etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

30.4.2007

Silakoita peltikatolla

Oli hyvin lämmin kesäyö, suorastaan tukahduttavan kuuma. Kaupunki nukkui sananmukaisesti ikkunat auki. Tällainen yö oli kuin tehty murtovarkaita ja muita hottentotteja varten. Kadulla ei liikkunut enää autoja. Ainoastaan kaksi keltaisiin puettua hahmoa hiipi pitkin seinänvierustoja. Päästyään erään korkean kerrostalon kohdalle kaksikko pysähtyi tiirailemaan ylöspäin.

- Onko tässä nyt mitään järkeä? Kullervo, tuo kaksikon paksumpi jäsen tiedusteli.
- Tarkoitatko ideaa? Oiva, pitkä ja laiha kaljupää tuijotti kaveriaan.
- Sitä juuri.
- On, minä sain sen ja se on se, siis idea.
- Olkoon, pitäähän miehen sanaan uskoa. Miksi muuten kuskaat Aunea mukana?
- Saan minä, onhan sinullakin se, se Selma.
- No hei, Selma on Selma, mutta että Aune, en ymmärrä, Kullervo kuiskaili.
- Otitko sinä sen kurkun?
- Otin, tässä tämä rehu on.
- Voi pikku Aune, tässä sinulle kurkkua kurkkuun jottei kurkku tule karheaksi ja ala käydä kurkkuun, Oiva lässytti ja työnsi marsun häkkiin koko tuorekurkun.

Tämän jälkeen kadulla ainoa ääni oli marsun vaimea kuikutus, kun tuo pörröinen neiti pisteli tyytyväisenä kurkkua suuhunsa. Oiva oli saanut marsun tädiltään lohdutukseksi siitä, ettei ollut vielä 26 vuotiaana päässyt ammattikouluun, vaikka oli pyrkinyt sinne joka vuosi peruskoulun jälkeen. Asiaan toi hieman lohtua nykyisin se, etteivät myöskään marsut käy ammattikoulua.

- Trallallaa, häh, onko täällä ratsia? mihin minä puhallan? paikalle ilmestyi tukevasti juovuksissa oleva vanhempi mies.
- Ei me, me vaan, Oiva katsoi miestä silmät suurina.
- Khait mä nyt johonkin saan puhaltaa, sen verran valtio on minulle velkaa.
- Pu-puhalla tähän, Oiva tempaisi taskusta esineen.
- Mikhä se on, alkomittariko?
- Et halua tietää. Saat kyllä puhaltaa. Puhalla kovaa.
- Miehen on puhallettava silloin kun miehen on phuhallettava, mies tuumasi ja työnsi törröttävät huulensa kiinni Oivan tarjoamaan esineeseen.

Oiva oli laskenut marsun häkin maahan, jotta hän sai otettua toisella kädellä kiinni nenästään. Kullervo katseli toimitusta rauhallisena sivusta. Hän oli tottunut omalaatuisen kaverinsa outoihin juttuihin. Tosin hänkään ei tiennyt, mihin känninen puhalsi, mutta se ei häntä vaivannut. Häntä vaivasi enemmän se, mitä varten he olivat täällä keskellä kaupunkia.

- Mmmm, maiskis, maistui khyllä oudolta, kännikala muikisteli suutaan puhallettuaan pitkään ja hartaasti.
- Y-yyyh, ei mikään ihme, pussasit kuivattua härän pippeliä, yyyyyh, Oiva ynisi ja oli yökätä.
- Yööööök! känniläinen tyhjensi vatsansa kadulle.
- Hei, onko tuo se sama mitä Murre on syönyt pari päivää? Kullervo havahtui.
- Joo, se toi tämän tänään minulla ja minä laitoin sen taskuun. Kato, se sopii hyvin tänne, huomaatko? Oiva näytti miten koiran herkku sujahti takaisin taskuun.

