Heräsin ja totesin olevani puoliksi kuollut. Miksi helvetissä puolikuolleiden pitää lähteä töihin? Katselin herätyskelloa ja minusta vaikutti, että se hymyili minulle jotenkin säälivästi. Nousin ylös, jätin sängyn petaamatta ja menin kuselle kalu puoleksi jäykkänä. Olinkohan nähnyt jotain kiihottavaa unta? Peilistä minua tuijotti joku hirviö hiukset pystyssä. Mahaa kurni mutta aikaa aamiaiselle ei ollut. Oikeastaan ei minulla olisi ollut ruokaakaan, joten vitut aamiaisesta. Vessan jälkeen palasin makuuhuoneeseen ja kiskoin nallekalsarit jalkaani. Hitto mikä nalle siellä kalsareissa asuikaan, ajattelin ja hymähdin kalsareiden aiheelle. En ollut itse valinnut kalsareitani, vaan se pieniperseinen nainen, joka hääräsi samassa taloudessa. Kertoi olevansa kihloissa kanssani. Pitäisi joskus kysyä, mitä se todellisuudessa tarkoittaa? Vai olinko joku lokkiin verrattavissa oleva heittiö, jonka liikkeitä valvotaan rengastuksen avulla?

Kihlattuni oli lähtenyt jo duuniin, kait tuntia aikaisemmin. Onneksi en herännyt, olisi ollut vielä vaikeampi aamu. Vaatteet päälle ja keittiöön. Pöydällä oli lappu, jossa sydän ja teksti. ”Hei kulta, ole kiltisti”. Minä? Kiltti? en ymmärrä miksi minun piti olla joku hiton nössö ja vielä kiltti. Kihlattunikin huutaa aina tietyssä vaiheessa, että ”ihanaa, kun olet niin tuhma”. Sitten vaan eräänä aamuna minun pitäisi olla kiltti. Katselin keittiön kelloa, se oli jo paljon, piti mennä. Takki päälle, kengät jalkaan ja olinkin jo rapussa. Kävelin raput alas, ulos talosta ja parkkipaikan halki kohti linja-autopysäkkiä. Katselin parkkipaikan läpi kävellessäni autoni kilvetöntä perää. Poliisi oli vienyt siitä kilvet. Se olisi pitänyt muka katsastaa, jo kaksi vuotta aikaisemmin. Bussipysäkillä oli tunnelmaa, sellaista kirkkomaista. Kaikki olivat hiljaa ja katselivat puiden latvoja. Menin istumaan penkille, erään naisen viereen. Hän vilkaisi minua kyllästyneen oloisena.

- Ahdistaako sinua? Tiedustelin.
- Että kuinka?
- Tämä viereesi tuleminen.
- Ei, nainen sanoi ja jatkoi tuijottamistaan.

En ollut tottunut tähän julkiseen liikenteeseen, jossa kaikki mököttivät. Hymyilin mielessäni ajatukselle, että nousisin ylös ja esittelisin kalsareissani olevia nalleja tällä tosikkolaumalle. Hymyilisiköhän kukaan? En jaksanut nousta, päätin jatkaa juttua.

- Tiedätkö mitä? Tiedustelin jälleen tältä naiselta.
- No mitä? Nainen kivahti, kuin olisin tökännyt häntä kepillä perseelle.
- Minulla on nallen kuvia kalsareissa.
- Ei kiinnosta.
- Arvasin, olet juuri sen näköinen, totesin yhtä happamasti takaisin.

Nainen otti kamman laukustaan ja kampasi hiuksiaan hermostuneen oloisin vedoin. Vieressä seisoi mies, joka luki mytyssä olevaa Hesaria. Etempänä seisoskeli vielä kaksi naista ja toinen mies. Viimein bussi tuli ja menin jonottamaan sisälle pääsyä. Rapuilla seistessäni tunsin käden takapuolellani. Vilkaisin taakseni ja huomasin tuijottavani äsken vieressä istunutta naista.

- Silitin sitä, nainen hymähti.
- Häh? Nyt minä äimistelin.
- Nallea.
- Kiitos, sillä on nyt parempi olla, naurahdin ja jatkoin matkaa jonossa.

Miten noin kylmänoloisen ihmisen käsi voikaan tuntua niin lämpimältä? Pakaraani kuumotti vielä penkille istuessani. Nainen käveli ohitseni ja hymyili, hän osasi sittenkin sen. Bussi nytkähti liikkeelle ja totesin kellosta olevani melkein aikataulussa. Vai menisinkö sittenkin töiden sijasta vaikka rannalle? Olisiko se piristävämpi vaihtoehto, kuin tunkkainen työhuone? Katselin sormusta sormessani ja mieleen tuli jälleen se lokki. Muuten hyvä mutta en ollut vapaa, ainakaan rengastajan mielestä. Muutaman pysäkin päästä viereeni istahti vanhempi mieshenkilö, puku päällä ja salkku tiukasti sylissä. Katselin ulos, puhelimeni alkoi soida. Vilkaisin näyttöä, se kertoi kihlattuni soittavan.

