etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

5.3.2006

Lomamatkalla - osa 5

Nanna palasi sisälle mökkiin ja meni Eikalta saatujen matkalaukkujen luo. Hän nosti toisen sohvalle ja avasi sen lukot. Kansi oli pahuksen jäykkä, mutta lopulta hän sai punnerrettua sen kokonaan auki. Nannan hämmästys oli suunnaton.

- Tämä, tämä, tämä…laukku, hän änkytti ääneen.
- Etkö saa sitä auki? Jeppe murahti pettyneenä, sillä nähtävästi nyt tarvittiin hänen miehistä voimaansa ja peli keskeytyisi taas kerran.
- Ei kun siinä on jotain isoa ja outoa.
- Kerro nyt, ei tässä ole aikaa koko iltaa lätistä jostain laukusta!
- Siinä on Hurutolan pyhä kirja, siis iso sellainen.

Nanna katseli silmät pyöreinä koko laukun täyttävää mustaa kirjaa, jossa luki isolla: HURUTOLAN PYHÄ KIRJA. Minkä ihmeen takia kirja piti pakata matkalaukkuun? Nyt häntä alkoi epäilyttää toisen laukun sisältö. Entä jos siinäkin on samanlainen kirja? Laukkujahan oli molemmille omat, joten jos kummallekin on oma kirja. Nanna nosti toisenkin laukun sohvalle ja ähräsi sen kannen auki. Tilanne oli sama mitä ensimmäisenkin laukun kohdalla, sisällä oli myös pyhä kirja.

- Molemmissa laukuissa on pyhä kirja, Nanna sanoi Jepelle.
- Entä sitten, onhan meillä omat matkatavarat?
- Mutta miksi?
- Jos nämä täällä on jotain lahkolaisia?
- En ymmärrä, Nanna mutisi sivellessään pyhän kirjan kantta.

Samassa kirjan kansi pomppasi auki kuin vieterin avustamana. Kannen alta paljastui sisäkansi jossa oli eräänlainen valikko pienine painonappeine. Nanna alkoi tavata valikon tekstejä.

- Tässä on jonkinlainen valikkojuttu, jossa on valittavana erilaisia lomia ja muista juttuja, hän selosti miehelleen.
- Hyvä, tilaa minulle vaikka pepperonipizza, Jeppe mutisi.
- Pizza…pyh, Nanna tuhahti, sillä hänen pelihullu aviomiehensä ei taaskaan kuunnellut vaimoaan.

Nannan sormet sivelivät välikannen tekstejä ja nappeja. Kannessa luki ”Naisen valinnat”, joten nähtävästi tämä laukku oli tarkoitettu hänelle. Hetken mietittyään hän alkoi sivellä toisen laukun päällimmäistä kantta ja sekin ponnahti auki, paljastaen puolestaan ”Miehen valinnat” samanlaisella valikolla. Nanna palasi tutkimaan naisen valintoja ja huomasi siellä tekstin ”Chipandale”. Häntä hihitytti mokoma kirjoitusvirhe, sillä tuohan oli taatusti Chippendales-nappi, josta tänne sai nähtävästi tuon ihanaisen show’n ihan privaattina. Ajatus kiehtoi häntä niin paljon, että sormi painoi kyseistä nappia ajatusta nopeammin. Sormen ollessa vielä napilla, ulko-ovi narahti ja avautui hieman raolleen. Nanna otti sormensa pois napilta ja astui muutaman askeleen nähdäkseen mitä ovella tapahtui.

- Mitä helv…? hän rääkäisi huomattuaan mökin lattialla kaksi oravaa puvut päällään ja pienet silinterihatut päässään.

