etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

31.10.2004

Saunaremontti

Ylikäävän rivitaloasunnon saunassa oli menossa remontti. Nanna oli vaatinut miestään Jeppeä tekemään saunaremontin, vaikka Jeppe oli ollut toista mieltä vedoten heikkoon rahatilanteeseen asuntolainan takia. Sauna oli aika surkeassa kunnossa, lauteet olivat tehty päin persettä ja kiuas ei lämmennyt kunnolla. Lisäksi seinän paneelit irvistelivät rumasti. Oikeastaan saunan ikkuna oli ainut, mitä ei tarvinnut Nannan mielestä uusia.

- Mene nyt! Nanna hoputti miestään lauantaiaamuna aamiaispöydässä.
- Minne, viinakauppaanko? Jeppe murahti katsellessaan urheilutuloksia päivän lehdestä.
- Sitä perkeleen saunaa korjaamaan, Nanna kivahti.
- Poltetaan se, niin ei tarvitse räyhätä sen takia, Jeppe ehdotti.
- Jeppe Ylikääpä, nyt heti sitä saunaa kunnostamaan, että päästään joskus saunomaan, Nanna kivahti ja iski vielä nyrkillä keittiön pöytään.
- Ohhoh! Oletkos ottanut jotain yöaikana? Jeppe hämmästeli vaimonsa reagointia.
- Minua vain tympäisee tuo sinun veltto suhtautuminen saunaremonttiin, Nanna sanoi jo hieman leppyneellä äänellä.
- En minä ole mikään remonttireiska, Jeppe murahti ja mietti samalla uuden näytönohjaimen ostamista.
- Soitetaan jollekin remonttifirmalle, Nanna ehdotti.
- Ne maksaa, Jeppe mumisi huomatessaan uuden Radeonin mainoksen.
- Tuohon kyllä on rahaa, mutta ei saunan remonttimiehiin, Nanna tuhahti vilkaistuaan miehensä olkapään yli astioita korjatessaan.
- Niin no, onhan minulla hieman sukanvarressa hätätilanteita varten, Jeppe mutisi vaivautuneena.
- Vai hätätilanteita!
- Älä nyt, tuo minun näytönohjain on jo kolme kuukautta vanha. Eihän sillä pyöri enää mitkään nykyiset pelit nykimättä. Ajattelisit nyt joskus minuakin, Jeppe selitteli.
- Vai sinua, minä olen yrittänyt saada uusia farkkuja jo kaksi kuukautta, Nanna kivahti ja heitti miestään tiskirätillä päähän.
- Vandaali, Jeppe ärähti.
- Tänne se lehti, minä soitan jollekin ammattilaiselle ja sinä saat unohtaa sen uuden näytönohjaimen.

Nanna tempaisi lehden Jepen kädestä ja alkoi selata ammattimiesten hakemistoa sopivan henkilön löytymistä varten. Nanna ei tosin tiennyt minkälaista kaveria hänen olisi pitänyt hakea, puuseppääkö vai jotain saunankorjaajaa? Koska Nanna oli tottunut toimimaan, hän päätti joka tapauksessa soittaa johonkin paikkaan kysyäkseen asiasta.

- Hei, tämä vaikuttaa lupaavalta, Nanna sanoi ja osoitti yhtä ilmoitusta.
- Pyh, joku pimeästi töitä tekevä virolainen, Jeppe murahti vilkaistuaan lehteä.
- Mitä nyt muutamasta kirjoitusvirheestä, Nanna kritisoi miehensä kommenttia.
- Miten niin muutamaa? Jeppe tuhahti ja osoitti ilmoitusta.

Korjamme saunane.
Veltotus vain siitä mitä teeme,
eikä naapuri remonti.
Emme juopotele, ainakaan paljo.
Jodla meile 049–000123

- Entä sitten, olet vain kateellinen tuon ilmoituksen laittajalle, kun se osaa tehdä jotain.
- Vai jotain, hah hah. Opettelisi ensin kirjoittamaan ja alkaisi vasta sen jälkeen tehdä niitä saunaremontteja, Jeppe nauroi.
- Hiljaa, Nanna sihahti ja valitsi ilmoituksessa olevan numeron.

