etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

14.1.2006

Lomamatkalla - osa 4

Poika avasi mökin oven ja livahti sisälle, jättäen oven auki Ylikäävän pariskunnalle. Jeppe punnersi matkalaukut mökin kuistille ja kävi sen jälkeen hakemassa rakkaan läppärinsä auton takapenkiltä. Nanna puolestaan katseli miehensä puuhastelua tyynen rauhallisesti, sillä hän oli päättänyt jättää tavaroiden roudaamisen Jepen huoleksi. Mitä meni tuhlaamaan luottokorttilimiittiään turhuuksiin, mokomakin tietokonefriikki. Jeppe oli vienyt kannettavan tietokoneensa mökin takaosassa olevalle pöydälle ja palannut hakemaan laukkuja kuistilta.

- Seuraavaksi herra Ylikääpä voisi lämmittää saunan ja hoivata vaimoaan kunnon aviomiehen lailla, Nanna ilmoitti miehelleen.
- Joo, siis sauna, Jeppe mutisi raahatessaan matkalaukkuja sisälle.
- Entä se hoivaaminen?
- Niin tuota, kun olisi se peli kesken Pekan kanssa, Jeppe mutisi vaivautuneena.
- Mene naimisiin sen Pekkasi kanssa, Nanna tuhahti ja alkoi tutustua mökin sisätiloihin.

Mökki oli yllättävän tilava, vaikka se näytti ulkoapäin melko pieneltä. Hienohan se oli ulkoakin päin, mutta sisältä aivan upea. Mökki piti sisällään kaksi makuuhuonetta, ison olohuonetilan, ruokailutilan, keittiön sekä vessan ja saunatilat. Nanna kierteli haltioituneena mökkiä ympäri ja harmitteli, ettei heillä olisi varmaan koskaan varaa moiseen ylellisyyteen. Miten mukava tällaiseen paikkaa olisi tulla raskaan työviikon jälkeen. Sauna oli sähkötoiminen, mutta takassa paloi ihan rehelliset suomalaiset koivuhalot.

- Takassa on tuli, Nanna hämmästeli ääneen.
- Jep, se on ikuinen tuli, poika kertoi.
- Ikuinen?
- Kuolleiden takkamuurareiden kunniaksi.
- Häh?
- Niin, saahan sitä muuallakin polttaa ikuista tulta, mitä Kaivopuiston rannassa olevassa muistomerkissä.
- Niin mutta takassa? Nanna kummasteli.
- Perseessäkö sitä pitäisi polttaa?
- Köh, köh, eikös tuo ole pienen pojan sanomaksi liian brutaalia, Nanna nikotteli.
- Vieraiden asenne on turhan brutaali, mikäli he arvostelevat ilmaisen mökin takkaa, jossa palaa ikuinen tuli ja johon ei tarvitse laittaa koskaan lisää halkoja. Tarvitsetteko mahdollisesti lämmitystä makuuhuoneessa?
- Aika lämminhän täällä on, Nanna totesi.
- No sitten en käy laittamassa Ladaa käyntiin.
- Miksi Lada?
- Siksi kun se on Lada.
- Miksi se pitäisi laittaa käyntiin? Nanna tivasi.
- Koska siitä on vedetty tänne lämminilmaputkisto ja vain käynnissä oleva auto tuottaa lämmintä ilmaa, poika selitti.

Nanna katseli pojan viittoilemaa reikää makuuhuoneen seinässä. Poika kertoi, että Lada-lämmitys oli saatavissa vain tuohon takimmaiseen makuuhuoneeseen. Varsinkin talvipakkasilla se antoi kivasti lisälämpöä ikuisen tulen lisäksi. Jeppe ei ollut tuhlannut aikaa, vaan oli jo tietokoneensa kimpussa ruokailutilan pöydän ääressä. Hän jatkoi Pekan kanssa kesken jäänyttä peliään. Ainoa mikä häntä vähän häiritsi, olivat ruudulle pomppivat mainokset.

