etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

28.08.2004

Toupinkia

Oli myöhäinen perjantai-ilta erään pienen paikkakunnan urheilukentällä. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, sillä paikalla oli kolme kovaa kisailijaa, Vodka-Kaasalainen, Huikka-Koponen ja Kini-Bertta. Nämä kolme elämäntaiteilijaa olivat hoippuneet paikalle Kaasalaisen asunnolta. Vaikka matkaa oli ollut reilu kilometri, kaikki olivat vielä hengissä ja juttu luisti vanhaan tapaan.

- Vittu kun kusettaa, Kaasalainen örähti kiskoessaan Lapin Kultaa pullosta.
- Kuse pulloon, hö hö höö, Koponen hörähti ja otti huikan kossupullosta.
- Ei mahu, täällä on vielä olutta, Kaasalainen örisi.
- Ei vittu mikä viilis, Suomi on tuolla Reikanmaalla kisailemassa ja me täällä omalla kotikentällä, Kini-Bertta huokaili selällään patjakasan päällä.

Tämä kova kolmikko oli saanut päähänsä lähteä juhlistamaan Suomen toista Olympia-hopeaa omilla Olympialaisilla. Säännöistä ei ollut vielä sovittu kovin tarkasti, eikä mahdollista lajeista. Yhdestä asiasta oltiin oltu kuitenkin harvinaisen yksimielisiä, kaikki toupinki oli näissä Olympialaisissa sallittua, jopa toivottua.

- Haittaako jos seisoo? Koponen kysäisi.
- Äääh, mikä? Kaasalainen mumisi suu täynnä Lapin Kultaa.
- No muna tietysti.
- Ei, jos alotat seipäästä, Kini nauroi ja levitti kiusoitellen jalkojaan patjalla maaten.
- Ahistaa tuollainen sekstaaminen, Kaasalainen murahti kaveriaan katsoen.
- No niin ahistaa, ei tuo Kini anna kuitenkaan kokeilla seivästystä, Koponen harmitteli.
- En niin, koska suorituspaikkoja on vaan yksi, enkä itse pääse kilpailemaan tasapuolisesti teidän kanssa, Kini kiherteli ja kaatoi kitaansa lisää kossua.

Kaasalainen ja Koponen ajattelivat aivan samaa lajia, joka oli aivan yllättäen Kinin kellistäminen tuohon patjalle ja sen jälkeen seipään koloon sovittaminen. Kumpikin yritti vaan olla kovin kiinnostuneita urheilusta, ettei vaan kaveri olisi päässyt hajulle kovasta puutteesta.

- Olisipa täällä nyt joku todellinen seiväsmies, Kini huokaili rintaansa puristellen.
- Joku urheiliako? Koponen ihmetteli.
- Mitähän sillä on mielessä? Kaasalainen jatkoi.
- Onkohan se vailla jotain unkaarilaista toupinkipelleä? Koponen mietiskeli.
- Onko niillä kovempi mela? Kaasalainen uteli.
- Melooko ne seiväsmiehet yleensä? Koponen jatkoi kyselytuntia.
- Voisikohan kossua laittaa perseeseen? Kaasalainen alkoi pohtia tempaistuaan pullon Kinin kädestä.
- Hei, se oli minun pullo! Kini kivahti.
- Vaihetaan, anna sormella koittaa, niin saat pullon takasi, Kaasalainen tinkasi silmät harittaen.
- Meillä piti urheilla Suomen kunniaksi, Kini intti vastaan.
- Se rentouttaisi, Kaasalainen jatkoi kinuamista.
- Huippu-urheiliatkin pidättäytyvät seksistä ennen suoritusta, Kini ilmoitti tiukkana.
- Et sinä ole huippu-urheilia, Kaasalainen vastasi huuliaan lipoen.
- Sinä olet.
- Häh? Kaasalainen hämmästeli.
- Sinulla on ihan huippu-urheilian vartalo, siis tarkotan nenästä ylöspäin, Kini vakuutteli.
- Kuulikko? Kaasalainen sanoi kaverilleen.
- Joo, sulla on painijan otsa, hö hö höö, Koponen hörötteli kaverilleen.

