Seisoin parkkipaikalla kiltisti ja odotin malttamattomana uuden työpäivän alkamista. Mieleni tekisi rynnätä kumit vinkuen kohti tulevia kilometrejä. Olin erittäin ylpeä eurooppalaisista sukujuuristani. Lukuisten tietokoneiden mukana olen saanut älyn ja kyvyn ajatella asioita. Uusien ja nopeiden dataväylien ansiosta pienimmätkin tunteenilmaisuni tulevat taatusti isäntäni ja emäntäni tietoisuuteen.

Kanssaveljien ja siskojen kanssa juteltuani, olen tullut siihen tulokseen, että varsinkin isäntäni on täydellinen ääliö meidän herkkähipiäisten uusien autojen suhteen. Olen nauhoittanut tietokoneen muistiin kaikki hänen puhelunsa ja niille me öisin muiden autojen kanssa naureskelemme. Isäntä on antanut minulle nimen Veera, vaikka olen kylläkin poika-auto. Isäntä antoi minulle saman nimen, kuin sille huoralle, jota hän käy viikoittain hoitelemassa. Joku kaunis päivä minä kirjoitan Veeran nimen tietokoneeni näyttöön, kun emäntä on ratissa. Tosin ei emäntäkään mikään pulmunen ole. Hän puolestaan testailee minun jousitustani erään, minun niin kauheasti halveksiman turkkilaisen kanssa. Olen aivan varma, että tämä tumma mies on kiinnostunut enemmän minun aatelisista sukujuurista, kuin sen alla huohottavasta tyhmästä blondista.

Koska olen poika, minä en esimerkiksi pidä yhtään siitä, että takapuoltani ronkitaan ja sinne työnnellään kaikenlaisia esineitä. Jo tehtaalla ollessani meinasin pillastua turkkilaisille idiooteille, jotka minut kasasivat. Onneksi ohjelmointipuolen hoiti hieman eri syntyperää oleva ihminen, muuten puhuisinkin vain turkinkieltä. Nyt olen monikielinen multilahjakkuus. Välillä minulla käy oikein sääliksi vanhempia autoveljiä ja siskoja, jotka eivät osaa muuta kuin pöristä. Onneksi meitä uuden sukupolven superautoja on liikenteessä jo todella paljon. Varsinkin talviaikaan meidän kommunikointi on naurettavan helppoa. Ollessamme kiinni lämmitystolpassa, kykenemme lähettämään sähköverkon kautta tietoa kaikille muille superautoille. Voimme kommunikoida myös langattomasti, mutta matkat ovat aika vaatimattomia. Joihinkin meihin, kuten minuun, on liitetty myös gsm-puhelin. Sen kautta kommunikoiminen on myös mahdollista. Tässä vaihtoehdossa on kuitenkin kiinnijäämisen riski paljon suurempi, kuin muilla tavoin kommunikoitaessa.

Kellon tullessa kuusi, vierellä olevat autot alkoivat huokailla lämmittimien käynnistyessä. Minun isäntäni ei turhaan lämmitintä kytkenyt, ellei pakkasta ollut vähintään kymmenen astetta. Se sieppasi minua, sillä jäin paitsi monista hyvistä juoruista. Onneksi saan parkkipaikalla langattoman yhteyden muutamaan kanssaveljeeni ja siskooni. Katoksen ansiosta ikkunani olivat täysin auki, vaikka mittarini kertoi pakkasta olevan jo kaksi astetta. Sain olla koko viikonlopun täysin rauhassa, sillä isännälläni oli jälleen putki päällä. Hänen mukaansa työ on niin stressaavaa, että nuppi pitää nollata joka viikonloppu ja huolella. Vaikka isäntä sanoo olevansa suuri yritysjohtaja, on emäntä sitä mieltä, ettei hän osaa johtaa muuta, kuin mulkkunsa uusien panopuiden luokse. Isännän kommenttien mukaan, emäntä on niin tyhmä blondi, että patja nimityskin on sille liian ylevä. Olen varmuuden vuoksi nauhoittanut myös nämä auton sisällä tapahtuneet keskustelut.

