etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

02.05.2004

Vappuviuhahdus

Ilmassa oli suuren kansanjuhlan tuntua, ihmiset olivat täyttäneet pääkaupungin kadut lasimurskalla ja toisilta irti hakatuilla hampailla. Oli nimittäin vappu ja ilo ylimmillään Suomessa. Ilma suosi juhlijoita ja poliisit kirosivat sään haltijoita oikein urakalla. Myös Ylikäävän perheessä vietettiin vappua, tosin huomattavasti rauhallisemmin mitä kaduilla. Nanna oli käynyt hakemassa pari pulloa kuohuviiniä kaupasta ja Jeppe sipsejä, jotta jaksaisi paremmin pelata koko viikonlopun tietokoneella verkkopelejä. Jeppe oli yhä koukussa nettipeleihin ja Nanna oli siitä syystäkin katkera. Kello näytti olevan jo yli puolen yön ja Nanna katsoi jotain uutta ja mielenkiintoista kanavaa, sieltä tuli nimittäin joku kiihottava kova pornoleffa.

- Jeppe, tule tänne minun viekkuun, täältä tulee pornoa televisiosta.
- Joo joo, ihan kohta, minun pitää vain tappaa tuo seuraava örkki, Jeppe mutisi viereisestä työhuoneesta.
- Tule jo, minulla ei ole täällä yöpaidan alla edes pikkuhousuja, Nanna sanoi ja heitti pikkarit pois jalastaan.
- Varo kultaseni, ettet vaan vilustu, Jeppe huudahti tulittaessaan huoneen korkuista örkkiä epätoivon vimmalla.
- Minä menen sänkyyn kohta tuon meidän television kanssa, Nanna kivahti miehelleen.
- Juu juu, ota ensin siitä virrat pois jos meinaat alkaa siirtelemään, Jeppe neuvoi vaimoaan pelin lomassa.
- Perhana Jeppe! Olisit sinäkin nyt vaan kunnon suomalainen mies ja joisit itsesi kovaan känniin, hakkaisit vaimon ja ajaisit sen ulos palelemaan, Nanna ärähti miehelleen ja tämän harrastukselle.
- Joo joo, ihan kohta, Jeppe huusi tympääntyneenä vaimonsa nalkuttamiseen.
- Nyt meillä olisi ollut rahaa mennä vaikka ulos juhlimaan, kun saatiin ne oikeudenkäynnissä tuomitut korvausrahat, Nanna yritti maanitella Jeppeä.

Ilta tai oikeastaan jo yö sujui tuttuun tapaan Jepen pelatessa ja Nannan katsellessa televisiota. Nanna oli aikaisemmin illalla käynyt juoksemassa pitkän lenkin, joten eipä hän oikeastaan muuta kaivannutkaan. Toinen kuohuviinipullo alkoi olla jo tyhjä hänen toimestaan. Jeppe ei ollut ottanut kuin yhden oluen saunan jälkeen tietokoneen ääressä. Nanna katsoi juuri kiihkeätä aktia pornoleffassa, kun postiluukku kolahti eteisessä.

- Hei, ei kait sieltä mitään mainoksia tule tähän aikaan? Hän huudahti Jepelle.
- Joo joo, Jeppe vastasi vakiovastauksellaan.
- Minä käyn kuitenkin katsomassa, Nanna sanoi ja nousi sohvalta.

Nanna käveli olohuoneesta käytävää pitkin eteiseen ja pysähtyi pelin eteen hetkeksi. Hän totesi olevansa vartalon puolesta todella hyvässä kunnossa, sitä se säännöllinen urheileminen teettää. Sitten hän vilkaisi takanaan olevaan työhuoneeseen ja ajatteli, että tuolle pelihullulle kelpaisi varmaan norsunpuolikaskin. Naurahtaen omille ajatuksilleen hän jatkoi matkaa eteiseen ja nosti lattialla olevan ruskean kirjekuoren. Nanna otti kuoren käteensä ja oli aukaisemassa sitä, kun hän huomasi sen olevan vain ruskean kirjekuoren etuosa. Kuori oli leikattu halki ja sen jäljellä olevaan etuosaan oli kirjoitettu epäselvillä harakanvarpailla:

