etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

30.8.2009

Kytkykauppa

- Moukka.
- Öh, tuota, missä oli?
- Moukka, kuinka monesti se pitää sanoa, Moukka!
- Vai että moukka, kannattaisi ottaa hieman ystävällisempi asenne elämään, minä olen juuri tekemässä teille elämänne käänteentekevää tarjousta.
- Markus Moukka, tuliko nyt selväksi, Markus karjaisi linjan toisessa päässä kimittävälle naiselle.
- Pirjo Piipero tässä hei, soittelen teille Tele Puijareista. Meillä on nyt tällainen tarjous josta ette voi kieltäytyä, se on teoriassa teille ilmainen.

Markus otti kännykän korvaltaan ja katsoi sitä kuin pilaantunutta juustoa. Nykyinen operaattori harrasti puheluiden suhteen sikamaista hinnoittelupolitiikkaa. Puhelusta tuli maksaa aloitus- kesto-, lopetus, ja puhelinlaskun maksumaksu. Siis jos laskun halusi maksaa, piti siitä maksaa vielä erillinen maksu. Ellei maksanut, tuli perintäfirmasta kirje ja siinä oli lisäksi perintäfirman laskutukset mukana. Uusi operaattori voisi olla hyvä vaihtoehto, jos vain ehdot nappaavat.

- Olette tietojemme mukaan nyt Rutinan asiakas ja meillä on kaikille Rutinan asiakkaille nyt erinomainen tarjous, Pirjo jatkoi.
- Viisisataa minuuttia puhetta, sata tekstaria ja parikymmentä megaa dataa kuussa, paljonko kustantaa?
- Ehei, ei meillä tuollaista enää harrasteta, meillä laitetaan samaan hintaan kokonaiset kahdeksan tuntia puhetta, kolme tekstaria kuukauden jokaiselle päivälle ja kuusisataa kiloa dataa kuukauden jokaiselle päivälle. Miltä kuulostaa, laitetaanko pakettiin?
- Hmm, kuulostaa kyllä vähän alimitoitetulta, Markus näpräsi nopeasti laskinta.
- Mainitsinko jo, että kaupan päälle tulee ilmaiseksi uusi Nokian N97, kuulostaako jo paremmalta?
- Okei, mitä tämä oikein maksaa? Markus alkoi innostua.
- Onko teillä Känni-Linkin kanta-asiakaskortti?
- Siis sen laivayhtiön, no ei ole, olen käynyt viimeksi laivalla kolme vuotta sitten, eikä kokemus ollut erikoinen, keinuva laiva ja kallista viinaa.
- Voih, meidän tarjous kun edellyttää, että teillä on Känni-Linkin kanta-asiakaskortti. Jos teillä olisi se kortti, saisitte liittymän ja puhelimen aivan tolkuttoman halvalla, vain neljä euroa per kuukausi, sopimuksen pituuden ollessa lain mukainen kaksi vuotta. Ajatelkaa, maksaisitte tuosta huippu-uutuus puhelimesta ja liittymästä kahden vuoden aikana vain 96 euroa, eikä puhelin olisi edes SIM-lukittu.

Kyllä Markus laivayhtiön tiesi ja sen missä se risteili. Nuorempana laivayhtiön kanta-asiakaskortti olisi ollut tarpeen, mutta nykyisin vaimo kulkee niin kannoilla, että juuri kusella pääsee yksin käymään. Viimeksi poikien kanssa oluelle lähdettäessä piti anoppi ottaa mukaan, onneksi se jäi istumaan autoon terassin viereen.