Kolmikko oli pukeutunut ajan hengen mukaan, eli kaikilla oli päällään verryttelypuku, Koposella ja Kaasalaisella oli tosin alaosa mallia teltta. Kini-Bertta oli nimittäin löytänyt ainoastaan vanhan kouluaikaisen verryttelypuvun ja se oli joka suhteessa aivan liian pieni. Kinin verryttelypuku nuoli tämän muotoja aivan viimeistä sopukkaa myöten. Kiniä tämä ei juuri haitannut, sillä olihan hän poikien kanssa vanha tuttu ja tottunut näiden kuolaamiseen vuosien mittaan. Pojilla asiat olivat hieman heikommin, mutta kumpikin yritti olla kuin ei olisi huomannut omaa ja kaverin kovaa olotilaa. Pitkää pikimustaa tukkaansa Kini ei ollut laittanut kiinni, sillä hän ei halunnut tehdä itsestään mitään toupinkiurheilijan kloonia.

- On toi Kini kyllä pantavan näköinen noissa verkkareissa, Koponen supatti kaverilleen.
- On se joo. Lieneeköhän sillä kossua perseessä? Kaasalainen sipisi vastaan.
- Miksi?
- Jos se touppaa, Kaasalainen perusteli kaverilleen.
- Miten perseestä voi toupata? Koponen hämmästeli päätään raapien.
- Ottaa kato ylimääräisen ryypyn suoritusten välillä, Kaasalainen kertoi.
- Eikö siitä jäisi kiinni?
- No ei tietenkään. Nehän testaa siellä oikeissakin Olumppialaisissa vain kaikki homohessit ja muut tsyteemit, mutta kossua ei mikään testi näytä, Kaasalainen valisti kaveriaan.
- Oho!
- Niin se vaan kuule on.
- Oot kuule eri jätkä noitten tietojesi kanssa, Koponen kehui kaverinsa tietomäärää.
- No, kato sukuvika, Kaasalainen ilmoitti muka vaatimattomasti.
- Ei meijjän suvussa vaan, Koponen sanoi ja katsoi ihaillen tietävää kaveriaan.
- Keeniperimä nääs, Kaasalainen sanoi vaatimattomasti.
- Mikä?
- Ei mikään, Kaasalainen murahti kyllästyneenä kaverinsa inttämiseen.

Kaasalainen oli urheilua enemmän kiinnostunut Kinin pöksyihin pääsemistä. Hän tuijotti jalat levällään makaavan Kinin jalkojen väliin ja totesi verkkareiden nuolevan hänen jokaista sopukkaa kutkuttavan tarkasti. Kaasalainen suunnitteli tästä illasta tulevan hänen elämänsä kohokohta. Hän oli valmistautunut tähän iltaa pesemällä pillunkoittosormen kolmeen kertaan. Siis sen saman pikkusormen, minkä hän oli kerran aikaisemmin puoliksi vahingossa päässyt ujuttamaan Kinin tavaraan. Tuota sormea oli varmaan haisteltu enemmän, mitä kymmenvuotiaan narttukoiran persettä noin keskimäärin. Kaasalainen oli jopa harkinnut sormen kehystämistä ja seinälle laittamista, mutta seinän vierellä seisominen vuodesta toiseen ei oikein houkutellut.

Koponen puolestaan ei ollut tapansa mukaan ajatellut yhtään mitään illan tai Kinin suhteen. Hän oli normaaliin tapaansa tuuliajolla ja hetken mielijohteesta mukana ihan missä hommassa tahansa. Koponen oli yrittänyt hakea kirjastosta kirjaa, jossa neuvottaisiin naisen navan alle meneminen yksityiskohtaisesti. Hän oli nähnyt kerran uimarannalla naisen navan ihan läheltä kaatuessaan kömpelyyttään naisen päälle ja saanut siitä ennenaikaisen siemensyöksyn. Tilannetta vain pahensi se, että kyseisen navan omistaja oli hänen entinen, reilusti yli viisikymmentävuotias uskonnonopettaja. Olihan Koponen nähnyt Bertan tissit muutamaan kertaan, mutta kirjojen mukaan niillä imetettiin vain vauvoja. Kyllähän Koponen puhui vitusta ja tisseistä kovasti kaveriporukassa, sillä eihän kukaan kolmikymppinen voinut myöntää kokemattomuuttaan näissä asioissa. Jos joku kaveri oli hoidellut kahta naista illan aikana, niin toisilla oli pakko laittaa paremmaksi vaikka väkisin.

