etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

11.3.2006

Lomamatkalla - osa 6

Ylikäävän perheen ensimmäinen yö omituisen paikkakunnan omituisessa vuokramökissä oli ohitse, kun Nanna avasi silmänsä tasan kello kahdeksalta ja nousi sängystä ihmettelemään missä miehensä on. Hän oli nukkunut yönsä vallan loistavasti, ainoastaan kolmen aikaan yöllä oli jostain kuulunut kovaäänistä pärinää, kuin joku olisi piereskellyt oikein tunteella. Koska mitään hajuhaittaa ei yöllä ollut ilmennyt, oli Nanna jatkanut uniaan. Jeppekin oli nukkunut yönsä, tosin enter-näppäin poskea vasten. Hän puolestaan havahtui vasta vaimonsa rykimiseen pöydän vierellä, jossa tämä armas pelihullu kuorsasi.

- Kulta, joko sinä heräsit? Jeppe mumisi silmät sikkurallaan.
- Ihana nukkua YKSIN! Nanna ilmoitti.
- Anteeksi, tuota, taisin nukahtaa tähän.
- Nyt laitat Jeppe Ylikääpä kahvia ja jotain aamupalaa, minä menen ottamaan sellaisen paljon mainostetun pikasaunan.
- Minä? siis kahviako?
- Niin, kuulostaako jollain tapaa oudolta?
- Ei, olenhan minä sitä keittänyt…joskus, Jeppe mutisi päätään raapien.

Ylikäävän perheessä olivat keittiötyöt kasautuneet jostain kumman syystä täysin Nannan harteille. Auttoihan Jeppe välillä, kuten tuomalla haarukat ja lusikat pöytään tai ottamalla joskus jääkaapista ruokaa ihan omin avuin. Kyllähän Jeppe olisi siellä enemmänkin auttanut, mutta valitettavasti vuorokaudessa oli aivan liian vähän tunteja hukattavaksi niitä keittiössä. Ruokaa kun sai kätevästi vaikka tilaamalla, mikäli vaimokulta ei ollut sitä laittamassa. Jepen vapaa-aika kului sählyn, sulkapallon, pyöräilyn ja tietokonepelien parissa niin tarkkaan kuin aika yleensä voi kulua. Nukkumiseen jäi joskus hyvällä tuurilla kuusi tuntia, monesti vain neljä tai viisi. Univelkaahan siitä tuli, mutta nukkua kerkeää sitten kun sormet eivät enää taivu näppäimistölle, oli Jepen puolustelu asiaan.

- Minä menen nyt, Nanna ilmoitti ja näytti mennessään kieltä.
- Minä…jään keittämään kahvia, hänen miehensä mumisi ja tihrusti varovasti keittiön suuntaan.

Nanna asteli pikkumustissaan pukuhuoneeseen, jossa hän jätti ne penkille. Pesuhuoneessa näytti olevan löylyastia ja -kauha, joten hän laski astian täyteen vettä ja kävi ottamassa pikaisen suihkun. Tämän jälkeen hän meni aivan kiinni saunan oveen ja haisteli sen raosta. Raosta tuli aivan yhtä lämmintä ilmaa mitä pesuhuoneenkin puolella oli.

- Muka sekunnissa, hän naurahti ääneen avatessaan löylyhuoneen ovea.

Samalla hetkellä, kun hän pisti nenänsä saunan puolelle, kuului seinällä olevasta mittarista ihmeellinen ping-ääni ja mittarin viisari jäi värisemään kuudenkymmenen asteen kohdalle. Nanna oli pudottaa löylyvesiastian lattialle säikähdettyään ääntä.

- Täällähän on lämmin, hän hämmästeli ääneen kivutessaan lauteille. – Tosin joku seitsemänkymmentä voisi olla vähän parempi, kun kyse on pikasaunasta, hän jatkoi hiljaista itsekseen puhumista.
- Ping, ping, mittari ilmoitti ja pomppasi kymmenen pykälää ylöspäin.
- Kohta tänne varmaan ilmestyy vasta jostain, Nanna naurahti ääneen.

