etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

28.9.2009

Veroriihi

Kello oli jo lähemmäs neljä iltapäivällä, kun pimeään huoneeseen syttyivät valot, valaisten pyöreän pöydän äärellä istuvat kuusi henkilöä. Joukossa oli kaksi jakkupukuista naista, kolme mustaan pukuun pukeutunutta miestä ja yksi, jonka t-paidassa luki: "minä tykkä kontula". Tekstin lisäksi paidassa oli kuva Kontulan metroasemasta. Valot huoneeseen oli sytyttänyt korkeimmassa tuolissa istuva henkilö, jonka oikealla puolen istui t-paita-mies.

- Ovatko kaikki koolla? Valojen sytyttäjä tiedusteli.
- Herra ylipääministeri, kyllä ovat lyhyt mies vastasi.
- Hienoa ministeri pätkä, ketkä kaikki ovat läsnä minun ylipääministerin ja henkilökohtaisen poi.., siis poliittisen avustajani Juan Carlosin lisäksi?
- Ministeri juusto on paikalla, hyvin vetelän oloinen mies kohotti kättään kuin taikinanpalasta.
- Siis Juuso Meijeri on paikalla, ylipääministeri vahvisti. – Niin, ja tietenkin ministeri pätkä, eli Kalevi Pottu oli myös paikalla.
- Paikalla, minä, ministeri korkea korko, pitkä nainen ilmoitti.
- Aivan, siis Helvi Puutero paikalla. Entä muita?
- Kröhöm, kajahti kuin tyhjästä tynnyristä. – Paikalla ministeri tynnyri.
- Voi luoja, mistä noin leveä tuoli löytyi? Ylipääministeri kauhisteli.
- Istun kahden istuttavalla sohvalla.
- Vai niin? No, paikalla on siis ministeri tynnyri eli Elviira Kanto. Lisäksi allekirjoittanut ylipääministeri Keijo Venkula on paikalla jo aikaisemmin mainitun poi.., siis poliittisen avustajani Juan Carlosin kanssa.

Seuraavaksi ylipääministerin poliittinen avustaja jakoi jokaiselle mapit, joiden kannet olivat koristeltu setelien kuvilla. Mappeihin oli tungettu 200 sivua valkoista paperia, jotka olivat varustettu "salainen" -leimoin. Siinä vaiheessa kun jokaisella oli kansio edessään, ylipääministeri käski heidät avaamaan kansion välissä olevan ruskean kirjekuoren ja laskemaan sisällön.

- Aloitetaan ministeri pätkästä, paljonko kuoressa oli rahaa?
- Niin tuota, ottaen huomioon kuoren koon, sen koostumuksen, ilman tämänhetkisen kosteusprosentin ja valtion veroasteen, niin kuori oli tyhjä.
- Vain niin, no mitä ministeri juusto sanoo tähän?
- Ihmeellistä, minulla ei ollut koko kuorta? Vetelä ministeri haukotteli tuolissaan.
- Jaa, entä ministeri korkea korko?
- Hih, hassua, mutta olen hukannut koko kansion, nainen kihersi.
- Se jaettiin tasan kaksi minuuttia sitten teille.
- Hih, siinä tapauksessa se on vieläkin hassumpaa.
- No, mennäänpä seuraavaksi ministeri tynnyriin. Paljonko kuoren arvo oli teillä?
- Rrööyyyh, pari kolikkoa, olisikohan euro ja kaksikymmentä, sohvalla röyhtäilevä nainen ilmoitti.
- Ihan hyvin muuten, mutta mistä ministeri tynnyri löysi nuo kolikot? Jokaisessa kuoressa oli tasan tuhat euroa setelirahaa. Onko minun ymmärrettävä niin, että ministeri tynnyrin ministeriössä on rahaa vaikka muille jakaa?
- Oho, ne olivatkin minun omia vaihtorahoja, paksu ministeri havahtui ja poimi kolikot taskuunsa.