Mirakle-rauhanturvapalvelu
Oli kyseessä sitten oma tai naapurin riita,
niin me tulemme lopettamaan sen.
Emme pamputa syyttömiä tai kahlitse
rautoihin syyntakeettomia.
Lisämaksusta laulua ja tanssia.
Soita tai laula 049–000123

- No voi perhana, se Huru on taas lähettänyt meille jonkun lapun. Nyt sillä on joku rauhanturvapalvelu, Nanna huusi miehelleen.
- Puhuttiinko siinä mitään konekivääreistä tai hyökkäysvaunuista? Jeppe mutisi tulituksensa lomassa.
- Sanonko kohta minne ne hyökkäysvaunut pitäisi tunkea? Nanna kivahti ja palasi lapun kanssa olohuoneen sohvalle.

Nanna laittoi lapun olohuoneen pöydälle ja jatkoi leffan katsomista. Häntä alkoi jo väsyttää aivan tolkuttomasti ja kohta pää nuokahtikin ja hän oli unessa. Samalla hetkellä Ylikäävän naapurista alkoi kuulua ihmeellistä möykkää. Heidän seinänaapureina asuu Petteri ja Alli Ruutisuo. Molemmat olivat jotain IT-alan menestyviä johtajia omine firmoineen. Jeppe jatkoi pelaamistaan ihmetellen outoa sivuääntä. Ensin hän ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota, mutta monitorin alkaessa melkein pomppia pöydällä hänen oli pakko laittaa pelistä äänet pois.

- Vitun runkku, minä tapan sinut! Kuului aivan selvällä naisen äänellä.
- Lehmä, et osuisi tuolla keittiöveitsellä edes ladonoveen, miesääni jatkoi.

Vähän aikaan kuunneltuaan tätä voimakasta artikulointia Jeppe tuli siihen tulokseen, että Petteri ja Alli siellä vaan viettävät vappua railakkaissa tunnelmissa. Jeppe kuunteli aikansa ja jatkoi sitten pelaamistaan. Häntä harmitti suunnattomasti naapureiden kovaääninen riitely ja tavaroiden paiskominen, sillä pelin tehosteäänet tuntuivat jäävän toiseksi.

- Apua, apua, apua, apua, apua, kuului muutaman minuutin päästä kovalla miehen äänellä.
- Mitä helvettiä täällä möykätään? Nanna murahti herättyään sohvalta meteliin.
- Naapurit vain ottavat yhteen vapun kunniaksi, Jeppe huusi työhuoneesta.
- Jaa, Nanna totesi ja painoi pään takaisin tyynyyn.

Nanna kuunteli hetken ja koska meteli tuntui vaienneen, huokaisi syvään ja nukahti taas. Tällä kertaa rauhaa ei kestänyt muutamaa minuuttia pitempään, vaan se jatkui entistä kovaäänisempänä huutona ja epämääräisine kolahteluine. Nanna säpsähti taas hereille.

- Nyt riittää soitan poliisit paikalle, Nanna kivahti.
- Älä turhaan, niillä on muutakin hommaa, Jeppe huuteli takaisin.

Nanna nousi kiroillen sohvalta ja sammutti auki jääneen television. Tämän jälkeen hän meni olohuoneen ikkunaan ja alkoi katsella pihalle. Hän oli juuri kääntymäisillään pois ikkunasta, kun pihalla vilahti jotain. Hän katsoi tarkemmin ja totesi naapurin Petterin juoksevan siellä munasillaan.

- Hei nyt se naapurin äijä on munasillaan pihamaalla, Nanna raportoi Jepelle.
- Joo joo, Jeppe kuittasi jatkaessaan peliään.
- Eikö kiinnosta? Sillähän voi olla joku hätä, Nanna peräänkuulutti miehensä kiinnostusta asiaan.
- Ei nyt, huuda sitten jos se naapurin rouva tulee alastomana pihalle, Jeppe murahti puristaessaan hiirtä kädessään.
- Päästä sisälle, tänne jäätyy! Naapuri karjui vaimolleen.
- En päästä ja uskallakin mennä johonkin naapuriin pakoon, niin kivitän niiden ikkunat paskaksi, naapurin rouva kuului raivoavan miehelleen.
- Nyt soitan kyllä jo poliisille, Nanna tuumasi ja nappasi kännykän käteensä.
- Olet soittanut poliisin hälytyskeskukseen. Valitettavasti kaikki linjamme ovat juuri varatut, ole hyvä ja odota hetkinen, kuului monotoninen automaattitiedote.

