Isäntä tuntui polkevan taas kaasupoljinta, kuin se turkkilainen mulkku emäntää niiden treffeillä. Ei minulla mitään vauhtia vastaan ollut, vaan idioottimaista isäntääni. Minua kun ei enää Veeroitella ilman seuraamuksia. Onneksi minuun oli rakennettu paljon sellaisia ominaisuuksia, mistä turhan tärkeä isäntäni ei ollut edes tietoinen. Esimerkiksi minun jokaisessa kamerassa oli myös mikrofonit. Lisäksi ulkona olevat kamerat ovat varustettu optisilla zoomeilla digitaalizoomien lisäksi. Sisäkameroissa on pelkät digitaalizoomit. Seisoimme eräissä liikennevaloissa odottamassa vuoroamme, kun vastaan tuli yksi superautoveljeni. Mieleni teki töötätä ja tervehtiä häntä, mutta en voinut tehdä sitä ilman huomion herättämistä. Tööttäämisen sijaan lähetin tälle veljelle langattoman viestin. Jäin odottelemaan vastausta, kun isäntä parahti ääneen.

- Mitä helvettiä tuo ”tööt itsellesi” teksti tarkoittaa ajotietokoneessa?

Oops, vastaus taisi tulla suoraan näytölle. Deletoin sen saman tien ja muutin kielen turkiksi, jotta isäntä saisi jotain muuta ajateltavaa. Taisin onnistua sillä kiroileminen jatkui.

- Vitun huoltoapina, tämähän on jollain ihme kielellä koko ajotietokone. Ei ihme, että se puhuu jostain tööttäämisestä, isäntä manasi ja paineli valikoita löytääkseen suomen kielen.

Poistin hetkellisesti koko kielivalikon, jotta isäntä kävisi mahdollisimman kuumana. En ihan onnistunut tässä, koska isäntä ei jaksanut näppäillä tietokonetta kovin pitkään, vaan keskittyi ajamiseen ja muille huutamiseen.

- Mene nyt perkeleen lehmä siitä tien yli, että veroja maksavat kansalaiset pääsevät jatkamaan matkaa, isäntä raivosi yhdelle naiselle.

Isännän alkaessa huutaa, toimin salamannopeasti ja toistin isännän sanomisen auton keulassa olevan kaiuttimen kautta kaikelle kansalle. Onneksi kaikki autossa puhuttu meni automaattisesti nauhalle ja talteen. Tiedostonpakkausjärjestelmäni on niin huippuluokkaa, ettei minulle ole mikään ongelma tallentaa kaikki vähänkin kiinnostavampi materiaali muistiin. Osan hylkään suosiolla, sillä ketä kiinnostaa kuunnella esimerkiksi isäntäni piereskelemistä nahkapenkeilläni. Tien vieressä seisova nainen katseli aika vihaisen näköisenä meihin päin. Isäntäkin huomasi sen, koska ihmetteli ääneen.

- Mitä vittuahan tuokin harppu oikein tuijottaa. Menisi rasvaimuun, ettei sitä luulla norsuksi, hah hah, isäntä hekotteli omalle vitsilleen.

Valot vaihtuivat ja nainen lyllersi meidän kohdalle. Hän kääntyi selin ja pyllisti leveällä perseellään isännälle. Pyllistäessään hän vielä nosti hamettaan niin, että leveä valkoinen perse näkyi paljaana. Otin nopeasti siitä parikymmentä kuvaa keulassa olevalla kameralla. Tästä kuvasta kun minä tekaisen näytönsäästäjän ja livautan sen isännän työkoneelle, niin minulla ainakin on hauskaa. Isäntä taisi olla todella hämmästynyt moisesta, koska tyytyi vain toteamaan.

- On siinä perkele perseellä kokoa!