Kännissä oleva mies käveli horjuvin askelin viereisen rapun eteen ja istahti portaille rykimään. Oiva katseli miestä pää kallellaan ja ihmetteli, ettei hänen koiransa ollut koskaan oksentanut härän pippelin syömisen jälkeen.

- Eikö tämä olisi ollut helpompi kysyä joltain? Kullervo tuskaili häntä vaivaavan asian kanssa.
- Ei. Minä kysyin sitä kalastajalta ja se sanoi, ettei sellaista kysymystä ole edes olemassa. Meidän tehtävä on tehdä kysymys, niin minä saan sen vastauksen.
- Hys, Selma tulee, Kullervo kääntyi rapun ovea kohti.

Oven takana oli Kullervoa kuusitoista vuotta nuorempi tyttöystävä, joka opiskeli insinööriksi. Itse hän oli vain sekatyömies, mutta eipä se tuntunut tyttöä häiritsevän.

- Pst, tulkaa sisään, Selma kuiskasi avoimesta oviaukosta.
- Mikä kesti, olet viisi minuuttia myöhässä? Kullervo sihisi hampaiden välistä.
- Mä en voinut sille mitään. Mun piti textata mun tyttöfrendille, et mä en voi ehkä textata sille myöhemmin jos mun kädet haisee silakalle.
- Minäpä tykkään silakoista, Oiva hymyili porukan tunkiessa itseään hissiin.

Oivan kalajutut eivät innostaneet muita keskusteluun, joten hissi ajoi hiljaisuudessa talon ylimpään kerrokseen. Siellä kolmikko poistui hissistä ja jatkoi matkaa portaita pitkin. Selma avasi portaiden yläpäässä olevan rautaoven avaimella ja kolmikko livahti ullakkotiloihin.

- Kuuma, Kullervo pyyhki otsaansa.
- Pelottaako, Selma nipisti poikaystäväänsä takapuolesta.
- Minä voin seistä tuossa portailla, Kullervo osoitteli ullakolla olevia puisia portaita, jotka olivat neliskulmaisen puuluukun alapuolella.

Portaiden juurella oli kaksi muovikassia, jotka olivat täynnä tavaraa. Selma meni niiden luo ja alkoi purkaa sisältöä ullakon lattialle. Tällä välin Oiva pisimpänä kävi työntämässä luukun auki ja ketjun varaan.

- Minä testaan, Oiva sanoi ja avasi kirkkaan muovipussin.
- Mutta eihän alhaalla ole nyt ketään? Kullervo sanoi.
- Ei haittaa, minä kuuntelen, Oiva hymyili ja poistui katolle silakka kourassa.

Päästyään katon harjalle hän heitti silakan kaaressa alas kadulle. Mielessään hän toivoi loiskahdusta ja jopa muutamaa vesipisaraa katolle asti. Vaikka hän kuinka yritti höristellä korviaan, ei alhaalta kadulta kuulunut mitään. Pettymys kerkesi vallata jo pitkänhuiskean kuulapään, kun alhaalta alkoi kuulua mekastusta:

- Silakka, saatana. Kohta tänne varmaan tulee joku pingviini sanomaan, että mut on pidätetty julkisella paikalla silakoinnista, hähää.
- Onko siellä kaikki hyvin? Selma uteli avoimesta kattoluukusta.
- Joo, paitsi pingviineillä, Oiva vastasi.
- Mitä niistä?
- No kun ne ei oo vielä sanoneet mitään.

Selma ei vastannut mitään, vaan otti vastaan Kullervon alhaalta ojentamia margariinirasioita. Hän latoi ne yksi kerrallaan luukun yläpuolelle ja nosti sen jälkeen niiden seuraksi avatun silakkapussin. Samalla hetkellä katua pitkin ajoi poliisien Transporter. Poliisit huomasivat keskellä katua toikkaroivan kännikalan ja pysähtyivät hänen kohdalleen.

