etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

23.12.2006

Jouluaaton aatto

Nisuparran perheen hulvattoman kokoinen lukaali kylpi valossa sisältä ja ulkoa, ollen näin valmis vastaanottamaan huomenna koittavaa jouluaattoa. Perheen isä, joka oli tuosta ylväästä asemastaan huolimatta porukan nuorin, oli talon pihanurmikolla verkkareissa ja teki punnerruksia. Moinen itsensä rääkkääminen oli 28-vuotiaalle Markulle melkein pakko, sillä parin vuoden päästä kuusikymmentä täyttävä Lahja-vaimo oli teettänyt lakimiestyttärellään pirullisen avioehdon oman kuolemansa varalta. Hänen tuore aviomiehensä sai ison osan omaisuutta aikanaan perinnöksi, mikäli onnistuu parantamaan Lahja-rouvan laatimaa kuntopiiriä joka vuosi. Markku ei myöntänyt koskaan ajattelevansa rahaa, vaikka nimenomaan juuri niin nykyisten olosuhteiden takia teki. Kyllähän häntä hieman tympäisi punnertaa siinä märällä nurmikolla ja katsella vaimonsa pojan, joka oli häntä kaksi vuotta vanhempi, tekemää isoa lukaalia, jolle oltiin paikkakunnalla aivan avoimesti kateellisia.

- Heippa herkkupeppu, kuului takaa Kajsa tyttären ääni, samalla kun tuon lakinaisen luiseva käsi kouraisi Markkua takapuolesta.
- Pitelee kelejä, niitä hyviä, Markku kähisi pompatessaan ylös.
- Pliis, et viitsisi pestä samalla minun Jaggea kun hinkkaat äitylin Jaggen? tuo tumma syöjätär aneli mutruhuulet melkein kiinni Markun naamassa.
- Mitä odotat huomiselta, siis jouluaatolta? Markku vaihtoi aihetta.
- En mitään, sillä meillä pistetään tavarat jakoon yleensä aatonaattona.
- Eh tuota, kuusikin on vielä hakematta.
- Oliko tämä tosiaan sinun ensimmäinen joulu meillä? Kajsa hymyili pirullisesti.

Markkua tympäisi tosissaan tuon kirjaviisaan nartun viisastelu. Välillä tuli sellainen fiilis, että olisi pitänyt viettää viime uusivuosi yksin kotona, eikä lähteä ajelemaan selvin päin. Ajellessaan hän oli törmännyt tien päälle sammuneeseen uutukaiseen Jaguaariin, jossa oli ollut kuljettajan paikalla Lahja-rouva. Tuo, jo kolmekymmentä vuotta aikaisemmin vakavasti alkoholisoitunut nainen oli ajanut kännipäissään autonsa bensatankin kuivaksi ja oli apua vailla.

- Kerpele, että ihmisen pitikin olla niin hyväntahtoinen, Markku mutisi lähinnä itsekseen Lahjan tytärtä katsellen.
- Onko totta, että teidän köyhien ajatuksetkin ovat äänekkäämpiä mitä meillä rikkailla? Kajsa kuittasi takaisin mutinan kuultuaan.
- Minun vanhempani sentään antoivat minulle nimen selvin päin, Markku murahti.
- Sä lankeat vielä molopää, Kajsa sihahti hampaittensa välistä ja vilautti kylpytakkinsa alta rintojaan.

Kajsan herkin paikka oli hänen nimensä, jonka rakas Lahja-äiti oli papille kännipäissään kertonut. Pappi oli yrittänyt vängätä vastaan, mutta paikkakunnan vaikutusvaltaisinta naista ei mikään kirkonmies voinut uhmata. Lahjan ja hänen silloisen miehensä, Teollisuusneuvos Nisuparran toiveita ei edes kirkko tohtinut uhmata aikoinaan. Asiaan saattoi vaikuttaa tietty se, että Teollisuusneuvos oli ostanut paikkakunnan seurakunnalta kirkon, hautuumaan, pappilan ym. jotka kuuluivat jollakin tapaa seurakunnalle. Miten se oli onnistunut – siitä ei juuri historiankirjoissa kerrota, eikä myöskään kahteen kertaan palaneessa paikallislehdessä. Kajsa poistui takaisin taloon samaa tietä mitä oli tullutkin, eli suoraan isolle saunaosastolle.

