etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

27.6.2010

Työharjoittelija

Almanakka näytti kesäkuun seitsemättä ja kello tasan yhdeksää. Auditoriossa istui arviolta sata ihmistä kysyvä ilme naamallaan. Viime perjantaina oli tullut isolta johtajalta käsky saapua maanantaiaamuna heti yhdeksältä auditorioon, asia olisi kuulemma tärkeä. Osa veikkaili yt-neuvotteluja, osa johtajan ennenaikaista, mutta toivottua eläkkeelle jäämistä ja osa kesälomien poistamista palkollisilta. Kaksi minuuttia yli yhdeksän auditorion ovesta käveli sisälle johtaja Kaarlo Kuiva, ylempi apulaisjohtaja Olli Onki-Koho, alempi apulaisjohtaja Matti Näähkä ja nähtävästi aamulla väärään bussiin noussut koulupoika. Nelikko asteli auditorion eteen ja johtaja aloitti.

- Olen kyrpiintynyt siitä, että kaikki paikat eivät ole täytettyjä. Käsittääkseni meillä on enemmän työntekijöitä kuin täällä on paikkoja.
- Lomalaiset eivät vastanneet puhelimeen, vahtimestari Mursu huusi takaisin.
- Niin, no, olkoon tämän kerran sitten.

Johtaja piti perään pienen puheen siitä, miten tämä työpaikka on nyt siirtynyt aivan uudelle tasolle, enklanniksi levelille. He ovat päättäneet johtajistossa paperinkierrätyksen lisäksi alkaa työllistää kesäisin nuoria, eli ottaa työharjoittelijoita. Näppärät nuoret ihmiset tekisivät kesällä sellaisia hommia mitä vakihenkilöstö ei kerkeä tehdä.

- Siitä sai jo varmaan noopellin, kuului työntekijöiden seasta.
- Tai Jopon, toinen ääni jatkoi.
- Hetkinen, mitä nämä aikaisemmat sihteeriopiskelijat ja teknisissä opiskelevat harjoittelijat ovat olleet? Mursu huusi kysymyksen.

Johtaja Kaarlo Kuiva mutristeli suutaan, sillä kysymys ei tullut hänelle mitenkään yllätyksenä. Pakotettuaan itsensä väkinäiseen hymyyn, hän kääntyi alempaa apulaisjohtajaa kohti ja viittasi miestä kädellään.

- Tähän kysymykseen meillä on tänään vastaamassa alempi apulaisjohtaja, olkaa hyvä.
- Kröhöm, Matti Näähkä aloitti.
- Kiitos, olemme samaa mieltä, joku heitti heti kommentin väliin.
- Pientä rajaa, perkele! Täällä on nuori herkkä ihmistaimi kuuntelemassa tuollaista paskaa, Matti paukutti nyrkillä auditorion valkoista pöytää.
- Aloita vaan, ole hyvä, johtaja komensi tiukasti alaistaan.
- Koska Meksikonlahdelle vuotaa öljyä, ilmasto lämpenee, merirosvot jatkavat rosvoamistaan ja EU on kriisissä, niin päätin omalta osaltani parantaa tätä maailmaa. Palkkaamme nyt tänä kesänä tänne ensimmäistä kertaa sellaisen nuoren, jolla ei ole mitään koulutusta, toisin sanoen lukiota on käyty tasan vuosi.
- Ihan on ittes näköinen, kotoakos toit? joku huusi jälleen työntekijöiden joukosta.
- Varmaan sen Jopon tarakalla, jatkettiin toisen suulla heti perään.
- Kyllä, päätin olla ennakkoluuloton ja tarjota paikkaa omalle pojalleni. Hän myöntyi neuvotteluiden jälkeen ja nyt me olemme tässä.
- Ja mitähän se poika tulee tänne tekemään? kuului heti yksi kysymys.
- Vahtimestari Mursu saa hänestä toimeliaan kumppanin koko kesäksi.
- Ei helvetti, seuraako tuo minua myös Thaimaan lomalle, voi kilin vitut, Mursu ärähti.

