etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

30.7.2007

Treffit

Oiva oli päättänyt lopettaa 27 vuotta kestäneen poikamiesputkensa ja oli laittanut ilmoituksen Huolettomat69 deittisivustolle. Pientä huolta hänelle oli tosin siitä aiheutunut jo heti ensimmäisten tuntien aikana. Kokemattomana miehenä, siis äidin peräkammarin poikana, hän oli kovin yllättynyt, että lyhytkin tapaaminen naisen kanssa maksaisi 80 eurosta ylöspäin. Äkkiä laskien hänen tilillään ei pidettäisi kokopäiväistä tyttöystävää. Se tuntui Oivasti hieman oudolta, sillä olihan naapureillakin vaimoja, eivätkä kaikki olleet edes työelämässä mukana.

Ratkaisun tähän, kuten niin moneen muuhunkin pulmaan, toi Oivan paras kaveri Marko, joka oli kaveriaan 5 vuotta vanhempi ja nähnyt naisen alastomana jopa useamman kerran. Marko tosin oli 180 cm pitkä ja vain 75 kiloinen, kun Oivan maha oli kasvanut Karhun juomisella aika isoksi. Hänen 168 cm varteen 90kg oli pikkaisen paljon, ja varsinkin kun se liikapaino teki pallon mahan kohdalle. Oivan äiti syötti kyllä pojalleen salaattia, mutta Oivalla oli bisset sängyn alla jemmassa, siellä poisheitettyjen salaatinlehtien vieressä.

- Kuule Marko, minulla on tänään rehvit erään naisen kanssa, Oiva supatti puhelimeen, ettei äiti vaan kuule.
- Ei äitisi ole kotona, se meni äsken bingoon.
- Eikö?
- Et ole varmaan poistunut taaskaan sieltä huoneestasi koko päivänä, vai?
- Loma on, ja netissä on niin paljon kaikkea hyvää eikä oluetkaan ole vielä loppu, Oiva perusteli poistumattomuuttaan.
- Kuka se nainen on, ettei vaan Rantakadun Olga?
- Ehei, tämä on ihan realystinen nainen, Oiva ilmoitti.
- Kuulostaa pahalta, mutta siis kyseessä ei ole maksullinen tyttöystävä.
- Ei, tämä jopa soitti minulle ja lähetti tekstarilla suukon.

Oiva oli intoa täynnä kuin ilmapallo, sillä tästä päivästä riippuu hyvin paljon, pääseekö hän koskaan näkemään miltä aito nainen näyttää alastomana. Oiva oli haaveillut jo pienestä pitäen, että kun edes kerran pääsisi heräämään alastoman naisen viereltä ja nainen keittäisi kattilallisen kaurapuuroa ja tarjoilisi sen voisilmän kanssa posliinilautaselta ja kukkakuvioisen servietin kera.

- Tiedätkö Oiva, että kortonki pitää laittaa vasempaan takataskuun?
- E-en minä tiedä sitä, miksi?
- Katsos, kun tytöt kokeilevat sitä aina oikeasta takataskusta. Jos ne löytävät sen, ne eivät anna, sillä silloin mies on varautunut hommiin.
- Entä, entä se toinen tasku?
- Jos tyttö ei löydä sitä, niin sitten se kiusaa sinua ja lupaa pääsyn karvakolmioon, luullen, ettei sinulla ole kortonkia. Ymmärsitkö jujun?
- Minä, minä laitoin sen jo vasempaan takataskuun, se tuntuu hyvältä.

Oiva oli katsonut jo bussien aikataulun kahteenkymmeneen kertaan ja piirtänyt kuivamustekynällä kämmenselkään oikean bussin numeron. Nyt se ei pääsisi unohtumaan. Siitä numerosta oli ollut kyllä aikaisemmin päivällä jo ongelmaa, kun äiti oli luullut Oivan harrastavan jotain saatanan palvontaa numeroilla.