Puhelin hälytti pitkän aikaa ja katkesi sitten aivan yllättäen. Nanna valitsi ihmeissään numeron uudelleen ja taas muutaman hälytysäänen jälkeen puhelu katkesi. Nanna katseli hetken aikaa ihmeissään puhelintaan ja otti pöydällä olevan Jepen puhelimen. Nanna näppäili numeron toiseen puhelimeen ja taas toisessa päässä alkoi hälyttää.

- Saunahuolto Mirakle, kuului luurista tutulla äänellä.
- Huru, sinäkö? Nanna ilostui.
- Juupa juu, minähän se täällä. Katos kun köyhän pitää yrittää vähän joka alalla, jotta saa eläkerahat tienattua. Muuttivat taas tuota eläkejuttua hieman huonommaksi. Ajattelin tehdä töitä satakaksikymmentävuotiaaksi, niin saan edes kohtalaisen eläkkeen, Huru selitteli.
- Älä nyt, eihän kukaan niin vanhaksi voi elää, Nanna pisti ehdolle Hurun sanomia.
- Esimerkiksi teidän saunan kiuaskivet ovat vanhempia ja niitä on monta, joten miten voit edes väittää moista? Huru tiedusteli.
- Niin no, ehkä tämä päätelmäni oli hieman hätäinen, Nanna mutisi.
- Jos puhuit vaikka perhosista, niin silloin olemme samaa mieltä, Huru lohdutteli Nannaa.
- Joo, niistähän minä, Nanna mutisi samalla, kun kiroili omaa tyhmyyttään.
- Tulen teille ihan muutamassa minuutissa. Tulisin aikaisemmin, mutta sitä Ötlöpötniälaista katajaa on aika vaikea saada näin lauantaisin, Huru selitti.
- Täh? Nanna jäi ihmettelemään tuota outoa sanahirviötä.
- Sitä laudepuuta, Huru tarkensi.
- Kuulostaa oudolta, Nanna sanoi.
- Sanonko mikä kuulostaa minusta oudolta? Huru tiedusteli puolestaan.
- No?
- Se, että sinulla on sellainen alastomia miehiä sisältävä kalenteri työpaikan seinällä, Huru vastasi.
- Niin no, kun se on tuota vaan sellainen tapa, Nanna nikotteli naama punaisena.
- Paha tapa, ne pyykkilautavatsaiset aliravitun näköiset tyypit antavat aivan väärän kuvan meistä suomalaisista tosimiehistä, Huru nauraa hörötteli.
- Tulet sitten kun tulet, Nanna kivahti ja iski luurin Hurun korvaan.

Jeppe ei ollut juurikaan kiinnittänyt huomiota koko puheluun, sillä hän oli saanut lehden takaisin ja oli taas näytönohjaimen mainoksen kimpussa. Jepen ajatuksissa vilisivät vain kellotaajuudet, resoluutiot ja nopeustestien tulokset. Vasta siinä vaiheessa, kun Nanna kaatoi Jepen päälle kahvikupillisen kylmää vettä, hän havahtui takaisin tähän elämään ja sen tuomiin ongelmiin.

- Ei saatana! Jeppe kirosi huomattuaan lehden näytönohjainmainoksen kastuvan pilalle.
- Soitin saunankorjaajan paikalle, se oli Miraklen Huru, Nanna kertoi miehelleen.
- Huru taas?
- Niinhän minä sanoin. Eikö olekin ihan hyvä, että saatiin taas Huru hommiin, sujuu kaikki kuten pitää ja vielä halvalla, Nanna iloitsi.
- Joo, saan nyt ostettua sen näytönohjaimenkin, Jeppe riemuitsi.
- Ihan miten vaan, kunhan saamme ensin saunan kuntoon, Nanna myöntyi miehensä pelihimolle.