Ylipääministeri vaikutti heti huomattavasti tyytyväisemmältä, sillä se raha mikä tuli kahmittavaksi omiin taskuihin, piti kahmia heti eikä vasta vartin päästä. Kansion hävittäminen häntä sen sijaan korpesi, sillä sen sivut olivat leimattu salaisiksi ja sellainen aineisto ei saanut päätyä ulkopuolisille, varsinkaan äänestäjien käsiin. Salaiset tyhjät sivut olivat jopa kuumempi asia lehdistön käsissä, mitä tekstiä täynnä olevat sivut.

- Käsittelemme ensin tämän asuntolainojen verovähennysoikeuden poistamisen. Onko kenelläkään mitään halua sanoa jotain sen säilyttämisen puolesta?
- Minulla on kaksi velatonta maatilaa ja loma-asunto Espanjassa, ei paljon kiinnosta, ministeri pätkä ilmoitti.
- Asun vielä kotona, ministeri tynnyri vastasi.
- Mikäli siihen tehdään sellainen pykälä, että se ei koske ministereitä, niin minulle sopii, Juuso Meijeri ehdotti.
- Hyvä huomio, siis verovähennyt pois kaikilta muilta paitsi ministereiltä, kirjataan ylös, ylipääministeri ilmoitti.
- Entä minä? Ministeri korkea korko kimitti?
- Asia on jo päätetty, en kaipaa teidän mielipidettä. Voitte toki ehdottaa jotain muuta veroa, mikäli meikkaamiseltanne ehditte.
- Niin minä, minusta tikapuille, saunapuille ja lahopuille pitäisi saada oma haittavero.
- Vai niin? Saisiko pieniä perusteluita, eivät nämä verot niin vain synny maailmaan?
- Perustelen sitä sillä, että jokaisessa talossa pitää olla tikapuut katolle pääsemistä varten. Se olisi mitä oivallisin piilovero kansalaisille. Saunapuilla taas lämpenee aika moni sauna ja koska sähkösaunaa käyttävät maksavat siitä veroa, pitää saunapuut saada tasa-arvon mukaisesti verolle. Lahopuut taas ovat vaara ja saattavat aiheuttaa vahinkoa kaatuessaan jonkun päälle. Laitetaan niille iso vero ja arvioidaan vaikka karkeasti, että puolet Suomen metsissä olevat puut ovat lahopuita, niin veron tuotto on taattu.
- Loistavaa Helvi Puutero, olet tosiaan tehnyt kotiläksyn, ylipääministeri taputti käsiään yhteen.

Tämän jälkeen seurasi pieni paussi, sillä ylipääministerin poliittinen avustaja Juan kävi jakamassa jokaiselle veroriiheen osallistuvalle viisi sadan euron seteliä. Kyseessä oli tulospalkkio, joka oli otettu vasta käyttöön ja jolla pyrittiin kannustamaan ministereitä tekemään uusia ja ennennäkemättömiä päätöksiä. Tauon jälkeen Elviira Kanto ehdotti, että laitetaan kaikki lemmikkieläimet verolle, mutta se tyrmättiin muiden ministereiden puolesta heti. Syynä oli muilla ministereillä olevat koirat, kissat, hevoset ja Juan Carlosin satiaiset.

- Miten tämä matkakulujen verovähennys, se tulee valtiolle aika kalliiksi, ylipääministeri aloitti tauon jälkeen?
- Joko se meidän palkankorotus on päätetty? Kalevi Pottu tiedusteli käsi ylhäällä.
- Kyllä on.
- No siinä tapauksessa ehdottaisin, että poistetaan matkakuluvähennys ja tehdään siitä matkakuluvero. Vero on sitä suurempi mitä kauempaa kulkee töihin ja mitä pienempi kulutuksisemmalla autolla ajaa.
- Tuo nyt vaatii kyllä perusteluita! Ylipääministeri jyrähti.
- Katsokaas oi ylipääministeri, tämä on kyllä perusteltavissa. Pitkä matka rikkoo pitemmältä matkalta teitä ja saastuttaa enemmän ilmaa. Lisäksi pienikulutuksiset autot kuluttavat vähän veroilla kyllästettyä polttoainetta ja sitä kautta verotuotto on pienempi.
- Entä julkinen liikenne, sitä vaaditaan tuettavaksi ja mitä jos ihmiset siirtyvät sen käyttäjiksi?
- Laitetaan linja-autoihin takapenkkivero, joka koskee kaikkia muita, paitsi ei kuljettajaa.
- Loistavaa ministeri pätkä, teissä on melkein ylipääministerin ainesta.