Kini-Bertta puolestaan oli lähtenyt näiden kahden ikuisen väliinputoajan mukaan silkasta tekemisen puutteesta ja lievästä muustakin puutteesta. Kinillä oli pieni kynnys alkaa harrastaa seksiä näiden kaverusten kanssa, sillä näihin sankareihin verrattuna kupasta pääsi räkäisemällä eroon. Kini ei halunnut sitoutua näihin persaukisiin taivaanrannan maalareihin, jotka olivat kaiken lisäksi 90 % ajastaan kännissä. Pojat olivat kuitenkin Kinin vanhoja kavereita, joten ei hän voinut jäädä poiskaan näistä urheilukisoista. Kinin pukeutuminen noudatti tuttua niukkaa linjaa. Verryttelypuvun alla ei ollut mitään muita vaatteita. Kini yritti miettiä mielessään jotain ikäviä asioita, sillä poikien stondiksien katsominen vaikutti aika kosteasti hänen alapäähänsä. Koska alla ei ollut mitään, niin kosteus alkaisi näkyä aika herkästi ulospäin ja sitä Kini ei oikein haluaisi poikien takertumisen takia.

- Joko urheillaan? Kini tiedusteli, koska jalkovälissä alkoi tuntua turhan kostealta.
- Millä lajilla alotetaan? Koponen örisi.
- Kolmella huikalla, Kaasalainen ilmoitti.
- Lapparilla vai kossulla? Koponen tivasi silmät ristissä.
- Kossulla totta kai, Lappariahan vetää vaikka virolainen huora tavarallaan, Kaasalainen selitti.
- Ootko ollut virolaisen sellaisen kanssa? Koponen hämmästeli kaverinsa kommenttia.
- Arvaa?
- No et!
- En niin, Perkele, kun tämä elämä on niin kovvaa. Siellä Helsinkissä se virulaisen persekin on niin paljo lähempänä, kuin täällä korvessa, Kaasalainen tilitti.
- Niin, onnellisia ovat Helsinkin herrat, Koponen yhtyi kaverinsa mielipiteeseen.
- Nus..., siis tarkoitan kossutellaanko jo? Kini kysyi.
- Alotetaan vaan, minulla on tässä uusi korkkaamaton pullo valmiina koitokseen. Koska pullo on minulla, niin katson velvollisuudeksi alottaa tämän lajin, Kaasalainen sanoi.
- Millä säännöillä? Kini tivasi.
- Ensin kolme huikkaa pullosta ja sitte kolme askelta valitsemaansa suuntaan. Tämä toistetaan kolme kertaa ja voittaja on se, joka suoriutuu tehtävästä noppeiten, Kaasalainen selitti ensimmäisen lajin sääntöjä.

Kaikki tuntuivat hyväksyvän ensimmäisen lajin paikanpäällä syntyneet säännöt. Koska mitään ei ollut sovittu etukäteen, niin kenelläkään ei ollut mahdollisuutta ottaa lajikohtaista dopingia ennakkoon. Tosin tässä lajissa doping olisi ollut varmaan veden juontia kossun sijasta ennen suoritusta. Olisikohan tässä ollut Olympiakomiteallakin jotain opittavaa? Joku voi tässä vaiheessa tarinaa pitää kossua ja Lapin Kultaa toupinkina, mutta kyseinen henkilö on aivan väärässä, nehän ovat puhtaita luonnontuotteita ja sitä kautta kaurapuuroon rinnastettavia, vai? Eriävät mielipiteet tästä asiasta voi osoittaa vaikka Olympiakomitealla, jos vain pokka kestää.

