etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

2.7.2006

Lomamatkalla - osa 13

- Nanna, ne vompatit ovat australialaisia pussieläimiä, Jeppe ilmoitti näppäiltyään hetken tietokonettaan.
- Niin ovat, kyllähän tuon tietää yleensä viisivuotiaatkin.
- En minä…
- Mistä sait moiset eläimen mieleen, ellet tiennyt sitä ennestään?
- Se vaan tuli…tuolta jostain, Jeppe mumisi.

Nanna nautti keittiössä oikein kunnon cocktailia, nimittäin olutta pullosta ja herneitä tölkistä. Häntä vähän hirvitti, mitä vatsa sanoo tuosta, mutta päätti riskeerata kuitenkin. Jeppe puolestaan uppoutui täysin nettipeliin. Pekka ei ollut tällä kertaa serverillä, eikä sen puhelinkaan vastannut, joten nyt oli hyvä tilaisuus nokittaa se oikein kunnolla. Pahaksi onneksi tämä päivä oli mennyt kaikenlaisen muun touhun parissa, ja elämälle niin tärkeä nettipeli oli jäänyt kovasti sivuosaan. Onneksi edessä oli pitkä yö, jolloin menetetyn ajan saattoi ottaa hyvin takaisin, hän hymähteli itsekseen näppäimistöä naputellessaan.

- Taidan mennä ottamaan pikasaunan, Nanna ilmoitti miehelleen saatuaan vihdoin ja viimein toisen olutpullon tyhjäksi.
- Joo, ota vaan autonavaimet, en tarvitse sitä nyt.
- Saunaan vai?
- Joo, mene vaan kauppaan.
- Jeppe Ylikääpä! Ymmärsitkö sinä ollenkaan mitä minä sanoin?
- En, entä sitten?
- Sanoin meneväni saunaan, en autoilemaan enkä kauppaan, Nanna kivahti.
- Ai sauna, no mene sitten, Jeppe heilautti kättään.
- Mies muka, mokomakin nettihiiri, Nanna tuhahti miehelleen ja poistui makuuhuoneeseen vähentämään vaatetta.

Nanna katseli samalla mukaan puhtaat vaatteet ja kääriytyi itse kylpytakkiin. Siellä kaupassa oli hikoiluttanut sen verran, että nyt oli sopiva aika käydä löylyissä. Rintsikoita ei tällä kertaa tarvinnut laittaa pesuun, sillä vanhat olivat kadonneet mystisesti. Myös Jeppe saisi mennä saunaan, mutta se voikin olla hieman kinkkisempi projekti. Napattuaan vielä toilettilaukun kainaloon, hän lähti astelemaan kohti saunaa. Hän oli juuri saanut kätensä pukuhuoneen ovenkahvaan, kun ulko-ovi avautui.

- Terve! poika huikkasi ovelta.
- Eikös vierailla pitäisi antaa myös omaa rauhaa? Nanna kysäisi tenavalta.
- Isi sanoo aina, että satasella saa vaikka mitä, poika ilmoitti ja ojensi kätensä.
- Häh?
- Satanen tuohon, niin palaan vasta aamulla.
- No en varmaan anna. Muka satanen siitä, että saadaan olla rauhassa, höh! Oliko sinulla jotain asiaakin?
- Oli minulla, mutta en tiedä kerronko. Täällä on aika negatiivinen ilmapiiri. Isin mukaan se aiheuttaa ruokahaluttomuutta ja sitä kautta hengenvaarallista laihuutta.
- Puhutaanko me nyt Hurusta?
- Kyllä.
- Hei, mitä tuo koira tekee? Nanna kivahti.

Tsiisus käveli pojan ohitse suoraan Nannan valloittamaan makuuhuoneeseen.

- En osaa sanoa oikein tarkkaan. Kerran se puki päälleen erään saksalaisrouvan hameen ja toisella kertaa se teki ilmapalloja erään miehen kumiukoista, poika tirskahteli.
- Kutsu se pois!
- Enkä kutsu, sillä alkaa olla jo krapula päällä. Ajattele nyt itsekin; päätä kivistää ja joku huutaa perseensä pohjasta.
- Minä ainakin menen katsomaan, Nanna ilmoitti ja säntäsi makuhuoneen ovelle.

Ei Tsiisus siellä mitään pahaa tehnyt, ellei pahanteoksi laskettu sitä, että se nukkui perse Nannan tyynyllä. Kuonoon se oli onnistunut vetämään Nannan toisen sukan. Koira nukkui aivan täyttä häkää, vaikka se oli kerinnyt olla huoneessa alle minuutin. Nanna katsoi sitä hetken aikaa ja tuli kateelliseksi noin nopeasta nukahtamisesta.

