etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

24.8.2014

Siistii

Miehen etusormi painoi kerrostaloasunnon ovikelloa kerran ja painoi toisen. Rappuun ei kuulunut mitään ääntä, mikä olisi kertonut ovikellon soivan asunnossa. Miehen naamalle levisi harmistunut ilme. Nainen oli vaikuttanut trendikahvilassa pikaisella tapaamisella hyvin säntilliseltä, ja nyt ei edes ovikello soinut. Ehkä hän voisi korjata sen. Koputtamista pohtiessaan hän paineli ovikelloa vielä useita kertoja, ihan yhtä huonolla lopputuloksella. Paska mikä paska. Mies puristi kätensä nyrkkiin ja oli kopauttamassa ovea, kun oven takaa alkoi kuulua rapinaa. Raps, varmuusketju lähti paikoiltaan, raps uudelleen, raps kolmannen kerran ja sama raps neljännen kerran. Lopulta ovi avautui ja sieltä katsoi kiukkuisen näköinen nainen, joka oli sama nainen kuin kahvilassa. Nainen vilkaisi miestä ja kivahti:

- Tuossa lajissa kerta riittää. Vaikka pidänkin ovikelloni äänestä, niin osaan kyllä tulla kerta soitolla ovelle. Ja sinä olet?

Jaakoppi ei ollut uskoa korviaan, sillä olihan hän antanut naiselle käyntikorttinsa, eikä se ollut mikään halpa Virossa painettu tusinakortti.

- Niin anteeksi, en kerinnyt esitellä itseäni. Olen Jaakoppi Kyntö.

Nainen katsoi rapussa seisovaa nelikymppistä kaljupäistä miestä, joka oli vaikuttavan näköinen. Bodattu kroppa antoi kosolti silmänruokaa. Otsaansa kurtistaen hän vastasi:

- Reetta Ryhä on nimeni, mikäli kerkesi viime tapaamisesta unohtua.

Jaakoppi katsoi naista silmiin ja mietti, että vitsaileekohan tuo. Nainen oli häntä 15 vuotta nuorempi ja 30 cm lyhyempi. Olisihan nainen voinut olla pitempikin kuin 150 cm, mutta muuten kroppa oli hoikka ja hyvännäköinen. Reetta piti nähtävästi huolta itsestään, vaikka ei salilla omien sanojensa vuoksi käynytkään.

- Tule sisälle, mutta kengät otat rapussa käteen ja laitat eteisessä muovipussiin ja pussin laitat henkarilla naulakkoon. Onko puhtaat sukat?

Jaakoppi vilkaisi jalkojaan ja vastasi:

- On, vaihdoin lähtiessä.
- Ei se mitään kerro, kengät voivat olla hyvinkin likaiset.

Jaakoppi teki, kuten nainen oli käskenyt, ja he siirtyivät eteiseen. Hän laittoi kengät muovipussiin ja pussin henkarilla naulakkoon. Eteisessä Reetta pyysi Jaakoppia kuuntelemaan ovikellon soittoa, kun hän käy painamassa sen nappia rapussa.

- Siistii.

Jaakoppi höristeli korviaan, sillä ihan kuin joku olisi sanonut, että siistii. Hän puisteli päätään ja jatkoi ovikellon äänen odottamista. Sitä ei kuulut, vaan Reetta astui takaisin eteiseen ja sanoi:

- Kuulit sen varmaan.
- Oikeastaan en.
- Ahaa, valehtelit siis minulle tai jätit kertomatta, että olet kuuro. Oletko sen lisäksi myös tyhmä ja yksinkertainen?
- En kuullut mitään. Tai no, ihan kuin joku olisi samaan aikaan sanonut jossain kauempana, että siistii.
- Aivan, ovikellossa on MINUN ääneni, ei jonkun muun. Se sanoo äänelläni, että siistii. Pidän siitä ja oletan, että olet samaa mieltä.

