etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle
8.12.2013
Jarno Kenttä päästi ovesta irti ja se sulkeutui hitaasti hänen takanaan. Raskas ravintolan ovi oli nähnyt tänäkin yönä useita hänenlaisiaan kulkijoita. Jarno veti nahkapusakkaa tiukemmin kiinni, oli pikkujouluaika ja helvetin kylmä. Töiden jälkeen oli tullut jäätyä ravintolaan oikein huolella ja perjantai oli vaihtunut lauantaiksi. Meno oli ollut todella miesmäistä ja rentoa. Nyt oli kuitenkin aika poistua himaan. Lähimmälle taksitolpalle kävellessä hän kiroili eilisiä treenejä, ne olivat olleet aika kovat ja se tuntui koko kropassa. Fiilis oli hyvä, niinpä hän pysähtyi vihreitä valoja odotellen erään vanhemman rouvan vierelle ja läpsäisi tätä takapuolelle, sanoen samalla:
- Hyvät kuoret kinkulla. Tykkäätkö sinapista?
Rouva Ninni Nystvät-Kyykkä otti naamalleen maailman paheksuvamman ilmeen katsoessaan noin kolmikymppistä humalaista nahkatakkimiestä. Jarnoa ei moinen mulkoilu huolettanut, vaan hän jatkoi:
- Mullon Dijonia himassa, voisin sipaista suoraan purkista jos tykkäät.
- Kyyle, myllon myyta menoa, Ninni ilmoitti ja lähti kipittämään päin punaisia.
Samalla hetkellä katua ajoi yöbussi, jonka kuski joutui jarruttamaan voimakkaasti. Kuljettaja avasi linja-auton sivuikkunan ja huusi naiselle:
- Oletko sinä, vai olenko minä vitun tyhmä?
Ninni ei vastannut ja Jarnoa nauratti. Miten hiton tyhmää sakkia täällä oikein liikkui. Lähteä nyt pikku pepulle taputtelusta säntäilemään päin punaisia. Nainen oli ollut toki hieman liian vanha hänelle, varmaan jotain viisissäkymmenissä, mutta ihan ulkoilutettavan näköinen silti. Tosin humalassa kaikki alkoivat näyttää kauniilta, kun tarpeeksi pitkään oli puutteessa.
- Suma seisoo, kannattiko juosta päin punaisia? bussikuski huuteli naama punaisena naisen perään.
- Ottaisit sinäkin vain taksin, Jarno huusi bussikuskille ja harppoi bussin keulan ohi kadun yli.
Bussikuski huuteli jotain vielä Jarnonkin perään, mutta hän ei jaksanut alkaa sitä kuunnella. Nyt oli lähinnä mielessä tyyny, kun tussu oli jäänyt saamatta. Tietty jos himaan mennessä lainaisi naapurin rouvaa, kun sen mies on kuitenkin jo sammunut. Se nätti blondi kun ratkoi ristisanoja ikkunan ääressä ilman paitaa harva se yö. Tai noh, ehkä se pään selvittäminen nukkumalla olisi kuitenkin parasta tähän hätään. Jäistä jalkakäytävää lipsutellen Jarno saapui taksitolpalle, jossa oli korttelin mittainen jono.
- Ei helvetti, te kaikki olette menossa väärään suuntaan, Jarno älähti jonon hännillä.
Vastausta ei tarvinnut odotella sekuntia kauempaa, kun yksi pitkään mustaan takkiin pukeutunut mies vastasi:
- Ja mihinkähän meidän pitäisi olla menossa?
- No, mun puolesta jos jokainen kääntyy ympäri ja lähtee kävelemään, niin suunta on silloin oikea.
Ei uponnut Jarnon ehdotus kenellekään. Porukka kiskoi vain pipoja syvemmälle päähänsä ja puhisi hidasta taksiliikennettä. Jarno jäi hytisemään johon hännille. Kolmessa minuutissa hänen takanaan oli kymmenkunta ihmistä. Etupäästä jono ei ollut lyhentynyt ollenkaan. Jarnon mielessä kävi äskeinen bussi. Muuten hyvä idea, mutta hän ei pääsisi kotiinsa millään yöbussilla. Ehkä muutaman kilometrin päähän, mutta kävele nyt loppumatka, ei helvetti. Jarno kokeili vielä huudella johon etupäähän, että jos joku lähtisi heille, niin hän tarjoaisi kotona oluen tai pari, mutta ketään ei kiinnostanut. Ihme sakkia, ei ilmainen olut kiinnosta, hän puhisi itsekseen.