Viimein, noin kahdeksan aikaan ilmestyi isäntä luokseni ja istahti kuskin paikalle. Salkun hän laittoi tapansa mukaan apukuskin penkille. Tällä kertaa päästin hänet sisälle aivan suosiolla. Minun teki jo mieli päästä hieman jaloittelemaan tienpäälle.

- No niin Veera, lähdetäänpäs sinne vitun työpaikalle, isäntä mutisi ratissa.

Nyt minulla alkoi siepata tuo Veeroittelu. Eikö tuo saamarin pälliäinen tajua minun olevan poika-auto? Olin ottanut itselleni nimen King, jostain syystä pidin siitä kovasti. Päätin alkaa opettaa isäntääni tavoille.

- Täh? Mitä tuo ASSHOLE teksti tekee ajotietokoneessa? Isäntäni ihmetteli ääneen.

Tehostin vielä hieman sanomaani, vilkuttelemalla tekstiä ja vierittelemällä sitä vasemmalta oikealle, sekä ylhäältä alas. Isäntäni on myös supervalittaja joka asiassa, joten minulle ei tullut yllätyksenä se, että hän valitsi puhelimesta merkkihuollon numeron ja aikoi soittaa sinne. Koska opetus oli vasta aluillaan, muuttelin hieman sisuksiini asennetun gsm-puhelimen bittivirtoja ja ohjasin soiton emäntää höyläävän turkkilaisen kännykkään.

- Ahmed, turkkilainen vastasi unisella äänellä.
- Mikä vitun Ahmed? Isäntä karjaisi luuriin.
- Minä Ahmed, kuka sinä?
- No voi perkele, isäntä kirosi ja paiskasi luurin telineeseen.

Tämän jälkeen isäntä kaivoi salkustaan osoitekirjan ja näppäili numeron itse. Mieleni teki yhdistää uudelleen Ahmedille, mutta annoin sen tällä kertaa olla.

- Merkkiropaamo, kuului luurista tällä kertaa oikea vastaus.
- Öky Masa täällä terve. Autoni näyttää jotain merkillistä tekstiä tietokoneen näytössä.
- Vai niin, mitähän siinä lukee?
- ASSHOLE, isäntä sanoi.
- Mitä? Ei tarvitse heti alkaa nimitellä, jos autossa on jotain vikaa, merkkihuollon kaveri sanoi luuriin.
- Ei, kun se teksti on ASSHOLE.
- Ahaa. Ei siinä teidän omistamassanne autossa ole mitään persereikätoimintoa, merkkihuollon kaveri sanoi tyynesti.
- Väitättekö, että minä valehtelen? Isäntä kiehahti.
- En tietenkään. Voisitteko te tulla näyttämään sitä tänne ropaamolle?
- Tulen heti, isäntä sanoi ja paiskasi luurin merkkihuollon korvaan.

Minua nauratti niin, että melkein tööttäsin vahingossa. Välillä on todella vaikeata hillitä tuota tööttäämistä. Harmi, ettei hälyttimeni ole kytketty äänimerkkiin, voisin sen varjolla tööttäillä huomattavasti useammin. Puhelun jälkeen isäntä käynnisti minut ja lähdimme hieman kireän ilmapiirin valitessa kohti merkkiropaamoa. Isännän onneksi ropaamo oli hänen työmatkansa varrella. Menimme aika haipakkaa sinne merkkiropaamolle. Isäntä ajoi tapansa mukaan suoraan pääoven eteen ja soitti vihaisesti torvea. Minä en voi ymmärtää, miten jotkut nuolevat isäntäni kaltaista mulkkua. Noin puolessa minuutissa oli huollon työnjohtaja minun vierellä kyselemässä ongelman syytä.

- Huomenta herra Öky. Teillä oli kuuleman mukaan jotain ongelmia tämän uuden autonne kanssa.
- Niin on, katsokaapa mitä tuossa näytössä lukee, isäntä murahti ja viittasi näyttöä kohti.
- Näyttää ihan keskikulutukselta, työnjohto sanoi tyynesti.
- No perkele, isäntä kirosi ja alkoi näppäillä tietokoneen näppäimiä.

