etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

7.8.2006

Väykky

- Vittu, mä oon kova jätkä, Jaakko Väykky toisteli ties kuinka monetta kertaa huoneensa peilin edessä.
- Jaskaa, tule aamupuurolle, kuului alakerrasta Amalia-äidin vieno kutsuhuuto poikaselleen.
- Minä mitään…vitun puuroa, Jaakko tuhahti ja nosti nahkatakin kaulukset pystyyn.

Jaakko Väykky oli kaksikymmentäkolmevuotias miehenalku, jolla meni erittäin lujaa ainakin omasta mielestään. Hän oli saanut uuden työpaikan eräästä paikallisesta kodinkonemyymälästä. Elämä suorastaan hymyili hänelle, sillä nyt olivat E-sarjan Mersun osamaksut turvattu rahoitusyhtiölle. Lisäksi kun tyhmä mutsi antoi vielä rahaa, niin elämässä ei ollut mitään rajoja – ei yhtään mitään! Kesä oli kuumillaan ja mutsi vittu vinkui jostain aamupuurosta, Jaakko tuhahteli peilin edessä mustia bootseja katsellen.

- Jaskaa, tule nyt puurolle, täällä on myös vadelmakiisseliä, kuului alakerrasta emon viehkeä kutsu.
- Vadelmaa, vittu, Jaakko räkäisi peiliin ja tempaisi kaapista yhden keskaripullon.

Jaakko oli harjoitellut pullon tyhjentämistä monta kertaa peilin edessä, tosin vain vedellä, mutta harjoitellut silti. Nyt hän kumosi oikean olutpullon yhdellä ryypyllä kurkusta alas, kuin isot miehet konsanaan. Vittu, miten retee olo tulikin yhdestä ainoasta keskarista, Jaakko puhisi peilistä itseään katsellen.

- Mä oon kingi, vittu mä oon kingi! hän uhosi peilikuvalleen, joka näytti polvistuvan nuoren miehen uhon edessä.
- Tuletko sinä nyt Jaska puurolle? sitkeä emohahmo jatkui raakkumistaan alakerrassa.
- Vittu, minä olen Jaakko, enkä mikään saatanan Jaska-paska, kuten minua tarhassa haukuttiin, Jaakko puhisi peilikuvalleen ja tavoitteli käteensä toisen keskiolutpullon.

Tänään oli lauantai ja poikkeuksellisesti Jaakon vapaapäivä. Nyt oli hyvä tilaisuus käydä näyttämässä munattomille Nissan-miehille miten saksalaisvalmisteinen väyrynen polttaa bensaa ja rengasta. Vittu, ne Nissan-miehet olivat aina irvistelemässä ruostuneista ovista ja väljistä tukivarsista, mutta tänään hän näyttäisi kaikille närhen munat, Jaakko selitti omalle peilikuvalleen. Toinen keskiolutpullo tyhjeni juuri hetkeä ennen, kuin Jaakon makuuhuoneen ovi lävähti auki.

- Jaakko Väykky, miksi sinä et ole aamupuurolla? hänen sataviisikymmentäkiloinen äitinsä tivasi koko oviaukon peittäen.
- Tuota, minä…tein jotain…
- Ellet ole minuutissa alakerrassa, niin minä peruutan sinun Aku Ankan tilauksen, äiti Amalia uhosi kädet lanteilla.
- Äiti, minä…menen.

Koska Jaakon äiti inhosi yli kaiken kaidetta pitkin laskemista, Jaakko teki sen hänen silmiensä alla. Tänään oli sellainen päivä, jolloin hän teki mitä halusi. Toisaalta puuron voisi syödä, sillä silloin kestäisi paremmin autossa odottavia oluita. Se vadelmakiisseli tosin tökki, sillä siitä jäi ikäviä vadelmankiviä hampaidenväliin. Entä jos hän pääsee suutelemaan jotain tyttöä ja se huomaa jotain mustaa vadelmatöhnää hänen hampaissaan?