Nanna seisoi puhelin korvalla ja odotti poliisin vastaamista puheluunsa. Kukaan ei kuitenkaan vastannut, vaan sama automaattinen tiedotus kuului kerta toisensa jälkeen. Aikansa odoteltuaan, Nanna sulki puhelimen vihaisena ja marssi kiukkuisena olohuoneen pöydän ääreen. Hän katsoi ruskeassa lapussa olevan numeron ja näppäili sen puhelimeensa. Toisessa päässä linjaa ei kuulunut yhtään mitään ja Nanna oli jo sulkemassa luuria mahdollisen näppäilyvirheen takia, kun tuttu ääni alkoi selittää.

- Anteeksi pikkurouva, menin vähän hämilleni tuollaisesta pukeutumisesta, kun pikkurouvan tavara paistaa yöasun läpi.
- Häh? Kuinka niin? Nanna hämmästeli puhelin korvalla.
- No tässä valossa siitä yöpaidasta nimittäin näkee läpi.

Samassa Nanna pyörähti ympäri ja huomasi tuijottavansa Miraklen Huruun. Tällä kertaa Hurulla oli päällään liian pieni sininen t-paita, johon oli kirjoitettu punaisella tussilla Mirakle-rauhanturvapalvelu. Kädessään Hurulla oli jostain syystä HK:n sininen. Tapansa mukaan Huru näytti olevan avojaloin ja jalassa oli sortsit.

- Mi miten? Nanna änkytti.
- Keskustelemmeko kenties siitä, että miten tuon pikkurouvan yöpaidan läpi näkyy noin selvästi, vai oliko pikkurouvalla kenties jotain muuta pikku sydämellään? Huru uteli verkkaiseen tyyliinsä.
- Minä sitä sinun tänne tulemista. Miten pääsit sisälle? Nanna sai kysyttyä viimein.
- Jaa, että sitä tulemista. Sujahdin samalla sen ruskean mainoslapun kanssa, sillä on niin helppo laskeutua eteisen matolle, Huru hörähti vatsaansa raapien.
- Antaa olla se tuleminen. Minä soitin sinulle noiden tappelevien naapureiden takia, Nanna selitti ja viittoili pihalla alastomana juoksentelevaan naapurin mieheen.
- Kyllä tuo aika säädyttömältä toiminnalta minustakin näyttää, Huru totesi kurkattuaan pihalle.
- Pitäisi tehdä jotain, sehän jäätyy tuonne pihalle, Nanna kivahti Hurulle.
- Pikkurouva ottaa nyt aivan rauhallisesti ja ottaa tästä yhden suklaamunan näin vapun kunniaksi, Huru sanoi ja ojensi Nannalle ison suklaamunan.
- Nyt on vappu, eikä mikään pääsiäinen, Nanna sanoi, mutta otti tarjotun suklaamunan vastaan.
- Niin, tämä onkin pikkurouvalle sellainen survivailmuna, Huru hörähti ja lähti kohti työhuonetta.

Jeppe ei ollut edes huomannut Hurun saapumista, vaan oli tapansa mukaan jumiutunut tiukkaan paikkaan ja hermot alkoivat olla loppu.

- Perkeleen aparaatti, heitän kohta seinään koko paskan, Jeppe kirosi tietokoneelleen.
- Voi voi, eikö Jepellä meinaa pelit enää luonnistua, vaikka silloin kerran neuvoin, Huru uteli työhuoneen ovella.
- Huru perkele, älä säikyttele tuolla tavalla, Jeppe murahti.
- Perkeleet tekevät pahoja, me Hurut olemme hyviä, Huru hörähti ja käveli Jepen viereen.

Huru katseli aikansa Jepen epätoivoista tulittamista ja hiiren rusikointia. Muutamien epätoivoisten perkeleiden jälkeen hän kaivoi sortsien taskusta hiiren ja ojensi sen Jepelle.