- Mitä nämä nakki ja bisse mainokset ovat? hän tiedusteli ohitse tallustelevalta pojalta.
- Meidän grilli.
- Pitääkö sitä nyt jatkuvasti mainostaa?
- Pitää, grilli sponsoroi langatonta verkkoa.
- Hei, mitä tämä on? Jeppe rääkäisi ja pyyhki kannettavan näytöltä vihreää töhnää.
- Näyttää sinapilta. Pitääkin soittaa mainostoimistoon, että käyttävät mainoksissa vähemmän sinappia, poika totesi kylmän rauhallisesti ja kaivoi taskustaan kännykän.
- Sinappi tuli läpi, poika ilmoitti puhelimeen. – Ei, ei näkynyt nakkia tai rasvaa, ainoastaan sinappi tuli läpi. Selvä, kiitos ja hei!
- Onko tuo normaalia? Nanna kummasteli pojan takana.
- Ei ehkä muualla Suomessa, mutta täällä sellaista sattuu vähän väliä. Olisittepa nähneet sen asiakkaan ilmeen, joka sai tuoremehut syliinsä kämmenmikron kautta, kun kokeilimme mehumainosta ensimmäisen kerran, poika hihitteli.
- Jeppe, laitoitko saunan päälle? Nanna tivasi.
- En muistanut. Laitan sen heti pelin loputtua.
- Ei tarvitse, se menee päälle kun avaa löylyhuoneen oven, poika kertoi.
- Pitääkö minun mennä istumaan kylmään saunaan ja odottelemaan siellä sen lämpiämistä? Nanna kysyi.
- Ei, sauna on niin sanottu sekunnin sauna. Se lämpiää sekunnissa ja jäähtyy saunojan poistuessa sekunnissa.
- Sen minä haluan nähdä, Nanna ilmoitti ja käännähti kannoillaan.

Nanna meni takan viereisestä ovesta pukuhuoneeseen, siitä pesuhuoneeseen ja avasi löylyhuoneen oven. Hänen nenäänsä ei tuntunut mitään lämmintä. Nanna veti oven kiinni perässään ja kiipesi vielä lauteille istumaan, mutta mistään ei tullut lämmintä. Laskeuduttuaan alas hän kokeili vielä kädellään kiuasta, mutta se oli kylmä.

- Ei toimi, hän ilmoitti pesuhuoneeseen päästyään siellä seisovalle pojalle.
- Aikuiset ovat kovin yksinkertaisia, poika hihitteli nakkia mutustellessa.
- Miten niin? sauna ei toimi.
- Rouva on hyvä ja ottaa vaatteet pois. Meillä tavataan saunoa alastomana.
- No enhän varmaan ota, Nanna kivahti poikaa katsoen.
- Olen minä isompiakin tissejä nähnyt, poika totesi ja poistui pesuhuoneesta.
- Mokomakin…nulikka, Nanna puhisi ja seurasi poikaa.

Nannan päästyä pois saunatiloista, oli poika seisomassa mökin oviaukossa iso nakkipaketti kädessään.

- Tässä teille komplimetti, poika sanoi ja ojensi nakkeja Nannaa kohti.
- Mikä se on?
- Ystävällisyyden osoitus, eli nakkeja ja Lapparia. Oluet ovat jääkaapissa.

Nanna otti nakkipaketin käteen ja totesi, ettei ollut koskaan nähnyt niin isoa nakkipakettia. Vilkaistuaan etikettiä, hän ymmärsi syyn. Siinä luki isolla ”Miraklen nakit”. Nanna päätti olla utelematta yhtään sen enempää koko nakkiasiasta, sillä siihen olisi taatusti taas joku aivan ufo-selitys. Parempi kuin on hiljaa, jotta tuo nenäkäs tenava poistuu paikalta, hän ajatteli.

- Minä sitten lähdenkin, kun et kerran tohtinut kysyä mistä nuo nakit ovat peräisin, poika sanoi ja lähti laskeutumaan portaita.
- Näkemiin, Nanna toivotteli ja veti oven kiinni.

