etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

24.10.2004

Kyllä maalla on rauhallista


Maalaistalon pihapiirissä oli rauhallista, niin rauhallista kuin vain suomalaisessa suvessa voi olla. Talo seisoi paikoillaan, kuten aina ennenkin, auringon osuessa sen etuoven puoleiseen seinään. Talon heittämässä varjossa makasi valpas vahtikoira, kuono maassa, kuin haistellen mahdollisien muurahaisten tai muiden pikkumönkijöiden mahdollista hyökkäystä hänen vartioimaan kiinteistöön. Jos koira olisi puhunut, olisi se mahdollisesti kiittänyt tästä lämpimästä päivästä ja juuri syödystä tukevasta ateriasta omistajiaan. Koska koira ei puhunut mitään ihmisten ymmärtävää kieltä, jäi tämä vain arvailuksi.

Samalla hetkellä koira kuuli jotain mielenkiintoista ja käänsi kuononsa aivan talon vierellä olevalle tielle päin. Tietä pitkin näytti ajavan naapurin aikamiespoika polkupyörällään. Aikamiespoika Jaakko oli pukeutunut pari numeroa liian pieneen rippipukuunsa ja lähtenyt kaikesta päätellen riiaamaan parin kilometrin päässä asuvaa Annukkaa. Polkupyörä oli aivan loistava valinta kulkupeliksi näin kauniina päivänä. Olihan se aivan toista, kuin istua jossain tukahduttavan kuumassa autossa, traktorista nyt puhumattakaan. Jaakko näytti polkevan pyörällään keskellä kesäisen lämmintä soratietä. Ajolinjan valinnalla tuskin oli haittaa kenellekään, sillä tiellä ei ollut juuri mitään liikennettä, ainakaan näin lauantaisin.

Koiran lisäksi myös linnut olivat lähteneet liihottelemaan siniselle taivaalle. Pihapiiriin kuuluvan navettarakennuksen takana taivaalla kisailivat lukemattomat pääskyset. Oliko kyse niiden vallattomasta leikkimisestä taivaan sinessä vai ruokana toimivien hyönteisten metsästämisestä, sai jokainen ihan itse miettiä? Koiraa pääskyset eivät jaksaneet kiinnostaa ja kuono painui takaisin nurmikkoon pyöräilijän kadottua näkyvistä.

Talo oli rakennettu korkealle mäelle, ja sen alapuolella oli runsaskalaisuudestaan tunnettu järvi. Järvi oli kalamiesten suunnattomassa suosiossa ja heitä oli välillä siellä veneineen ihan haitaksi asti. Tänään tilanne oli jostain kummallisesta syystä hieman poikkeava, sillä talon pihalta katseltuna järvellä oli vain yksi vene. Vene oli menossa kapean järven yli toiselle rannalle. Veneessä istui vanhempi mieshenkilö, joka piippua poltellen souteli sitä korostetun rauhallisen vedoin kohti vastarantaa. Kaikesta näki miehen nauttivan tästä rauhallisesta ja todella lämpimästä päivästä. Jos miehen ajatuksia olisi päässyt lukemaan, niin hän olisi varmaan kiitellyt niissä Luojaa tästä kohdalleen osuneesta hienosta päivästä.

Ei järvi ihan ilman muuta elämää ollut, sillä talonpuoleisella rannalla hieman etempänä oli yksinäinen kesämökki ja sen laiturilta sukelteli nainen pienissä bikineissään. Hän oli kaikesta päätellen päättänyt raskaan työviikon jossain hikisessä toimistossa, ja oli nyt tullut mökille nauttimaan saunomisesta ja virkistävästä suomalaisesta järvivedestä. Kaikesta päätellen nainen rakasti sukeltamista, sillä hän kiipesi yhä uudelleen ja uudelleen laiturille ja hyppäsi taas veteen. Mökin rantasaunasta nousi savua piipusta, joten saunakin oli laitettu lämpenemään perinteiseen tapaan. Satunnaista katselijaa saattoi mietityttää tämän naisen miehen kohtalo. Oliko hän perinteiseen tapaan korkannut kossupullon ja maata röhnötti räkä poskella jossain lähistöllä. Mökin luota lähtevää rinnettä pitkin näkyi juoksevan pieni poika, kädessään jokin astia. Pojan suunta oli maalaistaloa kohti, joten nähtävästi hän oli menossa hakemaan vasta lypsettyä maitoa mökkiläisille. Olikohan mökillä mahdollisesti illalla tarjolla uuninpohjalettuja?