- Jos minä liityn sen laivayhtiön kanta-asiakkaaksi, miten se onnistuisi?
- Vaikka tässä ja heti. Vain kuusikymppiä ja olet laivayhtiön kanta-vippi.
- Oho, siis vain kuusikymppiä.
- Halutatteko ensimmäisen kuukauden ilmaiseksi ja maksatte toisesta kuukaudesta satakaksikymppiä? Voitte myös ottaa kaksi ensimmäistä kuukautta ilmaiseksi ja maksaa kolmannesta kuukaudesta satakahdeksankymppiä.
- Ööh, siis eikö tämä ollut vain kuusikymppiä?
- Oli ja on vieläkin. Mitä kohtaa ette ymmärtäneet? Pirjo kimitti.
- Helvetti, siis kuusikymppiä kuussa, sehän tekee kahdessa vuodessa 1440 euroa!
- Aivan, ja mitä kaikkea saattekaan sillä!
- No mitä?
- Saatte nelivärisen asiakaslehden kerran kuussa, paitsi tammikuussa, helmikuussa, toukokuussa, kesäkuussa, heinäkuussa, syyskuussa, marraskuussa ja joulukuussa.
- Jep, siis neljä kokonaista lehteä vuodessa.
- Kerran kuussa, kuten juuri sanoin, paitsi nuo mainitsemani kuukaudet, linjan toisessa päässä tirahdettiin.

Markus laski sormilla ja taskulaskimella, että kylläpäs se vain teki neljä numeroa vuoden mittaan, eli ei todellakaan juuri mitään. Uusi Nokialainen kummitteli kuitenkin sekä etu- että takaraivossa, joten hän päätti kuunnella, että mitä kaikkea sillä kanta-asiakasjutulla saisi.

- Eikä tässä todellakaan ollut vielä kaikki, Pirjo jatkoi. Jokainen nyt kanta-asiakkaaksi liittyvä saa lahjaksi oman soutuveneen, siis veneen, airot, melan, pelastusliivit ja äyskärin, eikö kuulostakin hienolta?
- Oho, no nyt alkoi Lyyti kirjoittaa, Markus pomppasi tuolilta.
- Kait teillä on Tervahaudanpolttajien jäsenkortti, sellainen vähän savunhajuinen tummahko?
- E-ei minulla sellaista ole!
- No voih!
- Sen saa varmaan teiltä, eikö saakin?

Markuksella oli jo öiset souturetket mielessä. Vaimo voisi soutaa ja hän vetäisi uistinta kahdella vavalla. Nyt niille vaarilta perityille vavoille olisi todellista käyttöä. Veneen voisi tuupata lähimmästä rannasta viereiseen Keravanjokeen. Eihän se mitenkään leveä ollut, mutta kait siinä nyt vähän uisteli. Saisipahan vaimokin sitä paljon puhumaansa liikuntaa, oikein hyötyliikuntaa.

- Kyllä saa, meiltä saa kaiken mitä tarvitsette kännykkäliittymään. Tervahaudanpolttajien jäsenkortti maksaa satasen kuussa. Hinta voi kuulostaa kovalta, mutta siihen kuuluu edellä mainitsemani tarvikkeet ja vene sekä sen lisäksi rajaton tervankäyttö, kohtuuttomasti Koskenkorvaa ja läjäpäin lenkkimakkaraa.
- Siis kaikki tämä satasella kuussa, Markus suorastaan leijui.
- Siitä rajattomasta tervasta, kohtuuttomasta Koskenkorvasta ja läjäpäin lenkkimakkarasta saatte alennusta, paitsi Koskenkorvasta ja tervasta, sillä Tervanpolttajat ja valtio eivät sitä hyväksy.
- Siis vain tarjouslenkkimakkaraa, Markus huokaisi.
- Sanoinko jo, että tässä on kaikki, ei, en sanonut, nainen kimitti.
- No mitä vielä?
- Kuuden viikon Karibian matka, lentäen, laivalla ja ihan millä vain siellä perillä, joko nyt alkavat sukat pyöriä jaloissa?
- No jo, vaimo on aina halunnut Karibialle.
- Kerkeättekö tunnissa lentokentälle?
- Täh, tunnissa?
- Aivan, lento lähtee tunnin päästä. Kehottaisin olemaan nopea päätöksen teossa ja asumaan lähellä lentokenttää.
- Me, me asumme kyllä lähellä lentokenttää, sinne ajaa melkein vartissa jos kaahaa.
- Laitetaanko nimi paperiin? Niin tai paperit saatte myöhemmin postin kautta allekirjoitettavaksi, me kun emme täällä Tele Puijareissa harrasta mitään kepulikonsteja kalastaessamme uusia asiakkaita.