- Mikä se on? Jeppe jäi hölmistyneenä tuijottamaan.
- Voittajahiiri, Huru sanoi ja leikkasi samalla saksilla Jepen nykyisen hiiren johdon poikki.
- No voi paska, miten minä nyt pelaan? Jeppe harmistui nähdessään Hurun leikkaavan johdon poikki.
- Kuten sanoin, tämä on voittajahiiri, Huru sanoi ja laittoi hiiren hiirimatolle.

Samalla hetkellä hiiri alkoi loistaa useammalla värisävyllä ja tietokoneen ruudun täytti jumalaton tulitus ja räiskintä. Näytössä oli niin paljon toimintaa, ettei Jeppe saanut mitään selvää siitä enää. Noin minuutissa räiskintä loppui ja hiiren valot hiipuivat vain pieneksi loisteeksi. Jeppe vilkaisi ruutua tarkemmin ja oli pudota penkiltä.

- Ei jumalauta, eihän siellä ole enää kiveä kiven päällä pystyssä. Miten se on mahdollista?
- Ohhoh, taisi tulla pieni säätövirhe, Huru pahoitteli ja kopautti hiirtä nyrkillä.
- En ymmärrä, Jeppe mutisi.
- Nyt se toimii, litistin hieman laneettatoimista paineanturia, Huru selitti korjaustaan.
- Miksi tällainen hiiri? Jeppe uteli.
- Sen takia, että pikkurouva on odottanut sinua ilman pikkupöksyjä jo pitemmän aikaa. Meni muuten yksi hyvä pornoleffakin aivan hukkaan tämän pelin takia. Toiseksi, kannattaisi kiinnittää huomiota vähän muuhunkin, kuin pelkkään pelaamiseen. Esimerkiksi naapurin äijä on joutunut alastomana ulkoruokintaan. Tämä hiiri pelaa tarvittaessa vaikka sinun puolesta, niin sinulle jää enemmän aikaa perheellesi, Huru selitti vakavalla äänensävyllä.
- Joo, Nanna taisi huudella jotain, että sinulla on jokin rauhanturvapalvelu, Jeppe mutisi nolona.
- Hei, täältä suklaamunasta paljastui ihanat pikkuhousut, Nanna huusi olohuoneesta innoissaan.
- No hyvä, sitten se meni aivan oikein. Pelkäsin nimittäin sekoittaneeni tavarat ja siinä tapauksessa olisit saanut minun käsirautojeni avaimet. Olisi ollut aika noloa alkaa tiirikoida niitä auki naisten pikkuhousuilla, Huru hörötteli oikein tunteella.
- Mitä tuolle naapurille pitäisi tehdä? Nanna huusi pukiessaan pikkuhousuja jalkaansa.
- Ei sillä ole enää mitään hätää, siellä on mukavan lämmintä ja kohta naapurin rouva suorastaan kerjää miestään tulemaan sisälle ja sopii heidän typerän riidan, Huru tuumasi rauhallisesti.
- Mittari näyttää vain muutamaa lämpöastetta, ei siellä alastomana pitkään tarkene, Nanna intti vastaan.
- Voi samperi, taitaa tämä vappuhumu laittaa tällaisen ylipainoisen ihmeidentekijän muistin koetukselle. Enkö minä onneton muistanut kääntää lämpöä isommalle? Huru selitti kävellessään kohti olohuonetta.

Nanna katseli ihmeissään, kun Huru kävellä läpsytteli paljain jaloin heidän keittiöön ja siellä olevan ulkolämpömittarin luokse. Heillä oli sellainen digitaalinen lämpömittari, joka näytti sisä- ja ulkolämmön lisäksi ilmanpaineen ja kosteuden. Huru meni mittarin eteen ja koputteli sitä varovasti etusormellaan. Nanna yritti kurkkia takaa, mutta Huru peitti todella tehokkaasti mittarin. Huru naputteli mittaria aikansa ja mutisi jotain kummallisia sanoja. Viimein tuli syvä hiljaisuus, ja Nanna oikein pidätti hengitystään jännityksestä. Lopulta Huru kohotti vasemmassa kädessään olleen HK:n sinisen ja mäjäytti sillä voimalla keittiön ruokapöytään.

