Tänään oli synkkä päivä SuperTehokas Oy:ssä, sillä osaa henkilökuntaa odotti irtisanominen. Firmassa työskenteli tällä hetkellä sata työntekijää ja monet heistä tekivät hullun lailla ylitöitä. Johtoporras oli ilmoittanut noin kuukausi aikaisemmin, että irtisanomisilta ei tultaisi välttymään heilläkään. Tiedotustilaisuus oli sovittu alkavaksi kello 14:00 suuressa salissa. Paikalla oli suurin piirtein puolet henkilökunnasta. Loput olivat joko työn touhussa tai lähteneet mielenosoituksellisesti kotiin hieman aikaisemmin. Firman omistaja Rudolf Korkkiruuvi oli pienen puhujakorokkeen päällä ja katseli paikalla hiljaa seisoskelevia työntekijöitä.

- Hyvää iltapäivää rakkaat työntekijät! Hän tervehti alamaisiaan.

Kukaan ei vastannut tervehdykseen, kaikki katselivat vain odottavan näköisinä omistajaa.

- Kuten tiedätte, on maailmalla ja jopa meillä Suomessa laskusuhdanteen aika, Korkkiruuvi aloitti puheensa ja jatkoi:
- Tuotannollisista syistä joudumme vähentämään henkilökuntaamme noin neljänneksellä.
- Lähde itse, niin firman palkkamenotkin puolittuvat, Ville niminen työntekijä huusi takarivistä kovalla äänellä.
- Vai niin, taas se Ville siellä alkaa neuvoa viisaampiaan, Korkkiruuvi murahti harmistuneena tästä ikuisesta kiusankappaleesta.
- Minä mitään neuvo, ajattelen tässä vain firman parasta, Ville huuteli virnistellen.
- Siis 25 henkilöä saa potkut kylmän raa’asti, me emme ole Pelastusarmeija, Korkkiruuvi saneli tiukkana.
- Kuka ne hommat sitten tekee? Eturivissä seisova Kaarina tivasi.
- Jäljelle jääneet tietenkin, Korkkiruuvi ärähti ja jatkoi hieman leppyneemmällä äänellä:
- Irtisanotut lähtevät välittömästi tämän tilaisuuden jälkeen kotiin, ilman omassa työpisteessä käyntiä. Olen pyytänyt vartiointiliikkeestä paikalle kaksikymmentä vartijaa ja kolme koiraa. Vartioilla on ohjeena käyttää pamppua ja kaasua pienempäänkin niskoitteluun.
- Perkele mikä mulkku, eturivissä seisova Matti kiroja ja heristeli nyrkkiä Korkkiruuville.
- Vartijat paikalle, Korkkiruuvi huusi ja osoitti Mattia.
- Mitä helvettiä, Matti huusi, kun pamppu osui häntä polvitaipeisiin ja hän putosi lattialle.

Vartijat eivät välittäneet Matin huutamisesta ja raivoamisesta, vaan raahasivat hänet kylmän rauhallisesti oven edessä odottavaan vartiointiliikkeen pakettiautoon. Vartijat paiskasivat Matin takaosaan ja auto poistui paikalta.

- No niin rakkaat työntekijät. Irtisanomiset koskevat uusimman tiedon mukaan 24 työntekijää, Korkkiruuvi saarnasi.
- Mitkä ne tuotannolliset syyt ovat? Ville huuteli takarivistä.
- Olemme viime aikoina yhdistäneet toimintojamme, Korkkiruuvi selitti.
- Tarkoittaako herra Korkkiruuvi sitä, että te talouspäällikön kanssa naitte toisianne, ettekä omia vaimojanne? Kasperi huuteli.
- Vartijat! Korkkiruuvi karjaisi.

Kasperi oli hieman nopeampi ja kerkesi juosta suuren salin ovelle. Siellä hän vielä kääntyi ja huusi Korkkiruuville.

- En minä muuten olisi kysynyt, mutta kun olen tuota omistajan vaimoa hoidellut jo reilut kaksi vuotta!

