etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

9.8.2009

Järjestyssääntö

Mies ja nainen pitivät toisiaan kädestä kiinni ja katselivat pakettiauton sivuikkunasta eteen avautuvaa näkymää, siinä olisi heidän uusi kotinsa vuosiksi tai jopa vuosikymmeneksi eteenpäin. Pankista oli haettu laina, ja vuokra-asuminen oli nyt taakse jäänyttä. Hyvä siitä oli päästäkin, sillä sosiaalitoimiston asuttama porukka yritti viime kuussa polttaa kaksi kertaa koko talon. Autolle oli pitänyt vuokrata parkkipaikka kilometrin päässä olevasta autohallista, se kun ei säilynyt ehjänä illasta aamuun vuokratalon parkkipaikalla.

- Rakas, täällä meillä ei ole huolta naapureista, todennäköisesti suurin osa niistä on toinen jalka haudassa, Kalle Pesukarhu sanoi viisi vuotta vanhemmalle avovaimolleen.
- Niin, saatiin hyvä asunto ja halvalla, Aino Kärpänen huokaisi.
- Aika vähän aikaa se edellinen asukas tässä asui, sanoiko se siellä pankissa, että ei kerinnyt purkaa edes muuttolaatikoita, kun löysi jostain vieläkin paremman asunnon.
- Niin, eräät ne eivät vaan osaa asettua.

Kalle kytki vaihteen päälle ja peruutti pakettiauton pihatietä pitkin rapun eteen, näin tavaroiden kantaminen olisi heille huomattavasti helpompaa. Onneksi muuttomatka ei ollut kovin pitkä, sillä pienellä pakettiautolla he joutuisivat hakemaan vielä toisen kuorman, jotta kaikki tavarat saadaan tänne uuteen kotiin. Kallea kyllä vähän harmitti, että Aino oli nimenomaan halunnut tämän kaksion, eikä sitä yhtä kolmiota, jota hän itse alun perin ajatteli. Olihan tämä toki halvempia ja ihmeen kautta täysin alkuperäiskuntoinen ja siisti. Seinillä ei esimerkiksi ollut yhtään naulaa tai koukkua tai mitään jälkiä mistään kiinnittämisistä. Noh, saattoihan sen kolmion ostaa vielä myöhemminkin, hän lohdutteli mielessään itseään.

- Mennäänkö ensin katsomaan asuntoa, kun se vielä on tyhjä? Aino intoili päästyään autosta ulos.
- Okei, ei tämä auto tästä minnekään karkaa, Kalle puristi laina-auton avaimia nyrkissään.

Uudisasukkaat ryntäsivät vauhdilla portaat kolmanteen kerrokseen ja painelivat ovet paukkuen asuntoonsa, joka oli kuin suoraan kuusikymmentälukuisesta pakasta repäisty, missään ei juuri näkynyt elämisen jälkiä. He kävivät läpi makuuhuoneen, olohuoneen, erillisen keittiön ja pienen vessan, jonne onneksi mahtui heidän kapea päältä täytettävä pesukone.

- Katso, tässä uunissakaan on tuskin koskaan laitettu ruokaa, Aino osoitteli avointa uunia.
- Ja nämä seinät, missä ihmiset ovat taulunsa pitäneet? Kalle jaksoi ihailla koskemattomia seinäpintoja.
- Minä ainakin haluan sen ison taulun tuonne, Aino osoitti seinää.
- Hyvä, pääsenkin heti testaamaan uutta iskuporakonetta, myyjä kun kehui sen olevan parasta mitä rahalla saa.
- Ring, ring!
- Häh, kukahan siellä on? Aino kääntyi katsomaan avomiestään.

Nuoripari porhalsi peräkanaa eteiseen ja avasi oven. Rapussa seisoi kolme mummelia, joiden olemus oli jotain aivan muuta kuin herttainen. Mummelit seisoivat oven takana pituusjärjestyksessä. Hetken aikaa Kalle hämmästeli viimeisimmän mummon pituutta, kunnes tajusi tämän seisovan jonkun muovilaatikon päällä.

