etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

18.11.2005

Pikkujoulut – risteilyn jälkeen

Kaapelikehräämö Oy:n henkilökunta oli ollut pikkujouluristeilyllä ja alkoi kokoontua pikkuhiljaa Holitay Jet laivayhtiön terminaalirakennuksen ulkopuolelle. Johtaja oli nimenomaan painottanut, että kaikkien pitää tavata terminaalin oven vasemmalla puolen olevan pienen tupakointikatoksen alla, sillä hänellä olisi hyvin tärkeää asiaa. Johtaja mukaan lukien, reissuun oli lähtenyt 11 henkilöä. Ilmoittautuneita oli kyllä alustavasti ollut noin viisikymmentä, mutta ihmeellinen sairaus oli kaatanut suurimman osan vuoteeseen viime hetkellä.

- Ei tässä auta sairastaa, äääh, puuh, johtaja Harri Ärtsy puhisi kiskoessaan täyteen lastattuja kaljakärryjä kohti tupakkakatosta.
- Ei niin, ei auta herra johtaja, tämän sihteeri Nanna Nysä asteli perässä koko 185 cm kroppa uljaasti pystyssä.
- Minä ensin, puuh, johtaja ähisi yrittäen saada reiluun puolitoistametriseen ylipainolla rasitettuun kroppaansa lisää vauhtia.
- Taasko herra johtaja, hihi?
- Krääh, ptyi! Ärtsy räkäisi tupakkakatoksen alla seisovan kahden nuoremman miehen väliin.
- No mitä hittoa? toinen miehistä kääntyi katsomaan mokomaa räkijää.
- Antaa heittää tollot, meillä on tässä palaveri!
- Tää on muuten yleinen röökimesta, nuorukainen jatkoi ja imi posket lommolla tupakkaa.
- Mulkku mikä mulkku, Ärtsy tuhahti ja päästi raikuvan pierun kumartuessaan ottamaan yhtä oluttölkkiä kärryistään.
- Hyh, mikä paskan haju, toinen nuorista miehistä totesi.
- Jep, mennään ennen kuin joudutaan talikoimaan mokomakin paskakasa pois ihmisten silmistä, hänen kaverinsa totesi ja stumppasi röökin tuhkakuppiin.

Johtaja Ärtsy ei antanut poikasten hölinän häiritä tärkeää kaljanjuontioperaatiota. Olut oli hänelle kaikki kaikessa ja sen kyllä huomasi tynnyriä muistuttavasta vartalosta. Omasta mielestään hän ei missään tapauksessa ollut mitenkään liian lihava. Osaltaan tuo virhearvio saattoi johtua henkilökunnan kymmenisen vuotta takaperin lahjoittamasta peilistä, joka oli peräisin puretusta pilailutalosta. Peili nimittäin kavensi tuhdeimmankin palleron aivan taivaallisen laihaksi, lisäten samalla myös pituutta kohtalaisen paljon.

Nanna Nysä puolestaan oli nimensä vastakohta, ainakin pituutensa suhteen. Jos hänessä jotain kohtaa piti nysäksi sanoa, ne olivat hänen kovin pienet rintansa. Aikaisemmin hänellä oli ollut aina tennissukat rintsikoissa, mutta se homma kariutui erään yövierailun jälkeen. Silloinen sulhokandidaatti oli aamulla ihmetellyt suureen ääneen, että miten hänellä voi olla neljä tennissukkaa, kun jalkojakin on usean laskutoimituksen jälkeen vain normaalit kaksi.

- Heippatirallaa, onko täällä mitään kivaa? tuotannon työnjohtaja Kaisa Kielo kailotti terminaalin ovelta.
- Pyh, Nanna tuhahti ja käänsi selkänsä mokomallekin tyrkylle jakorasialle.
- Huhuu, mikä meidän nautaa, anteeksi lautaa vaivaa? Kaisa kälätti ja varmisti korostetusti rintavarustuksen olevan vielä tallella.
- Rrröyyyh, kusettamaan tämä bisse alkaa, johtaja sai puhistua tölkki kädessä ja katse harhaillen.
- Pissi tässä, ei mua haittaa, Kaisa kannusti johtajaa.
- Eurot tahtia, hop, hop, hop, alkoi samassa kuulua firman talouspäällikön Jaakko Satasen känninen mökellys.
- Jaska perskule, vielä hengissä, johtaja säpsähti katsomaan tuota kuikeloakin kuikelompaa, ja jopa häntä lyhyempää miestä.
- Kato, tuplakossu, Jaakko heilutteli toisessa kädessä olevaa lasia.

Talouspäällikkö joi ainoastaan tuplakossuja muumilimsalla. Tosin muumilimsan sijaan kelpasi myös smurffilimsa tai mikä tahansa piirretyistä hahmoista nimensä saanut sokeriliemi. Johtaja piti hänestä kovasti, sillä hän oli ainoa jota tuo ylipainoinen tappi sai katsella alaspäin ilman tuolia tai muuta koroketta.