Tämän sanottuaan Kasperi livahti ovesta ja paineli juoksujalkaa autolleen. Vartijat myöhästyivät hiukan ja jäivät pettyneinä katselemaan Kasperin Bemarin poistumista. Korkkiruuvi seurasi myös salin isoista ikkunoista pihan tapahtumia ja mietti tiedon paikkansapitävyyttä. Hän olikin jo ihmetellyt sitä, että miten tuollaisella nuorelle nulkilla voi olla varaa ajaa upouudella isolla Bemarilla.

- Näyttää vahvasti siltä, että irtisanomiset koskevat enää vain 23 työntekijää, Korkkiruuvi sanoi korokkeeltaan ja vilkuili työntekijöihin päin miettivän näköisenä.
- Mitä ne toimintojen yhdistämiset oikein ovat? Ville tivasi jälleen.
- Niin siis tuota, mehän olemme täällä siirtyneet käyttämään kahden kuriirifirman sijasta vain yhtä, Korkkiruuvi selitti hieman vaivautuneen oloisena.
- Minä tiedän, se uusi kuriirifirma on teidän pojan omistama, Kassu hihkaisi puolestaan.
- Vai niin, ei kait vaan Kassu meinaa alkaa nenäkkääksi tietojensa kanssa? Korkkiruuvi uteli.
- En suinkaan, tiedän vaan, Kassu mutisi.
- Joka tapauksessa toimintoja on yhdistetty ja sen takia henkilökuntaa pitää vähentää. Lisäksi kasvunäkymät ovat aika heikot tulevaisuutta ajatellen.
- Miten niin? Maisa uteli ja selitti perään:
- Olen tilausten kanssa tekemisissä joka päivä ja seuraavat kaksi vuotta olemme niin työllistettyjä, kuin vain olla voi.
- Niinpä niin. Pikku Maisa ei osaa ollenkaan lukea sieltä rivien välistä. Niitä tutkiessamme tilanne ei olekaan niin valoisa. Esimerkiksi Etelä-Afrikan markkinat ovat jo täysin jumissa, Korkkiruuvi saneli.

Maisa ei viitsinyt alkaa väittelemään asiasta omistajan kanssa, koska hän elätteli vielä toiveita säilyttää työpaikkansa. Viittaus Etelä-Afrikan markkinoihin oli jotenkin outo, eiväthän he olleet koskaan myyneet sinne yhtään mitään. Varmaan muutama muukin asiasta perillä oleva mietti tätä samaa asiaa, koska saliin laskeutui painostava hiljaisuus.

- Pistää mietteliääksi, vai? korkkiruuvi sanoi ivallisesti huomattuaan hiljaisuuden.

Katseltuaan vähän aikaa hiljaisia työntekijöitään hän jatkoi.

- Tämän lisäksi tietojenkäsittelymme on nopeutunut niin paljon, ettemme enää tarvitse siihenkään niin paljon henkilökuntaa. Suomennettuna vähennykset koskevat myös toimiston henkilökuntaa, Korkkiruuvi saneli ja vilkaisi siihen suuntaan missä kyseiset henkilöt seisoivat.
- Kuinka montaa henkilöä tämä koskee toimistossa? Sihteerinä toimiva Kaisa tiedusteli.
- Neljää, Korkkiruuvi vastasi.
- Tarkoittaako tämä sitä, että teidän pojan vanha pelikoneena toiminut tietokone, siis se joka tuotiin meidän toimistoon, korvaa neljä ihmistä? Toimiston lähetti Marko uteli.
- Kyllä, tämä kehitys tietotekniikassa jättää valitettavasti monet työttömäksi, Korkkiruuvi myönteli.
- Mutta mehän tarvitaan jo oma atk-henkilö tänne taloon. Eikö sillä voisi pelastaa ainakin yhden työpaikan? Marko jatkoi.
- Liian kallista, tuollaiset erikoispalvelut ostetaan ulkoa.
- Minä tiedän, teidän pojaltanne, Kassu hihkaisi taas tietonsa.
- Pitää paikkansa, Korkkiruuvi murahti.

Korkkiruuvi oli kovin ihmeissään siitä, että mistä hitosta Kassu tiesi tämänkin asian. Eihän siitä pitäisi olla kenelläkään mitään tietoa. Hänhän oli vasta pari päivää aikaisemmin tehnyt nämä sopimukset poikansa firman kanssa. Tosin päästäkseen tällaiseen sopimukseen, hänen oli pitänyt perustaa pojalleen firma ja laittaa tarvittaviin kalustohankintoihin kiinni noin kolmen duunarin vuosipalkan verran rahaa. Poika kun oli ollut aivan persaukinen viheltäjä tähän asti.