- Otatko lisää, äiti tiedusteli Jaakon saatua lautasen tyhjäksi.
- En ja minä lähden nyt.
- Tuletko kotiin kahdeksitoista, minä laitan kaalilaatikkoa, herkkuasi.
- En, olen…tuota…kavereiden kanssa radalla.
- Olethan varovainen sen uuden autosi kanssa.
- Äiti, se auto on kuusi vuotta vanha, siis ei mikään uusi. Muistatko kun sanoin, että sinä olet niin pihi, eikä minulla ole nyt uutta Mersua, muistatko?
- Jaska kulta, eihän muillakaan yksinhuoltajien kaksikymmentäkolmevuotiailla pojilla ole uutta Mersua.
- Sä oot niin rajoittunut, Jaakko ärähti ja paiskasi oven perässään kiinni.

Jaakkoa sieppasi oikein kunnolla mutsinsa pihiys. Miksi se ei voinut ottaa kolmatta duunia, että ainokainen poikansa olisi saanut alleen uuden Mersun, häh? Häntä oikein kuvotti ajatus ajaa jonkun toisen vanhalla autolla, jonka takapenkille on voitu oksentaa. Luojan kiitos, auto oli sentään Mersu, eikä mikään japanilainen riisinpaahdin, joita useimmilla hänen kavereillaan oli. Auto oli se asia, jolla marjanpoimijat eroteltiin tosi miehistä, oli Jaakon mielipide. Päästyään autolleen, hän otti takapenkillä olevasta korista yhden keskaripullon ja kumosi sen suuhunsa isojen poikien oppien mukaan kerralla.

- Vitun Nissanit, mä näytän niille ykskutosille pelleille, Jaakko uhosi startatessaan E 280 Mersuaan.
- Tässä on sentään auto mikä lähtee, hän käkätti itsekseen polkiessaan auton moottoriin lisää kierroksia.

Että se yksi naapurikin oli tullut hänelle muka selittämään, ettei kylmää konetta saa polkea kuin tulpatonta mopoa, vittu mikä idiootti. Tyyppi ajoi itse Ladalla ja kehtasi tulla selittämään hänelle Mersun moottorista, voi helvetin helvetti. Vittu, tässä autossa oli kaikki vakiona, joten Lada-kuskien oli aivan turha tulla soittaman poskea yhtään mistään, Jaakko puhisi kumotessaan seuraavaa kaljaa autossaan. Hän oli juuri lähdössä liikkeelle, kun auton vierelle asteli pitkä mies täysin mustissa vaatteissa. Mies kumartui ja koputti samalla sivuikkunaan mustaan sormikkaaseen puetulla kädellä. Jaakko katsoi miestä kuin hidastetussa filmissä, mutta avasi viimein ikkunan, sillä olihan tässä Mersussa sähköikkunat.

- Köyhä, mene kotiin, Jaakko karjaisi tuolle tummalle hiipparille.
- Haluatko tavallisen vai tavattoman pitkän elämän? tuo tummiin pukeutunut mies tiedusteli tummien aurinkolasien takaa.
- Häh, mikä vitun pelle sä olet? Jaakko ärähti sekopäälle ja painoi saman tien sähkölasin kiinni.

Mustiin pukeutunut mies koputti vielä pari kertaa sivuikkunaan, mutta Jaakko ei avannut lasia tuolle sekopäälle. Vittu, onko avohoitopotilaat tosiaan pistetty kadulle, hän hihitteli tällätessään Mersun vaihdelaatikkoa D-asentoon. Saatuaan oikean pykälän silmään, hän tallasi kaasua niin raskaasti kuin vain kaksikymmentäkolmevuotias ikinä voi.

- Vittuuuu, siinä teille pakokaasuja saatanan Nissan-homot, hän karjui saksanraudan poistuessa tienvarsiparkista.