- Tarviitko kyydin, minä ulkoilutan tänään Bemua, kun on hyvä keli ajaa ilman kattoa, Marko tiedusteli ystävältään.
- Ei, olen bussimies ja minulla on matkakortissa aikaa ladattuna.
- Tiedätkö mitä tekee yleensä mieli, kun odottaa bussia?
- Haa, helppo, taksia!
- Köh, niinpä tietysti, Marko rykäisi.

Marko ja Oiva lopettivat puhelun samalla hetkellä, kun toisaalla soi kännykkä vessan lavuaarissa. Pirinä jatkui ja jatkui pienen ikuisuuden. Viimein sormi painoi nappulaa ja puhelu oli auki.

- Anneli, hoikka nainen vastasi puhelimeen.
- Mira täällä hei, lähdetkö treenaamaan?
- En, minulla on tänään treffit erään miehen kanssa.
- Siis mitä häh? Sinä siis meet treffaamaan, vaikka me sovittiin jo viime kesänä, että joka sunnuntai kuusi tuntia treeniä.
- Me olimme tänään jo kolme tuntia aamu kolmesta kuuteen, etkö muista sitä, mitä?
- Ämmä, sun perseesi leviää, kärsi siitä horo, Mira kiukustui.
- Mä näin muuten kun sä söit sen sipsin ja sä luulit, etten mä sitä nähnyt, Anneli iski takaisin.
- Niin, mutta se oli kevyt sipsi, sellainen ihan ohut.
- Minä haluan miehen, Anneli ilmoitti topakasti ystävättärelleen.
- Mitä sä sillä? Hei kamoon, nehän pieree ja käyttää likaisia sukkia ja sellaista pahanhajuista dödöä ja jättävät pytyn kannen alas ja kusevat istuinosalle, hyh!

Anneli oli kuitenkin tehnyt päätöksensä jo kaksi kuukautta takaperin, laittaessaan ilmoituksensa Huolettomat69 nettideittifoorumille. Nämä kaksi kuukautta olivat olleet rankkaa aikaa, sillä treenien jälkeen jääneessä vapaa-ajassa oli aivan mahdotonta käydä läpi kaikkia miesehdokkaita. Hän oli joka ilta uhrannut jopa varttitunnin viestien lukemiseen ja vastaamiseen. Suurin osa meni suoraan deletellä bittien taivaaseen. Hänen työkaveri oli neuvonut, ettei miehille kannata kirjoittaa montaa sanaa, sillä eivät ne kykene ymmärtämään enempää tekstiä mitä olutpullon etiketissä on. Se oli kuulemma ihan tieteellisesti todistettu asia – jossain Amerikoissa.

- Pitää mennä, tapaaminen on vartin päästä, Anneli sanoi puhelimeen.
- Pliis, juokse edes sinne, sä leviit läski, tajuutko?
- Hei, minulla on mukana oma salaatti.
- Hyvä ja sitten et niele, jos siihen sänkyjuttuun asti päädytte.
- En, moikka!

Anneli oli pukeutunut huolettomasti punaiseen ulkoilupukuun, joka hengitti hyvin, mutta piti myös pienen sateen ja oli todella kevyt. Jalassa oli lenkkarit ja päässä trendikäs lippalakki, joka mainosti urheilujuomaa. Tehdessään vielä lähtöpunnerruksia Anneli mietti, että miten hän olikaan päätynyt juuri Oivaan tässä ensimmäisessä tapaamisessaan? Kuva se ei ollut, sillä samannäköisiä miehiä oli varmaan sata. Ehkä se oli se maininta koirasta, taisi olla vielä mäyräkoira, mikä Oivalla oli usein mukanaan. Nytkin hän lupasi tulla mäyräkoiran kanssa, joten sen takia tällaiset vaatteet, joihin koirankarvat eivät tartu, oli hyvä valinta. Annelilla oli kyllä koira-allergia, mutta siitä huolimatta hän rakasti koiria yli kaiken. Silmät punaisina ja vettä valuvina oli välillä vaikea saada selville koirien rotua, mutta se oli pientä kun pääsi paijaaman hellyttäviä karvapalleroita.

