etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

27.06.2004

Juhannus välissä

Vodka-Kaasalainen makasi olohuoneen lattialla mahallaan ja piereskeli antaumuksella. Kaasalainen oli kolmikymppinen väliinputoaja. Hän oli pudonnut kaikkiin mahdollisiin väleihin elämänsä aikana. Jo synnytyslaitoksella kätilö tiputti poikalapsen ensimmäisen kerran sänkyjen väliin. Tästä ei tosin mainittu vanhemmille mitään. Kaasalaisella oli kyllä myös etunimi, sitä ei vaan kukaan muista. Myös paikalliset poliisit tunsivat Kaasalaisen lempinimellä Vodka. Kaasalainen asusteli pienessä muutaman tuhannen asukkaan kylässä. Hänellä oli vuokrakämppä aivan kirkonkylän keskustassa. Alakerrassa sijaitsi paikallinen räkälä ja se oli tärkein pointti asuntoa hakiessa. Toinen tärkeä seikka tätä asuntoa hakiessa oli ollut se, että se oli ollut silloin paikkakunnan ainut vapaa asunto.

Vodka-Kaasalainen ei ollut suinkaan yksin asunnossaan. Hänen kaverinsa Huikka-Koponen oli myös paikalla. Koponen makasi myös lattialla, tosin selällään ja lähinnä haisteli Kaasalaisen piereskelyn tuloksia. Koponen kuului samaan ikäluokkaan Kaasalaisen kanssa, ainakin suurin piirtein. Koponen oli omien sanojensa mukaan yrittäjä, isolla Y:llä. Muilla paikkakuntalaisilla tästä asiasta oli hieman toisenlainen käsitys. Koposen yritykset päätyivät yleensä putkaan, kuten se viimekertainen kioskikeikkakin oli päättynyt. Koposen elämä oli lähtenyt käyntiin yhtä dramaattisissa olosuhteissa, mitä Kaasalaisenkin. Nimittäin sama kätilö oli ollut vuotta myöhemmin auttamassa poikavauva Koposta maailmaan ja pesulle viedessään kolautti vahingossa hänen päänsä patteriin. Luonnollisesti tästäkään tapahtumasta ei kerrottu vanhemmille mitään. Kaasalaisen jäätyä väliin oman ikäryhmänsä koulunkäynnin aloituksesta, olivat nämä sankarit päätyneet samalle luokalle.

- Nuuh, oot menny sitte juomaan Karjalaa, Koponen tuumasi rauhallisesti.
- No yhen eilen tempasin, kun sain näppästyä tuosta lähikaupasta, Kaasalainen myönsi.
- Miten sait?
- Siellähän minä hyllyjen välissä ja varovasti sujautin housunkaulukseen.
- Aika jätkä, Koponen kehui kaveriaan.
- Mitäs tuosta, munat on vaan vieläi hieman siniset.
- Eihän siinä ole sinistä etikettiä.
- No ei niin, otin sen kato viksuna suoraan kylmäkaapista, Kaasalainen sanoi ja nauroi omalle nerokkuudelleen.
- Mikä voittaa yhden neron? Koponen kysäisi kaveriltaan.
- Kaksi neroa, höh höh höö.

Kaverukset olivat ihan tarkoituksella lepäämässä Kaasalaisen kämpillä. Heillä oli tarkoituksena lähteä juhlimaan juhannusta oikein kunnolla paikalliselle tanssipaikalle. Sitä ennen piti vain kerätä voimia. Molemmat olivat sitä mieltä, että hyvin suunniteltu juhliminen oli kaiken a ja o. Tosin he odottelivat myös kolmatta henkilöä mukaan juhlintaan. Kolmas henkilö oli Kini-Bertta. Alun perin k:n paikalla oli ollut g, mutta kukaan ei osannut sitä lausua kännissä ja siitä lisänimi Kini oli muotoutunut.

Bertta oli poikia muutaman vuoden vanhempi, tosin hänkin oli ollut peruskoulun loppupuolella samalla luokalla. Niin ikään Bertta oli nähnyt maailman ensimmäistä kertaa samassa sairaalassa. Bertan maailmaan saattamisesta ei ollut huolehtinut sama kätilö ikäerosta johtuen, vaan tämän kätilön silloin eläkkeelle juuri jäämässä ollut äiti. Tämä puolisokea kätilö oli laittanut Bertan vahingossa samaan sänkyyn erään poikalapsen kanssa. Poissaaminen oli ollutkin jo vaikeampaa ja tässä vaiheessa Bertta sai ensimmäisen traumansa, joka lääkäreiden mukaan on vain pahentunut iän myötä. Heitä kaikkia kolmea oli koulun jälkeen yhdistänyt kolme asiaa; työvoimatoimiston vältteleminen, sosiaalitoimiston luukulla ruinaaminen ja kännääminen.

