etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

12.2.2011

Seksuaalista häirintää

Hotellin kabinetin ovi kävi tiuhaan, kun tiukkailmeisiä miehiä ja naisia läppärisalkkuineen asteli tilaan. Pitkä pöytä, jonka ääreen mahtui 21 henkilöä, täyttyi viimeistä paikkaa lukuun ottamatta. Myös seinustalla olevat kaksikymmentä lisätuolia saivat jokainen oman takapuolen pehmusteidensa päälle. Viimeisimpänä kabinettiin asteli horjahtelevin askelin harmaatukkainen vanha mies. Hän käveli suoraan pitkän pöydän päähän, laski karvahattunsa oikealla puolen istuvan naisen limsapullon päälle ja istahti korkeaselkäiselle tuolille, joka poikkesi olennaisesti muiden istumavälineistä. Kaiveltuaan nahkasalkusta nipun papereita, harmaahapsi avasi suunsa:

- Niille jotka ovat unohtaneet nimeni perseitä tiiraillessa, kerrottakoon, että olen tämän surullisen kuuluisan KYRVI:n pääjohtaja Mauno Naseva.

Pääjohtajan sanat eivät saaneet aikaan juurikaan sanottavaa reaktiota kuulijoissa. Vaikka Mauno kierrätti tiukkaa katsettaan kuulijoissa, oli naamoilta luettavissa vain tyhjyyttä. Samalla Mauno manasi mielessään, että miksi niiden ongelmien piti tulla hänen organisaatioon. Olisivat vain siellä Temmissä olleet kunnolla temmin kanssa tai ilman, niin tätäkään tilaisuutta ei olisi tarvinnut pitää. Nyt kaikki olivat varpaillaan nipistelyiden, vihjailuiden ja viipyilevien katseiden vuoksi. Tässä viikko takaperin eräs sokea asiakas oli hakattu sairaalakuntoon tämän ollessa naama päin muodokasta naistyöntekijää. Onneksi kyseinen tapaus ei ollut tapahtunut heillä, vaan kilpailijan konttorissa. Heillä Konkreettisessa YRitysVIestinnässä, eli tuttavallisemmin KYRVI:ssä ongelmat olivat paljon monitahoisemmat ja nyt iso mirri oli nostettu kunnolla pöydälle.

- Lukemani raportin mukaan KYRVI:lle tulevat kovat ajat, vai mitä sanoo henkilöstöpäällikkö Maisa Raapatti?
- Näillä näkymin näyttää siltä, että vain ihme pelastaa meidän tulevalta oikeudenkäynniltä. Siitä on tulossa pitkä ja taatusti median huomion keskipiste.

Sitä ei iso johtaja halunnut, sillä tuollainen huomio oli tunnetusti aika negatiivista ja vaikutti väistämättä suhteisiin yhteistyökumppaneiden kanssa. Pahimmassa tapauksessa he saisivat hyvästellä monta kallisarvoista asiakasta, kun kerran firma ei saa tällaisia asioita kuntoon ilman oikeudenkäyntejä ja kalliita asianajajia.

- Haluaako joku sanoa jotain ennen kuin aloitan? Mauno kysyi.

Pöydän äärellä istuva viestintäpäällikkö Irma Nuolimuikku nosti kätensä ylös niin nopeasti, että vieressä istuvan viestintäyksikön apuviestittäjän Kalevi Kuppelon silmälasit lennähtivät lattialle. Muiden tajutessa mitä kävi, huone hiljeni kuin luvattomasta nipistyksestä. Irma oli käsi ylhäällä, eikä hän uskaltanut laskea sitä alas, puhumattakaan, että suusta olisi tullut yhtään sanaa. Tajuttoman pitkältä tuntuvan hiljaisuuden jälkeen Kalevi alkoi hymyillä ja nosti lasit lattialta. Onneksi muovilinssit eivät ottaneet itseensä lattialle putoamisesta eli lasit säilyivät ehjinä. Ensimmäisenä sai suun auki itse johtaja.