Tämän jälkeen aamuaskareet jatkuivat normaaliin tapaan. Jeppe sai lehden luettua ja meni netin hintaseurantaan katsomaan mistä sen näytönohjaimen saisi kaikista halvimmalla. Onneksi sitä oli saatavilla jo useammastakin paikasta ja yksi halpa paikka oli vielä aika lähellä. Jotenkin sen nimi Mikakle-ATK-Roippeet herätti tiettyjä ajatuksia hänen päässään. Jeppe päätti odottaa vaimonsa mieliksi saunan kuntoon tulemista ja ostaa näytönohjaimen vasta sen jälkeen. Hänellä oli oikeastaan vähän huono omatunto oman saamattomuuden ja osaamattomuuden takia. Kyllähän Jeppe saunassa kävi itsekin, mutta sen remontoiminen oli suoranainen painajainen tälle teknologiafriikille. Jeppe vietti kaiken mahdollisen vapaa-aikansa tietokoneen äärellä pelaten kaikenlaisia pelejä ja irkkaillen kavereiden kanssa. Jepen onneksi Nannalla oli kohtalaisen paljon harrastuksia arki-iltaisin, joten hän sai pelata ihan rauhassa.

- Mikä tuo oli? Nanna hämmästeli outoa ääntä.
- Niin mikä? Jeppe uteli.
- Tuo outo sirkkelin ääntä muistuttava ääni, Nanna tarkensi samalla, kun ääni kuului uudelleen.
- Ei perkele, sehän kuuluu meidän saunasta, Jeppe karjaisi ja lähti juoksujalkaa kohti saunaa.
- Varovasti, siellähän voi olla vaikka mitä, Nanna varoitteli miestään seuratessaan tätä parin askeleen päässä.

Jeppe avasi varovasti heidän vessan oven, joka oli myös yhdistetty saunan kylpyhuone. Päästyään sisälle kylpyhuoneeseen Jeppe oli lentää perseelleen, siellä oli Huru täydessä työntouhussa kulahtaneissa shortseissa ja liian pienessä t-paidassa. Nanna törmäsi äkkiä pysähtyneen miehensä selkään ja totesi saman asian.

- Päivää hetelmällinen nuoripari, Huru tervehti suojalasit päässään.
- Mikä? Nanna hämmästeli.
- Pikkurouva se vaan kukkii ja odottaa tuon miehen pölyttämistä, joten miksi kulutatte aikaa täällä saunalla, kun voisitte olla pölytyshommissa makuuhuoneen puolella ja saada aikaan uusia veronmaksajia Suomeen. Tiedättekö, että esimerkiksi minun eläkkeenmaksajista alkaa olla kohta pula? Ellen olisi päättänyt elää toistasataavuotiaaksi, olisi todella huolissani tästä kaikesta, Huru selitteli rauhalliseen tapaansa.
- Tuo saunaremontti kiinnostaa nyt kaikista eniten, Nanna sai sanottua pienen hiljaisuuden jälkeen.
- Ai jai, kylläpä pikkurouvan kiinnostuksen kohteet ovat mielikuvituksettomat. Haluatteko kuulla mitä minun kiinnostuksen kohteet ovat? Huru tiedusteli.
- No? Jeppe uteli.
- En oikein tiedä, Nanna epäröi.
- Aha, vai ei remonttimiehen elämä kiinnosta ollenkaan pikkurouvaa. Otetaanko puheeksi seuraavaksi pikkurouvan työpaikan seinä? Huru lateli tulemaan työskentelyn lomassa.
- Kiinnostaa toki, vallan vietävästi, Nanna kiirehti selittämään.
- No tällä hetkellä suunnaton kiinnostukseni kohde on nölökötpö, Huru kertoi ylpeänä.
- Mikä? Nanna kummasteli sanaa, jota ei ollut koskaan edes kuullut.
- En tiedä itsekään mikä se on, siksi se kiinnostaa niin perhanasti, Huru kertoi.
- Mistä oikein löysit tuon sanan? Nanna tiedusteli.
- Eräänä aamuna herätessäni sana oli ensimmäisenä mielessä, Huru kertoi taustoja.
- Toivottavasti saat sen selville, Nanna sanoi.
- Ellen saa, niin pitänee pyyhkiä muisti niiltä osin. Tämä siksi, ettei sana jää kummittelemaan lopuksi elämää muistiin, Huru selitti.
- Pyyhkiä? Nanna ihmetteli.
- Pyyhekumilla, kuulostaako ollenkaan tutulta kouluajoilta? Huru tiedusteli.
- Tietysti, olinpa minä taas tyhmä, Nanna harmitteli.

