etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle
20.12.2017
On jouluaattoilta ja ison kelomökin ruokapöydän ääressä istuu kahdeksan henkilöä tonttulakit päässään. Hiljaisuus on käsin kosketeltavissa. Sitä jatkuu tovin, kunnes pöydän päässä istuva Aamu avaa suunsa:
- Kuoliko joku?
Muut katsovat hämmästyneenä porukan puuhanaista ja puistelevat päitään. Aamu jatkaa:
- Siinä tapauksessa voimme siis esitellä itsemme toisillemme.
- A-anteeksi, saako mennä vessaan? Hintelä Rasmus nostaa ujosti kättään?
- Taasko?
- Juu, en voi sille mitään.
Rasmus poistuu pöydästä ja muut jäävät keskustelemaan siitä, että onko esittely todellakaan tarpeellista, sillä hehän ovat kokoontuneet tällä samalla sinkkuporukalla jo kolmena jouluna.
- Kyllä minä näkisin sen tarpeelliseksi, sillä viime jouluna Synnöve ei ollut mukana, Aamu ilmoittaa topakasti.
Synnöve suoristaa lyhyttä punaista minihamettaan ja hymyilee vienosti.
- Muistelet vieläkin sitä miestä, Vilma sanoo ja nostaa katseensa älypuhelimensa näytöltä.
- Rakas joulupukki, tänä jouluna haluaisin vain saada, ihan vain saada, Synnöve lainaa tutun mainoksen tekstiä.
- Se pokas joulupukin, Neilikka sanoo ja pillahtaa itkuun.
Neilikka itkeä tihuuttaa aikansa. Muut lohduttavat häntä sillä, ettei se nyt niin vakavaa ole, sillä onhan joulupukin nimessä se pukki-sana, joka nyt jollain tapaa saattaa velvoittaa muuhunkin kuin lahjojen jakamiseen.
- Se, se vasta oli antelias pukki, Synnöve huokailee.
- Kröhöm, täällä on muuten miehiäkin paikalla, pitkä tumma Benjamin korottaa ääntään.
- Ja minä myös, vatsalleen outokumpua kasvattava Santtu komppaa ja siemaisee perään pari snapsia.
Rasmus palailee pöytään ja pyytelee anteeksi sitä, että jännittää kaikkea uutta, kuten jokavuotista yhteistä joulua ja esittelyä. Rasmuksen istuuduttua pöytään, Aamu ottaa komennon ja pyytää Viiviä leikkaamaan kinkkua.
- Hei, hei, sehän on miesten homma! Kenellä täällä muka olisi niin paljon kokemusta kinkuista kuin minulla? Benjamin alkaa mesota.
Viivi nousee ylös ja meinaa kaataa koko pöydän. Hän katsoo tuimasti Benjamia ja ilmoittaa:
- Olen tämän joulun alla syönyt jo kaksi kinkkua. Montako sinä olet?
- Jos nyt tarkkoja ollaan, niin pari olen kuorruttanut, Benjamin sanoo ja räjähtää nauramaan.
- Viivi leikkaa, Aamu puuttuu keskusteluun.
Näin myös tapahtuu. Viivi leikkaa kinkusta kunnon siivut. Neilikan nostaessa omaa kinkkusiivuaan haarukalla, se taipuu valtavan paksun siivun vuoksi ja nainen pillahtaa jälleen nyyhkimään:
- Mä en vaan kestä, katsokaa nyt tätä haarukkaakin.
- Minä taas voisin tuijottaa sinun haarukkaasi hani vaikka viikon, Santtu vilkaisee Neilikkaa ja iskee tälle silmää.
- En mä kestä tuotakaan, kun se on aina niin ilkeä, Neilikka alkaa rääkyä.
Muut ottavat kinkkua ja pikkuhiljaa myös Neilikka rauhoittuu, herkistyttyään ensin perunoille, kun ne ovat niin nätisti tillissä. Ennen kuin kukaan kerkeää saada kinkun murentakaan suuhunsa, porukan somettaja Vilma ilmoittaa:
- Nyt tämä näkyy myös muille. Otin kuusitoista kuvaa, kirjoitin omakohtaisen arvion jouluruoasta ja jaoin sen instaan, faceen twitteriin, snapchatiin ja pariin keskusteluryhmään.