- Iiiik, Nanna kiljaisi pelästyneenä.
- Ei mitään hätää, makkara on hallinnassa, Huru rauhoitteli Nannaa.
- Makkara? Eikös tuo lyönti liittynytkään tuohon mittariin millään tavalla? Nanna uteli.
- Ei suinkaan, kopauttelen tätä makkaraa välillä, jotta se ei pääse kovettumaan liikaa. Näissä rauhanturvatehtävissä tämä toimii kätevästi joukkojenhallintatyövälineenä, Huru selitti.
- No nyt meni kyllä aivan ulalle, Nanna myönsi.
- No katsot. Väkivaltainen ihminen rauhoittuu kummasti, kun sille laittaa ruokaa suuhun. Pelkällä nakilla ei kovin nälkäinen rauhoitu, mutta tällaisella isommalla makkaralla saan jo pari kolme kaveri rauhoittumaan. Katsot kun on se sanonta: Hyvä ruoka, vähemmän väkivaltaa. Huru selitti tuttuun rauhalliseen tyyliinsä.

Tällä välin Jeppe oli myös kiinnostunut keittiön tapahtumista ja tuli paikalle uteliaana. Jeppe oli jättänyt Hurun tuoman hiiren taistelemaan yksinään, ladattuaan ensi ehjän kentän hajalle ammutun tilalle.

- Miten se naapuri pärjää siellä pihalla? Jeppe uteli.
- Ihan hyvin, säätelin juuri lämpötilan kahteenkymmeneen paikallisesti ja kohta saapuvat lääkintäjoukot paikalle, Huru sanoi ja viittoili Ylikäävän perhettä olohuoneen puolelle.

Nanna ja Jeppe kävelivät olohuoneen ikkunan ääreen katsomaan pihan tapahtumia. Melkein samassa pihaan kaartoi tutunnäköinen pitkä musta amerikkalainen auto. Auto pysähtyi keskelle pihaa ja sieltä nousi neljä sairaanhoitajan asuihin sonnustautunutta kaunotarta laukkuineen. Sairaanhoitajien päästyä ulos autosta, tämä peruutti pois pihasta ja jatkoi matkaa.

- Eikös tuo ollut sen oikeudenkäynnissä käyneen mustiin pukeutuneen miehen auto? Nanna uteli.
- Sama herra. Piti pyytää apua, koska tyttöjen helikopteriin oli tullut joku kummallinen vika juuri illalla, Huru kertoili.
- Mistä oikein tunnet noin jäätävän tyypin? Oli Jepen vuoro udella.
- Olemme lapsuudenkavereita. Leikimme yhdessä jo vaippaikäisinä hiekkalaatikolla, Huru kertoili.
- Niin, eli tunnet sen erittäin hyvin, Jeppe totesi.
- Niin tunnen valitettavasti. Nyt se bunkkaa meillä ja tyhjentää jääkaapin aina nakeista ja oluesta, mokomakin kenokaulainen hujoppi, Huru murahti.
- Hih, mäjäytä sitä tuolla makkaralla, Nanna kommentoi Hurun tuskailua ystävänsä ruokahalusta.
- Ei ystävää saa löydä, se on rumaa. Olen minä tosin kaksi kertaa sortunut irrottamaan ja piilottamaan renkaat tuosta sen mustasta autostaan, Huru hörötteli vatsaansa pidellen.

Sairaanhoitajat piirittivät alastomana pihalla seisseen hämmästyneen naapurin ja pukivat nopsaan tämän ylle kunnon vaatteet ihan päällystakkia myöten. Hetkessä pihalla oli pystyssä myös pienoiskeittiö höyryävine kattiloineen. Nanna katseli ihmeissään tuota touhua, eikä voinut mitenkään ymmärtää, että mistä se iso ruokapöytä oli oikein ilmestynyt siihen keskelle pihaa. Jeppe tokeni hämmästyksestä Nannaa nopeammin.