- Voithan sinä nukkua aina lattialla, poika nauraa rätkätti.
- Kuulepas nyt metriheikki, Otat tuon kirppukasan mukaasi ja menet mahdollisimman kauas tästä mökistä, sopiiko?
- Ai niin, oli minulla sitä asiaakin, poika havahtui.
- Nopeasti nyt.
- Anna minulle kourallinen herneitä, Väyne oli laittanut jo kaupan kiinni.
- No niitä saat, ostin sen verran reilusti, Nanna hymyili.

Kävellessään keittiötä kohti, Nanna mietti, ettei se poika tainnut niin pöllö loppujen lopuksi ollakaan. Sehän taisi puheistaan huolimatta noudattaa vihreätä ja sitä kautta tervettä ruokavaliota. Jospa hän kannustaisi nuorta miestä ja antaisi sille kokonaisen tölkin herneitä.

- Tuossa, ota koko tölkki, Nanna ojensi hernetölkkiä pojalle.
- En minä näin paljoa ja sitä paitsi tölkki pitää olla avattuna.
- Minulla on tuo toinen purkki avattuja, riittääkö se?
- Kiitos, Räkä tulee nyt todella iloiseksi, poika hihkui saatuaan vajaan purkin.
- Krääh, mikä räkä? Nanna kröhisi hämmentyneenä.
- No kirahvi tietty.
- Puhuit jostain räästä.
- Jep, kirahvin nimi on Räkä. Sillä on muuten aivan sairaat jutut, joita se on oppinut siellä syvällä, mistä se on kotoisin.
- Ja ne herneet se vetää nenäänsä vai? Nanna huokaisi.
- Juu, kun vetäisee herneet nopeasti nenäänsä, siellä oleva räkä lähtee niiden mukana ja putoaa herneisiin tarttuneena sen mahaan. Ne tosin pierettää aika kovasti, mutta tuulihan ne hajut vie, poika selitti naama loistaen.
- Just, olihan se tuokin selitys, Nanna hymähti pojan kertomukselle.
- Räkä muuten pyysi kysymään, että saisiko se iltapalaksi nuoleskella tuon teidän Maximan pakoputken sisäpuolelta.
- Sano sille rivolle kenokaulalle, että meidän autoa ei nuoleskella, ei pakoputkesta eikä mistään muualtakaan, Nanna ilmoitti.
- Pyh miten rajoittuneita lomalaisia. Ette harrasta villiä seksiä ulkona, ettekä pidä edes eläimistä, poika nyrpisti nenäänsä. – Tule Tsiisus, ennen kuin nämä hirviöt tekevät susta soppaa.
- Uiuiuiui, Tsiisus pinkaisi paikalle vaimeasti uikuttaen, Nannan sukka vielä kuonossaan.
- Ja se sukka tänne rontti, Nanna tirahti koiralle.

Tsiisus ravisti sukan kuonostaan ja poistui pojan kanssa ulos. Nanna jäi katselemaan avoimen ulko-oven luo, että poika ja koira varmasti poistuvat jonnekin tarpeeksi kauas. Lisäksi hän kurkki, että näkyykö sitä rietasta kenokaulaa missään lähistöllä. Ei näkynyt eikä kuulunut, joten hän palasi sisälle ja meni suoraan saunan pukuhuoneeseen. Jeppe puolestaan oli niin pelinsä lumoissa, ettei ollut edes huomannut pojan ja koiran pikaista visiittiä. Jepen yksi motto olikin, että minkä voit pelata tänään, niin pelaa se tänään, huomenna voi olla jo myöhäistä. Lisäksi peliin piti keskittyä aina sataprosenttisesti.

Nanna riisui kylpytakin pukuhuoneeseen ja astui pesuhuoneen puolelle toilettilaukku kädessään. Siellä hän kävi suihkussa ja täytti saunan vesiastian. Löylyhuoneen ovea avatessaan hänellä oli taas sellainen pieni epäilys saunan nopeasta lämpenemisestä. Saatuaan oven hieman raolleen, hän haisteli varovasti onko siellä lämmintä. Ei tuntunut mitään lämmintä, joten hän tempaisi oven nopeasti auki ja astui saunan puolelle.

- Eihän tämä…

Tarkoitus oli sanoa, ettei sauna ole lämmin, mutta se pahus olikin. Seistessään täysin saunan puolella, oli mittarissa jo melkein kahdeksankymmentä astetta. Se oli oikeastaan jo turhankin kuuma.

