etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

11.10.2009

Urkujen pauhu

Hienoinen tuulenvire värisytteli syksyn keltaiseksi värjäämiä lehtiä, pudotellen niitä silloin tällöin maahan. Hennot keltaiset lehdet leijailivat tuulen hyväileminä maahan, odottamaan lumivaippaa joka peittelisi ne äiti maata vasten koko pitkäksi talveksi. Kuulas, hieman kirpeä syyspäivä nipisteli kadulla kävelevien ihmisten poskia, saaden ne punoittamaan kuin hedelmäosaston omenat, nuo vitamiinipallerot, joita pienet oppilaat ennen niin innokkaina opettajilleen kuskailivat parempien numeroiden toivossa. Myös itse aurinko oli hereillä ja sen säteet tuikkivat ilkikurisesti sisälle erään kerrostalon verhottomasta ikkunasta. Hellääkin hellemmin nämä hentoiset auringonsäteet osuivat makuuhuoneen sängyllä olevaan vitivalkoiseen naisen takapuoleen, hivellen sen molempia kankkuja ja keskellä paistavaa pientä trimmattua karvamätästä, jossa oli kosteaa kuin aamuisessa pihanurmikossa ennen auringon heräämistä.

- Oiih, Maikki, tuo tekee hyvää, jatka oi rakas, sängyllä selällään makaava mies huokaili silmät kiinni.
- Ummmm, ummmm, nainen vastasi suu täynnä miehen jäykkää elintä.
- Auuuu, au, au, au, auuuu, oih rakas, tämä, tämä on kuin taivas, kuulen suorastaan urkujen pauhaavaan. Miten sinä sen oikein teetkään rakas, oi miten? mies ulvahteli naisen käsittelyssä.

Maikki irrotti otteensa miehen parrusta ja nuolaisi riettaasti puolisen tuntia aikaisemmin punattuja huuliaan. Hänen katseensa osui seuraavaksi punavartiseen kyrpään, huulipuna oli ollut jotain tarjoustalolaatua, mutta muna maistui samalta kuin ennenkin.

- Unto kulta, et kuuntele suinkaan mitään taivaallista urkujen pauhua, vaan yläkerran juoppoa kanttoria, sitä vanhaa perverssiä, joka viettää päivät omalla parvekkeella sukkahousuissa ja rintsikoissa ristisanoja ratkoen.
- Ei, ei kultaseni, ei ristisanoja, kuulen ihan selvästi urkujen pauhun...hei, mutta ethän sinä imekään enää? mies avasi silmänsä ja katsoi sängyllä kykkivää naista.
- Se perverssi kanttori soittaa äidiltään perinnöksi saamia urkuja, kuuntele nyt oi Untoni.
- Rakas, olet oikeassa, urut soivat vieläpä kovasta poljennosta huolimatta hyvin vaisusti, jatketaanko?

Nainen hymyili kujeilevan riettaasti, mutta tarttui sitten miehen Eiffel-tornin lailla seisovaan kovaan kaluun, upottaen sen tuskallisen hitaasti kuumaan, ahnaaseen suuhun, jossa jäntevä kieli työskenteli tarmokkaasti terskan kimpussa. Suorittaessaan tuota myös itselleen niin mieluista tehtävää, nainen tunsi miten hänen pakaroitaan alkoi kuumottaa, ihan kuin kiima olisi levinnyt jalkojen välistä myös hänen valkoisille pakaroille.

- Oih, Unto kulta, olen kuin tulessa, sinussa on jotain mikä saa minut syttymään kuin kuudella polttimella varustetun kaasugrillin, nainen ilmoitti rakkaalleen.

Mies hämmästyi tästä niin, ettei pystynyt sanomaan hetkeen mitään, sillä nuo sanat saivat aikaan hänessä sellaisen tunteen, kuin tuhat villihevosta olisi juossut hänen ylitseen - kahteen kertaan intiaanit ratsastajinaan, nuo sulkapäiset urheat soturit, jotka väsymättöminä metsästivät puhveleita ravinnokseen.

- Maikki rakas, voin kuvitella polttavan tunteesi, tuo tunne tuo minun mieleen monta polttavaa hetkeä, Unto sai viimein sanottua.
- Rakas Unto, miten sinä oletkaan verbaalisesti lahjakas, mutta mitä sinä tarkoitat polttavalla hetkellä? Palaako sinun sydämessä rakkauden roihuava, taivaanrannan valaiseva, onnen kipunoita taivaalle sinkoileva tuli?
- Ei kultaseni, vaan valkoinen, tuo kovin muodokas ja ah, niin seksikäs takapuolesi on kiinni patterissa.