Jaakon huomiokyvyn ulkopuolelle jäi sellainen seikka, että naapurin Mazdan peili lähti Mersun mukana autuaammille teille. Peili tippui tielle, johon toisen naapurin koira kävi tekemässä oman hajumerkkinsä pari tuntia myöhemmin. Ensimmäiset liikennevalot tulivat vastaan puolen kilometrin ajon jälkeen.

- Perse, taas nämä valot on punaisella, Jaakko manaili painaessaan jarrua.

Valot olivat punaisella ties kuinka pitkään. Juuri kun Jaakko oli tallaamassa kaasua, tien reunaan ilmestyi vanha mies rollaattorin kanssa. Mies näytti höpöttelevän jotain itsekseen. Jotenkin vanhuksen askeleet menivät pieleen ja hän törmäsi suoraan Jaakon Mersun kylkeen. Auto oikein heilahti törmäyksen voimasta.

- Voi vittuuuu, tämä tuli kalliiksi, Jaakko pomppasi autostaan ja tarrautui kiinni vanhuksen rintapieliin.
- Minä…kräääh…olen…so…sotaveteraani…nä…köö…heikko…rys…sä…sen…vei, vanhus huohotti henkensä hädässä.
- Vittu, etkö sinä saatanan taliaivo nää mitä teit minun Mersulle? Jaakko karjui sylen roiskuessa vanhuksen silmille.
- Armoa nuori mies, minä olen vanha ja likinäköinen, vanhus aneli päätään käsillä suojaten.
- Elämä…on…saatana…kovaa, Jaakko karjaisi tällätessään nyrkin vanhuksen naamaan.

Vanha mies tipahti kuin eloton nukke asfalttiin Jaakon lyönnin voimasta. Jaakko näki tuon itse kuin hidastetussa filmissä. Se tuntui todella upealta ja mahtipontiselta. Vanhuksen pudottua maahan, hän otti rollaattorin käteen, nosti sen päänsä päälle ja paiskasi lopulta mokoman häkkyrän syvään ojaan. Tuon jälkeen hän polvistui Mersunsa viereen ja valutti pari kyyneltä lokasuojaan tulleiden naarmujen takia. Vannottuaan kostoa noin kaksikymmentä kertaa, hän käveli maassa makaavan vanhuksen yli ja astui autoonsa.

Mersu lähti paikalta kuin kiihdytysauto konsanaan, kun Jaakko survaisi kaasupolkimen pohjaan. Onneksi äiti oli ostanut tankin täyteen eilen, niin 2.8 litran koneella oli mitä polttaa. Vittuako ne pellet aina valittaa, että bensa on muka kallista, Jaakko hihitteli tapaillessaan korista uutta keskiolutta. Pullon korkki lähti irti näppärästi hampailla, tosin tällä kertaa mukana lähti myös yksi paikka, mutta viis siitä.

- Ääh mitä paskaa, Jaakko manaili kylmän oluen vihloessa paikattomassa hampaassa.

Jaakko ei antanut moisen pienen vastoinkäymisen vaikuttaa matkasuunnitelmiin. Nyt oli sellainen fiilis, että se Milka, joka oli erään Nissan-pellen tyttöystävä, oli tänään hänen allaan ja vielä monta kertaa.

- Ei oo enää Rane kingi, Jaakko käkätti polkiessaan Mersuun lisää apetta.
- Ei vittu, mikä toi on? Jaakko ähkäisi ja survoi jarrupolkimen pohjaan.

Aivan yhtäkkiä Mersun eteen oli ilmestynyt pitkä musta amerikkalainen auto, joka esti hänen matkanteon. Jaakko inhosi japanilaisten ja venäläisten jälkeen seuraavaksi eniten amerikkalaisia autoja. Vittu, eihän niissä hyrslereissä pysy mikään paikka kunnossa kolmea minuuttia pitempään ja lisäksi niiden alusta on suoraan anuksesta.

