etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

26.11.2006

Pikkujoulu ravintolassa

Valkoinen tilataksi pysähtyi suoraan Long Livel -ravintolan eteen ja jätti kyydissä olevat matkustajat jalkakäytävälle. Autosta noussut seurue koostui kuudesta ihmisestä, kolmesta naisesta ja kolmesta miehestä. Ajankohta oli marraskuun lopun lauantai. Seurue vaikutti olevan lähes samanikäistä, paitsi yksi mies, joka oli muita huomattavasti vanhempi. Portsarina toimiva harmaatukkainen kiinalainen katseli seuruetta kumarasta asennostaan ja loihti huulilleen hymyn toivottaessaan seurueen tervetulleeksi.

- Telvetuloa Long liveliin, me teemme illastanne elämyksen.
- Mä keksin, alankin myydä r-kirjaimia kiinalaisille, Kauko, tuo luojan armosta myyntimieheksi päässyt sliipattu takatukka hörähti eteisessä.
- Hiljaa idiootti, täällä pitää käyttäytyä, Ismo, juuri 50 vuotta täyttänyt porukan nestori murahti.
- No, no lapset, 24-vuotias Jarmo puuttui keskusteluun porukan nuorimpana.

Naiset seurasivat miehiä hiljaa, sillä kukaan ei jaksanut vielä tässä vaiheessa iltaa nauraa Kauko myyntitykin tuhanteen kertaan kerrotuille jutuille. Tämä porukka oli naapureita, kavereita, entisiä duunikavereita ja kummin kaimoja keskenään. He olivat pitäneet jo yhtä jonkin aikaa ja päättivät nyt viettää pikkujoulua oman porukan kesken. Syynä omaan pikkujouluun oli se, että tyttöjen työpaikat eivät sellaista järjestä. Kaukon työpaikka sellaisen järjesti, mutta häntä ei ollut kutsuttu mukaan jostain kumman syystä. Ismon työpaikan ohjelmasta huolehti pappi, joten hän jätti sen jälleen kerran välistä. Jarmo puolestaan totesi, että hänen työpaikan sadan miehen ja tasan yhden naisen pikkujoulu ei ollut häntä varten.

- Kuka varasi pöydän? Leena, 25-vuotias blondi kimitti narikassa.
- Elvis, mutta se kerkesi jo kuolla, hahahaa, Kauko alkoi nauraa.
- Minä, Ismo ilmoitti pitkää partaansa kammaten.
- Eikö tuo ole kamala? Maija, 28-vuotias virkamieslauta osoitteli Ismon partaa.
- No jaa, se lämmittää kuulemani mukaan kivasti jalkovälissä, Ismo myhäili ja iski silmää porukan tosikolle.
- Minä en nyt…oikein ymmärtänyt, Maija kurtisteli kulmiaan.
- Ei se mitään, minä tajusin, Laila, 36-vuotias rehevä punapää repesi nauramaan.

Seurue ohjattiin Long Livelin erääseen pöytään ja tarjoilijat alkoivat kantaa Ismon tilaamia ruokia. Tarjoilijoiden saatua sapuskat pöytään muu seurue katseli Ismoa kysyvästi.

- En minä vielä kenenkään eväitä kerinnyt syödä, mies puolusteli itseään.
- Ei kun tuota, missä se jouluruoka on? Maija avasi suunsa.
- Tässä, Ismo sanoi ja taitteli tarjoilijan tuoman punaisen kyltin katkarapulautasen päälle.

Kylttiin oli piirretty kultatussilla joulutontun kuva ja alla oli teksti: ”Joululuoka”.

- Tiedättekö muuten miksi kiinalaiset eivät pidä R-kioskeja? Kauko huomasi tilaisuutensa koittaneen.