Ei ilmestynyt vastaa, eikä mitään muutakaan ihmeellistä, mitä nyt kiuas kuulosti huokailevan omituisesti. Lisäksi siitä kuului palavien puiden aiheuttamaa ääntä ja oksakohtien paukahtelua. Tilannehan olisi ollut aivan normaali, mikäli kyseessä olisi ollut puilla lämpiävä kiuas, mutta kun se ei ollut. Nanna ei antanut pikkuasioiden häiritä, vaan tulkitsi ne aivan normaaleiksi tässä omituisessa kylässä. Aikansa löylyä heiteltyään ja hikoiltuaan, hän otti löylynheittotarvikkeet mukaansa ja poistui pesuhuoneeseen. Siellä hän pesaisi itsensä ja asteli pukuhuoneeseen. Vasta siellä hän tajusi, ettei ollut ottanut mukaansa pyyhettä. Nannan silmät osuivat pukuhuoneen pyyhenauloihin, joissa roikkui useampikin pyyhe. Hän otti kiinni eräästä valkoisesta pyyhkeestä ja yritti ottaa sen pois naulasta. Pyyhe ei kuitenkaan irronnut siitä, ei vaikka hän yritti sitä kaksin käsin.

- Voi perseen suti, Nanna ärähti harmistuneena.

Samassa pyyhe heilahti sen verran, että hän huomasi sen kohdalla seinässä tekstin ”PYHÄ MIES”. Nyt Nanna tajusi miksi se ei ollut liikahtanut, sillä pyyhe oli varattu. Hän kävi läpi kaikki pyyhkeet, mutta missään ei ollut hänen nimeään. Jopa Jepen nimi oli eräässä pyyhkeessä, mutta ei hänen. Harmistuneena hän meni vielä kurkkaamaan pitkässä naulakossa olevaa viimeistä käsipyyhkeen kokoista pyyhettä. Yllättäen sen takaa paljastui nimi ”PIKKUROUVA”. Nanna tempaisi pyyhkeen naulasta ja jäi katsomaan sitä ihmeissään. Tälläkö hänen pitäisi kuivata itsensä?

- Minähän kuivaan itseni vaikka nenäliinalla, hän puhisi kuivatessaan itseään pienellä pyyhkeellä.
- Mitä minä sanoin, pienet on tissit tädillä, kuului pukuhuoneen ovelta pojan äänellä.
- Iiiiiik! Nanna kirkaisi ja yritti piiloutua pyyhkeen avulla.
- Täti on hassun näköinen. Tietääkö täti, mistä lapset tulevat ja mitä ne ensimmäisenä imevät? poika uteli ovella.
- Ti-tiedän.
- Saa pukea, poika nauroi ja kääntyi selin.
- Joku saa myös kohta korville, kiukkuinen Nanna puhisi.
- Ei täällä saa harrastaa väkivaltaa, muuten saa halosta.
- Mitä saa? Nanna hämmästeli vetäessään pienen pieniä stringejä jalkaansa.
- Ei pressaa, vaan sellaista koivuista ja vielä korkealta ja kovaa.
- Nyt en tajua, siis saa halosta korkealta ja kovaa?
- Jep, täti tullaan hakkaamaan isolla halolla ison miehen toimesta aivan siniseksi jos syyllistyy täällä väkivallantekoon.

Vittu, mistähän tuo tenava tänne pääsi? Nanna puhisi rintsikoita pukiessaan. Korville sietäisi mokomakin nulikka. Tulla nyt tuolla tapaa kyttäilemään toista pukuhuoneeseen. Olisi se Jeppe voinut vähän ajatella, ketä päästää sisälle tähän aikaan aamusta.

- Meillä ei sitten harrasteta metsän kurittamista millään muotoa, poika ilmoitti kääntyessään Nannaa kohti.
- Mitä se halolla hakkaaminen sitten on?
- Siinä metsä kurittaa muita. Minä puhunkin nyt vastomisesta saunassa. Meillä ei metsää hakata ja sillä siisti!
- Okei, ihan rauhallisesti vaan. Ei minulla mikään tarve olekaan hakata itseäni vastalla.
- Siis hakata metsää, poika korjasi ja tapitti Nannaa silmiin.
- Ihan sama, hyvä että tekee enää edes mieli käydä saunassa, hän puuskahti.
- Kiva pyyhe sulla, poika virnisteli.
- Miksi minulle on näin pieni ja muilla on isommat?
- Haluatko tietää salaisuuden? poika sipisi.
- Noh?
- Vain Huru tietää, poika kuiskasi hiljaa.
- Taidan mennä kahville, Nanna ilmoitti ja astui pojan ohi mökin eteisaulaan.
- Minä tulen kaakaolle.