- Auto, ensimmäinen mummo aloitti.
- Tuolla pihalla, toinen jatkoi.
- On tukkinut pelastustien, kolmas lopetti.
- Meidän muuttoautoko? Aino toipui ensin.
- Oletteko muutamassa pois? Ensimmäinen mummo uteli.
- Tänne, ostettiin juuri tämä ihastuttava asunto ja muutetaan tänne.
- Auto kadulle ja tavarat kannetaan sieltä sisälle. Meillä on lisäksi sellainen järjestyssääntö, että hissin käyttäminen muuttoihin on kielletty, tässä! Mummo numero kaksi antoi Kallelle käteen paperin.

Totta tosiaan, paperissa oli ensin otsikkona JÄRJESTYSSÄÄNTÖ ja sen jälkeen maininta, ettei hissiä saa käyttää muutossa, sillä sen kolina hermostuttaa talossa asuvan eläkkeellä olevan hevosmiehen marsua.

- Uups, Kalle nieleskeli naurunsa.
- Hymyilyttääkö? Mummo numero kolme tivasi laatikkonsa päältä.
- Entä muuten hissillä kulkeminen, tämähän on hissitalo.
- Emme suosittele, sillä järjestyssääntö rajoittaa sitä myös muuton ulkopuolella, kakkosmummeli ilmoitti ja Kalle sai käteensä toisen lapun.

Lapussa oli yllättäen samanlainen otsikko ja sen jälkeen tekstiä. Mies luki lapun kahteen kertaan ja totesi, että hissi on tässä talossa aivan turha ja onneksi he asuvat vain kolmannessa kerroksessa. Talon hissiä sai käyttää järjestyssäännön mukaan vain vakavissa sairaustapauksissa, silloinkin mukana piti olla joko ambulanssihenkilökuntaa tai lääkärintodistus, joka ei saanut olla kolmea kuukautta vanhempi eikä ulkomaalaistaustaisen lääkärin kirjoittama eikä se saanut olla taiteltu. Isännöitsijä ja hissihuollon miehet saivat käyttää hissiä aina talossa asioidessaan, kuten myös yläkerran vanhanpiian villakoira, mutta ei vanhapiika. Koiralla oli polvivaiva, jonka vuoksi se ajoi yksin hissillä ylös ja alas kaksi kertaa päivässä.

- Eipä haittaa hissin kolina tässä talossa, Aino luki tekstin avomiehensä olan yli.
- Mitäs tuolta ulkoa kuuluu, tuliko pihalle joku kuorma-auto, Kalle hämmästeli peruutuspiippauksen ääntä.
- Hinausauto, tilasimme hinausauton siirtämään sen pakettiauton kadunvarteen, kolmosmummo ilmoitti ja heilutteli kädessään ikivanhaa Nokian puhelinta.
- Eih! Aino parkaisi ja ryntäsi raput alas.

Eivät mummelit valehdelleet, sillä pakettiauton luo oli tullut hinausauto, jonka kuski valmisteli jo auton siirtämistä. Kalle ryntäsi myös pihalle ja ilmoitti siirtävänsä auton. Pienen kädenväännön jälkeen hänen ei tarvinnut maksaa hinauksesta koko hintaa, ainoastaan vain puolet siitä, eli 75 euroa. Saatuaan rahat, hinausauton kuski antoi niistä mitään sanomatta mummeleille 50 euroa ja piti itse loput. Mies nyökkäsi tämän jälkeen mummoille ja kaasutti tiehensä hinausautolla, joka oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Auton kyljissä oli vain teksti Hinaus, ei muuta, ei edes puhelinnumeroa.

- Voi kauhea paikka, mehän emme ole esittäytyneet tälle nuorelle parille. Joko sinä poika kulta olet rippikoulun käynyt ja miksi sinä raahaat mukanasi vanhempaa naista, ykkösmummeli paapatti viisikymppinen tiukasti nyrkissä?
- Köh tuota, minä olen jo täyttänyt kolmekymmentä, eikä Aino ole minua kuin viisi vuotta vanhempi, Kalle punasteli.
- Aino Kärpänen, Aino kertoi nimensä ja kätteli mummelit.
- Hilta Kyyppä, ykkösmummeli vastasi.
- Hulta Vihtahousu, kakkosmummo kätteli Ainoa.
- Kaisa Näivettämö, kolmonen raakkui vuorollaan.