Jaakoppi nyökytteli päätään. Nainen vaikutti hieman omituisemmalta kuin pikainen kahvilatapaaminen oli antanut odottaa. Reetta oli kuitenkin käynyt häneen niin kuumana, että Jaakoppi päätti ottaa riskin ja lähteä treffeille naisen asunnolle. Reetta laittoi oven kiinni ja kytki neljät varmuusketjut paikoilleen. Naisen puuhatessa varmuusketjujen kanssa, Jaakoppi katseli häntä tarkemmin. Näytti aika hyvältä. Siniset farkut istuivat hyvin naisen jalassa ja nännit yrittivät työntyä vaaleanpunaisen t-paidan läpi. Aika namu tapaus.

- Laitoin meille kahvia, Reetta sanoi.
- Oi kiitos.
- Tsot, tsot, ensin käsien pesulle ja sitten vasta peremmälle.
- Tietysti juu, Jaakoppi vastasi ja avasi WC-kyltillä varustetun oven.

Reetta pyörähti väkkärän lailla eteistilan kaapilla ja ojensi Jaakopille kolme puhtaan valkoista pyyhettä. Jaakoppi otti ne vastaan ihmettelevä ilme naamallaan. Reetta katsoi miestä silmiin ja ajatteli, että voiko kaksijalkainen enää näyttää tyhmemmältä. Mikäli mies ei olisi noin lihaksikas ja hyvännäköinen, niin hän olisi jo passittanut sen matkoihinsa. Tulla nyt hänen luokseen lenkkareilla. Sen sukkamehun saattoi haistaa jo parin korttelin päästä, aivan kamala lemu. Huokaisten hän sanoi:

- Pienin pyyhe on kainaloille, seuraava isompi on kasvoille ja isoin käsille. Laitat ne käytön jälkeen suoraan pesukoneeseen.
- Tämä selvä, Jaakoppi vastasi entistä enemmän hämillään.

Reetta painoi vessan oven kiinni ja sanoi oven takaa, että ei vahdi ison miehen peseytymistä, vaikka se useimpien miesten kohdalla olisikin tarpeen. Jaakoppi oli tullut juuri suihkusta, joten tämä tuntui jotenkin ylimitoitetulta toimenpiteeltä. Hän teki, kuten nainen oli vaatinut, eli pesi kainalot, naaman ja kädet.

- Et laita sitten paitaa päälle, saat olla seuranani ilman paitaa. Eihän sinulla vaan ole rintakarvoja?

Jaakoppi vilkaisi rintaansa. Ei, hänellä ei ollut rintakarvoja. Se oli monta kertaa nolottanut miesporukassa saunoessa, kun jätkät olivat rehennelleen omalla karvaisuudellaan.

- Ei ole, kerroinhan siitä jo kahvilassa.
- Hyvä, muuten olisit joutunut sheivaamaan itsesi. En nimittäin siedä mitään karvaista keittiössäni. Ja mikäli nyt vetää suuta hymyyn niin kyllä, olen itse täysin karvaton.

Jaakoppi pesi itsensä ja laittoi valkoista hohtavat pyyhkeet suoraan pesukoneeseen. Siellä oli ennestään jo pari valkoista pyyhettä. Sen jälkeen hän asteli ulos vessasta ja keittiöön, jossa asunnon emäntä jo kaateli kahvia valkoisiin kuppeihin.

- En käytä maitoa, se on lehmien riistämistä, Reetta ilmoitti.
- Ei haittaa, juon yleensä mustana.
- Vaikka tuossa vadilla on useampi pulla, niin sinulle niistä on tarkoitettu vain yksi.
- Kiitos, mutta voinko jättää välistä, en nimittäin syö kahvileipää, Jaakoppi sanoi.
- Justiinsa, että tällainen tapaus. Sinua varten rakkaudella leivoin. Minä oletan, että syöt pullan ja kehut miten olen onnistunut valitsemaan onnellista vehnäjauhoa, josta tulee maailman parhaat pullat. Nämä eivät ole minkään riistoleipomon ulkomaalaisen halpatyövoiman tuottamia likaisia nautintoja, vaan minun puhtaiden käsieni tekemiä.

Jaakoppi kuunteli korvat punaisena. Lopulta hän myöntyi ja otti yhden pullan, kaikista pienimmän mitä korissa oli. Tuollainen vehnähöttö ei ollut hänelle hyväksi ja kaiken lisäksi se alkoi pierettää. Pulla itsessään oli kyllä maittavaa. Siitä varisi sokeria pöydälle, mutta Jaakoppi ei kiinnittänyt sellaiseen mitään huomiota. Reetta ei puhunut mitään koko kahvittelun aikana, mikä oli Jaakopin mielestä hieman omituista. No, ehkä nainen vain ihaili hänen treenattua kroppaansa.

