Nanna Ylikääpä istui hiljaa olohuoneessa ja tuijotti pimeää televisiota. Ääni siitä vielä kuului, mutta kuva oli hävinnyt. Hänen miehensä Jeppe oli luvannut hankkia uuden television, mutta tiukan taloudellisen tilanteen takia hankinta oli siirtynyt hamaan tulevaisuuteen.

- Jeppe hei, mitä tämän television kanssa tehdään? Nanna huusi työhuoneessa puuhastelevalle miehelleen.
- Pitäisi ostaa uusi, mutta nyt ei ole varaa niin isoihin investointeihin, Jeppe huusi takaisin.
- No korjautetaan se, Nanna ehdotti.
- Mitähän sekin maksaa ja kannattaako tuollaista vanhaa televisiota enää korjata? Jeppe epäili.
- Kysytään ainakin, minä haluaisin nähdä myös kuvan. Tämä pelkän äänen kuunteleminen viikosta toiseen alkaa tuntua puuduttavalta, Nanna protestoi.
- Onko mistään televisiohuollosta tullut viime aikoina tarjouslappua? Jeppe huusi nenä kiinni tietokoneen näytössä.
- Pari päivää sitten tuli sellainen samanlainen lappu, kuin silloin siitä atk-huollosta, Nanna vastasi ja nousi kaivamaan lapun esille.

Jeppeä ei television katsominen juuri kiinnostanut, vaan hänen aikansa meni mainiosti tietokoneen äärellä. Jeppe teki paljon työhommia koneella ja sen lisäksi verkossa pelattavat pelit olivat vieneet hänen aikansa totaalisesti. Kuultuaan vaimoltaan, että postin mukana oli tullut jälleen sellainen omituinen lappu, Jepen selkäpiitä juoksi kylmät väreet. Jotenkin se atk-korjaaja oli ollut kovin salaperäinen ja outo.

- Tässä tämä lappu olisi, Nanna sanoi ja ojensi lapun Jepelle.
- Aikamoisia harakanvarpaita jälleen, Jeppe naurahti lappua tavaillessaan.

Mirakle-TV-Huolto
Tulemme kotiinne ja korjaamme töllönne.
Veloitus vain paikallaoloajasta. Ei matkakuluja.
Ellemme saa kuntoon, emme veloita mitään.
Soita tai laula 049–000123

- Tämä on muuten melkein samanlainen sen atk-huollon ilmoituksen kanssa, Nanna sanoi miehelleen.
- Pitää paikkansa. Jospa soittaisit johonkin keltaisten sivujen huoltoon, Jeppe ehdotti vaimolleen.
- Ihan miten vaan, tämä olisi vaan saattanut olla jälleen halpa korjaaja, Nanna arvosteli miehensä päätöstä.
- Pyydetään joku tavallinen huoltomies käymään jotta saadaan hinta-arvio, Jeppe sanoi ja keskittyi jälleen nettipelin syövereihin.
- Niin kait sitten, Nanna mutisi ja lähti etsimään puhelinluetteloa.

Nanna meni olohuoneeseen ja kaivoi keltaiset sivut kirjahyllyn alalaatikosta. Aikansa selattua hän huomasi siinä ilmoituksen aivan heidän lähellä olevasta televisiohuollosta. Ilmoituksessa ei ollut muuta, kuin maininta tv-huollosta ja puhelinnumero osoitteineen. Osoite oli aivan muutaman korttelin päässä, joten ainakaan matkakuluihin ei menisi juurikaan rahaa.

- Jeppe, tässä on yksi huolto aivan lähistöllä, Nanna hihkaisi miehelleen.
- Joo, soita sitten sinne, Jeppe murahti.
- Oletpa sinä taas täysillä mukana tässä television korjaamisessa, Nanna kivahti miehelleen ja otti puhelimen käteensä.

Nanna päätti hoitaa tämän television korjaamisen itse ja välittömästi, koska Jeppeä homma ei näyttänyt juurikaan kiinnostavan. Hän valitsi luettelossa olevan numeron ja jäi odottamaan vastaamista. Puhelin hälytti monta kertaa ja Nannasta alkoi vaikuttaa, ettei siihen kukaan vastaa. Hän oli juuri laskemaisillaan luuria paikoilleen, kun puhelimeen vastattiin.