Ennen kuin Mursun meuhkaaminen sai liikaa tuulta purjeisiin, tähän asti hiljaa ollut ylempi apulaisjohtaja Olli Onki-Koho otti puheenvuoron itselleen. Hän selitti, että Murun ollessa lomalla vasta elokuussa, on poika töissä enää kaksi viikkoa ja voi kesän kokemuksella hoitaa osan hommista jo itsenäisesti.

- Ei Mursua marsulla korvata, joku koiranleuka heitti piikin.
- Kuten sanoin, homma on hoidossa, Onki-Koho vakuutteli vielä.

Tiedotustilaisuus päättyi siihen, että joka ikinen työntekijä kävi poistuessaan kättelemässä Matti Näähkän pojan ja esittelemässä tälle itsensä ja tehtävänkuvansa yrityksessä. Poika itse ei sanonut koko aikana sanaakaan, ei edes omaa nimeään. Joku yritti sitä kysyä, mutta pojan isä pyöritti suu tiukasti kiinni päätään.

Aamupäivän aikana pojasta ei kuulunut mitään, kuten ei myöskään hänen isästään. Mursu ihmetteli omassa kopissaan asiaa, sillä kyllähän tässä olisi ollut hyvä aloittaa perehdyttäminen jo heti aamusta. Tuli lounasaika ja meni lounasaika, eikä pojasta ollut vieläkään mitään havaintoa. Vasta iltapäiväkahvilla poika tuli näkyville isänsä kanssa. Nyt nuorella herralla oli päällään johtajiston tyyliin tumma puku ja kiiltonahkakengät. Hallinto-osaston kahvitilaan käveli isän ja pojan perässä myös talon kaksi autokuskia, Mauri Ratti ja Keijo Kupla. Ratti kuskasi pelkästään isoa johtajaa ja Kupla muita johtajia. Isä ja poika seisoivat hetken hiljaa kahvitilassa ja poistuivat isän huoneeseen, jonka ovi näkyi kahviosta.

- Meille haetaan kesäksi kolmatta autokuskia, Kupla tuhahti istahtaessaan Mursun viereen.
- Eikö ajohommat maista? Tuleeko se kuskaamaan teitä kahta laiskimusta?
- Ei, Mauri vastasi. – Kuplasta tulee kesäksi tuon harjoittelijapojan kuski.
- Ei saatana, ei kun tarkoittaako se sitä, että kuskaat myös minua? Poikahan tulee minulle oppiin, Mursu kysyi.
- Kato tuosta, Kupla iski pöytään paperin.

Mursu kaivoi lukulasit nenälleen ja alkoi tavata paperissa olevaa tekstiä. Tiedote oli tullut sisäisen intranetin kautta koko henkilökunnalle. Siinä kerrottiin Uolevi Näähkän 17 v tulevan kesäksi kehittämään firman toimintaa. Uolevi tulee vahtimestari Mursun alaiseksi, tietyin rajoituksin. Uolevin titteli on Globaalin kehityksen Suomen toimintojen päällikkö. Johtajatason tittelin vuoksi on Uolevin palkkaluokka vain asianomaisten tiedossa, toisin kuin esim. sihteeriharjoittelijoiden. Samassa Mursun kännykkä alkoi soida.

- Vahtimestari Mursu, mies vastasi puhelimeensa.
- Alempi apulaisjohtaja Matti Näähkä täällä päivää, teillä on varmaan aikaa kuunnella mitä minulla on sanottavaa.
- Voe tok, onhan minulla niin riski apulainenkin. Sitä ei edes näe, kun tekee hommia niin nopsaan.
- Sitä minun asiani koskikin.

Matti rykäisi luuriin virallisesti ja alkoi sanella Mursulle ohjeita kesää ja poikaansa varten. Uolevi on teoriassa Mursun alainen. Käytännössä Mursun on tehtävä, kuten Uolevi käskee, koska Uolevin titteli ja asema yrityksessä on Mursun asemaa ylempi. Mursu kuunteli alemman apulaisjohtajan sanelua viiksiään sivellen ja tauon koittaessa kysäisi.