Samassa nainen pomppasi eteenpäin, kuin vieteriukko jouluisesta, punaisella lahjapaperilla päällystetystä, lahjapaketista jota koristaa keltainen lahjapaperinaru ja taidokkaasti kirjailtu nimikortti.

Tajuttuaan mistä kuumotus johtui, naisen sisältä purkautui kuin tahtomattaan miehen korvia helisyttävä nauru, jossa ei ollut tietoakaan siitä tuskasta, mitä normaalisti perseen polttaminen patterissa saa aikaan. Nauru avasi naisen silmistä kyynelkanavat, nuo ilon ja tuskan tonavat, jotka valuttivat vuolaina kyynelnorot hänen rinnoilleen, joissa nännit toimivat viimeisinä naisen vartalon kiintopisteinä, ennen kyyneleiden päätymistä silkkisille petivaatteille.

- Anteeksi oi armaani, kovin kiihkeästi kiimaisena tälläsin pyllyni patteriin, Maikki pyyteli anteeksi saatuaan itsensä taas raiteilleen.

Nainen jatkoi siihen mihin oli äsken jäänyt, eli hän otti miehen kovan elimen käteensä ja upotti sen jälleen hellästi, kuin sulamispisteessä olevan menujään, kuumien huuliensa väliin. Mies hänen alapuolellaan sulki silmänsä ja tunsi miten varpaissa alkoi kipristellä, kuin tuhannet neulat olisivat pistelleet häntä rakkauden pikku neulasilla.

- MIRRI, nyt helvettiin siitä! nainen kiljaisi varoittamatta.

Samassa iso narttukissa mouraisi sydäntä särkevästi ja poistui makuuhuoneesta niin rivakasti, että Unton päätä suojannut halpa peruukki lähti kissan mukaan. Tätä ei mies edes huomannut, vaan hänen katseensa oli nauliutunut verta tihkuvaan vasempaan ukkovarpaaseen, että se saatanan katti teki sen taas. Hetken hän mietti lähtevänsä kissantapporeissulle, saattaakseen tuon pitkähäntäisen paholaisen sinne, missä ei edes pippuri kasva, mutta tuntiessaan yhä nivusia polttavan kiiman, päätti hän pyytää naista jatkamaan.

- Oi kulta, rakas naiseni, impeni, imurini, jatkaisitko vielä hetken?

Nainen katsahti miestä ilkikurisesti silmää iskien, samalla kun tarttui tämän yhä ylväänä seisovaan kaluun, joka päätyi myös tällä kertaa juuri siihen paikkaan, jota mies halaji yhtä palavasti, mitä äskeinen patteri oli polttanut naisen valkoista takapuolta.

- Kultaseni, kultaseni, sinä se osaat olla niin taitava, olet taivaallisen taitava tuossa. Minä, minä kuulen nyt taivaallisen orkesterin virittelevän jousisoittimiaan, noita jumalaisia viulujaan ja..,UH! Tunsitko sinä tuon, tuon onnen jytkähdyksen rinnassani? mies huusi hurmionsa huipun ollessa lähempänä kuin koskaan aikaisemmin tässä vaiheessa.
- Unto rakas, naapurin Ville se vaan virittelee sähkökitaraansa alakerran pesutuvassa ja kuulosti siellä olevan paikalla myös heidän bändin rumpali.
- Hys kultaseni, nyt minä kuulen jo satakielien laulavan, mies ilmoitti suu auki maaten, naisen käsi yhä hänen kovan kalunsa ympärillä.
- Nokia Tune, puhelimesi soi, Maikki ilmoitti vilkaistessaan yöpöydällä olevaa puhelinta. – Äitisi soittaa.

Puhelin soi aikansa, eikä kumpikaan antanut sen häiritä itseään. Nainen jatkoi vielä hetken miehen tyydyttämistä suullaan, ennen kuin heittäytyi itse selälleen sängylle ja pyysi miestä seivästämään hänet kuin urhea keskiaikainen ritari peitsellään. Mies teki työtä käskettyään ja painautui naisen päälle ja siitä sisälle kuumana sykkivään ahnaaseen pilluun, joka otti välittömästi hänen punakärkisen keihäänsä ahnaaseen imuun, vetäen miestä hellästi kohti perimmäistä sopukkaa kuin puolitehoinen Hooveri.