- Tv-huolto Mirakle, huru ite puhelimessa, kuului luurista tutulla äänellä.
- Sinä! Nanna sai ainoastaan sanottua luuriin.
- Jep, minähän se tässä taas läskeineni, Huru hörötteli linjan toisessa päässä.
- Meidän televisio…, Nanna aloitti.
- Joo, noi Vinluksit tuppaavat kadottamaan välillä kuvan, Huru selitteli rauhallisesti.
- Niin Finluxhan tämä meidän televisio on, Nanna myönteli hämmästyneenä.
- Sopiiko heti? Meinaan, että pikkurouva pääsee katsomaan edes yhden saippuasarjan tälle päivälle, Huru kysyi.
- Mitähän se maksaa? Nanna uteli peläten hinnan olevan heille liian kallis.
- Se on vähän noista laneetoista kiinni, odotahan hetki, Huru sanoi ja kuului laskevan luurin pöydälle.
- Saitko sen television korjaajan kiinni? Jeppe huuteli pelaamisen lomasta.
- Sain. Tämä keltaisten sivujen numero meni siihen Miraklen televisiohuoltoon, Nanna kertoi miehelleen.
- Niin, ihmettä tässä tosiaan tarvittaisiinkin, Jeppe mutisi yrittäessään tappaa vastapelaajaansa.
- Haloo pikkurouva, Huru huuteli jälleen puhelimessa.
- Niin? Nanna vastasi.
- Ei mitään hätää sen hinnan suhteen, Jupiteri oli kunnolla seinää vasten, Huru selitteli.
- Tota, miten planeetta voi olla seinää vasten? Nanna hämmästeli Hurun kommenttia.
- Niin, se on tuo meikäläisen polkupyörä, siitä näkee laneettojen asennot kaikista helpoimmin, Huru selitti.
- Niin kait, Nanna mutisi.

Nannaa alkoi jo epäilyttää moinen planeettojen lukija. Tyyppi vaikutti perin oudolta ja Nannaa alkoi jo kaduttaa koko soittaminen. Nannan mielessä pyöri kaikki mahdollinen sarjamurhaajasta ammattirikolliseen ja hulluun raiskaajaan. Nanna yritti miettiä kuumeisesti jotain tekosyytä, ettei korjaajan tarvitsisi tulla paikalle. Hän oli kuitenkin niin sekaisin, ettei ajatus kulkenut ja Huru kerkesi jälleen ääneen.

- Taidan tulla katsomaan sitä televisiota aivan pikapuoliin, ettei pikkurouvan suosikkisarja menee enää ohitse, Huru ilmoitti ja sulki luurin.

Nanna laski puhelimen luurin paikoilleen ja meni parvekkeen ovelle vahtimaan Hurun saapumista. Hän päätti tällä kertaa selvittää, että miten se paksukainen oikein kulki tänne. Nanna tuijotti tiiviisti ulos parvekkeen ovesta, kun hän kuuli heidän vessan vedettävän. Hän ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota, sillä Jeppe oli varmaan pistäytynyt tarpeillaan.

- Nätti lumihanki, harvana talvena täällä on näin paljon lunta, kuului tuttu ääni Nanna korvanjuuressa.

Nanna pyörähti nopeasti ympäri ja totesi tuijottavansa hymyilevään Huruun. Tällä oli jälleen päälle räikeä lyhythihainen paita ja shortsit. Mitään kenkiä hänellä ei ollut jalassa tälläkään kertaa. Nanna silmäili tarkemmin Hurua ja huomasi ettei hänellä ollut mitään työkaluja mukana.

- Tuota, eikös television korjaajalla pitäisi olla työkaluja, Nanna sanoi hieman arastellen.
- Katohan pahus, ne taisivat jäädä tuonne teidän vessaan. Tuli nimittäin vähän läträttyä oluen kanssa ja se pissittää meikäläistä aika kovasti, Huru naurahti ja lähti kohti vessaa.

Matkalla vessaan Huru käveli työhuoneen oviaukon ohitse ja huikkasi ohi mennessään Jepelle:

- Sinuna kääntyisin ympäri ja tappaisin sen takana väijyvän vihollisen.
- Kiitti, Jeppe mutisi ja käänsi hahmonsa ympäri sekä ampui vihollisen kuoliaaksi.
- Eipä kestä, Huru hörähti ja käveli vessaan hakemaan työkaluarkkuaan.