- Että kotiin pitäisi päästä? kuljettaja kysyi mieheltä.
- Enkä, ettekö te nää, että minulla on korkeimman antama tehtävä?
- Ai mikähän niin, kuljettaja katseli juoppoa jolla oli kala kädessään.
- Ulkoilutan silakkaa. Onko se muka kiellettyä, häh?
- Ei, mutta se ei ole suotavaa keskellä tietä.
- Minä khun en voi sille mitään, että tämä on niiden laskeutumisalue, kato tämä tässä, kännikala polki jalallaan asfalttia.
- Pitäisiköhän meillä ottaa tämä mukaan? kuski uteli apumieheltä.
- Minä en tule mihinkään mukaan, enkä ainakaan puhalla teidän pippeleihin, ehei, siihen retkuun en mene toista kertaa.

Poliisit nousivat autosta ja apumies kävi avaamassa maijan takaosan. Kännikala huuteli silakka ojossa, ettei hän suostu pingviinien ylivaltaan ja että hänellä on luojan antama oikeus silakoida tässä kadulla.

- Taakse vaan, tuohan on häiriöksi koko kaupungille, apukuski otti kännistä kiinni ja talutti auton taakse.
- Hei, kolauta vähän sitä, siis silleen, kuski ehdotti kaverilleen ja vinkkasi silmää.
- Miten?
- No kato, sillai miten ne tekee aina jenkkileffoissa, katon reunaan.

Apukuski puhisi tovin auton takana, mutta homma ei tuntunut etenevän mitenkään. Viimein kuski asteli auton taakse ja tivasi syytä miksei kaveri tee kuten hän pyysi.

- Tää tyyppi on liian lyhyt, ei se ylety tuohon kattoon.
- No niin, kato nyt, se on taas niitä Hollywoodin trikkejä. On ne eteviä ne elokuvamiehet, kuski huokaili pamauttaessaan takaoven kiinni silakkamiehen perässä.
- Minulla on idea, apukuski hypisteli käsirautojaan.
- Minä tiedän, munkkikahville tämän jälkeen, kuski innostui.
- Ei, vaan käydään FilmiHelvetistä kaikki Poliisiopistot ja mennään meille katsomaan ne vuoron jälkeen.
- Entä vaimosi?
- Se on poliisi, eihän se mitään tajua.
- Ai niin, hahahaa.

Tämän jälkeen molemmat astuivat takaisin autoon ja paku lähti jatkamaan matkaa. Oiva oli ollut tuon episodin ajan korva tarkkana katolla. Nyt häntä alkoi vähän harmittaa se, että oli tullut ostaneeksi niitä silakoita, jos kerran luoja niitä jakelee. Selma ei halunnut olla katolla yhtään sen pitempään kuin oli pakko, joten hän patisti Oivaa tekemään hommansa mahdollisimman nopeasti. Hetken emmittyään hän alkoi puuhaan. Oiva puristi jokaisesta margariinirasiasta margariinin isoksi klöntiksi ja tälläsi margariinikeon päälle aina yhden silakan. Margariinipaketteja oli kaksikymmentä, joten silakoita jäi aika paljon yli.

- Mitä näille lopuille tehdään? Selma heilutteli silakkapussia.
- Minä vien ne äidille, äiti pitää silakoista.
- Mennäänkö jo? Kullervo huuteli ullakolta.
- Odota, minä laitan vielä lapun, Oiva alkoi taitella auki taskusta ottamaansa paperia.
- Mitä siinä lukee? Selma kurkki.
- ”Sano ei silakoille”. Se on lokkeja varten, Oiva näytti lappua, joka oli täynnä hänen harakanvarpaitaan.

Tämän jälkeen hän otti keltaisen puseronsa isosta sivutaskusta teippirullan ja teippasi lapun huolellisesti peltikattoon. Selma seurasi touhua hiljaa päätä pyöritellen. Hän ei olisi muuten lähtenyt edes mukaan tänne katolle, mutta kun Kullervo pelkäsi korkeita paikkoja eikä Oivaa voinut päästää yksin näin vaaralliseen paikkaan.

