Villellä oli kaikki kohdallaan omasta mielestään. Lisäksi hänen puoli miljoonaa innokkainta faniaan oli vähintään samaa mieltä, sillä he kadehtivat Villeä yli kaiken. Ville Valkokangas oli nuoresta 20 vuoden iästään huolimatta jo lähes legenda, siis omasta mielestään. Ville oli päässyt kuuluisuuteen mediaguruna toimivan setänsä suosiollisella avustuksella. Olihan Villellä näyttelijän vikaa, sitä ei voinut kukaan kieltää. Ville oli tehnyt muutaman elokuvan jotka olivat olleet kaikki todellisia kassamagneetteja. Lisäksi hän oli esiintynyt lukuisissa kotimaisissa saippuasarjoissa vierailevana tähtenä ja kuitannut sitä kautta aimo tukun ylimääräistä kahisevaa leffatienestiensä päälle.
Ville oli ihan jees poika muuten, mutta Villellä nousi pissi päähän menestyksen ja kaiken mammonan kertymisen seurauksena. Ville oli aikoinaan seissyt kotitilan maitolaiturilla ja vakuutellut lehtimiehille ja kuvaajille, ettei hän koskaan tule olemaan ylimielinen ja muistaa aina pienen ja vähävaraisen kotikuntansa. Tosin jo silloinkin naapurin Kaisan kommentti oli ollut paljonpuhuva:
- Sillä on sormet ristissä, oli Kaisa kuiskannut siskolleen seuratessaan Villen esiintymistä.
Ville käveli kaupungin keskustassa olevaa ravintolaa kohti uhkean vaaleaverikön seurassa. Häntä huvitti vieläkin kotikuntansa kunnanjohtajan epätoivoinen puhelinsoitto. Että se isomahainen nuija oli uskaltanutkin pyytää häntä Villeä sinne paskanhajuun puhumaan jotain hyvää siitä peräkylästä.
- Emmi hei, kiinnostaisko sinua lähteä sinne landelle puhumaa paskaa? Ville tiedusteli silikonilla viritellyltä kumppaniltaan.
- Em mie..., siis vitut mä sinne landelle lähe, pitäkööt perkele paskasa, Emmi kirosi.
- Sitähän minäkin. Mennään ja vedetään perseet, pitäkööt landet mestansa, Ville naurahti ja rutisti Emmiä.
Emmi oli naapurikylän tyttöjä ja Ville oli törmännyt häneen ensimmäisenä julkkiskesänään paikallisella tanssilavalla. Ville oli tehnyt silloin ensimmäisen levynsä ja oli ollut laulamassa kyseisellä lavalla. Nykyisin Ville ei esiinny, kuin muutamassa Suomen suurimmassa kaupungissa. Emmi oli puolestaan menestynyt pornomaailmassa vallan loistavasti. Aitoissa aikoinaan harrastuksena lähteneestä puuhastelusta oli tullut hänelle kuin varkain ammatti. Ura oli lähtenyt yllättäen nousuun hänen seistessään Aleksis Kiven kadulla passissa. Sopivat henkilöt olivat huomanneet hänet ja nyt hänellä oli saumaa vaikka mihin. Emmi oli laitattanut silikonit ja esiintynyt jopa useammassa filmissä mitä Ville. Toisin kuin Villellä, Emmillä oli lämpimät välit kotikuntansa kunnanjohtajaan.
- Emmi, miten olisi pikapano tuossa porttikongissa? Ville kysäisi ja tarttui Emmiä takapuolesta.
- Ei täällä, paikalla on kuitenkin joku paparazzi kameroineen, Emmi sihahti ja siirsi Villen käden pois takapuoleltaan.
- Joo joo, jos mä nopeesti takaapäin livautan, Ville selitti ja työnsi Emmin edellään porttikongin pimeimpään osaan.