Kalle kätteli myös mummelit ja kertoi näille oman nimensä. Sukunimensä Pesukarhun kohdalla kakkosmummeli kysyi, että onko UPO hänen isänsä. Ei ollut, joten mummelin suu meni tiukkaan mutruun ja keskustelu loppui siihen. Viimein pihapoliisikolmikko poistui paikalta ja nuoripari pääsi kantamaan tavaroitaan asuntoon.

Muuttopäivästä tuli suunniteltua pitempi, sillä kantaminen tien varresta vei aikaa ja kysyi voimia, varsinkin kun edes hissiä ei voinut käyttää. Onneksi he olivat liikkeellä aamusta, joten toinen kuorma oli purettuna jo neljän aikaan iltapäivällä. Vanhan asunnon siivouksessa meni sen jälkeen vielä kaksi tuntia. Palautettuaan laina-auton, he pääsivät viimein uuteen asuntoonsa kellon näyttäessä melkein kahdeksaa. Kalle ajoi vajaat kaksi vuotta vanhan Mersun C180-mallin parkkipaikalle, joka oli jo maksettu ensimmäisen yhtiövastikkeen yhteydessä. Tolppapaikassa oli sama numero mitä heidän asuntonsa ovessa, joten se oli helppo löytää. Koska parkkipaikka oli lähes tyhjä, hän kaartoi omalle paikalle useamman tyhjän tolppapaikan kautta, eipähän tarvinnut käännellä ja väännellä edestakaisin.

- Tultiin sitten kotio, auton vierelle ilmestyneen mummokolmikon lyhyin totesi Kallelle, tämän noustua autosta.
- Kyllä, takana on pitkä ja raskas päivä, ihanaa päästä lepäämään.
- Tämä parkkipaikka, mummeli jatkoi.
- Ei ole rallirata, Hulta peesasi ykköstä.
- Eikä lentokenttä, Kaisa narisi takimmaisena.
- Ei suinkaan, Aino kiirehti selittämään.
- Laskimme teidän kulkeneen neljän muun asukkaan autopaikan kautta, Hilta osoitteli sormiaan.
- Järjestyssäännön mukaan se on sallittua vain isännöitsijälle, kiinteistöhuollolle, roskakuskeille ja kuudennen kerroksen eläkkeellä olevalle mukavalle autokoulunopettajalle, Hulta selitti ja jälleen kerran Kalle sai käteensä paperin.

Paperissa oli maininta siitä, että joka tätä tahdoin, ehdoin tahdoin, tahtomattaan, tahdostaan huolimatta, tarkoituksella, tarkoittamattomuuttaan, väkisin, vahingossa, ehtomattaan, puolihuolimattomuuttaan, tai muulla tavalla rikkoo, on hän velvollinen korvaamaan aiheuttamansa toisen omaisuuden käytön voimassa olevan taksan mukaan viipymättä.

- Olenko minä nyt jotenkin korvausvelvollinen? Kalle kynsi päätään.
- Euro kolmekymmentäkolme centtiä, eli pyöristettynä viisi euroa, Kaisa kaakatti muovilaatikkonsa päältä.
- Mikä pyöristys tuo muka on? Aino korotti ääntään.
- Varo plikka, huutamisesta saa varoituksen! Hulta heristi sormeaan.
- Ja koska meitä on kolme, tulee yhdestä huutamisesta jo kolme varoitusta, Hilta pui nyrkkiään.
- Tekeekö vielä mielesi huutaa, öykkäri! Kaisa katsoi tuimasti nuorta naista.
- Eh, ei, Aino painoi päänsä alas.
- Siis viisi euroa ja käteismaksu, eikö totta? Kalle kaivoi lompakon esille.
- Kuittia ei tipu, meillä on paperiton taloyhtiö, Hulta ilmoitti napatessaan vitosen käteensä.

Kallella teki mieli sanoa, että mitä helvettiä ne yksityiskohtaiset järjestyssäännöt ovat, jokainen sääntö omalla paperillaan, eikä papereita ollut käytetty edes molemmin puolin. Hän oli kuitenkin hiljaa ja viittoili Ainoa seuraamaan. Mummelit kävelivät perässä rappuun ja jäivät varmistamaan, että nuoret kävelevät portaita. Ennen sisälle menoa Aino kaivoi käsilaukustaan tarran ja liimasi sen oveen nimien yläpuolelle. Nyt siinä luki " Ei Mainoksia, kiitos!", sillä hän ei halunnut postiluukusta tuleva mitään ylimääräistä.