Vartin seisoskelun jälkeen jono oli edennyt hieman, mutta ei todellakaan juuri mitään. Jarno arvioi, että jonossa menisi vähintään tunti, ellei jopa enemmän. Ohi ajavia autoja silmäillen hän oli huomannut erään vanhan Carinan, joka oli ottanut kerran kyytiläisiä kadun toiselta puolen. Nyt se sama Carina oli uudelleen nurkilla. Auto ajoi hitaasti taksijonon ohi, heitti u-käännöksen ja palasi jonon takaosan kohdalle. Autosta nousi ulos nuorempi mies, joka lähti kävelemään jonon sivuitse. Mies kyseli kävellessä jonottajilta, että kelpaako kyyti, halpa kyyti. Eräs porukka innostui kyydin tarjonnasta, mutta tarjoaja alkoi perua. Mies alkoi selittää, että ei uskalla ottaa kyytiin kuin yksi tai ehkä kaksi.
- No haista sitten vittu senkin apina, tuli heti kommenttia kyselijöiltä.
Jarno huusi miehelle, että hän on yksin ja kyyti kelpaa jos lähdetään heti, eikä jäädä virkkaamaan. Tyyppi kääntyi katsomaan Jarnoa, kurtisti kulmiaan ja suostui. Hymyillen hän ilmoitti:
- Minulla kyllä sisko mukana. Ei kait se haittaa?
- Voit olla varma, ettei haittaa, Jarno röhähti ja asteli hieman huojahdellen kuskin luo.
Kuljettaja katsoi miehen liikkumista ja hymy leveni. Jarno kirosi mielessään kipeitä ja puutuneita jalkojaan. Eihän tässä kohta pysy enää tolpillaan kun joutuu pakkasessa vielä seisomaan paikallaan.
- Onko hyvä humala? kuski uteli.
Jarno vilkaisi miestä ja ihmetteli, että mitähän vittua se tuollekin kuuluu miten hyvä tai huono hänen känninsä on. Lämpimälle kyydille ei kuitenkaan viitsinyt sanoa ei, joten hän vastasi että se on aina hintansa väärti, oli hyvä tai huono. Hän lisäsi vielä, että tämä ilta oli ollut hyvä humalan puolesta. Se tuntui miellyttävän kuljettajaa, joka esittäytyi autolle kävellessä Makeksi. Jarnoa hymyilytti, sillä nimi ei varmasti ollut miehen oikea. Tuosta oli Make yhtä kaukana kuin naiset hänestä itsestään tänä iltana. No ihan sama, vaikka olisi ollut Make-Pera.
Auton luona teko-Make avasi takaoven ja pyysi kyytiläistään istumaan sinne. Jarno katsoi tyhjää apparin paikkaa, mutta istahti kuitenkin taakse tummaverisen naisen viereen. Nainen hymyili ja sanoi jotain mistä Jarno ei ymmärtänyt yhtään mitään. Naisella oli pitkä musta letti ja aika antava kaula-aukko. Vaaleat repaleiset farkut olivat niin tiukat, ettei Jarno meinannut saada katsettaan irti naisesta. Voi perse, että tuollaiset hieman tummempiveriset naiset ovat kauniita, Jarno huokaisi itsekseen.
- Sisko ei puhu suomi, kuljettaja sanoi ja survoi ykköstä sisään.
Carina ampaisi matkaan renkaat sutien. Jarno oli niin pyörryksissä naisesta, ettei tajunnut hetkeen minne oltiin menossa. Vasta tovin päästä hän havahtui siihen, ettei ollut kertonut teko-Makelle osoitettaan tai tullut kysyneeksi kyydin hintaa. Niinpä hän koputti kuskia olkapäähän ja sanoi:
- Hei, mä asun Sipoon suunnalla, eikä se ole täällä päinkään.
- Joo, joo, ei hätä kuule, pitää ottaa bensaa. Sinä maksat, sopiiko?
- Ääh, no sopii mutta kait sillä kuitataan kyytimaksu?
- Joo, joo, yksi maksu ja kaikki ok.
Carina kääntyi erään huoltoaseman pihalle ja pysähtyi automaatille. Kuljettaja kääntyi Jarnoa kohti ja sanoi:
- Sinä maksa, minä tankkaa.
