Kake oli nelikymppinen menestyvä pikkufirman johtaja ja niin täynnä itseään, kuin vain ikinä olla voi. Kaken firmalla oli mennyt viime vuosina sikalujaa ja rahaa oli tullut ovista sekä ikkunoista todella paljon. Kake oli aina kehunut vaatimattomalla luonteellaan, mutta todellisuudessa hän oli aivan emämulkku. Kake oli ostanut viime viikolla uuden valkoisen Porsche 911 Turbon pönkittääkseen egoaan ja tehdäkseen kilpailijat kateellisiksi. Kaken mielestä auto oli sellainen kapine jolla rikkaat ja köyhät eroteltiin toisistaan kaikista parhaiten. Hänen mielestään oli säälittävää ajaa jollain ruotsalaisvalmisteisella Volvolla, oli sitten kyseessä vaikka mikä T5 versio. Yhtä kaikki, ne olivat vain tavallisia perheautoja hänen uusimman hankintansa rinnalla.

Kake oli pysäköinyt uuden Porschensa erään kahvilan edustalle ja oli itse mennyt sisälle nauttimaan kupin lattea. Kake istui pöydässään kannettavan tietokoneensa ja communicatorinsa kanssa. Molemmat olivat kytketty päälle ja ne olivat pörssiyhtiön nettisivuilla. Kake istui pöydässä tyytyväisen oloisena ja näppäili vuoronperään molempia laitteita.

- Anteeksi, otatteko piparin? Kysyi ääni aivan Kaken vieressä.

Kake nosti katseensa vaivautuneena laitteistaan ja valmistautui haukkumaan moisen häirikön maan rakoon. Kake katsoi ylöspäin ja totesi piparin tyrkyttäjän olevan huiman pitkän mustiin pukeutuneen miehen. Miehellä näytti olevan kädessään yksi pipari, jota hän tarjosi Kakelle.

- Kuulehan kukkakeppi, minä en sinun kuppaisia pipareita huoli, Kake ärähti.
- Tulee joulu ja maassa hyvä tahto, mies mustissa sanoi matalalla äänellä.
- Tunge se joulu perseeseesi ja katoa painajainen, Kake jatkoi tympeällä äänellään.

Kake ei paljon välittänyt joulusta, sillä se söi ikävästi hänen bisneksiään monilla turhilla juhlapyhillä ja vapailla. Jos Kake olisi saanut päättää, niin töissä oltaisiin kaikki muut päivät paitsi sunnuntait. Sunnuntaitkin olisivat vapaita vain sen takia, että hänellä oli silloin golf-vuoro. Kake tuijotti omalla murhaavalla katseellaan mustiin pukeutunutta miestä ja yritti olla mahdollisimman kovan näköinen. Mustiin pukeutunut mies katsoi häntä jääpalan viileydellä ja laittoi piparin kannettavan tietokoneen näppäimistölle. Kake katseli hämmästyneenä näppäimistöllä olevaa piparia. Muutaman sekunnin kuluttua hän nosti katseensa piparista sanoakseen pari valittua sanaa tuolle epämääräisen näköiselle miehelle. Paikalla ei vaan ollut enää ketään, jolle nuo sanat olisi voinut osoittaa. Kake otti piparin näppäimistöltä ja paiskasi sen lattiaan.

- Vitun runkku! Minne sinä apina menit piiloon, Kake huusi pöydästään Euroopan omistajan äänellä.

Kaken huutelu kaikui kuuroille korville, kukaan ei vaivautunut vastaamaan siihen. Ainoastaan muutama kahvilan asiakas hieman hymähti moiselle mielenilmaisulle. Kake oli juonut jo ensimmäisen kupillisen ja hän päätti ottaa vielä toisen. Kake käveli määrätietoisin askelin baarin tiskille. Matkalla hän talloi erään nuoren neidin laukun, koska se oli jätetty hieman huolimattomasti hänen kuuluisuutensa tielle. Kake meni nojaamaan kahvilan tiskiin ja hän soitti siinä olevaa kelloa. Pian paikalle tuli vanhahko naisihminen. Nainen käveli hieman Kaken ohitse ja puhutteli Kaken vieressä olevaa tyhjää kohtaa:

- Mitä teille saisi olla? Nainen kysyi tyhjältä kohdalta.
- Vittu sä oot nuija, siinä kohtaa ei ole ketään, Kake hirnui kuullessaan vanhan naisen kysymyksen.
- Anteeksi, missä te olette? Nainen tiedusteli aidosti hämmästyneenä Kakelta.
- Ota kolme askelta oikealle, olen siellä, Kake hirnui.