Porttikongin puolessavälissä oli pieni syvennyt johon Ville työnsi Emmin. Siinä oli nähtävästi ollut joskus ovi, mutta se oli muurattu umpeen jo aikoja sitten. Ville työsi Emmin selkä seinää vasten ja tunki sen jälkeen ison kouransa Emmin puseron alle. Koska Emmi ei käyttänyt rintaliivejä, oli silikonitäytteisten rintojen hierominen helppoa. Villellä ei käynyt edes mielessä, ettei Suomen tämän hetken kuumin pornomalli antaisi hänen kaltaiselleen koko kansan suosikille pillua. Emmi puolestaan oli kahden tulen välissä. Hänellä ei olisi varaa suututtaa Villeä, sillä tämän seurassa esiintyminen toi hänellä ilmaista palstatilaa ja mainosta. Toisaalta hän ei haluaisi takaisin jo unohtunutta katuhuoran mainettaan jäämällä kiinni porttikongipanosta. Emmi viisaana tiesi, ettei heidän kaltainen pariskunta pysty huomaamatta liikkumaan pääkaupungin kaduilla. Ville survoi Emmiä yhä tiukemmin seinää vasten. Hänen molemmat kourat työskentelivät jo Emmin puseron alla. Samalla hetkellä Villen olkapäähän koputettiin.
- Kuka perkele? Ville ärjäisi säikähdettyään kosketusta.
Ville käännähti nopeasti ympäri ja totesi tuijottavansa jumalattoman pitkän mustiin pukeutuneen miehen rintaan. Vaikka Ville oli pitkä, oli tämä outo kulkija vielä päätä pitempi.
- Teille olisi paketti, mustiin pukeutunut mies sanoi matalalla äänellä ja ojensi rapisevaan paperiin käärityn paketin.
- Joltain faniltako? Ville uteli ottaessaan paketin käteensä.
Vastaus jäi ikuiseksi arvoitukseksi, sillä samalla kun Ville otti paketin käteensä, mies mustissa hävisi pimeyteen. Ville katseli hämmästyneenä eteensä ja kirosi ujot faninsa helvettiin. Hän olisi niin mielellään antanut tuolle torvelolle nimikirjoituksensa.
- Mikä se on? Emmi kysyi helpottuneena.
- En tiedä, mennään tuohon valoon katsomaan, Ville sanoi hieman pettyneen kuuloisella äänellä.
He kävelivät ulos porttikongista lähimmän katuvalon alle tutkimaan paketin sisältöä. Ville avasi kullanväriseen paperiin käärityn paketin. Sisältä paljastui laatikko, jossa oli teksti: ” TV:stä tuttu”. Ville otti tämän pahvilaatikon kannen pois ja huomasi tuijottavansa aivan aitoon lehmänpaskaan. Läjän keskellä oli musta paperipala, jossa oli teksti: ”Emmi ei anna pillua, eikä kansa siedä paskaa kovin pitkään.”
- Mitä siinä lukee? Emmi uteli Villen takana.
- Jotain rakkaudentunnustuksia taas kerran, Ville murahti.
- Näyttää jotenkin lehmänpaskalta. Lähettääkö joku rakkaudentunnustuksen paskassa? Emmi hämmästeli.
- Jotain pönde juttuja, Ville murahti ja paiskasi laatikon läheiseen roskikseen.
Ville katseli hetken aikaa ympärilleen. Sitä mustiin pukeutunutta miestä ei vaan näkynyt missään. Todettuaan häiriötekijän hävinneen, hän kirosi mielessään koko juipin.
- Mennäänkö sinne biletysmestaan? Emmi lirkutteli.
- Mennään vaan, Ville tuumasi ja kouraisi Emmiä minihameen alta.
He jatkoivat kävelymatkaa ja pysähtyivät jonkin matkan päästä punaisiin valoihin. Odottaessaan vihreitä valoja suojatielle aivan heidän eteensä pysähtyi pitkä musta amerikkalainen auto. Auto oli Villen pika-arvioinnin mukaan joku 60-luvun jatkettu Cadillac. Auto oli aivan mattamusta puskureita ja peilejä myöten. Kaikki lasit, jopa tuulilasi oli niin musta, ettei sisään nähnyt.
- Makee, Emmi henkäisi.
- Vittu mikä köyhä, ei ole edes varaa vetää kiiltävää väriä autoon, Ville naurahti omalle sutkautukselleen.