Ei, ei Reetta katsellut Jaakoppia, vaan niitä helvetin sokerimuruja, jotka valtasivat hänen pöydän, kun tuo epäsiisti turjake söi hänen rakkaudella leipomaansa pullaa. Muka karvaton ja katin villat. Miehellä oli molemmissa rinnoissa yhteensä ainakin kymmenen karvaa. Hyi helvetti mikä karva-apina hänen ruokapöydässään istui. Yksikin karva voi saastuttaa koko alueen. Ja ne sokerimurut, ne eivät vittusaatanajumalauta kuulu keittiön pöydälle, vaan suuhun, mihin ne häviävät jälkiä jättämättä.

- Kiitos, oli hyvää kahvia ja pullaa, Jaakoppi kiitteli.

- Pikaimuri on tuossa seinällä. Käytä sitä vain ykkösteholla, ettei sähkönkulutus nouse liikaa. Käynnistät sen vasta sitten kun olet suunnannut suuttimen sokerimuruun. Toivon sinun ymmärtävän, että siivoat kaiken mitä sotket. Imuroinnin jälkeen menet vittu tuonne vessaan takaisin ja sheivaat jokaisen karvan noiden miesnänniesi ympäriltä. En voi sietää niitä.
- Öh, niin kuin millä, siis se sheivaus?
- Vessasta löytyy valkoinen pakkauksessa oleva kertakäyttöhöylä. Ajat sillä ja pudotat sen käytön jälkeen vessan roskikseen. Laita siihen päälle kaksi palaa valkoista wc-paperia, sillä en halua katsella käytettyä höylää.
- Tämä selvä.

Jaakoppia huimasi, eikä syy ollut vasta juodun kahvin eikä pullan. Naisellahan vihelsi ihan riivatun lujaa. Hänellä teki mieli noukkia pöydälle pudonneet sokerimurut kielellä, mutta hän ei uskaltanut. Hän hymyili itsekseen, että miten tällainen iso bodari tunsi itsensä kuin pikkupojaksi tuon naisen edessä. Joillain se vaan oli taito saada toiset alistumaan ja sellaiseen asemaan, että tunsi itsensä syylliseksi, vaikka ei sellainen ollutkaan.

Mitään sanomatta hän otti pikaimurin ja imuroi murut ohjeen mukaan. Sen jälkeen hän marssi takaisin vessaan, otti kertakäyttöhöylän ja raakkasi vähät rintakarvansa niin tarkkaan kuin ikinä kykeni. Vittu mitä sitä mies saakaan kestää, että pääsee kuorruttamaan timmissä rungossa olevaa posliinipiirakkaa. Suoriuduttuaan vessasta olohuoneeseen, Reetta ilmoitti, että nyt katsotaan hänen valitsemansa ohjelma. Sauna on kuulemma päällä ja valmis ohjelman jälkeen.

- Ai niin, sinähän pidit komedioista, Jaakoppi totesi ilahtuneena.
- Pidän kyllä, mutta enhän minä niitä sinulle näytä. Nauraa räkättäisit kuitenkin räät minun olohuoneen pöydälleni. Sellainen ei käy laatuun. Katsomme siis valkokastikkeen valmistuksesta puolen tunnin ohjelman. Siinä on paljon hyödyllistä tietoa sinulle.
- Siihenhän tulee maitoa, Jaakopilta lipsahti.
- Entä sitten? Reetta tirahti.
- Sanoit aikaisemmin, ettet käytä maitoa kun se on lehmien riistämistä.
- Aivan, kahvin kanssa. Ruoan kanssa se on lehmien hyötykäyttämistä. Sinulla on vielä paljon opittavaa, joten tämä ohjelma tulee enemmän kuin tarpeeseen.