Kukaan ei tiennyt tai sitten ei välittänyt, sillä miehen heittämä kommentti ikään kuin hävisi ilmaan, ilman pienintäkään reaktiota. Hetken muita katseltuaan myös Kauko alkoi lappaa lautaselleen kulhoissa olevia ruokia. Seurueen ruokaillessa tarjoilijat kävivät tuomassa lisää syötävää, vieden välillä pois likaisia astioita ja tyhjiä ruokakulhoja. Noin kahden tunnin ruokailemisen ja kiinalaisen oluen juonnin jälkeen seurue alkoi olla jo aika vauhdissa.

- Nyt tekisi mieli pukkia, Leena tirskui.
- Mitäpä sitten jos pukki ei pidä pienistä tisseistä, Kauko hörähti ja osui suoraan Leenan arimpaan kohtaan.
- Isot ovat munat, sanoi närhi kun tuijotti mikroskooppia, Maija heitti takaisin kipakan kommentin.

Maijan rintavarustus oli jopa pienempi mitä Leenalla, mutta virkanaisen itsetunto oli joka suhteessa enemmän kuin kohdallaan, joten hän ei jäänyt sanattomaksi Bemarilla ajavan sliipatun myyntitykin edessä.

- Täällä on näköjään myös disco, Jarmo hihkui dj:n aloitellessa levynpyöritysurakkaansa.
- Meillä elämys, meillä myös fleetime vessa, eräs tarjoilija tuli selittämään pöydän viereen.
- Oukei, meikällä on full-time kusihätä, joten tehkääs tilaa mun jormalle, Kauko meuhkasi ja nousi ylös pöydästä.

Tarjoilija väisti humalaista kaupparatsua, joka käveli ensin päin pöydän vieressä olevaa kukkaruukkua. Käteltyään kukkaa, Kauko sai kroppansa oikeaan suuntaan ja lähti kohti vessaa. Vessan ovella mies pysähtyi, sillä ovessa ei ollut kahvaa.

- Vittu, kun jäi ne liisipuikot kotiin, Kauko hörötteli ääneen oven edessä.

Hetken ovea katseltuaan hän tönäisi sitä kädellään ja ovi avautui yllättävänkin kevyesti sisälle päin. Vessan oven sulkeutuessa hänen takana, Kauko totesi joutuneensa pitkään käytävään. Hän lähti askeltamaan sitä pitkin horjuvin askelin. Parin minuutin kulkemisen jälkeen käytävän oikealla puolen avautui ovi, suoraan hänen edessään. Oviaukosta astui käytävälle alaston nainen tonttulakki päässään.

- Ohoh, oletkos sinä minun pikkujoululahja? Kauko henkäisi.
- Ei, vaan olen erään kansanedustajan se mitä ei ole olemassakaan, nainen vastasi ja palasi samaan huoneeseen josta oli tullutkin.

Kauko katseli hetken suljettua ovea, mutta jatkoi kuitenkin matkaa. Puhe kansanedustajasta meni niin korkealta, että hän katsoi parhaakseen olla puuttumatta sellaiseen keskusteluun. Tiedä vaikka nainen olisi seuraavaksi ottanut puheeksi eduskunnan ja siinä sitä sitten olisi oltu, kuin ääkkönen öökköskirjan kannessa. Käveltyään käytävää vähän matkaa, avautui jälleen ovi hänen edessään ja käytävälle astui joulupukki pelkät tangat jalassa.

- Houdi, joulupukki huikkasi Kaukolle.
- Söivätkö porot vaatteesi? mies vastasi joulupukille.
- Täh? joulupukki katseli Kauko kuin hullu puurolautasta.
- Vaatteet, porot, sytyttääkö? Kauko koetti selittää joulupukille.
- Ei, nyt ei ymmärrä, joulupukki sanoi ja riisui tangansa.

Tangojen alta paljastui valtava vehje, jolla joulupukki alkoi ruiskia pitkin seiniä, osuen jopa katossa olevaan keltaista valoa tuottavaan lamppuun. Lamppu sihisi hetken kuin saunan kiuas, kunnes poksahti ja sammui.