Nainen siirtyi Kaken kertomaan suuntaan ja aivan päinvastaiseen suuntaan, kuin missä Kake itse oli. Kake oli päättänyt vedättää mokomaakin hölmöä apinaa oikein kunnolla. Kaken mielestä eläkeiän voisi laskea ihan vapaasti 40-vuoteen. Olivathan kaikki sen ikäiset jo todellisia kalkkiksia tässä nopeasti kehittyvässä IT-yhteiskunnassa. Kake oli valmistautunut jo nauramaan isoon ääneen naisen väärää paikkaa, kun tämä lähtikin liikkeelle. Nainen tuli aivan Kaken eteen ja ojensi hänelle kupin lattea sekä piparin. Ennen kuin Kake kerkesi sanoa mitään, oli nainen jo kadonnut takahuoneeseen. Kake katseli hämmästyneenä kädessään olevaa piparia ja huomasi siinä olevan jotain kirjoitusta. Kake tarkensi katsettaan ja luki piparissa olevan tekstin: ”Paranna tapasi, tai elämäsi menee pipariksi”.

Kake katseli hämmästyneenä piparia, eikä osannut sanoa mitään moiseen yllättävään tilanteeseen. Noin puolen minuutin hiljaisuuden jälkeen Kake paiskasi piparin lattiaan ja survoi sen jalallaan aivan pieniksi muruiksi. Kake oli sitä mieltä, että häntähän eivät moiset noita-akat pelottele pipari-jutuillaan. Survottuaan piparin kahvilan lattiaan hän palasi latte-kupin kanssa omaan pöytäänsä. Kake istui voitonriemuisen oloisena paikalleen ja hörppäsi kupista lattea. Kahvit olivat vaan mennä väärään kurkkuun hänen huomattuaan mitä tietokoneen näytössä oli. Kake pisti silmät hetkeksi kiinni ja avasi ne uudelleen. Tietokoneen näytössä oli silti yhä pipari. Kake katseli pää kallellaan piparia ja kirosi samalla IBM:n hevon kuuseen. Mokomankin harrastelijavalmistajan takia Kaken kannettava oli nyt pörssiyhtiön sivujen sijasta jollain helvetin piparimainossivulla.

Kake totesi selaimen olevan jumissa ja hän sammutti virrat koko kannettavasta koneesta. Kone sammuikin normaalisti ja Kake kerkesi huokaista helpotuksesta. Juuri, kun Kake luuli elämänsä olevan taas mallillaan, tietokone päätti käynnistyä itsekseen. Kake katseli hämmästyneenä kun tietokoneen näyttöön ilmestyi teksti ” Ladataan piparia”. Tätähän Kake ei sulattanut, vaan hän tempaisi akun pois tietokoneesta. Tietokone naukaisi rumasti ja sammui siihen paikkaan.

- Siitä sait saatanan IBM, Kake karjaisi koneelleen ja sai muutamia ihmetteleviä katseita osakseen.

Tietokone ei vastannut vaan pysyi mykkänä ilman akkua. Kake keräili kamppeensa kahvilan pöydältä ja suunnisti sen jälkeen uuteen Porscheensa. Kannettavan tietokoneen hän heitti auton pienelle takapenkille. Kake käänsi itsevarmuutta uhkuen virta-avainta ja nopea urheiluauto heräsi henkiin. Myös Porschen radio heräsi henkiin samalla kertaa. Kake oli juuri lähtemäisillään liikenteeseen, kun radion musiikki vaikeni ja tilalle tuli puhetta.