Myös maalaistalon pihapiirissä oli elämää, siis muutakin kuin tuo varjossa makaava valpas vahtikoira ja taivaalla liitelevät pääskyset. Talon puutarhaan kuului valtavan kokoinen kasvimaa ja sitä oli pylly pystyssä kuokkimassa maalaistalon emäntä. Kaikesta näki, miten suurta huolta tästä kasvimaasta oli pidetty. Voisi varmaan sanoa, että sitä oli rakkaudella vaalittu. Talon emäntä oli pyöreähkö, kuin suoraan vanhoista suomifilmeistä. Tämä kaikki kertoi talossa olevan ainakin ruokaa ja hyvinvointia. Kasvimaa oli hyvin hoidettu, missään ei näkynyt rikkaruohoja eikä mikään ollut epäjärjestyksessä.

Jostain kauempaa alkoi kuulua moottorisahan ääntä. Vaikutti siltä kuin joku olisi alkanut tekemään polttopuita lauantai-illan ratoksi. Olivatko mahdollisesti lauantai-illan saunaa varten puut lopussa vai muuten tekemisen puutetta? Tähän aikaan sahaaminen ei vielä haitannut ketään, ei edes talon varjossa makaavaa koiraa. Talon emäntäkään ei noteerannut sahaamisen ääntä, se taisi kuulua niin oleellisesti suomalaiseen maalaismaisemaan.

Samalla hetkellä talon navetan takana olevassa tallissa käynnistyi traktori ja pian tallin pimeydestä ilmestyi esiin tummanpunainen traktori. Traktorin ohjaimissa näytti olevan talon isäntä. Traktori suunnisti kohti tien vieressä olevaa peltoa ja lähti pomppien etenemään pitkin pellon reunaa. Pihalla kasvimaata kuokkiva emäntä nosti katsettaan, ja vilkaisi pellon piennarta kiitävää traktoria. Traktori oli vasta hankittu heidän taloon, joten emäntä nähtävästi ihaili heidän suurta ja kallista hankintaansa. Traktorin kopissa istuvalla isännällä oli käytössään kaikki herkut, ilmastointia ja parhainta jousitusta myöten. Tuolla laitteella ajaminen tällaisena kuumana kesäpäivänä pitkin kuoppaista pellonreunaa täytyi olla suorastaan nautittavaa.

Kaiken kaikkiaan tilanne oli todella rauhallinen ja mitäänsanomaton tässä maalaistalon pihapiirissä ja lähialueilla. Näin rauhallista näkymää arvostaisivat monet kaupungin ruuhkissa stressistä kärsivät ja toisten palveluksessa olevat ihmiset, joiden ainoa lohtu oli alentunut viinan hinta ja vapaa tuonti etelänaapurista. Lääkkeet olivat niin kalliita, että oli halvempi vetää vapaa-ajalla nuppi turvoksiin ja kuvitella olevansa jotain suurta ja mahtavaa. Toista se oli tässä maalaismaisemassa, siellä eivät huolet painaneet.

Hetkinen, lukiko joku tätä liirumlaarumia tänne asti ihan vapaaehtoisesti? Oliko tässä jotain dramaattista, mikä kiinnosti? Olisihan tähän voinut lisätä vielä auringon ruskettamat aidanseipäät ja laitumella kirmaavat lehmät, aitassa tapahtuvasta herkästä hetkestä nyt puhumattakaan. Tosin siitä voisi uteliaille sanoa sen verran, että talon renki suuteli talon piikaa suulle ja vannoi ikuista rakkautta, jos tämä ottaa hänet miehekseen ja rakastaa koko sydämestään. Piika puolestaan kertoi rengille, ettei ollut elämässään mitään muuta toivonut, kuin tuon vahvan ja komean rengin rutistusta sekä hänen rakkaudentunnustusta.

No joo, nyt loppui satuileminen ja palataan takaisin arkeen. Heinät pois suusta ja keskittykää seuraavaan, sillä nyt tulee totuus tuota suomalaisesta rauhallisesta maalaismaisemasta. Otetaan laput pois silmiltä ja katsotaan mitä siellä todella tapahtuu.