- Ring, ring!
- Ei voi olla totta, mitä nyt? Aino parahti, kun ei kerinnyt saada edes kenkiä pois jaloistaan.
- Ovessa on tarra, Hulta ilmoitti oven takana.
- Järjestyssääntömme kieltää kaikenlaisen vandalismin, kuten tarrat, ovisilmät, turvaketjut, turvalukot ja saranatapit, Hilta jatkoi.
- Eivätkös nuo ole lähinnä turvavarusteita, paitsi se tarra, Kalle hämmästeli.
- Meinaatko sinä nuorimies nyt tällä ovenavauksella mitätöidä meidän talossa vuosikymmeniä vanhat säännöt, joita on ollut laatimassa lukuisa joukko jo edesmenneitä hienoja ihmisiä? Näinkö sinä meinaat yhdellä ovenavauksella mitätöidä heidän elämäntyönsä ja häpäistä heidän hautapaikkansa? Kaisa kaakatti takimmaisena.
- Otan sen tarran pois, Aino vastasi ja pyörähti rappuun.
- Kiitos, tässä vielä järjestyssääntö sitä koskien, Hulta ojensi Kallelle lapun.

Mummelit poistuivat jälleen ja uudisasukkaat pääsivät viimein asettumaan kaaoksen keskelle. Ensi töikseen he sijasivat makuuhuoneeseen pedin, tosin vain patjat lattialle, sillä kumpikaan ei jaksanut alkaa kasata sänkyä näin myöhään. Yhdeksän aikoihin he kävivät pesemässä hampaansa ja painuivat unten maille. Makuuhuoneessa verhojen virkaa toimittamaan he ripustivat vanhan lakanan, koska verhoja ei löytynyt pikaisen etsimisen jälkeen. Uni tuli molemmille todella nopeasti.

- Ooooh, mitä kello? Kalle kurotteli käteensä lattialle jättämää rannekelloa.
- Huoh, varmaan aika paljon, nukutti aivan sikana, Aino availi silmiään.
- Kohta kahdeksan, hyvä!
- Keitän meille kahvit, Aino ilmoitti ja ponkaisi ylös.
- Ja minä menen kuselle, Kalle tokaisi harppoessaan vessaa kohti.

Nuorenparin aamutoimet menivät rauhallisesti. Kahvit tulivat juotua uudessa kodissa ensimmäistä kertaa, tosin varmaan viimeistä kertaa tiskipöydän äärellä. Molemmat kävivät sen jälkeen ottamassa pitkän aamusuihkun. Vessassa oli vielä vanhanaikainen amme, jossa seisten suihku piti ottaa. Se ei heitä haitannut, sillä saattoihan ammeeseen joskus laskea vettä ja ottaa siinä yhteisen kylvyn kynttilöiden luodessa tunnelmaa. Pukiessaan vaatteita päälle, Aino kuuli postiluukun vaimean kolahduksen. Eiliset mummelit painoivat mielessä sen verran, että hän kipaisi ovelle kesken pukeutumisen. Lattialla oven välissä oli kaksi lappua, joissa molemmissa tuttu otsikko: JÄRJESTYSSÄÄNTÖ.

- Kulta, saimme jälleen kaksi järjestyssääntöä, meillä on kohta näistä kirja.
- Ja mitä nyt, eikö tässä saamarin talossa saa edes yötään nukkua rauhassa, ettei joku ole tunkemassa jotain sääntöä, perhana! Kalle manasi ja otti avopuolisonsa ojentamat laput käteensä.

Ensimmäisessä lapussa todettiin, että talon järjestyssääntö kieltää ehdottomasti sukupuolista siveellisyyttä loukkaavan käyttäytymisen taloyhtiön tiloissa ja piha-alueella, mukaan lukien talon vieressä olevan jalkakäytävän ja lasten käytöstä poistetun leikkipaikan. Siveellisyyttä loukkaavaa käyttäytymistä on mm. ilman papin aamenta yhdessä nukkuminen ja vastakkaisen sukupuolen edessä alastomana näyttäytyminen, ellei ole naimisissa.