Oravat kävelivät oudosti takajaloillaan ja kiipesivät tottuneen oloisina samalle ruokapöydälle, jossa Jeppe takoi vimmatusti kannettavan näppäimistöä. Oravat asettuivat vierekkäin pöydälle ja toinen kopautti mustalla kepillään kerran pöydän kantta. Samassa hetkessä mökin täytti pauhaava musiikki. Nanna ei osannut muuta kuin katsoa oravia suu auki. Toivuttuaan järkytyksestä, hän totesi musiikin tulevan siitä matkalaukusta jonka nappia hän oli mennyt painamaan poikatanssijoiden toivossa.

- Mitä helvetin oravia nuo ovat? Jeppe parahti huomattuaan kurret.
- Ei helvetissä ole oravia. Mikäli haluatte tavata alakerran Örkin, teidän pitää painaa toista nappia, toinen oravista kimitti.
- Se, se, se puhuu, Jeppe soperteli.
- Kato, viisas jätkä, sama orava jatkoi.
- Kumma suomalainen, eihän se ole edes kännissä, toinen orava kimitti ja tuijotti Jeppeä silmiin.
- Hihii, Nanna tirskui sivummalla.
- Sou musto kou! ensimmäinen orava karjaisi ja musiikki vaihtui toisenlaiseksi.

Samalla hetkellä molemmat oravat alkoivat tanssia pöydällä. Meno oli aika vauhdikasta, sillä välillä toinen orava heitti toista ja päinvastoin. Noin viiden minuutin tanssiesityksen jälkeen musiikki hiljeni ja oravat ojensivat pieniä kätösiään Jeppeä ja Nannaa kohti.

- Hyh, minähän en kättele oravaa, Nanna puuskahti.
- Rahaa rouva, rahaa. Luuletko meidän harrastavan hyväntekeväisyyttä?
- En, en toki, mutta missä ne Chippendalesit ovat?
- Tässä, minä Chip ja veljeni Dale.
- Niin?
- No perkele, Tiku ja Takuhan ne tässä, orava suomensi.
- Hyvä vitsi, haha, Nanna naurahti, mutta kaivoi taskusta rypistyneen viitosen, jonka hän ojensi oraville.
- Tässäkö kaikki? orava tiedusteli.
- Aika lyhyt esitys, Nanna perusteli.
- Esiinny itse oravana paremmin, toinen orava tiuskaisi ja samassa molemmat olivat jo lattialla.
- Laittakaa ovi kiinni mennessänne, Nanna huuteli perään.

Ovi pamahtikin kiinni sellaisella voimalla, että Jeppe melkein tuupertui kannettavansa päälle ilmavirran voimasta. Nanna palasi manaillen takaisin laukun luo ja jatkoi sen tekstien tutkimista. Seuraavan valinnan kohdalla nähtävästi piti olla hieman tarkempi, sillä kaikki ei täällä olekaan ihan sitä miltä näyttää. Ilta alkoi olla kuitenkin jo niin pitkällä, että nyt piti harkita todella tarkkaan mitä tässä tahtoo, sillä pitkän ajomatkan jälkeen olisi kiva päästä myös nukkumaan. Huomenna pitäisi mennä tapaamaan pyhää miestä. Koska kellonajasta ei ollut mitään puhetta, saattoi koira tulla hakemaan heitä jo hyvinkin aamusta. Hetken asiaa mietittyään Nanna päätti olla saunomatta tänään, sillä pikasaunan kerkeäisi ottaa myös aamulla herättyään. Hänen sormet sivelivät jälleen naisen valinnat laukun nappeja. Jos kokeilisi vielä jotain pientä, hän mietiskeli huultaan purren. Black Dream valinta kuulosti aika eroottiselta, joten hän painoi sitä nappia. Samassa mökistä sammuivat valot ja se muuttui käsittämättömän pimeäksi keskellä kesää. Ihan kuin ulkonakin olisi tullut sysipimeää.

- Saamari, tämä konehan sammui, Jeppe manaili tuijottaessaan koneensa pimennyttä näyttöä.
- Höh? Nanna kummasteli keskellä pimeyttä.