Huru oli raahannut jostain pienen sirkkelin ja sähköhöylän Ylikääpien pesuhuone / vessa yhdistelmään. Onneksi tuo tila oli aika iso, niin nuo työvälineet sopivat sinne kohtalaisen hyvin. Huru oli tosiaan muuten ihan normaali vaatetuksessa, mutta hänellä oli silmillään suojalasit.

- Ihan hyvät nuo suojalasit, mutta miksi niissä ei ole linssejä? Jeppe möläytti huomattuaan tuon oleellisen puutteen.
- Voi Jeppe kulta, että menit taas avaamaan suusi väärässä paikassa, Huru parahti ja tempaisi lasit päästään.
- Mitä nyt? Jeppe hämmästeli mokomaakin syytöstä.
- Minä kun juuri säästin muutaman euron ostamalla pelkät sangat ja uskottelin silmille niissä olevan suojan, Huru selitti.
- Täh? Jeppe hämmästeli.
- Ettekö te teknolokiariikit ole koskaan kuulleet sykolokiasta? Huru uteli.
- Joo, totta kai olemme, Jeppe mumisi harmissaan.
- No, olkoot tämän kerran. Nuo sangat olivatkin jotenkin epäistuvat meikäläisen oluella turvotettuun päänuppiin, Huru hörähti.
- Tuota, eihän olut päänuppia turvota, Nanna puuttui keskusteluun.
- Eikö? Kyllä se minulla menee aina päähän, sen piereskelyn lisäksi, Huru ilmoitti.
- Joo, totta kait se menee päähän. Teetkö meille tosiaan uudet lauteet? Nanna jatkoi.
- Totta kait teen, lupasinhan tulla paikalle auttamaan, kun soitit minulle, Huru kertoi.
- Et vaan meinannut vastata millään, sain soittaa monta kertaa, Nanna kritisoi Hurun vastaamisherkkyyttä.
- Asennevika aivan tyystin, Huru hörähti.
- Miten niin? Nanna hämmästeli.
- Soitin ensin jollain Siemenellä, en ole tottunut vastaamaan mokomien luurien epämääräisiin puheluihin, Huru selitti.
- Se on Siemens ja se on minun uusi puhelin, Nanna kivahti.
- Ihan sama vaikka se olisi resitentin hupelin, minä vastaan vain kotimaisista puhelimista soitettuihin puheluihin. Se on kato tämä yksityisyrittäjän valinnan vapaus, Huru kertoili oman näkemyksensä asiasta.
- Valikoitko tosiaan asiakkaat niiden puhelinmerkkien perusteella? Jeppe puuttui keskusteluun.
- Niinhän minä juuri sanoin, ruottalaisiin ja saksalaisiin luureihin höpöttävät voivat soitella minun puolesta vaikka toisilleen ihan niin paljon kuin huvittaa, minä en niihin vastaa, Huru ilmoitti tylysti.

Nanna katseli hetken aikaa Hurua ihmetellen, mutta päätti jo mielessään vaihtaa takaisin tunnettuun kotimaiseen puhelinmerkkiin. Nanna kiitti mielessään luojaa siitä, että Jepen puhelin oli tuo kotimainen merkki, muuten olisi Hurun palvelut mennyt aivan ohi suun. Hurusta oli tullut heille näiden parin vuoden aikana melkein perhetuttu, niin monta kertaa he olivat jo tavanneet erinäisten ongelmien osuessa heidän perheen kohdalle.

- Pitäisi varmaan purkaa ne vanhat lauteet pois ja tehdä sen jälkeen seinät, Jeppe mietiskeli ääneen katsellessaan Hurun työskentelyä.
- Toisilla pitäisi käydä paskallakin ja toiset ovat jo käyneet, Huru hymähti.
- Ai jaa? mitäs tuo oikein tarkoitti? Jeppe ihmetteli ja manaili mielessään Hurun tapaa käyttää mitä ihmeellisimpiä vertauksia.
- Sitä vaan, että minä poika se olen käynyt jo aamupaskalla ja purkanut ne lauteet, sekä naputellut aamuyön tunteina teille uudet paneelit saunan seiniin, Huru valaisi tätä arvoitusta.
- Miten? eihän me oltu vielä edes soitettu sinulle, Nanna kummasteli.
- Niin, kuten se paskalla käymisen kanssa on, toiset ne vaan meinaa lopun ikäänsä ja toiset pistää toimeksi, Huru hörähti ja rapsutteli samalla paljaana roikkuvaa vatsaansa.
- Minä haluan kyllä nähdä sen, Jeppe sanoi ja hivuttautui Hurun ohitse saunan ovelle.