- Hyvä Suomi, Kini kannusti Kaasalaista.
- Heikka Svärje, Koponen huuti perseensä pohjasta.
- Täh? Kaasalainen hämmästeli kaverinsa karjumista.
- Tasapuolisuuden vuoksi kannustan naapurimaata, Koponen perusteli huutoaan.
- Mikä maa?
- Svärke, Koponen toisti.
- Öh tuota, missä päin maalimaa sellainen on? Kaasalainen penäsi.
- Kartalla, Koponen sanoi ja ihmetteli kaverinsa yksinkertaisuutta.
- Alotetaan jo, Kini nauroi tissit hytkyen.

Kaasalainen valmistautui huolella suoritukseensa. Koska doping ei ollut kielletty, Kaasalainen otti kossupullosta pitkän ryypyn ennen suoritusta.

- Elä perkele juo kaikkea ennen suoritusta, Koponen hätäili.
- Ihan vähän vaan reenasin, pittäähän sitä urheilijan tuntea oma lajinsa kunnolla, Kaasalainen perusteli huikkaansa.
- Oot kyllä perkeleen välkky noitten vastausten kanssa, Koponen myönsi ja yritti painaa mieleensä tämän nerokkaan heiton.

Kaasalainen valmistui huolella tähän tärkeään koitokseen, olihan tässä kyseessä Suomen tai ainakin Kaasalaisen oma kunnia. Kaasalainen puristeli pakaroitaan yhteen ja mietti, että miltä se toupinki kossu olisi tuntunut perseessä? Koska tuollaiset perseeseen työntelyt eivät oikein miehistä miestä innostaneet, niin Kaasalainen päätti olla kisassa mukana ilman unkarialaista toupinkia.

- Nyt lähtee, Kaasalainen karjaisi ja otti pullosta kolme nopeaa ryyppyä.
- Hyvä, hyvä, heija, Koponen huuteli.
- Elä perkele kaikkea juo, Kini toppuutteli Kaasalaisen intoa.
- Ja nyt loikitaan, Kaasalainen sanoi ja loikkasi kolme kertaa.

Kaasalaisen suoritus loikkien suhteen oli varmaan aivan omaa luokkaansa, sillä jokainen loikka oli aivan eri suuntaan. Kisan säännöt eivät tätä kieltäneet, joten suoritus oli ainakin vielä hyväksyttävissä. Kaasalainen otti taas kolme huikkaa ja loikki eteenpäin. Vielä kerran hän otti kolme huikkaa ja niiden päälle viimeiset loikat. Kini pysäytti sekuntikellon ja raapusti ajan patjakasan edessä olevaan hiekkaan.

- Oot kyllä vittu aika rankka urheilia, Koponen myönsi kaverinsa suoritusta katsoen.
- Niin, kato keeneissähän ne urheilujutut on, Kaasalainen sanoi ja tuijotti himokkaasti Kinin rintoja.
- Voiko sitä elämässään enempää toivoa, kuin täytellistä urheilusuoristusta, Koponen sanoi.
- Pillu, Kaasalainen huokaisi.
- Häh? Koponen kummasteli kaverinsa kommenttia.
- Niin, meinaan vaan, että urheilijan pittää olla piin kova tyyppi joka suhteessa, Kaasalainen korjasi lipsahdustaan.
- Koponen perkele kehiin, en jaksa oottaa omaa vuoroani enää kovin pitkään, Kini kivahti ja teki muutaman taivutuksen, jossa laittoi sormenpäät varpaisiin.
- Kato mikä perse, Koponen kuiskasi kaverilleen.
- Panisitko? Kaasalainen kuiskasi takaisin.
- Verkkareilla vai ilman?
- No ilman tietysti, Kaasalainen kivahti.
- Miten niin tietysti?
- Verkkarit tekkee tavarasta turhan tiukan, Kaasalainen kertoi.
- Haittaako se?
- Totta kai haittaa, sillä sisään työntyessä tulee itelle takaraivoon iso patti jos on verkkarit jalassa, Kaasalainen valisti kaveriaan.
- Entä jos on lippis päässä?
- Se lähtee kuin Lata maitokaupan pihasta, Kaasalainen vakuutteli.
- Niin nopeasti? Koponen hämmästeli.
- Joskus tuntuu siltä, että sinä oot vitun tyhmä tappaus, Kaasalainen sanoi kaverilleen.
- Elä nyt, enhän minä ihan tosissaan näitä kysellyt. Ihan viisashan minä oon, Koponen vakuutteli.