- Niin jahas, neiti Irma Nuolimuikulla oli jotain sanottavaa.
- Minä vaan sitä, että sopiiko meidän osaston miesten kuvata tämä palaveri ja laittaa se myöhemmin intranettiin kaikkien katsottavaksi?
- Tsoomit laulamaan vain ja filmi pyörimään, eihän tässä ole mitään salattavaa.

Johtajan oikealla puolen istuva kohta eläkkeellä jäävä sihteeri Helmi Puisto oli käyttänyt hiljaisuuden ja tyhjäkäyntiajan hyödyksi, hän oli näpytellyt tekstiviestin lakimiehelleen. Viesti kuului lyhykäisyydessään: Onko karvahatun laittaminen Jaffa-pullon päälle seksuaalista häirintää kun sen tekee firman johtaja ja limsapullo on minun? Aika nopeasti lakimieheltä tuli tarkentava kysymys: Oliko karvahattu siis johtajan ja limsapullo teidän, eikä toisinpäin? Helmi näpytteli kiireesti vastauksen: Oli! Samassa johtaja aloitti:

- Meillä täällä KYRVI:ssä alkavat puhaltelemaan uudet tuulet näillä hetkillä. Sellainen vanha meno, johon kaikki ovat joutuneet tahtoen tai tahtomattaan sopeutumaan, pitää ehdottomasti viheltää poikki. Tästä lähtien jokaisen tulee voida olla, elää ja tehdä töitä rennossa ilmapiirissä. Seuraavaksi tahtoisin tietää tarkasti, että kuinka monta meillä näitä tapauksia oikein on. Ole hyvä Maisa.
- Huoh, viimeisimmän raportin mukaan, jonka tein tänä aamuna, meillä on tasan tuhatkaksisataa eriteltyä tapausta ja lisää tulee ovista ja ikkunoista.
- Tuhatkaksisataa! kuului seinustalta miehen äänellä.
- Kuka ei usko näitä lukuja? johtaja jyrähti.
- Minä, Antero Tankero.
- Ja mikähän Anteron tehtävä on omistamassani yrityksessä?
- Olen viestinviejä.

Johtajan nyökytellessä päätään henkilöstöpäällikkö Maisa Raapatti tutki raporttejaan ja kohta hänen suunsa vääntyi aavistuksen verran hymyyn. Rapisteltuaan papereita tarkoituksellisen äänekkäästi, hän avasi suunsa:

- Herra Antero on tehnyt itse näistä satakunta.

Tämän kuultuaan Anteron naama punastui korvia ja niskaa myöten. Mies painoi katseensa lattiaa kohti ja toivoi sellaista isoa tai vielä vähän isompaa maanjäristystä, joka nielaisisi hänet tästä häpeästä. Tämä oli todella niin noloa kuin vain ikinä voi olla. Miksi, oi miksi hän ei hakeutunut aikoinaan sellaiseen työpaikkaan jossa olisi paljon nuoria töissä, kuten vaikka johonkin isoon hampurilaismestaan missä porukka vaihtui tämän tästäkin. Nyt hän oli jumissa tässä läävässä ja maine oli totaalisesti mennyttä. Tokihan oli ollut puhetta siitä, että tapaukset julkistetaan firman sisällä nimillä, mutta että niitä oli hänen kohdalla jo sata. Missä välissä niitä oli oikein niin paljon kerinnyt tulla, oli vähän arvoitus nuorelle miehelle. Samalla kuiskinta ja kuhina oli lisääntynyt niin pahasti kabinetissa, että johtajan piti komentaa porukka hiljaiseksi ja ottaa tilanne hallintaan.

- Jospa henkilöstöpäällikkö aloittaa vaikka ihan ensimmäisestä tapauksesta joka on tullut ilmi, niin päästään jotenkin eteenpäin. Olkoon tämä yksittäinen tapaus esimerkkinä siitä mistä nämä moninaiset ongelmat ovat lähtöisin.

Maisa rapisteli papereitaan ja kaivoi esille raportin josta kaikki alkoi.