Jeppe katsoi hämmästyneenä heidän vaaleana loistavaa saunaa, ne pahasti tummuneen paneelit olivat poissa ja tilalla oli uudet vaaleat paneelit. Missään ei näkynyt mitään työskentelyn jälkiä, siis työkaluja tai puruja. Myös saunan lauteet olivat poissa, jäljellä oli vain lauteiden kehikot uusia laudepuita varten. Kiuas vaikutti olevan se sama vanha, joka ei lämmennyt kunnolla. Jeppe mietiskeli hetken aikaa, että uskaltaako hän sanoa Hurulle mitään tuosta kiukaan vaihtamisesta toimivaan, kun Huru koputti hänen olkapäähänsä.

- Täytyy laittaa tuo ikkunan ja kiukaan välinen sympioosi kohdalleen, Huru sanoi ja tunki itsensä sisälle saunaan.
- Joo, hyvähän sen on olla kohdallaan, Jeppe mutisi ja mietti mitä hittoa Huru taas tuollakin tarkoitti.
- Ei tässä kiukaassa ole mitään vikaa koskaan ollutkaan, se on vaan ollut alusta asti masentunut saatuaan toisenlaisen ikkunan kaveriksi, mitä alustavissa papereissa oli, kun tätä taloa rakennettiin, Huru kertoili kumartuessaan kiukaan puoleen.
- Niin, niin, mutta miten sellainen korjataan, siis se soosipoosi? Jeppe uteli varovasti.
- No ne soosit ovat yleensä kattilassa ja minä tuppaan korjaamaan ne kurkusta alas vatsaani. Jos taas tarkoitat tätä kiukaan ja ikkunan yhteiseloa, niin sehän on ihan helppoa.

Samalla hetkellä Huru otti kiukaasta yhden kiven, punnitsi sitä vähän aikaa kädessään ja vaihtoi sen toiseen. Toista kiveä hän punnitsi jälleen hetken aikaa ja heitti sen yllättäen päin saunan ikkunaa. Ikkunan sisempi lasi helähti rikki ja kivi jäi sinne karmien väliin. Jeppe katseli suu auki mokomaakin tihutyötä, hän ei kuitenkaan uskaltanut sanoa tähän asiaan yhtään mitään. Myös Nanna oli nähnyt tämän ikkunan rikkomisen ja oli miehensä kanssa aivan yhtä ihmeissään Hurun tempauksesta.

- No niin, nyt voin ottaa tuon kiven pois ja laittaa sen takaisin kiukaaseen, Huru ilmoitti muutaman hiljaisen minuutin kuluttua ja nosti kiven pois karmien välistä.
- Täytyy mennä ostamaan uusi lasi, Jeppe sanoi ja manaili rahanmenoa mielessään.
- Mihin meinaat sen laittaa? Huru naurahti.
- No tuohon, Jeppe osoitti särkynyttä lasia.
- Minä olen jo hankkinut siihen tuon kiukaan kanssa toimeentulevan lasin, Huru kertoi ja osoitti saunan takaseinää.

Jeppe ja Nanna vilkaisivat yhtä aikaa Hurun osoittamaa paikkaa ja totta tosiaan, siinä oli juuri oikeankokoinen lasi paikalleen laitettavaksi. Jeppe oli aivan varma siitä, ettei tuo lasi ollut vielä pari minuuttia aikaisemmin täällä saunassa. Nanna ei taas ollut niin tarkkaan edes katsonut, että olisi ajatellut tuosta lasista mitään outoa. Huru otti ikkunalasin käteensä ja nosti sen varovasti kiukaan päälle. Samalla hän kertoili lämmittävänsä tämän lasin ja kiukaan suhteen oikeaan lämpötilaan, niin ne tulevat kuulemma toimeen paremmin. Entinen lasi oli kuulemma laskenut lämpöä ulos enemmän, mitä kiuas halusi ja siitä se koko soppa oli alkanut. Tämän jälkeen kiuas oli alkanut kiukutella ja laskea lämmitystehoaan vähän kerrallaan.

