etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

8.4.2007

Nettideitti

Jaakko Lepänjuurta jännitti suunnattomasti hänen sovitellessaan uutta verryttelytakkia päälleen vessan pelin edessä. Koska hänen elämässään oli päässyt käymään tuuri, siis oikein tuurien tuuri, eikä nyt ollut tosiaan kyse siitä Tuurissa olevasta kyläkaupasta. Jaakko oli saanut säädettyä netissä olevan deittiprofiilinsa niin imevään kuntoon, että siihen oli kuuden kuukauden kyttäämisen jälkeen napannut kiinni yksi viehättävä sinkkunainen, Leila Kataja. Jo heidän puihin viittaavat sukunimensä sai Jaakon luottamaan siihen, että tuleva suhde on täynnä tulista rakkautta ja täyttä touhua makuukammarin puolella.

Vaikka Jaakko oli jo 45 vuotta, oli hän täpinöissään kuin teinivuosinaan, siis silloin kerran kun naapurin Maisa pyysi treffeille navetan taakse. Niistä tuli hänen elämänsä lyhyimmät treffit, sillä Maisalle tarkoitettu pusu meni jotenkin ohi tytöstä ja hän tuli pussanneeksi lehmänläjää. Tuosta nyt oli jo niin paljon aikaa, että Jaakon tapainen tosimies saattoi sille jo nauraa – kahden promillen perjantaijuubassa. Olihan Jaakko ollut ihan naimisissakin, yhden venäläisen naisen kanssa. Sitä kesti kuusitoista päivää ja mies oli putsattu kuin Suomi sotakorvausten maksussa. Ei antanut se nainen, otti vaan ja raskaimman kautta.

Nyt elämä hymyili todella leveää hymyään vessan haljenneen peilin kautta. Verryttelypuku oli aivan uusi, Anttilan tarjouksesta ostettu. Kengät olivat tosin vanhat, mutta sentään air-jotain. Olivat olleet uutena kuusi vuotta takaperin helkutin kimmoisat kävellä. Jaakko halusi olla, kuten oli profiilissaan kertonut, sellainen huoleton ja rennosti pukeutuva keski-ikää lähestyvä nuorukainen. Jotta nuorekas olemus pääsisi todella näkyviin, hän oli laittanut verryttelypuvun takin alle t-paidan, jossa oli teksti ”Anna mulle piiskaa”. Se oli myyjän mukaan vitun siisti paita, joten pakkohan se oli Leilalle kelvata.

Lavuaarin reunalla ei ollut mitään kauneudenhoitotuotteita, vaan puolillaan oleva kossuputeli, sellainen perhekoko. Työkaverit olivat opastaneet, että tosimies ei ole viikonloppua selvin päin edes naisen takia. Jaakko piteli nenästä kiinni ja kulautti lisää kosanderia kitusiinsa, sillä tottahan työpaikan naistenmiehet tietää miten naisten kanssa pelataan. Ei hän halunnut mikään nyhvö olla näissä asioissa ja sitä paitsi kossu toi lisää varmuutta, kuten myös pituutta hänen 165 pitkään vartaloonsa. Työkavereiden kehotuksesta hän oli tosin laittanut profiiliin mitaksi 185 senttiä ilman sukkia. Häntä kyllä hieman mietitytti naisen suhtautuminen asiaan, sillä Leila ilmoitti olevansa 180 pitkä, vartaloltaan hoikka ja entinen balettitanssija. Poikien mukaan naiset nyt ovat niin tyhmiä, etteivät ne mitään huomaa, edes tuollaista parinkymmenen sentin heittoa pituudessa. He kehottivat Jaakkoa tarjoamaan tytölle sitä itseään, niin unohtuu tuollainen pieni pituusvirhe, jonka voi aina selitellä näppihäiriöksi.

Tarkalleen kello kuusi Jaakko asteli pihalle ja siellä odottavaan mustaan Mersu-taksiin, jonka hän oli tilannut paikalle jo kuusi päivää aikaisemmin. Varmistaakseen auton saapumisen, hän oli soittanut sen kuskille joka päivä kaksi kertaa ja varmistanut, että auto on varmasti ajallaan hänen pihalla.

