etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle
8.12.2013
Joulukuu oli iloista aikaa, olihan se pikkujoulujen luvattu kuukausi. Näin oli myös Mauri Räkätillä. Mauri oli onnellisesti naimisissa, tai noh, oli ainakin naimisissa. Onnellisuus kun riippui siitä kuka kysyi ja koska. Jos kysyjä oli oma vaimo, avioliitto oli onnellinen, jos taas joku läheinen työkaveri, niin suurempaa helvettiä ei maa päällään voinut kantaa, kun heidän avioliitto. Siitä hyvästä ison firman osastopäällikkö oli saanut monta kertaa lohtupiparia muualtakin kuin Annaksen rasiasta.
Oli firman vuotuisten pikkujoulujen aika ja ilmassa oli taikaa. Mauri oli vetänyt parhaimman puvun päälle. Vain reppahousut lähtivät pikkujouluihin farkuissa tai muissa työvaatteissa. Tosimies oli puku päällä lähes paikassa kuin paikassa. Pitihän se jollain tapaa tehdä pesäero hänen ja duunareiden välillä. Mauri käveli hymy korvissa pitkin firman käytävää, kun vastaan tuli uusi tummatukkainen sihteerikkö. Tämä pysäytti Maurin ja kuiskasi miehen korvaan:
- Ei varmaan haittaa jos minulla ei ole mitään tämän hameen alla.
Mauri virnisti, homma oli siis tuonkin naisen suhteen selvä. Toisilla riitti kun vain oli oma komea itsensä. Kyllä nelikymppisellä riitti vientiä vielä tuollaisten hieman alle kolmikymppisten parissa. Maurin käsi hakeutui naisen pakaroille. Kevyesti puristaen hän vastasi:
- Hieman myöhemmin, aloitan kohteliaisuuden takia vanhemmasta päästä.
Neito kihersi ja jatkoi matkaa huojahtelevin askelin. Firman pikkujoulutilaisuus oli alkanut virallisesti vasta tunti sitten, mutta lähes jokainen oli tankannut jotain miestä tai naista väkevämpää jo jokusen tunnin. Mauri vilkaisi kelloa, se oli kohta seitsemäntoista. Samassa vastaan tuli kaksi farkkumölöä. Niiksi Mauri ja muut johtajat kutsuivat farkuissa viihtyviä varastopuolen ihmisiä, kuten nyt vaikka trukkikuskeja. Harmittavasti firman säästöpolitiikka oli johtanut siihen, että myös varaston pikkujoulut pidettiin samaan aikaan ja samoissa tiloissa. Ennen paperin pyörittäjät ja duunarit olivat juhlineet erillään. Harmittavasti uudella toimarilla oli duunaritausta, joka oli toinen syy yhteisille pikkujouluille. Se toi muka yhteishenkeä osastojen välille.
- Hiki, Mauri tokaisi farkkupukuisten kohdalla.
Toinen nosti käsivarttaan, nuuhkaisi kainaloaan ja totesi:
- Eilinen Axe on kerinnyt jo hieman väljähtyä.
Mauria puistatti, että ihan Axea ja joka toinen päivä. Reppanat olivat huonojen mainoksien uhreja. Onneksi he kulkivat eri suuntiin, niin tässä käytävällä kuin uraputkessakin. Mauri käveli juhlatilan ovelle ja avasi sen. Samassa alkoi taputus, ja toimitusjohtaja ilmoitti:
- Sieltähän se meidän kantava voima Mauri tulee. Eiköhän skoolata miehelle hänen tekemästään ansiokkaasta työstään firman hyväksi. Tähän pitää sanoa, että jopa vaimoni kiitteli minua siitä kun meillä on Mauri talossa.