Nanna asteli pikkumustissaan keittiön pöydän ääreen, johon oli katettu aamiainen neljälle. Kahden kohdalla oli isot kahvimukit, yhden kohdalla näkyi olevan kuppi höyryävää kaakaota ja viimeisen paikan kohdalla iso laakea kuppi ja sen vieressä purkki vaniljajogurttia.

- Neljä paikkaa? Nanna kummasteli ääneen.
- Meille tuli tällainen, Jeppe ojensi vaimolleen paperilapun.

PÄIVÄOHJELMA

Nannan aamusauna + Jepen aamiaisen tekoyritys.
Aamiainen neljälle – Jeppe, Nanna, poika ja Tsiisus.
Aamuhartaus Pyhän Miehen olohuoneessa.
Pyhän kirjan katselemista.
Oluen juontia pyhän miehen kanssa.
Black Dream -palkintojen jako Nakki & Bisse grillillä.
Vapaata ohjelmaa, mikäli aika riittää.

HYVÄÄ YÖTÄ, OLKOOT NAKIT KANSSANNE!

- Päiväohjelma ilman kellonaikoja, Nanna mutisi.
- Mitä niillä kellonajoilla tekee? tehän olette lomalla. Meillä taas ei ole eletty kellon mukaan koskaan.
Siitä tulee isän mukaan ressi ja paskavaivoja, poika kilkatti istuutuessaan pöydän ääreen.
- Sait näemmä aamiaisen aikaiseksi, Nanna totesi Jeppeä katsoen.

Pöytään oli laitettu leipää, sämpylöitä, juustoa, makkaraa, höyryäviä nakkeja, muutama pullo Lapparia, lihapiirakoita, paistettua pekonia, kananmunia ja munakasta. Keittiön puolella kuului kahvinkeitin vielä röpöttelevän. Nanna katseli ihmeissään tuota aamiaisen paljoutta. Mistä hitosta nekin oikein ilmestyivät?

- Paistoit pekoninkin, Nanna heitti kysyvän katseen miehensä suuntaan.
- Minä…en…oikeastaan tehnyt sille mitään, Jeppe mutisi.
- No mistä nuo sitten ilmestyivät?
- Minä toin, poika ilmoitti.
- Joo, taskussa varmaan, Nanna kivahti.
- Kylläpä sitä nyt ollaan kireitä. Voin minä viedä ne takaisinkin.
- Ei, en minä sillä. Vaikuttaa vain oudolta tämä tällainen.
- Olisit mennyt vaikka Rastilan leirintäalueelle, siellä olisit saanut keittää hernekeittosi aivan omin käsin. Siitä olisi ollut outous todella kaukana.
- Olkoon, Nanna huokaisi ja istuutui pöytään.

Jeppe kaateli kahvit mukeihin ja he alkoivat nauttia aamiaispöydän antimista hyvällä ruokahalulla. Aamiaisen ajaksi oli kannettava nostettu olohuoneen puolelle. Aamiaisen edetessä Nannaa kummastutti tyhjä ruokapaikka, jonka piti lapun mukaan olla Tsiisus-koiralle. Jeppe ei vaivannut päätään moisilla ajatuksilla, sillä päällimmäisenä oli huoli, kerkeääkö Pekka ennen häntä nettipeliin ja pääsee mahdollisesti hänen edelleen. Jospa sillä olisi kuitenkin niin paha krapula, että hän kerkeäisi vielä ennen sitä. Lisäksi häntä painoi kovasti päiväohjelma, sillä se piti hänet poissa koneen ääreltä luvattoman pitkän aikaa. Pahimmassa tapauksessa sitä ollaan taas illassa, ennen kuin Intel saa taas virtaa sisälleen. Voisikohan siitä päiväohjelmasta livetä jotenkin? Jos kävisi vaikka lenkillä aamutuimaan ja sitten nopeasti pelaamaan.