- Vittu, huorillakin on timmimpi perse, kuin amerikkalaisilla autoilla alusta, Jaakko räkätti siirtäessään vaihdekeppiä P-asentoon.

Minuutit kuluivat, mutta musta auto vain seisoi paikoillaan. Jaakko avasi Mersun sivuikkunan kuunnellakseen mitä ulkona tapahtui, mutta se oli turhaa – siellä ei tapahtunut mitään. Noin viiden minuutin päästä Jaakko survaisi Mersun laatikon pakille ja tallasi kaasua.

- Pam, Mersun takapuskuri sanoi ja murtui paineen alla.
- Mi…tä vittua? Jaakko ähkäisi vilkaistessaan taaksepäin.

Jaakko ei ollut uskoa silmiään, sillä hän oli peruuttanut autonsa helvetin isoon keskiolutpulloon. Kaiken lisäksi tuon jättipullon korkki oli auennut ja kaljaa suihkusi ympäriinsä. Noin kahden minuutin jälkeen pullo oli lopettanut suihkuttamisen ja Jaakko pääsi ulos tutkimaan vaurioita. Noustuaan autosta, hän totesi mustan auton häipyneen jonnekin.

- Jaakko? pitkä mustiin pukeutunut mies sanoi ilmestyttyään tyhjästä hänen viereensä.
- Hajoo homo aamuihisi, Jaakko murahti mokomallekin uskonnolliselle hihhulille.
- Sulla on karmee kärry, mustiin pukeutunut mies sanoi epämiellyttävän matalalla äänellä.
- Ja sulla on varmaan joku Toyota, vitun pelle! Jaakko antoi palaa.
- Tiedätkö, millä tämä maa on rakennettu tai ketkä sen ovat rakentaneet? mustiin pukeutunut mies kysyi kolkolla äänellä.

Jaakko oli tuntevinaan kylmän henkäyksen, mutta eihän se voinut olla mahdollista näin keskellä kauneinta kesää. Ehkä autossa olleet oluet olivat sittenkin yön jäljiltä liian viileitä, Jaakko mietti itsekseen.

- Poika, sinulla on kaksi vaihtoehtoa, mustiin pukeutunut mies jatkoi.
- Jaa, ja sinulla on vain yksi, Jaakko heristeli nyrkkiään.
- Yksi, menet kotiin ja nukut pään selväksi. Kaksi, jatkat matkaa ja virkkaat patalappuja koko pitkän loppuelämäsi mummojen kanssa.
- Hajoo aamuihisi hihhuli, Jaakko karjui ja yritti tällätä nyrkkiään mustiin pukeutuneen miehen leukapieliin.

Mustiin pukeutunut mies oli kuitenkin Jaakon nyrkkiä nopeampi. Aikansa huidottuaan Jaakko istahti takaisin väkivahvan saksalaisautonsa ratin taakse. Mustiin pukeutunut mies seisoi Mersun keulan kohdalla, kun Jaakko painoi kaasupolkimen pohjaan. Auto oikein hypähti, kun hän jyräsi mustan pellen ylitse. Päässä lupaavasti kihisevä keskiolut kehotti häntä tallaamaan lisää kaasua konehuoneeseen. Eihän kukaan muu voinut voittaa 2.8 litraista konetta, eihän?

Mersu singahti matkaan kuin keskimatkan risteilyohjus, tosin hieman ohjusta enemmän heittelehtien. Matkaan lähti kolmen auton peilit ja kuusi postilaatikkoa. Jaakko ei edes huomannut moisia pikkuseikkoja, kun tallasi kaasupoljinta keskaripäissään. Kymmenen kilometrin ajon jälkeen hän oli tutulla naapuripaikkakunnalla, jossa ne vittumaiset Nissan-kuskit olivat aina irvistelemässä taksi-Mersusta ja takapenkille oksentamisesta.