Annelilla oli niin lyhyt matka treffipaikkaan, että hänelle riitti kulkemiseen tarkasti yksitoista minuuttia ja kuusi sekuntia. Hän oli kellottanut sen useampaan kertaa viime päivinä. Piti osata höllätä tarkasti oikeassa paikassa, että sykemittarissa olisi oikeat lukemat hänen istuutuessaan pöytään miehen seuraan. Kaksitoista minuuttia ennen Anneli livahti sisälle ulkona olevaan ulkoiluvälinevarastoon.

Tasan viittä vaille kuusi Oiva istuutui katukuppilan terassin pöytään odottamaan seuralaistaan. Naisen kuvaa oli tullut katseltua niin monta tuntia, että hän tuntisi sen vaikka unissaan tyyny pään päällä ja peitto tiukasti vartalon ympärille laitettuna. Vaikka äiti kuorsaisi naapurihuoneessa, hän tuntisi sen silti.

Muutamaa sekuntia vaille kuusi kulman takaa ilmestyi Oivan näkökenttään jumalaisen kaunis nainen, joka suorastaan säteili tietokoneen kuvaputken lailla. Siinä tuli hänen deittinsä, ihan täysin sellaisen, mitä oli kuvaillutkin. Oiva oli valmis naimisiin jo ennen naisen äänen kuulemista.

- Anneli, nainen tarjosi kättään Oivalle.
- Pa-pappi, Oiva änkytti.
- Hetkinen, sinähän sanoit olevasi peltiosien rasvaaja ammatiltasi.
- Niin, siis Oiva eikä pappi, Oiva korjasi.
- Hei vaan, mutta missäs se sinun lutunen on?
- Köh, anteeksi mikä?
- Mäyris, mäyräkoira, missä se on?
- Tadaa, tässä on mäyräkoira Karhua, enkä ole ottanut vielä yhtään ite, kato vaikka.

Annelin silmissä musteni, tosin tällä kertaa ei allergian vuoksi, vaan oluessa olevan kalorimäärän vuoksi. Tuon jos hän hörppäisi, niin johan saisi mennä ostamaan uusia vaatteita ja vaakakin voisi mennä rikki. Hetken aivoja hapetettuaan, hän totesi mielessään, ettei yksi epäkohta miehestä vielä hylkytavaraa tee.

- Mitä otat? Oiva kysyi Markon opettaman kysymyksen.
- Vettä kiitos, minulla on oma salaatti.
- Hyvä, olet ihanan halpa seuralainen, Oiva vastasi rehellisesti, aivan kuten äiti oli opettanut.
- Mitä sinä ajattelit ottaa? Anneli katsoi miestä.
- Pelkkä lihis, minulla kun on nämä omat juomat.

Paikka, jossa 27-vuotias kaljamaha ja 36-vuotias urheilun saralla ylisuorittaja tapasivat, ei ollut kovinkaan tarkka siitä, kuka nautti ja mitä heidän terassillaan. Jos asiakas osti tikkuaskin, sai terassilla vaikka yöpyä tai tuoda oman grillin ja grillata sillä eväänsä. Paikka oli muuten mitä miellyttävin, mutta lokit paskoivat tämän tästäkin asiakkaiden päälle ja näin ollen myös Oivan saama lihapiirakka sai valkoisen kuorrutuksen. Oivaa tuo ei hetkauttanut, vaan hän kaateli pullostaan olutta lihiksen päälle ja pyyhki sen taskustaan kaivamalla kankaisella nenäliinalla.

- Sinä, sinä et käytä paperisia nenäliinoja, Anneli katselin miehen touhuja.
- En, äiti pesee nämä kerran kuussa Omolla.
- Voih, minä rakastan niin käytännöllisiä miehiä, jotka eivät tuhlaa metsän puita.