- Meillä ei muuten saa kesäisin juoksennella, poika ilmoitti.
- Anteeksi mitä? Jeppe hämmästyi.
- Ainoastaan kuviokellunta on sallittua näin loma-aikana ulkona.
- Täh, miksi?
- Muut lomalaiset häiriintyvät hikisistä ravaajista.
- Ei voi olla totta!
- Mene sitten kuntosalille, siellä saa hikoilla, poika kertoi ja ojensi Jepelle avaimen.
- Hetkinen, missä täällä on kuntosali? Jeppe innostui.
- Tuossa vastapäätä tätä mökkiä. Siinä lukee kylläkin PASKAMAJA, kun Huru ei oikein välitä roppansa rasittamisesta.
- No ilmankos en sitä huomannutkaan.
- Ei siellä ole pakko itse hikoilla mikäli ei halua. Voit laittaa jonkun toisen kuntoilemaan puolestasi ja nauttia vaikka nakkeja ja Lapparia.
- Täh, mitä tuo nyt on?
- Vaihtoehtoista kuntoilua. Katsotaanhan televisiostakin kaikenmaailman lajeja, poika selvensi.

Pitihän se arvata, ettei täällä ole kuntosalikaan kuten muualla maassa, Nanna mietiskeli mättäessään sämpylää suuhunsa. Kerkeäisiköhän hänkin käydä siellä jossain välissä? Jos vaikka kävisi juoksemassa matolla ja ajamassa kuntopyörällä tai jotain muuta vastaavaa.

- Auuuu, vuh, vuh, vuh! kuului samassa ovelta.
- Tule sisään vaan Tsiisus. Nämä ihmiset ovat vähän yksinkertaisia, mutta muuten mukavaa sakkia, poika huusi.

Samassa ovi narahti ja avautui niin paljon, että iso musta koira pääsi astelemaan sisälle mökkiin. Koira heilautti kerran hännällään ja ovi pamahti kiinni sen perässä. Tsiisus ei aikaillut, vaan käveli pöydän luo ja istahti pojan vieressä olevalle tyhjälle paikalle, kuin olisi kotiinsa tullut. Poika kaateli sille kuppiin jogurttia ja koira alkoi latkia sitä tyytyväisesti urahdellen.

- Tuota, puhuuko tuo koira? Nanna uteli varovasti.
- Aika hölmö kysymys, sillä eiväthän eläimet puhu ihmisten kieliä, vai mitä Tsiisus?
- Hahhau, hahhau, hahhau.
- Siinäs kuulitte.
- Niin minä vaan, että eihän se tietenkään ole mahdollista, Nanna nikotteli ja päätti olla kertomatta orava-juttua.
- Kerran tosin eräät mökkiläiset väittivät oravien jutelleen heidän kanssaan. Aika sekopäitä ihmisiä sitä onkaan liikkeellä autoilla, vai mitä Tsiisus.
- Rrrrröööyh!
- Huomaatteko, ei puhetta vaan pelkkä röyhtäys? poika sanoi.
- Joo, huomaamme, Jeppe myönsi ja keskittyi aamiaiseen.

Parinkymmenen minuutin päästä olivat kaikki saaneet aamiaisen nautittua. Tsiisus oli ottanut jogurtin jälkeen vielä paketin nakkeja ja yhden Lapparin. Pojan kertoman mukaan koira ei suostu viemään heitä kotiinsa Pyhän Miehen luo ilman aamuolutta. Se oli joutunut kuulemma lähtemään kotoa niin aikaisin, että Pyhä Mies ei ollut vielä kerinnyt nousta laittamaan aamiaista.

- Voitaisiin muuten lähteä, ettei mene koko päivä päin hanurinsoittajan soittopeliä, poika sanoi ja nousi pöydästä.
- Herran aika, enhän minä ole vielä edes pukenut, Nanna parahti ja tajusi samalla olevansa vielä niissä lähes läpinäkyvissä pikkumustissa.
- Saa täällä liikkua noinkin, poika hihitteli.

Nanna ei jäänyt kuuntelemaan, vaan singahti nopeasti makuuhuoneeseen, jossa puki päällensä t-paidan ja verryttelyhousut. Tuollainen kevyt oloasu sai nyt kelvata sille pyhälle hepulle. Hetken mietittyään hän otti lompakosta luottokortin ja vähän käteistä. Jos vaikka tällä ihmeellisellä kylällä tarvitsisi johonkin rahaa. Päästyään pois makuuhuoneesta, oli muu porukka jo mökin kuistilla odottelemassa.

- Kyllähän kesti, melkein kolme minuuttia, poika sanoi ja katseli muka tyhjää rannettaan.
- Miten tässä voisi enää nopeampi olla?
- Käyttäisit kaapua kuten Pyhä Mies.
- Just joo…

Jatkuu, mutta milloin ja miten?