- Miisa, tule jo, ovella työkaveriaan hoputteli Anni Tiukkala.
- Älää, mun persvaossa on jotain ihmeellistä, takapuoltaan housuista kaivava Miisa Möttölä vastasi kivahtaen.
- Käyttäisit pikkareita kuten muutkin, Anni soimasi.
- Hölmöö! Tiedätsä miten se hidastaa saantia? d-kupin varustukset omaava tyrkkyäkin tyrkympi 21-vuotias sexmachine nauraa räkätti.
- Minusta syöminen on paljon seksiä parempaa, ja sitä voi harrastaa myös julkisella paikalla, Kaisa Kaappi puuttui keskusteluun parin askeleen päästä.
- Sanoo hän, joka ei ole koskaan edes miestä alastomana nähnyt, Miisa räkätti takaisin.
- Hei hei tytöt, ei saa pilkata toista. Minä voisin kaikista vanhimpana opettaa teitä kaikkia molempien asioiden suhteen, 58-vuotias Niina Naakka sanoi Kaisan vierellä seisten.
- Kato, nuo tikapuut seisoo, Miisa hörähti ja osoitteli terminaalin seinustalla olevia tikkaita.
- Minä, tuota, saan kyllä aitoakin, Niina mutisi, mutta vilkuili kuitenkin tikapuita hetken aikaa.
- Jahas, koko kanalauma koossa, autokuski Matti Körö totesi kurvatessaan paikalle miesten vessan suunnasta.
- Et sitten pudonnut mereen? Niina kysyi kuivakalla äänensävyllä.
- En viitsinyt putoilla, kun se vaikutti kovin kuivalta sinun pöksyihin verrattuna, Matti piruili takaisin.
- Niin, se oli kyllä erään juopporetkun olutta, mikä minun housuille kaatui, Niina kiirehti vakuuttelemaan tuolle erittäin hyvännäköiselle nuorukaiselle.

Porukka alkoi olla suurin piirtein koolla, ainoastaan laitosmies Taneli Pönäkkä ja atk-hommia hoitava Harri Bitti loistivat poissaolollaan. Tyttöjen tiedustellessa asiaa Matilta, tämä muisteli nähneensä molemmat miesten vessassa. Matti oli vain sen verran tiukassa juubassa, ettei ollut ihan varma, että tapahtuiko tuo näkeminen ennen vain jälkeen risteilyn?

- Kusipää, Niina kivahti suupielestään Matille.
- Suo siellä ja vetelä siellä, Matti hörähti ja sai Niinan punoittamaan paloauton lailla.
- Hei, älkää nyt! Ottaako joku makkaravoileipää? Kaisa Kaappi rauhoitteli tilannetta ja esitteli puoliksi syötyä leipää.
- Miehen pittää olla pönäkkä ja sarven kova, trallallallaa, eikä mikään letkeä kukkakeppi, trallallallaa, paikalle horjuva Taneli lauleskeli sukunimensä velvoittamana.
- Naiseet, huomio! Taneli perässä lyllertävä atk-ihme Harri Bitti kiekui iso konjakkipullo kädessään.

Harrilla oli millä mällätä, sillä hän oli saanut alkuvuodesta huomattavan perinnön. Firmassa eniten kateutta herättävä hankinta oli keväällä ostettu uusi Corvette. Suurin kadehtija oli johtaja, jonka Volvo vaikutti kovin arkiselta turbokoneesta huolimatta. Harri oli vain harmittavasti kovin likinäköinen, joten nyt lasien ollessa jossain matkatavaroiden joukossa, hän onnistui pääsemään tikapuiden luo ja alkoi halata niitä.

- Voi Niina, oletpa sinä muuttunut kovin kylmäksi sitten viime tapaamisen jälkeen, hän mumisi huulet kiinni metallisissa tikkaissa.
- Eiii, Niina parkaisi ja sulki silmänsä punan levitessä hänen kasvoilleen.
- Sullei oo muuten yhtään ylimääräistä täällä pepussa, Harri sössötti kouriessaan tikapuuta.
- Siinäs kuulit, Miisa hörähti työkaverilleen uhkeaa rintavarustustaan hytkytellen.
- Johtaja huitoo tuolla katoksen alla jotain, Matti ilmoitti muulle porukalle katsellessaan ulos avonaisesta oviaukosta.

Retkikunta katseli hetken toisiaan, kunnes he lähtivät Anni etunenässä kohti oluttölkillä huitovaa johtajaa. Taneli kiskoi Harrin irti tikapuista ja ohjasi hänet oikeaan suuntaan. Matkalla hän kuiskasi Harrille, että tikapuita kannattaa lähestyä vain kun niillä seisoo joku naispuoleinen ihminen.