Nainen käännähti jälleen menosuuntaansa ja lähti niskojaan nakellen jatkamaan keskeytynyttä matkaansa. Isäntä jäi raapimaan päätään niin ajatuksissaan, ettei huomannut valojen vaihtumista vihreiksi. Vasta takana olevan auton tööttäily sai hänet havahtumaan takaisin tähän maailmaan. Minua nauratti aivan tolkuttomasti tämä pilailuni. Käytin hyväkseni takana olevan auton torveilua ja tööttäsin itsekin hieman samalla kertaa. Isäntä ei edes huomannut tekoani ja minä olin tyytyväinen saatuani töötätä. Jos saisin päättää, niin ajaisin oikein kaikuvaan paikkaan ja antaisi töötin soida vaikka tunnin verran, se tekisi nannaa. Me superautot olemme kaikki hiukan erilaisia mielitekojemme suhteen. Tiedän yhden auton joka tykkää lirautella öljyjä milloin minnekin ja toisen, jonka mieliteko on käydä vain seitsemällä sylinterillä. On meitä superautoja myös nelisylinterisiä säästömalleja. Niissä ei vaan ole ihan kaikkia ominaisuuksia.

Lähdimme valoista todella reippaasti. Vain kehittynyt ajonhallintajärjestelmäni esti takarenkaiden sulamisen asfalttiin. Suhahdimme bussikaistalle ja jatkoimme nopeaa etenemistämme sitä pitkin. Tuota pikaa olimmekin isännän työpaikan kohdalla ja jäimme valoihin odottelemaan kääntymisvuoroa. Valojen vaihtuessa vihreiksi isäntä ajoi minut työpaikkansa alakerrassa olevaan pysäköintihalliin. Siellä hän ohjasi paikkaan, jossa luki isolla ”Johtaja”. Nappasin tuostakin varmuuden vuoksi kuvan arkistooni. Eihän sitä koskaan tiedä mihin sitä voisi tarvita. Isäntä nousi ulos autosta ja muniaan puristellen sanoi minulle.

- Hei vaan sitten Veera.

Voi vittu tuota pälliä, kehtaakin puristella pallejaan ja haukkua minua Kingiä Veeraksi. Harmi ettei pissapoikani ole täytetty öljyllä, olisin voinut ruiskauttaa sitä hänen naamalleen. On se kumma, että panopuun nimi pitää antaa vielä omalle autolleen, hyi hitto. Isäntä häipyi hissin luokse ja minä jäin suorittamaan talon langattomaan verkkoon kytkeytymistä. Onneksi myös autohallissa oli langattoman verkon tukiasema. Pääsin sen avulla talon tietoverkkoon ja esimerkiksi katselemaan talon valvontakameroiden reaaliaikaista kuvaa. Olin monena päivänä huvitellut zoomailemalla ihmisiä ja ulkokameroilla talon ohitse kulkevia autoja. Jostain kumman syystä minua kiinnosti enemmän zoomailla naispuoleisia ihmisiä. Johtui varmaan siitä, että olen poika-auto. Oli minulla muitakin huvituksia. Esimerkiksi yksi isäntäni työpaikan atk-tukihenkilöistä oli todella yksinkertainen ääliö. Olin pari kertaa saanut tuon järjenjättiläisen formatoimaan oman tietokoneensa kovalevyn ilmoittamalla, että hänen koneessaan on niin paha virus, ettei mikään muu konsti auta. Ihmisten seuraaminen tässä vainoharhaisessa firmassa oli todella helppoa. Kaikkia tiloja paitsi vessoja ja pukuhuoneita valvottiin kameroilla. Lisäksi lähes kaikilla itseään tärkeinä pitävillä idiooteilla on vielä tietokoneessaan nettikamera, muka liikeneuvotteluja varten.