- Kuusikymmentäviisi olisi varmaan nyt sopiva, hän sanoi ääneen ja katsoi mittaria.

Mittari ei reagoinut yhtään mitenkään. Hän joutui laskeutumaan alas lauteilta ja tutkimaan kiuasta. Siinä ei vain ollut mitään säätöjä, joten tämä lämpötila oli kait pakko kestää. Hieman pettyneenä Nanna nojautui saunan takaseinää vasten, joka oli myös ulkoseinä.

- Auts, mitä hittoa? Nanna parkaisi kun joku poltti selkää.
- Kahva, häh?

Nanna hämmästeli lauteiden keskivaiheilla seinässä olevaa kahvaa, joka oli polttanut hänen selkäänsä. Kahva ei ollut ruuvattuna pelkkään seinään, vaan siinä kohtaa oli avattava luukku tai pieni ovi, miten sen kukin haluaa määritellä. Nanna ei olisi ollut Nanna, ellei hän olisi avannut sitä luukkua.

- Iiiiiik!
- Terse! Kirahvi hymyili luukun ulkopuolella.
- Sika! Nanna kivahti.
- Ei ku Räkä, kräääh, pthyi! Kirahvi räkäisi Nannan ohi suoraan kiukaalle.
- Ei tässä viimeksi ollut tätä luukkua, Nanna puhisi ja yritti peitellä paikkojaan kirahvin katseelta.
- Mä tahdon olla sulle hellä, vaikka saat mut kyyneliiin, niiin, saat kirahvin kyyneliin, lällällää, kirahvi hoilotti.
- Saisinko nyt kylpeä rauhassa?
- Kuule, olisko sulla paria hernettä, vai pitääks herneet anoa aina siltä vompatilta?
- Ei ole, eikä tule, ja sitä paitsi oikeat vompatit asuu Australiassa.
- No emmä sinne asti ainakaan mee, ne kenkurut saa mun pään kipeeks sillä tolkuttomalla pomppimisellaan. Pitäkööt vompattinsa ja kenkurunsa, kräääh, pthyi!
- Pitääkö siihen kiukaaseen räkiä jatkuvasti, häh? Nanna tulistui.
- Ei pidä, mut silti mä räin.
- Hus pois siitä, menehän jo, Nanna töni kirahvia turvasta ja kiskoi ulospäin avautuvaa luukkua kiinni.
- Miks meille aina käy näin, että toisen on lähdettävä, eikös juu ja oven takana oli nainen ilman kaappia…, kirahvi jäi laulaa hoilottamaan Nannan sulkiessa luukun.

Nannaa kiukutti oikein tosissaan tuollainen luontokappaleiden käyttäytyminen. Tämän paikan omituisuuksilla ei tuntunut olevan mitään rajaa, ei sitten vähäisintäkään. Tästä enää puuttuu se, että porsaat lentävät lehmien kanssa. Ikuisena optimistina hän kuitenkin ajatteli, että huomenna olisi aivan normaali lomapäivä, kuten suurimmalla osalla suomalaisista. Pitäisiköhän heidän jatkaa matkaa huomenissa? Jos vaikka ajaisi suoraan kotiin lepäämään. Ottaisi puhelimen irti seinästä ja ovikellosta paristot pois ja laittaisi korvatulpat korviin. Sen jälkeen nukkuisi vuorokauden ja miettisi loppulomaa levänneenä.

Saatuaan luukun kiinni ja päästyään näin eroon mölyävästä ja räkivästä kirahvista, Nanna alkoi nauttia kylpemisestä. Lämpö oli aika rentouttava tekijä, vaikka sitä olikin tällä kertaa hieman liikaa. Käytyään kaksi kertaa vilvoittelemassa ja suihkussa, hän päätti saunomisen saavan riittää tältä päivältä. Nyt voisi mennä hetkeksi istumaan television ääreen ja sitten vaikka sille iltakävelylle, mikäli hän saa miehensä liikkeelle.

- Jeppe Ylikääpä, nyt sinne saunaan, laitoin sinulle puhtaat vaatteet tuonne makkarin sängylle, Nanna patisti miestään saatuaan itse puhtaat vaatteet päälle.
- Minä ihan kohta, ei tässä pitkään mene.
- Sinulla on aikaa tasan minuutti olla pukuhuoneessa tai tuo tietokone kohtaa suunnattoman onnettomuuden.
- Minkä? Jeppe katsoi suu auki vaimoaan.
- MINUT!
- Okei, hei rajoita vähän, minä menen.