- Eikö kuluja voitaisi vähentää vaihtamalla johtoportaalle halvemmat autot ja luopumalla välimeren rannalla olevasta huvilasta ja jahdista? Kaisa tiedusteli.
- Autot ovat palkkio hyvin tehdystä työstä ja välimeren huvilaa ja jahtia voi jokainen käyttää vapaa-ajallaan, Korkkiruuvi puolusteli.
- Muuten, ainoa aika jolloin se on vapaana henkilökunnan käyttöön, on syksyn inventaarioviikonloppu, Kaisa kertoi tietonsa.
- No, ehkä saamme siihen tulevaisuudessa jotain muutosta pienemmällä henkilökunnalla, Korkkiruuvi lupasi armollisesti.

Korkkiruuvilla ei ollut aikomustakaan päästää tavallista rahvasta sotkemaan firman lomanviettopaikkaa. Paikka oli verotuksellisista syistä merkitty henkilökunnan virkistäytymispaikaksi. Hän oli myös saanut paljon arvostusta yritysmaailmassa kertoessaan millaiset mahdollisuudet virkistäytymiseen heidän firman työntekijöillä on. Monet tutut yritysjohtajat ja yritysten omistajat oikein kadehtivat sitä, miten hän osasi pitää henkilökunnastaan huolta, kuluja säästämättä. Korkkiruuvi päätti lopettaa tilaisuuden nopsaan ja heittää ylimääräisen sakin lopputili kourassa pihalle.

- Hyvät työntekijät, tilaisuus on päättynyt. Menkää jonossa ovelle. Siellä olevat vartijat jakavat jokaiselle omalla nimellä varustetun kirjekuoren. Irtisanotut poistuvat välittömästi. Taloon jäävät tekevät tästä päivästä lähtien töitä kahdessa vuorossa.

Pettyneen näköiset työntekijät marssivat jonossa ovelle. Osa huuteli ja uhkaili oikeustoimilla ja ammattiliitolla. Korkkiruuvi ei moisista uhkailuista välittänyt, sillä hänellä oli tarkoitus irtisanoa muutaman kuukauden kuluttua loputkin ja siirtää tuotanto kokonaan Kiinaan. Juuri kun ensimmäinen työntekijä oli vastaanottamassa kirjekuortaan vartijalta, kurvasi Kasperi Bemarillaan pihaan ja ryntäsi juoksujalkaa vartijan luokse. Hän tempaisi vartijan kädessä olevan kirjekuorinipun ja heitti sen maahan.

- Mitä helvettiä! Korkkiruuvi karjaisi.
- Sitä helvettiä, että herra omistaja ja herra talouspäällikkö ovat nyt työttömiä, Kasperi riemuitsi.
- Vartijat, ampukaa tuo pelle! Korkkiruuvi ärähti.
- Mutta, kun meillä ei ole aseita, nuori vartija nikotteli hätääntyneen näköisenä.
- No tehkää jotain, Korkkiruuvi huusi naama punaisena.
- Stop tykkänään! Firman omistaa todellisuudessa tämän Korkkiruuvin vaimo. Minulla on hänen allekirjoittama irtisanomisilmoitus, joka koskee vain ja ainoastaan toimitusjohtajana olevaa hänen miestään ja talouspäällikköä. Vaimon selvityksen mukaan molemmat ovat juonineet hänen selkänsä takana jo vuosia, Kasperi selitti ja heilutteli kädessään paperinippua.

Tämän sanottuaan Kasperi jakoi jokaiselle ulos tulevalle oman kopion irtisanomisilmoituksesta. Paperin mukaan toimitusjohtaja sai lähteä välittömästi ja ilman korvauksia, talouspäällikölle maksetaan sopimuksen mukaan puolenvuoden palkka kotiin. Jo tunnin päästä toimitusjohtajan ovenpieleen oli ilmestynyt uusi nimi. Tämä toimitusjohtaja ei muhinoinut talouspäällikön kanssa.