”piip piip, piip piip”

Mitä hittoa nyt taasen, oli ensimmäinen ajatukseni, kun puhelimeni piippasi heti aamutuimaan. Vähältä piti, ettei tuo kirotun rakkine herättänyt minua. Olin hyvin ansaitulla vapaapäivällä työpaikasta ja juuri saanut silmät auki. Kurotin puhelimeni yöpöydältä ja avasin siihen tulleen tekstiviestin.

”Olette onnenpekka herra Surffari. Kiinteä nettiyhteytenne on kytketty ja käytössä heti. T: NettiApinat”

Olin aika otettu tästä nopeasta toiminnasta. Vastahan minä kuukausi sitten tilasin tämän kiinteän ja niin nopean nettiyhteyden. NettiApinat olivat mainostaneet joka tuutista heidän ylivertaista yhteyttä, niin hinnan, kuin palvelunkin suhteen. Tästä ilostuneena puin kiireesti vaatteet päälleni ja riensin tietokoneen ääreen. Kaikki rautapuoli ja asetukset olivat olleen tehtyinä jo parisen viikkoa. Laitoin tietokoneen päälle ja klikkasin nettiselaimen auki.

- Mitä vittua? Karjaisin ääneen.

Selain ilmoitti tylysti, ettei mitään yhteyttä ulkomaailmaan ollut olemassakaan. Katsoin hyllyllä olevaa adsl-purkkia ja sekin oli sitä mieltä, ettei taloon tule mitään signaalia. Kävin vielä kerran kaikki läpi ja totesin, ettei toimi. Otin puhelimen käteen ja soitin NettiApinoiden nopeaan puhelinpalveluun. Ennen puhelun yhdistymistä asiakaspalveluun, sain näppäillä neljätoista numeroa eri valintojen takia. Vihdoin kuulin puhelimen hälyttävän toisessa päässä.

- NettiApinat, kuinka voin palvella? Kuului naisen äänellä.
- Kaapo Surffari täällä terve. Sain ilmoituksen, että netin pitäisi toimia, mutta se ei toimi.
- Pieni hetki, tarkistan tilanteen, nainen sanoi.

Sain odotella muutaman minuutin. Luurista kuulin miten kyseinen naishenkilö antoi jollekin viikonlopun ruokalistaa. Kuulostivat juovan aika paljon olutta, ajattelin huvittuneena heidän ostoksistaan. Vihdoin nainen tuli taas ääneen.

- Kyllä se on kytketty. Te ette vaan osaa käyttää sitä.
- Mutta kun tuo adsl-purkki ei tunnista tulevaa linjaa, yritin selittää ilman rautalankaa.
- Laittakaa verkkolaite seinään ja virrat päälle, nainen opasti hirmu tietävän oloisena.
- On jo, siinä palaa muita valoja.
- Kytkekää sitten se johto seinään sekä toinen tietokoneen verkkokorttiin.
- Kaikki on tehty. Linja ei vaan tule tänne asti, selitin kärsivällisesti.
- Pieni hetki, nainen sanoi ja häipyi taas linjalta.

Odottelin jälleen aikani, kun kuulin jonkun ottavan luurin käteen. Samalla taustalta kuului toisen puhelimen soitto ja luuri laskettiin takaisin pöydälle.

- Haloo, kuului äskeinen nainen sanovan toiseen luuriin.

Pystyin kuulemaan vain tämän naisen keskustelun.

- Minä olen, täällä kotona.
- Ihan pelkissä stringeissä. Ei mitään muuta päällä.
- Sopiiko myöhemmin? Minulla on asiakas.
- Ei, ei sellainen. Hei vaan!

Puhelun loputtua meni hieman aikaa ja luuri otettiin taas varovasti käteen. Pian tuttu ääni jatkoi.

- Kyllä kaikki on kytketty. Ettehän vaan ole itse kännipäissänne rymynnyt ja hajottanut sitä adsl-purkkia. Jos se on meidän vuokralaite, niin tämä tulikin teille aika kalliiksi, nainen kimitti.
- Eikö vuokralaite kuulu vaihtaa uuteen, jos se on jo uutena vialla? Tiedustelin ihmeissäni.
- Siellä on tämä kännipykälä.
- Harmi teille, olen nimittäin absolutisti, totesin vittuuntuneena luuriin.

Tässä oli paikallaan pieni valkoinen valhe, sillä enhän minä nyt sentään absolutisti ollut. Tympäisi vaan suunnattomasti tuollainen aivan naurettava tekosyy toimimattomuudelle.

- Nähtävästi koiranne on kussut sen päälle tai jyrsinyt sen epäkuntoon, joten tämä tulee teille kalliiksi, nainen jatkoi narisemistaan.
- Kun ei ole koiraa. Lisäksi minuakin kiinnostaa sellainen koira, joka kusee metri viisikymmentä senttiä korkean hyllyn päälle, murahdin luuriin.
- Soitamme teille kohta takaisin, nainen tuumasi ja iski luurin korvaani.

