etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle
25.5.2006
- Se, se on auki, Nanna kakisteli kurkkiessaan sisälle oviaukosta.
- On, on, siis ovi ja se on auki, Jeppe mumisi ja hivuttautui samalla turvaan vaimonsa taakse.
- Minä menen sinne, kävi miten kävi! Nanna ilmoitti topakasti ja astui kynnyksen yli
kauppaan.
Jeppe puolestaan jäi katselemaan vaimonsa perään, sillä kantti ei antanut myöten seurata vielä tässä vaiheessa. Hetken aikaa hän mietti jopa pikaista pakenemista paikalta, mutta muisti sitten vaimonsa olevan sisällä tuossa pelottavassa kaupassa. Nannan kadottua näkyvistä hämärään kauppaan, sen valot kirkastuivat yllättäen, paljastaen melkoisen normaalin näköisen ruokakaupan kassoineen ja hyllyineen. Jepen piti hetken aikaa totutella tuohon yllättävään kirkkauteen. Kassalla ei ollut ketään, mutta hyllynvälissä kuulosti olevan joku hinnoitteluhommissa, niin Jeppe sieltä lähtevän äänen tulkitsi. Hän astui uteliaisuuden kasvaessa myös kynnyksen yli. Samassa ovi lävähti kiinni niin kovaa, että ilmapaine oli heittää Jepen nenälleen lattialle.
- Ei saa seistä siellä ovella niin pitkään, tissit paleltuu, kuului hyllyn välistä nuoren naisen äänellä heitetty
kipakka kommentti.
- Joo, enhän minä, Jeppe nikotteli ja jäi miettimään tissi-sanaa.
- Sisään vaan, mutta vain kauppaan, kuului uudemman kerran naisen äänellä.
- Vaimo…tuota…tekee meillä ne ostokset.
- Oletko mies vai hiiri?
- Ihan minä mies, isolla ämmällä, totta kai!
- Sittenhän sinä voit sanoa rehellisen mielipiteesi minun työasusta, ilmoitti hyllyjen välistä esiin astunut lähes
alaston blondi.
- Linux, Unix, XP, delete…format C.
Jeppe ei osannut sanot tässä tilanteessa yhtään mitään järkevämpää. Hänen edessään seisoi arviolta 180 senttinen pitkähiuksinen blondi paljain tissein. Oikeastaan hänellä näytti olevan päällään vain hyvin mini minihame ja jalassaan sandaalit. Minihameen lisäksi vyötäröllä oli vyö, jota koristi puolestaan kaksi hinnoittelukonetta. Koko komeuden kruunasi jättikokoinen stetson.
- Tykkäätkö? täällä minihameen alla ei ole mitään, blondi kujersi.
- Upload, Jeppe köhisi takaisin.
- Ja vet spoke ulkomaata, blondi ilmoitti kulmiaan kurtistaen, pyörähti ympäri ja katosi pylly keikkuen takaisin
hyllyjen väliin.
- E-en minäkään, siis kovin sujuvasti, Jeppe jäi nikottelemaan naisen
perään.
Blondin kadottua näkyvistä, Jeppe seisoi hetken aikaa paikoillaan yhtä rentona kuin suolapatsas. Toivuttuaan pahimmasta shokista, hän astui kulkuportista kaupan puolelle ja lähti harhailevin ajatuksin astelemaan pitkin kaupan käytäviä. Käveltyään varmaan viitisen minuuttia päämäärättömästi, hän alkoi havahtua takaisin tähän maailmaan ja aikaan.
- Hei, missä helvetissä minä oikein olen? Jeppe parahti hyllyjen välissä itsekseen.
- Tulta munille! kuului heti hänen parahduksen jälkeen matalalla miehen äänellä.
- Voi saatana! oli Jepen vuoro karjaista.
Jostain oli ilmestynyt samalle käytävälle todella iso ja lihava mies, joka osoitteli Jeppeä kahdella käsiaseella. Koska hyllyjen välistä ei päässyt poiskaan, hän veti tyylikkäästi maihin. Jospa sitä makaavaan ihmiseen olisi vaikeampi osua, oli Jepen ainoa toive tuossa tukalassa tilanteessa.