- Häh? Harri sönkkäsi.
- Vaikka ne tikapuut anteliaita tuppaavat olemaankin, niin nainen siinä sinun ja tikkaiden välissä lämmittää pirun kivasti, Taneli hörähti.
- Ai jaa, siis vaatteiden kanssa vai ilman?
- Nahkapuvussa tietenkin, niin ei tuu reikiä retonkeihin, hähähää.
- Hyvä läppä, mun pitää kirjoittaa se kotona koneelle ja lähettää parille frendille, Harri sipisi ja astui samalla vahingossa johtajan varpaille.
- Kusipää! johtaja karjaisi ja vetäisi salamannopeasti 37-numeron kenkänsä pois pönäkän atk-norsun alta.
- Läskiperse, sihteeri Nanna sihahti.
- Hys, ei nyt rakas, johtaja kääntyi sipisemään sihteerilleen.
- Kossua, onko kellään kossua, talouspäällikkö Satanen mölysi selällään katoksen vieressä.
- Hyh, mitä käyttäytymistä johtajamieheltä, työnjohtaja Kaisa Kielo marmatti etsiessään siideritölkkiä valtavasta käsilaukustaan.
- Jos sais kerran reissullansa…, anteeksi, jos sais kerran kielon päällä maata, Taneli herkistyi jälleen laulamaan.
- Annan minä toisenkin kerran, Kaisa puuttui nopeasti Tanelin sanoitukseen.
- Mut kun mää en huoli ku kerran per reissu, Taneli kuittasi takaisin.

Porukka oli kaiken kaikkiaan sekaisin, kuin muinaiset seinäkellot ilman koneistoa. Kukaan ei ollut millään muotoa järjissään, mikä ei sinänsä ollut kovin yllättävää. Kuin käskystä, paikalle saapasteli nuori likka lehtiö kädessään.

- Päivää, kurjakallupista olen ja haluaisin tehdä muutaman kysymyksen.
- Tee yksi hyvä ehdotus, niin minä suostun kyllä, Matti havahtui ensimmäisenä nuoren nätin neidon pyyntöön.
- Ei kun minä vaan kysyn ihan sellaista matkajuttua, tyttö sanoi hymyillen ja avasi kansionsa.
- Meille vai teille? Taneli uteli.
- Tuota, mistä te olette juuri nyt tulossa.
- Perseestä, johtaja ärähti, koska ei saanut tyhjää kaljatölkkiä edes hyppimällä läjään.
- Ahvenanmaalta, Kaisa pinnisteli muistinsa lokeroita.
- Tietokonekaupasta, Harri soperteli taskussa olevaa muistitikkua sormeillen.
- Kielon päältä, Taneli murahti huuliaan lipoen ja Kaisan rintoja tuijotellen.
- Jääkaapilta, toinen tuhdimpi Kaisa mumisi suu täynnä leipää.
- Munan päältä, Niina Naakka töksäytti ja punastui taas korvia myöten.
- Kuka? Kaisa Kielo kirkaisi niin kovaa, että viereisen taksin kuljettaja päästi erään eläkeläismummon kaljakärryt valumaan alamäkeen.
- Ja nyt tolppa-Petteri juoksee ja lujaa! mummeli karjui Mersun vierellä.

Kalluppia tekevä tyttö kirjoitteli tyynen rauhallisesti kaikki ylös, kuin olisi tehnyt tätä hommaa näillä samoilla vastauksilla koko ikänsä. Nanna Nysä katseli huulet törröllään tytön touhuja ja siirtyi viimein aivan hänen vierelleen. Hän olikin porukasta ainoa, joka oli alle kahden promillen humalassa.

- Anteeksi, mutta eihän näissä vastauksissa ole päätä eikä häntää.
- Ei se mitään, kalluppityttö hymyili vienosti.
- Kuin niin?
- Eilen yksi sanoi tulleensa linnunpöntöstä ja toisen olivat avaruusoliot säteyttäneet kotisohvalta laivan vessaan, josta hän pakeni hampaisiin asti aseistautuneita meksikaanoja, tyttö selitti rauhallisesti.
- Tuota, voisivatkohan ne tehdä jotain minun rinnoille? Nanna sipisi tytön korvaan.
- Ai ketkä ne?
- Avaruusoliot tietenkin.
- Ai ne, joo laitan tänne ylös, että yksi saapunut ilman rintoja, tyttö sanoi vilkaistuaan Nanna rintavarustusta tarkemmin.

Koska seuraava kysymys oli kaikille liian vaikea, jätti tyttö työporukan rauhaan ja siirtyi haastattelemaan taksin vierellä yksin seisovaa mummelia. Johtaja oli viimein saanut tyhjään kaljatölkkiin vekin, pitäen sitä omasta mielestään läjässä olevana.

- Mitä se nauta tiedusteli? hän mölisi tuttuun tapaansa erittäin epäkohteliaasti.
- Kysyi jonkun laivan nimeä, Taneli puhisi ujuttaessaan kättään Kaisa Kielon takapuolta kohti.
- Hyvä, siis kysymys oli hyvä, mutta miten vitussa se meidän matkaan liittyy? johtaja ärähti.
- Kovin oli laiha, varmaan joku huumausaineiden käyttäjä, Kaisa Kaappi sai sanottuaan juuri ennen kaatumistaan talousjohtajan viereen.
- Mistä tuo vuori tuohon tuli, luikku talousjohtaja sammalsi tuijottaessaan eteensä ilmestynyttä Kaisan takapuolta.
- Maa järisi ja mannerlaatat liikkuivat, johtaja murahti koettaessaan saada pienen matkalaukkunsa vetoketjua auki.