- A-anteeksi, mutta eihän minua vain näy missään? Rasmus nostaa kättään.
- Vähän perse vilahtaa yhdessä kuvassa, ei muuta, Vilma heittää takaisin nostamatta katsettaan puhelimesta.
- M-minun pitää mennä taas, Rasmus sanoo ja poistuu.
Santtu katsoo loittonevan paskahousun perään ja nostaa pöydänjalan vierestä uuden vodkaputelin pöydälle. Hän kaataa kolmeen omaan snapsilasiinsa uuden kierroksen hänelle itselleen. Samalla hetkellä Benjamin käyttää puhelimensa kameraa ja tarkastaa, että tumma tukka on taatusti niin hyvin kun sen vain kuuluu olla.
Vilma jatkaa somettamistaan, Viivi ahtaa suuhunsa graavilohella päällystettyä tuuman paksuista kinkkusiivua, Neilikka kuivailee silmäkulmiaan ties mistä syystä, Synnöve ihailee jouluksi laitettuja rakennekynsiä ja Aamu miettii miten selviää ilman hermoromahdusta seuraavaan päivään.
Tovin päästä Rasmus palaa pöytään, mutta nyt kukaan ei huomio häntä millään tavalla. Se onkin parempi, ettei anteeksi-miehen vatsa mene taas löysälle. Ruokailu sujuu kevyen jutustelun siivittämä. Alkoholin nauttiminen saa porukan rentoutumaan, kenet enemmän ja kenet vähemmän. Santtu sammaltaa, mutta naisten mielestä hänen artikuloinnistaan ei saa selvänäkään selvää.
Ruokailun jälkeen porukka siirtyy ison kelomökin olohuoneeseen, josta kaikille löytyy hyvin istumapaikat. Jälleen on aika noudattaa perinteitä, eli vuorossa on pullonpyöritys. Rasmus pureskelee kynsiään kuumeisena ja miettii vessaan lähtöä. Sen mietintä loppuu siihen, kun Santtu horjuu paikalle ja ilmoittaa:
- Vessa on tukossa. Mä en voi ymmärtää miten se vessapaperirulla joutui sinne kokonaisena? Ihan siis käsittämätön juttu.
Aamu käy noutamassa sinkkujen perinteisen pyörityspullon ja porukka siirtyy istumaan rinkiin lattialle. Viivi tunkee nopeasti loput kinkut suuhunsa ja ilmoittaa:
- Minä aloitan.
- Älä, Aamu karjaisee, mutta liian myöhään.
Pullo lähtee Viivin rasvaisista käsistä kuin keskimatkan ohjus ja osuu suoraan Neilikan varpaaseen, joka pillahtaa itkuun. Muiden keskittyessä itkuiikan lohdutteluun, Viivi käy pesemässä tiskiaineella sekä pullon että rasvaiset näppinsä. Viimein ollaan taas siinä tilanteessa, että päästään aloittamaan. Viivi pyöräyttää pulloa, joka jää osoittamaan Santtua. Santtu ottaa totuuden ja Viivi kysyy:
- Jos oltaisiin treffeillä, niin mitä panisit leivän päälle?
- Vitut, Santtu örähtää ja ottaa perään yhden snapsin.
- Saatanan pervo, Viivi kivahtaa ja heittää pullolla Santtua.
Santtu naureskelee, noukkii pullon käteensä, laittaa sen porukan keskelle ja pyöräyttää. Se pysähtyy osoittamaan Synnöveä, joka istuu provosoivasti jalat levällään. Minihameen ansiosta jokainen voi tarkastaa hänen pikkuhousujensa värin. Synnöve miettii hetken sormi suussaan, kunnes ilmoittaa ottavansa tehtävän.
- Kumoa kuusi snapsia mahdollisimman nopeasti, Santtu ilmoittaa tehtävän.
Synnöve nousee ylös, pyllistää Santun suuntaan ja menee ruokapöydän luo. Siellä hän lastaa ruokalautaselle kuusi snapsilasia ja menee niiden kanssa Santun ja pullon luo.
- Ihan varma kaato tämän jälkeen, siis minulla, Santtu ilakoi kaadellessaan vodkaa laseihin.