Jäin katselemaan ihmeissäni puhelinta. Voi vittu mikä kanttura, oli ensimmäinen ajatus kun laitoin puhelimen pöydälle. Menin puhelua odotellessani keittämään kunnon vahvat aamukahvit. Join kahvit ja odottelin noin kolme tuntia, vieläkään ei kuulunut sitä puhelua. Tympääntyneenä odottamiseen, otin puhelimen ja soitin heille itse.

- NettiApinat, kuinka voin palvella?
- Kaapo Surffari täällä taas hei. Olisin tiedustellut sen nettiyhteyden kohtalosta.
- Onko teillä jotain ongelmia netin kanssa? Kysyi sama nainen asiaani.
- Soitin aamulla ja te olitte puhelimessa, selitin tilanteeni.
- Meillä ei ole kyllä mitään merkintää teidän soitosta tai edes vikailmoitusta, nainen pahoitteli.
- Mutta te itse olitte puhelimessa ja lupasitte soittaa minulle hetken päästä, yritin selittää mahdollisimman selvästi.

Nainen oli, kuin ei olisi koskaan aikaisemmin edes kuullut minusta mitään, Sain selittää kaikki samat asiat uudelleen, mitä olin aamulla selittänyt. Tosin sillä erotuksella, että koirakohta oli korvattu kissalla ja sen pissimisellä. Sain kuunnella opettavaisen luennon siitä, miten kissat tykkäävät kiipeillä metri viisikymmentä senttiä korkeisiin paikkoihin ja lorottelevat siellä aivan estoitta. Vaikka asia tympäisi, niin en voinut olla naurahtamatta ajatukselle adsl-purkkiin sihtailevasta mirristä.

- Jospa sitä linjaa ei ole kytketty tänne? Yritin jatkaa vian selvittelemistä.
- On se, asentajamme kävi siellä juuri tänään aamulla, nainen sanoi.
- Ei se ainakaan meillä käynyt, totesin happamana.
- Kotona ei tarvitse käydäkään. Riittää, että käy talojakamossa.
- Voisiko se käydä uudelleen?
- Teen vikailmoituksen ja palaamme asiaan asentajan käynnin jälkeen.
- Soitatteko te minulle?
- Soitamme aivan varmasti ja vahvistamme yhteyden vielä tekstiviestillä, nainen sanoi ja paiskasi taas luurin korvaani.

Totesin olevani ilman nettiä ties kuinka pitkän ajan. Loput vapaapäivästä käytin ulkoiluun ja asioiden hoitamiseen. Seuraavana päivänä ei kuulunut mitään, eikä sitäkään seuraavana. Kolmantena päivänä meinasin jo soittaa, mutta sinnittelin hammasta purren ja ajattelin heillä olevan ruuhkaa. Minulle tuli muuta puuhaa ja unohdin koko netin olemassaolon viikoksi. Kun aikaa oli mennyt viikko ja kolme päivää, otin taas puhelimen käteeni ja soitin heille.

- NettiApinat, kuinka voin palvella? Kuului tutun naisen ääni puhelimesta.
- Kaapo Surffari täällä päivää. Miten minun nettiyhteyden korjaaminen edistyy?
- Katsotaanpas, nainen sanoin ja rapisteli papereitaan. Kohta hän tuli uudelleen ääneen.
- Se on jonossa.
- Häh? Teillähän on pitkä jono.
- On ollut hieman kiireitä.
- Mitä ne sellaiset kiireet ovat, ettei asiakkaan vikailmoitusta keritä käsitellä? Kysyin uteliaisuuttani.
- No kun tuolla meidän ainoalla asentajalla piti katsastaa oma auto.
- Täh?
- Sitä piti hieman hitsata, oli niin laho, nainen selitti ihan pokkana.
- Miten se liittyy minun nettiin?
- Ei riitä aika kahteen asiaan. Katsos omat hommat pitää saada ensin kuntoon, jotta voi paneutua työhön kaikella tarmolla, nainen selitti.
- Taisi tulla hyvä, jos kerran koko viikon sitä hitsasi, huokaisin.
- Kyllä muuten, mutta jarrujen takia ei mennyt vieläkään katsastuksesta läpi, nainen sanoi.
- Ja taas viikko vai? Kysyin masentuneena.
- Varmaan pari päivää. Soitamme teille kyllä sitten, nainen sanoi ja katkaisi taas puhelun.