- Rentorenki ravintolaan, kiitos, Jaakko ilmoitti kuljettajalle.
- Etuovelle vai henkilökunnan sisäänkäyntiin? kuljettaja murahti.
- Minä menen aina etuovesta, olenhan maksava asiakas.
- Siis etuovelle, taksikuski puri huultaan.

Matkan aikana Jaakko kerkesi ihmetellä kerran jos toisenkin matkan kestämistä. Hän vilkuili digitaalista rannekelloaan huolestuneena, sillä treffit olisivat tasan kahdeksantoista kolmekymmentäkuusi pöydässä numero kuusi. Kolmekymmentäkuusi sen takia, että siitä oli helppo muistaa pöydän numero ja pöydännumerosta se kolmekymmentäkuusi. Jokainen asia piti sitoa yhteen mahdollisimman tarkkaan Jaakon mielestä.

- Tasan neljäkymmentäkuusi euroa ja kuusikymmentä senttiä, taksikuski ilmoitti auton pysähtyessä ravintolan etuovelle.
- Tasan? Jaakko kummasteli summaa.
- Voin minä pyöristää sen neljäänkymmeneen seitsemään euroon jos herra niin haluaa.
- Ei, minä maksan aina tasan, tässä, Jaakko ojensi kuljettajalle punaisen säästöpossunsa.
- Mitä minä tällä teen?
- Lasket siitä tasarahan, haluan olla täsmällinen.
- Oi kiitos, kuljettaja murahti ja alkoi ravistella säästöpossun avatun luukun kautta rahoja kouraansa.
- Pääseeköhän niillä lopuilla takaisin? Jaakkoa uteli ääneen kuljettajan rätnätessä lantteja.
- Vittu, ei paljon kiinnosta.
- Tai jos minä vaikka kävelen käsi kädessä, Jaakko huokaili ääneen.
- Pitäähän niitä ihmisellä unelmia olla, taksikuski hymähti ojentaessaan puolillaan olevaa säästöpossua takaisin Jaakolle.
- En minä unelmoi, minä elän jalat maassa todellisessa maailmassa.
- Nuuh, tuo eau de kossu on ainakin todellista, joten hyvää iltaa vaan ja menestystä illan riennoissa.
- Kiitos, olen otettu tuosta, Jaakko totesi noustessaan mustasta taksista suoraan isoon kuralätäkköön.

Taksi lähti kivet ropisten paikalta. Jaakko ei kiinnittänyt siihen enää mitään huomiota, sillä nyt hänen piti saada säästöpossu jemmaan Alepan muovikassiin ja kassi narikkaan. Onneksi ravintolaan ei ollut vielä tähän aikaan mitään sisäänpääsymaksua, vaan sinne pääsi vielä pelkällä narikkamaksulla.

- Anteeksi, Jaakko sanoi törmätessään ajatuksissaan narikan edessä pyllistelevän rehevän naisen takapuoleen.
- Hei, perseellekö meinaat heti käydä? nainen tirahti.
- En, kun pyysin anteeksi. Olin hyvin ajatuksissani, olen nimittäin menossa tai siis tulossa treffeille.
- Saat, mutta vain anteeksi, hähähää.
- Kiitos, Jaakko tuijotti ison naisen piukkaakin piukempaa leninkiä.

Nainen sai jätettyä narikkaan ulkovaatteensa ja hävisi raikuvan pierun saattelemana ravintolasaliin. Jaakko pidätteli hengitystään jättäessään narikkaan verryttelypuvun takin ja Alepan muovikassin. Kassia ojentaessa hänellä kävi mielessä, että olisikohan ne kolikot pitänyt jakaa arvon mukaan kahteen tai kolmeen erilaiseen säästöpossuun? Nyt se oli kuitenkin myöhäistä, joten verkkareita hieman ylemmäksi ja nokka kohti ravintolasalia. Salissa Jaakko käveli edes taas, mutta ei saanut silmiinsä kuutospöytää, ei sitten millään. Viimein hänen oli pakko tiedustella sitä eräältä tarjoilijalta. Tämä viehättävä nuori neito ohjasi hänet pöytään, jossa istui narikan luona pyllistellyt valtaisa amatsoni.