Tämän jälkeen ohjelmassa olivat aplodit tuolle uudelle verokertymälle ja matkakuluvähennyksen poistamiselle. Takapenkkiveroa tosin sorvattiin saman tien koskemaan myös junia, henkilöautoja, takseja ja lentokoneita. Ylipääministeri piti hyvin huolta siitä, ettei mikään lisätulo vaan jäänyt puolitiehen. Lentokoneen takapenkkiveron kohdalla asiaa piti käsitellä vielä uudemman kerran. Ministerit matkustivat myös itse lentokoneilla, joten vero päätettiin poistaa ensimmäisessä ja bisnesluokassa matkustavilta valtion virkamiehiltä. Asiaa kompensoitiin vielä varmuuden vuoksi pienellä palkankorotuksella ministereille.

- Hyvät ministerit, miten kohtelemme tätä kotitalousvähennystä, se lienee Kauniaisissa vallan suosittu? Ylipääministeri kopautti nuijalla pöytää.
- Si senor, minulla ehdotus, Carlos kumartui kuiskaamaan ylipääministerin korvaan.
- Aika turhake koko vähennyt, teetän kaikki pimeänä kolmasosahintaan normaalitaksoista, Juuso Meijeri ilmoitti oman tilansa.
- Asia on ratkaistu, ylipääministeri julisti. – Carlosin ehdotuksesta päätin, että kotitalousvähennyt tulee ensi vuoden alusta koskemaan vain Kontulaa ja Meri-Rastilaa, muista osista pääkaupunkiseutua ja Suomea se poistetaan.
- Vai niin, eikö tuo ole epätasa-arvoa, krääh! Elviira Kanto ryki.
- Kahden istumapaikan vieminen olisi hyvä veron paikka, ylipääministeri tuijotti silmät palavana ministeri tynnyriä. – Miten olisi 20 % suuruinen läskivero?
- Ihan hyvä ratkaisu tuo Kontula ja Meri-Rastila, siellä sitä kotitalousvähennystä ei ole juuri käytetty, olette loistava tekemään päätöksi, oi herra ylipääministeri. Olisiko mitenkään mahdollista saada meetvurstille verohelpotusta, vaikka vain isoille pakkauksille?
- Mielenkiintoista ministeri tynnyri, miten ajattelitte kompensoida tuon verohelpotuksen? Oletteko tulleet ajatelleeksi, että ahterinne leviäminen saattaa tulla valtiolle kalliiksi?
- Jos vaikka laitettaisiin kevytlevitteisiin lisävero sen nojalla, ettei niissä tueta kotimaisen voin tuotantoa. Sen takia voita joudutaan viemään ulkomaille myytäväksi ja se jos joku, tulee valtiolle kalliiksi.
- Pistäs Carlos kul.., siis tarkoitan, että poliittinen avustajani Carlos jakaa teille jälleen hieman tulospalkkiota, ylipääministeri takelteli.