- Voi kulta pieni, ethän vaan vilustunut ulkona, Lahja-äiti oli vastassa tytärtään tämän palatessa sisälle.
- Se pienimunainen kaveri niissä verkkareissa sanoi, että kaikki vanhat lehmät pitäisi tappaa, Kajsa sihahti.
- Niin, meidän Markulla on vielä nuorta intoa, Lahjan silmät kirkastuivat.
- Meinaatko antaa sille lahjan vai Lahjan?
- Kuules tyttö, aikuiset tekevät mitä aikuiset tekevät.
- Hah, aikuiset. Sinähän se tässä leikit lastentarhalaisen kanssa. Meinaatko vaihtaa sille kuivat ja viedä sen katsomaan sen jälkeen Autot-leffaa? Ai sorry, mutta eihän sen ikä varmaan riitä siihenkään.

Konjakkipullon putoaminen ja särkyminen kivilattialle sai Kajsa-tyttären tajuamaan, että tällä kertaa oli parasta raahata oma perse mahdollisimman rivakasti saunaan, ilman että alkaa arvostella äitiänsä ja tämän nuorta miestä.

- Mitä hittoa? lauteilla istuva Aalne-veli karjaisi siskonsa avattua löylyhuoneen oven.
- Kato velipoika, mitä muuten täällä teet?
- Yritän saada palleja juuttuman laudepuiden väleihin, Aalne kuittasi nopeasti.
- Tämä oli minun saunavuoro.
- Oli, mutta nyt se on minun, sillä tänään on aatonaatto.
- Täh?
- Etkö tiedä, että aatonaattona ja varsinkin joulun aatonaattona mikään ei pidä paikkansa, eli kaikki on lähinnä päinvastoin.
- KIL! saunan ikkuna kilahti hajalle ja Kajsan eteen lattialle tipahti iso kivi, jossa oli kuminauhalla kiinnitetty paperilappu.

Kajsa otti kiven täriseviin käsiinsä ja katsoi veljeään, joka oli myös yllättäen saanut nimensä heidän äidin känni-ideoitten mukaan. Vasta veljensä kehotuksesta hän irrotti paperilapun kivestä ja alkoi lukea sitä.

- Kaksipäinen kirves, koskenkorvavesivaaka, pohjaton työkalupakki, työltä suojattu takki, umpivarsikengät ja purkkaa.
- Tuota, öh, sehän on minun joululahjalista, Aalne kakisteli.
- Hahahahaa, voi jumalauta mikä sekopää, Kajsa nauroi.
- Entä sitten? Äiti käski kirjoittaa joulupukille ja minä kirjoitin. Luuletko tosiaan, että minulla on helppoa keksiä jotain mitä en ole jo kerran tai kaksi saanut lahjaksi?
- Niin, taidat olla oikeassa, Kajsa huokaisi juuri hetkeä ennen, kuin saunan lauteille lensi toinen kivi, rikkoen viereisen ikkunan.

Aalne oli hyvin hereillä, sillä lauteille tipahtanut kivi oli poimittu hänen käteensä kiitettävän nopeasti. Taiteltuaan kiven ympärillä olevan paperilappusen auki, hän alkoi lukea sitä ääneen:

- Tissit kokoa D, aviomies joka on sikarikas, kevyemmät lakikirjat ja liikenne yksisuuntaiseksi.
- Hei, ne ovat minun ja joulupukin välisiä asioita, Kajsa kivahti veljelleen.
- Nuo muut ymmärrän kyllä, mutta minkä helvetin takia yksisuuntainen liikenne?
- No, kun, tuota, minä en aina muista millä kaistalla pitää ajaa, varsinkin risteyksissä, Kajsa selitti ja punotti kuin liikennevalojen ylin.