Johan upposi kaaliin, Nanna hihitteli itsekseen miehensä könytessä ylös tuolista ja suunnatessaan askeleensa kohti makuuhuonetta. Parin minuutin päästä Jeppe ilmestyi makkarista kalsareisillaan ja asteli mitään sanomatta pukuhuoneeseen. Nanna meinasi ensin varoittaa häntä kirahvista, mutta päätti sittenkin olla hiljaa. Setvikööt itse ongelmansa sen räkivän kenokaulan kanssa, mikä se edes ilmestyy Jepelle. Nanna teki itselle ison lasillisen mehua ja kävi istumaan olohuoneen sohvalle. Sohvalla istuessa Nannan katse osui seinustalla oleviin Eikalta saatuihin matkalaukkuihin. Niissä oli ollut aikaisemmin pyhä kirja, jonka alla oli ollut painonappeja. Olisikohan niissä mitään kivaa tälle illalle?

- Olisikohan tässä mitään kivaa Jepelle, hän mutisi avatessaan miehensä laukkua.

Hän avasi laukun, sen sisällä olevan välikannen ja alkoi silmäillä ”Miehen valinnat” valintoja. Siinä oli tarjolla vaikka mitä bikinimisua ja muuta hempukkaa sekä talviurheilua ja pilkkimistä.

- Häh, kuka nyt kesällä pilkille haluaa, hän kummasteli.

Samassa kannessa oleva näyttö heräsi eloon ja kehotti painamaan ARPA-nappia, mikäli ei osaa itse päättää mitä haluaa. Nanna mietti hetken, mutta pienet pirut valtasivat hänen ja sormi painoi nopeasti sitä nappia. Tämän jälkeen hän sulki nopsaan Jepen laukun ja kaivoi esille oman laukkunsa.

- Häh? mitä tämä nyt on?

Laukussa ei ollutkaan mitään pyhää kirjaa, ei välikantta eikä nappeja, vaan se oli täynnä lakritsia. Sitä oli vaikka minkä sorttista ja niin pituuden kuin täytteidenkin suhteen. Myös aivan normaalia lakua näytti olevan seassa. Nanna maistoi varovasti yhtä ja totesi sen olevan sitruunalakua.

- Paska laukku, minä saan lisäkiloja täytelakusta kun Jeppe varmaan hurvittelee jotain puolialastonta hempukkaa katsellen, hän puhisi harmissaan.

Vaikka hän sulki laukun ja avasi uudelleen, niin lakut olivat ja pysyivät laukussa. Kolmannen sulkemiskerran jälkeen hän uskoi sen, että tämäniltainen kohtalo oli matkalaukullinen lakritsia. Hyväähän se toki oli, sitä ei voinut kieltää. Hieman harmistuneena moisesta, Nanna kävi toisen lasillisen mehua ja istui mehulasin ja lakritsilaukun kanssa katsomaan televisiosta tulevaa ohjelmaa.

Jeppe puolestaan oli tällä välin kerinnyt käydä jo kertaalleen saunassa ja nautti nyt virkistävästä suihkusta. Sauna oli hänestäkin turhan kuuma, sillä heistä kumpikaan ei ollut tulikuuman saunan ystävä, vaan sellaisten maltillisten löylyjen. Suihkun alla Jeppe mietti jo poislähtemistä, mutta päätti kuitenkin käydä vielä kerran lauteilla. Avattuaan löylyhuoneen oven toistamiseen, Jeppe koki tuoreimman järkytyksen.

- Perse, missä lauteet! hän manaili silmäillessään omituisen hämäräksi muuttunutta saunaa.

Sauna oli tosiaan kokenut muutoksen. Lauteet ja kiuas oli poissa. Keskellä lattiaa oli kivikasa, jonka alla näytti olevan tuli. Savu nousi suoraan ulos katossa olevan reiän kautta. Jepelle tuli heti mieleen Pyhän Miehen talo ja siellä alakerrassa oleva tuli. Tässä oli jotain samaa sen kanssa.

- Vompatti tulloo, heittäkää sille lissää löylyä! kuului katonrajasta tutulla äänellä.
- Sinä! Jeppe katsoi uudelleen katossa olevaa reikää, josta pilkisti nyt kirahvi hymyilevä lärvi.
- Kato, jätkä on lukenut läksynsä, tietää mikä on sinä ja minä.
- Mihin ne lauteet katosivat?
- Olen etsinyt sinua liian kaukaa, pukuhuoneessa seisoit, mutta katselit vain kuumaa moottoritietä vesilasi kädessäsi…, Kirahvi alkoi laulaa.
- Nyt riittää, Jeppe ärähti ja paiskasi saunan oven kiinni.

Jatkuu, mutta milloin ja miten?