etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

20.12.2005

Joulupukki

Oli jouluaatto ja taivaalta sateli harvakseltaan isoja lumihiutaleita. Pienen kaksikerroksisen omakotitalon olohuoneen ikkunasta katsova Jaakko Nyyppölä hieman kummasteli pesuvadin kokoisia hiutaleita. Tuo omituinen näky lumosi omasta mielestään herkän Jaakon niin, että hän joi siinä ikkunan edessä seisten vielä toisen pullon keskiketterää. Olisi varmaan mennyt kolmaskin, mutta loput oluet olivat jääkaapissa.

- Joulupukkiako odottelet? Jaakon 21-vuotias Jasper poika tiedusteli isältään.
- Minä mitään pukkia odottele. Isot lumihiutaleet mietityttää, autonkuljettajana työtään tekevä isä murahti.
- Äiti, isä miettii lunta, sohvalla selällään makaava 19-vuotias Elina tyttö kailotti keittiössä hääräävälle äidilleen.
- On se miettinyt joskus töitäkin, vaikka harvoin on sinne asti päässyt, kuului keittiöstä Anniina äidin topakka vastaus.

Kuusi oli koristeltu aamusta, kuten tapana oli ollut jo parin sukupolven ajan. Saattoihan ne aikaisemmatkin sukupolvet kuusen aattona koristella, mutta Jaakko ei tuntenut esi-isiään pitemmälle. Tosin nykyisellä kaljanjuonnilla hänellä oli aamuisin vaikea muistaa omaa nimeä, saati sitten kuljetusfirmaa missä oli töissä. Firman sattui vain omistamaan Jaakon Pekka veli, joten se antoi anteeksi turhankin paljon.

- Tuleekohan meille joulupukki? Elina mietti ääneen.
- Eikä tule hölmö, ei isä enää mitään joulupukkia maksa, Jasper kivahti siskolleen.
- Niin mutta sinä lähetit sille kuitenkin kirjeen. Tai laitoit sen ikkunalle kuten lapsena.
- Kokeeksihan minä, Jasper mutisi ja heitti siskoaan joulukukalla.
- Hähää, ohi meni senkin kierosilmä.

Kukka osui Elinan yläpuolelle seinään, josta se putosi sohvan ja seinän väliin. Isä Jaakko ei edes kääntänyt päätään moisen vähäpätöisen asia takia. Häntä kiinnosti lähinnä, että miten auton saa hangesta seuraavaa kaljanhakureissua varten ilman lumitöiden tekoa.

- Syömään nyt koko remppa, äiti huusi keittiöstä.
- Missä Koira? Jasper kummasteli käveltyään keittiöön.
- Meni varmaan kaluamaan häntäänsä, kun tässä talossa ei meinaa enää ruokaa saada, Elina hihitteli.
- Kalu tuli ja kalu meni, mutta meidän Elina jäi ilman, Japer piikitteli siskoaan.
- Hiljaa torvi! En minä tahallani lentänyt ulos siitä vuokrakämpästä. Sitä paitsi se vuokraisäntä haisi.
- KOIRA PERKELE tänne ja heti! Jaakko karjaisi sekarotuiselle hurtalle.

Koko perhe jäi kummastuneena odottelemaan Koiran tulemista. Olihan nyt kumma homma, ettei mokoma kirppukasa kunnioita niin paljon joulua, että olisi muun perheen kanssa yhtä aikaa syömässä. Koiralla ei ollut muuta nimeä kuin Koira, sillä Jaakon mukaan koirat ovat Koiria ja sillä selvä. Tosiasia oli se, että tuon kaksikymmentä vuotta lähes putkeen ryypänneen hieman yli nelikymppisen miehen muisti pätki nimien kohdalla liikaa. Eläimistä hän sentään muisti vielä hyvin koiran ja kissan, joten koira oli nimeltään Koira.

Samalla hetkellä alkoi yläkerrasta kuulua vaimeaa kiroilua ja ihmeellistä töminää. Jaakko pohti mielessään töminää, joka ei kuulostanut tulevan ainakaan yläkerrassa olevista lasten televisioista. Jytinä jatkui hetken aikaa, kunnes se loppui vaimeaan tömähdykseen. Pienen tauon jälkeen alkoi portaista kuulua selvää tömistelyä, sillä Nyyppölöillä oli varmaan maailman ainoa koira, joka tapasi tömistellä puurakenteisessa talossa niin kovasti, että Jaakko heräsi siihen aina aamuyöllä, ellei ollut tankannut tarpeeksi olutta.