Johtajan taistellessa vetoketjua vastaan alkoi yksi ja toinen väsynyt matkailija laskeutua asfaltille istumaan, vaikka maa oli jo kohtalaisen viileä. Viimein sihteeri Nanna tuli apuun ja avasi vetoketjun. Toimimattomuuden syyksi paljastui yllättäen Nannan rintaliivit, jotka olivat jollain salaperäisellä tavalla joutuneet johtajan laukkuun. Naama peruslukemilla hän tunki ne jakkupukunsa taskuun.

- Sitten asiaan! Johtaja karjui. - Miten risteily meni, oletteko tyytyväisiä reissuun? Talouspäällikkö voi aloittaa.
- Hienosti sen jälkeen, kun sain itseni irti laivan keittiön pakastimesta, Jaakko piipitti.

Jaakolla oli mennyt jollain tapaa sukset ristiin laivan pääkokin kanssa ja tämä oli kostoksi sitonut meuhkaavan kuikelon kuminauhoilla ison pakastimen kylkeen. Olipa tuo keittiön ammattilainen jättänyt vielä sen pakastimen auki, ikään kuin tehostamaan rangaistusta. Pahaksi onneksi pakastin oli pitänyt sisällään kossupulloja, joista Jaakko oli saanut ongittua yhden itselleen hampaita käyttäen. Korkin auki saaminen hampailla oli vienyt kokonaisen tunnin, mutta se oli kannattanut. Suun ja huulien pientä paleltumaa lukuun ottamatta matka oli ollut hänen mielestään kovin antoisa. Olihan hän viettänyt yhden reissun käsi vessanpyttyyn juuttuneena. Siihen verrattuna pakastimessa kiinni oleminen lähenteli taivasta.

- Hyvä! Entä seuraava, kuka haluaa kertoa miten matka meni? Johtaja karjahteli ja valutteli samalla vahingossa olutta rinnuksilleen.
- Minä kerron herra johtaja, hänen sihteerinsä sanoi.
- No, eihän sinun tarvitse, johtaja sihahti.
- Minä nautin matkasta täysin rinnoin, Nanna aloitti.
- Joo, pienet on sulla nautinnot, Taneli hörähti käsi Kaisa Kielon d-kupin kannuilla.
- Minusta matka oli hyvä idea. Omakohtaisesti pääsin tutustumaan erilaisiin juttuihin tällä matkalla. Ilman tätä firman suomaa mahdollisuutta eläisin aivan erilaisen tietomäärän kanssa, Nanna kaakatti huulet törröllään.

Nanna oli tosiaan tutustunut erilaisiin juttuihin, kuten millä tavalla hänen rintaliivinsä puetaan johtajan matkalaukussa olevan tyttöystävän päälle. Ehkä kaikista hankalinta oli löytää laivalta pumppu kello kolmen aikaan aamuyöllä. Onneksi eräs laivan henkilökuntaan kuuluva miespuoleinen henkilö oli käynyt pienen suostuttelun jälkeen hakemassa sellaisen myymälästä. Se oli tosin maksanut Nannalle puhelinnumeron, mutta toisaalta eihän johtaja ollut kieltänyt jakamasta sen omaa kotinumeroaan laivan henkilökunnalle. Jälkeenpäin Nannaa tosin arvelutti, että mitähän johtaja tuumaa, kun miespuoleinen henkilö tiedustelee hänen vaimoaan ihan lempinimeltä. Nanna oli oppinut jo nuorempana, ettei omalla nimellä kannata harrastaa muuta kuin bingoa ja pitsin nypläämistä.

- Niin, erilaiset jutut ovat elämän suola, kröhöm, johtaja ryki kaljat maassa makaavan talousjohtajan ja Kaisa Kaapin päälle.
- Sataako täällä? talousjohtaja havahtui koittelemaan kämmenselällään ilmaa.
- Turpa kiinni penninvenyttäjä, nyt on toisten aika kertoa miten hienon reissun olen teille reppanoille järjestänyt jälleen kerran!
- Joo, sen ainoan kerran työnjohtaja Kaisa Kielo kihersi Tanelin kouriessa hänen rintojaan aivan ilman mitään estoja.
- Työnjohtaja Kielo, antaapas tulla oma tilitys matkan riemuista, johtaja ärähti.

Kielon puheenvuoron katkaisi kuitenkin vallan tehokkaasti johtaja itse, sillä hänen hikinen ja kaljasta kostea kätensä menetti otteen kaljatölkistä, joka salakavalasti laskeutui johtaja siroille patiineille. Noin kymmenen minuutin perkeleiden latelemisen jälkeen johtaja rauhoittui ja karjui Kieloa aloittamaan matkan kehumisen.

- Mistähän minä aloittaisin? Kielo kihersi.
- Esileikeistä, Taneli hörähti jatkaessaan tuon muodokkaan naisen kourimista.
- Niin no, olihan tämä reissu kaikin puolin sellainen kiireinen ja sanalla sanoen erittäin vauhdikas, hän kihersi viimein.