Nanna oli tällä välin istuutunut sohvalle. Hänestä alkoi pikkuhiljaa tuntua, että näistä kokemuksista pitäisi varmaan puhua jollekin ulkopuoliselle. Kovin pitkään hän ei kerinnyt asiaa miettiä, kun Huru tuli ähisten paikalle. Hänellä oli mukanaan todella isokokoinen pyörillä varustettu työkaluarkku.

- Varauduin pahimpaan, Huru selitteli huomattuaan Nannan ihmettelevän katseen.
- Voinko olla avuksi? Nanna kysyi.
- Jos viitsit tuoda sieltä vessasta sen kaljakorin myös tänne, minulla jäi valitettavasti putki päälle, Huru sanoi nolon näköisenä.
- Minä menen, Nanna mutisi ja lähti kohti vessaa.

Nanna käveli miehensä luokse työhuoneeseen.

- Jeppe, minä en kohta kestä sitä olohuoneessa puuhastelevaa paksukaista, Nanna parahti.
- Mitä paksukaista? Jeppe hämmästeli.
- Sitä Miraklen Hurua, Nanna selitti.
- Se atk-kaveriko? Jeppe havahtui viimein.
- Se juuri, nyt se pyysi hakemaan meidän vessasta korin olutta, on kuulemma jäänyt putki päälle, Nanna tilitti miehelleen.
- Ei meillä ole vessassa olutta, Jeppe sanoi ja tunsi kylmien väreiden juoksevan pitkin selkärankaa.

Jeppe nousi ylös tuolilta ja lähti varovasti kohti vessaa. Jotenkin hänestä alkoi tuntua siltä, että vessassa saattoi kaikesta huolimatta olla olutta. Jeppe oli juuri avaamassa vessan ovea, kun Huru huusi olohuoneesta:

- Ota Jeppe Lappalaista ja jätä ne Karhut vielä sinne.
- Häh? Jeppe sai mutistua avatessaan vessan oven.

Jeppe laittoi vessaan valot ja totesi tuijottavansa kaljakoripinoon. Jeppe laski nopeasti, että pinossa oli viisi korillista olutta. Pinon päällimmäisenä oli kori Lappalaista, muut olivatkin näköjään Karhua, kuten Huru oli huutanut. Jeppe tarttui koriin ja kantoi sen olohuoneessa puuhastelevan Hurun luokse. Huru oli tällä välin avannut ison työkaluarkkunsa ja purkanut sieltä täydellisen aterian kaikkine astioineen ja pöytineen. Jopa kynttilä oli palamassa Hurun kattamassa pöydässä.

- Kiitos. Olkaa hyvät ja istukaa pöytään, Huru sanoi ja viittasi pöytää kohti.
- Ruokaa? Nanna ihmetteli nähdessään Hurun kattauksen.
- Jep, minä en viitsi nälissään tehdä mitään teknisiä juttuja, Huru sanoi ja otti Jepen tuomasta korista kaljapullon.

Huru istahti pöytään ja viittoili Nannaa ja Jeppeä tekemään samoin. Huru otti pois lautasten päällä olleet kannet ja paljasti niiden alta valmiit ateriat. Nannalle oli kalaa ja Jepelle tuhti pihvi lohkoperunoilla. Hurun lautasella oli hillitön kasa nakkeja. Nanna ja Jeppe istuutuivat varovasti tuoleille ja alkoivat maistella ruokiaan varovasti. Ruokailu sujui hiljaisuuden vallitessa. Huru piti yllä melkoista tahtia nakkien ja kaljan juonnin suhteen. Nanna katseli ihmeissään moista juomista ja oli aivan varma, että tuo korjaaja sammuu ennen aterian loppua. Viimein Huru röyhtäisi kovalla äänellä ja nousi ylös pöydästä.

- Anteeksi hyvä herrasväki, minun on käytävä pieraisemassa tuolla teidän vessassa, Huru ilmoitti kohteliaasti.

Vähältä piti, ettei Jeppe tukehtunut pihviinsä tuon kuullessaan. Hän jäi vaimonsa kanssa katsomaan suu auki tuon oudon kulkijan perään. Nanna näytti sen näköiseltä, kun se osittain syöty kala pyrkisi ulos. Melkein välittömästi Hurun mentyä vessaan, sieltä kuului jumalattoman kova pierun ääni. Lisäksi pierun ääntä säesti omituinen kilisevä ääni. Nanna sai tarpeekseen syömisestä ja meni nopeasti tyhjentämään lautasensa keittiön roskikseen. Viimeistään tässä vaiheessa hänen ruokahalunsa oli poissa. Hyvä, että Nanna kerkesi takaisin olohuoneeseen, kun Huru tulla tömisteli takaisin iloisen näköisenä.