- Kaada kuule vain itsellesi, Synnöve kuittaa takaisin.
Lasien ollessa täysiä, Synnöve kävelee keittiön tiskialtaalle ja sanoo:
- Santtu, tulehan tänne!
Santtu mutisee jotain siihen suuntaan, ettei naisista ole yksin edes viinaa kaatamaan, mutta nousee kuitenkin ylös ja löntystelee keittiöön.
- Katso nyt tarkkaan, oikein tarkkaan, Synnöve sanoo, ja kippaa lautasen nurin tiskialtaaseen.
- Mitä vit? Santtu ähkäisee.
- Kaato, ja kaikki kerralla, Synnöve sanoo ja palaa takaisin olohuoneen puolelle.
- Vitun tuhlari, Santtu karjuu naisen perään.
- Yhyy, mä en kestä, mä en ole ainakaan tuhlannut minun pimpsaani, Neilikka pillahtaa itkuun.
Synnöve taputtaa Neilikkaa olkapäälle ja sanoo, että Santtu tarkoitti häntä eikä kukaan voisi ikimaailmassa uskoa, että Neilikka tuhlaisi mitään niin neitseellistä kuin mitä hänellä on jalkovälissään.
- En minäkään ole tuhlannut minun vehjettäni, kyllä se on ollut aina kovassa hyötykäytössä, Benjamin rehentelee.
- Ruoan haaskaaminen, se, se vasta on tuhlaamista, Viivi ilmoittaa.
- Jospa minä sitten pyöräytän, Synnöve sanoo ja pistää toimeksi.
Pullo pyörii vauhdikkaasti hetken, kunnes pysähtyy osoittamaan Rasmusta. Mies vilkuilee pulloa hädissään ja puree hammastaan. Hänen suurin painajaisensa on toteutunut, eli porukan rivoin riitta pääsee joko kysymään tai teettämään hänellä jotain sellaista, mistä vatsa menee sekaisin. Se pyttykin on pirulauta tukossa.
- Totuus vai tehtävä? Synnöve kysyy.
- A-anteeksi, en taida nyt olla tilanteen tasalla, Rasmus piipittää tuskin kuuluvalla äänellä.
- Hyppää pituutta, Benjamin sanoo ja räjähtää nauramaan.
- A-anteeksi, pihallako? Rasmus kääntyy katsomaan tummatukkaista pelimiestä.
- Minä kysyn tai teetän, et sinä, Synnöve kivahtaa.
- O-otan totuuden, Rasmus saa kähistyä.
Synnöve kääntyy istumaan niin, että avoin jalkoväli osoittaa varmasti Rasmusta päin ja kysyy häneltä huuliaan lipoen:
- Oletko koskaan tehnyt naiselle mitään hyvää?
Rasmus odottaa pyörtyvänsä kysymyksestä, mutta yllättäen hän pysyykin tajuissaan. Nielaistuaan muutaman kerran, mies vastaa:
- O-olen minä kerran tehnyt…sellaista hyvää.
- Ei helvetti, nyt saat kyllä kertoa tarkemmin, Synnöve patistaa.
- Klups, se jäi kyllä siihen yhteen kertaan, kun siitä tuli vähän sotkua.
- Jumalauta, siis jätkä on ihan tosissaan laittanut tuulemaan.
- No enkä ole. Ei siellä keittiössä tuullut. Minulta vain levisi jauhot ja sokerit äidin keittiön lattialle, kun leivoin äidille kakkua. En saanut tehdä enää toista kertaa.
- Eikä, voi saatana, saako mennä ulos nauramaan? Benjamin alkaa hirnua.
- Minä luovutan, Synnöve sanoo ja puistelee päätään.
Rasmus on tyytyväinen vastaukseensa, sillä onpahan tuokin nyt paljastettu muille. Omista epäonnistumisistaan kun ei ole niin helppo puhua, ei edes tutulle porukalle. Hän ottaa pullon käteensä, laittaa sen porukan keskelle ja pyöräyttää sitä. Korkki jää osoittamaan Aamua, tuota porukan järjestelijänaista.
- Tehtävä, Aamu ilmoittaa ennen kuin Rasmus saa suutaan auki.
- Hakkaa motti halkoja, Rasmus täräyttää.