Jaakko ajoi autonsa kioskin viereen parkkiin ja kumosi siinä vielä yhden pullon keskiolutta. Vittu miten tyhmää touhua oli mennä ravintolaan juomaan kallista viinaa, hän hihitteli keppanaa kiskoessaan. Jaakon ohitse kulki vaikka kuinka paljon hyvännäköisiä misuja, joten hän veivaili sähköikkunoitaan ja sähköistä kattoluukkua edestaas. Jälleen kerran sormen ollessa sähköikkunan nappulalla, hänen autonsa vierelle ilmestyi mustiin pukeutunut pelle.

- Kööörttiläineeeen, vitttuuuuu! Jaakko korotti ääntään karjuessaan miehelle.
- Jaakko, minä olen erittäin pettynyt, mies sanoi rauhallisesti.
- Vittu, tulis kylmä ja tappais kaikki kerjäläiset, Jaakko ärähti miehelle.
- Ei paha, mustiin pukeutunut mies hymyili.
- Ei vittu mikä pelle, halooooo! Jaakko karjui ja näytti keskisormea.

Mustiin pukeutunut mies katosi nopeasti näkyvistä. Oikeastaan mies katosi yllättävän nopeasti, mutta sitä ei Jaakko enää tajunnut. Hänen mielessään oli vain Milka ja sen tytön pikkupöksyihin pääsy. Hänessä sentään oli miestä, toisin kuin munattomissa Nissan-miehissä, tyydyttämään naisten tarpeet. Tosin, jos aivan tarkkoja ollaan, niin mitä vittua ne naisten tarpeet oikein tarkoittikaan? No, tuota ei parannut kertoa vitun japanilaisten kikkareiden kuskeille, Jaakko hihitteli Mersussaan.

- Mikä vittu tätä autoa vaivaa? Jaakko manaili säätäessään lämmityslaitteen lämpötilaa lämpimämmälle.

Jotenkin auto oli alkanut lykätä sisään kylmempää ilmaa. Säädettyään lämpötilan kolme astetta lämpimämmälle, oli tilanne taas tasaantunut ja ongelma pois päiväjärjestyksestä. Jaakko istui autossa ja nautti elämästään, siemaillen samalla keskiolutta takapenkin korista.

- Jaakko, dokaatsä? auton vierelle ilmestynyt Maisa uteli avoimesta ikkunasta.
- Jes baby, mä teen mitä vaan.
- Hei kuule, tuo ei ole mitenkään fiksuu.
- Sä oot niin vitun ruma, että en sinuna paljon viittis kommentoida mitään, Jaakko suorastaan huusi Maisalle.
- Mi…mi…en…var…maan…ole, Maisa alkoi parkua ja poistui paikalta itkien.

Siitäs sai, mokomakin finninaamainen hirviö, Jaakko nauraa räkätti autossaan. Samalla auton vierelle asteli kaksi oikein viimeisen päälle viritettyä blondia. Jaakko katseli niitä kokenein maailmanmiehen elkein ja totesi molemmilla olevan silikonirinnat. Ei hän koskaan ollut silikoneja nähnyt, mutta noilla ne olivat molemmilla – siitä hän oli aivan varma. Blondit olivat pukeutuneet erittäin pieniin bikineihin.

- Moi! lyhyempi blondeista huikkasi tunkiessaan itsensä ja tissinsä suoraan sisälle Mersun avoimesta sivuikkunasta.
- Mo-o-oiiin! Jaakko änkytti ryntäitä tuijottaen.
- Kuule, mulla ja mun systerillä on yksi ongelma, blondi tuijotti Jaakkoa suoraan silmiin.
- Te…te haluutte munaa, Jaakko huohotti kuin hengenahdistuksesta kärsivä pitkänokkakärsäkäs.
- EI, me haluumme tietää missä on rauhan aikana kuolleiden sotaveteraanien rollaattoreiden jälleenmyyntipaikka?
- Häh?
- Missä se on? blondi kysyi uudelleen tissejään ikkunasta sisään tunkien.
- Öööö, aaaah, uuuuh, Jaakko ölisi katsoessaan blondin uhkeata rintavarustusta.
- Tällä ei ole munia, Mersun ikkunassa roikkuva blondi tuumasi ja astui pari askelta taaksepäin.
- Varmaan ruottalainen, taaempana seisova blondi totesi.
- E-een minä…mitään…sellaista, Jaakko raakkui takaisin paniikissa.

