänsä ja tuli siihen tulokseen, että kaikki johtui kravatista. Se estää verenkierron päähän ja sitä kautta toiminnot hidastuvat ja ihminen alkaa nähdä omituisia puutteita, kuten nyt joku vitun väliovi. Missä tarvitaan kahta ovea peräkkäin? Hän puhisi mielessään.

- Tämä eteinen ei näytä kovin hyvältä, Mauno puhisi.
- Ei kukaan eteisessä asu, oletko vähän yksinkertainen? Rami kuittasi takaisin.

Vuokraisäntä pyyhki otsalle ilmestyneen hikikarpalon pois. Mikähän se oli, että täällä hikoilutti näin kovasti ja maanpäällisessä paratiisissa Thaimaassa tuskin koskaan? Siinä samalla hänen mieleensä tuli joka kuukautinen avustus vaimonsa kotimaahan. Vaimolla oli iso perhe ja suku, jota hänen piti elättää myös. Nyt vaimon eno oli alkanut rakentaa taloa ja siihen meni yhden vuokra-asunnon tuotto kokonaan. Vaimo oli kyllä nätti, pieniperseinen ja vähäruokainen, mutta suvulle lähetetyllä rahamäärällä olisi elättänyt pari valasta ja vielä olisi jäänyt rahaakin, että ei tässä olisi nyt varaa mitään vuokra-asunnon väliovia ostella, perhana!

- Esittelenkö vessan? Rami heilutteli vessan ovea edestakaisin.
- Hmm, näyttää aika tyhjältä, Mauno kurkkasi varovasti hämärään vessaan.
- Ihan pikkuisen on käytössä kulunut. Tuon peilin olen omilla rahoilla liimannut, kait saan sen liimatuubin hinnan takaisin, säästin jopa kuitin?
- Pe-peilin?
- No ihan vähän siitä jäi kadoksiin, mutta kyllä se kuvan näyttää vielä hyvin. Olen minä ajanut partaa sen edessä monta vuotta, siis tuossa kunnossa.

Mauno vilkaisi vuokralaisensa naamaa ja taas kulki kylmät väreet pitkin selkärankaa. Millä helvetin niittokoneella se naamansa oikein ajaa? Naamasta katse kääntyi vessaan ja siihen paikkaan, jossa hänen muistinsa mukaan pitäisi olla vessanpytty. Nyt siinä oli vain ämpäri ja tukitut putkenpäät.

- Pyt-ty!
- Käy vaan ämpärillä, niin minäkin olen tehnyt jo jonkin aikaa, voin laittaa oven kiinni siksi aikaa, Rami vastasi pokkana ja alkoi survoa ovea päin vuokraisäntäänsä.
- Se puuttuu, missä helvetissä on vessanpytty?
- Mistä minä tiedän missä sinun vessanpytty on? Taidat pitää aika huonosti huolta omaisuudestasi, kun hukkaat jopa vessanpyttyjä.
- Missä se on? Se oli täällä kun vuokrasin asunnon sinulle. Sinä maksat sen minulle, ihan joka euron!
- Hiutu, siis kului pois, pikkuhiljaa siitä tuli matalampi ja eräänä aamuna sitä ei enää ollut. Se oli varmaan joku ekolokinen malli, nehän eivät kuulemma kestä isältä pojalle. Onko sinulla muuten poikaa jolle olisit sen jättänyt?
- Ei ole, saatana, kaksi tyttöä sen sijaan.
- Oot saanut siis pillua! Rami innostui ja pyysi saada haistella vuokraisännän pillunkoittosormea.

Siitä ei tullut mitään, sillä Mauno tunki käden taskuunsa ja yritti raapustella lomakkeelle vasemmalla kädellä. Syvään huokaillen hän totesi tämän päivän olevan katastrofi. Mistä hän saa nyt tähän hätään jonkun laittamaan uuden pytyn? Uusi vuokralainen on tulossa huomenna ja asunto on kuin pommin jäljiltä.

- Juotko muuten olutta? Voitaisiin mennä sinun tarjoamille välikaljoille tuonne Siwan nurkille, lämmin päivä ja kaikkea.
- En juo, minä juon vain paremman väen juomia, XO-konjakkia sen pitää olla.
- Join minäkin kerran, Alkossa hyllyn välissä, oli muuten turkasen kallis pullo, käkäkäkää.
- Minä istuskelen kotona terassilla ja nautin konjakkini jäillä voissa haudutetun hauen kanssa. Äläkä luule, että istun millään Ikean jakkaralla.
- En, istut varmaan kivellä, se kestää isältä pojalle, käkäkäkää!
- Jakkarat ovat ostettu Jyskistä, siihen ei kaikilla ole varaa, Mauno nosti nokkaansa vielä piirun ylemmäksi.