Koko porukka vaikenee ja jokainen kääntyy katsomaan tuota hintelää miestä. Viimein Aamu avaa suunsa ja sanoo:
- Ensinnäkään minä en tiedä mikä on motti ja toiseksi, jos saan sen kirveen käsiini, niin lyhennät sinut kaulan kohdalta.
- A-anteeksi, se vain lipsahti, kun äiti on aina patistanut halkohommiin.
- Kysy nyt perkele jotain mitä täällä sisällä voi tehdä, Santtu sanoo.
- Tuskinpa täällä on imuriakaan, Rasmus mutisee.
- Älä, älä edes ajattele tuollaista ääneen, Aamun ilme mustenee.
- No nyt minä tiedän. Laula Ukko Nooa takaperin, Rasmus sanoo.
- Helvetin, perkeleen, saatana, Aamu kiroilee ja nousee ylös paikaltaan.
Aamu kävelee keittiöön, ottaa sieltä lehtiön ja kynän ja alkaa rustailla paperille Ukko Nooan sanoja. Hetken päästä hän palaa takaisin lunttilapun kanssa ja istuu paikoilleen.
- Seim nonnuk ilo aoon okku aoon okku. Tämä oli sitten tässä, Aamu sanoo laulun luikautuksen jälkeen.
- Meni helposti, Rasmus ilahtuu ja taputtaa ainoana käsiään.
Aamu ottaa pullon käteensä ja pistää sen pyörimään sellaista vauhtia, että sen pysähtymiseen menee aikamoinen tovi. Lopulta se osoittaa Benjamia. Tämä ilmoittaa välittömästi, että voi tehdä ihan mitä tahansa ja kenelle tahansa naisista. Tämä nainen tulisi myöhemmin kiittelemään siitä häntä monta kertaa. Aamu miettii tovin tehtävää tuolle komealle suupaltille, jonka sanat meinaavat halkaista suun. Lopulta hän nousee ylös, kävelee keittiön puolelle. Hetken siellä kolisteltuaan hän palaa takaisin niin, ettei Benjamin näe häntä. Hän seisahtuu miehen taakse ja sanoo:
- Benjamin, sinä kun olet niin kova poika touhuamaan siellä ukkovarpaiden välissä, niin nyt saat tehtävän nuolaista sitä mitä minulla on kyseisessä paikassa, enkä pistä sitä ollenkaan pahakseni.
Benjamin ilme kirkastuu, mies kääntyy ympäri ja tuijottaa suoraan Aamun jalkoväliin.
- Alemmaksi Benjamin, alemmaksi, Aamu komentaa miestä.
- Hyi vittu, mikä tuo on? Benjamin parahtaa ja osoittaa Aamun varpaiden väliä.
- Silli, se on kuule Benjamin silli. Otin jopa sukat pois jalasta, että makuelämys olisi mahdollisimman autenttinen. Joten nuolepas nyt ja oikein pitkän kaavan kautta.
Benjamin ilmoittaa, ettei hän koske silliin edes pitkällä tikulla.
- Nuole, nuole, nuole tai kuole, kuole, kuole, Santtu alkaa hokea ja taputtaa käsiään yhteen.
- Anti mennä herra kielimies, ei tässä ole koko iltaa aikaa, Aamu komentaa.
Lopulta Benjamin lähestyy varovasti silliä ja nuolaisee sitä nopeasti ihan kielen kärjellä. Se riittää ja Aamu käy viemässä kalan takaisin keittiöön.
- Minä en ainakaan syö tuon nuolemaa silliä, Santtu puistelee päätään.
- Turpa tukkoon, Benjamin ärähtää.
Aamun palattua takaisin, on Benjamin vuoro pyöräyttää pulloa. Kohtalon ivaa tai ei, niin se jää osoittamaan porukan herkkistä, eli Neilikkaa.
- Totuus, Neilikka ilmoittaa ja kuivaa silmäkulmansa nenäliinalla.
- Montako mielikuvituspoikaystävää sinulla on? Benjamin utelee.
Neilikka pillahtaa itkuun ja saa soperrettua, ettei hän ole niitä laskenut. Aamu puuttuu peliin ja sanoo, että Benjamin saa pysytellä ihan tässä reaalimaailmassa eivätkä mielikuvitukset kuulu nyt asiaan.