Tämän kuultuaan molemmat isotissiset blondit käänsivät katseensa Jaakkoa kohti ja alkoivat tehdä hänelle urheilukilpailuista tuttuja aaltoja. Jaakko katseli sitä hetken suu auki, mutta kokosi nopeasti itsensä ja alkoi kannustaa tyttöjä tekemään aaltoja nopeammin.

- Vittu, kuka on kingi, kuka, häh? Jaakko karjui naama punaisena.
- Rane on kingi, kuului vaimeasti jostain hyvin kaukaa.
- Vitut, Jaakko on kingi, Jaakko, Jaakko, tässä teille uusi kingi, Jaakko raakkui Mersun ratin takana.

Jaakko ei voinut ymmärtää, että mistä helvetistä tuo äskeinen kingi-huuto oli tullut. Eihän täällä ollut paikalla kuin hän ja pari onnetonta Nissan-kuskia, jotka tuskin koskaan olivat saaneet ketään kyytiin ruosteisiin Sunnyihinsa. Jaakko päätti korkata vielä yhden olutpullon, sillä blondien kanssa jutustelu oli saanut aikaan aikamiesmäisen janon. Saatuaan pullon tyhjäksi, hän heitti sen ulos Mersun sivuikkunasta. Pullo särkyi iloisesti kilahtaen asfaltille.

- Vitun köyhät, Jaakko raakkui kuunnellessaan pullon kilahtamista.

Samassa hänen hengitys salpaantui kylmyydestä. Hänen naamansa jähmettyi paikoilleen, eikä se liikkunut vaikka mies yritti vaikka mitä. Myös kädet olivat aivan jumissa. Jaakko istui autossaan täysin jähmettyneenä. Ainoastaan hänen silmänsä ja ajatuksensa toimivat. Nieleskellen Jaakko seurasi, kun autoa kohti tuli rollaattorilla vanha mies. Mies ei puhunut mitään, vaan työnsi rollaattorin Mersun viereen ja tuli aivan kiinni autoon.

- Mi…näää…apuaaa, mies ojensi kättään Jaakkoa kohti.
- Mene hoitoon, Jaakko kuiskasi vaimeasti kylmyyden raastaessa koko kroppaa.
- Kiitos ja näkemiin, vanhus totesi ja hävisi auton viereltä.

Jaakko tuijotti epäuskoisena kadonnutta vanhusta, mutta piti häntä vain jonain ihmeellisenä hallusinaationa. Jaakon jäsenet alkoivat taas toimia aivan normaalisti, joten nuorukainen nousi ulos autosta ja teki muutaman aikaisemmin harjoitellun nenäpotkun. Potkaistessaan neljättä kertaa ilmaan, Jaakon jalkaan tarttui yllättäen pitkä mustiin pukeutunut mies. Jalka jäi niille sijoilleen ja kipu oli aivan helvetillinen.

- E- e- e-saatana, Jaakko karjui tuskissaan.
- Kuka on kingi? mustiin pukeutunut mies tivasi.
- Si- sinä olet kingi, Jaakko voihki.
- Väärä vastaus, wrong answer, mustiin pukeutunut mies hymyili kolkosti.
- Ei…ku…minä…siis se…Rane…, Jaakko läähätti paniikissa.
- Jaakko, sinä olet oikeassa, mutta se ei riitä enää, mustiin pukeutunut mies ilmoitti kolkosti ja poistui paikalta pitkin askelin.
- Ä…lä me…ne, Jaakko huusi hänen peräänsä.