- Tämä tapaus tuli julki heti sen jälkeen kun eräässä toisessa paikassa oli syytelty temmin heiluttelusta ja ties mistä. Me emme suinkaan päässeet asiassa yhtään helpommalla, oikeastaan päinvastoin.
- Maisa on hyvä ja menee suoraan asiaan, johtaja hoputti.
- Hyvä, siis kielenkääntäjä Vieno Ainahiki teki ensimmäisen valituksen. Hän oli ollut eräänä päivänä lounastunnilla firman punttisalilla erittäin vähissä vaatteissa ja käsipainoja nostaessa pyllistänyt suoraan ovelle päin.

Samalla hetkellä kabinetissa kuului syvä huokaus, joka ei ollut lähtenyt suinkaan yhdestä, vaan lähes neljästäkymmenestä suusta. Johtajan sihteeri järkyttyi moisesta niin, että kaivoi tärisevin käsin karvahatun alta Jaffa-pullonsa ja kulautti sen puolilleen. Samassa myös hänen puhelimensa piipitti saapuneen tekstiviestin merkiksi. Lakimiehen vastaus oli: Ei ole seksuaalista häirintää.

- Minä en myöskään käytä rintsikoita punttisalilla, Vieno kiirehti selittämään.

Samassa kuului toinen yhteishuokaus, tällä kertaa jopa edellistä voimakkaampi. Maisa ryki muutaman kerran ja pyysi saada jatkaa vaikka asia miten huokailuttaisi runsaslukuista osanottajakuntaa.

- Raportin mukaan punttisalille tuli juuri tuolla hetkellä kolme miestä, siis kolme isoa ja miehekästä miestä.
- Hyi helvetti! kuului tuskaisella naisen äänellä.

Johtaja pomppasi ylös tuolistaan yllättävän ketteräksi ollakseen niinkin vanha mies.

- Nyt perkele loppuu tämä tällainen mielenosoittaminen, kuka täällä kirosi? Kiroilemiseen ei ole tässä firmassa kenelläkään yksinoikeutta, kiroillaan perkele porukalla jos kiroillaan.
- Mii-mii, minää, Leila Laatokka, se, se vain lipsahti huuliltani.
- Vai on nuori Leila jo niin turmiollisella tiellä? johtajan äänensävy pehmeni.

Johtajan katse pysähtyi nuoreen Post-It harjoittelijaan, joka osoittautui johtajan edessä olevan henkilöstöluettelon mukaan 22 vuotta vanhaksi. Sen todettuaan hän komensi palaamaan alkuperäiseen tapaukseen. Maisa otti komennosta kopin ja jatkoi lukemista. Raportin mukaan Vieno oli siis ollut salilla kohtalaisen vähissä ja erittäin paljastavissa vaatteissa miesten tullessa salille. Tilanne oli mennyt jo heti ensi metreillä aika pahaksi.

- Mää, määä, en kestä enää, Leila parahti ja syöksyi ulos kabinetista.
- Jahas, yksi on joukostamme poissa, johtaja katseli sulkeutunutta ovea. – Jatka Maisa, ole niin hyvä.

Kolmesta punttisalille astelleesta miehestä kaksi oli tehnyt heti sisälle astuttuaan jotain pöyristyttävää – he kääntyivät saman tien kannoiltaan ja poistuivat paikalta juosten.

- Korostan tähän väliin, että meidän sisätiloissa on juokseminen kielletty ankarasti, työsuojelullinen seikka nimittäin, johtaja heilutteli etusormeaan.
- Lisään sen tähän raporttiin, Maisa sanoi ja antoi kynän sauhuta.

Kirjoitussession jälkeen Maisa jatkoi lukemista. Raportissa mainittiin kolmannen miehen jääneen treenaamaan samaan tilaan, kasvot seinää kohti.

- Se, se teki sitä samaa liikettä melkein tunnin, se ei voi tehdä hyvää lihaksille, Vieno raakkui ja osoitteli syytöksen kohteena olevaa miestä.