Oiva oli pakahtua tuosta toteamuksesta ja nyt hän oli ajatuksissaan jo alttarilla suutelemassa tuoretta aviovaimoaan. Hitsi, vielä vähän ja hän pääsisi näkemään alastoman naisen. Anneli puolestaan tajusi olevansa elämänsä miehen kanssa samassa pöydässä. Jos tuon miehen äiti vielä pesee pyykit ja tekee paljon muutakin, niin hänellä olisi todella paljon enemmän aikaa treenaamiseen. Oivalle kun näytti maistuvan olut kovin hyvin, niin sehän vain paransi asiaa, sillä se oli valmis tarjottavaksi – sen kun kantoi kaupasta kotiin. Se metsän puista heitetty kommentti oli vain Oivan nuoleskelua, jotta mies haluaisi häntä entistä enemmän. Lisäksi hän oli kuullut, että ison miehen kanssa rakasteleminen polttaisi enemmän kaloreita mitä laihan kanssa rakastelu. Tokihan Oivan vatsakummun yli oli pitempi matka mitä jonkun laihan mahattoman honkkelin vatsan yli könyäminen.

- Sinä, sinä siis et ole eronnut kertaakaan, Oiva alkoi jutustella varovasti.
- En, olen vain kuusi kertaa karannut.
- Ai niinkö? Oiva tunsi pienen epävarmuuden tunteen.
- Hei, mutta niillä miehillä ei ollut tuollaista miehekästä otetta, Anneli sanoi ja laittoi käden Oivan käden päälle, joka piteli kaljapulloa.
- Jaa, no, minulla on aika kova ote kyllä. Köh tuota, nukutko koskaan sillai ilman, tiedäthän?
- Toki toki, iho hengittää paremmin öisin, kun ei ole vaatteita ja lisäksi punnerran joka yö.
- Ai mitä teet?
- Minä…tuota, Anneli mietti kuumeisesti äskeistä lipsahdusta. – Niin, minä punnerran itseni aina uneen helposti, mikäli herään, koska nukun ilman vaatteita.
- Pidätkö kaurapuurosta? Oiva oikein innostui.
- Lempiruokaa, keitän sitä joka aamu kattilallisen, Anneli vastasi totuudenmukaisesti.
- Ja voisilmästä?
- Yööök, öh, kääh, joku meni kurkkuun, Anneli kakisteli kuullessaan lihottavan voi-sanan.
- Siitä voisilmästä, pidätkö?

Anneli mietti kuumeisesti, että mitä tuohon nyt vastaisi, että mies ei vaan jättäisi häntä kuin luistimia eteiseen. Jos hän kieltää sen, niin mies voi mennä nettiin ja etsiä toisen naisen. Jos hän taas myöntää sen, niin sitä helvetin voita on kait pakko ostaa ja tunkea kaurapuuroon. Hän melkein jo tunsi miten perse alkoi levitä pelkästä voin ajattelemisesta. Entä jos livauttaisi kaurapuuroon rypsiöljyä voin sijasta?

- Minä, minä sitä voita voin laittaa vähän kaurapuuroon, Anneli kakisteli.
- Mahtava nainen, minä ostan heti kotiin kymmenen kiloa parasta voita, Oiva innostui.
- Voi vittu, Anneli sihisi hampaidensa välistä.
- Anteeksi, en kuullut, Oiva oli kärppänä.
- Voin hinta tippu juuri, kuulin radiosta lähtiessä, Anneli selitti nopeasti.
- Haluatko lapsia? Oiva jatkoi tykittämistä.
- Ap…, tuota en halua, Anneli päätti olla rehellinen.
- Upeeta, en minäkään, sillä äidin mielestä en ole vielä tarpeeksi vanha.
- Siis sinä asut todella vielä äidin kanssa ja teillä on iso omakotitalo, oliko se niin? Anneli kysyi vuorostaan.
- Joo, äiti ei anna minun muuttaa pois kotoa, sillä en kykene kuulemma elämään omaa elämää.

