Voi perkele, että päähän sattui ja muutenkin vitutti avatessani silmät. Minun piti katsella jonkin aikaa ympärilleni, ennen kuin tajusin missä olin. Makasin näemmä jonkun ison sillan alla. Edessä oli joku lätäkkö, meri varmaankin, ajattelin päänsäryn lomassa. Raahauduin jotenkin raskaanoloisesti veden ääreen ja avasin silmäni kunnolla auki.

- Tröööööt! Mitä helvettiä? Tööttäisin kauhuissani kuvani nähdessä.

En voinut uskoa tätä todeksi, olin vaaleanpunainen elefantti. Yritin hieroa naamaani käsilläni, mutta eihän nämä elefantin koivet sellaiseen taipunut. Työnsin kärsän veteen ja imaisin sen täyteen vettä. Ruiskutin veden muutaman harharuiskautuksen jälkeen kasvoilleni. Vitut se mitään auttanut, olin yhä joku helvetin vaaleanpunainen elefantti. Yritin muistella edellisiltaa, mutta siitä ei ollut mitään muistikuvaa. Myös aikaisempi elämä oli jotenkin hukassa, ihan joka suhteessa.

Kelasin ajatuksia ja ne vaikuttivat jotenkin simppeleiltä, heinää ja vettä ja leveä tyttöelefantin perse. Mitä sitä vaaleanpunainen poikaelefantti voisi elämältään muuta haluta? Tässä asiassa olin kuitenkin väärässä, sillä melonin kokoisissa elefantin aivoissani syttyi vielä yksi ajatus, nimittäin posliinikauppa. Yhtälö oli aika perkeleen vaikeasti ratkaistavissa. Miten heinäpaalin, veden ja tyttöelefantin perseen sekaan mahtuisi vielä posliinikauppa? Päätin karjua tuskasta:

- Tröööt, tröööt!

Mitä hittoa, mieleeni tuli, että leikin jotain vitun junaa tässä tööttäillessäni. Hetkinen, ajatukseni keksivät jostain junan? Mikä hitto oli juna? Työnsin valtavan kokoisen elefantin pääni veteen ja heiluttelin sen sivulla olevia jumalattoman isoja korvia oikein voimalla. En tiedä miksi niin tein, mutta se tuntui jotenkin kivalta. Nostin pääni ylös vedestä ja kuulin samalla hätääntyneen äänen huutavan:

- Auttakaa nyt perkele, tämä vene uppoaa!
- Koettakaa kestää, apu on jo tulossa, huusi toinen ääni hieman eri suunnasta.
- Ja ampukaa tuo perkeleen vaaleanpunainen elefantti, se piru upotti meidän veneen, ensimmäinen ääni jatkoi.
- Mikä elefantti? Toinen ääni kysyi.

Vilkaisin hätäisesti vielä veteen ja totesin, että minustahan tässä taidettiin puhua. Jostain perhanan syystä mieleeni tuli huutaa tuolle veneensä kaataneella kännikalalle, että vitun värisokea tenukeppi. Aikaisempi töräytteleminen kärsälläni ei vaan oikein innostanut tällä kertaa moiseen artikulointiin. Hieman harmistuneena peräydyin sillan alle piiloon kuuntelemaan tilanteen kehittymistä.

- Mikä elefantti? Toinen ääni uteli uudelleen rannan puolelta.
- No se sellainen helvetin iso, jolla oli korvatkin kuin satelliittilautaset, ensimmäinen ääni möykkäsi.
- Näkyikö niillä Eurosport? Toinen ääni uteli.
- Vittuiletko? Ensimmäinen ääni tiedusteli jo lievän pärskinnän ja pulputuksen säestämänä.
- En suinkaan, kyllähän meilläkin elefantinkorvilla taivaskanavia katsellaan, toinen ääni vastasi jotenkin oudolla äänenpainolla.