Kuunteleminen oli hieman vaikeampaa. Pystyin kuuntelemaan ainoastaan niitä joilla oli sellainen mikrofonilla varustettu nettikamera. Onneksi isännällä oli kaikki mahdollinen tekniikka huoneessaan. Myös hänen sihteerillään oli uusin tekniikka työpisteessään. Katselin hissin kamerasta, kun isäntä seisoi siellä odotellen hissin saapumista ylimpään kerrokseen. Hissi oli siitä kiva paikka, että siellä oli hätätapausten takia mikrofoni. Myös se oli kytketty talon tietoverkkoon ja todella helposti minun käytettävissä. Muutin hissin ohjelmaa hieman. Laitoin hissin pysähtymään kerrosta alempana, vaikka valotaulussa paloi valo ylimmän kerroksen kohdalla. Hissi pysähtyi ja isäntä astui siitä ulos. Pian hän palasi takaisin kiroillen.

- Mitä vittua minä tässä kerroksessa teen?

Hänen perässään tuli joku toinen tärkeän näköinen ja todella lihava pukumies.

- Huomenta johtaja Öky. Tulitteko tervehtimään meitä alemman kerroksen väkeä?
- En tullut, ajauduin vain jotenkin väärään kerrokseen, isäntä murahti vaivautuneena.

Muistin isännän kommentin perseen koosta ja miksasin sen hissimusiin sekaan. Säädin ääntä niin, että se kuului sopivalla voimakkuudella.

- ” On siinä perkele perseellä kokoa!”
- Häh, mitä sanoit? Paksu pukumies reagoi kommenttiin.
- En mitään, isäntä murahti ja valmistautui poistumaan hissistä.
- Puhuit minun perseestä? Paksukainen intti.
- En varmasti puhunut, isäntä sanoi.
- Mainitsit sen olevan tosi iso, paksukainen jatkoi sinnikkäästi.
- Jos tämä inttäminen siitä perseestä ei lopu, huomaat pian olevasi perseelläsi tuolla asfaltilla ja ilman työpaikkaa, isäntä murahti ja harppoi tiehensä.
- Saatanan itara mulkku, paksukainen murahti.

Nauhoitin varmuuden vuoksi myös tämän kommentin. Tiedä vaikka voisin vielä jossain vaiheessa lämmitellä heidän välejään vähän enemmän. Seurailin kameroista isännän etenemistä kohti sihteeriään. Olin kytkeytynyt jo aikaisemmin sihteerin koneelle ja totesin hänen huomanneen isännän saapumisen. Hän kirjoitti nimittäin ystävättärelleen kirjettä ja viimeiset pari lausetta kuuluivat: ” Nyt se lipevä paskiainen taas saapuu. Jos se ei olisi kustantanut minulle näitä silikoneja ja maksaisi ylimääräisiä bonuksia pikku palveluksista, niin sanoisin sille suorat sanat.”

- Hyvää huomenta herra Öky! Haluatteko heti kahvin ja aamun lehden? Sihteeri Sonja kysyi.
- Kyllä. Tilaa samalla tuolle perässä tulevalle paksukaiselle vuoro jostain kuntosalilta, sillä on ihan selvästi trauma perseestään, isäntä murahti.
- Ai herra Levälle?
- Sille juuri.

Isäntä meni huoneeseensa ja laittoi oven kiinni. Siirsin yhteyteni hänen huoneen kameraan ja jäin odottelemaan tietokoneen käynnistymistä. Katselin valvontakameran kautta, kun hän käynnisti koneensa. Onneksi isäntä oli niin vainoharhainen, että oli varustanut huoneensa useammalla kameralla ja nauhoittavalla mikrofonijärjestelmällä. Tämä sen takia, ettei kukaan päässyt väittämään hänen puhuneen jotain muuta mitä oli todellisuudessa sanonut. Isännän tietokone käynnistyi ja hän antoi sille salasanansa. Viimein oltiin Windowsissa ja näytölle tuli viesti saapuneesta sähköpostista. Isäntä aukaisi sähköpostinsa ja klikkasi auki viimeksi saapuneen, eli merkkiropaamosta tulleen sähköpostin. ”Kiitoksia käynnistä, toivottavasti olitte tyytyväinen palveluumme.”

- Mitä helvetin sontaa tämä on? Isäntä kivahti merkkiropaamon mailille.