Toimitusjohtajan vaimo ei ollut firmassa töissä, mutta hän oli silti tuttu näky miehensä työpaikalla. Mauri tiesi mistä toimarin vaimo kiitteli. Hyvästä työstä tietenkin, mutta ei suinkaan firman hyväksi. Toimitusjohtaja oli niin paljon reissussa, että jonkun piti huolehtia vaimon hyvinvoinnista. Pieni nyyhkytarina omasta avioliittohelvetistä oli saanut nekin polvet erkanemaan toisistaan jo useamman kerran.
- Kiitos Anselmi, Mauri kiitteli toimitusjohtajaa. – Kerro Pirjolle terveisiä.
- Nyt syömään, toimitusjohtaja komensi.
Väki kävi pöytään ja Mauri huomasi, että hän oli joutunut istumaan kahden koko firman seksikkäimmän naisen väliin. Oi miten hänellä olikin karismaa ja vetovoimaa. Ruokailun tuoksinnassa hän hiveli naisia ja naiset kiehnäsivät häntä vasten. Silli alkoi tuoksahtaa muualtakin kuin lautaselta.
Ruokailun jälkeen suoritettiin arvonta, jossa oli perinteisesti joku kunnollinen pääpalkinto. Ensin arvottiin suklaarasioita ja joulutarvikelaatikoita. Lopuksi oli pääpalkinnon arvonnan aika. Tällä kertaa se oli viikon etelänmatka Kanarialle. Kyseiset saaret eivät olleet Maurin suosikkikohde, mutta hotelli oli hyvä ja matkaan sisältyi täydellinen ylläpito kahdelle. Mauri katsoi arpalippunsa numerosarjaa, kun onnettarena toimiva toimarin sihteeri alkoi luetella sitä.
- Täällä, Mauri nosti kättään ja sai aikaan raivoisan taputusmyrskyn.
Viime arpajaisten jälkeen Mauri oli ollut viikon Lapissa ja sitä edellisten arpajaisten jälkeen välimeren risteilyllä. Vanhempia reissuja hän ei enää muistanut, niitä kun oli niin paljon. Mauri käveli toimitusjohtajan luo, joka kätteli tätä ja ojensi lahjakortin. Sihteeri pussasi häntä poskelle ja halasi tulisesti. Omalle paikalle päästyään Maurin kimpussa alkoi hääriä niin naimattomia kuin naimisissakin olevia naisia. Jokainen halusi mukaan matkalle. Valinnasta tulisi jälleen vaikea, firmassa kun oli kovin paljon erittäin hyvännäköisiä ja antavia naisia. Moraali tuntui olevan kovin kadonnutta, mutta sehän ei herra osastopäällikköä häirinnyt, vaan päinvastoin.
- Minulla on hyvin aikaa miettiä kuka lähtee mukaan, Mauri ilmoitti kiehnääville naisille.
Naiset katsoivat Mauria ihaillen, kun tämä käveli pikkujouluja varten rakennetulle baaritiskille. Ennen pääesiintyjää oli aikaa ottaa muutama konjakki. Mitään muuta Mauri ei juonut, se kun oli herrojen nestemäistä herkkua. Baaritiskille hänen viereen tuli farkkumölö, joka tilasi Koffin tölkissä.
- Kas kun ei Sakua, Mauri hörähti ja sai farkkumölön luikahtamaan nopeasti pois takavasemmalle.
Kolmen konjakin ja lukuisten flirttailujen jälkeen oli pääesiintyjän aika. Se oli Maurin suosikkiartisti, joka oli saatu tilaisuuteen todella lyhyellä varoitusajalla. Kiire oli tullut sen vuoksi, kun Mauri ei ollut osannut päättää kahden erityyppisen esiintyjän välillä. Vääntö oli käyty stand-up- ja musiikkiesiintyjän välillä. Tällä kertaa musiikki voitti. Vähäpukeinen naisartisti nousi lavalle ja veti huiman shown. Viimeisen kappaleen alkaessa nainen pyysi Maurin lavalle ja he esittivät loppuhuipentuman duettona. Mauri oli ottanut lauluntunteja ja laulu sujui erittäin hyvin. Oli syytäkin, sillä firma oli kustantanut tunteja jo kahden vuoden ajan, kaksi kertaa viikossa. Kappale loppui ajastaan, mutta vihellys- ja taputuskonsertti ei meinannut laantua ollenkaan. Se vaan tuntui yltyvän ja yltyvän ja siirtyvän vain jotenkin lähemmäksi Mauria. Viimein Maurin korvaan alkoi sattua.