- Voi Unto, voi Unto, voi Erkki miten sinä oletkaan niin ihanan lihaksikas, kuin John Weissmuller parhaimpina aikoinaan, oi Erkki miten sinä olet niin jumalainen, ihanainen, karvainen ja ah, niin lihaksikas, nainen voihki kliimaksinsa huipun lähestyessä vääjäämättä, kuin keväiset heikot jäät, joihin varomattomat pilkkimiehet putoavat joka kevät.
- Maikki, Maikki, minä tässä Unto, mies läiski naista valkoisille pakaroille, joihin miehen kädet jättivät toiset punaiset jäljet, merkaten hänet kuin rivon pornoleffojen naisen, joka käskee nussimaan aivonsa pihalle perseen kautta.
- Oih Unto, oih, Unto, anna mennä, rakastele minua isolla pitkällä suonikkaalla lemmennuijallasi, rakastele minua kuin rakastelisit viimeistä päivää, anna kaikkesi kuin ovat antaneet myös suomalaiset poliitikot kähmiessään veronmaksajien rajoja, oih Unto!

Mies teki työtä käskettyään ja junttasi menemään naista kuin viimeistä päivää, tuota päivää ennen maailmanloppua, aikaa jona ihmiskuntaa ei enää ole, vaan ainoastaan lunta ja jäätä metrien paksuudelta läpi koko maapallon. Naisen voihkinta vaan kasvoi ja kasvoi, miehen örähdellessä tyytyväisenä hänen päällään. Välillä miehen katse naulautui naisen hyllyviin rintoihin, jotka suojasivat selällään maaten enemmän naisen kainaloita, kuin hänen rintapuoltaan. Se vaan oikeastaan lisäsi miehen kiihkoa, sillä rintojen päässä olevat nännit olivat kuin Nortin filtterit, kovat ja aina valmiina imettäviksi.

Nainen miehen alla näki jo miten tähdet tanssivat kissanpolkkaa sinisellä taivaanrannalla, jota edamin keltainen kuu valaisi himmeästi, kuin liesituulettimen rasvan peittämä 25 watin lamppu. Tähtien tanssi taivaalla vain kiihtyi ja kiihtyi, kohta ne olivat sulautuneet yhdeksi isoksi kirkkaaksi pyöryläksi, joka tuntui hetki hetkeltä lähenevän häntä. Äkkiä kaikki räjähti, ja nainen päästi suustaan pitkän suoran huudon, jonka aikana orgasmi ravisteli hänen vartaloaan, kuin lihaksikas poliisi sammunutta Kaivopuistossa lauantai-iltana kymppiuutisen jälkeen.

- Oiiiih, Unto, Unto rakas, tämä oli iiiihaaanaan räjähtävä kokemus, miten sinä sen taas teit? nainen uteli päälleen lysähtäneeltä mieheltä. – Ihan kuin kaikki taivaan tähdet olisivat tanssineet pääni ympärillä ja sitten räjähtäneet pois, hajonneet pieniksi murusiksi maailmankaikkeuteen.
- Uuuh, rakas Maikki, tällä kertaa se oli kylläkin tuo sinun vanha jalkalamppu, siitä meni lamppu, mies vastasi vilkaistessaan kaatuneen lampun suuntaan.
- Ihanaa Unto, ihanaa miten sinun kiihkeä panemisen rytmisi saa jopa jalkalampun antautumaan ja hajoamaan juuri herkimmällä hetkellä, olet todella tehnyt minut onnelliseksi ja antanut minulle kaikkeni, oi rakkaani, oi urokseni, sinä kangeista jäykin, Maikki voihki onnellisena.
- Kultaseni, pupuseni, oma punapyllyseni, sain juuri viimeisillä metreillä, vai sanoisinko senteillä, vasempaan jalkaani suonenvedon ja ikään kuin vahingossa oikaisin jalkani kohti lamppua ja se kaatui lattialle.
- Entä se valo, se valo tuli suoraan taivaasta, ihana onnen ja rakkauden valo.
- Kulta pieni, onko se yläkerran pauhaavien urkujen omistaja kalju?
- On rakas, mitä sinä siitä tällaisella herkällä hetkellä?
- Joku kaljupää sihtaili juuri ikkunasta taskulampun kanssa meitä molempia silmiin, juuri hetkellä ennen suurta purkautumistani, tuota valtavaa laavavirtojen syöksymistä, joka tulee voimalla Aleksis Kiven seitsemän veljeksen.

Tämän kuultuaan nainen vieräytti miehen päältään ja kävi laittamassa ensimmäisen kerroksen asunnon ikkunan eteen verhot, ne kun olivat jääneet laittamatta päiväkiiman yllättäessä pariskunnan. Palattuaan makaamaan tuon rakastamansa miehen vierelle, pariskunta nukahti onnellinen hymy huulillaan, annettuaan sitä ennen kaikkensa kumppanilleen ja yläkerran kanttorille.