- Mitä tämä niin kun käytännössä meinaa?
- Kun Uolevi pyytää jotain, niin Mursu on hyvä ja toimittaa Uolevin pyytämät asiat.
- Entä se minun tuuraaminen, silloin elokuussa?
- No, autokuskit tuuraavat kuten ennenkin.
- Kuulin jotain juttua kolmannesta autokuskista, mitä se tarkoittaa?
- Hyvä kysymys. Asia on jo hoidossa ja ilmoitus paikasta on ensi sunnuntaisessa lehdessä. Kun Uolevi palaa ansaitulta kuukauden lomaltaan 19. heinäkuuta, on meillä määräaikaisena töissä kolmas autokuski.
- Ai lomalta, miltä ansaitulta lomalta?
- Niin, nämähän ovat sopimusasioita johtotasolla, eivät siis koske ollenkaan Mursua tai teidän työkavereitaan. Tietyllä ihmisryhmällä on kovin vaikea ymmärtää mitä ylemmillä tasoilla, siis leveleillä tapahtuu.
- Minun A-tikkaissa on 5 leveliä, mihin palkkaluokkaan sillä pääsee? Mursu murahti.
- Ensitöikseen Mursu järjestää Uoleville huoneen.
- Jaa että mistä, eihän täällä ole vapaata tilaa edes naulakossa.
- Uolevi kyllä hoitaa tuollaiset seikat.

Samassa puhelu päätettiin toisessa päässä linjaa. Rauhallisesti Mursu laittoi kännykän koteloon ja alkoi selvittää muille puhelua. Tämä lysti loppui viidessä minuutissa, sillä paikalle asteli tuliterässä puvussaan nuoriherra Näähkä. Uolevi asteli Mursun vierelle ja rykäisi kuten isänsä, muutaman oktaavin ylempää tosin.

- Istu poika potalle, ei kun tarkoitan pöytään, Mursu vastasi rykimiseen.
- Isä sanoi, ei kun minä, että tarvitsen itselle ison ja rauhallisen työhuoneen.
- Mistä sellaisen otat, kaikki täynnä, osassa kuulemma ylitöissä jopa kahta päällekkäin, ahdasta on.
- Otan tuon, Uolevi viittoili isänsä huoneen viereistä huonetta.
- Ei, sehän on meidän henkilöstöpäällikön huone, ei sitä voi kukaan kesäpoika ottaa.

Nuoren herran alahuuli alkoi väpättää ja kohta seitsemäntoistavuotias johtajanalku oli kadonnut isänsä huoneeseen. Meni alle minuutti, kun sekä isä että poika seisoivat Mursun vierellä.

- Henkilöstöpäälliköllä on niin paljon poissaoloja, että hänen työtilansa siirretään välittömästi ala-aulan vartijoiden kopin viereen. Näkeepähän kerrankin elämässään ketä henkilöitä täällä on töissä.
- Auts, Marja-Annikki ei kyllä pidä siitä, Mursu kurtisti otsaansa.
- Isä, isä, Uolevi nyki isänsä hihaan ja kumartui supattamaan jotain.
- Palaamme asiaan pian, isä Näähkä ilmoitti ja kaksikko hävisi jälleen isukin huoneeseen.

Mursu murahti, nousi kahvipöydästä ja alkoi hoidella tehtäviään. Loppupäivä meni rauhallisesti, ylimääräisiä päälliköitä ei näkynyt missään eikä ketään vakinaista työntekijää tarvinnut häätää huoneestaan. Töistä lähdön aikaan oli myös hyvin rauhallista, oikeastaan jopa liiankin.

Tiistaiaamuna Mursu asteli työpaikalleen hyvissä ajoin, noin puoli tuntia ennen työajan alkamista. Hänellä oli tapana tulla aikaisin keittämään kahvit, jakamaa lehdet ja nauttimaan itsekin kupillinen sumppia ennen virallisen työajan alkamista. Jotain oli kuitenkin pielessä, sillä firman hälyt olivat poissa päältä, lehdet oli otettu lehtilaatikosta ja kahvihuoneessa oli kahvin tuoksu. Laittaessaan eväsleipiä jääkaappiin Mursu huomasi kahvion pöydällä lapun ja otti sen käteensä.