- Elä perhanan hurtta hajota niitä portaita, hän karjaisi neljäkymmentäkiloiselle Koiralle.
- Grrrr, Koira murisi ilmestyessään takapuoli edellä keittiön ovelle.
- Kännissä tuokin, voi luoja, äiti huokaisi Koiran takapuolta vilkaisten.
- Ei kun, se kiskoo jotain, Elina tajusi ensimmäisenä tilanteen.
- Mitä hittoa, punaiset kalsarit, Jasper kumartui tutkimaan Koiran raahaamaa vaatetta.
- Hölmö, ei kalsareissa ole mukana yleensä lapikasta, Elina sanoi ja irrotti Koiran hampaat kyseisestä jalkineesta.
- Anna olla viimeinen kerta, kun lähdet punaisissa kalsareissa ja vain yhdellä lapikkaalla reissuun, isä-Jaakko torui Koiraa.
- Mitenhän tämän joulun taas kestää, Anniina-äiti huokaisi ja päätti lähettää saman tien etelän lomalla tapaamalleen ihanalle Pedrolle tekstiviestisuukkoja.
- Isä, äiti flirttaa taas sen murjaanin kanssa, Elina kieli asian havaittuaan Jaakolle.
- Hiljaa kakara, ettei tarvitse taas katkaista lämpöjä yläkerrasta, äiti sihahti kielikellolle.

Koira katseli hetken aikaa perheen ihmisjäseniä ja asteli sen jälkeen oman paikkansa viereen ja nousi tuolille. Koiralla oli tosiaan oma paikka isännän tuolin vieressä. Muun perheen asettuessa paikoilleen, oli Koira jo nuollut oman lautasensa putipuhtaaksi ja kuolasi Jaakon lautaselle nostettuja kinkkusiivuja.

- Ihan kuin täällä haisisi kakka, Jasper nyrpisti nenäänsä.
- Olisit pyyhkinyt kun kävit vessassa, Elina hihitteli.
- Se haju muuten tulee noista punaisista housuista, Jasper totesi ja kumartui nostamaan ne lattialta.

Jasper otti housut käteensä ja alkoi tutkia niitä huomattavaa varovaisuutta noudattaen. Hetken aikaa tilanne oli hallinnassa, mutta sitten housut saivat siivet ja mätkähtivät keittiön ovenpieleen.

- Hyi hitto, Koira on paskonut noihin housuihin oikein kunnon tortun, Jasperi yökkäili.
- Opettelet huomisesta alkaen pytylle, isä torui Koiraa ja joi perään muilta pöllimänsä snapsit.

Samalla hetkellä ovikello alkoi soittaa joululaulua. Tähän päivään tuo halpamyymälästä ostettu ovikello sopi vallan hyvin, mutta juhannuksen aikaan varsinkin vieraat hymyilivät vienosti painaessaan sen nappia. Ovikellon äänen kuultuaan Koira painoi pään lautaselleen ja peitti tassuilla silmät. Äiti katsoi kummissaan tuota eläintä, ja päätti lähettää Pedrolle viestin, jossa tiedustelisi, olisiko hänellä käyttöä sekopäälle koiralle?

Kuten odottaa saattoi, oli Elina taas ensimmäisenä reagoimassa tämän talon tapahtumiin. Yksi syy ovikellonsoiton ripeään reagoimiseen hänen kohdallaan oli prinssi uljaan odottaminen. Lisäksi hän oli kirjoittanut muulta perheeltä salaa joulupukille ja toivonut joululahjaksi rikasta miestä.

- Ota Koira turvaksi, isä opasti tytärtään.
- Ai tuonko, joka on työntänyt kuononsa salaattikulhoon? Elina tiedusteli ja puisteli päätään isänsä vakaalle uskolle Koiran kyvyistä.

Elina kiskoi puseroaan hieman alaspäin, jotta mahdollisella prinssillä olisi edes jotain silmäruokaa hänen avatessaan ovea. Huulien punaamiseen ei ollut enää aikaa, joten ovelle oli mentävä tällä kertaa ilman mitään meikkiä. Onneksi siellä on sen verran hämärä, etteivät pahimmat finnit hyppää mahdollisen sulhokandidaatin nenille. Eteisessä Elina yritti kurkkia ulos ulko-oven kapeasta ikkunasta. Eihän siitä mitään nähnyt, sillä koko lasi oli umpijäässä. Elina avasi oven lukosta ja työnsi sen auki reippaalla liikkeellä.