- O-onko tämä pöytä numero kuusi? Jaakko kuuli itsensä kysyvän.
- On tämä ollut viimeiset viisi vuotta, tarjoilija hymyili ja veti tuolin esiin pöydän alta.
- E-entä tuo tuossa? Jaakko viittoili tuhtia tyttöä.
- Tähän listaan on merkitty varaus kahdelle, tarjoilija katseli kädessään olevaa paperia.
- Oletko sinä Kataja, se Leila Kataja?
- Olen ja sinä olet nähtävästi se satakahdeksankymmentäviisisenttinen Jaakko Lepänjuuri, naisen viskibasso helisytti viereisten pöytien kristalleja.
- Niin, sama mies, tai siis melkein kun minulla tuli pieni häiriö sen pituuden suhteen, mutta vain ihan pieni.
- Vittu, sähän olet minua vain tisseihin asti, Leila tuijotti Jaakkoa silmiin.
- En minä, siis niin lyhyt ole.
- Häh, meinaatko että nämä roikkuu jotensakin polvissa? Leila kosketti poveaan.
- Jos minä tuota istun tähän alas, Jaakko mutisi naama punaisena.

Tilanne oli hieman vaivautunut, mutta Jaakko sai jotenkin tilattua tarjoilijalta pullon talon viiniä. Vastapäätä istuva nainen kiskoi tupakkaa ketjussa eikä sanonut sanaakaan varmaan kymmeneen minuuttiin. Jaakko yritti hymyillä, mutta se taisi mennä kuitenkin lähinnä irvistelyn puolelle.

- Tuota, pukeudut siis rennosti, kuten profiilissa lupasit, Leila avasi suunsa.
- Joo, nämä ei kiristä ja sitä paitsi näissä lenkkareissa, näet sä nämä, on sellaiset air-jotain, Jaakko nosti jalkaansa.
- Olet vakiduunissa vai?
- Joo, myyntijohtaja kuten kerroin.
- Entä asunto, omako?
- On kyllä, jokainen kahdeksantoista neliötä on maksettu.
- Verrattoman hauska seuramies?
- Kyllä, mutta nyt jännittää hieman.
- Sinkku.
- Olen joo.
- Harrastat kuntosalia ja golfia sekä ulkomaanmatkailua.
- Se salikortti pääsi vanhaksi kun äiti ei muistanut uusia sitä dementian vuoksi. Kerran ajelin kaverin Golfilla, oli se ihan hyvä peli. Olen minä ulkomailla käynyt paljonkin. Tallinna on hyvin tuttu paikka ja Hammerfesti myös. Minulla olisi kuvia sieltä Hammerfestistä, haluatko nähdä?
- En, sillä minä inhoan Etelä-Ruotsia, nainen kivahti.

Samassa tarjoilija toi viinipullon ja kaatoi siitä Jaakolle siivun lasinpohjalle. Ennen kuin mies kerkesi ottaa lasia käteen, oli Leila napannut sen ja kulauttanut aineen suuhunsa.

- Hyvää, tuo samalla toinen pullo, nainen ilmoitti tarjoilijalle ja tilasi perään läskisoosin tuplaläskeillä.
- Mi-minulle samanlainen, Jaakko änkytti nopeasti.
- Haet siis seuraa tositarkoituksella? Leila uteli.
- Minä en ole koskaan harrastanut mitään kevyitä suhteita, tuota siis tarkoitan irtosuhteita, Jaakko korjasi nopeasti tajuttuaan naisen valtavan koon.
- Hyvä, en voi sietää sellaisia seksin vonkaajia, kuten profiilissani kirjoitin.
- Tuota, oletko sinä tosiaan entinen balettitanssija? Jaakko rohkaistui kysymään.
- Kyllä, eikö sitä muka huomaa?
- Eh, johtuu varmaan tästä valaistuksesta, en huomaa.
- Minä harrastin sitä kolmekymmentä vuotta sitten.
- Oletko sinä tosiaan neljäkymmentävuotta vanha?
- Kyllä, vaikka näytänkin kolmekymppiseltä. Eikö olekin ihmeellistä miten naiset pysyvät nuorekkaina verrattuna miehiin?