- Mitä helvettiä? Mauri ähkäisi.
- Sitä vaan helvetin juoppo lapamato, että herätyskello on soinut jo varmaan viisi minuuttia!
Maurin silmät rävähtivät auki ja hän huomasi tuijottavansa papiljottipäistä vaimoaan. Nainen oli kuin itse piru, silmät kiiluivat vihreinä pimeässä makuuhuoneessa. Lisäksi Maurin vasen korva oli vaimon pihtiotteessa. Ei ollut ihme, että sattui niin saatanasti.
- Irti helvetin hullu, olen jo hereillä, Mauri tiuskaisi.
Herra osastopäällikkö nousi sängystä ja raahautui keittiöön. Vaimo kuului huutelevan makuuhuoneesta, ettei juoppo lapamato kolistelisi niin kovaa, kun hän ei saa nukuttua. Mauri seisoi keskellä keittiön lattiaa tekemättä mitään ja mietti minkä verran hamppuköysi maksaisi, tai vitunko väliä sillä hinnalla olisi.
Aamutoimet olivat nopeat, kahvinkeitin heitti kahvit pöydälle ja lattialle sillä välin kun Mauri kävi suihkussa toteamassa, ettei lattiakaivo vedä vieläkään. Vaimolla oli stressin takia sen sortin karvanlähtö, että sitä varisi paaleittain molemmista päistä ja joka hiton viemäri koko asunnossa oli tukossa kaksi kertaa päivässä. Se ei naurattanut enää edes huoltoyhtiön koiranleukaa. Tyyppi oli lopettanut vastaamisen Maurin soittoihin.
Juomattoman aamukahvin ja viemärin hajun voimin Mauri kampesi itsensä pihalle ja liisari-Volvon luo. Rivitaloyhtiön ärsyttävin naapuri seisoi Volvon luona ja hymyili kuin olisi lotossa voittanut.
- Huomenta, Mauri urahti.
- Juu, mutta ei hyvää, eikä ainakaan sinulle, ehehehee, naapuri repeili.
- Ihan sama, Mauri ärähti ja istahti autoon.
Virta-avaimen kääntäminen sai aikaan vain naks-äänen. Uusi yritys ja sama ääni. Tässä kohtaa naapuri koputti sivuikkunaan. Mauri avasi oven ja katsoi miestä kysyvästi. Tämä alkoi selittää:
- Siinä on ollut valot päällä koko yön. Eukon kanssa laitettiin veto päälle, että kestääkö aamuun saakka. Ei kestänyt, eukko voitti.
- Grrrr, ei tullut sitten mieleen tulla sanomaan, Mauri ärisi.
- Juu, tai oikeastaan ei, kun oli se veto.
Mauri ei voinut ymmärtää, että mikä autossa mätti. Eihän tässä pitänyt jäädä valot päälle. Saatana, kiinalainen paska. Naapuri katsoi Mauria ja sanoi:
- Heitän sinut junalle jos Ooppelin kyyti kelpaa.
- Kiitos, kelpaa kyllä, Mauri kiitteli.
Naapuri heitti Volvottoman osastopäällikön läheiselle juna-asemalle. Onneksi sentään juna tuli ajoissa ja sieltä sai otettua konnarilta lipun. Vasta junassa Mauri muisti, että tänään oli firman vuotuiset pikkujoulut.
- Perkeleen, perkelee, perkele, hän kirosi ääneen.