- Voi helevetin helevetti, eihän tämä ole enää edes mitenkään mahdollista, kuului portaita alas kierivän miehen manailu.
- Ihanaa, sinä tulit sittenkin, Elina huokaisi ääneen tuijottaessaan portaiden juuressa makaavaa möykkyä.
- No niin tulin, möykky murahti kiukkuisena.
- Voi että minä olen odottanut sinua niin pitkään.
- Eipä jaksa paljon kiinnostaa, möykky jatkoi kiukutteluaan.
- Ikioma prinssini, Elina jatkoi seitsemännen ja kahdeksannen taivaan rajamailla kääntäen katseensa hetkeksi taivasta kohti.
- Onko tuo farmari-Mazda teidän? möykky vaihtoi puheenaihetta.
- Anteeksi mitä? Ai se auto, on se isän auto.
- Luojalle kiitos edes siitä!
- Kuinka?
- Ei mitään…tai mitäpä tässä enää salailemaan. Ruttasin äsken sen kyljen Petterillä.
- Setä, veli, isä, vai kaveri? Elina kakisteli.
- Auto perkele. Vanha luotettava Betfoorti suoraan Enklannista.

Puhumisensa aikana tuo möykky nousi ylös ja lähti nousemaan varovasti portaita. Elina otti vaistomaisesti taka-askeleita eteisessä. Onneksi eteisen valo toimi, hän ajatteli miettiessään miltä unelmien jouluprinssi näyttää.

- Joulupukki! Elina rääkäisi tajuttuaan kuka tulija oli.
- Nasse-setääkö odotit jouluaattona? pukki murahti seistessään eteisessä ilman housuja ja toista lapikasta.
- Hei kaikki, täällä on joulupukki munasillaan, Elina ilmoitti vieraan riittävän kovalla äänellä.

Mikäli hän olisi nähnyt, niin viereisessä talossa vierailulla oleva toinen joulupukki joutui tuon kovaäänisen kommentin takia noloon asemaan. Naapurin viisivuotiaat kaksoispojat halusivat rääkäisyn kuultuaan ehdottomasti tietää, onko joulupukki tosiaan munasillaan housujen alla?

- Tietä joulupukille, pukki murahti ja tunki itsensä Elinan ohi.

Joulupukki käveli toista jalkaa linkaten suoraan keittiöön, missä hän istui kuono salaattikulhossa olevan Koiran viereen. Perheen äiti seisoi hellan ääressä tupakalla joulupukin tullessa. Todettuaan vieraan olevan pelkissä kalsareissa, hän alkoi kirjoittaa Pedrolle uutta viestiä siitä, miten hän haluaa Pedron pukeutuvan seuraavalla kerralla.

- Sitä paitsi, minä EN OLE munasillaan, joulupukki ilmoitti pöydässä kuuluvalla äänellä.
- Ketä kiinnostaa, isä vilkaisi tukevaa valkopartaista äijää.

Jaakko-isä pohti pukkia vilkuillen pienten vihreiden miesten kasvukehitystä. Olisiko se sittenkin mahdollista, että ne perhanat vaihtaisivat vielä väriä näin joulun kunniaksi? Hetken aikaa asiaa tuumailtuaan, hän tuli siihen tulokseen, että olutmerkin vaihtaminen kesken vuoden aiheuttaa nämä harhat aivan sataprosenttisesti.

- No tuossahan ne pöksyt ovat, joulupukki riemastui ja nousi pöydästä.

Pukki asteli housujen luokse ja muitta mutkitta kiskoi ne jalkaansa. Myös lapikas löysi oikean paikan hänen jalastaan. Elina kerkesi tehdä huomion, että pukin kalsarit olivat takaosastaan ruskeat, joten housut olivat nyt oikealla omistajallaan.