- Kauko, Kauko, kuului etäältä jotenkin tutulla äänellä.
- Armoa, älä kuse mun päälle, Kauko huusi ja laittoi kädet kasvojensa suojaksi.
- Onko hella sailas? kuului läheltä esitetty kysymys.
- Kauko, vessaanko sinä olit menossa? Jarmo kysyi ja otti miestä tukevasti molempien kainaloiden alta.
- Joo, niin sinne minä…varmaan olin, Kauko mumisi ympärilleen katsellen.
- Voih, on se niin säälittävää nähdä suomalainen mies puku päällä ja räkä poskella, Laila katseli pöydästä vessan ovella sekoilevaa Kaukoa.

Jarmo kävi taluttamassa Kaukon vessaan, jossa kaupparatsu sai jälleen jalat kantaviksi. Varmistettuaan kaverinsa selviämisen, Jarmo palasi istumaan pöytään.

- Hello beuatiful lady! musta, arviolta kaksimetrinen mies sanoi pöydän vieressä Lailalle.
- Oooh, hello! hän vastasi kiinalaisen oluen humistessa päässä.
- I want you, really I want you, tuo tumma ja komia vakuutteli punapäälle.
- Yes, me too, me too, Laila huokaili huulet törröllään mustaa hurmuria kohti.
- Se nuolee mun korvaa, mitä mä teen? Lailan vieressä istuva Jarmo kähisi Ismolle.
- Paha sanoa, kun se puhuu vielä jotain kieliäkin, Ismo katseli punapäätä, jonka kieli oli Jarmon korvassa.
- Yes, fuck me, fuck me so haaaaard! Laila suorastaan kiljui puristaessaan Jarmon reittä.
- Ai saatana, sattuu! Jarmo karjaisi naisen kynsien upotessa hänen jalkaansa.

Jarmon karjaisu sai aikaan sen, että Laila tajusi kenen reittä oli puristellut ja kenelle hän oli kommenttinsa esittänyt. Vilkaistuaan kanssasisariaan, hän nousi ylös ja poistui vaivihkaa naistenhuoneen suuntaan. Vessan ovella häntä tuli vastaan Kauko.

- Ou beibe, mä kaihdinta vasten sua rynkyttää tahtoisin, mies mölisi silmää iskien.
- Sorry boy, meillä ei ole kaihtimia.
- Äääh, ei se mitään, me voidaan kyllä naida vaikka liikenneympyrässä, mikäli se on jollain tapaa helpompaa.
- Haise pahalle, Laila tuhahti Kaukolle ja poistui vessaan.

Kauko vilkaisin sulkeutunutta ovea ja jatkoi sen jälkeen matkaa pöytää kohti. Päästyään pöydän luo, hän istahti ensimmäiseen vapaaseen paikkaan, joka oli Lailan paikka. Kukaan pöydässä olleissa ei enää noteerannut paikan vaihtamista, vaan jatkoivat juttujaan. Leena tilitti tapansa mukaan sitä, miten miehet eivät huomaa häntä pienien rintojen takia. Maija puolestaan lohdutteli kanssasisartaan sillä, että hänellä oli vieläkin pienemmät rinnat, eikä yhtään miestä ollut jäänyt saamatta. Jarmo kuunteli naisten puheita naama punaisena, yrittäen samalla saada stondistaan laskemaan. Ismo istui tyynen rauhallisena sikari hampaissaan, kuin olisi ollut kaiken tämän ulkopuolella.

- Ismo, oletko koskaan saanut pillua pikkujoulussa? Kauko aloitti keskustelun.
- Pari kertaa on haju tarttunut, mutta eipä niistä tosimies toisille juttele.
- Hähää, oliko ensimmäinen kerta silli ja toinen silakka? Kauko hörötteli.
- Tiedätkö Kauko, mistä tietää milloin suussa on kalanmaku ja milloin sitä itseään? Ismo heitti.
- En…mä…sitä koskaan ole ajatellut.
- Että minä säälin tuollaisia muikun nussijoita ja sillin lutkuttajia, Ismo ilmoitti partaansa sukien.
- En…minä…
- Et tosiaankaan kun et edes tiedä naisen ja kalan eroa, Ismo keskeytti Kaukon vuodatuksen.