- Okei, tässä on helppo. Sinun kuppikokosi?
Menee noin kolme sekuntia ja Neilikka pillahtaa nyyhkimään. Kuivailtuaan jälleen silmänsä ja nieleskeltyään tovin, hän sanoo:
- En minä millään voi muistaa.
- Heh, heh, no minä voin kyllä koittaa, Benjamin tekee käsillään puristelevia liikkeitä.
Neilikka punoo päätään ja ilmoittaa, ettei se ole nyt mahdollista, kun ne ovat kaikki kotona.
- He-hetkinen, nyt meni jotain yli ymmärryksen. Mitä on kotona? Benjamin pasmat menevät täysin sekaisin.
- Ne kupit, enhän minä voi millään muistaa ovatko ne samankokoiset, Neilikka sanoo ja alkaa nyyhkiä.
Aamu rientää lohduttelemaan naista ja sanoo, etteivät ne varmasti ole kaikki samankokoisia. Hänelläkin on kotonaan erikokoisia kuppeja. Benjamin puree hammasta ja mutisee itsekseen, että tässä porukassa ei ainakaan sinkkuus pääse päättymään. Neilikka rauhoittuu hetken päästä ja pääsee vuorostaan pyöräyttämään pulloa, joka pysähtyy osoittamaan Vilmaa. Nainen ei edes huomaa koko asiaa, sillä hän päivittää juuri Facebook-sivuaan.
- Vilma! Aamu karjaisee.
- Joo, joo, mitä nyt, joko mennään nukkumaan?
- Totuus vai tehtävä. On sinun vuorosi, Neilikka kysyy tai komentaa.
- Ai jaa, no sit joku tehtävä, mä en jaksa nyt avautua mun asioista kaikille.
Porukka repeää totaalisesti ja Santtu ilmoittaa, ettei Vilman tarvitsekaan avautua, sillä kaikki oleellinen tieto ja vähän päälle löytyy hänen Facebook-sivultaan.
- Joo, joo, se tehtävä sit nopeesti, Vilma kääntyy katsomaan Neilikkaa.
- Tämä on kyllä aika raju, mutta sinun pitää työntää kätesi jonkun miehen housuihin, etupuolelle, Neilikka täräyttää.
Väki hiljenee ja reaktio on sama, kuin paikalle olisi astellut alaston paavi. Aamu ottaa jälleen komennon ja sanoo, että Vilma on hyvä ja pistää toimeksi. Benjamin levittää jalkojaan, avaa vähän vyötään ja ilmoittaa:
- Teen tämän vähän helpommaksi.
- Minulla on retsiä, Santtu venyttelee vyötäröään.
Naiset kääntyvät porukalla katsomaan Rasmusta, joka istuu naama punaisena kädet visusti etumuksensa suojana.
- A-anteeksi, minun kalsarit eivät taida olla enää puhtaat, Rasmus saa änkytettyä lopulta.
Vilma huokaisee, laskee kännykän kädestään ja nousee ylös. Hän kävelee reippain askelin miesten makuuhuoneeseen. Ennen kuin kukaan kerkeää sanoa mitään, hän palaa takaisin mustien boksereiden kanssa, toinen käsi niiden sisäpuolella.
- Siinä teille naisen kättä. Olinko tarpeeksi hellä?
- Olit, Neilikka ilmoittaa ja taputtaa varovasti käsiään.
- Jaa, se on sitten minun vuoroni, Vilma sanoo ja ottaa pullon käteensä.
- Hetkinen, pukki tulee ihan kohta, joten eiköhän tämä ollut tässä, Aamu sanoo kelloonsa vilkaistuaan.
- Hei, entä minun totuus ja tehtävä, Viivi havahtuu.
- Seuraavalla kerralla sitten, Aamu lohduttaa häntä.
Vilma palaa takaisin somen pariin, Viivi käy pari siivua kinkkua ja homma on sillä kuitattu. Porukka järjestäytyy istumaan sohville ja joulupukin odottaminen alkaa. Synnöve alkaa hekumoida, että onkohan pukki tänä vuonna miten antelias.
- Minä ainakin olen ollut kiltti, Neilikka sanoo.
- Niin minäkin, Rasmus viittaa.