- Joulupukki, toitko sen kossumäyräkoiran jonka toivoin? Jasper tiedusteli.
- Mitä luulet?
- No, toit…
- Ei kun join, pukki ilmoitti ja nauraa röhötteli päälle.
- Kokonaanko?
- Ihan varmasti. Ette ikinä usko miten perkeleellinen urakka on ajaa vanhalla Betfoortilla Korvatunturilta asti tänne etelään.
- Etkö sinä porolla? Jasper kummasteli.
- Mitään poroja enää. Saksalaiset ne ovat jo pistäneet takakontteihinsa vuosia sitten. Älkää jumalauta aina kaivelko vanhoja asioita niistä iänikuisista joululauluista. Herätkää jo elämään tätä päivää, joulupukki mesosi.
- Minä sitä Porschea toivoin. Toitko sellaisen punaisen? isä kurtisteli kulmiaan ja yritti saada joulupukin palautumaan yhdeksi hahmoksi.
- Ai että toinko? Kuulehan herra isojen lahjojen toivoja. Oletko ollenkaan ajatellut mitä vaivaa sellaiset tuottavat näin pienen maan joulupukille?
- Se on herännyt väärällä jalalla, Elina kuiskasi.
- Kuusamoon mennessä oli katkennut kolme kertaa hinausköysi. Kajaanin kohdalla paloi käämi ja tuikkasin tuleen koko paskan saksalaisvankkurin.
- Minun Pooosse, isä alkoi nyyhkyttää.

Tällä välin Koira oli saanut kuononsa pois salaattikulhosta. Katseltuaan jonkin aikaa pää kallellaan joulupukkia, Koira otti oman lautasen hampaisiin ja poistui sen kanssa eteisaulaan. Ennen lattialle heittäytymistä Koira piilotti lautasen naulakon alle kenkien sekaan, ikään kuin turvaan tuolta hullulta joulu-ukolta.

- Mitäs se tämä nuori tytteli on toivonut pukilta? joulupukki lirkutteli perheen äidille.
- Se mikään nuori ole, minuakin vuoden vanhempi, isä kommentoi ja yritti saada kaadettua olutta pöydän sijasta juomalasiin.
- Tuon ensi jouluna tuttipullon, ellet tajua ryypätä suoraan pullosta, pukki murahti. – Mitäs se tytteli toivoikaan pukki-sedältä?
- Minkkiturkin ja etelänloman, äiti kertoi savukkeesta savuja puhallellen.
- Paskat saat. Minkit ovat liian vikkeliä ja porot on muuten vain loppu. Minulla taitaa olla mukana pari nahkaista minihametta, saatte molemmat omat.
- Molemmat? äiti kummasteli.
- Eikös tuo jätkä olekaan sellainen homppeli? pukki sihtaili katseellaan Jasperia.
- Minä, minä pidän kyllä tytöistä, Jasper puolustautui.
- Osaatko muuten ajaa autoa? pukki tivasi Jasperilta.
- Osaan, miten niin?
- Lähe kuskiksi!

Jasper teki omasta mielestään miehen työn, kun pamautti nyrkin ruokapöytään ja käski joulupukin suksia niin pitkälle kuin latua vaan riittää. Vahvistaakseen sanomaansa hän poistui keittiöstä olohuoneen puolelle. Joulupukki katsoi pojan perään hetken aikaa. Sitten hän kääntyi jälleen perheen äidin puoleen ja lupasi tälle sovittaa sitä nahkahametta ihan omin käsin.

- Sillä on se Pedro. Ei se anna minkään pukin kopeloida, Elina ilmoitti topakasti.
- On minulla Pedrollekin lahja, joulupukki sanoi todella imelän kuuloisella äänensävyllä.
- Ihanaa, äiti huokaisi ja sytytti uuden Nortin.
- Eikö olekin, se toimii yhdellä latauksella kuusi kertaa. Voin antaa samalla lahjat myös Pedron viidelle kaverille.
- Sixpäkki, isä havahtui.

Isä oli keskittynyt nuolemaan pöytäliinalle kaatamaansa olutta, mutta numero kuusi herätti hänet taas todellisuuteen. Kuusi ja kaksitoista olivat maagiset luvut hänen elämässään. Niitä ei saanut missata missään tilanteessa tai jano voi yllättää todella rankasti.

- Entä minun lahja, Elina tuli ihan pukin eteen tivaamaan.
- Ole hyvä, joulupukki totesi ja laittoi huulet törrölleen.
- Niin? Elina katsoi hämmästyneenä häntä.
- Olen prinssisi urhea ja jalo.
- Antaa olla, taidankin kokeilla seuraavan kerran juosta juhannuksena alasti pitkin peltoja, Elina ilmoitti ja poistui myös olohuoneen puolelle.
- Mikä vika muka joulupukissa on? pukki kummasteli jäljelle jääneille.
- Onko sulla niitä lahjoja vai ei? äiti tivasi.
- No on, on, älähän nyt tytteli hätäile. Säkki jäi yläkertaan, kun tuo koira puri perseestä minun yrittäessä sisään ikkunasta. Ne ikkunan alla olevat portaat ovat sitten lahot, että tiedoksi vaan.