Jarno nyökytteli päätään ja nousi ulos autosta. Hän pääsi tuskin ulos kun jostain ilmestyi toinen tummempi kaveri, joka alkoi puhutella kuljettajaa vieraalla kielellä. No johan noita nyt sikisi yön pimennoista, Jarno ajatteli ja alkoi kaivella taskujaan. Jossain piti olla vielä rahaa. Rahoja kaivellessa maahan tipahti auton avaimet. Se kiinnitti mieskaksikon huomion. Jarno noukki avaimet nopeasti taskuunsa ja totesi:
- Ferrarin avaimet, ei passaa hukata.
Avaimissa luki Fiat, mutta sitä kaksikko ei nähnyt. Kuljettaja hymyili leveästi ja hänen kaverinsa taputti kuskia olkapäälle jotain ihmeellistä molottaen. Jarno tunki ryppyistä kaksikymppistä automaattiin ja kirosi kylmettyneitä sormiaan. Olisivatkohan ne vielä maanantainakaan sulat? Viimein seteli oli automaatissa. Hän kertoi sen teko-Makelle, joka kävi ihmettelemään suureen ääneen:
- Miksi sinä et käytä muoviraha hyvä kaveri?
Ai kaveri, Jarno ajatteli ja virnisti. Hän näytti sormiaan kuskille ja sanoi:
- No kun nämä nakit eivät vittu taivu noille näppäimille. Jäässä, kylmä, ihan vitun kylmä.
- Minä ymmärtä, mutta onko sinulla muuta raha?
- On, on. Paljonko pitää olla?
- Viisi kymppiä.
- No perse, minulla on vain kolme kaksikymppistä, Jarno manaili.
- Jos sinä käytä kortti, niin ei sitä ongelma. Minä ei voi anta takaisin raha.
- No himassa on varmaan jotain. Voinko maksaa loput perillä?
Kuljettaja meni vaivautuneen näköiseksi ja ilmoitti, ettei voinut kyllä millään laskea kyytiläistä yksin kotiin, ettei tämä tee hänelle oharia. Hän tai hänen siskon olisi tultava kyllä kaveriksi sisälle. Keskustelun lomassa toinen mies oli mennyt istumaan autoon apukuskin paikalle, mutta sitä Jarno ei ollut noteerannut. Kuljettaja tankkasi auton ja he istuutuivat autoon. Autossa Jarno huomasi lisäkyytiläisen, josta hän kävi tivaamaan:
- Kukas toi on?
- Veli, veli on töissä koko ilta ja lähte kyyti. Sama matka.
Jarno tunsi naisen käden polvellaan ja kääntyi katsomaan tätä. Jotenkin hänelle tuli sellainen fiilis, että joko rinnat olivat kasvaneet äskeisen ulkoilun aikana tai sitten paidasta oli avautunut yksi nappi lisää. Nainen hymyili, katsoi Jarnoa silmiin ja sanoi:
- Baby.
- Häh? Jarno ihmetteli.
Kuljettaja puuttui keskusteluun ja sanoi, että sisko vain tahtoo tietää, että onko kyytiläisellä vaimo ja lapsia. Jarno hymähti ja kertoi, että asuu aivan yksin lähes pimeässä korvessa. Naapuritalo oli kyllä noin sadan metrin päässä, mutta eipä siitä juuri häiriöksi ollut. Kuljettaja tiedusteli tarkempaa osoitetta ja Jarno kertoi. Nyt Carina sai sellaista tennaria, että moottori tiesi miksi siellä oli voiteluaineet mukana.
Matkan edetessä Jarnolle kävi entistä enemmän selville se, ettei meksikolainen ruoka sopinut hänelle. Vatsassa väänsi ja käänsi, eikä Carinan lopussa olevat jousitus yhtään parantanut asiaa. Vatsaansa pidellen hän päästeli toista kankkua varovasti kohotellen kunnon tuhnuja. Se alkoi hihityttää miestä, jonka johdosta kuski alkoi kysellä:
- Hyvä meno, onko hyvä meno?
- Oikeastaan aika paska meno, Jarno hörähti.
Samalla Jarnon vieressä istuva nainen kopeloi jotain jalkatilasta. Naisen käteen ilmestyi litteä pullo kirkasta. Nainen avasi pullon ja ojensi sen Jarnoa kohti.
- Vodka.
- Ota vaan, sisko tykkää. Sinä hyvä mies, kuski yllytti.