Maalaistalo oli vanha, monella sukupolvella ollut ja jatkuvasti raskaamman velkataakan alla oleva. Talon hoitaminen oli jäänyt väliin jo ainakin kahdelta sukupolvelta, jopa etuovi oli pudonnut saranoiltaan ja makasi nyt maassa kasvualustana kaikelle kasvillisuudelle. Talon varjoisella puolella makaava koira kiitteli ajatuksissaan koirajumalaa siitä, että sai olla rauhassa potkimiselta ja muulta alistamiselta. Tukevasta ateriasta koira puolestaan kiitteli talon hajamielistä piikaa, sillä tämä oli laskenut ateriansa muutamaksi minuutiksi talon eteisessä olevalle penkille. Koira oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja hotkaissut aterian parempiin suihin noin puolessa minuutissa. Siinä oli kyllä mennyt samalla kertaa yksi kertakäyttölautanen, mutta se ei juuri tahtia haitannut. Kuonoa koira piti maassa sen takia, että piian tuliseksi maustama ruoka kirveli sitä, ja viileä nurmikko hieman auttoi tuohon kirvelyyn.

Tietä pitkin polkeva Jaakko aikamiespoika oli aivan tolkuttomassa kännissä ja sen takia liikkeellä polkupyörällä. Jaakko oli tosiaan menossa tapaamaan Annukkaa, tuota lapsuuden ystävää ja palavan rakkauden kohdettaan. Harmi vaan, että Annukka ei ollut tuosta asiasta samaa mieltä. Hän oli jopa hakenut lähestymiskieltoa Jaakolle liian päällekäyvän ihastumisen takia. Jaakko oli kaikesta huolimatta sitä mieltä, että Annukka vaan esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja päätti yrittää sen takia entistä kovemmin. Koska Jaakko oli selvin päin kohtalaisen ujo, piti jokaiselle riiausreissulle lähtiessä ottaa pullo kossua rohkaisuksi. Jaakon isä oli opettanut poikaansa, että vasta kolmannen kossun jälkeen alkaa humala, joten Jaakon mielestä tässä mentiin ihan selvin päin. Polkupyörä ei meinannut tälläkään reissulla pysyä tiellä, mutta vika oli nähtävästi sen kierossa rungossa. Eihän sekään mikään ihme olisi, sillä jo tällä reissulla Jaakko oli käynyt pyörineen kolme kertaa ojassa. Jaakon päällä oleva rippipuku oli jo rikki polvista ja takapuolesta, niin että kalsarit vaan vilkkuivat.

Pääskyset eivät olleet ollenkaan vapaaehtoisesti lentelemässä tässä kauniissa kesäsäässä, vaikka joku herkkäuskoinen niin alussa uskoikin. Linnut olivat pakotettuja kiertelemään navettarakennuksen lähettyvillä, sillä talon kaksoispojat olivat saaneet päähänsä jokakesäisen harrastuksen, pääskystenpesien tuhoamisen. Pojat olivat onnistuneet tuhoamaan taas kaikki pesät, mihin vain pääsivät käsiksi. Nykyajan kasvatus oli tehnyt pojista tuollaisia, sillä laki kielsi riiviöiden rankaisemisen.

Järven yli soutelevalla vanhemmalla mieshenkilöllä oli puolestaan tukalat paikat. Hänen taustansa oli kaikkea muuta kuin tavallinen. Tämä paikkakunnan kauhuvanhus oli tuomittu vaikka mistä rikoksista vuosikymmenien mittaan. Hän oli istunut kaikissa Suomen vankiloissa, missä vain mies voi istua. Tällä kertaa hän oli käynyt imemässä bensaa tuon rauhallisen maalaistalon tallin seinustalla seisovasta henkilöautosta. Hänellä oli veneessään kaksi kahdenkymmenen litran kanisteria täynnä bensaa. Sillä määrällä hän ajelisi omalla autolla taas pitkän aikaa, ja säästö olisi valtava. Paikalle hän oli tullut läheiseltä kirkonkylältä varastamallaan autolla, joka oli kohtalon oikusta päättänyt hajota tallirakennuksen takana olevan pellon toiseen päähän. Soutajaa vitutti aivan suunnattomasti äskeinen kanistereiden raahaaminen autolle ja toteaminen sen olevan hajalla. Soutaja oli joutunut kantamaan tämän jälkeen kanisterit rantaan ja ottamaan siitä ainoan vapaan veneen. Vasta puolessa välin matkaa oli soutaja huomannut veneestä puuttuvan tapin. Yrittäessään nopeuttaa soutamistaan, oli soutaja tajunnut vanhojen puuairojen olevan tiensä päässä. Peläten niiden katkeamista, joutui soutaja taiteilemaan uppoamisen ja airojen katkeamisen välillä. Lienee sanomattakin selvää, että tämän uimataidottoman soutajan veneessä oli vitutus ylimmillään, eikä kuuma auringonpaiste helpottanut sitä ollenkaan.