Tällä välin oli nuori aviomies Markku päässyt takaisin sisälle, sillä kuntopiiri oli suoritettu ja täsmälleen samalla tuloksella mitä edellisellä kerralla. Vuodenvaihteessa siihen piti saada parannusta, mutta se ei näyttänyt tällä hetkellä olevan kovin iso ongelma.

- Kulta, toisitko minulle konjakkipullon? Lahja kiehnäsi miehensä kyljessä.
- Mitä ne lasinsirpaleet siellä eteisessä oli?
- Joko auto on pesty?
- Kyllä kultaseni, tuon sitä konjakkia, Markku puri hammasta ja poistui paikalta.

Markku käveli taloon rakennettuun isoon kylmiöön ja otti sen hyllyltä ison pullon extra-konjakkia. Korkin hän heitti matkalla roskikseen, sillä talon emäntä ei ruuvannut koskaan avattuun pulloon korkkia uudelleen, se kun toi kuulemma huonoa onnea.

- Rakas, eikö sinustakin tämä jouluaaton aatto ole juhlista jaloin? Lahja soperteli miehelleen.
- Sitäpä se, vaikka meillä ei ole edes kuusta, Markku mutisi hiljaa takaisin.
- ÄITI, SE SANOI, ETTEI MEILLÄ OLE EDES KUUSTA, paikalle astellut Kajsa ilmaisi asian riittävän isokokoisin kirjaimin.
- Eikö? Lahja tuijotti nuorta aviomiestään.
- Mitäpä tuosta…siitä kuusesta…meinaan, Markku nikotteli tulevan perinnön menettämisen pelossa.
- Annatko sinä tosiaan tuolle? Kajsa tuijotti kännistä äitiään.
- Hys, sillä saattaa olla jotain asiaa, Lahja sihahti.
- En…minä…sitä…kuusta…kaipaa, Markku kähisi.
- Mitä, etkö muka kaipaa, vaikka nyt on juhlista jaloin, eli jouluaaton aatto? Lahja-rouva korotti ääntään niin, että talon kolme marsua paskoivat toistensa päälle.

Marsut eivät olleet ainoat, jotka kärsivät tästä money talks -karjaisusta, sillä olohuoneen seinällä puoli vuosisataa sekunnin tarkkuudella käynyt käkikello jätti seitsemän kukkumisesta yhden kukkumisen väliin – ihan vain riittävän suuren pelkokertoimen takia.

- Äiti, käkikellossa on jotain vikaa, Aalne tuli kertomaan.
- Markun mukaan meillä ei ole edes kuusta, Lahja-äiti ilmoitti.
- Poju, etkö ole kerinnyt leikeiltäsi edes kuusta hakemaan? Aalne hörähti äitinsä aviomiehelle.
- Huomiseksi, minä sitä ajattelin.
- Täh huomiseksiko? Jätkähän on pihalla kuin seinäkello, kun luulee, että me juhlitaan huomenna jotain tavallisen rahvaan kanssa. Meidän bileet on aina ennen tavallista rahvasta, Aalne selitti hymyillen.
- Kulta pieni, haethan sinä kuusen vielä tänään. Minä olen yleensä laittanut sen latvatähden kello kahdeksan, Lahja sössötti.
- Perse, kellohan on jo seitsemän, Markku manasi rannekelloa katsellen.
- Et mene sitten Jaggella, sillä inhoan neulasia autossa, hänen vaimonsa narisi.
- Etkä Rangella, Aalne kuittasi.
- Kävellenkö tässä pitää joku hiton aatonaaton kuusi hakea? Markku murahti.
- Kyllä, Kajsa myhäili onnellisen näköisenä.

Markku kiristeli hampaitaan tuon friikkiperheen edessä, mutta taipui tahtoon ja kävi nopsaan varastosta kumisaappaat, sahan ja rukkaset sekä puki päällensä ulkovaatteet. Astellessaan pihan poikki hän kiitti luojaansa siitä, ettei nyt ollut metriset hanget, vaan täysin paljas maa. Onneksi Lahjan iso lukaali oli aivan asutusalueen reunassa, joten joulukuusiainesta oli lähimmillään noin kahdenkymmenen metrin päässä talon itäseinästä. Kaiken lisäksi maat olivat heidän omia, joten mitään lupia kuusen kaataminen ei vaatinut. Autolla olisi vain päässyt sellaiseen paikkaan, jossa kasvoi juuri oikeanmuotoisia kuusia. Ne olivat Lahjan edellisen aviomiehen Teollisuusneuvoksen istuttamia tasalaatuisia joulukuusipuita.