Anneli oli pompata sananmukaisesti kattoon, sillä tuossahan oli hyvä keino säästää vuokrarahat urheiluvälinehankintoihin ja korkeanpaikan leirimaksuihin. Voi juma, miksi hän ei ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että kauniiden ja rohkeiden sijaan hänen pitäisi hakea miestä rumista ja tanakoista. Tuolla miehellähän oli oikeastaan kaikkea mitä hän elämässään tarvitsisi. Niiden kauniiden ja rohkeiden luona joutuu itse siivoamaan, mutta Oivan luona äiti hoitaisi talouden.

- Tuota, oletko koskaan näyttänyt tissejäsi miehelle, siis tarkoitan ennen avioliittoa? Oiva rohkaisi itsensä juotuaan toisen keskaripullon.
- Olen, monesti, joskus jopa ensimmäisillä treffeillä, Anneli vastasi ja katsoi miestä silmiin.

Oivalta oli mennä taju. Hänen silmissään musteni hetkeksi, mutta onneksi taju pysyi juuri ja juuri. Että, että tuo nainen näyttäisi hänelle tissit ennen hääyötä. Tästä olisi nyt pakko päästä tekstaamaan Markolle, jotta mies tulisi siitä kovin kateelliseksi.

- Kuule? Anneli keskeytti Oivan suunnitelmat.
- Niin?
- Mennäänkö meille, minä voisin tarjota vaikka vihreätä teetä ja hapankorppuja, Anneli ehdotti.
- Missä sinä asut? Oiva pomppasi ylös saman tien.

Anneli kertoi osoitteen ja nousi myös pöydästä. Oiva käveli Annelin perässä nurkan taakse, jossa odotti punainen potkukelkka, siis sellainen rautajalaksilla oleva. Anneli tarttui muina naisina sen kädensijoista ja lähti työntämään sitä kotiaan kohti.

- Mummolla oli muuten tuollainen samanlainen, siis punainen, Oiva innostui.
- Tämä, tämä on hyvä kuntoiluväline treenien välissä.
- Minä muistan, kun mummo työnteli minua aina postiautolle sillä kelkalla, Oiva jatkoi muistelemistaan.
- Minulle tämä on jo kolmas kelkka, ei meinaa jalakset kestää asfalttia.
- Niin, sillä kelkalla se mummo sitten jäi sen postiauton alle, Oiva niiskutti ja kuivasi silmäkulmansa kankaisella nenäliinallaan.

Pian nuoripari oli Annelin asunnon pihalla. Nainen laittoi potkurin ulkoiluvälinevarastoon ja johdatti tämän jälkeen miehen asuntoonsa. Oiva meni mäyräkoiransa kanssa sohvalle ja laittoi television päälle. Anneli katseli sitä tyytyväisenä, sillä tuo mies ei ainakaan ollut kyljessä kyhnäämässä koko aikaa. Oiva puolestaan totesi, että Annelilla oli isompi televisio mitä äidillä, joten tuosta naisesta tuli pitää kiinni kynsin ja hampain.

- Juotko yhden vai kaksi kupillista teetä? Anneli huuteli keittiöstä.
- Yhden, minulla on tätä olutta.
- Haittaako jos vähennän vaatetta, tuli kuuma tuossa potkuria työntäessä?
- Eh, ei haittaa, Oivan hengitys melkein salpaantui.

Oiva oli paniikissa. Entä jos tuo nainen näyttää jo navan näin ensimmäisellä treffikerralla? Saisikohan siihen koskea, edes kerran? Miehen mielessä risteili vaikka kuinka paljon kysymyksiä.

- Tässä tätä teetä ja hapankorppuja, Anneli tuli sohvan luo.
- Uuuuuu, Oiva uikahti tajuttuaan naisen olevan pelkissä rintsikoissa ja pikkupöksyissä.
- Onko kuumaa? Anneli hätääntyi kun mies noin uikahti ottaessaan teemukin vastaan.
- Juu, juu, juu, täällä on kuuma, Oiva huohotti.