Ei saatana, Jaakoppi ajatteli. Hänen päässään pyöri biisi, jossa laulettiin, että tuuliviiri rauhaton. Esittäjä ei tullut mieleen, mutta kappale sopi tähän tilanteeseen enemmän kuin hyvin. Reetta ei noteerannut Jaakopin mielenliikkeitä, vaan laittoi kyseisen ohjelman toistumaan digiboksiltaan.

Ohjelma oli helvetin tylsä, kuten Jaakoppi oli odottanutkin. Vähän ennen ohjelman loppumista häntä alkoi pierettää aivan tolkuttomasti. Vatsa turposi kuin pullataikina ja olo oli todella tukala. Olisi edes uskaltanut mennä vessaan, mutta ei. Reetta katsoi ohjelmaa kuin lumottuna. Reetan mielestä toisto oli kaiken a ja o, varsinkin siivoamisessa, ruoanlaitossa ja siinä kun tuollaisen bodarin paksu lemmensorvi käy läpi hänen sopukoitaan. Asioilla oli kuitenkin oma järjestyksensä, eikä niistä parannut livetä. Ohjelman loputtua Reetta kävi katsomassa saunan lämpötilan. Sieltä palatessaan hän ilmoitti:

- Sauna on valmis kylvettäväksi. Riisuudut eteisessä, en halua hikisiä vaatteitasi puhtauden pyhäkkööni. Mikäli mielesi tekee lähestyä saunassa pientä pimpsukkaani, tuota karvatonta haaveilijaani, niin unohda. Sen aika tulee sitten myöhemmin, mikäli on tullakseen. Etkä lährää munallasi pitkin seinälaatoitusta. Mikäli ne roikkuvat kiinni saunan lauteissa, niin otat ne käteesi. Oliko ymmärretty?

Jaakoppia huimasi, ihan oikeasti. Mitä hittoa tuo nainen oikein selitti? Miten tästä elämästä oli oikein saatu aikaan näin vaikeaa? Tämänhän piti olla suhteellisen rento tapaaminen, niin nainen oli hänelle vakuutellut kahvilan ulkopuolella. Reetta oli kehunut itseään vapaamieliseksi, ehkä hieman normaalia siistimmäksi naiseksi. Hänen juttunsa oli kuulemma siisti juttu.

Pesuhuone ja sauna olivat todella siistejä. Missään ei näkynyt merkkejä siitä, että tiloja olisi joskus käytetty. Jaakoppi sai alastomalta Reetalta käteensä istuinalusen, joka on kuulemma kertakäyttöinen. Vähemmän yllättäen se oli täysin valkoinen. Reetan vartalokin oli vaatteiden peittämiltä alueilta täysin valkoinen. Valkoiset pienet terhakkaat tisut ja niiden nöpöttävät nännit tekivät Jaakopin olon tukalaksi. Ihan kuin Reetta olisi lukenut Jaakopin ajatukset, sillä nainen tuli melkein kiinni mieheen, otti kiinni häntä lemmennuijasta. Siitä puristaen hän sanoi:

- Mikäli tämä kovettuu täällä saunassa, niin voit olla varma, että se on ainoa kovettuminen tälle vierailulle. Minun saunaani tai pesutiloihini ei valutella mitään nesteitä. Voidaan se kääriä myös muovipussiin, mikäli olet epävarma oman kroppasi toiminnasta.
- Juu, ei kovetu, o-olen siitä ihan sata prosenttisen varma, Jaakoppi änkytti hämmästyneenä.
- Loistavaa. Puhtaus on puoliruokaa, siis taviksille. Minusta se on yli 90 prosenttia.

He kipusivat molemmat saunan lauteille ja Reetta alkoi heittää löylyä saunakauhalla, johon oli upotettu desimitta. Reetta otti vettä aina tietyn määrän mittaa tiiraillen. Jaakoppi tiiraili enemmän naisen muotoja. Ne olivat kyllä hyvät, toisin kuin neitosen siisteysintoilu.

- Minulle riittää. Menen suihkuun. Kun olet saunonut tarpeeksi, niin annan sinulle ohjeet, Reetta ilmoitti ja laskeutui alas lauteilta.
- Tämä selvä.