Jaakko katseli naista ja mietti miltä nuorekas nainen näyttää. Hänen edessään istuva nainen oli hänen äitiään huomattavasti nuorempi mutta näöltään samaa luokkaa kuin hänen alkoholisoitunut mummonsa. Mummo oli ryypännyt vaarin kuoleman jälkeen kolmekymmentä vuotta putkeen ja oli aika tavalla Leilan kanssa samannäköinen ja oloinen.

- Käytätkö paljon alkoholia? Jaakko tiedusteli deitiltään.
- Harvoin ja vain seurassa, entä itse?
- Minä otan kyllä joskus yksin kotona.
- Hyh, minä en kyllä periaatteessa treffaile juoppoja, mutta olkoon tämän kerran, Leila ilmoitti ja karjui perään tarjoilijaa tuomaan itselleen lisää viiniä.

Jaakko katseli silmät suurina kun tarjoilija vei hänen deitin tyhjentämän toisen viinipullon pois ja toi tilalle uuden. Itse hän ei ollut saanut vielä edes yhtä lasillista tyhjäksi.

- Oletko ollut pitkään siellä Huori42 deittipalstalla? Jaakko herätteli keskustelua pitkällisen tauon jälkeen ruokailun lomassa.
- On minulla profiili ollut siellä kuusitoista vuotta, entä sitten?
- Ei mitään, kunhan utelin. Minä laitoin omani vasta kuusi kuukautta sitten.
- Ja deittiä on pukannut vai? Leila tuijotti Jaakko suoraan silmiin.
- Aika paljon, oikeastaan ruuhkaakin, mies höpötteli niin omia, että hämmästyi itsekin moisesta palturista.
- Niin minäkin. Et kuule usko minkälaista friikkiä ja ongelmatapausta siellä pyörii. Oikein kuvottaa miten paljon ihmisillä on ongelmia alkoholin, mielenterveyden ja muun paskan kanssa.
- Minä, ehkä voin kuvitella.
- Älä, viiraako sinullakin nupissa?
- Ei kun minä vaan yritän sitä kuvitella, Jaakko selitteli.

Viimein ruokailu oli siinä pisteessä, että jälkiruokajäätelöiden jälkeen tarjoilija tuli tuomaan laskun. Jaakko sai sen eteensä ja kaivoi taskustaan luottokortin.

- Onko se pankkikortti? Leila uteli kortin nähtyään.
- Ei, tämä on luottokortti ja varsin isolla luotolla.
- Hyvä, me menemme sitten meille jatkoille.
- Ja-jatkoilleko? Jaakko änkytti.

Laskun maksun ollessa selvä, Leila nousi pöydästä ja tempaisi heiveröisen Jaakon mukaan kun pavunvarren. Narikasta lähti mukaan heidän päällysvaatteet ja Jaakon muovikassi. Tällä kertaa matkaan ei tarvittu taksia, sillä Leila asui vain kilometrin päässä ravintolasta.

- Ai paska, avaimet unohtu, Leila kiroili asuntonsa ulko-ovella.
- Harmi, täytyy varmaan mennä sitten kotiin, Jaakko mumisi.
- Eikä mitä, Aarne avaa kyllä oven kun vähän koputtelen.
- Aarne?
- No exä tietty, se vahtii mun mukuloita. Ei kait niitä yksin voi jättää.
- E-etkö sanonut olevasi sinkku?
- Mikä lie kirjoitusvirhe tullut? AARNE PERKELE, AVAA OVI!