- ” Syö sinäkin maittava pipari ja olet muiden mukana joulunvietossa”.

Kake kuunteli hämmästyneenä moista mainosta, joka kaiken lisäksi toistui vielä useamman kerran. Saman mainoksen kuuluessa kuudetta kertaa, Kake laittoi radion kiinni. Hän ei ollut ollenkaan sillä tuulella, että jaksaisi kuulla jauhettavan samasta piparista koko päivän. Kake antoi Porschelle kenkää oikein kunnolla. Melkein joka risteyksessä hän ajoi päin punaisia. Häntähän eivät köyhien liikennevalot estäneet kulkemasta. Kake oli sitä mieltä, että jos on niin köyhä, ettei ole varaa maksaa punaisia päin ajamisiaan, niin kannattaa mennä julkisilla. Tosin Kakenkin sakot maksoi firma, ei hän itse. Kake lähestyi jälleen yhtä valoristeystä ja hän vaihtoi juuri pienempään keritäkseen risteyksestä ennen risteävän kadun liikennettä. Juuri ennen risteystä olevasta porttikongista kääntyi hänen eteensä pitkä musta amerikkalainen auto. Kaken käämit paloivat saman tien.

- Voi vitun köyhä mitä menit tekemään, hän huusi sivuikkunasta.

Paria jalankulkijaa lukuun ottamatta kukaan ei reagoinut hänen huutoonsa.

- Tiedätkös sinä persaukinen Amerikan-autoilija, että kuinka kallista minun on seistä tuollaisen rytökasan takana edes yhdet punaiset valot? Kake jatkoi huuteluaan.

Valot vaihtuivat vihreiksi, mutta musta auto ei liikahtanutkaan paikoiltaan. Kake soitti vimmatusti torvea, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä tilanteeseen. Tympääntyneenä hän survaisi pakin päällä ja valmistautui peruuttamaan. Onneksi hän sattui vilkaisemaan taaksepäin, sillä aivan hänen Porschensa takapuskurissa oli kiinni musta korotettu jenkkimaasturi. Kake katseli takana seisovaa maasturia hämmästyneenä, kun hän kuuli ja tunsi jonkun kolahduksen autonsa etupuolelta. Salamana Kake käänsi katseensa eteenpäin ja totesi kahvilassa piparia tarjonneen pitkän mustiin pukeutuneen miehen olevan Porschen keulan vieressä. Pitkä mies otti jotain taskustaan ja painoi sen kiinni hänen autonsa lokasuojaan. Tämän tehtyään pitkä mies meni mustaan autoon ja auto katosi päin punaisia valoja. Kake ei viitsinyt edes nousta autosta katsoakseen mitä siihen lokasuojaan oli laitettu. Hän ajatteli, että kyllä se siitä lähtee vauhdissa pois.

Ajettuaan noin kaksi kilometriä hän pysäytti auton eräälle bussipysäkille. Se lokasuojaan painettu esine oli yhä siinä kiinni. Kake nousi autosta ja kiersin auton oikealle puolelle. Lokasuojan kohdalle päästyään hän jäin suu auki katsomaan siinä kiinni olevaa piparia. Kake otti piparista kiinni, mutta se ei liikahtanutkaan siitä. Kiukustuneena moiseen hän tempaisi piparia nyrkillä. Pipari mureni iskusta ja varisi auton vierelle. Kake pyyhkäisi helpottuneena loputkin muruset auton päältä, kun hän huomasi maalipinnassa kirjoitusta. Kake tarkensi katseensa tuohon tekstiin ja luki sen: ”Olipa taas viisas teko. Myös elämäsi voi murentua tuon piparin lailla”.

- Vittu, mä haastan sut oikeuteen mun auton töhrimisestä, Kake karjui itsekseen bussipysäkillä.