- Helvetin harakat, Kalle manasi.
- Niin, ei siellä alakerran nimitaulussa ollut ketään muita, joilla olisi eri sukunimet, Aino totesi asiaa mietittyään.
- Entä tämä toinen, miten täällä voi muka elää, häh?

Kalle luki toisen järjestyssäännön ääneen, kiroillen samalla. Sääntö kielsi ehdottomasti veden laskemisen kello kahdenkymmenen ja kahdeksan välillä. Veden laskemiseen laskettiin myös kusella käyminen. Tähän oli syynä se, että eläkkeellä olevalla opettajalla oli lapsenlapsi välillä yökylässä. Taapero laski alleen, mikäli kuuli jostain vedenlaskun tai kusemisen ääntä.

- Hitto, menen ajamaan vielä parran, tiedä vaikka järjestyssääntö kieltää miehiltä parrat, Kalle manaili ja painui vessaan ajamaan parran.
- Ring, ring, ovikello soi sillä välin kun Kalle oli vessassa.
- Hyvää huomenta, Aino kurkisti ovenraosta siellä patsasteleville mummoille.
- Ja mitä vitun hyvää tässä muka on? Takimmaisena oleva Kaisa rääkäisi.
- Ai anteeksi, no huomenta kuitenkin.
- Kello ei ole vielä yhdeksää, Hilta huomautti kuivasti.
- Ei niin, kiitos siitä, kerkeämme tehdä tänään vaikka mitä.
- Sähkötoimisten laitteiden käyttäminen ennen kello yhdeksää on taloyhtiön järjestyssäännön mukaan ankarasti kielletty, Hulta lateli tulemaan ja tälläsi paperin Ainon käteen.

Mummelit pyörähtivät ympäri ja poistuivat paikalta sen enempiä puhelematta. Aino palasi sisälle ja kiikutti lapun miehelleen vessaan, jossa tämä ajoi vielä partaansa sähkökoneellaan. Kalle keskeytti toimensa ja otti ojennetun lapun luettavaksi. Siinä mainittiin, että sähkökäyttöisiä laitteita ei saa käyttää ennen yhdeksää. Tästä ovat poissuljettuina mm. kelloradio, radiokello, sävellahjaradio, kuulolaite, sydämentahdistin, pimeännäkölaite, suuntamikrofonit vahvistimineen ja Dat-nauhuri. Syynä tähän on ensimmäisessä kerroksessa asuvan eläkkeellä olevan teleasentajan sähköyliherkkyys. Tekstin loppuun oli lisätty harakanvarpailla, että parta kyllä leikkaantuu myös yhdeksän jälkeen.

- Jumalauta, mistä ne velhot nyt tiesi minun ajavan partaa, kele!
- Olisikohan nämä talon järjestyssäännöt jossain koottuna versiona, että tietäsi etukäteen mitä täällä saa tehdä ja mitä ei? Aino aprikoi ääneen.
- Ehehehee, tuskin niin paksua kirjaa vielä on edes keksitty, muka paperiton taloyhtiö. Näiden järjestyssääntöjen vuoksi pitää kaataa pari sademetsää joka vuosi, Kalle repeili vessassa.
- Laitatko kulta sen ison taulun seinälle ensi töiksesi, ettei se vaan mene rikki kun alamme purkaa laatikoita? Aino pyysi.
- Okei, siihen menee vain muutama minuutti.

Kalle ajoi parran loppuun sähkökoneella, ihan vain mummeleiden ylivaltaa uhmatakseen. Välillä hän tosin kuunteli, että kolahtaako postiluukku tai soiko ovikello. Kumpikin oli hiljaa, joten ei mitään hätää sen suhteen. Viimein hän oli siinä tilanteessa, että K-Raudan myyjän myymä hieno iskuporakone oli hänen kädessään ja seinään oli merkattu paikka johon taulu piti ripustaa. Häntä kyllä vähän hirvitti korkata koskematon seinä, mutta asunto oli heidän ja he laittavat seinille tasan tarkkaan mitä haluavat.

- Aika makeat äänet tässä koneessa, hän paineli iskuporakoneen liipaisinta.
- Ring, ring, ovikello heräsi jälleen eloon.