- Eiköhän purasta tässä välissä jotain pientä, niin jaksetaan paremmin laittaa saunan lauteet kiinni, Huru ilmoitti ja tunki itsensä Nannan ohitse pesuhuoneen puolelle.
- Minä voin keittää kahvia, Nanna kiirehti selittämään.
- Olutta sen olla pitää ja makkaraa, Huru hörähti kävellessään kohti Ylikääpien keittiötä.

Keittiössä Nanna oli lentää pyllylleen, siellä oli pöytä katettu ruokailemista varten. Hän oli ihan varma, ettei koko talosta ollut kuulut mitään ääniä ja silti täällä oli tehty täydellinen kattaus. Vaikka Nanna ja Jeppe olivat vasta nauttineet aamiaisen, eivät he kumpikaan viitsineet alkaa purnata tästä aikaisesta kattauksesta. Hurulle kun tuo ruokaileminen tuntui olevan aivan kaikki kaikessa.

- Laitoin teille vain jotain pientä ja kevyttä, kun olette vasta syöneet aamiaisen, Huru sanoi ja istahti pöytään.
- Kiitos, Nanna kiitteli ja istahti Hurua vastapäätä.
- Ihan pientä tässä voisikin puraista, Jeppe myönteli ja istahti Nannan viereen.
- Salaatinlehti, Nanna hämmästeli nostaessaan kuvun pois oman lautasen päältä.
- Täh, yksi pieni lihapalanen, Jeppe äimisteli omaa annostaan.
- Olen sanani mittainen mies, Jepelle pientä ja Nannalle kevyttä, Huru hörähti ja iski itse sormensa höyryävään nakkikasaan.

Nanna katseli epäuskoisena tätä kevyttä annostaan. Koska aamiainen oli nautittu vain muutamia minuutteja aikaisemmin, ei hän oikeastaan enempää olisi jaksanutkaan. Pöytään oli kyllä katettu vielä leipää ja leivonnaisia, sekä kahvinkeittimessä näkyi olevan kahvia. Nanna nousi pöydästä ja kaateli Jepelle ja itselleen kupilliset kahvia. Tämän jälkeen hän söi salaatinlehden ja otti kahvin kanssa herkullisen näköisen leivoksen. Jeppe hotkaisi yhdellä suupalalla lihanokareen ja alkoi Nannan esimerkkiä seuraten juoda kahvia ja syödä leivosta. Huru pisteli mitään puhumatta nakkeja suuhunsa ja ryysti olutta. Hurun vierellä lattialla oli korillinen olutta, josta hän nosteli niitä tasaiseen tahtiin pöydälle juomista varten.

- Röyh, olipas maittava ateria. Kyllä tämä rakennustyömaalla nautittu ateria voittaa tavallisen kotiruokailun mennen tullen, Huru ilmoitti tyytyväisenä lopettaessaan ruokailun.
- Onhan se, siis hieman erilaista, Nanna myönteli vaikka ei oikein tajunnut miten tämänkertainen ruokailu poikkesi aikaisemmista kerroista.
- Eiköhän mennä laittamaan se sauna kuntoon, niin pääsette tänään vielä kylpemään ja sitten puhtain värkein pölytyshommiin vällyjen väliin, Huru sanoi noustessaan pöydästä.
- Mennään vaan, Jeppe innostui ja mietiskeli tietokoneliikkeen aukioloaikoja.

Nanna vilkaisi pöytään jääviä ruokailutarvikkeita, mutta päätti olla hiljaa koko asiasta, eihän hän ollut niitä siihen edes kattanut. Jospa ne häipyisivät siitä ihan samalla tavalla, kun olivat tulleetkin. Nanna seurasi miestään ja Hurua saunalle. Huru meni ensimmäisenä saunan puolelle. Jeppe tuli perässä ja jäi suu auki katsomaan ikkunaa - se oli korjattu. Lisäksi saunan lauteet olivat jo paikoillaan, eikä pesuhuoneessa ollut enää mitään remonttitarvikkeita. Jeppe päätti olla aivan hiljaa, sillä hän ei halunnut enää mitään ihmeellisiä vertauksia tai arvoituksia pähkäiltäväksi. Nanna totesi saman mitä miehensäkin ja oli myös hiljaa.