Vessan jälkeen parivaljakko päätyi makuuhuoneeseen, jossa kirjattiin aika monta kohtaa ylös. Vaatekaapeista puuttuivat ovet ja osasta hyllyt. Rami perusteli sitä sillä, että kiljupönttöä oli ollut helpompi vahtia avoimesta komerosta ja yksi verkkapuku ei montaa hyllyä kaipaa. Makuuhuoneen ja olohuoneen välisessä seinässä oli reikä, mutta ei kovin iso, joten mitä väliä siitä. Vuokraisännän mielestä sillä oli paljonkin väliä, joten se kirjattiin muiden vikojen ohella monistenivaskaan.

- Oiiih, voiiih, uuuuh, ooooooo!
- Mikä, mikä tuo oli? Mauno lähes rääkäisi.
- Varmaan joku parturi.
- Täh, miten niin? Ei tuo kyllä minusta parturilta kuulostanut.
- Minustapa kuulosti hyvinkin, Rami väitti.
- Ennemmin sellaiselta antavalta naiselta.
- Tarkoitat siis huoraa vai?
- No, köh, sitäpä juuri.

Samalla Mauno Vähäison mieleen tuli oma tuontivaimo. Onneksi vaimo oli vakuuttanut hänelle, ettei ollut koskaan aikaisemmin ollut miehen kanssa sillä tavalla. Eikä hänen vaimonsa huutanut tuolla tavalla, ei koskaan.

- Minä niistä partureista, että kaikki parturit ovat huoria, mutta kaikki huorat eivät ole partureita, käkäkäkää, Rami käkätti vatsaansa pidellen.
- Sinä se et parturia tarvitse, Mauno katsoi vuokralaisen kaljua.
- Tartten, paljonkin, käkäkäkää.
- Palataanko takaisin tähän asunnon tarkastukseen ja finanssiasioihin?
- Onko Audista bensa loppu vai miksi meinaat nyhtää hyvää vuokralaista?

Ei Vähäison autosta bensa ollut loppu, se oli dieselmalli. Rahan kanssa nyt oli kyllä vähän niin ja näin. Onneksi tuttu pankinjohtaja muutti hänen omakotitalon asuntolainan 50 vuoden maksuajalle. Yksi syy tuohon oli hänen vaimonsa ikä ja toinen vaimon siskon vierailu Suomessa. Vaimon nuorin sisko oli viettänyt viikon pankinjohtajan kanssa jossain Lapin kelomökissä vain kumihanskoihin pukeutuneena. Lapinreissun jälkeen lainaehdot olivat muuttuneet nopeasti. Marginaaliprosentti oli nyt hieman pompsahtanut, mutta mitäpä sitä ei mies tekisi, että saa köyhät kateelliseksi, vaikka sitten isolla velalla. Vuokra-asunnoista tuli kyllä tuottoa, mutta niissä oli kaikissa edessä putkiremontit, joihin ei käteistä löytynyt. Ja sitten on vielä tämä yksi tolvana, joka oli tuhonnut kämpän kuin nälkäinen rotta.

- Mennään nyt katsomaan olohuone ja keittiö, Mauno murahti.
- Joo, hellaa ei sitten ole pesty, Rami ilmoitti.
- Nuuh, tuoksahtaa jotenkin erikoiselta tämä uuni.
- Kuivattelen siellä sukkia, kun ei ole tuota pesukonetta ollut koskaan. Kuiva sukka on paljon parempi jalassa mitä hiestä märkä, oletko muuten kokeillut?
- Siis yksi kappale helloja vaihtoon, vuokraisäntä kirjasi ylös. – Tuota, missäs tiskikaapin hyllyt ovat?
- Pistä sekin luonnollisen kuluman piikkiin.
- Ja millähän tapaa?
- No kirjoita vaikka, että hylly ovat kuluneet luonnollisesti pois. Laita siihen vielä, että ihan hitaasti ne kuluivat. Monta vuotta niitä tuossa katselin. En toki päivittäin, mutta joka viikko kuitenkin.
- Ei, ne eivät voi kulua pois!
- Hyvähän se herran on sanoa, omistat varmaan astianpesukoneen ja ties mitä vempaimia.