Tämän jälkeen hän vei nakit jääkaappiin, jossa oli varmaan korillinen olutta. Siellä ei ollut mitään muuta, mikä hieman ihmetytti häntä. Vilkaistuaan keittiötä pintapuolisesti, hän käveli tietokoneella olevan miehensä ohi ja rojahti sohvalle. Häntä kiinnosti kovasti Eikalta saadut matkalaukut ja niiden sisältö, mutta väsymys painoi sen verran, että pieni lepo olisi paikallaan. Ei hän nukkua aikonut, mutta hetki pitkällään tekisi automatkan jälkeen hyvää. Maattuaan jonkin aikaa silmät kiinni, alkoi hänen korviin kuulua etäisesti löylynheiton ääniä. Ihan kuin joku olisi saunomassa jossain lähellä.

- Jeppe, kuuletko sinäkin jotain outoa?
- Joo, tämän tietokoneen tuuletin pyörii jostain syystä aika kovaa, armas aviomies vastasi.
- Paskat siitä koneesta. Joku taitaa olla kylpemässä meidän saunassa.
- Eihän se ole edes päällä vielä.
- Ei niin, Nanna tuhahti, sillä Jeppe ei ollut kuunnellut koko sauna-asiaa pojan sitä kertoessa.

Nanna laittoi silmät kiinni ja jatkoi makaamista miettien samalla illanvieton mahdollisuuksia. Kait sitä pitäisi jotain ruokaakin laittaa, sillä pelkät nakit ja olut eivät häntä pahemmin houkutelleet. Jotain kevyttä ja terveellisestä sen pitäisi olla. Nanna tykkäsi syödä salaatteja ja kasvisruokaa, vaikka myös liharuoka maistui silloin tällöin, eli mikään vegetaristi hän ei ollut. Samassa saunaosaston ovi narahti.

- Kuka! Nanna rääkäisi säikähdettyään ääntä.
- Miraklen rauhaa taloon, pieni, valkoiseen kaapuun pukeutunut, mies toivotteli saunaosaston ovella.
- Kuka te olette?
- Olen pyhä mies, tuo iältään varmaan 80-vuotias mies sanoi ja huiskutteli jollain esineellä ilmaa.
- Mikä, mikä tuo on, Nanna osoitteli miehen kädessä olevaa esinettä.
- Kärpäslätkä, puhdistan sillä ilmasta pahoja juttuja.
- Anteeksi nyt, mutta olitteko te juuri tuolla saunassa? Nanna tivasi.
- Kyllä, tässä mökissä on Hurutolan parhaat löylyt.
- Olitteko, olitteko te alastomana siellä saunassa?
- Pikkurouva kyselee ihmeellisiä. Käykö pikkurouva kakalla housut jalassa?
- Minä en…kun ihan vaan kysyin, Nanna nikotteli.
- No mikä hitto tähän peliin nyt tuli? Jeppe murahti ja tuijotti koneen näyttöä.
- Miraklen rauhaa sinne peliinkin. Pyhän miehen läsnä ollessa ei suvaita minkäänlaista väkivaltaa edes peleissä.
- Mitä nämä porkkanat ovat tässä? Jeppe kummasteli ja osoitti näytöllä näkyvää porkkanapenkkiä.
- Otat sieltä valikosta ison tai pienen pupun ja alat syömään niitä porkkanoita. Iso syö nopeammin, mutta liikkuu hitaammin. Pieni on hitaampi syömään, mutta liikkuu nopeasti. Sinuna olisin nopea, sillä Pekka voi keksiä pelin idean nopeastikin, pyhä mies selitti hymisevällä äänellään.

Jepen teki mieli kirota mokomakin lakanapelle ties minne, mutta pieni pelko persesssä esti sen tehokkaasti. Nyt jäi hyvä verkkopeli kesken Pekan kanssa, mikä suunnaton harmi. Pelata nyt jotain pupupeliä, voi yhden kerran, Jeppe manaili mielessään. Koska ajatus ei kiinnostanut sitten pätkääkään, hän käänsi läppärin näytön kiinni ja kääntyi pyhää miestä kohti.