- Se tuo Lappalainen pierettää aika tavalla nakkien kanssa, Huru hörähti vatsaansa raapien.
- Entä tuo televisio, Nanna vaihtoi sujuvasti puheenaihetta.
- Sitä pittää ensin ravita sielu ja roppa, vasta sen jälkeen on maallisten asioiden ja ongelmien vuoro, Huru tuumasi rauhallisesti.
- Me ollaan jo syöty, Jeppe ilmoitti suu täynnä ruokaa.
- Niin, minä olin kyllä varautunut kahveen kanssa, mutta olkoon nyt tämän kerran, Huru tuumasi rauhalliseen tyyliinsä.

Televisio oli tungettu isoon kirjahyllyyn, joka oli puolestaan melkein kiinni takaseinässä. Huru siirtyi aivan television eteen ja työnsi ison nenänsä kiinni sen kuvaputkeen. Huru haisteli kuvaputkea hetken aikaa ja laittoi seuraavaksi oikean korvan kiinni kuvaputkeen.

- Onko tämä Vinluksi temppuillut aikaisemmin, ollut esimerkiksi hetken aikaa pimeänä, mutta alkanut taas toimia ihmeellisesti? Huru kysäisi.
- Onhan se muutaman kerran, Jeppe myönsi.
- Sillä on selvästi yksinäisyydestä johtuva ressi, Huru ilmoitti diagnoosinsa.
- Ressi? Jeppe hämmästeli.
- Kyllä vain. Kuten laulussa sanotaan, että television ikävä toisen luo, Huru lurautti pätkän laulusta.
- Miten se on mahdollista? Nanna pyöritteli päätään epäuskoisen näköisenä.
- Minä en mielellään puhuisi potilaan sairaudesta ulkopuolisten kanssa, Huru sanoi vakavan näköisenä.
- Saatko sitä kuntoon? Jeppe kysyi hermostuneena moisesta diagnoosista.
- Pitää saada kaveri, Huru ilmoitti.
- Ai mikä? Nanna hämmästeli.
- Toinen televisio. Oikeastaan minä osasin varautua siihen ja otin mukaani yhden Taevuutin. Voisitkos Jeppe käydä hakemassa sen sieltä kaljakorien takaa. Se on sellainen matkamalli, joten saat yksinkin kannettua. Minä en viitsisi millään tätä luojan luomaa vartaloani pilata painavia esineitä kanniskelemalla, Huru sanaili leppoisaan tyyliinsä.

Jeppe lähti jälleen kohti heidän vessaa. Hän meni epäuskoisena kurkistamaan kaljakorien taakse ja siellä oli totta tosiaan matkatelevisio. Jeppe nosti television käteensä ja kantoi sen olohuoneeseen.

- Minne minä laitan tämän? Jeppe kysyi Hurulta.
- Ihan minne vaan näköetäisyydelle, kyllä ne siitä toisensa löytävät, kun vaan kytket ne samaan antenniin tällä haaroituspalalla, Huru sanoi ja ojensi Jepelle antennin haaroituskappaleen.

Jeppe laittoi matkatelevision olohuoneen lattialle ja kytki sen antenniin Hurun antamalla haaroituskappaleella. Tämän jälkeen hän kävi eteisen kaapista jatkojohdon ja kytki sen avulle sähköt matkatelevisioon. Saatuaan sähköt, Huru ojensi hänelle kaukosäätimen ja pyysi laittamaan jonkun kanavan päälle.

- Pitää varmaan hakea ne kanavat, Jeppe sanoi kaukosäädin kädessään.
- Mitäpä niitä kahteen kertaan hakemaan, eivätköhän nuo tuossa jo kerinneet vaihtaa kanavatiedot keskenään, Huru totesi.
- Niin, hulluahan sellainen olisi, Jeppe mutisi ihmeissään.