- Kato mikä ranka, Kajsa kommentoi ensimmäisenä Markun olohuoneeseen raahaamaa kuusta.
- Se tahtoo sanoa, että sulla äiti ei ole kuin luuta ja nahkaa, Aalne jatkoi.
- Tämä on tuuhea kuusi, Markku kiristeli hampaitaan sovitellessaan kuusta olohuoneeseen.
- Olenko minä tosiaan mielestäsi noin mitättömän näköinen? Lahja tivasi mieheltään.
- Et, ja tämä kuusi on parasta mitä tästä lähistöltä löytyi.
- Niin, ja minäkö muka olen ainoastaan tästä lähistöltä parasta herralle? Lahja kivahti.
- Niinkö? Kajsa kilahti perään.
- Puhuttiin kuusesta, ei ihmisistä, Markku yritti korjata.
- Kuusi symbolisoi aatonaaton voimakkaan juhlan symboliikkaa eli kaikista rakkainta ihmistä, Aalne toi esiin oman kantansa.

Markku kuunteli hetken tuota älämölöä ja poistui sen jälkeen vaihtamaan vaatteita. Hän kävi pukemassa päälleen farkut, farkkupaidan ja kevyet sisätossut, sillä Lahja ei sietänyt talossaan sukkasillaan kulkemista. Sukat kuulemma lisäävät huonepölyä, joka puolestaan aiheuttaa alkoholismia, mitä hänellä ei luojan kiitos ollut vielä. Lahjan lääkäri oli juuri tilannut naiselle kolmannen maksan Bulgariasta, joten hän ei ehkä olisi ollut potilaansa kanssa täysin samaa mieltä.

- Siinä se on, koristelkaa, Markku osoitti kuusta.
- Mä näin, toi kusi sen juurelle äsken pihalla, Kajsa ilmoitti.
- Täh? Aalne avasi suunsa.
- Sinä? Lahja tuijotti miestään.
- No en varmaan, eihän minulla olisi ollut siihen edes aikaa, Markku puolustautui.
- Nyt menet ja peset sen. Sen jälkeen vahaat jokaisen neulasen ja pidät huolen, että se kiiltää paremmin kuin omat pallisi, Lahja-rouva saneli.
- Kyllä, minä sen teen, Markku murahti ja tempaisi kuusen pois jalustastaan.

Markku käveli kuusen kanssa autotalliin ja kiroili tätä aatonaattoa, josta näytti tulevan hänen elämänsä ensimmäiseksi vittumaisin päivä. Huuhdeltuaan painepesurilla kuusen, hänen päässään naksahti joku. Toivuttuaan kolmen minuutin hihittelykohtauksesta, Markku kävi autotallin takaosasta bensakanisterin ja valeli kuusen sillä. Lopuksi hän pisti tupakaksi ja heitti palavan tulitikun autotallin eteen raahaamaansa kuuseen. Kuusi leimahti iloisesti ja paloi melkoisen nopeasti täysin karrelle. Loppusammutuksen hän hoiteli autotallista käsin painepesurilla.

- Hihihii, eivät ainakaan neulaset pistele, Markku hihitteli hiiltynyttä rankaa katsellen.

Markku sovitteli käsiinsä rukkaset ja kantoi hiiltyneen rangan Nisupartojen lukaalin olohuoneen paraatipaikalle. Matkalla nokeentui seiniä ja lattioita, mutta se ei nuorta aviomiestä enää huolettanut. Kuusen juurelle kusemisen keksiminen oli saanut hänen patansa tulvimaan yli. Nyt sai vanhan rouva riippuvien olalle heittäminen ja muotojen kiinteiksi kehuminen riittää. Ainoa harmi tässä oli se, että samalla kertaa meni myös suhteellinen leveä elintaso monine etuine.