Tajusin tuosta puheenvuorosta taivaan ja käänsin katseeni sitä kohti. Mielestäni pilvet olivat aika kauniita. En ymmärtänyt, että miksi niistä piti tuollaisella äänensävyllä keskustella. Yksi kunnon töräytys olisi kuitannut koko keskustelun monin verroin. Istuin hiljaa piilossa sillan alla ja kuuntelin merihätään joutuneen pelastamista. Vaikka ajatukseni seilasivatkin heinäpaalin ja vesisaavin välillä, saatoin silti kuulla äskeisten huutelijoiden kommentteja.

- Kiitos avusta, tuo meidän vene taitaa olla jo tosi syvällä, ensimmäinen ääni selitti.
- Onneksi että hukkuneet, kolmas ääni murahti.
- Perkeleen elefantti! Ensimmäinen ääni kirosi.
- Meillä tupataan päästämään hiiri vapaaksi, niin ei elefantit vaivaa, kolmas ääni murahti uudelleen.
- Tröööööt! Parahdin hädissäni.

Hiiri! Sehän on painajaisista kauhein, panikoin jo mielessäni ja mietin sillalle kapuamista. Katselin kuitenkin ympärilleni, enkä nähnyt onneksi yhtään siimahäntää.

- Mikä se oli? Ensimmäinen ääni parahti.
- Bussi meni juuri tuolla sillalla, toinen ääni rannan puolelta huusi ja nauroi perään aika ilkeän kuuloisesti.
- Ai jaa, ensimmäinen ääni ihmetteli.
- Ei millään pahalla, mutta kannattaisiko lähteä seuraavan kerran reissuun ilman viinaa, kolmas ääni murahti.
- Vitun mulkku! Meinaatko tosiaan, että me ol...plup plup...

Yritin suunnata noita julmetun kokoisia korviani tarkemmin, mutta puheen loppu meni jotenkin pulputukseksi. Ravistelin korvia, koska pelkäsin niihin menneen muutaman litran vettä ja kuulo-ongelmien johtuvan siitä. Kuulo ei parantunut ollenkaan, ainoastaan ilman täytti helvetinmoinen läpsytys.

- Mediheli on tulossa, koeta jaksaa siellä vedessä, vitun kännikalaidiootti, kolmas ääni murahti entistä kiukkuisempaan sävyyn.
- Missä mediheli? Toinen ääni huusi rannan suunnasta.
- Kuulin äsken aivan selvästi helikopterin äänen, kolmas ääni murahti.
- Paskat täällä mitään kopteria ole tulossa, toinen ääni huusi takaisin.
- Voi perkele! Joudunko minä nyt huopaamaan ja nostamaan uudelleen nuo kaksi mulkkua veneeseeni? Kolmas ääni murahteli matalalla sävyllä.

Mulkku, häh? Tästä tuli mieleeni jotain levotonta ja vilkaisin jalkoväliini. Voi helvetin helvetti mikä aisa sieltä kurkistikin. En voinut uskoa tätä todeksi. Kokeilin sitä vielä varovasti kärsällä ja kyllä se tuntui kuuluvan minuun kuin korsi heinään. Saman tien ajatukseni karkasivat jotenkin tyttöelefantin rehevään perseen ja jakojenvälissä metri muuttui kahdeksi. Olin jo paniikin vallassa. Mihin helvettiin piilottaisin tuollaisen venyvän letkun jalkojeni välissä? Aloin hieroa sitä varovasti ruohomätästä vasten, koska se tuntui niin hyvältä. Pienen ajan päästä silmissäni sumeni ja päästin ilmoille oikein kunnon mölinät:

- Trööööööt, tröttöröööö, tröööööööt.

Olin varmaan jonkin aikaa aivan tiedottomana, koska korvani alkoivat kuulla ihmetteleviä kommentteja.