Jaakko nousi vapisevin jäsenin ylös maasta, johon oli pudonnut. Käveltyään tovin ympyrää hän sytytti savukkeen. Poltettuaan siitä puolet, Jaakko avasi Mersun takaoven ja otti korista yhden olutpullon. Pullo avautui hampailla ja pian ruskea elämäneliksiiri valui kurkusta alas. Röyhtäistyään kolme kertaa, Jaakko sovitteli itsensä ratin taakse ja käynnisti väkivahvan saksalaisvalmisteisen auton moottorin. Kaljaa oli mennyt jo niin paljon, että päässä vain pyöri ja suhisi.

- Munaa harakoille ja hanaa munakoille, hän sössötti painaessaan Mersun kaasupolkimen pohjaan.

Tähtikeulainen saksanseisoja syöksähti matkaan kuin suomalainen pikajuoksija parhaimmillaan. Ilmassa oli jotain suurta, mikäli vaimea kuminkäry laskettiin suureksi asiaksi. Kuutoskoneen ääni kantoi yli vuorten ja laaksojen, aiheuttaen jopa joissain Jaakon toivomaa kateutta. Kolmannessa mutkassa Jaakon mielessä ollut kateus muuttui epäuskoksi, sillä auton eteen oli jostain syystä ilmestynyt Elvis, joka jäi saksanraudan alle.

- Voi vittuuuu, sä oooot delannnuuuuuuuu, Jaakko karjui auton osuessa tuohon kuuluisaan mieheen.

Heräillessään taas tajuihin, Jaakon korvissa soi Love me tender. Jaakko katseli hämillään ympärilleen ja totesi kaikkien paikalla olevien olevan vanhoja mummoja.

- Mi…mitä tämä on? hän sai änkytettyä suunnattomien tuskien raastaessa päätä.

Samassa hänen eteensä asteli pitkä mustiin pukeutunut mies, joka kantoi sylissään punaista rollaattoria. Pitkä mies laski rollaattorin maahan ja astui aivan kiinni Jaakkoon.

- Elämä on, sanoo mainos, mustiin pukeutunut mies murahti.
- Mi-tä sä sönkkäät? Jaakko uhosi, vaikka kivut olivat tajuttomat.
- Suomi rakennettiin sotaveteraanien verellä, eikä heitä saa kukaan rattijuoppo tappaa, mies mustissa jylisi kuin tuomiopäivä.
- Saa-ta-nan pel-le, Jaakko karjui, vaikka tuskat olivat helvetilliset.

Jaakon ajatus oli, että tämä kaikki oli niiden vittumaisten Nissan-miesten suuri juoni, koska hänellä oli varaa ostaa Mersu ja näyttää maailmalle, miten täällä kuului elää. Elämä oli elämistä varten, eikä mitään vanhojen kalkkisten jeesusteluja varten, vitun sotaveteraanit ja muut pullan leipojat, Jaakko puhisi.

- Jaakko, mustiin pukeutunut mies jylisi.
- Niin?
- Tässä tilanteessa en osaa olla kohtuullinen, joten määrään sinulle kovimman rangaistuksen jonka tiedän. Olet tuomittu kutomaan pyörätuoliin sidottuna patalappuja ja villasukkia kaksisataa vuotta, mustiin pukeutunut mies jyrisi.
- E-enhän minä edes elä niin pitkään, Jaakko änkytti suu kuivana.
- Se Elvis ei ollut Elvis, joten sinä elät seuraavat kaksisataa vuotta puikot käsissä, mustiin pukeutunut mies saneli ja katosi sen jälkeen käytävän pimeyteen Finlandia-hymnin soidessa hiljaa taustalla.