- Kuule Oiva, milloin se vastaus tulee? Kullervo tiedusteli kaveriltaan heidän ollessa jälleen hississä.
- Mikä se on, se kysymys? Selma uteli, nuuhkien samalla sormiaan.
- Minä kysyin siltä kalastajalta, että paistuuko margariinilla voideltu silakka, kun se liukuu pitkin tulikuumaa peltikattoa? Oiva paljasti näihin tapahtumiin johtaneen syyn.
- Entä jos lokit syövät ne silakat? Kullervo tiedusteli.
- Sitten minä yksinkertaisesti vihaan lokkeja. Helppoa, eikö teistäkin?
- Nuuh, no nih, nyt mä en sit voi textata mun kännyllä. Nää sormet haisee ihan kauheen silakalta, Selma puhisi sormet nenän edessä.
- Mitä se haittaa? Kullervo katsoi tyttöään.
- No hei, kalan haju ei kuulu mun puhelimeen, kässääx?

Samassa hissi kolahti alakertaan ja sen ovi suorataan tempaistiin auki kolmikon nenän edessä. Avoimessa oviaukossa seisoi Oivan mittainen pitkä mies sininen köysi kaulassa. Miehellä oli silmiensä suojana uimalasit, jalassa kukalliset boxerit ja jaloissaan rantasandaalit.

- Vetäkää, vetäkää, mies huusi ja ojensi köydenpäätä kolmikkoa kohti.
- Meitä on kolme, ethän sä voi mitenkään voittaa, Oiva alkoi selittää myötätuntoa tuntien miehelle.
- Vetäkää, vetäkää, mies toisti.
- Mä voin tulla sun puolelle, Oiva hymyili ja taputti miestä olkapäälle.
- Tuohan on auton hinausköysi. Mitä se tekee sinun kaulassa? Kullervo toipui hämmästyksestään.
- Ei teillä kellään sattuisi olemaan autossa sellaista venyvää hinausköyttä? mies tiedusteli normaalilla äänenvoimakkuudella.
- Ei, ei meillä kenelläkään ole autoa, Kullervo kohautteli olkapäitään.
- Että tulikin kysyttyä. Siis surkeampia vätyksiä mitä minä, hohhoijaa.

Mies asteli vapautuneeseen hissiin ja painoi yläkerran nappia. Kolmikko katseli kun hissin ovi sulkeutui ja poistui sen jälkeen ulko-ovelle. Koska Selma asui samassa talossa, hän avasi oven ja hyvästeli pojat. Kullervo yritti kyllä vongata yösijaa, mutta tyttö ilmoitti pesevänsä silakanhajua sormistaan koko loppuyön, eikä halunnut ketään seuraamaan niin henkilökohtaista hommaa.

- Onhan meillä onneksi Aune, Oiva roikotti marsun häkkiä korkealla päänsä päällä.
- Aunepa hyvinkin, Kullervo huokaisi ja tuijotti sulkeutunutta ovea.
- Nyt riitti, nyt taatusti riitti kaikki tämä paska ja kurjuus ja vittuilu minulle, minulle riitti, kuuliko kaikki? kuului samassa puolittain jalkakäytävälle pysäköidyn pakettiauton takaosasta.
- Huhuu, onko siellä ketään, Oiva kerkesi jälleen kerran ensimmäisenä utelemaan.
- Transitti täällä vain yksin huutelee, vittu!
- Onko Transitti Foorti? Oiva katsoi ystäväänsä.
- On se, kuten myös Taunus ja Eskortti.
- Isi sanoi kerran, että Foortit on vittumaisia autoja. Se olikin totta. Nyt minua harmittaa, Oiva niiskutti.
- Hei, mikä sinulla nyt?