Noin vartin oven hakkaamisen jälkeen ovelle ilmestyi tukeva mieshenkilö kaljapullo kourassa. Hänen takanaan seisoi lauma ipanoita. Jaakko laski äkkiä, että niitä on varmaan viisi.

- Et viittis raahata läskejäsi himaasi ja viedä nuo ipanat mukanasi, minulla on nimittäin treffit tämän miehen kanssa, Leila röhisi.
- Joo, sulta on muuten bisset ihan finaalissa, mies totesin ja lähti muksulauman kanssa liikkeelle.
- O-oliko tuossa kaikki? Jaakko laski viisi lasta.
- Hetkinen, missä Petteri? nainen karjui Aarnen perään.
- Äh, sillä on käsi jumissa olohuoneen patterin välissä.
- Iso mies eikä saa lasta pois patterinvälistä, vittu mikä urpo, Leila karjui.
- Onko sillä jotain pahasti? Jaakko alkoi panikoida.
- Mitään pahasti, kunhan filmaa vaan saadakseen huomiota, nainen totesi ja ryntäsi asuntoon.

Jaakko jäi odottelemaan ovelle, sillä sisältä alkoi kuulua helvetinmoista möykettä ja mätkettä. Kuulosti aivan siltä kuin sikaa olisi piesty ja heitelty pitkin seiniä. Viimein nainen ilmestyi ovelle pienen pojan kanssa, jonka käsi oli aivan punainen ja vaatteet repaleiset.

- Eikä tarvi palauttaa ennen maanantaita, Leila karjui Aarnelle tuupatessaan pojan joukon jatkoksi.
- Minun pitäisi varmaan mennä, Jaakko mutisi.
- No ei mitään. Nyt mennään meille ja minä keitän kahvit. Katsotaan samalla, että miten meidän kemiat kohtaavat. Se on kuule Jaakko tärkeä juttu se kemioiden kohtaaminen. Sä et voi tietääkään, että miten paljon sitä miehet haluaa vain seksiseuraa ja panopuuta tuolla netissä. Siellä on kuule harva mies liikkeellä tositarkoituksella ja vakavalla mielellä. Minä en kuule ole niitä tyttöjä jotka levittävät jalkansa ihan kenelle tahansa.
- Puoli kuppia vaan kiitos, Jaakko mumisi naisen saarnan jälkeen.
- Otahan se takki pois, täällä on aika lämmin, Leila kehotti miestä.
- Joo, onhan täällä.
- Aika retee paita, Leila tavasi paidan tekstin.
- Minä, minä olen aika retee mies.
- Odota, minä vaihdan hieman mukavampaa päälle, nainen ilmoitti ja poistui makuuhuoneeseen.

Jaakko istui hiljaa olohuoneen sohvalla ja koetti olla hikoilematta. Asunnossa oli suoraan sanottuna aivan helvetin kuuma, kuin olisi istunut jossain pätsissä ja perse vielä tulikuumassa grillissä.

- Tadaa, mitäs tästä sanot? Leila ilmestyi ovelle pelkkä valtava t-paita päällä.
- Pane mua, Jaakko tavasi naisen tissien kohdalla olevaa tekstiä.
- Häh, eikö kelpaa?
- Ky, kyllä kelpaa, Jaakko änkytti tajuamatta mistä oikein on kyse.
- Älä nyt siellä enää istu, kyllä se kahvi osaa itsekin tippua.
- Voin minä kyllä sitä täälläkin odotella, siis kahvia.
- Eikö sulla seiso vai mikä vika miehessä on? Leila tuijotti Jaakkoa silmiin.
- Minä vaan sitä, ettei sitä seksiä heti näin ensitapaamisella.
- Saatana, oletko joku ihmeen friikki joka tahtoo vain katsella kärsiviä naisia heidän kodeissaan, häh?
- En minä mitään sellaista.
- Kiusaat tuolla miehekkäällä olemuksella naisia, etkä sitten ymmärrä antaa, saatana mikä pervo, nainen puhisi kädet puuskassa.
- Minä vain luulin, että ihan kahville vain, Jaakko punasteli.
- Jaa, että vain materiaalin perään sitä herra on, eikä tällainen herkkä nainen kelpaa ollenkaan.
- Ke-kelpaa toki.