Ne pikkujoulut, niinpä niin. Nyt hänellä oli päällään yksi kulahtaneimmista puvuistaan. Se oli jo vuosia vanha arkipuku. Uusin puku oli pesulassa ja se oli pitänyt noutaa eilen. Vaan kun koiran vatsa oli mennyt ruikulle ja vaimo oli vaatinut häntä viemään pirun piskin eläinlääkäriin.
Junamatkan aikana Maurilla oli aikaa ajatella asioita. Mieleen palautui yöllinen uni, joka oli ollut niin totta kuin uni vain voi olla. Ehkä päivä muuttuu vielä unen kaltaiseksi kun hän pääsee töihin. Muutama konjakki ja kaikki rullaa taas kuin unelmat konsanaan. Nuorempana häntä oli sanottu meisseli-Mauriksi ja sen nimen hän oli ottanut käyttöönsä nyt vanhempana. Sillä sai monen henkilön naaman venähtämään, niin samaa kuin eri sukupuolta olevan.
Viimein herra osastonjohtaja oli töissä, vain puolisen tuntia myöhässä. Töihintuloajalla ei sinällään ollut merkitystä, sillä pomot kulkivat miten halusivat. Niinpä Mauri asteli sisälle firman alaovesta ja astui hissiin. Siellä seisoi firman toimitusjohtaja Anselmi. Toimari nyökkäsi ja sanoi paheksuvalla äänensävyllä:
- Kävin katsomassa autohallissa, että missä olet. Ja hmm, eikös me tänään olla puettu kuten tilaisuus edellyttää?
- Me, tai siis minä olen pahoillani. Koira ja auto olivat rikki, Mauri soperteli.
- Hmm, ei kait vaan ole taas jäänyt putki päälle, nuuh! Toimitusjohtaja nuuhki.
- Valot jäivät päälle autoon, Mauri kiirehti selittämään.
- Oliko se koiran syy? Anselmi uteli.
- Ei, sillä on paskatauti.
Hissi pysähtyi oikeaan kerrokseen ja kaksikko hajautui omille teilleen. Mauri kiirehti huoneeseen ja majoittui sinne koko päiväksi. Vasta myöhemmin illalla hän tuli sieltä ulos. Olikin jo hiton nälkä. Mauri käveli hymy korvissa pitkin firman käytävää, kun vastaan tuli uusi tummatukkainen sihteerikkö. Tämä pysäytti Maurin ja kuiskasi miehen korvaan:
- Tiedätsä mitä, mulla alkoi tänään menkat, eli nyplää ihan itse omaa meisseliäsi. Olet muuten helvetin räjähtäneen näköinen. Menisit kotiin nukkumaan. Niin, ja haisetkin jotenkin oudolta, khihihiii…
Mauri irvisti, eipä kannattanut tälläkään kertaa yrittää tuota päiväunta. Naisille ei tuntunut mikään riittävän, ei edes osastopäällikkö. Kyllähän nelikymppisellä johtajalla pitäisi olla vientiä vielä tuollaisten hieman alle kolmikymppisten parissa. Maurin käsi hakeutui taskuun ja omia palleja puristaen mies vastasi:
- Oli vähän vaikea aamu, auton kanssa ongelmia.
- Vai auton, sinullahan on se kiinalainen Volvo. Voi ressua, firman muut pomot ajavat Bemareilla, mutta niillähän onkin munaa ihan eri malliin mitä sulla, reppana, khihihii…
Neito kihersi ja jatkoi matkaa huojahtelevin askelin. Firman pikkujoulutilaisuus oli alkanut virallisesti vasta tunti sitten, mutta lähes jokainen oli tankannut jotain miestä tai naista väkevämpää jo jokusen tunnin. Mauri vilkaisi kelloa, se oli kohta seitsemäntoista. Samassa vastaan tuli kaksi farkkumölöä. Niiksi Mauri ja muut johtajat kutsuivat farkuissa viihtyviä varastopuolen ihmisiä, kuten nyt vaikka trukkikuskeja. Harmittavasti firman säästöpolitiikka oli johtanut siihen, että myös varaston pikkujoulut pidettiin samaan aikaan ja samoissa tiloissa. Ennen paperin pyörittäjät ja duunarit olivat juhlineet erillään. Harmittavasti uudella toimarilla oli duunaritausta, joka oli toinen syy yhteisille pikkujouluille. Se toi muka yhteishenkeä osastojen välille.