- Äiti, Markku toi hiilen olkkariin, Kajsa kilahti kuusen havaittuaan.

Äiti-Lahja ei kuullut tyttärensä kommenttia, sillä hän oli juuri talon itäpäädyn ulko-ovella. Ovikello oli soinut hetki aikaisemmin ja soittajaksi paljastui Joulupukki.

- Äiti-Lahja, Joulupukki kysyi.
- Hik, kyllä.
- Saanko tulla pesemään sukat? Joulupukki uteli.
- Sukat häh? mikä joulupukki tulee sukkia pesemään?
- Mikä perhe viettää jouluaattoa aatonaattona? Joulupukki uteli puolestaan.
- Ei ainakaan mikään köyhä, Lahja räkätti ja vetäisi oven kiinni pukin nenän edestä.

Markku oli istahtanut olohuoneen lepotuoliin masentuneena, sillä tämä aatonaatto näytti menevän täysin perseelleen joka suhteessa. Hän oli itse panostanut kaiken huomiseksi, eli jouluaatoksi, mutta tässä perheessä kaikki tahdottiinkin viettää ennen tavallista rahvasta, eli jouluaatto vietettiin jouluaaton aattona ja sitä rataa.

- Rakas, hyvää jouluaaton aattoa, haluatko himoitsemasi lahjan heti tuolla makkarissa? rouva keimaili silmät harittaen nuoren miehensä edessä.
- Mene edeltä, minä tulen kohta, Markku vastasi, vaikka ajatus ei kiehtonut tällä kertaa karvan vertaa.

Äitinsä makuuhuoneeseen menosta tietämätön Kajsa saapui olohuoneeseen pirut mielessä, eli hän oli pukeutuneena pitkään läpinäkyvään yöpaitaan. Pitihän se äidin avioliitto yrittää jollain tapaa pilata, ettei mokoma onnenonkija vie osaa äidin isosta omaisuudesta.

- Klups, Markku nielaisi nähdessään Kajsan kolmion loistavan yöpaidan läpi.
- Ihana mies, ota minut nyt! Kajsa huohotti teennäisesti.
- En minä…, Markku kieltäytyi.
- Me kaksi vain, ei siitä kukaan muu saa tietää, lakinarttu keikisteli keskellä olohuonetta.
- Tuota noin, mene vaikka tuonne makuuhuoneeseen, lepotuolissa istuva mies sanoi asiaa sen enempää miettimättä.
- Et tule katumaan, Kajsa heläytti ja nosti poistuessaan yöpukunsa helmaa paljastaen takapuolensa kuin lisätäkseen kiusausta.

Naisen hävittyä makuuhuoneen suuntaan, asteli Aalne paikalle tummaan pukuun pukeutuneena. Pienenä virheenä siinä tosin oli kravattia pitkin valuva sinappinoro, mutta se ei näemmä humaltunutta juhlijaa haitannut pätkän vertaa. Aalne oli myös laittanut Rolexinsa käteen vasta puvun pukemisen jälkeen, sillä se oli tanakasti ranteessa hihan päällä.

- Pst kello, Markku näytti Aalnen rannetta.
- Osta hyvä…ai mutta eihän sinulla ole kuin mutsin rahat.
- En tarvitse, minulla on omakin kello.
- Kuule, nyt mun täytyy mennä sanomaan mutsille, että sä tomutat villasukkia olohuoneessa. Jää kuule lahjat saamatta, hähähää.
- Sen kun, äitisi taitaa olla sammuneena tuolla makuuhuoneessa, Markku viittoili kyseiseen suuntaan.

Aalnen poistuttua horjuen alkoi kuulua jostain ulkoa voimakasta tiukujen helinää. Hetken sitä kuunneltuaan Markku nousi ylös tuolista ja käveli lähimmälle ulko-ovelle. Avattuaan oven hän totesi pihalla olevan varmaan kymmenen joulupukkia. Pukit olivat viritelleet nuotion talon pihalle ja istuivat sen ympärillä tiukujaan kilistellen.