Näin myös tapahtui, eli Carlos teki kierroksen pöydän ympärillä ja jakoi jokaiselle ministerille kaksisataa euroa käteistä. Rahat katosivat pöydältä valon nopeudella, niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Rahojen jakamisen jälkeen päätettiin pitää pieni tauko, sillä varttitunti kerrallaan oli maksimi mitä kannatti tehdä näin vaativia päätöksiä. Elimistön tuli palautua kunnolla, jotta mitään olennaista veroa ei jäisi väsymyksen vuoksi kiristämättä. Tauon aika päätettiin epävirallisesti siirtää lahjaveron lisäämistä joululahjoille ainakin vuodella, sillä kahdella ministerillä oli vielä pieniä lapsia kotona. Tosin siinä samalla mietittiin sitä vaihtoehtoa, että joululahjavero voisi koskea niin antajaa kuin saajaakin. Jos molemmille laitettaisiin vielä eri veroprosentti, niin homma olisi hyvin ihanasti sekaisin.

- Ylipääministeri, minua henkilökohtaisesti huolestuttaa tämä makeisvero, onko sitä nyt pakko nostaa? Ministeri tynnyri puhisi sohvaltaan.
- Kun teitä katselee, niin taidan tuplata sen noston. Saittehan juuri meetvurstille verohelpotusta.
- Niin, olen siitä kiitollinen, oi suuri ylipääministeri.
- Entä tämä autoveroasia, se on ollut kuuma peruna jo vuosia? Ministeri pätkä heilutteli kättään.
- Oletteko Volvo-miehiä? Ylipääministeri katsoi alaistaan tuimasti. – En voi sietää ruotsalaisia.
- Ei, ajan joko taksilla tai valtion autonkuljettaja vie.
- Siitä tulee luovuttavan tietyn siirtymäajan jälkeen. Auton oston sijasta alamme verottamaan entistä enemmän sen omistamista, käyttöä ja huoltamista. Olenkin hahmotellut jo tässä paperille korjaamoilta perittävää autonosturiveroa, joka lankeaa joka kerta kun auto nostetaan nosturille.
- Anteeksi, mutta miten katsastuskonttorit, onhan niissäkin autonostureita? Ministeri korkea korko kimitti väliin.
- Mitä te niistä tiedätte, siis katsastuskonttoreista? Ylipääministeri vilkaisi tuimasti pitkää naisministeriä.
- Eräs äänestäjä lähestyi kerran minua ja kertoi, että auton katsastaminen on kallista. Katsoin googlella ja tiedän, että niissä katsastuskonttoreissa on myös autonostureita.
- Hyvä huomio, lisätään siis hahmotelmaan myös katsastuskonttorit.

Jälleen oli tauon paikka, sillä ylipääministeri ei voinut piirrellä harakanvarpaitaan samalla kun keskustelu oli käynnissä. Hänen poliittinen avustajansa oli puolestaan keskittynyt nuuhkimaan kainaloitaan. Tauon aika ministeri korkea korko ehdotti, että nykyisille pikavipeille voitaisiin määrätä pikavippivero. Hän puolusteli ehdotustaan sillä, että niitä ottavat ovat jo niin pahassa taloudellisessa ahdingossa, ettei ylimääräinen vero enää tuntuisi missään. Luonnollisesti valtio olisi ensimmäisten joukossa, kun saatavia alettaisiin periä. Hän ehdotti myös sen perimistä takautuvasti parilta viime vuodelta, mutta ehdotuksen tyrmäsi itse ylipääministeri, sillä hän oli ottanut viime keväänä erään ravintolareissun aikana satasen pikavipin.

- Eiköhän tämä ollut tässä? Ylipääministeri nousi ylös tuolistaan.
- Miten lääkkeet, eikö niitä pitäisi verottaa? Ministeri juusto heilautti vetelää kättään.
- Ei, vaan olen suunnitellut yli 1000 eurolla lääkkeitä vuodessa ostaville puolen prosentin luokkaa olevaa verohelpotusta.
- Ooooh, onko meillä nyt tällaisena aikana varaa moiseen? Ministeri korkea korko huudahti.
- Kyllä minusta kansan pitää pysyä terveenä ja lääkekuluja helpottamalla me edistämme sitä omalta osaltamme.
- Olette nero oi ylipääministeri, Kalevi Pottu hehkutti.