Tämän jälkeen hän yritti hangata tekstiä pois, mutta se pysyi siinä sitkeästi. Tästä kimpaantuneena Kake päätti ajaa vakuutusyhtiön vahinkotarkastusasemalle ja otattaa niillä kuva. Hän ajatteli laittaa auton töhrimisen ilkivaltavakuutuksen piikkiin. Kake hyppäsi autoon ja kurvaili tutuksi tullutta sikamaista ylinopeutta lähimmälle tarkastusasemalle. Koska hallin ovi oli auki, Kake ajoi Porschen suoraan sisälle. Hän sammutti auton moottorin ja avasi oven.

- Minulla on kiire, tulkaa heti kuvaamaan tämä auto. Maksan teidänkin palkkanne, joten liikkukaa, Kake karjui auton penkillä istuen.

Melkein heti paikalle ilmestyi pieni ja hintelä kaveri kameran kanssa. Kake selitti tälle kaverille asiansa ja vaati välittömästi kuvan ottamista. Hintelä tarkastusmies kiersi auton ympäri ja meni Kaken näyttämän kohdan luokse.

- Ei näytä hyvältä, hän tuumi tekstiä katsellessaan.
- Ei todellakaan. Kuvaa nyt saamarin pelle se, minulla ei ole koko päivää aikaa ihmetellä sitä, Kake murahteli.
- Minä kuvaan, tarkastusmies lupasi ja viritti kameran käyttökuntoon.

Tarkastusmies otti kirjoituksen kohdasta useita kuvia monesta eri kuvakulmasta. Kake katseli tätä ja oli mielissään perusteellisesta työstä.

- Haluatko nähdä nämä kuvat heti? Tarkastusmies kysyi.
- Nopeesti sitten, aika on rahaa, Kake ärähti.

Tarkastusmies viittoili Kakea seuraamaan häntä huoneeseensa. Huoneessa tarkastusmies kytki kameransa televisioon ja laittoi kuvat pyörimään esityksenä.
- Katsele niitä kaikessa rauhassa, käväisen hakemassa pari lomaketta ilmoitusta varten, tarkastusmies sanoi ja poistui huoneesta.

Kake jäi katselemaan kuvia. Ne olivat jotenkin outoja. Yhdessäkään kuvassa ei näkynyt sitä tekstiä. Kake oli seissyt tarkastusmiehen vierellä ja oli aivan varma, että tämä oli kuvannut oikeata kohtaa. Kuvat olivat pyörineet jo monta kertaa ympäri, mutta sitä kirjoitusta ei vaan näkynyt yhdessäkään kuvassa. Kake ryntäsi ulos huoneesta ja meni autonsa luokse tarkastamaan tilanteen. Teksti oli autossa, kuten hän oli vähän epäillytkin.

- Perkeleen pelle, Kake manaili ääneen palatessaan tarkastajan huoneeseen.

Huoneessa Kake meni jälleen television luokse ja alkoi katsella siinä pyöriviä kuvia uudemman kerran. Tällä kertaa kuvissa oli aivan erivärinen auton etulokasuoja. Hänen autonsa oli valkoinen ja kuvissa oli joku punainen lokasuoja. Kake otti kameran käteensä ja pysäytti kuvien näyttämisen. Kake oli joskus käyttänyt samanlaista kameraa, joten hän sai nopeasti esille valikon josta kuvia pääsee katselemaan kameran näytöllä. Kaken hämmästykseksi kameran kaikki kuvat olivat punaisesta autosta.

- Ei kait nämä perkeleen apinat vaan kerinneet vaihtaa tähän toista kameraa? Kake manaili ääneen.

Kaken ihmetellessä kameraa, äskeinen tarkastaja palasi huoneeseen paperinipun kanssa.