Anneli säikähti, että mies ottaa nokkiinsa liian kuumasta teekupista ja lähtee nostelemaan. Siinä samassa hän muisti sen tissikysymyksen ja päätti ottaa yläosan pois ihan tässä ja heti. Anneli laski omat eväät sohvapöydälle ja riisui rintaliivit pois, paljastaen kaksi kiinteätä rintaa miehelle.

- Te-tee, se kaatui sy-syliin, Oiva panikoi kaadettuaan osan mukin sisällöstä housuilleen.

Oiva sai laitettua järkytykseltään teekupin pöydälle. Anneli puri hammasta ja kirosi teen keittämisen alimpaan hornaan. Nyt tuo unelmamies viimeistään lähtisi kotiinsa ja etsisi netistä jonkun joka juo vaikka Jaffaa, se kun ei polta syliin kaadettunakaan. Hetken panikoituaan, hän päätti laittaa kaiken yhden kortin varaan ja riipaisi päältään myös pikkupöksyt, paljastaen miehelle pienen karvakolmion. Hän odotti jännittyneenä, että mies ryntäisi hänen kimppuunsa ja vannoisi ikuista rakkautta. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Oivalta oli mennyt taju. Tajuttuaan tuon, Anneli alkoi läpytellä miehen poskea ja sai tämän virkoamaan parissa minuutissa.

- Mi-minä näin sinun tissit, Oiva soperteli onnensa kukkuloilla.
- Oletko kunnossa?
- Olen, vähän munissa polttelee, mutta äiti kyllä rasvaa ne illalla ennen nukkumaan menoa.
- Minä, minä voisin voidella ne jollain, Anneli ehätti tarjoutumaan hommaan.
- Onko sinulla Tummelia?
- E-ei, mutta jotain rasvaa löytyy kyllä, Anneli pinkaisi nopeasti vessaan.

Oiva ei voinut käsittää, että miten nainen voikaan olla niin kaunis, että munissa polttelee ja kirvelee yhtä aikaa. Minuutissa Anneli oli takaisin sohvan luona käsirasvapurkki mukanaan. Oiva lupasi avata itse housunsa, kun hänen puhelin pirahti. Tunnollisena miehenä ja äidin poikana, hän kaivoi puhelimen esiin ja vastasi siihen.

- Oiva Loiva, puhelimessa.
- Kyllä olen.
- Ei ole.
- Miksi ei?
- Ymmärrän.
- Kyllä tulen.

Oiva lopetti puhelun, nousi ylös sohvalta ja lähti astelemaan kohti eteistä mitään sanomatta. Hän jopa unohti oluet olohuoneeseen. Anneli ryntäsi perään rasvapurkki kädessään.

- Mitä, mitä nyt, minne sinä olet menossa?
- Äiti soitti.
- Mutta, mutta tämä rasva ja rasvaus.
- Äiti sanoi, että en saa tavata alle satakiloisia naisia.
- Mi-mitä sanoitkaan?
- Äidin mielestä sellaiset hempukat ovat tuulen pöllyttämiä hapsenkakkiaisia, joilta puuttuu ruoanlaittotaito.
- Minä osaan kyllä laittaa ruokaa, nytkin voitelin hapankorppuja, Anneli puolusteli itseään.
- Lisäksi äiti sanoi, että minun vaimon tulee muistuttaa häntä, että voisin elää hyvän ja tasapainoisen elämän kahden samanlaisen naisen vierellä.
- Voi perse! Anneli kirosi.
- Kiitos, että sain nähdä sinut alastomana, vaikka en sitä kaurapuuroa kerinnytkään saada. Nyt minulla ei ole enää kiire naimisiin, Oiva kiitteli vielä kädestä pitäen Annelia.
- Kiitos itsellesi, ei mistään, Anneli huokaisi.

Oivan mentyä Anneli palasi takaisin olohuoneeseen ja istahti sohvalle. Hänen paljas peppunsa osui mäyräkoiran kylkeen.

- Ja kukahan sitä yksinasujan persettä täällä sitten mittailee, hän tuhahti ja avasi yhden kaljapullon.