Laiturilla sukeltelevaa naista vitutti myös, kuin sitä pientä oravaa konsanaan. Hänen ihana viikonlopun viettonsa oli saanut uuden käänteen, kun hän oli tällännyt viinaan menevää miestään tiilellä päähän, niin että veri oli vain roiskunut. He olivat tulleet normaaliin tapaan mökille stressaantuneina ja toisilleen koko automatkan karjuneina. Heidän kymmenvuotias poikansa oli saanut myös osansa tästä huudosta ja pahasta olosta. Tilannetta ei ollut parantanut ollenkaan perheen äidin saama ylinopeussakko ja sen myötä tapahtunut kortin menettäminen. Kortti olisi ollut ehkä mahdollista pitää, mutta poliiseille vittuileminen ja paljaan perseen näyttäminen olivat olleet sinetti sen menetykselle. Perse oli ollut kyllä ihan kondiksessa, mutta poliisit olivat ottaneet sen raskaana vittuilemisena ja virkavallan halventamisena, joten sen suhteen parin vuoden jumppaaminen oli mennyt aivan hukkaan. Mies oli joutunut ajamaan auton loppumatkan ja sota oli ollut raivoisa. Perillä mies oli korkannut kossun välittömästi ja jättänyt kaiken muun naiselle. Nainen oli kimpaantunut saunanlämmityksen jälkeen ja tällännyt miestään päähän tiilellä. Mies oli pudonnut saunan kuistille ja nainen oli heittänyt tiilen laiturilta veteen. Hetken asiaa mietittyään nainen oli tullut siihen tulokseen, että tiili piti saada ylös, muuten voi hänen suunnitelma uhrina olemisesta olla hieman epäilyttävää. Pojan nainen oli lähettänyt muka maitoa hakemaan läheisestä maalaistalosta. Siellä oli pojan ikätovereita, ja nainen ajatteli pojan viipyvän reissulla sen aikaa, että saa tiilen ylös syvästä rannasta ja soitettua apua paikalle. Mies kuului vielä korahtelevan, joten nähtävästi aikaa vielä oli. Toisaalta tuo korahtelemien huolestutti naista, jos se perkeleen viinanlipittäjä ei kuolekaan ja kertoo totuuden poliiseille. Tosin sehän oli vain tässä vaiheessa enää järjestelyjuttu, nainen ajatteli hypätessään kimaltelevaan ja niin kalaisaan järveen.

Perheen poika oli lähtenyt astian kanssa matkaan oikein mielellään. Oikeastaan hän oli odottanut lupaa päästä tapaamaan maalaistalon riiviöitä ja osallistumaan jokakesäiseen pääskystenpesien tuhoamiseen. Hän ei ollut vain uskaltanut pyytää lupaa isältään, sillä hänen isänsä oli kossupäissään vallan väkivaltainen ja nyrkki puhui kasvatuksessa tavan takaa. Äiti ei ollut yhtään sen helpompi tässä asiassa, sillä hänellä oli ollut jo vuosia vakavia mielenterveysongelmia ja pillerivuori oli sen takia valtaisa. Pojan mielestä äiti oli aivan raivohullu suurimman osaa ajasta. Hän oli salaa toivonut poliisien vievän äidin johonkin mahdollisimman kauas, mutta ne olivat päästäneet hänen takaisin samaan autoon. Siinä vaiheessa oli itku ollut taas kerran todella lähellä. Hän ei vaan uskaltanut itkeä, sillä silloin olisi tullut jälleen nyrkistä, muka kasvatuksen merkeissä.