Johtaja kääntyi syytettyä, eli myyntipäällikkö Kalle Kalunkia kohti ja puisteli päätään. Hän oli kuvitellut tuon suosikkialaisen osaavan edes alkeellisimmat käytöstavat, mutta kun ei. Hän ei uskonut, että hyvä mies oli täysin pilalla, joten hän päätti tehdä tarkentavan kysymyksen:

- Onko sinulla Kalle jotain ongelmia tai oliko tuolloin raportin ajankohtana?
- Rakennamme juuri vaimon kanssa omakotitaloa ja sitä on ihminen aika poikki. Kyllä minä silti yritän käydä salilla, kun tietyt lihasryhmät tuppaavat jumimaan rakennushommissa. Univelkaa on vieläkin aivan tajuttomasti.
- No sitähän minäkin, ettei se terve mies normaalitilassa pelkää isoakaan persettä, johtaja totesi.
- Ihan varmasti se pelkäsi, minusta tästä on leikki kaukana Vieno alkoi kälättää.
- HILJAA! johtaja karjaisi. – Maisa, ole hyvä ja jatka.

Maisa jatkoi lukemalla lisää. Vieno, tuo jutun tehnyt nainen oli jopa siirtynyt jumppaamaan aivan Kallen viereen, mutta edes liian pienten jumppapöksyjen kiskominen tiukasti vakoon ei ollut saanut aikaan syytetyssä miehessä minkäänlaista reaktiota.

- Edes pieni erektio perkele tai vaikka viipyilevä katse, joka olisi hivellyt muodokkaita pakaroitani, Vieno puhisi tuohtuneena.

Johtaja nousi jälleen seisomaan ja alkoi puhua hiljaisella äänellä.

- Niin, tästä tapauksesta kaikki alkoi. Tämän jälkeen meidän oli pakko todeta, että firmamme tulee hankkimaan kyseenalaista kuuluisuutta työpaikkana, jossa syytettynä ovat syyttömät ihmiset. Eikö tässä porukassa tosiaankaan ole ketään joka olisi nipistänyt, kuolannut, hivellyt, kouraissut tai edes unelmoinut työkaverista seksuaalisessa mielessä?

Porukka pyöritteli päätään, kun kabinetin ovi avautui ja sisälle asteli hetki sitten ulos singahtanut Leila Laatokka. Neiti Laatokka käveli paikalleen ja jäi istumaan siihen viattoman näköisenä isot rinnat rohkeasta kaula-aukosta pursuten.

- Entä Leila, onko Leila koskaan unelmoinut kenestäkään työkaverista seksuaalisesti?

Leila käänsi katseensa kysymyksen esittäneeseen johtajaan.

- Tarkoittaako johtaja nyt seksuaalista häirintää?
- Kyllä, minä olisin hyvin otettu ja iloinen kaikkien näiden valituksen tehneiden puolesta jos voisimme ilmoittaa, että myös meillä on seksuaalista häirintää.
- Ei minua ole kukaan häirinnyt seksuaalisesti. Sain jopa kerran istua miesten saunassa kolme tuntia miesten keskellä. Kukaan ei edes vilkaissut tissejäni, miten moukkamaista ja minä olen sentään hyvännäköinen nuori nainen.
- No hei, entä minä sitten, Antero korotti ääntään.
- Antero on hyvä vaan, johtaja kannusti.
- Toin kerran koko pornolehtikokoelman kahvitilan pöydälle omalla nimellä varustettuna. Arvatkaa sainko sääliviä katseita, punastuneita naamoja tai paheksuntaa työpaikan naisilta?
- Et, johtaja sanoi ja huokaisi.
- En niin, lehdet ovat nyt niin paksun pölyn peitossa, ettei Jallun kannesta erota edes nimeä.
- Mikä täällä mättää, koko porukka on kuin pystyyn kuolleita, häh? johtaja jyrähti.

Maisa myönsi sen ja viittasi lattialla oleviin laatikoihin, joihin oli pakattu huolellisesti kirjattuna kaikki tapaukset, jossa olisi pitänyt olla edes jonkinlaista seksuaalista häirintää, edes niitä vartaloa hiveleviä katseita. Viime perjantain vuosijuhlassa talo oli tarjonnut pari saavillista juotavaa, mutta ainoat valitukset olivat koskeneet sitä, ettei talossa ole seksuaalista häirintää, vaikka kulkisi perse paljaana.