Oiva alkoi kertoa tarkemmin mitä oli sattunut. Hän oli ollut kotona isin ja äidin kanssa. Äiti oli ostanut vuosikausien säästämisen jälkeen Escortin. Isi oli alkanut perjantaipullon nauttimisen jälkeen arvostella äidin autovalintaa. Äiti oli karjaissut isiä lähempänä olevalle Oivalle, että tämä heittäisi juopon ulos.

- No mitä sitten? Kullervo patisti kaveriaan.
- Minä kuulin, että heitä jollain suurella.
- Ja?
- Minä heitin sohvalla.

Oivan tilityksen mukaan isin kesti toipua tuosta lauseen väärin kuulemisesta puoli vuotta. Lääkäreiden mukaan oli pienoinen ihme, että mies edes selvisi hengissä siitä. Koska Oiva oli ollut tuohon aikaa vielä isosta koostaan huolimatta alaikäinen ja taatusti syyntakeeton, oli Oivan perheessä tyydytty vain kiinnittämään kaikki huonekalut lattiaan. Ei Oiva koskaan ilkeä ole ollut kenellekään, mutta hänellä on tapana kuulla asioita toisin kuin normaali-ihmiset. Oivan lopetellessa kertomustaan, pakettiautosta lennähti jalkakäytävälle lehtinippu. Kohta lensi toinen ja hetken päästä kolmas.

- Siinä, siinä teille pääkaupunkiseudun idiooteille lehtiä, saatana, autosta kuului miehen äänellä.
- Hei hei Transitti, sinulta putosi jotain, Oiva huikkasi takaisin.
- Kuulehan pösilö, ei minulta mitään pudonnut, enkä minä ole Transitti, autosta laskeutuva mies ärisi.
- Hei, sinähän olet lehdenjakaja, Kullervo tunnisti miehen yöllisiltä riiausreissuiltaan.
- Olin, mutta nyt se on loppu!
- Löysit paremman homman vai?
- Kato, kato nyt tätä, mies potkaisi lehtinippua.
- Kato, Kaleva, missä sitä luetaan? Oiva kumartui lehtinipun puoleen.
- Nyt osuit asian ytimeen, lehdenjakaja murahti.
- Onko se täällä nipun keskellä? Oiva käänteli lehtinippua maassa.
- Niin mikä?
- Se ydin mihin minä osuin. Haluaisin tarkastaa, ettei se mennyt rikki.
- Eihän tämä nyt voi olla totta, sano sinä, ettei tämä ole totta? lehdenjakaja otti kiinni Kullervoa olkapäästä.
- En minä tiedä, voi se ollakin, Kullervo vastasi, sillä hän oli pudonnut kärryiltä jo aikaa sitten.

Kullervo ei voinut käsittää, miksi lehdenjakaja kanniskeli aamuyöllä Kaleva-nimistä lehteä Helsingissä. Kyllä hän ainakin mieluimmin luki Hesarin, sillä siinä kerrottiin paikallisista asioista.

- En tiedä, Kullervo toisti.
- Tämä oli jo kolmas kerta tällä viikolla kun minä saan Hesarin sijasta jaettavaksi Kalevan, siis kuulitteko Kalevan?
- Hei, täällä on myös sarjakuvia, Oiva oli repinyt nipusta yhden lehden.
- Arvatkaa vaan, että tuliko pataan viime keskiviikkoaamuna kun työnsin toista kertaa Kalevaa Hesarin sijaan postiluukuista? lehdenjakaja tilitti.
- Jos sulla on niitä patoja useita, niin minä voin ottaa yhden ja viedä äidille, Oiva ilmoitti lehden takaa.
- Nyt tosiaan riittää, lehdenjakaja ärähti, tempaisi maasta yhden Kaleva-nipun ja livahti sisälle samasta rapunovesta josta pojat olivat tulleet ulos.
- Minä ainaskin vien tämän kotiin, Oiva taitteli yhden lehden povitaskuunsa.