Maalaistalon puutarhassa kuokkivalla emännällä valui hiki oikein virtanaan kesämekkonsa alla. Hänen oli vain pakko saada kuokittua tarpeeksi iso kuoppa tänne kasvimaalle. Lähimmän viinimarjapuskan juureen oli piilotettu emännän ja hänen rakastajansa kirjeenvaihto ja rakkaudentunnustukset. Emäntä epäili miehen saaneen jotain vihiä tästä suhteesta ja nyt hänellä oli kiire piilottaa todisteet. Kirjeiden polttamien olisi ollut yksi vaihtoehto, mutta emäntä ei halunnut tuhota tuon tulisen kaukorakkauden kirjoittamia kirjeitä. Kirjeitä kirjoittava mies oli todella ihana, vaikkakin paljon emäntää köyhempi. Tuo köyhyys oli tullut ilmi julmalla tavalla miehen kirjeissä. Hän oli kirjoittanut kyyneleillä kostuttamin kirjeisiin vakavasti sairaasta äidistään ja omasta verottajan konkurssiin ajamasta firmastaan. Maalaistalon emäntä oli lähettänyt miehelle hätäapuna melkein viisituhatta euroa ja luvannut lisää loppuvuodesta. Emäntä oli lihonut viime aikoina, koska hänen ajan oli vienyt tuosta vieraasta miehestä unelmoiminen ja ääretön suklaan ja herkkujen ahmiminen.

Moottorisahan ääni ei liittynyt ollenkaan saunapuiden tekoon, vaan kyseessä oli järven toisella puolella asuvan kahden naapurin välienselvittely. Heillä oli tullut riitaa erään pellon omistusoikeuksista. Pellon omisti toinen naapuri, mutta toinen väitti tuon toisen isän myyneen sen hänen isälleen parista pontikkapullosta. Tilanne oli mennyt siihen pisteeseen, että tämä pontikkakauppojen väittäjä oli käynyt moottorisahan kanssa pellon omistavan hirsitalon kimppuun ja luvannut tälle suoran peltonäkymän heidän makuuhuoneestaan. Poliisit oli kyllä soitettu paikalle, mutta siitä ei juuri apua ollut, sillä lähimmän kirkonkylän ainoa partio oli juuri ruokatunnilla linja-autoaseman baarissa. Kaiken lisäksi tällä partiolla oli tapana sulkea poliisiradio aina taukojen ajaksi, ettei tule turhaan häirityksi.

Tallista singahtavan traktorin ohjaamossa oli tukalaa toimivasta ilmastoinnista huolimatta. Talon isäntä oli huomannut aikamiespoika Jaakon olevan matkalla Annukkaa tapaamaan, ja hänelle tuli kiire. Vaikka Annukka oli häntä kaksikymmentä vuotta nuorempi, oli hän onnistunut kellistämään tuon vaaleahiuksisen ja todella hyvännäköisen nuoren naisen monta kertaa. Hän oli se, joka oli Annukalle ehdottanut lähestymiskiellon hankkimista aikamiespoika Jaakkoa vastaan tekaistuin syin. Isäntä oli jopa vedellyt Annukkaa turpaan ja Annukka oli käynyt kertomassa Jaakon tehneen sen. Isäntä ei vaan uskaltanut lähteä ajamaan tietä pitkin, sillä hän oli tempaissut puolikkaan kossua lauantai-illan kunniaksi. Toinen syy peltoa pitkin ajamiseen oli hänen vainoharhainen emänsä. Isäntä oli löytänyt emännän monta kertaa penkomassa hänen taskujaan. Syyksi emäntä oli kertonut takkien pesuun viemisen. Tosiasiassa emäntä oli tavannut lukea rakkauskirjeitään eteisen naulakon luona, ja isännän saapuessa paikalla hän oli tunkenut kirjeen aina lähimpään taskuun piiloon.

Talon aitassa puuhasteleva renki ei olisi ottanut tuota tyhmää piikaa missään hinnassa vaimokseen. Ellei sillä piialla olisi ollut niin helvetin hyvännäköinen perse, niin olisi saanut olla koko kanttura rauhassa. Koska hän oli kerinnyt uhota muille rengeille seivästävänsä piian, piti hänen yrittää vaikka ja mitä siihen päästäkseen. Piika puolestaan koki valtaisan pettymyksen todettuaan rengin varustuksen olevan todella minimaallisen. Hän tarvitsi isoaseista miestä tyydyttääkseen himonsa, ja tuolla ikuista rakkautta vakuuttelevalla rengillä oli vain pienoinen nakki pöksyissä.