Isännän avatessa sähköpostin minun lähettämä ohjelma aktivoitui ja asettui hänen koneelleen. Jäin odottelemaan seuraavaa ilmoitusta. Isäntä oli toisen sähköpostinsa kimpussa, kun ruudulle pamahti ilmoitus: ”Järjestelmä päivitetty. Jotta muutokset tulevat voimaan, käynnistä kone uudelleen.” Tiesin isännän olevan sen verran omahyväinen paskiainen, että tein sellaisen koodin joka käynnistää koneen automaattisesti, painoi sitten käynnistä nappia tai ei. Muutaman sekunnin kuluttua kone sammui, kuten oli tarkoituskin. Valvontamikrofonit toistivat hänen manailunsa todella hyvällä äänenlaadulla.

- Vittu näitä romuja, enhän minä edes koskenut mihinkään, hän kiroili ääneen.

Salasanan antamisen jälkeen tietokone ilmoitti isännälleni iloisesti ”ASSHOLE” koko ruudun kokoisilla kirjaimilla.

- Ei voi olla totta. Mikä persereikäpäivä tänään oikein on? Isäntä manasi ja otti luurin käteensä.

Puhelinkeskustelujen seuraaminen oli melkein helpoista tässä firmassa. Uudenaikainen digitaalinen keskus mahdollisti helpon puheluiden kuuntelemisen.

- Mikrotuki, kuului linjan toisesta päästä.
- Öky täällä, tietokone vittuilee minulle, heti tänne!
- Mä tuun, kuului imbesillin atk-tukihenkilön veltto ääni.

Noin kahden minuutin kuluttua oli veltonnäköinen pitkätukka isännän huoneessa koneen luona.

- Mikä tätä vaivaa? Pitkätukka uteli nenäänsä kaivellen.
- Se haukkui minua ASSHOLEKSI, isäntä jyrähti.
- Ei nää yleensä hauku ketään, pitkätukka mutisi.
- Tämä haukkui, kun käynnistin koneen uudelleen päivitysten jälkeen, isäntä jatkoi.
- Ei täällä ole tehty mitään päivityksiä, atk-tuki mutisi vaivautuneena.
- Väitätkö sinä pitkätukkahomo, että valehtelen? Isäntä karjui.
- En mä mitään väitä, enkä sitä paitsi ole homo, tämä juippi mutisi.
- Mene sitten parturiin, isäntä murahti.

Pitkätukka käynnisti koneen uudelleen ja kas kummaa, Windowsin logo näkyi kuten ennenkin. Missään ei näkynyt isännän mainitsemaa ASSHOLE tekstiä. Pitkätukka kävi läpi koneen asetuksia ja käynnistyslokia, mutta ilman tulosta.

- En mä löydä täältä mitään, hän vaikeroi viimein.
- Hyvä. Halusinkin vain testata miten nopea meidän atk-tuki on tänä päivänä ja uskooko ne mitä tahansa satuja, isäntä murahti ja pyysi tyyppiä poistumaan ilmaa pilaamasta.

Minä tööttäsin autotallissa oikein kunnolla tämän onnistuneen pilan johdosta. Olin ensin varmistanut, ettei autotallissa ollut ketään ihmisiä paikalla. Laitoin tööttäämisen ajaksi autohallin kaikki ovet lukkoon. Tämä tietokoneen välityksellä ohjattava kulunvalvontasysteemi oli myös minun mieleeni. Isännän vainoharhaisessa firmassa kun vessaankin pääsemisen edellytyksenä oli kulkukortin vilauttaminen lukijassa. Isäntää lukuun ottamatta kaikki työntekijät joutuivat vielä leimaamaan itsensä sisään ja ulos. Tämä tietysti helpotti minun puuhasteluani, sillä yhdellä vilkaisulla sain läsnäoloraportista selville ketä oli talossa. Isäntä jäi mietteliään näköisenä istumaan koneensa ääreen ja minä poika tööttäilin vielä muutaman kerran.