- Luuseriii, toinen farkkumölö totesi Maurin kohdalla.
Toinen nosti käsivarttaan, nuuhkaisi kainaloaan ja totesi:
- Ei haise hiki, toisin kuin meidän meisseli-Maurilla, ehehehee. Joko se on alkanut Maurilla pysyä meisseli kädessä vai vieläkö äitisi tulee apuun kun pitää tehdä miesten hommia?
Mauria puistatti, että noidenkin piti tulla vastaan ja aukoa päätään. Ei mitään käytöstapoja. Reppanat olivat huonojen kasvatustapojen tulos. Kehtasivat vielä muistuttaa Mauria nuoruudesta, josta saakka hän on kantanut meisseli-Mauri lempinimeä. Koulussa piti ruuvata jotain puukäsityötunnilla, eikä hän osannut käyttää meisseliä. Onneksi nuo tyypit kulkivat eri suuntiin, niin tässä käytävällä kuin uraputkessakin. Mauri käveli juhlatilan ovelle ja avasi sen. Samassa alkoi taputus, ja toimitusjohtaja ilmoitti:
- Väistätkö vähän Mauri, että Anna pääsee tänne ottamaan vastaan firman vuotuisen palkinnon. Eiköhän skoolata Annalle hänen tekemästään ansiokkaasta työstään firman hyväksi. Tähän pitää sanoa, että jopa vaimoni kiitteli minua siitä kun meillä on Anna talossa.
Toimitusjohtajan vaimo ei ollut firmassa töissä, mutta hän oli silti tuttu näky miehensä työpaikalla. Mauri tiesi mistä toimarin vaimo kiitteli. Annalla ja toimarin vaimolla oli suhde ja hän oli joskus kännipäissään yrittänyt iskeä molempia. Sillä kertaa tuli turpaan tuplasti. Toimitusjohtaja oli niin paljon reissussa, että jonkun piti huolehtia vaimon hyvinvoinnista ja se oli Annan tehtävä. Mauri oli kokeillut heittää omaa nyyhkytarinaa avioliittohelvetistä, mutta sille oli naurettu koko firmassa ja joku oli tehnyt siitä pilakuvankin ilmoitustaululle.
- Kiitos Anselmi, Anna kiitteli vuolaasti toimitusjohtajaa. – Kerro Pirjolle terveisiä.
- Nyt syömään, toimitusjohtaja komensi.
Väki kävi pöytään ja Mauri huomasi, että hän oli joutunut istumaan kahden koko firman pahimman sikailijan väliin. Miten tänään voikin taas mennä kaikki pieleen. Ruokailu oli aika väkinäistä, sillä vieruskaverit söivät kuin siat ja nauraa räkättivät joka asialle. Maurilta meni täysin ruokahalu ja hän yritti kompensoida oloa vetämällä viiniä kaksin käsin. Toimitusjohtaja huomasi sen ja puisteli päätään.
Ruokailun jälkeen suoritettiin arvonta, jossa oli perinteisesti joku kunnollinen pääpalkinto. Ensin arvottiin suklaarasioita ja joulutarvikelaatikoita. Lopuksi oli pääpalkinnon arvonnan aika. Tällä kertaa se oli viikon etelänmatka Kanarialle. Kyseiset saaret eivät olleet Maurin suosikkikohde, mutta hotelli oli hyvä ja matkaan sisältyi täydellinen ylläpito kahdelle. Mauri katsoi arpalippunsa numerosarjaa, kun onnettarena toimiva toimarin sihteeri alkoi luetella sitä.