- Tule mukaan, yksi pukki viittoili.
- Mitä tämä nyt on? Markku ihmetteli.
- Tule mukaan vaan, sillä yksikään joulupukki ei ole lahjaton, pukki jatkoi.
- Ketä te oikein olette?
- Olemme aatonaaton pukkeja, eräs toinen pukki vastasi.
- Ehkä minun pitäisi palata sisälle, Markku empi.
- Tiedätkö sen sanonnan, jossa kustaan pukkia silmään? uusi pukki kysyi.
- E-en tiedä.
- Joka pukkia silmään kusee, se lahjatonna kuolee, jälleen uusi pukki tuli ääneen.

Samainen pukki asteli verkkaisesti Markun eteen, kaivoi muitta mutkitta lasisilmän päästään ja laittoi sen hämmästyneen miehen eteen lumettomaan maahan. Sen enempiä puhumatta pukki palasi takaisin nuotion ympärillä olevaan rinkiin.

- Hei, mitä tämä nyt on? Markku hämmästeli.
- Sinuna minä kusisin, kuului pukkien joukosta kommentti.
- Niin minunakin, jatkoi toinen ääni.
- Ja minuna myös, kolmas ääni oli samaa mieltä.

Mistä lieneekään nuorelle aviomiehelle tullut yhtäkkinen pissihätä, niin että hänen oli todella pakko tehdä, kuten nuo oudot pukit kehottivat. Ei hän sitä sentään voinut pukkeihin päin tehdä, vaan hän käänsi heille selkänsä ja teki pissin lasisilmän päälle.

- Joku toinen saa hoitaa minun keikat, minähän en tuota enää päähäni laita, kuului pukkiporukasta närkästyneen kuuloinen kommentti.
- Te, te käskitte, Markku vastasi ääni väristen vetoketjua kiinni vetäessä.
- Menepäs nyt sisälle ja ala odottamaan oikeata jouluaattoa, yksi pukki käski.
- Tuonneko, siis sisällekö?
- Onko se tosiaan noin pöllö vai näytteleekö vain? kuului yksisilmäisen pukin äänellä kysymys.

Markku vilkaisi vielä maassa olevaa lasisilmää huolestuneena, ennen kuin poistui sisälle pukkikuoron laulaessa Popedan Pitkä kuuma kesä biisiä. Sisälle päästyään hän käveli tyhjän olohuoneen kautta makuuhuoneeseen, jonne muu perhe oli aikaisemmin kokoontunut.

- Huhuu, Markku huuteli pimeään huoneeseen.
- Kui, kui, kuului joku kolmesta marsusta vastaavan.
- Kukkuu, käkikello ilmoitti kerran.
- Täh, mikähän tuota kelloakin vaivaa, Markku mutisi ääneen.

Koska kukaan muu ei vastannut, hän etsi kädellään valokatkaisimen ja laittoi valot päälle talon isoimpaan makuuhuoneeseen, jossa hän oli Lahja-rouvan kanssa nukkunut ja tehnyt vähän muutakin.

- Ei ketään, mies hämmästeli täysin sileää sängynpeitettä katsellen.
- Tyhmä se on, kuului vaatekaapista.
- No eihän, se ei vaan tajua, toinen ääni väitti vastaan.
- Ulos sieltä, Markku avasi kaksiosaisen vaatekaapin ovet ja huomasi tuijottavansa kahteen joulupukkiin.
- Ken pukkia silmään kusee, se lahjatonna kuolee, siis myös Lahjatonna, toinen pukki painotti viimeistä sanaa ja iski hämmentyneen miehen kouraan punaisen paperilapun.

Pukit eivät jääneet rupattelemaan pitemmäksi aikaa, vaan poistuivat lapikkaat läpsähden huoneesta ja koko talosta. Matkalla he lauloivat duettona kappaletta ” Me emme ole perkeleitä”.

- Vietä rauhallinen ja Lahjaton loppuelämä isossa talossasi, Markku tavasi lapun tekstin ääneen.