Markus oli jo kolmannella pilvellä. Oikeastaan hän jo pakkasi toisella kädellä matkalaukkua, joka oli jäänyt makuuhuoneeseen viime viikkoiselta anoppilan reissulta. Vaimo kun tahtoi lähteä aina sinnekin täysin pyntättynä ja isojen matkalaukkujen kanssa, että naapurit luulevat heidän käyvän viikonloppuisin Pariisissa vaateostoksilla. Vaatteet vaimo osti naapurikaupungin kirppiksiltä.

- Muuten, yksi asia vielä! Markus lopetti pakkaamisen.
- Niin, nopeasti, kone lähtee kohta.
- Sanoitte, että tämä tarjous on minulle ilmainen. Joudun nyt kuitenkin äkkiä laskien maksamaan joka kuukausi kahden vuoden ajan 164 euroa kuussa, ei kuulosta kovin ilmaiselta.
- Sanoin teoriassa, mutta myönnettäköön, että kyllä se puhelin ja liittymä voidaan antaa teille täysin ilmaiseksi kahdeksi vuodeksi.
- Siis ihan tottako, se Nokia N97 ja liittymä minulle ilmaiseksi kahdeksi vuodeksi?
- Eikö olekin kova tarjous, nyt vain kyllä-sana kehiin ja teistä tulee uuden puhelimen onnellinen omistaja. Pistetään vielä siihen liittymään tunti lisää puheaikaa, niin pääset soittamaan meille Karibialta ja kertomaan miten se kuuma aurinko hivelee suomimiehen kalpeaa ihoa.
- Eikö siihen Karibian matkaa liity mitään koukkua, jotain jäsenkorttia tai muuta metkua?
- Ei ollenkaan, lento Karibialle lähtee noin tunnin päästä.
- Vau, onko sinne lähdössä isokin porukka?
- Hmm, lennolle näyttäisi olevan vielä kuusi paikkaa vapaana, laitanko teidät riville kuusitoista vai kaksikymmentä?
- Saammeko vierekkäiset paikat, mielellään ikkunapuolelta?
- Kyllä löytyy, löytyykö teiltä luottokorttinumeroa?
- Miksi luottokorttinumeroa, eikö tämä ollutkaan ilmainen matka?

Markus oli jo kaivanut luottokorttinsa esille, jos vaikka matka olisi siitä kiinni. Ei kait nyt kaupanpäällinen voinut paljoa maksaa, varmaan joku muotoseikka. Jostain syystä hän ei kuitenkaan saanut sanottua luottokorttinsa numeroa puhelimeen ja toisessa päässä oleva Pirjo alkoi hiiltyä. Nainen tivasi jo varmaan kymmenettä kertaa numeroa, kun hän havahtui takaisin ajatuksistaan.

- Pitkäänkö tämä puhelu on nyt kestänyt?
- Anteeksi mitä? Nainen hämmästeli.
- Puhelun kesto, kuinka monta minuuttia olette puhunut nyt?
- Pieni hetki, Pirjo kuului rapistelevan jotain. – Näyttää siltä, että olemme puhuneet nyt melko tasan kaksikymmentä minuuttia, miten se aika rientääkään.
- Oletteko kenties Hyppää Kyykkyyn yhdistyksen jäsen? Markus tiedusteli.
- E-en todellakaan ole, Pirjo tirahti kiukkuisena.
- Siinä tapauksessa minun pitää veloittaa soittamastanne puhelusta omaan palvelunumerooni 44,90 euroa per minuutti, eli laskujeni mukaan tasan 898 euroa. Kiitos tästä, ostan sillä huomenna sen Nokialaisen ja Karibialla on aivan liian kuuma, näkemiin ja kiitos soitostanne!
- ...miin, kuului linjan toisesta päästä vaimeasti.