- Ei voi olla bussi? Ensimmäinen ääni sanoi.
- Vitun sekopäät dösäkuskit, toinen ääni kommentoi.
- Pidä nyt perkele pääsi kiinni niistä dösistä ja vaaleanpunaisista elefanteista jos meinaat päästä kaverisi kanssa rantaan mun kyydillä, kolmas ääni murahti.
- Minähän sanoin, että se ei voi olla bussi, ensimmäinen ääni yritti vaimeasti protestoida.
- Turpa kiinni, kolmas ääni sanoi.

Avasin silmäni ja totesin letkuni kutistuneen ainoastaan metrin mittaiseksi. Taisi tällä kertaa kunnon tööttäämisestä olla apua tuon suhteen. Jostain ihmeellisestä syystä vain kärsäni tuntui jotenkin tahmealta. En antanut moisen asian vaivata mieltäni sen enempää, vaan pyyhkäisin sen nopeasti heinätuppoon. Katselin hetken aikaa tätä heinätuppoa ja tempaisin sen sitten kärsääni ja laitoin suuhuni.

- Phtyi, tröööt, sylkäisin ja tööttäsin perään maistettuani heinää.
- Kuulitteko? Toinen ääni ulvahti jälleen.
- Ei kuultu, kolmas ääni murahti.
- Niin mutta...
- Turpa kiinni, tai meri kutsuu.
- Joo...

Ei voi olla totta, tuo mielessäni pyörinyt heinä maistui ihan karmealta. Miten hitossa muut vaaleanpunaiset elefantit voivat syödä tuota? Vesi oli tuntunut kärsässäni oikein hyvältä, mutta tuo heinä oli todella painajaismainen kokemus, ajattelin paniikinomaisessa tilassa. Olin varmaan vaipunut johonkin tiedottomaan tilaan, sillä havahduin äkkiä ihan vieressäni kuuluviin ääniin.

- Äiti, onko tuo setä kuollut?
- Hys, mennään pois.
- Onko se isi?
- Ei isi asu täällä?
- Missä se asuu?
- Seuraavan sillan alla.
- Ai niin...

Avasin silmäni ja katsoin kirkkaana loistavaa aurinkoa. Jotenkin tämä paikka vaikutti tutulta, mutta silti niin vieraalta. Nousin varovasti istumaan ja katsoin heräämispaikkaa tarkemmin. Istuin näemmä jonkun sillan alla ja vieressä oli merenranta. Onneksi en ollut pudonnut veteen. Kelailin muistia ja mietin mitä viimeyönä oli tullut tehtyä. Muistin lähteneeni kotoa kavereiden kanssa juhlimaan ja olleeni kaupungin keskustassa jossain ravintolassa valomerkkiin asti. Sitten olin lähtenyt taksilla kotiinpäin, mutta jostain syystä olin eräällä sillalla halunnut jatkaa matkaa kävellen. Tuijotin yläpuolellani olevaa siltaa ja totesin matkan päättyneen aika lyhyeen taksista poistumisen jälkeen.

Kelailin vielä krapulaisen pääni muistoja ja jostain syystä mieleeni tuli vaaleanpunainen elefantti. Joku kaveri oli varmaan kertonut sen vanhan vitsin missä vaaleanpunainen elefantti oli posliinikaupassa. Toinen vaihtoehto oli se, että joku oli nähnyt kännätessä moisen elefantin. No, nuo ovat vain todellisten tapajuoppojen elämää, ei meikäläisen. Hymähdin moiselle ajatukselle ja nousin seisomaan hirveästä jysäristä huolimatta. Katselin merelle päin ja totesin jonkun veneen olevan puoliksi uponneena läheisellä matalikolla. Käänsin päätäni oikealla ja näin siellä kiskottavan kahta nuorta miestä pelastusveneestä. Joillakin taisi käydä hyvä tuuri, ajattelin mielessäni ja lähdin kiipeämään kohti ylhäällä kulkevaa maantietä.