Kaisa Kielon matka oli alkanut tosiaan kiireen siivittämänä. Hän oli mennä kirmannut kovalla tohinalla hyttiin ja raapaissut siellä vaatteensa pois päältä. Koska Kielolla ei ollut tapana lukita vessan ovea koskaan suihkuun mennessä, oli sinne ängennyt aivan vieras mies heti laivan lähdön jälkeen. Kaisan seistessä alastomana tuon vieraan miehen edessä, oli joku ihme ämmä tullut huutamaan ja mesoamaan jotain miehensä raiskaamisesta. Väistettyään kolme viinipulloa, oli Kaisa saanut jalat alleen ja kirmannut pieni käteen sattunut käsipyyhe pimpin suojana pitkin laivan käytäviä. Onneksi tyttökaverit sattuivat tulemaan vastaan ja hän pääsi omaan hyttiinsä. Väärään hyttiin jääneet matkatavarat ja vaatteet löytyivät helposti, sillä niitä kuskaili myöhemmin illalla laivan käytävää pitkin mies jonka pää oli paketissa ja molemmat silmät turvoksissa. Vaikka Kaisan lempipuuhaa oli päästää Kielon päälle mies kuin mies, ei hän sentään millekään invalidille suostunut antautumaan, vaan soitti laivan turvamiehet paikalle ja passitti häirikön putkaan.

Myöhemmin yöllä Kaisa oli törmännyt aivan mahtavan näköiseen atleettimieheen laivan ravintolassa. Alkaessaan tapansa mukaan tyrkyttää itseään miehelle, oli tämä kaivanut pöydän alta raamatun ja kumauttanut sillä häntä päähän. Maattuaan ensin tunnin tajuttomana pöydän alla, joutui Kaisa parka vielä kuuntelemaan kaksi tuntia miehen latelemia opetuksia, jotka eivät olleet ainakaan raamatusta kotoisin. Se, miksi mies raahasi tuota pyhää kirjaa mukanaan, oli jäänyt hyvin epäselväksi. Päästyään viimein vapaaksi, oli ravintoloissa tullut jo valomerkki ja tyttöjen kanssa jaettu kimppahytti kutsui.

- Hyvä minä, olen järjestänyt vauhdikkaan ja hauskan risteilyn, johtaja innostui kehumaan itseään.

Alkaessaan taputtaa käsiään yhteen, johtaja totesi sen olevan ties kuinka pirun mones virhe tällä perkeleen risteilyllä. Vasta laatikosta otettu ja avattu kaljatölkki levitti suurimman osan sisällöstään hänen ja vieressä makaavan talouspäällikön päälle.

- Saanko minäkin sanoa jotain matkasta? autokuski Matti Körö innostui ja lopetti tavaramerkiksi muodostuneen nenänkaivamisen.
- Kaikilla on PAKKO sano jotain positiivista järjestämästäni matkasta!
- Hienoa, Matti hihkui silmät loistaen. – Niin, matkaani sälytti voimakastakin voimakkaampi sillin haju ja ennen näkemätön kosteus.

Samassa Niina Naakka muuttui todella punaiseksi naamaltaan. Myöskään hänen ilmeensä ei ollut niitä kaikista leppoisimpia, sen Mattikin pisti hyvin merkille tuota 58-vuotiasta naista katsellessaan.

- Jaa mitä, eikö reissuni ollutkaan onnistunut? johtaja tulistui parikymmentä pykälää.
- Oli toki, ei pölissyt kosteuden takia, Matti virnisteli poikamaisesti.
- Hyvä, saat pitää työpaikkasi.

Matilla oli mennyt myös lujaa, olihan hän talon nuorin mies ja ylivoimaisesti tavoitelluin naisten keskuudessa. Hän oli tapansa mukaan käynyt heti vetäisemässä kohtuullisen kondiksen päälle, jotta laivan mahdollinen keinunta olisi vastakkaisessa vaiheessa hänen oman keinuntansa suhteen. Harmittavasti Matti oli joutunut istumaan ruokailussa Niina Naakan viereen. Niina puolestaan oli alkoholin tuomalla varmuudella tarttunut poikaparan kädestä kiinni ja ohjannut sen pöydän suojassa kosteisiin pikkupöksyihinsä. Matin mutsi oli nuorempi, joten kiihkeän vanhanrouvan teko sai nuorukaisen miettimään jotain todella erikoista ”palvelua”.