- Nuo lauteet pitää laittaa vielä kiinni, niin sauna on valmiina käyttöä varten, Huru sanoi ja nosti saunan nurkasta ruskean paperipussin.
- Niin, niin, hyvähän se on laittaa ne kiinni, etteivät putoa, Jeppe myönteli.
- Pidätkö tätä pussia, niin minä ruuvaan lauteet kiinni, Huru sanoi ja ojensi Jepelle paperipussin.
- Tarvitko meisselin? Jeppe kysyi ja valmistautui lähtemään hakemaan sellaista työkalupakistaan.
- En tarvitse, lopetin meisselin käytön näiden itseporautuvien ruuvien tullessa markkinoille, Huru kertoi ja näytti ruuvia Jepelle.

Jeppe otti ruuvin käteensä ja katseli sitä joka puolelta. Vaikka hän kuinka käänteli ja väänteli sitä kädessään, ei hän nähnyt siinä mitään ihmeellistä. Ruuvi vaikutti aivan samanlaiselta mitä hänellä oli itselläänkin jossain laatikossa. Ruuvi oli aivan normaalin ristipääruuvin näköinen.

- Nämä ne tekevät remonttihommat sitten helpoksi, Huru hörähti ja painoi yhden ruuvin lauteiden alla olevan kehikon ruuvinreikään.

Samalla hetkellä kuului vaimea surahdus, kuin joku olisi käyttänyt ruuvinväännintä. Jeppe vilkaisi lauteiden alle ja totesi ruuvin olevan ruuvattu paikoilleen. Kyllähän tuo taas hämmästytti häntä, mutta jotenkin näihin Hurun tempauksiin alkoi tottua pitemmän päälle. Huru jatkoi ruuvien laittamista paikoilleen niiden surahdellessa paikoilleen. Homma oli ohitse muutamassa minuutissa ja Huru ilmoitti saunan olevan nyt valmis vaikka minkälaiseen käyttöön. Nanna punastui hieman muistellessaan mitä kaikkea hän oli siellä Jepen kanssa tehnytkään.

- Kyllä minä pikkurouvan sijasta harrastaisin niitä touhuja siellä makuukamarissa, saunassa tulee hiki niin helposti, Huru hörähti ja iski silmää punaisena helottavalle Nannalle.
- Minä yritän muistaa, Nanna nikotteli.
- Mitähän tämä remontti oikein maksaa meille? Jeppe huolestui kustannuksista.
- Paljon, en tee näitä saunakeikkoja mitenkään halvalla, Huru ilmoitti vakavalla naamalla.
- Voiko tämän maksaa vaikka osissa? Nanna tiedusteli.
- Meinaako pikkurouva, että saatuanne saunan kerralla ja kokonaisena, te maksatte sen osissa? Minunhan olisi pitänyt sitten toimittaa tämä remonttikin osissa, niin homma menisi tasan, Huru sanoi.
- Voihan meiltä löytyäkin se raha, Jeppe mumisi ja näki samalla mielessään sen näytönohjaimen tulevan hankintaan vasta ensi vuoden puolella.
- Raapusteli siihen ruuvipussiin laskun tästä remontista. Ottaisin tällä kertaa mielellään rahan ihan käteisellä, on vähän huonosti tuota valuuttaa, Huru sanoi ja ojensi kättä Jepen suuntaan.

Jeppe alkoi katsella tarkemmin paperipussia, mutta ei huomannut siinä mitään tekstiä. Viimein hän kuitenkin kurkkasi pussin sisäpuolelle ja siellä oli kirjoitusta. Jeppe kumosi loput ruuvit varovasti lattialle ja käänsi pussin nurin.