Jarno katsoi pulloa, otti sen käteen ja vei sen huulilleen. Samassa Carina osui tiellä olleeseen renkaan riekaleeseen ja teki kuskin hätääntyneen ohjausliikkeen seurauksena pari ylimääräistä mutkaa kaistalta toiselle. Vodkapullo lipesi Jarnon kädestä ja päätyi kauhistuneen tumman kaunottaren rinnuksille. Vaimeasti pulputtaen pullo tyhjensi sisältöään naisen rinnoille. Nainen yritti pidellä kiinni mistä vaan auton hakiessa suuntaansa, joten vodkalla oli hyvin aikaa kastella hänet. Viimein Carina löysi omat uransa ja nainen tempaisi pullon käteensä.
- Fuck, hän totesi happaman näköisenä.
Jarnolla oli ajatus ehdottaa rintojen nuolemista, mutta vatsassa väänsi ihan hitosti. Niinpä hän keskittyi vaan päästämään suurimpia paineita ulos kaasupilven muodossa. Tästä taas seurasi se, että nuuhkittuaan varovasti ilmaa vieressä istuva nainen alkoi näyttää siltä kuin hän oksentaisi hetkenä minä hyvänsä. Jarno huomasi sen, mutta yritti näytellä, ettei tässä nyt mitään hätää ole. Apparin paikalla istuva teko-Maken veli alkoi kakoa ja hän avasi ikkunan raolleen. Myös kuskin ääni muuttui hieman omituisen kuuloiseksi, kun tämä kysyi:
- Oliko omakotitalo?
- Mikä, häh? Jarno ihmetteli.
- Sinun koti.
- Juu, on se. Ostin vasta kesällä. Hyvä että osaan sinne näin pimeällä.
Jarno joutui neuvomaan tietä, kun he kääntyivät pienemmälle tielle ja matka heille oli aika mutkainen. Loppumatka oli kaiken lisäksi vielä hiekkatietä, eikä mitään katuvaloja ollut. No hitto, eihän niitä ketuillekaan laiteta metsään valoja. Naapurin talon ohitettuaan Jarnoa jäi vaivaamaan yksi asia. Jotain piti muistaa, mutta nyt pätki hieman. Se oli jotain tärkeää, mutta jumitti pahasti. Carina lipui valkoisen omakotitalon kohdalle ja kääntyi pihalle. Samassa keula putosi ja auton meno tökkäsi kuin seinään. Valmiiksi happaman oloinen tumma kaunotar ei ollut vöissä ja tööttäsi hieman kookkaamman oloisella kirsullaan apukuskin penkin selkänojaan niin, että sen täytyi tuntua perseessä saakka. Sadattelu oli ainakin sitä itseään.
- Varo, vesisade vei hiekat, Jarno totesi muistaessaan mistä piti varoittaa.
Kuski kirosi kuin turkkilainen, vaikka ei tainnut sellainen olla. Hän sai pakin päälle kauhean rutinan saattelemana ja hetken nytkyteltyään auto nousi vimmatusti sutien painanteesta. Hän peruutti sen tien varteen. Jarno avasi oven ja nousi autosta. Apumies oli ulkona yhtä nopeasti ja katseli Jarnoa kireän oloisena. Kuskin noustessa autosta, Jarno kysyi mikä velipoikaa vaivaa.
- Pelkää, että sinä petkutat meitä.
- Sori se kuoppa. Tässä nämä neljä kymppiä, pidä se yksi kymppi kuopan takia.
Kuski alkoi puistella päätään ja sanoi, ettei voi ottaa, vaan he voivat tulla kyllä sisälle odottelemaan kun Jarno etsii heille vaihtorahan. Lisäksi siskon pitäisi saada kuivata itseään ja vaihtaa kuiva paita päälleen. Jarno vilkaisi naista, joka seisoi auton vierellä kassi kädessään. Hän kohautti olkapäitään ja komensi porukkaa seuraamaan. Jarno avasi etuoven ja he marssivat sisälle. Sisällä kuski sanoi, että jos Jarno opastaa siskon kylpyhuoneeseen, niin he odottelevat velipojan kanssa. Jarno potki kengät jalastaan ja opasti kaunottaren kylpyhuoneeseen. Hän oli jättämässä naista sinne, kun tämä sanoi:
- Pliis, wait.
Nainen tempaisi puseronsa päältä ja Jarno jäi kuin hypnoosissa tuijottamaan tämän uhkeaa povea. Nainen avasi vielä farkkujensa napin ja vetoketjun ja paljasti hieman pitsisiä alushousuja. Jarno tuijotti vain hiljaa, kun tummatukka kaivoi hitaasti laukusta toisen paidan ja alkoi sovittaa sitä päälleen. Nainen oli saanut puseron juuri päälleen, kun hän otti sen pois ja totesi:
- Not good.