Ruokailun kuluessa Matti varastoi melkoisen määrän sillin paloja pukutakkinsa taskuun. Jo ruokailun kuluessa hän pääsi sujauttamaan muutaman sillipalasen Naakan käsilaukkuun. Ruokailun jälkeen oli helppo ängetä mukaan naisten toiseen hyttiin ja jatkaa sillin piilottamista. Matti meinasi monta kertaa revetä nauramaan, kun naisen puhuivat vihjailevaisesti lihan piilottamisesta. Vessareissun aikana hän pääsi hieromaan silliä jopa Naakan hammasharjaan ja huulipunaan. Oma vikansa, mitä pitää nimellään varustettua meikkilaukkua vessassa näkösällä. Niinan sängyllä maatessa ja vanhanrouvan kiehnätessä vieressä, Matti sujautti sillejä myös tyynynpäällisen sisälle. Niinan innostuessa halailemaan ja pussailemaan, Matti ujutti viimeiset sillipalat naisen kireiden farkkujen takataskuihin, pari molempiin. Juotuaan vielä suurimman osan naisen viinaksista, Matti kertoi menevänsä isommalle hädälle omaan hyttiin.

Yöllä Matti törmäsi yllättäen Niinaan, kun tämä oli kannella ihmettelemässä voimakasta kalanhajua vanhemman mieshenkilön kanssa. Ohittaessaan heitä, oli Niina tuuminut Matille, että kannattaisi hypätä vaikka mereen jos ei kerran naiset kiinnosta. Kiinnostihan Mattia, mutta mielellään pari vuotta itseä nuoremmat.

- Miten päin tämä avattiinkaan? johtaja ärisi yrittäessään avata uutta kaljatölkkiä.
- Sitä…pitää…ravistella…ensin, Taneli sai vaivoin selitettyä.
- Elä helevetissä, maassa johtajan vieressä makaava talouspäällikkö parahti.
- Hähää, tästä piti nostaa, johtaja riemuitsi saatuaan ravistetun tölkin sisällön suurimmaksi osaksi päälleen.
- Vittu mitä riemua, Miisa nauraa räkätti johtajalle.
- Neiti tai nauta tai mikä ikinä se Miisa onkin, voi jatkaa matkan kehumista, johtaja mulkaisi naisiin päin.
- Joo, minä tuota nautin ihan täysin rinnoin, toisin kuin eräät hyvin höylätyt, Miisa kikatti ja kohdisti katseensa johtajan sihteeriin.
- Vosu, Nanna sihahti.
- Voih, olihan todella ihana reissu, sain jopa herätä muna suussa, Miisa huokaili teennäisen kiihkeästi.
- Se oli kyllä mun muna, Kaisa Kaappi huomautti happaman näköisenä.

Miisa oli kitannut tapansa mukaan viiniä jo taksimatkalla satamaan niin paljon, että alkoi vaihtaa taksimatkan aikana itselleen toisia rintsikoita. Homma meni hetken aikaa ihan hyvin, kunnes taksikuski huomasi sen ja ajoi nurin kaksi liikennemerkkiä. Toisen puolen valo pimeänä ja lokasuoja solmussa taksi kaartoi viimein terminaalin eteen, ja jätti matkustajat kyydistä ilman maksua. Laivalla Miisa onnistui jollain ihmeellisellä tavalla vakuuttaa laivan henkilökunnan miespuoleisille henkilöille olevansa suuri hiustaiteilija. Nirhattuaan tylsillä ruotsalaisvalmisteisilla saksilla kolme päätä ruokottomaan kuntoon, oli totuuden hetki käsillä. Vasta allekirjoitettuaan lupauksen pysyä pois tältä laivalta vähintään kolme vuotta, oli hänet päästetty takaisin juhlimaan, mutta taatusti ilman saksia.

Yö oli mennyt bailatessa ja rällätessä täysin rinnoin, sillä olihan tämä viimeinen risteily tällä valtakunnan kovimmalla bailupaatilla kolmeen vuoteen. Jossain vaiheessa oli tullut väsy ja hän sammui pöytään. Aamu oli ollut sananmukaisesti munanmakuinen, sillä Miisa heräsi suu täynnä kananmunaa. Hyttikavereiden mukaan ei itse pirukaan kuorsaa niin kovaa, joten muna sai toimia äänenvaimentimena Kaisa Kaapin vastusteluista huolimatta. Kaisa olisi käyttänyt ennemmin sukkia tuohon tarkoitukseen.

- Missä se pirun tolppa-Petteri luuraa? Jätit minut vanhan ja sairaan ihmisen tänne viileään ulkoilmaan paleltumaan. Tämä on heitteillejättö. Sitä paitsi minun oluet on siinä kärryssä! taksin vierellä seisova mummeli möykkäsi jalkaa polkien.
- Kyllä rouva, ollaan tulossa. Nämä kärryt on vain niin kovin raskaat, kuului mäessä punnertavan taksikuskin ähinä.
- Nuori mies, oletteko te absolutisti?
- Enhän minä, taksikuski vakuutteli.
- Sitten turpa kiinni juoppo, etten tee teistä valitusta kännissä ajamisesta!

Johtaja Ärtsy katseli ihastunut ilme naamallaan mummelia ja alkoi vaistomaisesti taputtaa mielestään kunnon komentamiselle. Harmittavaa kyllä – kädet toimivat, mutta aivot eivät. Kaljat pärskyivät taas ympäriinsä, aiheuttaen vittuuntunutta puhinaa hänen alaisissaan.