Tällä välin olivat tarjoilijat käyneet jakamassa jokaiseen pöytään tonttulakit, jotka tuli vetää päähänsä ravintolan tontturiehaa varten. Dj:n mukaan tarjolla olisi myös pukkia, mikäli naiset malttavat olla kilttejä ja antautuvaisia. Leena levitti vaistomaisesti jalkojaan tuon kuultua, sillä olisiko tässä hänen tilaisuutensa saada jotain kurkkua kummempaa, ilman että kukaan mainitsee jotain pienistä rinnoista. Samassa Laila palasi takaisin vessasta posken punaisina, kuin joulukuusen punaisin käpy.

- Missä sinä? Maija sipisi ystävättärelleen.
- Siellä, siellä oli mies, Laila huohotti.
- Missä?
- No vessassa tietysti. Se oli kusella yhdessä kopissa ilman, että ovi oli lukossa.
- Älä?
- Joo, ja minä menin siihen koppiin, Laila sulki silmänsä sitä kertoessaan.
- Tekikö se sinulle jotain pahaa? Leena uteli väliin.
- Vittu, se teki todella hyvää, oih, Laila selitti silmät kiinni.
- Hullu, sinä annoit sille, Leena kivahti.
- Eipäs, kun minä pyysin ja sain, Laila nosti nokkaansa.
- Älä? Leena katsoi ystävätärtään silmät suurina.

Leena ei voinut uskoa alkuunkaan, että hänen ystävättärensä oli käyttäytynyt yleisen ravintolan vessassa, kuten oli kertonut. Sehän oli kamalaa, sillä vessoistahan saattoi saada vaikka mitä tauteja, ja ne tappavat todella tehokkaasti, vaikkakin hitaasti.

- Nyt humpataan, Maija kiljaisi ja hyppäsi ravintolan pöydälle dj:n laittaessa soimaan dirlandaa kappaleen. Onneksi tarjoilijat olivat keränneet kaikki astiat turvaan, joten hänellä oli tilaa missä tanssahdella, varsinkin kun pojat keräsivät kiireesti tuoppinsa pois pöydältä.
- Irtoo se lanne näemmä pienemmälläkin perseellä kun tarpeeksi yrittää, Kauko sönkötti virkamiesnaista katsellen.

Maija ei noteerannut miehen höpinää, vaan jatkoi rietasta tanssimista. Maija tunsi itsensä helvetin vapaaksi, kuin olisi ollut jossain etelän aurinkorannoilla yläosattomissa, auringon hivellessä hänen pienten rintojen keskellä olevia isoja kovettuneita nännejään. Siinä pyörähdellessään hän tunsi etelän aurinkorannan hiekan narskuvan hampaidensa välissä. Tunnelma oli kuin viime kesänä Turkinmatkalla.

- Hei, kävikö sille miten pahasti? hänen idylinsä rikkoi kauhistunut karjaisu.
- On…se vielä ainakin hengissä, joku vastasi.
- Maija, oletko kunnossa? kuului samassa Leenan esittämä kysymys korvan juuressa.
- Joo, ollaan vielä pari tuntia tässä auringossa, hän kuuli oman äänensä vastaavan.
- Haloo, hei haloo, heräähän nyt, kuului tällä kertaa Ismon äänellä.
- Mitä, häh? Maija havahtui ja avasi silmänsä.
- Nouse ylös ja pue jotain päällesi, Ismo kehotti naista.

Maija nousi istumaan ja tajusi olevansa siinä tissit paljaana. Hiekka suussa ei ollut tullut Turkkilaiselta hiekkarannalta, vaan Helsinkiläisen ravintolan lattialta. Myöskään se hänen äsken kuulemansa meren kohina ei ollut peräisin merestä, vaan valtaisasta häntä ympäröimästä ihmismassasta. Joku ojensi hänelle rintsikat, jotka hän puki päällensä pientä häpeää tuntien. Saatuaan paidan päälle, paikalla olleet ihmiset alkoivat palailla omiin pöytiin ja tanssilattialle.