- Olutta? pyhä mies kysyi ja ojensi pulloa Jeppeä kohti.
- Kyllä kiitos, Jeppe vastasi ja sai avatun Lappari-pullon.
- Entä pikkurouva?
- Otan mielellään siideriä, Nanna ilmoitti.
- Sitten pikkurouva on hyvä ja hakee sitä itse jääkaapista.

Nanna meinasi alkaa inttää vastaan, mutta jätti sen tekemättä. Äsken jääkaapissa oli ollut vain olutta ja nakkeja. Lakanamiehen mieliksi hän meni jääkaapille ja avasi sen oven näyttääkseen, mitä siellä todellisuudessa on.

- Häh, omena- ja päärynäsiideriä, Nanna kummasteli jääkaapin sisältöä.
- Emme saaneet tähän hätään muuta, pyhä mies totesi ja kulautti yhdellä huikalla pullon olutta.
- Tuota, syötkö sinäkin nakkeja? Nanna tiedusteli.
- En, vaan valkoista halkaistua leipää kuivana, lakanamies kertoi ja kaivoi lakanastaan palan vaaleata leipää, jonka hän tunki suuhun.

Nannaa mietitytti pyhän miehen lausuma pikkurouva sana, jota tähän mennessä oli käyttänyt vain Miraklen Huru. Tuolla miehellä oli aivan varmasti jotain yhteyttä siihen pulleroon. Kehtaisikohan sitä kysyä suoraan, vai saisiko siihen jonkun niin oudon vastauksen, että olisi parempi pysyä aivan hiljaa?

- Meidän suuri johtajamme on Miraklen Huru, pyhä mies ilmoitti ja alkoi hymistä ihmeellisesti.
- Minun pitikin kysyä sitä, Nanna mutisi.
- Minä tiedän, minä tiedän kaiken, hmmmm, hmmmm, hmmmm.

Samassa Jepen kannettavasta alkoi kuulua koputusta ja kansi liikkui koputusten tahtiin. Jeppe tuijotti vuoroin konetta ja vuoroin kädessään olevaa kaljapulloa. Mitä, huumettako siinä pullossa olikin ollut? Eihän tietokoneet ala koputtelemaan itsekseen.

- Kanit siellä vaan mellastavat. Ne tahtoo Jeppe sinut peliin. Sinuna minä pelaisin niiden kanssa, ettei tarvitse kärsiä kanien kostosta loppuelämää.
- Kanien kosto, tämä on ihan hullua, Jeppe tiuskaisi tuskastuneena.
- Hys, ei pidä olla aina niin rajoittunut. Alat nyt vaan pelata kanien kanssa. Kyllä ne yleensä kolmannen porkkanapenkin jälkeen käyvät vatsa täynnä nukkumaan, pyhä mies valaisi asiaa.
- Aivan pähkähullua, Jeppe mutisi avatessaan tietokoneen näyttöä.

Koneen näytöllä oli iso kiukkuisen näköinen kani, joka rummutti jalallaan kärsimättömän näköisenä. Jepen hymyillessä kanille, tuo elukka loikkasi takasin valikkoon ja peliin ilmestyi teksti ”New Hame”.

- Mikä hiton uusi hame täällä on?
- Koodaajamme on nakkisormi, joten näppäimistössä vierekkäin olevat g ja h ovat menneet sekaisin. Ei haittaa pelin pelaamista, lakanamies kertoi ja kiskoi lisää Lapparia.
- Joo, otetaan sitten uusi hame, Jeppe hörähti ja klikkasi pelin alkamaan.