Samassa ovelle koputettiin kolme kertaa. Hetken päästä siihen koputettiin kaksi kertaa ja vielä tovin päästä ovea napautettiin kerran. Ylipääministeri sammutti nopeasti valot ja porukka jäi hengitystä pidätellen odottamaan. Kohta ovi avautui ja sisään livahti hahmo. Pian ylipääministerin luota alkoi kuulua sipinää ja tovin kuluttua valot syttyivät.

- Hyvää iltaa arvon ministerit! Tummaan pukuun pukeutunut mies toivotti.
- Iltaa, ministerit vastasivat lähes yhteen ääneen.
- Olen äänestäjä, joku teistä on voinut nähdäkin minut tuolla ulkomaailmassa, mies ilmoitti.
- Eih, tuon näköinen, ministeri korkea korko voihkaisi ja peitti silmänsä.
- Hyi saatana, ruma perkele, ministeri pottu pyöritteli silmiään.
- Nuuh, haiskahtaa duunarin hiki, ministeri juusto nuuhki ilmaa.
- Minä hiki, Carlos kommentoi ja väläytti valkaistujen hampaiden luoman hymyn.
- Kovin ikäviä uutisia hyvät ministerit, äänestäjä jatkoi.
- Niin, hyvin ikäviä, kuului huoneen nurkasta.
- Mikä jumalauta tuo on? Ylipääministeri pomppasi ylös tuolistaan. – Luulin tuota työn patsaaksi.
- Olen siivooja, äänestäjä minäkin, nurkassa ämpärin päällä istuva nainen vastasi.

Hetken hiljaisuuden jälkeen äänestäjä kertoi, että siivooja oli istunut mikrofoni ja lähetin ämpärissään koko neuvottelun ajan ja välittänyt informaation radioaaltoja pitkin äänestäjille. Tieto salaisesta kokouksesta oli jotenkin päässyt leviämään talossa siivoojille ja sitä kautta äänestäjille.

- Hui hai, en eroa, ylipääministeri ilmoitti kylmästi ja käski äänestäjää suksimaan siivoojan kanssa tämän kosteaan koloon.
- Ei meidän tarvitse odottaa teidän eroa, äänestäjä vastasi rauhallisesti.
- Sitä päivää ette näe, ylipääministeri jyrisi.
- Sattuiko teillä kenelläkään muuten passi mukaan?
- No eihän täällä passia mihinkään tarvita, ministeri korkea korko kiekui.
- Minulla on, siivooja heilutteli passiaan.
- Kyllä te olette tyhmiä, siis tarkoitan todellisia äänestäjiä krööh, ministeri tynnyri röhisi.
- Niin, ettei tässä tulisi enää lisää väärinkäsityksiä, niin me äänestäjät ja kaupunki olemme laittaneet hynttyyt yhteen. Olemme myyneet tämän tontin rakennuksineen Pohjois-Korealle.
- Täh? Ylipääministerin suu loksahti auki.
- He rakentavat tähän muistomerkin suurelle johtajalleen. Koska päätökset ovat tehty Pohjois-Korean maaperällä, eivät ne päde Suomessa, sillä heidän lakien mukaan heidän maaperällään tehdyt vieraan vallan päätökset ovat 20 vuoden vankeusrangaistuksen arvoisia. Ellette tehneet mitään päätöksiä, niin siinä tapauksessa teillä on vain yksi ongelma ratkaistavana, äänestäjä selitti rauhallisesti.
- Jaa mikä? Ylipääministeri tapitti äänestäjää silmät suurina.
- Passin saaminen, sillä tästä rakennuksesta poistuminen vaatii passin. Me siivoojan kanssa poistumme nyt, näkemiin ja onnea passinhakuun!
- Helvetin helvetti, tämän siitä saa, kun toisten rahoilla kampanjoi! ylipääministeri parahti ja lysähti tuoliinsa.