- Ootko tosissasi, että Kini muistaa tuoda ne kolme kossua? Koponen tiedusteli kaveriltaan.
- Eipä siitä kyllä voi ihan varmakaan olla. Minusta tuntuu, että se on jo myöhässä, Kaasalainen aprikoi ja pieraisi taas.
- Elä perkele paukuttele, menee ruokahalut.
- Kait nyt tuon HK:n sinisen voi syödä ilman suurempia haluja.
- Niinpä, pitää vain varoa, ettei Kini työnnä sitä perseeseensä, Koponen hörötteli vitsilleen.
- Höh höh höh, Kaasalainen yhtyi kaverinsa rentoon huumoriin.

Kini-Bertalla oli oma vuokraluukku kirkonkylän keskustan toisella puolella erään kaupan yläkerrassa. Kini oli rankasta elämäntyylistään huolimatta onnistunut pysymään suhteellisen hyvässä kunnossa kropaltaan ja naamaltaan. Kini oli porukan ainut, jolla oli jopa oma auto. Auto oli vuoden 77-mallinen Datsun 100 A ja Kinin todellinen silmäterä. Auton Kini oli saanut paikallisen osuuskaupan johtajalta, piipahdettuaan ensin muutaman kerran lihatiskin toisella puolella.

- Panisitko? Kaasalainen uteli kaveriltaan.
- Sinnuako?
- Hyi helevetti, Kiniä tarkoitin.
- Eipä se anna, sillä on niitä ravattimiehiäkin tarpeeksi jonossa.
- Niin mutta panisitko?
- Jos puhe on edelleen Kinistä, niin totta halavatussa panisin, Koponen tuumasi ja näki jo mielessään Kinin pitkän pikimustan tukan ja tämän liian tiukkoihin farkkuihin survotun pyöreän perseen.
- Äijä taisi tulla jo, hö hö höö, Kaasalainen hörähti.
- Enkä, minä vaan mietin niitä Kinin silmiä.
- Niin minäkin, Kaasalainen mutisi ja näki mielessään aivan samanlaisen kuvan kuin kaverinsa.

Reilun tunnin odottelemisen ja makaamisen jälkeen alkoi ovelta kuulua kopinaa ja Kini ilmestyi asuntoon. Kinillä oli jalassaan ne poikien unelmoimat tiukat farkut. Koska ilma oli lämmin, oli hänellä päällään vain tiukka t-paita, eikä sen alla ollut vanhaan tyyliin rintaliivejä. Jos tarkkoja ollaan, niin ei siellä farkkujen allakaan mitään pikkuhousuja ollut. Monet Kinin hoidoista pitivät tätä vain ja ainoastaan heitä varten suunniteltuna pukeutumisena. Totuus oli kuitenkin aivan toinen. Kinin vaatevarasto ja varsinkin puhtaiden varasto oli aika monesti niin vähissä, että reissuun piti lähteä ilman alusvaatteita.

- Terve runkut! Kini tervehti iloisesti kamujaan ja nosti mukanaan tuoman muovipussin pöydälle.
- Toitko ne kossut? Koponen uteli suupieliään lipoen.
- Toin toin, lisäksi toin teille pussin sipsejä, joku oli pudottanut sen tuohon portaiden eteen.
- Voi Kini miten me rakastetaankaan sua, Koponen ilmoitti ääni väristen.

Kini otti pussista kossupullot ja kävi viemässä molemmille karjuille omat pullot. Kolmannen pullon hän piti itsellään. Kini istahti pöydän vieressä olevalle ainoalle tuolille ja narautti pullosta korkin auki. Tämän jälkeen hän tempaisi siitä oikein reilunpituisen ryypyn.

- Mikä sinnua viivytti? Kaasalainen kysyi Kinilta ja toivoi samalla salaa, että kossua valuisi tämän isojen rintojen väliin.
- Minä oikein tiedä, että viittiikö sitä näin hieno nainen sellaista kertoa, Kini mutristeli suutaan.
- Elähän nyt, johan me peruskoulussa juotiin samasta kaljapullosta, Kaasalainen patisteli Kiniä.
- No olokoon. Minä tilasin sellaisen surisevan värkin tuolta postimyynnistä ja testasin sitä tännään kotona. Siinä käyttöohjeessa kerrottiin miten sen saa päälle, mutta sammuttamisesta ei mainittu mittään. No minä luulin sitten, että ne patterit on tarkotettu vain yhteen kertaan. Hi hi, olivat vain laittaneet siihen mukkaan sellaiset turasellit, kuten niillä pupuilla. Siellä se nyt surisee pyykkikorissa yksinään, ei ennää paikat kestäneet, Kini tilitti myöhästymisensä syytä.
- Ootko sä nähnyt sitä turasellin mainosta? Kaasalainen tiedusteli Koposelta.
- Jos sitä Kinin kertomaa pupua tarkoitat, niin tottahan toki minä sen näin aikoinaan monestikin.
- Ei ihme että Kini myöhästyi, hä hä hää, Kaasalainen nauraa räkätti.
- Ei niin ja varmaan on persekin kippee, Koponen yhtyi kaverinsa ilonpitoon.