Nanna oli istuutunut Jeppeä vastapäätä ja joi siideriä suoraan tölkistä. Kylläpä se maistuikin hyvältä tällaisen päivän jälkeen. Nyt kun vielä saisi käydä rauhassa saunomassa. Sauna-asia arvelutti kuitenkin jonkin verran, sillä mitä jos sinne tulee taas jotain muuta porukkaa? Toinen mikä arvelutti, oli tuon pyhän miehen täällä oleskelu. Olikohan se lakanahemmo päättänyt jäädä hymisemään tänne koko illaksi?

- Hmmm, hmmmm, hmmmm, minun pitäisi lähteä kotia kohti, hmmmm, hmmmm, hmmmm.
- Missä kaukana se koti on? Nanna tiedusteli.
- Tuossa Ladan toisella puolen on kotini. Matala majani toimii tämän Hurutolan pyhänä kokoontumispaikkana. Minulla on pyhä olohuone, jossa voi käydä katselemassa pyhää kuvaa.
- Voin tulla avaamaan oven, Nanna ehdotti ja nousi pöydästä.
- Ei tarvitse, ovet ovat jo tottuneet minuun, pyhä mies sanoi ja marssi ulos itsestään avautuvasta ovesta.

Nanna käveli hänen perässään kuistille, ikään kuin varmistaakseen tuon miehen todella poistuvan täältä. Pyhä mies laskeutui rappuset ja käveli Maximan viereen. Jotain hymistellen hän laski toisen kätensä auton konepellille. Toisella kädellä hän heilutteli kärpäslätkää. Nannan piti laittaa oikein silmät kiinni ja avata ne uudelleen. Näky ei poistunut, vaan lakanamies hymisi edelleen auton luona. Nanna ei oikein tiennyt, mitä pitää tehdä. Pitäisikö tuo keskeyttää vai odottaa mitä tuleman pitää?

- Minä näen sinulla suuria ongelmia, pyhä mies puheli.
- Ei minulla mitään…suurempia…ole, Nanna yritti vakuutella.
- Autolle minä juttelen hyvä pikkurouva.
- Ai anteeksi.
- Sinä olet juoppo. Vaan huoli älä, minä tuon sinulle pienemmän halun, tarkoitan juomahalu pieni tästä eteenpäin, pyhä mies hymisi ja läiskäisi lopuksi autoa kärpäslätkällä tuulilasiin.
- Mitä…tuo…oli? Nanna kysyi ääni vapisten.
- Kulutus on nyt seuraavan vuoden tasan kuusi litraa sadalle, ajoittepa sitten missä tahansa. Tulkaa vuoden päästä uudelleen, sillä ellen tee uutta kulutuksen pienennystä, se palaa entiselleen.
- Vuoden päästä uudelleen?
- Pikkurouva hyvä, teillä on hyvä tuuri, sillä Mersut joutuvat käymään täällä jopa kolmen kuukauden välein. Pikkurouva voi arvata, että niitä on välillä aivan jonoksi asti tuolla huoltoaseman pihalla.
- Ai niinkö?
- Kyllä vain, japanilaiset autot uskovat paremmin puhetta, sillä niiden kulttuuri on paljon kurinalaisempaa, mitä saksalaisilla.
- Niin kait se sitten on, Nanna myönteli, vaikkei ymmärtänyt taaskaan sanakaan mokomankin lakanamiehen selityksistä.
- Tervetuloa huomenna pyhään olohuoneeseeni. Käydään sen jälkeen vaikka oluella.
- Niin, voisimmehan me tietysti tulla.
- Laitan Tsiisuksen hakemaan teitä.
- Häh, minkä?
- Koiran.
- Tämä selvä, siis koira hakee meidät huomenna, Nanna toisti.

Pyhä mies lähti kävelemään avojaloin tietä eteenpäin. Nanna kurkki samaan suuntaan ja näki siellä vähän etempänä mustaksi maalatun talon. Olikohan tuo se pyhän miehen talo? Vilkaistuaan avoimesta ovesta Jeppeä ja käännettyään katseensa takaisin tielle, oli lakanahemmo kadonnut jo näkyvistä.

- Sinne meni, Nanna mutisi ääneen ja palasi sisälle.

Jatkuu, mutta milloin ja miten?