- Lasku, mitä hittoa lasku tekee kahvion pöydällä, hän mutisi kaivellessaan lukulasit taskusta.

Lasku oli kirjoitettu epävarmoilla harakanvarpailla. Siihen oli eritelty lehtien haku, hälytyksen ottaminen pois päältä, kahvin keitto, veden lasku hanasta ja askeleet pääovelta kahvioon ja siellä tepastelut päälle. Loppusumma oli melkein kolmesataa euroa.

- Voi vittu, pääministerikö täällä kävi keittämässä meille kahvit? Mursu ärähti.
- Huomenta vahtimestari Mursu, nukuttiko hyvin, kuului hänen takaa samassa alemman apulaisjohtajan äänellä.
- Onko meille palkattu cateringpalvelu keittämään kahveja ja kuskaamaan lehtiä?
- Ei nyt sentään ketään ulkopuolista. Uolevi laittoi vain eilen pystyyn oman firman ja laskuttaa tehdyistä töistä.
- Mutta minähän nämä olen hoitanut tähänkin asti ja samalla palkalla. Lisäksi olen tehnyt nämä suurimmaksi osaksi vielä omalla ajalla.
- Mursu ei ota nyt tuota asennetta, vaan antaa nuorelle johtajalle mahdollisuuden kehittyä kokonaisvaltaisesti, kuten Globaali johtajanimike edellyttää.
- Tuota, saako Uolevi nyt siis johtajanpalkkaa ja laskuttaa oman firman kautta?
- Kröhöm, siitä tulikin mieleeni, että Uolevin titteli on tästä aamusta lähtien Globaalin kehityksen Suomen toimintojen ylipäällikkö. Niemen miehet tulevat sitten tasalta, eli Mursu on hyvä ja katsoo, että henkilöstöpäällikön muutto sujuu rivakasti. Kymmeneltä paikalle tulee puuseppäfirma ottamaan tarkat mitat uusista kalusteista. Oliko muuta?
- Ei.

Mursu istahti kahville ja kohta hänelle tulivat tekemään seuraa firman autokuskit ja muuta henkilökuntaa. Joku kävi printtaamassa intranetistä sisäisen tiedotteen, jonka mukaan Uolevi on ylennetty, henkilöstöpäällikön työtila siirretty ja Uolevin 17 vuotis syntymäpäiväkeräys aloitettu.

Aamukahvien jälkeen Mursu valvoi työtilojen muuton ja puusepänfirman käynnin, sekä teki siinä välissä omia hommiaan. Iltapäiväkahvilla Mursu alkoi ihmetellä ääneen, että eipä ole nuoresta johtajasta kuulunut mitään. Siihen tarttui eräs assistentti ja ilmoitti juuri printanneensa kaksikymmentä sivua erilaisia ohjeita siitä miten firman toimintaa tulisi tehostaa.

- Ääh, mitä vielä, silppuriin vaan, autokuski Kupla viittasi kädellään.
- Ei onnistu, assistenttinainen vastasi ja laski pöydälle paperinivaskan.

Mursu nappasi nivaskan käteensä, laittoi lukulasit nenälleen ja selasi pinkan nopeasti läpi.

- No hitto, tässähän on kymmenen sivua kysymyksiä, jotka jokaisen tulee tehdä torstaihin mennessä. Mitä helvettiä tarkoittaa, että dissaanko teknologiaosakkeita enemmän kuin öljynjalostusteollisuuden uhkaa globaalille hyvinvoinnille?
- Tulin juuri sairaaksi, autokuski Ratti ilmoitti ja poistui paikalta nauraa hekottaen.

Mursulla, kuten monilla muillakin meni loppupäivä paperinivaskaa lueskellessa ja vastauksiin vastaillessa. Onneksi useimpiin kysymyksiin vastattiin joko kyllä tai ei. Osa oli monivalintatehtäviä, mutta niitä oli vähemmistö.