- Olispa ollut videokamera, niin olis Parisin video köykäistä tavaraa ton äskeisen rinnalla, Kauko selitti tohkeissaan kädet viuhtoen.
- Moi! todella kurvikas brunette seisahtui Jarmon viereen.

Jarmo vilkaisi ensin muita pöydässä istuvia, mutta tuo brunette katsoi häntä silmiin ja hymyili niin nätisti kuin nuori nainen vain voi. Nainen oli pukeutunut mustaan minihameeseen ja valkoiseen ohueen toppiin, joka oli kaikista päätellen aika kovilla. Päässään sillä näytti olevan tonttulakki, jonka alta pitkät hiukset pistivät esiin.

- He-hei! Jarmo sai viimein koottua itsensä.
- Tule, mennään tanssimaan, nainen sanoi ja nappasi miestä kädestä.
- Mi-minä en…
- Minä taas haluan. Olen muuten Mari, mikä sinun nimesi on? nainen esittäytyi kiskoessaan tuota hieman vastahakoista nuortamiestä tanssilattiaa kohti.
- Ja-jarmo minä.
- Kiva pylly sulla, Mari ilmoitti ja kouraisi miestä takapuolesta.
- Uuuh, Jarmo huokaisi ja totesi jäykkien hetkien jälleen alkavan.
- Vau, mä tunnen jotain, Mari henkäisi painautuessaan miestä vasten dj:n aloittaessa juuri hitaan kappaleen.
- E-eikö tällainen musiikki ole outoa kiinalaisravintolassa, Jarmo ihmetteli ja koetti ottaa etäisyyttä naiseen.
- Pidätkö muuten Jarmo vanhemmista naisista?
- Pi-pidänhän minä, äiti on ihan mukava ihminen.
- Ai niinkö, no sittenhän tässä ei ole mitään hätää, Mari iski silmää.

Jarmo luuli pääsevänsä kuin koira veräjästä hitaan kappaleen jälkeen, mutta mitä vielä. Tanssiessaan yhtä soittoa jo kuudetta hidasta kappaletta Jarmo alkoi ihmetellä mokomaa menoa. Nainen oli hänessä kiinni kuin ketsuppi hänen ainoassa kravatissa, joka tosin oli nyt kotona kaapissa.

- Pissahätä, Jarmo keksi yllättäen kovin ovelan suunnitelman.
- Sopii, mä tulen kanssa.
- Joo, mennään vaan, Jarmo huokaisi, sillä naisethan käyvät tunnetusti naistenhuoneessa.

Mari otti jälleen Jarmoa kädestä ja lähti astelemaan peppu korostetusti keikkuen kohti vessoja. Miehen yllätykseksi nainen kääntyikin vessojen kohdalla vasemmalle ja käveli invavessan kohdalle, jonka oven hän avasi.

- Mi…
- Tänne vaan, niin ei tule ahtaanpaikankammo, Mari tempaisi hämmentyneen miesrukan sisälle vessaan.

Jarmo katseli paniikissa, kun Mari meni peilin eteen ja alkoi tarkistella meikkiään. Hetken peilin edessä pyörittyään nainen laittoi kätensä hameen alle ja riipaisi pienen pienet pikkarit jalastaan. Ne hän tunki hymyillen Jarmon toiseen etutaskuun. Samalla naisen käsi siveli miehen vehjettä taskun kautta.

- Tu-tuota, minua ei enää pissatakaan, Jarmo kähisi naama punaisena.
- Eikö se pitänytkään paikkansa, että pidät vanhemmista naisista? Mari katsoi häntä hymyillen.
- Joo, joo, kyllä se pitää.
- Hienoa, odotatko hetken, minun pitää soittaa ensin yksi puhelu, nainen sanoi ja kaivoi käsilaukustaan simpukkamallisen kännykän. – Äiti, se pitää vanhemmista naisista, joo on sillä, totta kai äiti, ei, ei minua haittaa, selvä, heippa!