- Jatkakaa matkan kehumista, ettei tarvi alkaa kirjoittaa tähän asfalttiin erotettavien nimiä, johtaja ärisi.
- Minä kehun, oli tämä hyvä reissu, Anni Tiukka kiirehti viittaamaan sillä seurauksella että putosi perseelleen asfaltille.
- Ei olisi kannattanut nousta ylös, Kaisa Kaappi näpäytti laihaa työkaveriaan.
- Minä, minä mahdun sentään muistakin ovista kuin pariovista, Anni sähähti.
- Ei tässä Annin perseet kiinnosta, vaan minun onnistunut reissuni, johtaja palautti alaisensa takaisin ruotuun.
- Totta herra johtaja, reissunne ovat aina kovin onnistuneita. Tällä kertaa pääsin nauttimaan huikaisevista näkymistä. Oikeastaan minulle ei tullut edes mieleeni, että laivalla voi olla näin mielenkiintoista.

Anni Tiukkala oli yrittänyt alkuillasta hurmata kaikkia mahdollisia miespuoleisia matkustajia mahdollisimman tiukalla asullaan, mutta jostain käsittämättömästä syystä flaxi ei ollut toiminut oikein millään tapaa. Käydessään pikatorkuilla hytissä, oli Anni unohtanut sinne silmälasinsa. Koska alkoholi oli kihissyt päähän kahden siiderin voimalla, ei laseilla ollut enää niin väliä. Anni tilasi lisää siideriä ja tuijotteli miehiä nerokkaana naisena siiderilasien läpi.

Jossain vaiheessa yötä luonto kutsui ja Anni suunnisti korot kopisten lähimpään vessaan. Vasta pytyllä istuessaan hänen tajuntaan pureutui vain miesten ääniä. Vessakoppi oli juuri sopivasti pitkän kusirännin päässä. Tajuttuaan tilanteen ja huomattuaan kopin seinässä olevan reiän, oli hän viettänyt loppuyön ruuhkaisimmat vessatunnit nenä kiinni kopin seinässä. Palailtuaan jossain vaiheessa hyttiinsä, olivat matkakumppanit kritisoineet jostain yhtäkkiä tullutta kamalaa kusenhajua, joka ei hävinnyt edes vessaa vetämällä.

- Jostain syystä laivan vessa ei poistanut hajua ollenkaan, Kaisa Kaappi mumisi sämpylä kädessään.
- Ei pidä olla niin herkkis, Anni tiuskaisi mokomallekin mussuttajalle.
- No Kaappi, oliko järjestämälläni matkalla hyvät eväät? johtaja tiedusteli firman tuhdeimmalta tytöltä.
- Omat otin, Kaappi naukui takaisin.
- Eikö reissuni ollut millään tapaa onnistunut? johtaja raivosi ja heitti kädessään olevan kaljatölkin olkansa yli.

Ennen kuin Kaisa kerkesi avata suutaan vastatakseen jotain johtajalle, alkoi sivummalta kuulua tutun mummelin äänekästä mesoamista.

- Saatanan pallero minkä teit! Minun kuusikymmentäkaksi vuonna ostettu läninki on sotkettu eteläsuomalaisella oluella.
- Mummeli vain repii ne retonkinsa ihan yksin, eikä puutu tärkeiden veronmaksajien asioihin, johtaja vastasi ja yritti venyä pituutta tehostaakseen sanomistaan.
- Meillä lährätään vain Lapparilla, mummo kivahti ja potkaisi takaluukkua sulkevaa taksikuskia perseelle. – Avaa se kontti tolppa-Petteri!
- Johtaja, olitte järjestäneet laivalle erinomaisen seisovan pöydän. Matkani oli erittäin onnistunut, sain tutustua sen lihaisaan puoleen todella syvällisesti, Kaisa kiirehti vakuuttelemaan.

Kaisa Kaappi oli tutustunut tyylilleen uskollisesti laivan seisovan pöydän antimiin reilulla sadan prosentin intohimolla. Ollessaan jo kolmannella kattauksella ties minkä firman pöydässä, oli Kaisa ihastunut lihaa leikkaavaan kokki Makkoseen. Makkonen oli luvannut tarjota hytissään villisikafilettä työvuoronsa jälkeen, ja Kaisa oli myytyä naista välittömästi. Tosin hyttiin sisälle astuessa oli käynyt ilmi, että villisika oli karannut fileineen ja jättänyt jälkeensä vain epämääräisessä kunnossa olevan hytin. Koska Kaisa oli nokkela tyttö ja laiva satamassa, oli ongelma pian ratkaistu. Kaisa tyttö soitti kokki Makkosen puhelimella rannan tuntumassa olevaan riistaravintolaan ja tilasi miehen luottokortilla kaksi riekkolautasta lisukkeineen laivaan. Tulli tosin meinasi syödä annokset, mutta viimein ne saapuivat hytin ovelle kovin hämmentyneen lähetin toimittamana. Kaisan mielestä karanneen villisian sijasta nautitut kahdensadan euron arvoiset riekkolautaset maistuivat todella hyviltä. Jostain syystä kokki Makkonen ei saanut alas palaakaan riekoista. Kaisa sai, myös Makkosen annoksen. Lähtiessään Kaisa totesi, että olisihan sitä voinut pannaki, jos joku olisi sellaisen ottanut suoraan puheeksi. Kävellessään massu täynnä laivan käytävää, oli matkaa säestänyt vaimean kiroilun ohella kummallinen paukutus.