Kaasalaisen asunto oli aika varovaisesti kalustettu. Kaasalaisen mukaan se oli kalustettu harkiten ja hyvällä maulla. Asunto käsitti vessan ja eteisen lisäksi yhden huoneen. Huoneen nurkassa oli keittosyvennys. Kalusteina oli pieni ruokapöytä ja siihen yksi tuoli. Lisäksi huoneessa oli televisiotaso ja sillä komeili 28-tuumainen laajakuvatelevisio. Näiden lisäksi huoneesta löytyi kolme lattialla olevaa patjaa ja yksi säkkituoli. Television alkuperästä ei ole mitään tarkkaa tietoa. Alkuperäksi tosin epäillään paikkakunnan kodinkoneliikettä. Kaasalainen oli ollut siellä jostain käsittämättömästä virheestä johtuen vuosi sitten päivän töissä. Tarkemmin vilkaistuna keittiösyvennyksessä oleva mikro ja kahvinkeitin sekä vessassa oleva partakone voisivat liittyä tuohon samaan työpaikkaan. Olivat niitä poliisitkin muutaman kerran käyneet kyselemässä. Silloin ne olivat olleet varastoituina Kinin asunnolla.

- Et oo vielä kotiteatteria hankkinut? Koponen kysyi kaveriltaan ja otti huikkaa kossusta.
- Vähän nuo tolpy-jutut jo vanhanaikaisia. Odottelen tässä uudempaa tekniikkaa.
- On siinä mies, puhhuu taas niin vaikeita asioita ettei meikäläinen pysy perässä ollenkaan, Koponen ihmetteli ja raapi paljasta vatsaansa.
- Niin, sullahan sitä ei ole edes televisiota, Kaasalainen tuumasi pieni ylpeys äänessään.
- Ei sen jälkeen kun sen äijältä pöllityn menin vaihtamaan kolmeen kaljaan, Koponen myönsi.
- Olihan sekin reilu teko, vaihoit sen teijän äijältä nyysityn töllön kolmeen kaljaan ja tarjosit meille kaikille, Kaasalainen muisteli tapahtunutta ja kehui antaumuksella reilua kaveriaan.
- Ei siihen kaikki ravattipellet pystykään, Koponen röyhisteli rintaansa.

Kaverukset olivat nousseet pakon sanelemana istumaan patjoille. Kossun juominen makuultaan oli jopa ammattimiehille turhan kova paikka. Se pitää silloin juoda yleensä kerralla ja siitä tuppaa tulemaan liian pikainen humala. Kini istuskeli ainoalla tuolilla ja mutusteli niitä löytämiään sipsejä sekä ryyppäsi aina välillä omasta pullostaan. Parin tunnin tasaisen ryypiskelyn jälkeen alkoi tunnelma asunnossa olla jo katossa. Kini oli tempaissut puseron pois päältään ja härnäsi poikia valuttamalla kossua rinnoilleen.

- On se perkele, että viittiikin tehä tuollaista, Kaasalainen manasi Kinin tekemisiä.
- En minä ymmärrä. Onko sillä tosissaan liikaa rahhaa, kun tuolla tavalla kallista kossua tisseilleen valuttaa? Koponen yhtyi kaverinsa päivittelyyn.
- Panisitko nyt? Kaasalainen kysyi Koposelta.
- Elä nyt helevetissä tuollaista puhu. Kossut valluu pitkin tissejä ja kaveri puhuu vain panemisesta, Kaasalainen toppuutteli kaveriaan.
- Sitähän minäkin, että ei sitä oo kossun voittanutta, Koponen hörähti.
- Yksi muuten pääsee aika lähelle, Kaasalainen ilmoitti.
- No mikä muka?
- Keskiolut, hä hä hää, Kaasalainen rähähti nauramaan.
- Voi vittu teijän apinoiden kanssa. Heti kun minnuu vähänkin panettaa, niin nämä runkut puhuu vain jostain vitun kossusta, Kini tiuskaisi.
- Olihan sulla ne turasellit, häh hää, Kaasalainen jatkoi räkättämistään.
- Niin tai pyydä sitä mainoksen pupua auttamaan, Koponen jatkoi Kinin kiusaamista.