Pettyneenä hän laski porakoneen olohuoneen lattialle ja käveli tarkoituksella kantapäillä tömistellen ovelle. Koska ovessa ei ollut ovisilmää, se piti avata jotta näki kuka siellä häiriköi. Näky ei yllättänyt, sillä mummotrio oli jälleen vauhdissa.

- Ja mitä nyt? Kalle murahti.
- Tässä taloyhtiössä on remontinteko kielletty, siis ymmärrätkö, täysin kiellettyä! Hilta kiekui kitapurjeet lepattaen.
- En tee remonttia, ainoastaan reiän seinään taulun kiinnittämistä varten.
- Se on kielletty, ehdottoman kiellettyä! Hulta vahvisti ja tälläsi miehen kouraan järjestyssääntölapun.

Tällä kertaa tutun otsikkotekstin alla oli seuraavanlainen teksti: Taloyhtiön järjestyssäännön nro 765473357 mukaan seinien, lattioiden, katon, kynnysten, ovien, kaapinovien yms. poraaminen ja muodon muuttaminen millään tapaa on ehdottomasti kiellettyä. Jos jolla kulla tulee ehdottoman tarvetta tehdä asunnossa korjaustoimenpiteitä, tulee hänen informoida siitä välittömästi isännöitsijää, kirkkoherranvirastoa, verovirastoa, Marttaliittoa ja maidontuottajia. Isännöitsijän erikoisluvalla remontin tekeminen on sallittua, mutta vain valvotuissa olosuhteissa ja vain maanantaista keskiviikkoon kello 12:15 - 13:45 välisenä aikana (paitsi kesäkuussa, heinäkuussa, elokuussa ja joulukuussa).

- Me vaalimme täällä perinteitä, emmekä salli minkäänlaista taloyhtiön omaisuuden tuhoamista, Kaisa paapatti.
- Me käsittääksemme omistamme asunnon, Kalle ilmoitti.
- Vain osakepaperit ja käsittääksemme teidän pankki omistaa ne, velkaiset rettelöitsijät ja häiriköt, pyh! Mummo kolmonen jatkoi.
- Lisäksi tömisteleminen on kiellettyä, siitä meillä on myös järjestyssääntö, Hulta toimitti miehen käteen uuden lapun.

Kalle tavasi lapun tekstin ja se oli selvää, että talossa ei sallittu tömistelemistä milloinkaan. Myös kaikin muin tavoin kuin sukkasillaan käveleminen kello kahdenkymmenen ja kahdeksan välillä on kiellettyä. Jos yöllä haluaa nousta ylös, sukat on laitettava jalkaan ja jaloiteltava varovasti. Jokaisen on pidettävä mielessä, että talossa voi olla herkkäunisia vanhempia ihmisiä, jotka ovat aikoinaan tehneet pitkän päivätyön ja haluavat nyt levätä ja nauttia elämästään.

- Tuota, miten parvekkeella grillaaminen ja tupakointi? Kalle heitti ihan piruillessaan.
- Kuulitteko? Hilta kääntyi katsomaan kanssasisariaan.
- Kuulimme, miten julkeata, Hulta peesasi.
- Oletteko menneet parvekkeelle? Kaisa tivasi.
- E-ei, se ovi on jotenkin jumiutunut. Välittäjä kyllä sanoi, että edellinen asukas ei uskaltanut sinne mennä korkeanpaikan pelosta ja ovi on vain jämähtänyt kiinni. Siistinnäköinen parveke kaiken kaikkiaan.
- Taloyhtiömme järjestyssääntö kieltää parvekkeen käytön, tässä näin, Hulta ojensi kolmannen paperin.

Kyllä näin oli, sillä parvekkeen käyttäminen oli täysin kiellettyä ja sen vuoksi asuntojen parvekkeenovet ovat taloyhtiön toimesta tehty toimimattomiksi.

- Meillä ei ole parveketupakointiongelmia, Hilta totesi ylpeänä.
- Eikä grilliruoan käryjä, Hulta jatkoi.
- Eikä kännisiä huutelemassa rivouksia pihalla kulkeville, Kaisa raakkui perään.
- Mitä täällä saa sitten tehdä?
- Elää siivosti, vai onko se nuorelta herralta liikaa vaadittu? Jos ei kykene sopeutumaan yhteisön luomiin sääntöihin, niin sitten on muutettava pois yhteisöstä, Hulta heristi etusormeaan.