Jaakoppi ajatteli, että jatkossa tulee jotain ohjeita shampoon käytöstä ja pesutilan lattian kuivaamisesta. Se oli ihan normijuttua, joten nou hätä ja siihen malliin. Helpottuneena hän heitteli löylyä oikein tunteella. Jossain vaiheessa vatsassa alkoi taas turvottaa oikein kunnolla ja hän päästeli kaasuja ulos sen enempiä miettimättä. Mitäs oli syöttänyt hänelle pullaa. Mitään ruskeita rantuja ei valkoiseen istuma-aluseen jäänyt, joten Jaakoppi ei ollut paukuttelusta mitenkään huolissaan. Viimein hän sai löylyistä tarpeekseen ja laskeutui alas pukuhuoneen puolelle. Hän oli juuri avaamassa suihkun hanaa, kun alaston Reetta ilmestyi ovelle. Naisella oli mukanaan ämpärin lisäksi juuriharja ja toinen kapean mallinen harja. Hän ojensi niitä miestä kohti ja sanoi:

- Paskan haju leijuu tällä hetkellä keittiössäni, joten ole hyvä ja kuuraa lauteet sekä niiden välit näillä harjoilla. Oletan, että ymmärrät myös kuurata lattian lauteiden jälkeen ja saatella likaveden tuohon lattiakaivoon.

Reetta osoitti suihkutilassa olevaa lattiakaivoa. Jaakoppi huokaisi, että jotain hiton lauteiden kuuraamista vielä. Vaan mikään ei auttanut, nainen oli niin kiukkuisen näköinen. Jaakoppi otti harjat ja pesuämpärin, jossa oli vettä ja pesuainetta. Aika ison ketutuksen vallassa hän kuurasi lauteet, niiden välit ja vielä lattian lauteiden alta. Onneksi sauna oli pieni, kaksio kun oli kyseessä. Hän huuhteli siivousvälineet ohjeiden mukaan ja jätti ne kuivumaan lauteille. Pestyään itseänsä, hän asteli pyyhe lanteillaan olohuoneeseen.

Reetta istui nahkasohvalla täysin alastomana ja katseli miestä. Mies oli hyvännäköinen, joskin perussika. Ensin ei meinaa tarjoilut kelvata ja sitten kun kelpaa, niin pistää haisemaan oikein kunnolla. Nykyisin ei tapaa kunnon miehiä ei sitten millään. Pikku pimpsukkainen kuitenkin janosi jotain muuta kuin omaa sormea, joten ehkä tuota sikaa piti sietää vielä tovi. Olihan mies kyllä komea, mutta ne tavat, huh! Ennen kuin mies pääsi sohvalle asti, Reetta antoi hänelle lisäohjeita:

- Viet sen pyyhkeen pesukoneeseen, tulet sen jälkeen tähän viereeni ja otat minua kädestä kiinni.
- Mielelläni, Jaakoppi vastasi.

Itsekseen hän mietti, että mitähän hittoa hän oikein enää teki mielellään. Kaikista mieluimmin hän olisi kaukana täältä, vaikka kännissä, vaikka hän ei ole juonut viinaa reiluun kymmeneen vuoteen. Pakotettu hymy naamallaan hän vei pyyhkeen pesukoneeseen ja palasi olohuoneeseen. Sohvalla hän otti naista kädestä, kuten käsky oli kuulunut.

Reetta tunnusteli miehen kättä ja totesi, ettei tässä ole miestä laatoittamaan hänen kylpyhuonetta uuteen uskoon. Iso mies ja kädet noin pienet, eikä yhtään kovettumia. Sitten hänen naamansa levisi hymyyn ja hän painoi miehen käden jalkoväliinsä ja sanoi:

- Pane mua, nussi minun pientä pimpsukkaani niin, että pöly irtoaa naapurin vitriinistä ja aiheuttaa heille niin ison astmakohtauksen, ettei sellaista ole vielä edes diagnosoitu!

Jaakoppi jäi tuijottamaan naista suu auki. Mitä tuo nainen oli oikein sanonut? Jotain pölystä ja nussimisesta, mutta mitä ne tekivät samassa lauseessa? Reetta puolestaan painoi miehen kättä tiukemmin jalkoväliinsä ja kähisi:

- Karvaton haaveilijani haluaa sinulta kunnon kyytiä, anna palaa, pane niin, että naapurin uunista irtoaa viimejouluiset joulukinkun rasvat ja ne siat liukastuvat siihen, aah, anna minulle sinun saunapuhdastasi!