Niin lähti Jaakko kuin papu varresta, kun Leila tempaisi hänet sohvalta. Ennen kuin mies tajusi mikä iski, oli hän selällään naisen vuoteessa ja ilman verryttelyhousuja. Tasan kolme minuuttia tuon jälkeen Jaakko istui palelevin persein portailla Leilan asunnon oven edessä.

- Housut, saanko minä minun verkkarit? Ne, ne on ihan uudet, tänään Anttilasta ostetut ja voisin minä ottaa myös minun lenkkarit, vaikka ne vanhat ovatkin, mutta niissä on ne air-jutut.
- Siinä, vaatteet lensivät ovenraosta Jaakon päälle.
- Minä, minä en voinut sille mitään, siis minä en tiennyt sitä, ihan tosi, Jaakko niiskutti pukiessaan housuja.
- Sika, perverssi sika, että tuolla tavalla esittelet seisovaa kaluasi minun exän exälle. Meinasitko nusaista sitäkin, häntäheikki?
- Ei, minä en tiennyt siitä, että se nukkuu sinun kanssa samassa sängyssä. Ihan vahingossa minä sitä tissiin koskin.
- Hyi saatana mikä pervo. Te, te miehet olette kaikki samanlaisia pukkeja. Heti kalu pystyssä ja kaikki käy, vaikka minun exän exä. Onneksi me naiset kykenemme pitämään yhtä. Ja nyt häivyt siitä, ettei minun tarvitse soittaa exää paikalle, sillä on nimittäin pari tuomiota lusittuna väkivaltarikoksista.

Jaakko sai kengät jakoihinsa tärisevin käsin ja poistui rivakasti asunnon ovelta. Vartin kävelemisen jälkeen hän totesi kännykkänsä hälyttävän. Soittaja näytti olevan Leila. Hetken emmittyään hän vastasi siihen.

- Jaakko, en tiedä mikä minuun meni. Olin vähän niin kuin mustasukkainen kun heiluit sen kalusi kanssa toisen alastoman naisen vierellä.
- Se, se ei ollut tarkoitus ja sitä paitsi minulla oli kyllä alkkarit vielä jalassa.
- Oliko? Olisin voinut vannoa, että peli oli tanassa.
- Oli se, mutta oli minulla alkkaritkin jalassa.
- Kuule, tulisitko takaisin, voitaisiin tehdä temput vessassa ennen kuin exän exän lapsi alkaa huutaa vaipan vaihtoa, tuuthan pliis?
- En tule, minulla on nyt muuta menoa, Jaakko korotti ääntään.
- Kulta, paleleeko sinulla päätä, luurista kuului läyryävällä äänellä.
- Miten niin…, oikeastaan joo, Jaakko kokeili kaljua päälakeaan.
- Sun tupee on täällä tai oli. Kuuntele miten se menee alasta vessanpöntöstä, friikki, hähähää!

Jaakko kuunteli kuinka vessa vedettiin räkätysten saattelemana. Se siitä tupeesta ja kun se oli ollut vielä niin hiton kalliskin.

- Vittu mikä pelle, muka 185 pitkä, omat hiukset ja pukeutuu aina rennosti. Ole iloinen etten tee sinusta ilmoitusta poliisille seksuaalisesta ahdistelusta ja perintökristallien varastamisesta.
- Enhän minä mitään…varastanut.
- Hyvästi, eikä tarvi soitella enää, nainen paiskasi luurin Jaakon korvaan.
- Ehkä siinä minun profiilissa on pientä hienosäätöä, Jaakko mutisi itsekseen tunkiessaan kännykkää verryttelypuvun takin taskuun.