Ramia alkoi jo tympiä tuollainen vuokraisännän oman elintason vertaaminen hänen elintasoon, jota on täytynyt yrittää pitää yllä tällaisessa läävässä, jossa kaikki kuluu käsiin tai perseen alla, kuten pytylle kävi. Olisi ostanut laadukkaamman asunnon ja vuokrannut sen hänelle, oltaisiin edes vähän enemmän tasoissa.

- Niin omistan, Mauno ärähti ja kirjasi ylös puuttuvat kuivauskaapin hyllyt.
- Onko kiva pylly sillä sinun vaimolla?
- Se on kuules ihan meidän kahden välinen asia!
- Voi ja vielä noin herkkäkin. Alkoiko seistä kun puhuin pyllystä, käkäkäkää?
- MIKÄ REIKÄ TÄÄLLÄ OLOHUONEEN LATTIASSA ON? Kauemmaksi paennut vuokraisäntä suorastaan karjui.
- Kiva kaiku, kä, kä, kä, kä!
- Tämä reikä, mikä tämä on? Ja vielä ihan keskellä olohuonetta.
- Ei tartte huutaa, iso mies, munat ja kaikki. Testasin vain yhtä varastettua iskuporakonetta, tai oikeastaan esittelin sitä ostajalle. Osti sen ja kehui olevan parhaita iskemään mitä on ikuna nähnyt. Voin oikeastaan vieläkin tuntea ranteissa sen jytkeen, aika peli!
- Vittu, vittu, vittu, vittu!
- Ooh, nyt taitaa olla välikaljan paikka, mennäänkö sinne Siwaan?

Ei menty Siwaan eikä muuallekaan, sillä vuokraisännän verenpaine huiteli sellaisissa lukemissa, että rappujen laskeutuminen olisi tappanut hänet siihen paikkaan. Meni ainakin vartti, ennen kuin mies rauhoittui niin paljon, että kykeni kirjoittamaan paperinivaskaansa maininnan olohuoneen lattiassa olevasta reiästä. Eihän se nyt läpi asti ollut alakertaan, mutta aikamoinen kolo kuitenkin.

- Oooooh, uuuuuuh, aaaaaaaaaooooooouuuuuu!
- Mitä helvettiä, parvekkeeltako tuo kuuluu? Mauno käänsi päätään kohti olohuoneen ikkunoita, joita peittivät vielä verhot.
- Ei se mikään parveke ole, tein siitä toisen makuuhuoneen.
- Eih, tämä ei voi olla totta!
- On se. Vuokrasin sen Irinalle ja sen sedälle Igorille. Ihan kivoja alivuokralaisia, mitä nyt vieraita käy paljon.
- Mitä vit..., siis minun parvekkeella, Mauno harppoi verhojen luo ja tempaisi ne auki.

Verhojen takaa paljastui huone, jossa oli sänky ja tuoli. Sängyllä oli perse pystyssä mustahiuksinen tukeva nainen ja naisen takana lähes vitivalkoinen vanhempi mieshenkilö. Mauno valahti ihan valkoiseksi ja vetäisi verhot kiinni todella nopeasti.

- Kirjoitat tuosta nähtävästi monta riviä, Rami kurkki hänen kädessään olevaa paperinivaskaa.
- Minä...oikeastaan voisin kirjoittaa sen...vaikka kotona.
- Oliko tämä tässä? Rami innostui ja alkoi lipoa suupieliä kaljan toivossa.
- Oli. Minne meinaat muuttaa jatkamaan...tuota erikoista elämäntapaasi, varmaan jonnekin mistä saa halpoja vuokra-asuntoja?
- Irina tuossa taisi juuri kuitata viimeisen erän minun asuntolainasta, muutan tänään sen pieniperseisen vaimosi naapuriin.
- Siis minun!
- Jeps, pankinjohtaja jää eläkkeelle ja muuttaa Lapin kelohonkalinnaansa, käkäkäkää! Sain muuten Mersunkin samassa kaupassa, vaikka ei ole edes ajokorttia, käkäkää! Rami nauraa käkätti iso vatsa hytkyen.
- Vitun vuokralurkki, oikein lurkkien lurkki, Mauno manasi laskeutuessaan rappuja naama punaisena.