Joulupukki lähti astelemaan ontuen kohti yläkerran portaita. Koiralla taisi olla jotain pelkotiloja pukkia kohtaan, sillä se perääntyi vapaaehtoisesti pois hänen kulkutieltään. Pukki astui portaikkoon ja lähti äänistä päätellen könyämään ylöspäin. Yläkerrassa oli tovin aikaan todella hiljaista, kunnes sieltä kuului ikkunan sulkemisen ääni. Tuon jälkeen alkoi taas portaat narahdella ja kohta pukki oli eteisaulassa, nyt tosin punainen säkki olallaan.

- No eipä tuonne autoa mahdu, isä sihtaili säkkiä vasemmalla silmällä, oikean ollessa jo kiinni.
- Antaisi nyt edes jotain, äiti hymyili toivorikkaana.

Joulupukki asteli olohuoneen puolelle ja käski perhettä tulemaan kuusen luokse. Pukki istui itse kuusen vierellä olevaan nojatuoliin ja alkoi availla lahjasäkkiään.

- Eihän meille pitänyt tulla mitään joulupukkia, Jasper kummasteli ääneen.
- Hys, kaikki otetaan mitä ilman saadaan, isä sihahti.
- Tässä isukille, joulupukki sanoi ja heitti pienen mytyn Jaakolle.
- Sukat, ja vielä hikiset, hän totesi avattuaan mytyn.
- Kenen luulet niitä pesevän korvatunturilta tänne? Ei minulla ole autossa mitään pesukonetta. Vähän realismia tähän elämään, kiitos!
- Sainko minä mitään? äiti kiirehti utelemaan.
- Pukki on naisia kohtaan armollinen. Tuossa on tyttelille vähän roiskeläppää jommallekummalle puolelle, pukki totesi ja heitti äidille mustan esineen.
- AUSTIN, mitä tämä tarkoittaa, hän ihmetteli tavattuaan mustassa läpyskässä olevaa tekstiä.
- Vanhan kunnon Austinin roiskeläppähän se on. Käytä harkiten, on nimittäin jo keräilytavaraa näillä korkeuksilla.

Äiti katseli mietteliäänä mustaa roiskeläppää. Hän mietti lähinnä sitä, että kummalle puolellehan se Pedro haluaisi hänen sen ripustavan. Tietysti hän voisi lähettää Pedrolle tekstiviestin ja tiedustella asiaa.

- Entä minä? Elina kuiskasi hiljaa.
- Tuossa, vuoleskele itselle mieleisesi prinssi, joulupukki nakkasi lattialle koivuhalon.
- Hihii, mikä puupää. Ihan oikein meidän neiti nirppikselle, Jasper ulvoi naurusta.
- On minulla sinullekin jotain, joulupukki ilmoitti Jasperille ja pyysi tätä laittamaan avoimet kourat yhteen.
- Mitä, mitä minä saan?
- Silmät kiinni!
- Okei, on jo.

Joulupukki kaivoi hetken aikaa säkkiä, ja laski lopulta Jasperin kouraan jotain. Jasper tunsi kouriinsa laitettavan pieniä esineitä, mutta ei uskaltanut puristaa käsiään yhteen tunnustellakseen mitä jännää pukki oli hänelle tuonut.

- Laske vaikka, kaikki pitäisi olla tallella, joulupukki hörähti ja kehotti avaamaan silmät.
- Korkkeja! Jasper parahti katsellessaan kourassa olevia esineitä.
- Kaikki kaksitoista. Oli muuten paras lahja mitä kukaan koskaan on toivonut, kiitos! Pukki nauraa hörötteli.

Perheen katsellessa toisiaan ihmetellen, joulupukki nosti säkin olkapäälleen ja poistui olohuoneesta. Pukin ollessa vasta ulko-ovella, pihalla kuului käynnistyvän auto. Korkkiasia sieppasi Jasperia niin kovasti, että hän säntäsi pukin perässä ovelle katsomaan mokomankin huijaripukin auton rekisteritunnuksen. Alle minuutissa hän oli kuitenkin jo takaisin olohuoneessa, tällä kertaa suu korvissa.

- Näitkö poron? Elina piruili veljelleen.
- Joo, sen peltiporon kyljessä luki Pekka Transport Oy ja kuskina oli itse omistaja.
- Suku, se on pahin, isä murahti ja kaatui suoraan joulukuusen päälle, sammuttaen siitä valot.