Molemmat pojat jäivät katselemaan Kiniä paikat jäykkinä. Olisihan heitä haluttanut vaikka kuinka, mutta eihän sitä nyt voinut mennä kaverille sanomaan, että lopetetaan hyvin alkaneet juomingit pimpin takia. Molemmat epäilivät Kinin myös tahallaan kiusaavan heitä, sillä kun oli vähän sellaisia vinkeitä ollut ennenkin. Koponen oli kerran päässyt Kiniä pussaamaan ja Kaasalainen jopa hätäisesti sormella koittamaan. Tai niin hän ainakin itse väittää ja uskoo tapahtuneen. Koposen mukaan Kaasalaisen sormessa ollut haju oli sama mitä jääkaapissa olevassa sillipurkissa, joten ihan täyttä varmuutta ei tästäkään asiasta ole.

- Pitäiskö sinne juhannusjuhlille lähteä, taitavat sytytellä kohta jo kokon? Kaasalainen sai sanottua nänninkuvat silmissä.
- Onhan se, siis tarkoitan, että juhannus on keskikesän uppein juhla, Koponen myönsi Kiniä tapittaen.
- Pitäisiköhän ottaa matkalla muutama koivu mukkaan? Kaasalainen aprikoi.
- Ei kait me perkele mittää puita raahata mukana, Koponen toppuutteli kaveriaan.
- Niin, minä ajattelin vaan sellaista, että olisi laitettu tuo Kini tissit paljaana ja koivut kainaloissa kävelemään sinne tanssipaikalle. Meilläkin olisi ollut oikea juhannusneito, hö hö höö, Kaasalainen selitti suunnitelmaansa.
- En minä mittään koivuja tartte, osaan minä olla juhannuksena muutenkin. Toiseksi tässä taitaa nyt olla jo vähän myöhäistä suunnitella tuollaista. Minä nimittäin kävin jo eilen siellä juhannustansseissa, Kini hihitteli.
- Mitä se puhhuu? Kaasalainen ihmetteli.
- Oli ollut jo juhannustansseissa, Koponen vastasi kaverilleen.
- Mikä päivä nyt on? Kaasalainen uteli Kiniltä.
- Jo juhannuspäivä, Kini hihitteli.
- Ja toit vasta tänään nämä kossut? Koponen äimisteli.
- Itehän eilen käskitte minun tulla huomenna. Tässä minä nyt olen, Kini ilmoitti tylysti ja väläytti oikein herttaisen hymyn.
- Jäi perkele juhannus välliin, Kaasalainen kirosi tunteella.
- No niin jäi, mutta haitanneeko tuo tahtia? Koponen lohdutteli kaveriaan.
- Ei haittaa, onhan meillä kossua ja Kini, Kaasalainen hörötteli ja otti jälleen huikkaa pullosta.

Koska suunnitelmiin oli tullut muutos, Koponen nousi ylös ja käveli Kinin luokse. Hetken aikaa hänellä käväisi mielessä ottaa kiinni Kinin paljaista rinnoista ja nuolaista niitä, mutta sitten hän muisti, että minkä takia oli noussut patjalta.

- Syyväänkö nyt? Hän tiedusteli Kiniltä ja näytti pöydällä olevaa HK:n sinistä.
- Minun puolesta, vaikka olisin minä tuolle muutakin käyttöä voinut keksiä, Kini hihitteli ilkikurisesti ja puri alahuultaan.
- Sinähän et meijän makkaroita nussi, Koponen kivahti ja tempaisi makkarapaketin käteensä.
- Ilonpilaaja, Kini tuhahti Koposelle.
- Miten haluat oman? Koponen tiedusteli Kaasalaiselta.
- Metiumina.
- Ok.

Kini ilmoitti, ettei hän välitä poikien makkaroista, ei siitä HK:n sinisestä, eikä kuulemma niistä pöksyissäkään olevista. Olivat kuulemma paikat vielä niin kipeät sen turasellin käsittelyn jälkeen. Kini oli vahingossa syönyt pojille tuomansa sipsipussin ja jätti sen takia makkaran väliin. Koponen ja Kaasalainen herkuttelivat oikein kybällä makkarasta ja kossusta.

- Mahtava välliin jäänyt juhannus, Kaasalainen totesi pää ja vatsa täynnä.
- Näin on. Ajatteleppa mistä kaikesta olisi jääty paitsi, jos oltaisiin oltu juhlimassa sitä juhannusta eilen, Koponen yhtyi kaverinsa juttuun.
- Välliin jääneitä juhannuksia ei voita mikkään, Kaasalainen hehkutti.
- Ei niin, Koponen totesi ja koko porukka repesi nauramaan.