- Mutta minä en, Benjamin toteaa.
Viimein ovi käy ja odotus palkitaan. Kelomökkiin astuu sisälle joulupukki ison lahjasäkin kanssa. Pukki kävelee mitään sanomatta keskelle olohuonetta ja rojauttaa säkin siihen sanoen:
- Jos eivät omat lahjat riitä, niin tuossa on lisää.
- Mistäs kaukaa se joulupukki on tällä kertaa tullut, Synnöve iskee heti kiinni.
- No siitä saatanan samasta sinkkuryhmästä kuin tekin.
- Jaa, no tämähän käy mielenkiintoiseksi.
- Ihan varmasti käy, pukki toteaa ja kumoaa lahjasäkin lattialle.
Lahjojen jakaminen käy vauhdikkaasti. Pukki katsoo nimilapusta nimen ja kohta paketti saapuu lentolähetyksenä kyseisen henkilön luo. Lahjat ovat jaettu muutamassa minuutissa ja pukki ilmoittaa:
- Pukin pitää nyt lähteä takaisin sinne helvetin kylmään mestaan.
- Eikö pukilla olisi vielä yhtä kovaa pakettia minulle, sellaista pitkulaista, Synnöve kerjää.
- Olisikin, mutta jätin oman vibrani kuule yöpöydän laatikkoon.
- Vibran? Synnöven alaleuka loksahtaa.
Joulupukki tempaisee parran pois ja heittää myssyn lattialle ja sanoo:
- Tadaa!
- Silja saatana, mitä sinä teet joulupukkina? Synnöve parkaisee.
- Eikö nimenomaan ollut puhe, että joku miespuoleinen jäsen ottaa hoitaakseen pukin hommat? Aamu kummastelee.
- Olihan niillä oikein jono vielä marraskuussa, mutta toiminnan hetkellä ei kukaan vastannut enää viesteihin, joten minun piti lähteä, Silja puistelee päätään.
Benjamin on saman tien tilanteen tasalla ja lupaa ottaa pukin omalle polvelleen, jos vaikka pukilla olisi jotain toiveita joulunvieton suhteen. Isokokoinen Silja vastaa hymyillen:
- On minulla yksi seksuaalissävytteinen toive, mutta tuskin sinä sellaista toteutat.
- Ihan mitä vain hani, Benjamin röyhistelee rintaansa.
- Olen aina halunnut vedellä pajunoksalla miehen paljaalle perseelle niin lujaa kuin ikinä jaksan.
Tehostaakseen sanomistaan, Silja astuu askeleen verran lähemmäksi Benjamia.
- Ei yhtään lähemmäksi, Benjamin parkaisee.
- Siis et toteuta naisen kainoa seksuaalissävytteistä pyyntöä edes jouluaattona?
- Minä olen herkkä mies, Benjamin puolustautuu.
- Sanoi rautakanki tikapuille, Silja hörähtää perään.
Silja poistuu ja porukka jää availemaan lahjojaan. Jokainen saa jotain, sillä on sovittu, että kukaan ei jää ilman lahjoja. Benjamin yrittää vielä, että joku naisista voisi antaa hänelle vaikka vain käsintehdyn lahjan, mutta kukaan ei lämpene miehen ehdotukselle.
Viimein tulee aika mennä nukkumaan. Santtu sammahtaa heti omalle sängylleen. Viivi käy kinkkua ja nukahtaa puoliksi syöty siivu kädessään. Vilman otsa tapaa älypuhelimen näytön seuraavaksi. Aamu sinnittelee tovin kirjan kanssa, mutta uni vie sitten voiton. Benjamin vonkaa tovin Synnöven vuoteen vierellä, mutta luovuttaa kun nainen alkaa kuorsata ja menee nukkumaan omaan sänkyynsä.
Mökki hiljenee täysin hetkeksi, mutta sitten kuuluu kahdesta suunnasta varovaisia askeleita. Askeleet kohtaavat saunaosaston ovella ja naisen ääni sanoo:
- Olen sitten tällä kertaa päällä.
- Olen aina halunnut tuntea Neilikan painon päälläni, Rasmus sanoo ja johdattelee naisen saunan pukuhuoneeseen.
Ja se oli taatusti sen pituinen kuin se oli!