Viimein Koponen sai koottuaan itsensä ja pääsi suorituspaikalle. Koponen otti kunnon huikat kossupullosta ja lähti askeltamaan poispäin kavereistaan. Kolmannen askeleen kohdalla hän laski pullon kädestään ja alkoi laskea jotain sormillaan. Koska kilpailijan kanssa kommunikoiminen oli hieman epäilyttävää, niin Kaasalainen ja Kini olivat aivan hiljaa. Viimen Koponen sai laskut laskettua ja taas kävi kossupullo kolme kertaa hänen huulillaan. Matka jatkui taas epävarmoin askelin eteenpäin. Nähtävästi Koposta piinasi kovat suorituspaineet, sillä taas kerran hän turvautui sormiin laskiessaan askeleitaan. Kolmas ja viimeinen suoritus meni kaikista parhaiten, sillä nyt Koponen ei enää turvautunut sormiin. Nähtävästi syynä siihen oli Koposen kaatuminen maahan viimeisen askeleen jälkeen. Kaasalainen meinasi alkaa hermoilla kaverinsa puolesta, mutta ilmoille kantautuva kova kuorsaus varmisti urhean urheilijakaverin olevan vielä hengissä.

- Minun vuoro, Kini ilmoitti ja kiskoi verkkareita tiukemmin jalkaansa.
- Uuuuh, minä, voin tulla pitelemään niitä housuja, Kaasalainen sanoi silmät kiinni Kinin jalkovälissä.
- Elä höpsi, miten minä muka voisin sitten urheilla, Kini naurahti ja meni suorituspaikalle.
- Ihan vähän jos vaan kokeilen. Että onko ne housut kunnolla sinun jalassa, Kaasalainen selitteli.
- On ne kuule kunnolla, tunnen sen ihan pimpissä asti, Kini vakuutteli.
- Minäkin haluaisin varmistaa sen, Kaasalainen tinkasi.
- Etkö nää oo jo ymmärtänyt, että seksi haittaa urheilusuoritusta. Koska olen teidän kaltaisten kovien urheiluhemmojen kanssa samassa kisassa, niin en halua millää tappaa heikentää omia mahdollisuuksia, Kini sanoi.
- Niin, Kaasalainen mutisi pettyneenä.
- Ethän sinä halua, että häviän tuolle kaverillesi sen takia, että sinä pääset erroon poikuudestasi, Kini kysyi.
- Minä? Poikuudesta? Hö hö höö. Mistä sen tiedät? Kaasalainen vakavoitui.
- Kato naisen vaisto, Kini sanoi ja hieraisi itseään jalkovälistä huuliaan irstaasti nuolaisten.
- Jaa, se vaisto, Kaasalainen mutisi vaivautuneena.
- Otatko ajan? Kini kysyi.
- Joo, Kaasalainen mutisi ja otti sekuntikellon käteensä.

Kini valmistui suoritukseensa huolellisesti. Hän verrytteli itseään pyllistellen Kaasalaiseen päin useamman kerran. Kaasalainen tuijotti Kinin takapuolta lumoutuneena ja toivoi venyttelyjen jatkuvan aamuun asti. Kaasalaisen pettymykseksi Kini lopetti pyllistelyn ja ilmoitti olevan valmis suoritukseen.