LASKU
Kiukaan ja lasin tohtorointi 100 euroa
Ruokatarjoilu 100 euroa
Jepen näytönohjain 600 euroa
Pikkurouvan uudet pyllystä piukat varmarit 100 euroa
Pikkurouvalle uusi hupelin 500 euroa
Itseporautuvat ruuvit 20 euroa
Lauteet ja seinien panelointi 1000 euroa
Pikkurouvan mieskalenterin puheeksi ottaminen -20 euroa
Remontista aiheutuva metelöinti – 500 euroa
Käteisalennus – 500 euroa
Kanta-asiakasalennus -1380 euroa
LOPPUSUMMA 20 euroa

- Taisi tulla kallis remontti, Nanna sanoi paperipussia tutkivan Jepen takana.
- Voihan sen niinkin ilmaista. Onko sinulla kaksikymppistä saapusalla? Jeppe kysyi.
- Onhan minulla, en kerinnyt laittaa tätä vielä lompakkoon, Nanna sanoi ja kaivoi taskustaan ryppyisen setelin.
- Kiitos, on ilo asioida käteisellä maksavien asiakkaiden kanssa, Huru sanoi ottaessaan rahan vastaan.
- Tuota, mitä nämä muut tässä laskussa ovat, kuten tuo näytönohjain? Jeppe tiedusteli rapistellessaan paperipussia.
- Laittelin teille tuollaiset pienet poonukset olohuoneen pöydälle, ettei tarvitse lähteä niitä hankkimaan. Voitte senkin ajan käyttää vaikka tulevien veronmaksajien hankkimiseen, Huru naurahti.

Jeppe ei enää edes kuullut Hurun viimeisiä sanoja, sillä hän oli jo matkalla kohti olohuonetta. Nanna lähti seuraamaan miestään. Olohuoneen pöydällä oli kuin olikin laskussa mainitut tarvikkeet. Nanna meni ja otti käteensä uusimman kotimaisen älypuhelimen. Se oli näköjään päällä ja akkukin vaikutti olevan ladattu. Nanna alkoi näppäillä puhelinta ja totesin sen puhelinmuistiossa olevan hänen puhelimensa numerot. Nannalle juolahti eräs asia mieleen ja hän otti Jepen puhelimen keittiön pöydältä. Nanna soitti omaan numeroonsa ja se uusi älypuhelin alkoi soida. Nanna katseli ympärilleen, mutta hänen vanhaa puhelintaan ei näkynyt missään, se oli jotenkin kadonnut. Keittiössä oli ruokailutarvikkeet vielä paikoillaan ja niiden keskellä oli iso valkoinen paperilappu. Lapussa oli teksti: ”Tiskakaa te tällä kerta”. Nanna naurahti Hurun kirjoitustaidolle ja palasi tutkimaan olohuoneen pöydällä olevia farkkuja. Koska Nanna oli halunnut noita uusia farkkuja palavasti, hän riipaisi jalassaan olevat housut pois ja veti uuden farkut jalkaan saman tien. Ne istuivat todella hyvin, myös takapuolesta, mikä oli Nannalle todella tärkeä juttu. Jeppe puolestaan tutkiskeli puulaatikossa olevaa näytönohjainta. Sen pakkaus oli jotenkin outo. Näytönohjain oli tummassa puulaatikossa, jossa oli lasista tehty kansi ja kannen vieressä pieni nappi. Napin alapuolella oli teksti: ”Aukeaa kolmen päivän päästä, pölytelkää vaikka sinne asti”. Jeppe vilkaisi farmareissa pyörivää vaimoaan ja naurahti.

- Huru pentele.
- Mitä nyt? Nanna tiedusteli.
- Tämä näytönohjainlaatikon kansi avautuu vasta kolmen päivän päästä. Tässä käsketään pölytellä sinne asti.
- Aika veijari se Huru, Nanna hymähti.
- Menenkin kiittämään näistä tavaroista, Jeppe sanoi ja lähti kohti saunaa.
- Taitaa olla turha vaiva, jos vanhat merkit pitävät paikkansa, Nanna sanoi miehelleen, mutta lähti seuraamaan tätä saunalle.
- Ei ketään, Jeppe totesin saunan ovella.
- Niinpä, katosi taas sen enempiä selittelemättä.
- Ehkä meidän pitäisi Hurun mieliksi mennä sinne makuuhuoneeseen, Jeppe ehdotti Nannalle.
- Mennään vaan, mutta vain harjoittelemaan, Nanna myöntyi ja huomasi samalla saunassa olevan jo 60 astetta lämmintä.