- Moi, vastasin mahdollisemman lyhyesti.
- Oletko jo matkalla? Kihlattuni kysyi.
- Bussissa.
- No hyvä. Tehdäänkö illalla jotain romanttista? Hän kysyi hunajaisella äänellään.
- Haluatko, että otan sinut kynttilän valossa keittiön pöydällä? Tiedustelin ja naurahdin perään.
- Hölmö, ei se ole romantiikkaa.
- On se, saan siitä suuren tyydytyksen, hihittelin hänen tosikkomaisuudelleen.
- Vie minut ulos, kihlattuni aneli.
- Okei, tehdään se sitten parvekkeella.
- Ääh, jutellaan myöhemmin lisää, tuli taas töitä, hän sanoi nopeasti ja sulki puhelimen.

Enkö minä ollutkaan tarpeeksi romanttinen? Pidinhän minä niitä nallekalsareitakin jalassa. Vieressä istuva herra hymyili, taisi kuunnella puheluani. Katsoin hänen salkkuaan ja kysyin.

- Pulloko?
- Ai tässä? Mies sanoin ja taputti salaperäisen näköisenä salkkuaan.
- Jep.
- Ei, vaan kaksi, hän hymyili ja raotti salkun kantta.

Kurkkasin sisälle ja totesin siellä olevan kaksi pulloa kallista konjakkia.

- Lounasko? Utelin jälleen.
- Oikeastaan otin tätä jo aamiaiseksi, mies hörähti.
- Hyvä, kiertää veri paremmin.
- Otatko? hän tiedusteli kysyvän näköisenä.
- Ei kiitos, töissä pitää liikkua autolla.
- Selvä, jää sitten minulle enemmän, hän naurahti ja sulki salkkunsa.

Bussi kulki muutaman kilometrin ja mies jäi pois eräällä pysäkillä. Itse istuin ja odotin päätepysäkkiä. Miehen poistuttua korjasin asentoni niin leveäksi, ettei kukaan tulisi enää viereeni. Laitoin silmät kiinni ja manasin tätä pitkää bussimatkaa. Kunpa autossa olisi vielä kilvet, niin hurauttaisin sillä töihin. Olin täysin ajatuksissani, kun vieressäni tiedusteltiin.

- Saanko istua tähän?

Avasin silmäni ja totesin kysyjän olevan sama nainen, joka istui linja-autopysäkillä.

- Istu vaan, sanoin ja ihmettelin hänen paikan vaihtoa.
- Miten nallet? Hän kysäisi pilke silmäkulmassaan.
- Hyvin, sanoin ja tutkailin häntä tarkemmin.

Nainen nosti laukkunsa syliinsä ja painautui ihan kiinni minuun. Hän tuoksui hyvältä, sellaiselta raikkaalta. Ajatukseni karkailivat jostain syystä villiin seksiin tämän tuntemattoman naisen kanssa. Tunsin housuissani olevan nallenkuvan nostavan päätään, kuin uteliaisuuttaan ulkopuolista maailmaa kohtaan. Olin hereillä jokaista soluani ja jopa varpaankynsiä myöten. Nainen katseli minua ja minä haistelin hänen tuoksuaan. En puhunut mitään, sillä se olisi rikkonut tämän hienon ja jollakin tapaa riettaan tunnelman. Olinko sekaisin? Ajattelin riettaita asioita tuntemattoman naisen kanssa. Tai ehkä se en ollutkaan minä, vaan ne nallet siellä housuissani. Hyvä selitys, nallet sen teki, hymähdin ajatuksilleni.

- Miksi hymyilet, nainen tiedusteli hiljaisella äänellä.
- Nallet.
- Ne ovat varmaan söpöjä.
- Niin ja kovin riettaita, naurahdin äskeiset ajatukset mielessäni.
- Etkö sinä ole? Nainen uteli.
- En tiedä, pitäisi ottaa nallekalsarit pois jalasta ja katsoa olenko rietas ilman niitä.
- Kerro sitten joskus, miten kävi, nainen sanoi ja nousi penkiltä.

En saanut tilaisuutta vastata hänelle mitään, sillä samassa hän oli jo ulkona autosta. Bussi nytkähti liikkeelle ja minä valmistauduin nousemaan pois seuraavaksi vuorossa olevalla päätepysäkillä. Tulin ulos viimeisenä, minulla ei ollut oikeastaan enää kiire mihinkään. Aamuinen puolikuolleena oleminen oli vaihtunut iloiseen mielialaan. Minua ei edes väsyttänyt enää, olin kuin uudesti syntynyt. Pitäisiköhän minun mennä nallekalsarikauppaan ja ostaa niitä tusinan verran? Päätin kokeilla illalla kotona, että olenko rietas ilman niitä nalleja.