- Tämä kamera on ihan seko. Ensin sen kuvissa ei näkynyt mitään kirjoituksia ja sitten siihen ilmestyi jonkun punaisen auton kuvat, Kake selitti tilannetta ja kirosi perään oikein tunteella.
- Minäpä katson, tarkastaja sanoi ja otti kameran Kaken kädestä.
- Näkeehän se sokea otsanahallaankin, että olette menneet ryssimään autoni kuvauksen, Kake murisi.
- Mutta tämähän on teidän autonne, tarkastaja sanoi aidosti hämmästyneenä.
- Että kuinka? Kake karjaisi.
- Tehän tulitte sen vanhan Skodan kanssa tänne ja valititte tuosta etulokasuojan pienestä lommosta, tarkastaja selitti rauhallisesti.
- Näytänkö minä jumalauta joltakin Skoda-kuskilta? Kake vaahtosi.
- Itse asiassa näytätte, tarkastaja totesi rauhallisesti ja laittoi kameran pöydälleen.
- Se oli sitten viimeinen kerta kun tähän puulaakiin tulen asioimaan, lakimieheni ottaa yhteyttä, hyvästi! Kake karjui ja paiskasi mennessään oven oikein voimalla kiinni.

Kake käveli hallissa muutaman askeleen ja pysähtyi sitten kuin naulittuna. Hänen uuden Porschensa paikalla seisoi vanha Skoda yltä päältä kurassa. Kake käveli hallin päästä päähän ja kurkisti vielä pihalle, mutta hänen uutta urheiluautoaan ei vaan näkynyt missään. Kake palasi Skodan luokse ja alkoi tivata sen vierellä seisovalta äskeiseltä tarkastajalta autoaan.

- Tästä tulee poliisiasia, jos et heti paikalla tuo minun Porschea takaisin tähän.
- Valitettavasti emme ole joulupukkeja, tarkastaja sanoi ja haukkasi kädessään olevasta piparista palasen.
- Mistä tuon sait? Kake sanoi ja osoitti piparia.
- Tuosta, tarkastaja vastasi ja osoitti viereisellä pöydällä olevaa joulupiparipakettia. – Saa niitä asiakkaatkin ottaa.
- Minä soitan sinne poliisille, Kake ärähti ja näppäili kännykkäänsä poliisin numeron.

Kake kertoili asiansa puhelimessa olevalle poliisille ja jäi odottelemaan, kun tämä sanoi tarkastavansa Kaken ja auton tiedot mahdollista rikosilmoitusta varten. Viimein poliisimies tuli taas ääneen:

- Teidän nimissä on vain sellainen punainen Skoda, joka on muuten katsastamatta ja siitä on käyttömaksukin maksamatta.
- Ei voi olla totta! Kake huusi kännykkäänsä.
- Auto ei sitten liiku metriäkään ennen käyttömaksun maksamista, poliisimies sanoi toisessa päässä.
- Tunge se maksu perseeseesi, Kake ärähti ja katkaisi puhelun.
- Löytyikö se Porsche? Tarkastaja kyseli oudosti hymyillen.
- Turpa kiinni idiootti, Kake ärähti ja tempaisi Skodan oven auki.

Kake istui Skodaan ja totesi penkin olevan hänelle oikein säädetty. Hän käynnisti auton ja lähti ajamaan kohti hallin päässä olevaa ovea. Ovi aukesi automaattisesti ja hän ajoi ulos hallista. Tarkastusaseman pihalla hän säikähti jumalattomasti, kun takapenkiltä kuului kova pierun ääni. Kake vilkaisi taakseen ja totesi takapenkillä olevan jonkun ison viltillä päällystetyn mytyn. Mytyn alta kuoriutui todella siivottoman näköinen miehenkuvastus.

- Sorry, nää piparit tuppaavat pierettämään meikäläistä aivan perkeleesti, mies sanoi ja ojensi Kakelle piparirasian.
- Vittu mikä paskanhaju, Kake karjaisi ja loikkasi autosta pihalle.

Takapenkillä oleva mies aukaisi takaoven ja huusi Kakelle:

- Ethän sä Kake ole ennen välittänyt pienestä piereskelystä. Mikä sinuun on mennyt?

Samalla hetkellä ohitse lipui pitkä musta amerikkalainen auto sivuikkuna auki. Ikkunasta heitettiin pipari Kaken jalkoihin. Kake nosti piparin maasta ja se mureni hänen käteensä, paljasten sisällä olleen paperilapun. Lappu oli taiteltu moneen kertaan. Kake avasi lapun ja luki tekstin: ” Pipariksi meni”.