No niin, mitäs nyt sanotte rauhallisesta maaseudusta? Teitä varmaan kiinnostaa, miten tässä tarinassa kävi kaikille osapuolille, vai? Aloitetaan eläimistä, sillä eihän tämä mikään kauhutarina ole.

Koiralla ei ollut mitään hätää, sillä se pääsi kesän lopulla ohi kulkevien turistien mukana uuteen paikkaan, jossa riitti ruokaa ja mukavia ihmisiä. Pääskyset eivät murehtineet pesistään, vaan aloittivat taas seuraavana kesänä kaiken uudelleen. Aikamiespoika Jaakko ajoi yhteen postiauton kanssa ja pääsi onnettomuuden seurauksena läheisen kaupungin sairaalaan. Siellä hän ihastui erääseen hoitajaan ja alkoi piinata tätä rakkaudentunnustuksillaan.

Järvellä soudellut mies hukkui veneineen järveen, eikä häntä ole vielä tänä päivänäkään kukaan kaivannut, ainakaan ääneen. Laiturilla sukelteleva nainen joutui laitokseen miehensä tapon yrityksestä. Tämä tosin vasta vuosien oikeudenkäyntien jälkeen. Mies puolestaan meni AA-kerhoon, mutta sortui puolen vuoden jälkeen huumeisiin ja kuoli yliannostukseen eräällä Tukholmalaisella maanalaisen asemalla. Perheen poika keskeytti koulukäynnin ja lähti poikakodista karattuaan merille. Viimeisimmän tiedon mukaan mukavuuslipun alle rekisteröity laiva oli ilmoittanut joutuneensa merihätään jossain eteläisellä pallonpuoliskolla.

Maalaistalon molemmat pojat otettiin huostaan ja he päätyivät monien mutkien kautta erään lähetyssaarnaajan huomaan. Tällä hetkellä he vaikuttavat Afrikassa ja taistelevat sisuksia nakertavaa aidsia vastaan. Rehevä emäntä on vain muisto entisistä muodoista, sillä muutettuaan kaukorakastajansa kanssa yhteen, joutui hän sananmukaisesti nyrkin ja hellan väliin. Mitään hän ei saanut syödä, koska oli kuulemma vain sellainen lihava maalaistollukka.

Maalaistalon isäntä oli muuttanut erinäisten mutkien ja riitojen jälkeen yhteen Annukan kanssa ja heillä oli jopa kaksi lasta. Annukka oli lihonut äkkiä jopa isännän entistä emäntää lihavammaksi, eikä isäntä voinut sietää enää tuota nuorikkoaan silmissään. Hän oli mennyt töihin läheiselle rakennukselle ja ihastunut siellä työskentelevään keittäjään. Keittäjä tosin oli hieman luonnevikainen ja uhannut kertoa heidän suhteestaan Annukalle.

Myös moottorisahan ääni oli vaiennut järven toisella rannalla pitemmäksi aikaa, ehkä jopa ikuisesti. Sahaa käytellyt naapuri oli saanut hirsimökkiin niin ison aukon, että sisällä mökissä ollut naapuri oli päässyt täräyttämään tätä hirvikiväärillä suoraan päähän. Seuraavaksi pistettiin sahaaja lautoihin ja ampuja rautoihin. Ne poliisitkin tulivat kyllä paikalle, tosin vasta munkkikahvien jälkeen.

Maalaistalon renki lunasti tilan itselleen ja huomasi olevansa niin pahoissa veloissa, ettei selviä niistä millään. Poltettuaan tallin traktoreineen ja kärähdettyään vakuutuspetoksesta, hän luovutti ja lähti Helsinkiin serkkunsa yksiöön juomaan olutta tämän kaveriksi. Piika puolestaan menestyi elämässään hyvännäköisen perseensä takia, hän nimittäin sai osan saksalaisesta pornoelokuvasta. Palkkioksi tästä roolista hän sai matkarahat Amerikkaan. Viimeisimpien tietojen mukaan hänet syönyttä alligaattoria jahdataan vielä useamman etsintäpartion voimin.

Kyllä maalla on taas rauhallista.



© Rauno Vääräniemi