Jarmo kuunteli ja katseli ihmeissään naista joka jutteli äitinsä kanssa. Jotenkin siinä tilanteessa oluen sumentamissa aivoissa kävi pari selvempää ajatusta. Miten noin nuori nainen voi udella, että pitääkö hän vanhemmista naisista ja miksi se soitti äidilleen?

- Nähdään, Mari huikkasi ja avasi vessanoven lukosta.
- Mitä, sinä, nyt? Jarmo kähisi naisen perään.

Ovi kerkesi pamahtaa kiinni eikä hän saanut vastausta esittämäänsä kysymykseen. Katseltuaan hetken sulkeutunutta ovea, Jarmo astui ovelle ja tarttui sen kahvaan. Kuin tilattuna ovi avautui, osuen melkein hänen nenäänsä. Avautuneesta ovesta astui vessaan arviolta nelikymppinen nainen, joka oli kuin yksi yhteen vanhennettu painos Marista.

- Moikka, mä olen Kisu, nainen sanoi lukitessaan samalla vessanoven.
- Ja-jarmo vaan, mies esitteli itsensä.

Nainen käveli päin Jarmoa ja työnsi häntä niin pitkään taaksepäin, että mies joutui istahtamaan vessapytyn päälle. Muitta mutkitta kireisiin mustiin housuihin pukeutunut nainen istahti Jarmon syliin ja alkoi keinuttaa takapuoltaan. Jarmo tunsi olevansa tajuttomuuden rajamailla tässä vaiheessa. Nainen hänen sylissään oli todella kovanluokan pakkaus. Muodot olivat enemmän kuin kohdallaan, niin kohdallaan, että nyt oli vaarassa käydä vanhanaikaisesti.

- Avaatko itse, vai autanko minä? Kisu nousi ylös ja otti kiinni Jarmon housujen vetoketjusta.
- Minä avaan, minä avaan ihan itse, Jarmo korotti ääntään, sillä nyt oli hänen vuoronsa näyttää kuka oli mies!
- Hei, on se saanut aivotärähdyksen, soittaisiko joku ambulanssin, sanoi ääni Jarmon takaa.
- Ei tarvi, minä saan sen itse esille, Jarmo yritti vakuutella käsi vetoketjulla.
- Vittu, missä se lähin kukkamaljakko on? kuului nyt Ismon äänellä.
- En minä mitään kuk…

Samalla hetkellä Jarmon naamalle osui maljakollinen rakkautta ja substraalia, joka oli höystetty jonkun kännikalan tumppaamilla stumpeilla. Vähitellen nuorenmiehen taju oli siinä tilanteessa, että hän tajusi makaavansa selällään tanssilattialla. Dj seisoi hänen vierellään kädet puuskassa ja kiroili suomalaisten sikojen juhlimistapoja.

- Missä se nainen, se Mari? Jarmo kysyi.
- Marja se nimi oli, esiin työntyi arviolta sataviisikymmentäkiloinen pitkähiuksinen brunette, jonka tonttulakki oli jäänyt pieneksi varmaan jo kuusivuotiaana.
- Ei, ei kun se hoikka jolla oli äiti mukana.
- Äitii, Jarski tahtoo nähdä taas sut, Marja huusi kuin hinaaja, lähimpien ihmisten pidellessä korviaan.

Hetken päästä Marjan vierelle tuli tytärtään hieman pitempi ja tuhdimpi aurinkoisesti hymyilevä nainen. Nainen astui Jarmon eteen ja tempaisi miehen ylös kuin lapasen. Laskeuduttuaan tukevasti lattialle, Jarmo ei yllättynyt millään tavalla, että tuo tukeva äitihahmo oli häntä reilusti pitempi.

- Vittu mikä pukki, vei kapakan kauneimmat naiset, Kauko nauraa räkätti Jarmon vierellä takoen tätä hartioihin.