Jaakopilla seisoi, mutta vain ajatukset. Ei saatana, hän ajatteli käsi naisen märässä jalkovälissä. Tuo naikkonen oli ihan märkä, mutta häntä lähinnä pelotti. Nyt tästä tilanteesta oli päästävä äkkiä pois, tavalla tai toisella. Nainen hyppäsi äkkiä ylös sohvalta Jaakopin jalkoväliin, otti kiinni miehen vehkeestä ja sanoi:

- Tiedätkö mitä? Tunnen suurta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Me olemme kuin Fairy ja tiskirätti, yhdessä räjäytämme kaiken puhtaaksi.
- Aika vahva ilmaisu, Jaakoppi kähisi.
- Olen vahva nainen, pieni kooltaan, mutta lemmin kuin norsu, puhdas norsu.

Reetta tunki itsensä Jaakopin syliin ja alkoi hieroa märkää alapäätään mieheen. Jaakoppi yritti vastustella, mutta ei voinut luonnolleen mitään ja kohta hän oli kovempana kuin aikoihinkaan. Naisen huulille tuli rietas hymy, kun tämä ujutti sen kaiken kovuuden sisälleen. Hetkessä pieni kiinteä perse otti sellaiset kierrokset, että kesti vain muutaman minuutin, kun kaikki purkautui yhteen huutoon:

- Siistiii!

Jaakoppi kuunteli ääntä ja mietti, että miksi se toisteli samaa sanaa yhä uudelleen ja uudelleen. Sitten hän avasi silmänsä ja huomasi tuijottavansa pikimustaa miestä, joka hymyili valkoisilla hampaillaan ja viittoili Jaakoppia kohti. Kesti hetken tajuta missä oikein mennään. Lopulta palikat alkoivat olla kohdillaan, ja hän tajusi makaavansa kotirapussa oksennuksen vierellä. Voi vittu, yöllinen kapakkareissu taisi sittenkin olla aika kostea, aamuyön tunneista ei ole mitään muistikuvaa. Mihinkähän se kapakkaruusu oli oikein mennyt, ei sitä tässä rapussa näkynyt. Kaikkea sitä tuleekin kännissä tehtyä, huoh. Kiesus mitä harhaisia painajaisiakin sitä on saanut taas kokea.

- Siistii, tumma mies toisteli moppi kädessään.
- Joo, siisti vaan, Jaakoppi murahteli ja pidätteli oksennustaan.

Sitä näemmä riitti vielä, voi helvetti. Käsi täristen hän yritti saada avainta lukkoon, mutta eihän siitä tullut mitään. Aikansa sitä rävellettyään ovi avautui ja osui Jaakoppia nenään.

- Perkeleen ovi, mies kirosi.

Oven avannut nainen katsoi miestä ja totesi:

- Nyt jo, loppuiko ravintolasta viinat? Uhosit lähtiessäsi juovasi viikon putkeen ja etsiä itsellesi puolta nuoremman kiinteäperseisen.
- Reetta, sinäkö, Jaakoppi kohotti katseensa.
- Reetta? Vittu sä oot taas sekaisin. Maija minun nimi on ollut jo 45 vuotta. Sisälle siitä ettei tarvitse enempää hävetä.

Jaakoppi raahautui sisälle, totesi hiekkaisessa eteisessä olevan kenkiä sikin sokin ja sukkia kenkien joukossa. Hän katsoi naista tarkemmin. Nainen oli hieman ylipainoinen, roikkurintainen ja perse kaikkea muuta kuin pieni ja kiinteä. Kyllä tuo aika tutulta näytti.

- Onko sinulla jotain sanottavaa tällaisesta kotiintulosta? nainen tivasi ylipainoiselta, kaljamahan kasvattaneelta mieheltään.
- On, siistii!

Samaan aikaan toisaalla samassa kaupunginosassa pieni kiinteäpeppuinen nainen hinkkasi vimmatusti kirkasta viinapulloa puhtaaksi sormenjäljistä ja mutisi:

- Juomalla saa komeaksi, mutta ei siistiksi.