- Minäkö seuraava? Niina Naakka havahtui Kaisan kommentin jälkeen.
- Ääh, en minä jaksa kuunnella noin vanhan naisen selityksiä meren parantavasta voimasta ja vaihdevuosien tuomista ongelmista. Äänesikin on alkanut narisemaan, johtaja ärähti ja sai heti perään päähänsä kaljatölkin.

Taksin takana seisova mummeli oli saanut käteensä kaljatölkkejä ja antoi eläkeläispowerin puhua. Ilmassa oli parhaimmillaan yhtä aikaa kolme kaljatölkkiä. Kaapelikehräämön työntekijät väistelivät parhaansa mukaan tölkkejä, joita tuli mummelin viskomana kokonainen laatikollinen.

- Tulta, tulta, mummeli vaahtosi tyhjä pahvilaatikko kädessään.
- Ei se ole pyssy, taksikuski rauhoitteli asiakastaan.
- Nuija tolppa-Petteri, sytytä tämä laatikko, niin poltetaan tämä autonpaska varoitukseksi noille!
- Tämä…on kyllä…minun autoni.
- Ei se mitään, voin ottaa toisen vossikan.
- Minne se rouva olikaan menossa? taksikuski kiirehti vaihtamaan puheenaihetta.
- Ajetaan Pariisiin, siellä on tiukempi meininki, mummeli tokaisi ja hyppäsi ikäisekseen kovin ketterästi Mersun takapenkille.
- Osuiko keneenkään? johtaja tiedusteli henkilökunnaltaan.
- E-ei kait, oli vähän huonosti sihdattua olutta, Taneli Pönäkkä sopersi maatessaan maassa Kaisa Kielon päällä.
- Hyvä, sillä en olisi pitänyt hetkeäkään palveluksessa sellaista henkilöä joka ei kykene liikkumaan tarpeeksi liukkaasti. Mitenkäs se tämän reissun kehuminen? Oliko Pönäkkä ja Bitti vielä kehuneet minua, häh?
- Minä, minä tapasin elämäni naisen, Harri Bitti sopersi pullonpohjalasiensa takaa.
- Ketä kiinnostaa, johtaja ärähti ja nosti maasta yhden mummelin syytämistä oluttölkeistä.
- Sillä oli sellainen peli, joka otti sisään muita nopeammin. Se piti kyllä aikamoista ääntä session aikana, mutta lopuksi se kyllä hiljeni, Harri Bitti alkoi selittää tohkeissaan.
- Haba on saanut pibaa, Haba on saanut pibaa, Taneli alkoi hoilottaa tehden samalla Kaisa Kielon päällä erittäin kuvaavia eleitä kropallaan.
- HP:tä, minä pääsin testaa sen HP:tä, Harri mutisi.
- Mirriksi sitä meillä päin sanotaan, Taneli hörähti ja sai koko kanalauman kikattamaan ylipainoiselle atk-gurulle.
- Se oli läppäri, se HP.
- Oliko hyvä reissu, oliko? johtaja alkoi karjua naama punaisena.
- Oli, vitun hyvä reissu, henkilökunta vastasi melkein yhteen ääneen.
- Kuuluuko täällä soraääniä? johtaja murahti kuullessaan jotain viereltään.
- Anteeksi, minä pieraisin, Kaisa Kaappi voivotteli hämillään.

Johtaja vaati henkilökunnaltaan kolmetoistakertaiset ”eläköön johtaja” huudot, ennen kuin hän lupasi kertoa mitä varten koko matkalla ollut henkilökunnan ydinryhmä oli kutsuttu kasaan. Kolmeentoista kertaan pääsi vain Matti, muut uupuivat jo seitsemännen jälkeen.

- Olen päättänyt antaa teille joululahjan, johtaja kertoi naama loistaen.
- Kiva, kerrankin jotain konkreettista, Anni ilahtui.
- Saatte pitää työpaikkanne toistaiseksi, johtaja pamautti uutisen päin henkilökunnan naamaa.
- Häh? Taneli havahtui.
- Tosin tämä matka vähennetään tammikuun palkasta. Olisin ottanut sen jo marraskuun viimeisen päivän palkasta, mutta halusin antaa teille mahdollisuuden ostaa minulle kallis joululahja.

Samalla johtajan taju pakeni. Vielä tammikuun alussakaan hänelle ei ollut selvinnyt, että minkä helvetin takia pää oli ollut kipeä koko joulukuun. Tajunnanmenetykselle ei löytänyt syytä edes firman sopimuslääkäri. Tosin johtaja oli pistänyt merkille, että lääkäri taisi olla aika juoppo ja kykenemätön ammattiinsa. Lekurin sivupöydällä oli ollut nimittäin 10 pulloa kallista konjakkia.