En voinut uskoa korviani. Että jonkun asentajanplantun auton hitsaaminen haittaa vian korjaamista. Kyllä on tietotekniikka-alalla mennyt palvelu perseelleen, ajattelin todella katkerana. Minua vitutti koko asia niin rankasti, että työnsin mokomankin netin taka-alalle kahdeksi viikoksi. Vasta tasan kahden viikon päästä otin puhelimen käteeni ja valitsin heidän puhelinpalvelun numeron. Näppäilin jo tutuksi tulleet palveluiden valintanumerot ja kuuntelin hälyttävää puhelinta.

- NettiApinat, kuinka voin palvella, vastasi jälleen sama nainen puhelimeen.
- Kaapo Surffari täällä terve. Miten se minun nettiyhteyden korjaaminen edistyy?
- Tässä on nyt kuulkaas sattunut pieni kömmähdys, nainen aloitti varovaisesti.
- Minkälainen?
- Asentajamme oli vahingossa muistellut Toyotan sytytysjärjestystä ja kytkenyt teille tulevan nettiyhteyden teidän naapurillenne.
- Mikäs ongelma tuo on?
- Naapurinne ei halua luopua siitä yhteydestä.
- Täh? Minähän sen olen tilannut, murahdin puhelimeen.
- Aivan, mutta se on kytketty fyysisesti naapurillenne, emmekä me voi purkaa sitä ilman hänen suostumistaan.
- Ei voi olla totta?
- On se totta, kysykää vaikka naapuriltanne, nainen totesi kipakasti.
- Ja minä kun maksoin jo sen liittymismaksunkin, manasin pettyneenä.
- Aivan, ja maksatte myös tuon liittymän käytöstä.
- Ei perkele!
- Totta kai maksatte, tehän sen tilaussopimuksen olette allekirjoittaneetkin, nainen sanoi tylyllä äänellä.
- Mistä naapuri muuten sai adsl-purkin? Teiltäkö?
- Siitä meillä ei ole tietoa, osti varmaan kaupasta, nainen tokaisi.
- Irtisanon sen liittymän nyt saman tien.
- Valitettavasti se ei onnistu. Siihen pitää olla liittymän fyysisen haltijan lupa. Fyysinen haltija on naapurinne.
- Kiitos paljon, soitankin seuraavan puhelun viestintävirastoon, sanoin ja paiskasin vuorostani luurin tämän naisen korvaan.

Päässä oikein kiehui tämä NettiApinoiden kokoon keittämä soppa. Miten tällaista edes saattaa tapahtua nykymaailmassa. Naapurillehan tässä oli aivan turha mennä asiasta raivoamaan, saisin vielä kaiken lisäksi syytteen kotirauhan rikkomisesta. En jaksanut alkaa heti soitella sinne viestintävirastoon, vaan avasin television ja jäin tuijottamaan jotain tylsää saippuasarjaa.

”piip piip, piip piip”

Puhelimeni piippasi saapuvan tekstiviestin merkiksi. Meinasin antaa asian ensin olla, koska oletin sen olevan joltain tutulta. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja otin puhelin käteeni. Avasin viestin ja aloin tavata sitä.

”Olette onnenpekka herra Surffari. Kiinteä nettiyhteytenne on kytketty ja käytössä heti. T: NettiApinat”

- Vittu mikä spammeri, karjaisin ja heitin puhelimen raivoissani viereiseen nojatuoliin.

Makasin tympääntyneenä sohvalla varmaan tunnin verran, kun mieleeni palautui se tullut tekstiviesti. Laahustin tietokoneen luokse ja katsoin hyllyn päällä olevaa adsl-purkkia. Tällä kertaa siinä paloivat kaikki valot. Menin koneen ääreen ja klikkasin selaimen auki. Totesin yllätyksekseni netin toimivan. Menin vielä sähköpostiohjelmaan ja hain kokeeksi viestejä. Saapuneita viestejä oli yksi. Viesti oli tullut NettiApinoilta.

”Hyvä herra Kaapo Surffari!
Toivottavasti olette tyytyväisiä uuteen ja nopeaan, sekä ennen kaikkea halpaan nettiyhteyteemme. Ennakkoilmoituksesta poiketen yhteysnopeutenne on vain puolet siitä, mitä tilasitte. Tekemiemme tutkimusten mukaan tulette toimeen sillä aivan mainiosti. Lisäksi nettinne putoaa automaattisesti pois päältä ruuhka-aikoina. Tekemiemme tutkimusten mukaan ette ole silloin edes kotona, joten siitä on tuskin teille mitään haittaa. Olemme myös uudistaneet helpdesk-palveluamme. Saatte jatkossa meihin yhteyden kätevästi faksilla. Terveisin NettiApinat.”

Tämän luettuani suljin tietokoneen, kävelin jääkaapille ja otin pullon olutta. Meikäläisen hermot eivät taida pitkään kestää selvin päin tässä IT-huumassa.