Nyt tuo luojan armosta myyntitykki iski kätensä sanalla sanoen kyynärpäitä myöten tukeviin naisiin, sillä sekä äiti että tytär nappasivat Kaukoa käsivarsista ja lähtivät retuuttamaan sliipattua takatukkaa kohti ravintolan toista päätä, siis sitä missä lamputkin olivat ravintolan muuta osaa huomattavasti himmeämmät. Jarmo huokaisi helpotuksesta ja lähti Ismon perässä kohti omaa pöytää.

- Onko pää pipi, mami voi puhaltaa, Leena tuli Jarmon viereen tämän istuuduttua vapaaseen tuoliin.
- Minä en oikein ymmärrä, hän raapi kipeytynyttä päätään.
- Hyvinhän sinun kävi, ajattelisit Kaukoa, Leena hihitteli sivellessään itseään vuotta nuoremman miehen päätä.
- Sitä paskaa ei kannata kenenkään ajatella, Maija ilmoitti oman kantansa Kauko-asiaan.
- Minä tuota, taidan käydä vähän kävelemässä, Ismo ilmoitti, sillä olut alkoi vihdoin ja viimein humista myös hänen nupissaan.

Ismo oli isokokoisin ja eniten harjoitellut alkoholin suhteen, joten ihan heti ei oluet hänen nupissaan temppuja tehnyt. Nyt hän alkoi tuntea olevansa aika juubassa, kuin nuoruutensa villeinä vuosina. Vanhastaan hän tiesi sen, ettei siinä tilanteessa auta jäädä pöytään istumaan, vaan piti olla liikkeellä, ettei sammahtaisi. Sammumisen sattuessa hän kun ei herännyt kuin vasta seuraavana aamuna ja silloinkin yleensä Kisahallissa.

- Ai anteeksi, Ismo soperteli leveään hameeseen pukeutuneelle naiselle, jolla oli päällään vaikka kuinka hitosti koruja.
- Ei se mitään, nainen vastasi hämmentävän hiljaisella äänellä.
- Minä olen Ismo, Ismo korotti ääntään.
- Hei Ismo, vastaus tuli aivan yhtä hiljaisella äänellä.
- Tanssitaanko? Ismo keksi äkkiä ratkaisun liikkeellä olemiseen.
- Odota, minä kierrän tuolta, ääni vastasi.

Ismo katseli edessään olevaa koreaa naista ja mietti mistä tässä muka pitäisi kiertää, sillä nainenhan seisoi hänen edessään. Toiminnan miehenä Ismo tarttui naista lanteilta ja tempaisi hänet itseään vasten niin että se suorastaan sattui.

- Neiti voisi ajaa ainakin parran, Ismo hymähti ja lähti taluttamaan partneriaan kohti tanssilattiaa.
- Ismoo, Ismoo, kuului naisen viehko ääni nyt takavasemmalta.
- Vikise sinä vaan, minä poika se vien, Ismo röyhisti rintaansa ja pyöräytti naisensa paremmin hollille tanssilattian reunalle päästyään.
- Kuka pelkele tanssi minu joulukuusi kanssa? alkoi yhtäkkiä kuulua papatus itämaisella aksentilla.
- Mitä nyt? Ismo havahtui tuntiessaan tiukan otteen olkapäässään.
- Maksa ekstla, mikäli tanssi kanssa minu joulupuu, paikalle ilmestynyt kiinalainen mies selitti.
- Kuulitko, tuo väittää, että…, Ismo kääntyi seuralaistaan päin, joka seisoi tanssilattialla latvatähti vinossa.
- Puu tänne, kiinalainen vaati.
- Pidä havusi, se pisteli aika ikävästi, Ismo tuhahti ja asteli takaisin pöytäänsä.
- Ismo, minä haluaisin kokeilla sitä sinun partaa jalkovälissä, Maija kikatti silmät harittaen miehen istahdettua raskaasti huokaisten tuolille naisen viereen.

Ismo oli niin hämärän rajamailla, ettei hän edes kyennyt vastaamaan tuolle virkamieslaudalle, joka oli aikaisemmin kaunistellut hänen partapuheitaan. Maija jopa laittoi kätensä miehen jalkoväliin ja hieroi sitä riettaasti. Tällä välin Leena ja Jarmo olivat poistuneet tanssimaan hitaita. Maija puolestaan oli löytänyt jostain kaksosveljet ja tanssi molempien kanssa yhtä aikaa.