- Tuota, mitenköhän nuo naapurit oikein suhtautuu tuollaiseen ihmeeseen?
- Ei syytä huoleen, aamulla se on noille naapureille vain pelkkää yöllistä unta, Huru rauhoitteli heitä.
- Entä me? Nanna kysyi.
- Pikkurouva on ihan huoleti, te muistatte kaiken kuten tähänkin asti, Huru lohdutteli.

Tämän jälkeen Huru viittoili Nannaa ja Jeppeä seuraamaan häntä. Huru käveli ulos asunnosta ja pihalla olevan pöydän luokse. Hän otti pinosta lautasen ja ammensi siihen keittoa kattilasta.

- Nakkisoppaa, käyhän se kaikille? Hän tiedusteli pöydän ympärillä olevilta.
- Joo, Nanna mutisi.
- Jep, Jeppe sanoi ja otti tarjotun lautasen vastaan.
- Kyllä kait, naapurin Petteri vastasi ja otti oman lautasen vastaan.
- Tässä olisi vielä nakupellen vaimollekin lautanen, Huru sanoi ja laittoi yhden lautasen Petterin viereen.
- Ei se..., Petteri kerkesi ainoastaan aloittaa, kun hänen vaimonsa keskeytti.
- Voi anteeksi rakas, olen todella pahoillani, että aloin raivota siitä kaukosäätimen pattereiden loppumisesta. Se kaukosäädin alkoikin toimia aivan yllättäen, Alli kujerteli miestään hartioista hieroen.
- Minulla meinasi tulla kylmä täällä, Petteri selitti surkeana.
- Voi kultaseni, mennään kohta sisälle, niin minä lämmitän sinua loppuyön, Alli jatkoi kujertamistaan.
- Saamari, oluet jäivät kotiin. No, eipähän tarvitse lainata kenenkään vessaa tällä kertaa, Huru hörähti tuttuun tapaansa.

Kaikki pöydän ääressä istuvat lusikoivat nakkisoppaa suuhunsa, jotenkin se vaan tuntui kaikista luonnollisimmalta tällä hetkellä. Sairaanhoitajat katselivat pöydän vierellä hiljaa heidän ruokailemistaan, puuttumatta siihen mitenkään. Viimein lautaset olivat tyhjät ja Huru ojensi Nannalle paperilapun.

- Katso, onko tämä oikein? Huru sanoi Nannalle.

Lappu oli lasku, kuten Nanna oli vähän ounastellutkin.

LASKU RAUHANTURVAOPERAATIOSTA:
Nakkikeitto 200 euroa
Bensat mustaan jenkkilinttaan 100 euroa
Sairaanhoitajien palvelut 915 euroa
Suklaamuna pikkurouvalle 5 euroa
Voittajahiiri 35 euroa
Lämpötilan rukkaaminen 150 euroa
Alastoman naapurin äijän katseleminen 100 euroa
Makkaralla säikytteleminen – 1000 euroa
Hävyttömät puheet pikkurouvalle -400 euro
Sopimaton pukeutuminen -100 euro
LOPPUSUMMA 5 euroa

- Tuota, tuleeko tämä nyt minun maksettavaksi, kun kerran soitin sinut paikalle? Nanna kysyi tavattuaan laskun.
- Ei tule, tämä on vaan tällainen tarkastuslappu sitä varten, että olen muistanut kaiken. Laskutan sen kyllä suoraan teidän naapureilta seuraavan kännykkälaskun yhteydessä, Huru rauhoitteli Nannaa ja otti lapun takaisin kiitellen tarkastamisesta.
- Hyvä kuherteleva nuoripari Petteri ja Alli, yleisön pyynnöstä juuri loppunut seksuaalisesti latautunut elokuva alkaa kohta uudelleen, pyydänkin pariskuntaa nousemaan pöydästä ja menemään television ääreen virikkeitä hakemaan, Huru puhui rauhalliseen tyyliinsä.

Petteri ja Alli nousivat hämmentyneinä pöydästä ja lähtivät taakseen vilkuillen kävelemään kotinsa avoinna odottavaa ulko-ovea kohti.

- Jeppe ja Nanna, teille sama komento, mars kotiin ja television ääreen. Muuten Nanna, ne pikkupöksyt ovat sitten syötävät, Huru hörähti ja lähti kävelemään kohti tielle pysähtynyttä mustaa amerikkalaista autoa.