- Tämähän on ihan eri sarjaakin, Mauri puhisi ja ryttäsi lapun.
Mauri oli voittanut kerran arpajaisissa, silloin kun jostain ihmeen syystä matkapalkinnon tilalla oli ollut veitsisarja ja leivänpaahdin. Ne oli saatu lahjoituksena silloisen toimitusjohtajan ystävän firmasta ja vaatimuksena oli ollut, että se setti oli arpajaisten pääpalkinto. Kyllä oli naurua piisannut, kun Mauri pokkasi sen voiton. Oletko matkaillut veitsen terällä ja riittikö lomalla paahtoleipää, oli ollut vakiojuttuja vielä viikkoja loman jälkeen. Tällä kertaa matkalahjakortin pokkasi vasta taloon tullut trukkikuski. Miehellä oli kuusi lasta ja vaimo raskaana. Mauri puhisi, että mitä tuokin läskimaha tekee kahden hengen matkalla. Hänelle se olisi kuulunut. Trukkikuski heilutteli matkalahjakorttia päänsä päällä ja ilmoitti:
- Vaimo ei pääse matkalle, joten otan Jaskan kaveriksi Kanarialle.
Kukaan ei meinannut väistää Mauria, kun tämä käveli pikkujouluja varten rakennetulle baaritiskille. Ennen pääesiintyjää oli aikaa ottaa muutama konjakki. Mitään muuta Mauri ei juonut, se kun oli herrojen nestemäistä herkkua. Baaritiskille hänen viereen tuli farkkumölö, joka tilasi Koffin tölkissä.
- Tiedätkö millaiset paskavarpaat ovat talloneet niitä rypäleitä joista tuo litku on saanut alkunsa? Minä en ainakaan joisi, hähähää, farkkumölö räkätti.
Kolmen konjakin ja lukuisten tönimisten jälkeen oli pääesiintyjän aika. Se oli myös Maurin suosikkiartisti, joka oli saatu tilaisuuteen todella lyhyellä varoitusajalla. Kiire oli tullut sen vuoksi, kun Anna ei ollut osannut päättää kahden erityyppisen esiintyjän välillä. Vääntö oli käyty stand-up- ja musiikkiesiintyjän välillä. Tällä kertaa musiikki voitti. Vähäpukeinen naisartisti nousi lavalle ja veti huiman shown. Viimeisen kappaleen alkaessa nainen pyysi Annan lavalle ja he esittivät loppuhuipentuman duettona. Mauri oli pyytänyt päästä myös esiintymään kun halukkaita oli etsitty. Koelaulussa oli vain kaikki mennyt niin pieleen kuin vain voi mennä. Anna taas oli ottanut lauluntunteja ja laulu sujui erittäin hyvin. Oli syytäkin, sillä firma oli kustantanut tunteja jo kahden vuoden ajan, kaksi kertaa viikossa. Kappale loppui ajastaan, mutta vihellys- ja taputuskonsertti ei meinannut laantua ollenkaan. Se vaan tuntui yltyvän ja yltyvän ja siirtyvän vain jotenkin lähemmäksi Mauria. Viimein Maurin korvaan alkoi sattua.
- Mitä helvettiä? Mauri ähkäisi.
Mauri avasi silmät ja totesi makaavansa korva kiinni isossa kaiuttimessa. Hänen kädestään oli ottanut pihtiotteen firman toimitusjohtaja. Ilmankos siihen sattuikin niin perhanasti.
- Sinun taitaa olla aika lähteä kotiin vaimon viereen. Soitin jo hänelle, on anopin kanssa sinua vastassa firman alaovella. Sinun kannattaisi tehdä jotain tuolle alkoholiongelmallesi. Keskustellaan siitä lisää ensi viikolla, toimitusjohtaja sanoi.