- Minä sanoin tulta munille, ei tulta miehille! iso mies karjui ja kirosi perään kuin pahempikin ilkimys.
- On minullakin…ne munat, Jeppe piipitti surkeana nenä lattiassa.
- Kananmunille, perkele!
- Huh, Jeppe huokaisi ja nousi seisomaan, kasvot isoa miestä kohti.
- Varokaa, takana! iso mies karjaisi samalla kun painautui itsekin hyllyä vasten.
- Mitä…?
Jepen lause jäi tällä kertaa pelkkään kysyvään alkusanaan, sillä keuhkoista purkautuva ilma esti lisäsanojen muodostamisen todella tehokkaasti. Hän paiskautui kovalla voimalla hyllyä vasten ja valui siitä takaisin lattialle kuin seinään heitetty pesusieni. Ainoa minkä Jeppe reagoi, oli otsan iskeytyminen kaupan lattiaan. Se sattui niin saatanasti.
- Lyijyä tuollainen tarvitsisi, iso mies kuului karjuvan vihaisena.
Jeppe manaili itsekseen kipeää otsaansa ja pelkäsi joutuvansa sittenkin ammuttavaksi. Olihan nyt perkele, että tuli astuttua sisälle tähän omituiseen kauppaan. Siinä maatessaan hänen mieleen alkoi palautua kaupan ulkoiset puitteet. Ulkoa kauppa oli ollut tavallisen kyläkaupan kokoinen, mutta täällä sisällä näytti olevan tilaa enemmän mitä Itäkeskuksen Citymarketissa. Levitettiinköhän tällä paikkakunnalla jotain huumetta lentokoneesta? Vai olikohan vesijohtoveteen sekoitettu jotain kummallista?
- Ylös siitä, ennen kuin se saatana palaa! Iso mies ärähti aivan Jepen vieressä.
- Mikä se?
- Mummo.
- Anteeksi mikä mummo?
- Minun mummo, sillä on ahdettu rollaattori. Vittu, joku pässi meni laittamaan sille siihen vielä turboruuvin, voi
pyhä perkele ja luotien laulu.
Jeppe nousi ylös kivistävin otsin ja kipein polvin, sillä myös polvet olivat saaneet osumia äskeisessä mylläkässä. Samalla hänen nenäänsä otti aivan tolkuton hien haju, siis sellainen todella inhottava ja sisälmyksiä kääntelevä. Miten joku voi haistakin noin pahalle, Jeppe mietti vetäessään varovasti ilmaa hampaiden välistä.
- Nätit hampaat, iso mies murahti Jepen touhua katsellen.
- Minäkin…pidän niistä.
- Kanin kellit kun pierettää, paksukainen ähkäisi ja päästi raikuvan pärinän.
- Jeppe, Jeppe Ylikääpä, Jeppe ojensi kättään miehelle, kun ei muutakaan keksinyt tässä paskan ja hienhajussa.
- Väyne, tämän kaupan omistaja, iso mies iski taikinamaisen kouransa Jepen käteen.
- Aika iso kauppa teillä herra Wayne.
- Yksös veellä ja äällä, se nimeni meinaan.
- Anteeksi, siis herra Väyne. Pidättekö ampumisesta?
- Jep, ammuskelen yleensä munia, siis sellaisia vanhaksi menneitä kananmunia. Voiko sitä olla parempaa näkyä,
kun munan roiskahdus luodin osuessa siihen?
- Minä näin sellaisen isotissisen blondin täällä äsken, Jeppe kähisi takaisin.
- Muija perkele. Oliko se ajellut säärensä?
- O-oli se.
- Hyvä, sillä on reipas karvan kasvu. Pari vuotta takaperin yksi karhu alkoi riiustella sen kanssa.
- Karhuko? eikö se ole vaarallista?
- On, ja tajusihan se karhukin sen lopulta, heivatessaan kantturan pois pesästään, Väyne naurahti
kolkosti.
Jeppeä kylmäsi oikein kunnolla moinen nauru. Hän saattoi oikein tuntea kylmän ilmamassan ympäröivän heidät. Fiilis oli samaa luokkaa, kuin helvetti olisi alkanut jäätyä. Jeppe vilkuili samalla tarkemmin hyllyjä. Toisella puolen käytävää näytti olevan hernekeittopurkkeja ja toisella puolen pelkkiä säilykepurkin avaajia. Niitä oli varmaan tuhansia, ellei jopa enemmänkin.