- Kato, Emmi hihkaisi, kun auton takaikkunasta lensi heidän jalkoihin setelinippu.
- Häh? Ville hämmästeli.
- Tässä on rahaa vaikka kuinka vitusti, Emmi sanoi ottaessaan setelinipun käteensä.
- Mitä helvettiä? Minä en mitään köyhien almuja tarvi, Ville raivosi ja yritti potkaista mustaa autoa.
Ville oli vain hieman myöhässä, auto nimittäin ampaisi paikalta juuri ennen Villen jalan heilahdusta. Ville kuuli korvissaan vain kasikoneen mylvähdyksen ja samalla hänen takapuolensa tavoitti kylmän asfaltin. Potku oli osunut tyhjään ja Ville pyllähti tyylikkäästi. Kivusta huolimatta Villen reaktiokyky pelasi vallan mainiosti ja hän tsekkasi heti ympäristön mahdollisten kameroiden takia. Kukaan ei näyttänyt kiinnostuvan hänestä, joten hän huokaisi ja nousi kiroillen ylös.
- Tänne ne rahat, ne tuli mun fanilta, Ville tiuskaisi ja tempaisi rahat Emmiltä.
- Hei, puolet niistä kuuluu mulle, Emmi kimitti.
- Saat kolkyt prossaa, mähän se tähti olen, Ville mutisi ja ojensi Emmille kolmanneksen nipusta.
Emmi otti rahat vastaan huuliaan mutristellen. Häntä alkoi jo harmittaa, että oli suostunut taas tuon emämulkun deittikaveriksi. Tosin lööppien takia piti yrittää jaksaa kaikkea paskaa. Ilman lööppejä hänen ura saattaisi olla ohi hetkessä. Hänen tuotantoyhtiö lemppasi entiset starat aika nopeasti kadulle, sillä uusia ja nuorempia oli aina jonossa.
- Ei saatana, Ville kirosi.
- Mitä? Emmi uteli ja survoi kiireesti Villen antamat rahat pikkuhousuihinsa.
- Taas joku hämärä viesti.
- Mitä siinä lukee?
- Tässä lukee että: ”Olet jo lööpeissä ja kohta TV:ssä”. Ville tavasi tekstiä ääneen Emmille.
- Mutta sehän on totta, Emmi ihmetteli.
- En ole kyllä ollut nyt pariin päivään missään otsikoissa, Ville aprikoi ja mietti lähimmän lehtipisteen sijaintia.
Ville otti Emmiä kädestä kiinni ja ilmoitti suunnan olevan lähin lehtipiste. Ville muisti, että parin korttelin päässä oli eräs kioski ja sieltä löytyi ainakin iltapäivälehdet. Ville oli hieman ihmeissään, sillä päivällä otsikoissa oli ollut joku kansanedustaja, eikä hän. Ville ryntäsi Emmi perässään kioskin luokse ja pysähtyi tuijottamaan telineessä olevaa yksinäistä iltapäivälehteä. Lehdessä oli iso lööppi: ” Julkkisnäyttelijä potkaisi mummon auton alle”.
Ville ei voinut uskoa tätä todeksi. Kuvassa oli äskeinen risteys. Kuvassa Ville näytti potkaisevan vanhan naisen suoraan lähestyvän auton alle. Ville tempaisi lehden telineestä ja alkoi lukea tekstiä:” Tänään sattui Helsingissä erikoinen tapaus, kun tv:stä tuttu Ville Valkokangas potkaisi tuntemattoman vanhan naisen suoraan kadulla ajaneen auton alle. Autonkuljettajan mukaan tilanne tuli hänelle täysin yllätyksenä, eikä hän kerinnyt edes jarruttamaan. Paikalle saapunut lääkäri totesi vanhuksen kuolleeksi. Poliisi etsii Ville Valkokangasta.”
- Onko siinä jotain sinusta? Emmi uteli Villen takaa.
- Jumalauta, minä muka potkaissut jonkun vanhan kävyn auton alle, Ville karjui.