- Ei sitten mitään tou…uh…pinkia, Kaasalainen sanoi.
- Ei tietenkään, eihän me olla mitään unkaareja, nyt kun ei ole hiihdosta kysymys, Kini hihitteli.
- Valmiina, pöksyissä, hep! Kaasalainen huusi.
- Pöksyissä? Kini hämmästeli paikallaan seisten.
- Siis paikoillaan tarkoitin.
- Otatko uudelleen? Kini pyysi.
- Joo.

Toisella kertaa Kaasalaisen lähetys onnistui ihan suunnitelmien mukaan. Kini otti huikat kossusta ja singahti kolme askelta eteenpäin. Taas oli vuorossa kolme huikkaa ja kolme askelta. Kaasalaisesta näytti siltä, että Kini leijui jotenkin oudosti noiden askeleiden aikana. Kaasalaisen mielessä kävi, että olikohan Kinin salainen ase nuo liian pienet verkkarit? Kaasalainen mietti Kiniä katsellessaan, että taisi tulla tehtyä virhe, kun hän osti aikoinaan nämä sopivat verkkarit. Olisi pitänyt ostaa varmaan numeron tai pari liian pienet, niin olisi urheilukin onnistunut paljon paremmin. Viimein Kini oli viimeisen loikan päässä.

- Aika, Kini karjui.
- Paska, Kaasalainen manasi.
- No?
- Voitit.
- Hi hii, voitto ei ollutkaan kiinni munan jäykkyydestä, vaan siitä, ettei päälläni ollut yhtään turhaa vaatekappaletta, Kini hihkui onnellisena.
- Minä mitään jäykkänä, Kaasalainen puolusteli itseään selin kääntyneenä.
- Mitä voittaja saa? Kini uteli.
- Minä vaadin toupinki testin, Koponen örisi maassa maaten.
- Mitä me testataan, kun kerran kaikki oli sallittua? Kaasalainen ihmetteli kaverinsa heräämistä tähän urheiluasiaan.
- Katotaan, että oliko Kinin pullossa samaa kossua kuin meidän suorituksen aikana.
- Nääh, sama pullohan se on ollu koko ajan, Kaasalainen kummasteli.
- Paska juttu, varmaan perempi voitti sitten, Koponen örähti ja sammui uudelleen.
- Voi vittu, voi vittu, mä oon niin onnellinen, että voisin vaikka ottaa joltain suihin, Kini iloitsi.
- Suihinko? Kaasalainen nikotteli ja alkoi samalla laskea verkkareita alas.
- Ei, ku samppanjaa voisin suihkutella, Kini korjasi kiireesti sanomisiaan.
- Paskat verkkarit, ei meinaa millään pyssyä jalassa, Kaasalainen kiroili ja veti verkkarit takaisin jalkaansa.
- Hyvä naiset, Kini juhlisti voittoaan.
- Epäreilua, naisilla on helpompi jemmata tuota toupinkikossua, kuin meillä miehillä, Kaasalainen kritisoi häviämistään.
- En minä mitään jemmannu, Kini kivahti.
- No ainakin teoriassa, Kaasalainen mutisi pettyneenä.

Kisat olivat ohi ja voittajaksi selviytyi tiukassa kolmen huikan kisassa Kini. Koponen sammui heti suorituksen jälkeen, vaikka itse suoritus oli aivan virheetön. Noin puolen tunnin herättelemisen jälkeen Koponen suostui nousemaan jaloille ja porukka pääsi lähtemään takaisin kohti Kaasalaisen kämppää. Paluumatkalla Kaasalaista vitutti aivan vietävästi se, että Koponen puristeli Kiniä koko ajan tissistä. Koponen nimittäin oli heidän välissään. Kaasalainen yritti ylettää Kinin takapuoleen, mutta Koponen oli koko ajan tiellä. Kini puolestaan mietti, että mitä hyvää osuuskaupan johtaja oli hänelle tuomassa huomenissa. Olikohan se uusi auto sen ikälopun Datsun 100 A:n tilalle vai joku nätti kaulakoru? Toivottavasti ei ainakaan minkään yleisurheilukilpailun pääsylippu.