Kalle kiitteli mummeleita aamun tietoiskusta ja sulki hyvin varovasti oven heidän edestään. Kädessään olevat paperit hän vei keittiön pöydälle muiden papereiden päällä. Järjestyssääntöjä varten oli nähtävästi hankittava oma mappi tai ehkä jopa oma kirjahylly, hän manaili mielessään.

- Siis ei taulua seinälle, Aino tuli avomiehensä viereen.
- Ei, laitetaan se vaikka kirjahyllyn päälle toistaiseksi, pitää miettiä miten tässä oikein voidaan elää.

Nuoripari oli silminnähden pettyneitä, alkaessaan purkaa muuttolaatikoita. Sänky, kirjahylly ja yksi iso kulmapöytä piti kasata käsin, sillä akkuporakonetta ei uskaltanut käyttää, etteivät vaan mummelit taas tule oven taakse valittamaan. Jossain vaiheessa Kalle kävi tutkimassa tarkemmin parvekkeen ovea ja se oli tosiaan poistettu käytöstä. Ovi oli sananmukaisesti ruuvattu kiinni karmiinsa.

Uudisasukkaat onnistuivat saamaan asuntonsa asuttavaan kuntoon ilman lisähäiriöitä, aikaa siinä meni muutama päivä. Onneksi molemmilla oli kesäloma, joten mitään hirveätä kiirettä asian suhteen ei ollut. Eräänä päivänä, noin viikko muuttamisen jälkeen, Kalle joi mehupurkin tyhjäksi ja laittoi sen normaaliin roskikseen. Vain minuutti roskiksen oven sulkemisen jälkeen soi ovikello.

- Niin? Kalle katsoi oven raosta rappuun.
- Sikailu sen kun vaan jatkuu! Hilta totesi suoraan.
- Ai jaa, missä?
- Se luulee olevansa Spede, raukka, Kaisa kaakatti tutun muovilaatikkonsa päältä.
- Mitä roskiksen kaapin ovessa lukee? Mitä lukee roskakatoksessa ja mitä lukee tässä järjestyssäännössä? Hulta tivasi ja mies sai käteensä tutunnäköisen lapun.

Lapun mukaan jokainen osakas on tuntuvien sakkojen uhalla velvoitettu kierrättämään jätteensä oikealla tavalla. Mehupurkit, maitopurkit yms. purkit tulee käytön jälkeen pestä huolellisesti ja kuivatuksen jälkeen ne pitää toimittaa roskakatoksessa olevaan keräysastiaan. Astiassa purkit tulee lajitella niin, että rasvattomat maitopurkit ovat omassa paikassa, kevytmaitopurkit omassa, omenamehut omassa ja niin edelleen. Purkin juoman laadun ohella tulee kiinnittää huomiota aakkosjärjestykseen ja purkin kokoon. Myös purkin päiväys vaikuttaa luonnollisesti paikkaan keräysastiassa.

- Eih, eihän tämä voi olla näin vaikeata! Kalle parahti.
- Nuo nuoret! Hilta naurahti.
- Hepsankeikat, luulevat elämän olevan vain pelkkää mehun huoletonta ryypiskelyä suoraan purkista, Hulta lisäsi.
- Onneksi meillä on tässä taloyhtiössä oikeaan käyttäytymiseen ohjaavat säännöt! Kaisa kaakatti kuin astmaa poteva kana.
- Kiitos ja hyvää päivänjatkoa, Kalle toivotteli mummeleille.
- Ja mitä vitun hyvää siinä muka on! Oven takaa kuului Kaisan rääkäisy.

Kalle vei uuden lapun entisten seuraksi ja istuutui sohvalle avovaimonsa viereen. Aino oli syventynyt niin television katseluun, ettei ollut huomannut miehensä ovelle poistumista. Varmuuden vuoksi hän laittoi voimakkuuden vielä vähän pienemmälle. Päivä meni sen jälkeen täysin ilman häiriöitä ja nuoripari saattoi välillä keskittyä vain toisiinsa. Illalla Kalle alkoi janottaa ja hän meni jääkaapille ottamaan sieltä yhden oluen. Aino oli juuri eteisessä siivouskaapilla käymässä, kun ovikello soi.