- Aika outoa, Emmi sanoi ja peilaili itseään samalla viereisestä lasista.
- Anteeksi, se tekee sitten euron, kuului matalaääninen murahdus kioskin luukulta.
- Vittu mä tätä osta, Ville ärähti ja survoi lehden takaisin telineeseen.
- Luit ja rypistit sen, joten maksat, ääni tiskiltä vaati tiukasti.
- Kuole koppiisi homo, Ville ärähti ja kääntyi lähteäkseen.
Villen ajatus lähtemiseen vaan tyssäsi johonkin esteeseen. Ville nosti katseensa ja totesi katsovansa taas siihen pitkään mustaan mieheen. Tämä seisoi paikoillaan puujumalan lailla, puettuna mustiin aurinkolaseihin ja mustaan lierihattuun. Ville kävi läpi miehen muunkin vaatetuksen ja totesi tällä olevan vain mustaa yllä. Jalassa näytti olevan mustat bootsit ja mustat farkut. Takkina oli pitkä musta nahkatakki.
- Häivy, tai puhallan sut kumoon, Ville karjui mustiin pukeutuneelle miehelle.
- Yksi euro kiitos! Mustiin pukeutunut mies murahti ja ojensi kätensä.
- Enkö mä jo sanonut, etten mä osta sitä vitun aviisia, hä? Ville karjui naama punaisena.
- Ei sitten, mustiin pukeutunut mies sanoi ja pudotti Villen jalkoihin jonkun paperilapun.
Ville vilkaisi mustiin pukeutunutta miestä ja kumartui nostamaan paperilapun. Lappu oli taiteltu vittumaisen monta kertaa ja Villeltä meni tovi aikaa sen aukaisemiseen. Vihdoin lappu oli auki ja siihen oli kirjoitettu mustalla kynällä seuraava teksti: ”Miehen pitää tehdä mitä miehen pitää. Miehen ei kuitenkaan pidä olla mulkku. Olet saanut varoituksen, nyt olet todella tv:stä tuttu, hyvästi!” Emmiltä oli jäänyt koko välikohtaus täysin väliin, sillä hän oli huomannut hyvin peilaavat näyteikkunat ja peilaili siihen juuri takapuoltaan. Emmillä oli pieni trauma takapuolen leveydestä ja hän yritti saada sitä näyttämään sopivalla asennolla kapeammalta.
- Tuo mulkvisti uhkaili minua, Ville huusi katse vielä paperilapussa.
- Anteeksi, minä tipahdin kärryiltä, Emmi sanoi vilkaistuaan yksin seisovaan Villeen.
- No tuo tuos…, Ville sanoi ja katsoi tyhjää jalkakäytävää.
- Oletko sinä humalassa? Emmi hihitteli.
- Ei vittu? Missä se urpo taas piilottelee? Ville meuhkasi kovaan ääneen.
- Em mä nää ketään, Emmi tirskui.
- Sain siltä lapun jossa uhkailtiin minua, Ville sanoi ja ojensi avaamansa lapun tälle.
- Voi kulta, mä haluun imeä sun isoa munaa, Emmi sanoi katse lapussa.
- Häh? Ville hämmästeli Emmin kommenttia. – Sekositsä siitä lapusta?
- Tässä lukee niin, Emmi sanoi ja ojensi lapun takaisin Villelle.
Ville tempaisi lapun Emmiltä ja tavasi sen kahteen kertaan. Lapussa luki tosiaankin se mitä Emmi oli äsken ääneen lukenut. Ville oli nyt aivan pihalla. Ville vilkaisi lehtitelineeseen ja totesi sen olevan tyhjä. Myös kioskin luukku oli suljettu ja kioski oli mennyt aukiololapun mukaan kiinni jo tunteja aikaisemmin.
- Olen ryypyn tarpeessa, Ville huokaisi.
- Niin minäkin, Emmi tunnusti.
- Käydään ensin paukut baaritiskiltä ja sitten invavessaan panolle, Ville sanoi ja rutisti Emmiä tissistä.
- Ei ravintolassa, Emmi mutisi vaivautuneena.