Kaverukset vilkaisivat toisiaan ja lähtivät rauhallisesti astellen kohti Oivan vanhempien taloa. Oiva asui vielä kotona ja Kullervo oli toistaiseksi alivuokralaisena heidän yhdessä tyhjässä makuuhuoneessa. Matkalla Kullervo uteli ystävältään, että miten hän varmistaa, paistuvatko ne silakat huomisen päivän aikana? Oiva sanoi menevänsä iltapäivällä talon eteen jalkakäytävälle ja katsovansa, onko maassa yhtään paistettua silakkaa. Jos on, homma toimii ja jos ei, silakka on tympeä kala.

- Heräätys pojaat! kajahti Oivan äidin ääni makuuhuoneiden edessä käytävällä.
- Häh, mitä kello, Kullervo nosti päätään ja kurkkasi kelloradiota.

Kello näytti tasan kolmea iltapäivällä. Yöllisen reissun jälkeen uni oli maittanut todella hyvin, joten nyt hän oli taas pirteä. Oiva heräsi myös äitinsä huutoon ja kipaisi alakertaan jääkaapille esittelemään silakoita äidilleen.

- Äiti kato, minä toin sinulle silakoita.
- Kiitos, minä huomasin ne jo. Paistanko näitä teille?
- Ei kiitos, minulla on omat silakat tulossa, Oiva hymyili.
- Pojat hei, minne te olette menossa? äiti kysyi kaverusten painuessa eteistä kohti.
- Selmalle, pitää mennä kyläilemään, Oiva ilmoitti.
- Tulkaas tänne sohvalle, tänne näin, äiti taputti sohvaa.

Kaverukset siirtyivät kiltisti kerrottuun suuntaan ja istahtivat sohvalle. Oivan äiti näytti todella huolestuneelta, joten Kullervo alkoi epäillä jotain pahaa sattuneen jollekin läheiselle.

- Se Selman talo on eristetty. Poliisi on eristänyt koko kadun, äiti aloitti.
- Mii-mitä, eikö tämä olekaan vapaa maa? Kullervo änkytti.

Oivan äiti alkoi kertoa mitä televisiossa oli aamupäivällä näytetty. Selman talon katolla oli ollut kummallinen episodi. Se oli alkanut siitä, kun itsemurhaa aikonut mies oli liukastunut margariiniin ja jäänyt roikkumaan talon ränniin köydestään. Mies ei ollut kuitenkaan kuollut siitä syystä, että köyden solmu ei ollut luistanut ja koska köyden ja kaulan väliin joutunut silakka oli vaimentanut kurkkuun kohdistunutta rasitusta. Lisäksi paikallista postinkantajaa epäillään itsemurhaa yrittäneen taposta siitä syystä, että tämä oli heittänyt köyden varassa riippuvaa miestä kohti lehtinipulla. Lehdenjakaja itse väittää kivenkovaa liukastuneensa margariinin seassa olleeseen silakkaan. Lehtinippu meni hiuksen hienosti itsemurhaa yrittäneen ohi ja tömähti suoraan poliisi-Mondeon konepellille, kun nämä olivat ottamassa kiinni keskellä katua seissyttä miestä, joka huusi Jeesuksen jakavan silakoita maan matosille. Kyseistä miestä ei syytetä television mukaan mistään, toisin kuin niitä kahta poliisimiestä. Poliisimiehet olivat ensin karjuneet miehelle kuin raivopäät, sen jälkeen he olivat uhkailleet häntä aseilla ja lopuksi hakanneet miespolon päätä Mondeon kattoon. Poliisien virallinen selitys oli ollut se, että mies kompastui silakkaan – kuusitoista kertaa samoilla jalansijoilla.

- Äiti, minä laitan hellan päälle, paista sinä minulle niitä silakoita. Onhan sinulla voita?
- On toki, sillä margariini oli loppu lähikaupasta, äiti hymyili ja poistui keittiöön.