Keskiviikko, torstai ja osa perjantaista menivät aika rauhallisesti Mursun osalta, nuori johtajaherra häiritsi häntä vain parilla lauseella. Sen sijaan moni muu kärsi nuoren miehen aktiviteetista. Useat henkilöt joutuivat tekemään nuorelle johtajalle vaikka minkälaisia selvityksiä ja kaikki aina kirjallisesti. Talousjohtaja oli hirttää itsensä kravattiinsa, kun sai tehtäväkseen selvittää oliko hänen pöydällään ollut puoliksi syöty pyyhekumi hankittu talon rahoilla, oliko se merkattu toimistotarvikkeisiin ja minkä takia sitä oli kohdeltu kaltoin? Jos se oli talousjohtajan oma, niin mitä se teki työpaikalla varaamassa paikkaa firman omistamilta työvälineiltä.

Perjantaina puolilta päivin olivat Uolevin syntymäpäiväkekkerit, joihin osallistuminen oli pakollista ja lahja enemmän kuin suotavaa. Mursu oli käynyt ostamassa kirpparilta potan ja värityskirjan. Muu henkilökunta oli ostanut kuka mitäkin, joten lahjoja kertyi aikamoinen keko. Puheiden ja lasien kilistämisten jälkeen autokuskit lähtivät ajamaan kahdella autolla lahjoja nuoren johtajan kotiosoitteeseen. Itse nuori johtaja jäi vielä työpaikalle isänsä kanssa. Huoneeseen oli saatu kalustus pikavauhtia ja siellä nuori johtajaherra istui 32 tuumaisen näyttönsä takana tietokonetta näpelöiden. Olipa paikalla käynyt teleyhtiön miehetkin, vetämässä kuidun suoraan Uolevin huoneeseen, vanha netti kun oli ollut hidas ja tökähtelevä.

Kello neljätoista Uolevi asteli Mursun työhuoneeseen, iski nyrkin pöytään ja röhisi kuten isänsä.

- Olen hyvin pettynyt teihin vahtimestari Mursu, napero aloitti.
- Niin?
- Huomautin muistaakseni keskiviikkona kello kolmetoista kolmekymmentäkolme, että paperisilppurissa numero kuusi on kansi raollaan.
- Ai se, no napautan sitä nyrkillä seuraavan kerran ohi mennessäni.
- Ei tarvitse, asia on nyt korjattu ja viety eteenpäin. Taloon on tilattu uudenmalliset paperisilppurit, joista kansi ei voi jäädä raolleen, kun sitä tyhjennetään.
- Minkä takia, ne kaikki olivat alle vuoden vanhoja?
- Ette hoitaneet hommianne, piste.

Naperojohtaja poistui huoneesta kiiltonahkakengät läpsyen. Mursua nauratti moinen, opettelisi nyt edes kävelemään kuten miehet, eikä läpsyttelisi kuin pikkulikat sandaaleissaan. Puolen tunnin päästä soi puhelin ja Mursu komennettiin kuskaamaan nuori johtajaherra ja hänen isänsä lentokentälle, olivat lähdössä New Yorkin lomalle. Päivä menisi sen takia ylitöiksi. Hetken istuskeltuaan Mursu sai idean ja soitti eräälle espanjaa äidinkielenään puhuvalle ystävälle. Tunnin päästä printteri lauloi ja vahtimestari hymyili. Mursu sai tehtäväksi pakata miesten laukut autoon etukäteen ja odotella heitä autohallissa. Siellä tuli toinen ajatus ja kohta oli yksi vanha laatikko tyhjennetty nuorenherran laukkuun. Johtajat tulivat ja Mursu vei heidät kentälle. Ojentaessaan Uolevin puvuntakkia, Mursu sujautti sen povitaskuun kirjeen.

- Ajatella, että se meidän Uolevi oli terroristi, eräs assistentti päivitteli seuraavana maanantaina aamukahvilla iltapäivälehteä silmäillen.
- Ja vielä venäläis-espanjalainen, toinen jatkoi.
- Mitähän se meinasi oikein tehdä niillä vanhoilla Ladan työkaluilla? autokuski Kupla raapi päätään.
- Tiedä nyt noista nuorista, on niin monta rautaa tulessa, Mursu myhäili ja katsoi kahta poliisin eristämää huonetta kohti.