Pimeyden jälkeen ei tapahtunut yhtään mitään, ei narahtanut ovi eikä mistään ilmestynyt mitään kivaa. Joka puolella oli tajuttoman pimeää. Hän ei erottanut edes pöydän ääressä istuvaa miestään, joka kuului manailevan pimeyttä aika isoin kirjaimin. Samassa pyhän kirjan sisäkannessa olevaan näyttöön ilmestyi teksti ERROR, push RESET button! Nanna katsoi kantta tarkemmin ja yhden napin luona luki RESET. Hän ei epäröinyt vaan painoi sitä nopeasti. Hetkessä mökissä oli taas valot päällä ja ympäristö vaikutti aivan normaalilta Jepen tietokonetta myöten. Ainoa outo asia oli se, että laukusta kuului ompelukoneen ääntä. Kuulosti ihan siltä, kuin joku olisi ollut ompelemassa sen sisällä jotain. Ääntä kuului noin minuutin verran, kun se viimein lakkasi ja sisäkansi avautui naristen. Se paljasti laukun kokoisen kotelon, jossa oli nätisti ojennuksessa naisten alusvaatteita. Nanna otti epäröiden käteensä mustat stringit ja rintsikat.

- Vau, hän henkäisi hypistellessään niitä.

Koska koko vaikutti vallan sopivalta, Nanna suuntasi askeleensa kohti ulko-oven vieressä olevaa makuuhuonetta. Siellä hän riisui itsensä alastomaksi ja sovitti laukun tarjoamat hepenet päälleen. Ne istuivat täydellisesti. Niiden materiaali oli niin ohutta, etteivät hänen strategiset paikkansa olleet kenenkään katseilta piilossa. Päinvastoin nuo hepenet näyttivät tuovan kaiken esille jopa paremmin mitä ihan alastomana ollessa. Nanna katseli itseään peilistä ja piti näkymästään, sillä olihan hänelle urheilijan kroppa, niin timmi kuin se vaan ikinä voi olla. Hetken peilille keimailtuaan hän suunnisti takaisin ruokapöydän ääressä pelaavan miehensä luo.

- Jeppe, mitäs pidät? hän hihkaisi miehelleen.
- Hei, kivat tissit sulla, Jeppe mutisi vilkaistuaan vaimoaan nopeasti.
- Nämä vaatteet! ovatko ne sinusta seksikkäät? Nanna kivahti.
- Kop, kop, kop, alkoi ruokailutilan ikkunasta kuulua koputusta.
- Iiik, Nanna kirkaisi ja yritti peitellä paikkojaan.
- Mitä hittoa? myös Jeppe havahtui.

Ikkunan takana oli viisi isoa pahvikylttiä, joissa jokaisessa oli numero. Numerot olivat kaikki täysiä kymppejä. Jotenkin Nannalle tuli sellainen tunne, että tässä oli nyt kyseessä jonkinlainen arvostelu. Tajuttuaan missä asusteissa hän keikaroi tällä hetkellä, hän lehahti aivan tulipunaiseksi naamaltaan. Toivuttuaan ensijärkytyksestä, hän meni varovasti ikkunaan, sillä hän oli aivan varma, että tämän jutun takana oli se röyhkeä nulikka. Olihan se poika lausunut jotain hänen pienistä rinnoistaan.

- Häh? eihän täällä ole ketään, Nanna ihmetteli tiiraillessaan metsän puolelle ikkunasta.
- Mistä nuo kyltit tuli? Jeppe mutisi vilkuillessaan vuoroin tietokonetta ja vuoroin numerokylttejä.
- Ne, ne ovat vaan jotenkin tuossa ikkunassa, Nanna nikotteli pahvikylttejä katsellessaan.

Samalla hetkellä alkoi jostain kuulua radioselostusta, joka voimistui pikkuhiljaa aivan selväksi puheeksi.