- Iltaa, onko joku asia hullusti? Hän tiedusteli mahdollisimman ystävällisesti mummokoplalta.
- Ei alkoholia kello kahdenkymmenen jälkeen, meillä on tässä taloyhtiössä sellainen sääntö, Hulta ilmoitti ja Aino sai käteensä järjestyssäännön.

Järjestyssääntö kielsi tällä kertaa alkoholijuomien nauttimien kahdenkymmenen ja kahdeksan välillä arkisin. Viikonloppuisin niitä ei saanut nauttia ollenkaan. Säännössä oli yksi poikkeus, nimittäin mesimarjalikööriä ei laskettu alkoholijuomaksi ja sitä sai nauttia koska tahansa miten paljon tahansa.

- Meillä ei ole tässä taloyhtiössä alkoholiongelmaa, Hulta sanoi.
- Entä mesimarjalikööri? Aino ihmetteli.
- Lahtiska ei saa nukuttua, ellei ota tasaiseen tahtiin mesimarjalikööriä, Hilta selvitti.
- Selvä, Aino ilmoitti.
- Parasta ollakin, meillä on nimittäin taloyhtiön puolesta sellainen alkometri, Kaisa papatti.
- Kas kun ette ota verikoetta?
- Emme Martan kuoleman jälkeen, hän oli ainoa sairaanhoitajan koulutuksen saanut, Hilta vastasi.

Aino poistui lapun kanssa sisälle ja kertoi avopuolisolleen kaljan juomisen olevan järjestyssäännön vastaista kahdenkymmenen ja kahdeksan välillä. Kalle huokaisi, mutta nousi kapinaan sekunti sen jälkeen ja kumosi kaljatölkin yhdellä pitkällä ryypyllä. Ihme kyllä, ovikello ei soinut tuon jälkeen.

Meni päivä, meni toinen, vaihtui jopa viikko ovikellon pysyessä hiljaa. Kalle kävi pariin kertaan kokeilemassa sen toimintaa, eikä siinä ollut mitään vikaa. Eräänä päivänä hän livautti sekajätteen sekaan sanomalehden ja vei roskakatokseen, saamatta siitä mitään palautetta. Tilanne alkoi näyttää aika omituiselta, sillä mummoja ei näkynyt missään. Aino vastasi hänen ihmettelyyn olkapäitä kohautellen, ikään kuin asia olisi ollut täysin luonnollista kaiken tapahtuneen jälkeen. Reilun kuukauden lähes normaalin elämisen jälkeen Aino tuli miehensä luo ja antoi tämän käteen lapun.

- JÄRJESTYSSÄÄNTÖ! Kalle parkaisi.
- Lue se.
- Hmm, taloyhtiön järjestyssäännön nro 6498376938673a mukaan eläkeläisten tulee elää varovasti verhot ikkunoittensa edessä. Kaikenlainen itseään nuorempien ja töissä käyvien kanssa kanssakäyminen on kiellettyä. Tästä on poisluettuna tervehtimiset aamuin ja illoin sekä yhtiökokoukset, mikäli suodaan puheenvuoro. Lisäksi tämä järjestyssääntö kumoaa kaikki edelliset järjestyssäännöt. Hiljaisuuden ja muun elämisen suhteen noudatetaan kaupungin- sekä isännöitsijältä saatavia taloyhtiön järjestyssääntöjä. Kaikki asiaa koskevat valitukset tulee toimittaa sadan nimen adressin kera isännöitsijälle parittomana toukokuisena maanantaina klo 22:00 - 22:01 välisenä aikana (valitusaika alkaa 1.5.2029).
- Laitoin tämän kuukausi sitten jokaisen rapun ilmoitustaululle ja jaoin joka asuntoon, Aino hihitteli.
- Ei juma, siis ihan turhaan siedettiin kaikki se paska. Mummelit saatiin kuriin niiden omilla lääkkeillä, kiitos rakas! Kalle rutisti avovaimoaan ilman pelkoa siveettömästä käyttäytymisestä.