- Joo joo, ei siellä ole kameroita, Ville sanoi ja kouri Emmiä lisää.
- Ihan totta! Ei julkisilla paikoilla, Emmi aneli.
- Mä lupaan olla hellä, Ville hörähti.
Ville otti Emmin kainaloonsa ja lähti kävelemään kohti ravintolaa. Korttelin puolessavälissä oli radio- ja televisioliike. Liikkeen ikkunalla oli auki jumalattoman iso televisio ja sen ääni kuului jostain syystä ulos asti. Villen mielenkiinto kiinnittyi kovaan aseiden paukkeeseen liikkeen kohdalla. Hän pysähtyi ja vilkaisi ikkunassa olevaa televisiota.
- Mitä vittua? Ville parkaisi nähdessään itsensä televisiossa.
Ville kävi äkkiä läpi kaikki vastaavat leffakohtaukset ja oli aivan varma ettei tuollaista kohtausta ollut koskaan kuvattu. Televisiossa Ville juoksi aseistettuna tämän saman liikkeen ohi siihen samaan ravintolaan johon he olivat menossa. Takana tulivat poliisit ja Ville kaatui ravintolan portailla kuolleena maahan. Ville katseli ympärilleen, mutta kaikkialla on hyvin hiljaista. Missään ei kuulunut ammuskelua tai hälytysajoneuvojen ääniä.
- Tule mennään, Ville sanoi ja otti Emmiä kädestä.
- Aika hyvä pätkä. Koska sinä olet tuon kuvannut? Emmi uteli.
- Tossa kesällä, Ville murahti.
Ville käveli Emmin kanssa ravintolan ovelle ja portsari päästi heidät aivan normaalisti sisälle. Sisälle päästyään Ville huokaisi helpotuksesta. Filmi oli jonkun sairasta pilaa. Joku oli halunnut pelotella kansan suosikkipoikaa. Ville oli kävelemässä narikan ohitse, kun hänen kädestään otettiin tiukka ote.
- Kaksi euroa ja yksi elämä kiitos! Matala ääni sanoi.
- Mitä helvettiä? Ville kivahti ja vilkaisi äänen suuntaan.
Villen edessä seisoi jo tutuksi tullut pitkä mustiin pukeutunut mies. Jostain syystä Ville ojensi tärisevin käsin kaksi euroa tälle miehelle. Ville päätti heti ensi töikseen tehdä rikosilmoituksen tuosta häiriköstä. Poliisi oli ennenkin hoidellut tuollaiset häiriköt. Hän oli käyttänyt mainettaan muutaman kerran ihan perättömiinkin ilmiantoihin nousevia kilpailijoitaan kohtaan. Joka kerta poliisi oli uskonut hänen keksimänsä tarinan ja onneton kilpailija oli menettänyt pelinsä. Villen mielestä omatunto oli nynneröiden ja luusereiden keksimä legenda.
Pitkä mies otti Villen ojentamat rahat ja jäi seisomaan paikoilleen Villen ja Emmin kadottua ravintolan ihmisvilinään. Ville puolestaan huokaisi helpotuksesta, sillä nyt hän tiesi, että missä hänen vainoojansa oli töissä. Tuo helpotti tyypin eliminoimista kummasti. Ville tunsi tarvetta vessassa käynnille.
- Hei kultsimuru, odota tässä niin käyn heittämässä parrullisen, Ville virnisti Emmille.
- Mä kanssa käyn pisulla, Emmi kujersi ja poistui naisten vessan suuntaan.
Ville käveli miesten vessan ovelle ja avasi sen rehvakkaasti. Ville astui kynnyksen yli ja totesi olevansa kadulla konepistooli kädessään. Samalla hetkellä ilman täytti helvetinmoinen pauke ja Ville kaatui kuolleena maahan. Seuraavan päivän lehti kertoi:” TV:stä tuttu Ville Valkokangas tappoi vanhuksen ja kuoli aseellisessa välikohtauksessa.” Hautajaisissa Villen arkulla oli pieni lappu: ” Sorry se väärä filmi siellä liikkeen ikkunassa.”