- Tällä hetkellä on johdossa Hurutolan Black Dream, joka sai kaikilta viideltä arvostelutuomarilta täyden kympin. Tämä tilanne on ennennäkemätön näillä korkeuksilla, jossa olemme tottuneet ottamaan vastaan nurinpäin kiepsahtaneen ysin.
- Mikä tuo on? mitkä tuomarit? Nanna nikotteli.

Samassa radioselostuksen ääni voimistu jälleen:

- Tämänkertainen kilpailu on ohitse ja voittajaksi julistetaan Hurutolan musta unelma. Vasta nyt mukaan tulleille kuuntelijoille tehkäämme selväksi, ettei kyse ole lakritsista vaikka se niin hyvää onkin. Emme juhli myöskään mustaa makkaraa, sillä se on pannassa Hurutolassa. Tämänkertainen voittaja saa aivan loistavan palkinnon, joka tullaan luovuttamaan voittajalle henkilökohtaisesti hänen nautittuaan ensin mustasta unelmasta ja sen tarjoamasta suosiosta. Palaanne asiaan huomenissa…Hurutola vaikenee.

Ääni hävisi taas kuuluvista ja mökin ainoa ääni oli Jepen aiheuttama, kun hän naputteli tietokoneen näppäimistöä nettipelin lumoissa. Nanna käänsi päänsä kohti ikkunaa ja totesi numerolappujen kadonneen yhtä mystisesti, kun ne olivat tulleetkin. Johan oli taas ihmeellisiä sattumuksia ja vielä monta näin lyhyen ajan sisällä, hän mietiskeli itsekseen. Onneksi ikkunassa oli verhot, joten seuraavat laput saisivat hänen puolestaan vaikka ilmestyäkin. Nanna kävi kaikki muutkin ikkunat läpi ja veti niiden eteen verhot. Vasta sen jälkeen hän saattoi kävellä mökissä vapautuneesti. Hän ei ollut tottunut siihen, että vieraat tiirailevat häntä melkein alastomana, kun nuo päällä olevat hepeneet eivät peittäneet oikeastaan mitään.

- Kultaseni, miten olisi pieni sessio makuuhuoneen puolella, hän meni keimailemaan Jepen eteen.
- Joo, odota siellä, kyllä minä tulen heti, kun saan vain pelattua tämän ja seuraavan tason.
- Kuinka pitkään? Nanna kivahti.
- En osaa sanoa, varmaan tunti tai jotain…hei kato nyt, tuossa se taas on…
- Joo joo, taidan soittaa vaikka putkimiehelle, jos se vaikka tulisi rassaamaan röörejä, Nanna tuhahti ja meni keittiön puolelle ottamaan jääkaapista vielä toisen siiderin. Samalla hän otti kaksi nakkia paketista, vaikka ei makkaran ylin ystävä ollutkaan. Saatuaan nakit syötyä, kuului ovelta varovainen koputus.
- No kuka siellä taas? hän kivahti ja ryntäsi juoksujalkaa makuuhuoneeseen.

Onneksi hänen omassa laukussa oli kylpytakki, jonka hän kietaisi nopeasti ympärilleen. Varmistettuaan, että kaikki strategiset paikat ovat taatusti katseilta suojattu, Nanna asteli ulko-oven luo ja avasi sen.

- Iltaa, röörejä tulin rassaamaan, todella tukeva, sinisiin haalareihin pukeutunut mies ilmoitti ovella.
- Mitä röörejä? Nanna kummasteli.
- Mitä vaan, sitä ei kuule tuunarilla pitä olla kovin tarkka tekemisistään. Jos rouva pyytää nätisti, niin voin vaikka hoitella teitätkin tuolla makkuukammarin puolella.
- Minä, minä, minä en kyllä ole vailla se-sellaista.
- Onko rouva nyt ihan varma? tuolla kylillä oli sellaista huhua liikkeellä, jotta rouvan röörit olisivat melkein ummessa.
- Eikä ole! painu nyt jo…jonnekin…, Nanna tiuskaisi ja paiskasi oven kiinni tuon röyhkimyksen nenän edestä.
- Minne? sano nyt hyvä rouva minne? kuului oven takaa röörimiehen vaimea ääni.
- Vaikka Meksikoon!