Samalla hetkellä, kun Jeppe painoi matkatelevision päälle, tuli myös heidän omaan televisioon kuva. Nanna katseli hämmästyneenä isoa televisiota. Hän ei voinut tajuta tällaista korjaamista ollenkaan. Vaikka asia kaiveli Nannan mieltä todella pahasti, hän päätti kuitenkin olla tästä hiljaa. Pahimmassa tapauksessa hänet saatettaisiin sulkea vaikka johonkin laitokseen näin levottomien tarinoiden kertomisesta. Jepen testaillessa televisioiden toimintaa, Huru pakkaili ruokailuvälineitä isoon arkkuunsa. Saatuaan viimeisenkin tavaran arkkuun, Huru aukaisi suunsa:

- Jätän tämän Taevuutin tänne teidän Vinluksin kaveriksi. Ne ovat kyllä tehty eri maissa, joten alussa saattaa molemmissa ilmetä pieniä vaakatasossa olevia häiriöraitoja. Ne kyllä poistuvat viikossa tai parissa kokonaan, joten älkää olko huolissanne.
- Tuota, miten ne oluet? Jeppe mutisi muistaessaan kaljakoripinon heidän vessassaan.
- Vien ne mennessäni, Huru lupasi.
- Mitähän tämä mahtaa maksaa? Nanna kysyi huultaan purren.
- Niin, se on tämä televisiosykiatrin homma aika kallista, Huru mutisi mahaansa raapien.
- Meillä ei olisi varaa kovin kalliisiin korjauksiin, Nanna ehätti selittelemään.
- Enhän minä nyt pikkurouvalta viimeisiä rahoja vie, Huru hörähti ja ojensi Nannalle shortsien taskusta kaivamansa lapun.

Nanna otti lapun käteensä ja alkoi silmäillä sitä:

LASKU
Vinluksin tohtorointi 100 euroa
Ruokatarjoilu 100 euroa
Pikkurouvan roskiin heittämät ruuat 20 euroa
Kaljan varastoiminen asiakkaan vessaan -20 euroa
Piereskeleminen vessassa -130 euroa
Vessan kautta sisääntulo -20 euroa
Sopimaton pukeutuminen -45 euroa
LOPPUSUMMA 5,0 euroa

- Tuota, onkohan tämä lasku varmasti oikein? Nanna kysyi tavattuaan lapun useampaan kertaan.

Nanna tuijotti hämmästyneenä riviä, missä veloitettiin hänen roskiin heittämistä ruuista. Eihän tuo paksukainen ollut käynyt edes koko keittiössä ja silti se oli laskussa. Taaskaan hän ei ollut nähnyt, että missä vaiheessa Huru oli kirjoittanut tuon laskun. Ei kait kukaan voi kirjoittaa laskua etukäteen?

- Niin, valitettavasti kaikki maksaa tänä päivänä, joten siinä syy ruokatarjoilusta ja poisheitetystä ruuasta veloitukseeni, Huru perusteli laskuaan.
- Minä tätä loppusummaa, Nanna jatkoi.
- Joo, sen voi maksaa vaikka kätevästi osissa, jos talous tekee tiukkaa, Huru hörähti.
- Entä tuo toinen televisio? Jeppe puuttui keskusteluun.
- Se on sisällytetty siihen Vinluksin tohtorointiin, Huru selitti ja lähti samalla kiskomaan matka-arkkuaan kohti vessaa.
- Entä se maksu? Nanna huuteli Hurun perään.
- Laittakaa tilille, Huru vastasi avatessaan vessan ovea.

Nanna säntäsi olohuoneesta Hurun perään, sillä laskussa ei ollut mitään tilinumeroa, ainoastaan muutama rasvainen sormenjälki. Samalla hetkellä, kun Nanna otti kiinni vessanoven kahvasta, vessa vedettiin ja ovi vapautui lukituksesta. Nanna avasi oven ja kurkisti varovasti sisälle vessaan. Siellä ei näkynyt mitään, ei Hurua eikä niitä kaljakoreja.

- Se hävisi, Nanna huusi miehelleen.
- Anna olla, se oli Mirakle, Jeppe huusi takaisin olohuoneesta.
- Miten sinä nyt noin rauhallisesti siihen suhtaudut? Nanna kysyi mieheltään palattuaan olohuoneeseen.
- Kuule, jos tietokoneen ja television saa korjautettua yhteensä yhdellätoista eurolla, niin kyllä sillä hinnalla jo vähän ihmeitä sietää, Jeppe naurahti tuijottaessaan televisiossa pyörivää urheilukanavaa.
- Ei meillä ole urheilukanavaa, Nanna hämmästeli vilkaistuaan televisiota.
- Kenellepä siitä valitat? Jeppe hihitteli.
- Niin, kenelle? Nanna jäi miettimään.