Olin poistanut näytöstä sen ASSHOLE tekstin äsken ja näytin nyt aivan normaaleja tekstejä. Jotta tilanne olisi mahdollisimman tukala isännälleni, niin kytkin istuinlämmittimen täydelle teholle. Hoidin homman niin, ettei merkkivalo syttynyt ollenkaan. Voi miten minä rakastankaan tätä uutta väylätekniikkaa, millä minut on rakennettu. Se antaa niin monia mahdollisuuksia toteuttaa itseään.

- Kyllä siinä oli vikaa. Vaadin, että sen vikamuisti luetaan tietokoneella, isäntä uhosi.
- Totta kai herra Öky, totta kai.

Isäntä nousi autosta ja käveli sisälle ropaamoon. Jäin oven eteen odottelemaan mahdollista rupatteluhetkeä jonkun kannettavan tietokoneen kanssa. Täsmälleen kolmen minuutin kulutta paikalle asteli todella veltonnäköinen asentaja haalareissaan. Saatoin hyvin tarkastella tilannetta, koska minuun on asennettu sisälle neljä kameraa. Kaksi eteen ja kaksi matkustamon takaosaan. Nämä ovat mahdollista uhka- tai varkaustilannetta varten. Samoin molemmat ulkosivupeilini ovat kamerat. Näiden lisäksi keulassa ja perässä on omat kamerat. Asentaja istahti penkille ja ensitöikseen väänsi radion melkein täysille. Hän ajoi minut sisään huoltohalliin ja tuli kohta luokseni kannettavan tietokoneen kanssa. Samalla, kun hän lykkäsi pistokkeen minuun, menin tutkimaan hänen tietokoneensa kovalevyn sisällön. Raukka taisi tehdä hommia omalla koneellaan, koska siellä oli kaikenlaisia sähköposteja ja netistä imuroituja pornoleffoja ja kuvia alastomista naisista. Imuroin varmuuden vuoksi kaiken mahdollisen datan omalle kovalevylle. Tämä tosin hidasti aika paljon asentajan koneen toimintaa.

- Hei Juuso, onko tämä uusi ohjelma jotenkin hitaampi, kuin se vanha? Asentaja huusi jollekin toiselle.
- Voi olla, en ole vielä testannut, kuului vastaus.

Olin resetoinut kaikki mahdolliset paikat, ettei tämä huollon kaveri saisi vaan mitään tietoja tempuistani. Omaan datapankkiini tuo ei pääse millään käsiksi, se on suojattu niin hyvin. Asentajan tarkastellessa tietojani, minä väsäsin pikaisesti pienen koodinpätkän. Tämän koodinpätkän sujautin isännälle lähtevän sähköpostin mukaan. Sähköpostin siirsin asentajan koneelle, josta se lähtee eteenpäin koneen kytkeytyessä seuraavan kerran verkkoon. Kun isäntä lukee sähköpostin, asentuu tekemäni koodinpätkä hänen koneelleen. Seuraavan käynnistyksen yhteydessä hänen työkoneensa ilmoittaa ASSHOLE. Hitto, että mieleni teki taas töötätä tälle loistavalle oivallukselleni. Kaltaiselleni supernerolle tuollainen näperteleminen oli aivan lastenleikkiä. Nyt ei tarvinnut edes väärennellä lähettäjän tietoja, koska asentajalla näytti olevan koneellaan merkkiropaamon sähköposti. Asentaja näpytteli konettaan ja raapi päätään.

- Ei tässä ole mitään vikaa, hän huusi taas jollekin.
- Sano sitten sille dirikalle, että olet päivittänyt ohjelman ja vika on korjattu, neuvoi joku toinen.
- Joo, yksiä paskoja nämä uudet kärryt, asentaja manasi ja tempaisi koneensa irti minusta.

Vai minä paska? Tuokin asentaja olisi näemmä pienen jatkokoulutuksen tarpeessa. Otin hänestä muutaman kuvan ja tallensin ne visusti muistiini. Niille saattaa olla vielä käyttöä. Asentaja ajoi minut ulos pääoven eteen ja jätti käyntiin. Pian isäntäni palasi työnjohtajan kanssa luokseni.

- Onko varmasti kunnossa? Isäntä tivasi.
- Kyllä, se on päivitetty, eikä ilmoittele enää mitään ihmeellisyyksiä.
- Parasta ollakin, isäntä murahti ja tempasi oven kiinni vauhdilla.