- Meillä on kyllä yksi tapaus, jossa seksuaalinen häirintä oli kohteen mukaan lähellä, Maisa sanoi.
- Antaa kuulua, kuka ja missä?
- Arkistonhoitaja Tiina unohti kerran minihameen alta alkkarit ja pääsi esittelemään karvaista paikkaansa potentiaaliselle kohteelle.

Tiina näytti etusormella ja peukalolla pientä väliä:

- Se oli näin lähellä, mutta sitten se kuivahti kokoon.
- Puhutaanko nyt miehen elimestä? johtaja kysyi.
- Ei, vaan siitä tilanteesta. Se mies kävelikin ohitse kymmenen sentin päästä katse suuntautuneena Vuoden 1920 tiukimmat lait kansioon.
- Näiden raporttien mukaan miehet kärsivät yhtä paljon tästä tilanteesta, osa jopa naisia enemmän, Maisa ilmoitti.

Kokouksessa käytiin läpi tämän jälkeen tapauksia yleisimmin. Tehtiin myös päätös, että aurinkolasien käyttö sisällä kielletään, samoin kuin silmät peittävät otsatukat, jotta toisten katseita on helpompi seurata. Päätettiin myös pyytää koulutusta siihen, miten teet vastakkaisen sukupuolen kohtaamisesta eroottisemmin latautuneen. Johtajan mukaan tämä nykyinen meno johtaa siihen, että paikka näivettyy pystyyn ja pisnekset ovat kaput. Jos trendi jatkuu muualle, voi Suomen väkiluku romahtaa muutamassa vuodessa katastrofaalisesti ja miten käy tuntihuoneita vuokraavien hotellien, motellien ja muiden päiväkahvipaikkojen.

- Isoisän aikoinaan perustama KYRVI oli aivan toisenlainen paikka, johtaja jyrähti.
- Niin, sehän oli silloin kirjekyyhkyjen aikaan, Antero naurahti.
- Poika on lukenut läksynsä, niin oli. Silloin tapahtui vaikka mitä firman ladoissa ja muissa tiloissa, tosin keittihän isoisä firmassa myös pontikkaa.
- Olisiko joku kannustuspalkinto paikallaan? Antero ehdotti.

Johtaja katseli porukkaa, papereitaan ja uudelleen kaikkia paikalla olevia. Hän mietti rahapalkintoa, mutta se olisi aika brutaalia, kun muualla rahalla maksetaan seksuaalisen häirinnän uhrit hiljaiseksi. Lopulta hän keksi mielestään hyvän idean.

- Häirinnän tulee olla vapaaehtoista ja lähteä omista himoista, sen takia siitä ei palkita rahalla. En halua, että asioita tehdään vain eurojen kiilto silmissä. Tämän vuoksi ensimmäinen, joka onnistuu häiriköimään työkaveriaan seksuaalisesti ilman pakottamista ja omasta halusta, saa viikon palkallisen loman sellaisessa paikassa missä käydään iholle aikuisten oikeasti.

Tämän sanottuaan aplodeista ei meinannut tulla loppua. Kuuntelijat vaikuttivat erittäin tyytyväiseltä, sillä nyt kaikilla oli mahdollisuus joutua seksuaalisesti häirityksi ja tuntea itsensä himotuksi ja halutuksi.

Lopuksi tiedoksi niille sitruunan sieraimeen vetäneille, ettei tämä tai yleensäkään tekstini ole tarkoitettu vakavasti otettaviksi. Mikäli oma ymmärrys ei riittänyt, niin nämä ovat tarkoitettu vain viihteeksi tähän monien ongelmien riivaamaan maailmaan. Seksuaalinen häirintä ei ole leikin asia, mutta asiasta voi myös kirjoittaa huumorin keinoin. Jos huumori ei pure, vika voi olla joko kirjoittajassa tai omassa peilissä.