Puoli neljän aikaan ravintolasta sammuivat valot. Kaikki siellä olleet luulivat pilkun tulleen, mutta tällä kertaa se vain muuttui pisteeksi. Parin minuutin epätietoisen hiljaisuuden jälkeen jostain kajahti itämaisella aksentilla huuto.

- Hella pelkele, sähkölasku olla maksamatta!
- Eiköhän mennä, nyt jo hieman selvinnyt Ismo kaappasi Maijan kainaloonsa ja lähti suunnistamaan taskustaan kaivamansa pienen avaimenperälampun turvin kohti ulko-ovea.

Saatuaan kynttilän voimin valaistusta narikasta vaatteensa, hän ja Maija poistuivat kadulle. Kadulla oli paljon muitakin ihmisiä, osalle vain oli sattunut mukaan hämärästä johtuen väärät ulkovaatteet.

- Kato, Kauko! Maija hihkaisi nähdessään tutun miehen.
- Ei se jouda, Ismo hörähti huomattuaan miehen rimpuilevan kauhunsekainen katse naamallaan kahden ison naisen välissä.

Kadulle sataneeseen tuoreeseen lumeen jäi naisten neljävitosten väliin kaksi sirompaa vanaa Kaukon kengistä. Kaukon kadotessa näkyvistä tyttöystäviensä kanssa kadulle ilmestyivät Leena ja Jarmo sekä melkein heidän vanavedessään Laila kahden samannäköisen miehen kanssa.

- Meille vai teille molemmille? Laila kysyi miehiltä.
- Molemmille, kaksoset vastasivat tasan yhtä aikaa ja kolmikko lähti astelemaan katua alaspäin.
- Miten olisi tytöt jos tekisitte tänä yönä jotain repäisevää vanhalle miehelle, Ismo iski silmää Leenalle ja Maijalle.
- No eikä! Jarmo parahti, sillä hän oli juuri saanut vaihdettua ensimmäiset suudelmat Leenan kanssa.
- Tsot tsot poju, vanhat on käytettävä ensin loppuun, Ismo iski silmää.
- Mitähän se nyt? Leena sipisi Maijan korvaan.
- Odottakaas hetki, pitää käydä tuolla nurkalla, Ismo ilmoitti.

Kolmikko jäi pohtimaan Ismon kommentteja ja mietti jo hetken nopeaa poistumista paikalta. Koska ystävää ei jätetä, niin he jäivät odottelemaan partasuun paluuta. Jonkin ajan päästä Ismo palasi ostoskärryjen kanssa.

- Niin? Jarmo kurtisteli otsaansa.
- Nyt saatte tytöt panna parastaan, sillä meikä sammuu kohta ostoskärryihin, Ismo sanoi ja könysi isoihin markettikärryihin.

- En varmaan työnnä, Ismohan asuu ihan helvetin kaukana, Leena parahti.
- Lue tuosta, Ismo virnisti ja heitti naiselle avaimet.
- Täh, tämähän on tää sama katu, nainen nikotteli.
- Jep, tuo seuraava ovi tuon porttikongin jälkeen. Katos, äitee vaihtoi hiippakuntaa ja jätti asuntonsa mulle, Ismo nauroi naisten hölmistyneille ilmeille.

Vaikka matka oli lyhyt, sai kolmikko tehdä töitä aivan tosissaan, että he saivat ostoskärryihin sulloutuneen miehen kyseisen oven eteen. Viimein he olivat portaiden edessä ja Ismo nousi kärryistä avaamaan oven avaimilla, jotka Leena oli antanut hänelle takaisin.

- Mitä nyt? Maija katsoi Ismoa silmiin tämän seistessä oviaukossa.
- Mennään katsomaan mistä pienet tonttutytöt on oikein tehty ja testataan kutittaako se parta sittenkään niin kovasti.