Sen jälkeen hän leväytti laukun kylpyhuoneen lattialle ja alkoi perse pystyssä tonkia kasaa. Jarno ei voinut muuta kuin tuijottaa farkkupersettä. Mitä siinä olisi muuta voinut tehdä, viheltää porilaisten marssia vai laulaa muumilaulua? Juu ei, Jarno hihitteli itsekseen. Vatsakipukin oli onneksi helpottanut. Ikuisuudelta tuntuneen ajan päästä nainen löysi jotain mieleistä, kääntyi Jarnoa kohti ja ilmoitti:
- Nice.
Samassa Jarno tunsi, että nyt ei ollut hänen olonsa ihan nice. Ykä oli nopea, nopeampi kuin Jarno muistikaan. Oli se aikaisemminkin yllättänyt, pari kertaa taksissa, kerran bussissa ja ehkä kymmenisen kertaa himassa. Kertaakaan tulilinjalle ei ollut aikaisemmin sattunut nainen. Siinä vaiheessa kun Jarno tajusi mitä oli tapahtumassa, ei mitään ollut enää tehtävissä. Nopea pään kääntäminen vain pahensi asiaa. Lopputulos oli ykän roiskeilla kuorrutettu nainen, jonka ilmeen ikuistamisesta olisi moni valokuvaaja antanut vaikka vara-akkunsa. Kumpaakaan tilanne ei naurattanut. Jarno ryntäsi suihkulle ja huuhteli naamansa. Nainen kirosi ihan tajuttomasti omalla kielellään. Kiukusta kihisten tämä mätti hieman sotkuiset vaatteet laukkuun ja veti päälleen sivummalla olleen ja ykältä säästyneen alkuperäisen vodka-puseron.
Sen enempiä virkkamatta neitokainen marssi ulos kylpyhuoneesta. Jarno ryntäsi naisen perässä olohuoneeseen ja törmäsi siellä hölmistyneeseen kaksikkoon. Kuskilla oli kädessään painavan oloinen Lidlin muovikassi ja veljellä Jarnon läppäri. Jarno kerkesi juuri ja juuri tajuta sen, kun ulko-ovi rämähti auki ja sisälle marssi naapurin juoppo äijä kumisaappaissa ja verkkareissa. Mies oli ilman paitaa ja hänellä oli olkapäällä juuttisäkki. Naapuri huomasi sisällä olijat ja alkoi raivota:
- Shaatanan vatipäät. Kukha vitun mulkku käskhi jättää auton keskelle tietä, kuka hik?
Jarnolla kesti hetki tajuta missä mennään ja kuinka lujaa. Auto, missä keskellä tietä. Sitten hän muisti Carinan, joka oli jätetty tiensivuun. Siinä ei yleensä seissyt autoa, sillä tie oli kapea ja pimeä. Hulluhan sen piti olla joka siihen jätti auton. Jarno viittoili kuskia kohti ja ilmoitti:
- Puhu tuolle, mutta puhukaa ulkona. Minua ei vittu kiinnosta enää yhtään mikään.
Häntä ei ihan tosissaan kiinnostanutkaan, sillä olo oli aivan kauhea. Vatsassa kiersi sekä meksikolainen ruoka että alkoholi. Känninen naapuri puhisi kiukusta kääntyessään kuskia kohti. Hän alkoi raivota tälle epäselvästi mongertaen:
- Shoot khait vitun tyhymä!
Koko Carina-kolmikko jäykistyi kuin sähköiskusta. Veli laski läppärin nojatuolille ja kuski muovikassin lattialle. Nainen puristi laukkuaan tiukemmin ja kuin yhteisestä komennosta kolmikko ryntäsi ulos talosta. Etummaisena juokseva kuski toisteli:
- Shotgun, shotgun, shotgun…
Kolmikko ryntäsi Carinalle. Jarno ja naapuri kerkesivät juuri pihalle kun kivet vain ropisivat Carinan kiihdyttäessä ilman valoja pois paikalta. Jarno katsoi auton perään ihmetellen ja kysyi:
- Mihin hittoon sen valot oikein katosi?
- Törmäsin shen keulaan äskhen traktorilla, siithä piti sanoman, naapuri sönkkäsi hänen takanaan.
- Heh, ehehee, sehän oli sitten vallan pimeä taksi, ehehee, Jarno repesi.