- Ostatko, Väyne huomasi Jepen katseen ja ojensi tälle yhtä avaajaa.
- En minä taida tarvita.
- Tarvitset!
- No kun minä en syö säilykeruokaa.
- Tarvitset silti!
- No jos minä sitten yhden ostan.
- Vittu, oot kyllä reilu jätkä, kun ostat purkinavaajan, Väyne pamautti Jeppeä kämmenellä selkään.
- Voi helvetti, kun sattuu!
- Ai niin, se mummo, anteeksi, mutta vain tämän
kerran.
Jepen selkä oli kaikista kipein paikka, sillä mummon rollaattori oli osunut siihen aika kovalla voimalla, eikä Väynen toverillinen läpsäisy mikään hellä ollut.
- Missä sinä niitä munia ammut?
- Missä milloinkin, eipä sillä niin suurta merkitystä ole.
- Jossain ulkonako?
- En ole poistunut kaupastani kahteentoista vuoteen.
- Häh?
- Ei mahdu ovista perkele. Silloin nuorempana poikana luulin elintason pysyvän aika matalana ja teetätin kauppaan
normiovet. Sitten tuli lama muille, mutta meillä kauppa kävi ja elintason nousun myötä tuli pari kiloa lisää
painoa.
- Entä aurinko, sitähän olisi hyvä saada.
- Ei mikään ongelma, avaan vain katon, laitan sortsit päälle ja menen keskusaukiolla olevan uima-altaan vierelle
auringonottoon.
- Täällä kaupassako? Jeppe raapi kipeää päätään.
- Jep, tämä on minun maailmani. Olen täällä Luoja, lääkäri, piru ja poliisi.
- Niin, onhan se käytännöllistä, mikäli kaikki on saman katon alla, Jeppe myönteli.
- Sanos muuta. Ajatella, että nakkeja ja bisseä on vaikka kuinka paljon, otatko? Väyne kysyi ja ojensi Jeppeä
kohti avattua nakkipakettia.
- Ei kiitos, olen aivan täynnä.
- Ulos!
- Mitä?
- Ulos perkele ja äkkiä. Sen avaajan voit jättää siihen hyllyyn lähtiessäsi. Ellei käsky mene jakeluun, ammun
toisen polvilumpion paskaksi.
- Minä, minä tarkoitin, etten jaksa ihan koko pakettia ottaa, pari voisin ottaa ihan mielellään, Jeppe änkytti
säikähtäneenä.
- Ole hyvä, Väyne lepersi kuin pikkulapselle tikkaria antaessa.
- Hyvää, Jeppe mumisi ruoka suussa.
- Voi luodinlaulu mikä jätkä, puhuu vielä ruoka suussaan, Väyne tuumasi hymy korvissa.
- Voisin ottaa bisseäkin.
- Ihanko, otatko koko pullon?
- Otan, Jeppe myönteli päätään nyökytellen.
- Oletko muuten kuullut sitä juttua, kun yhdessä bissepullossa oli kaksi etikettiä?
- E-en ole, ei kuulosta mitenkään tutulta, Jeppe ilmoitti varovasti.
- Kova jätkä, en minäkään ole sitä kuullut.
Jeppe ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut tuon hervottoman läskisäkin kanssa. Piti vain yrittää jollain tapaa myötäillä mokomaakin kaupanomistajaa. Nyt vain pitäisi löytää Nanna mahdollisimman nopeasti ja poistua tästä kaupasta ikuisiksi ajoiksi. Hänen kädessään oleva bissepullo oli kuitenkin vielä puolillaan, joten ennen sitä tästä tuskin kannattaisi edes yrittää poistua. Tiedä vaikka kaupassa olisi kiellettyä kävellä avatun olutpullon kanssa.
- Oletko koskaan vetänyt räpylään? Väyne täräytti ilmoille kysymyksen niin yllättäen, että Jepen suussa olleet oluet
poistuivat tölkinavaajien täyttämälle hyllylle.
- Enhän minä nyt sellaista…ole, Jeppe punastui korvia myöten.