Nyt Nannaa alkoi tosissaan kiukuttaa tänne jääminen. Olisi pitänyt sittenkin vain ajaa jonnekin tavalliselle leirintäalueelle, missä normaalit ihmiset palvelevat normaaleja ihmisiä. Toistaiseksi hän laski itsensä ja miehensä aika lailla normaaliksi, vaikka Jeppe olikin totaalisen kiinni tietokoneessa ja peleissä. Hän alkoi miettiä sellaistakin vaihtoehtoa, että jos pudottaisi yöllä Jepen kannettavan vahingossa lattialle. Tulisikohan loppulomasta sillä tavalla laadukkaampi? Entä jos Jeppe haluaakin sen jälkeen palata suoraan kotiin? Hetken asiaa mietittyään, Nanna palasi keittiöön ja joi loppuun sinne jättämänsä siideripullon.

Pari kertaa röyhtäistyään, hän meni vielä kerran jääkaapille ja otti kolmannen pullon tuota ihanaista päärynäjuomaa. Kolme alkoi tosin olla jo maksimimäärä mitä hän on yleensä koskaan juonut. Nytkin se saisi olla viimeinen siideri tälle illalle. Kun ei kerran miestä saanut, niin olkoon siideri tällä kertaa sen korvike, hän puhisi itsekseen Jeppeä mulkoillen. Saatuaan pullon auki, hän otti seinustalta pienen jakkaran ja meni istumaan takan eteen. Ensi silmäyksellä takassa vaikutti olevan halkoja, mutta se oli vain harhaa. Todellisuudessa siellä oli muutama halon näköinen kivi. Mitenköhän ne olivatkin saaneet niistä niin puun näköisiä, Nanna mietiskeli lämmön hivellessä häntä.

- Uskomatonta, Jeppe mutisi kesken pelin.
- Mitä rakkaani, hävisitkö vai katosiko langaton verkkoyhteys? Nanna kääntyi miestään kohti.
- Sain tänne viestin joltain rööriroopelta.
- Mitä siinä oli?
- Kysyi, haluaisinko minä lähteä sen mukana Meksikoon?
- Täh?
- No sitä minäkin, sillä enhän tunne koko hemmoa. Miten joku tuntematon voi lähettää minulle viestin, jossa pyytää matkaseuraksi Meksikoon?
- Meidän pitäisi varmaan käydä nukkumaan. Minä ajattelin ainakin nousta aamulla aikaisin ja käydä saunassa, Nanna ilmoitti ja nousi jakkaralta.
- Minä pelaan vielä hetken, Pekka on nimittäin päässyt jo hotellihuoneeseen ja sillä on pullo Saarenmaata kaverina.
- Selvä on herra pelihullu. Muista peitellä koneesi ja sanoa sille hyvää yötä kun jätät sen yksin, Nanna tuhahti ja lähti kohti makuuhuonetta.
- Ei sitä tartte…peitellä…, Jeppe mutisi puolihuolimattomasti vaimonsa perään.

Nanna asteli makuuhuoneeseen ja riisui kylpytakin pois päältään. Hetken mustia alusvaatteita ihasteltuaan, hän kömpi sänkyyn peiton alle. Hampaat olisi pitänyt kyllä pestä, mutta hän ei jaksanut enää edes ajatella moista velvollisuutta. Kerkeäisihän ne vaikka sitten aamulla saunan jälkeen, oli hänen viimeinen ajatuksensa ennen nukahtamista. Jeppe ei ollut kunnolla edes tajunnut vaimonsa poistumista, koska oli niin nettipelin lumoissa. Ainoa ajatus minkä hän sai aikaiseksi, oli Pekan voittaminen tällä tasolla.

Jatkuu, mutta milloin ja miten?