- No vittu joo, et kyllä oikeastaan näytäkään sellaiselta, joka kykenisi vetämään edes normaalisti käteen.
- Minä ihan tuota vaan vaimon kanssa sellaisia harrastan.
- Älä, harrastaako vaimosikin peilin edessä räpylään vetämistä? Väyne innostui.
- Sängyssähän me…sellaista harrastellaan.
- Voi luotien laulu, on sulla kuule reilu akka. Oma ei anna ottaa aseita sänkyyn, pelkää kuulemma tulevansa
ammutuksi. Vaan eipä tuo kovin väärässä ole, kolmas eukko menossa tässä parinkymmenen vuoden
sisällä.
- Mitä niille toisille…kävi?
- Toisen ammuin unissani avaruusmutanttina ja toisen luulin tavoittelevan asetta vyöltä, mutta se pentele olikin
ottamassa kerranlaukeavaa käsittelyyn.
- Paska homma, Jeppe ähkäisi.
- Sitä se Pyhä Mieskin sanoi. Alkoi kuulemma naiset vähetä uhkaavasti tässä kylässä.
- Onneksi sinulla on nyt vaimo.
- On joo, mutta se ei anna vetää makuuhuoneessa räpylään, eikä edes käteen. Minun oli aivan pakko raahata peili
pois makuuhuoneesta, jotta pääsen harjoittelemaan vetämistä peilistä katsoen. Kato, olen jo aika nopea, Väyne ilmoitti
ja veti molemmat aseet koteloistaan.
- Todella…nopea, Jeppe kehui ja huokaisi syvään tajuttuaan mitä Väyne oli häneltä udellut. – Tuota, miten se
räpyläveto?
- Päätin vaikeuttaa vetämistä toden teolla ja aloin jo vuosia sitten harjoitella pesäpalloräpylään vetämistä.
Siinä se mies punnitaan, joka vetää aseen kotelosta pesäpalloräpylällä ja ampuu vielä toisen kuoliaaksi. Enhän minä
miehiä toki ole ampunut, munia vaan.
Tämän jälkeen Jeppe joutui kuuntelemaan vielä pitkän selvityksen siitä, millainen on hyvä räpylä tuossa touhussa. Paras oli kuulemma Hurutolan oman pesäpallojoukkueen räpylä, joka oli jäänyt kolmeen kertaa rattorin alle ja jonka päälle koira oli kerran oksentanut bissenakkisekoituksen. Pyhä Mies oli kuulemma myös kerran kussut yhden räpylän päälle kännissä ja se oli kuulemma toiseksi paras vetohommissa.
- Voisin antaa sinulle sen kusenhajuisen räpylän, ikään kuin muistoksi, Väyne ehdotti.
- Minä en oikein tiedä, kun minulla ei ole niitä pyssyjäkään, Jeppe mumisi ja siirtyi varmuudeksi pari askelta
taaksepäin.
- Olet oikeassa, eihän sitä aseettomalle miehelle kannata hyviä vetoräpylöitä jaella.
- Väyne kulta, valaanrasva on loppu, kuului samassa Jepen takaa tutulla
naisenäänellä.
Puhe kuulosti katkonaiselta ja sen lisäksi sieltä kuului ihmeellinen thumpsahtava ääni, joka toistui. Jepen oli pakko kääntyä katsomaan.
- Oho! hänen alaleukansa putosi polviin.
Siellähän se äskeinen blondi oli, tällä kertaa hyppykepin kanssa. Nyt blondi oli pukeutunut aivan päästä varpaisiin, tosin tiukkaakin tiukempaan asuun, joka ei jättänyt mitään arvailujen varaan.
- Näätkö miten lihava tuokin on, hyvä ettei puku repeä, Väyne röhähti nauramaan.
- Joo näenhän minä, Jeppe mumisi.
- Kuuleppas nyt pupeloni, voitele itsesi vaikka rypsiöljyllä siihen asti, jotta saadaan taas lisää valaanrasvaa,
Väyne opasti vaimoaan.
- Eikka soitti, se tulee kohta. Pitää mennä mittailemaan sen lakua, blondi ilmoitti ja lähti hyppimään
samaan suuntaan mistä oli tullutkin.
Jatkuu, mutta milloin ja miten?