Elintarvikemyymälän ilmoitustaululla oli ollut jo kaksi kuukautta ilmoitus myymälää kohdanneesta hajasijoittamissuunnitelmasta. Työntekijät olivat katselleet sitä ohi kulkiessaan ihmeissään. Kukaan ei oikein osannut sanoa, että mistä oli kysymys. Liikkeen johto ei ollut vastannut tiedusteluihin millään tavalla. Tänään oli sitten se päivä jolloin liikeketjun isojen pomojen piti tulla kertomaan tarkemmin hajasijoittamisesta. Liike oli suljettu poikkeuksellisesti jo kello 14:00 iltapäivällä.

- Miten tällaisen elintarvikemyymälän voi hajasijoittaa? Varastossa työskentelevä Pekka tiedusteli kassatyttö Elinalta.
- Ne varmaan siirtää sut ja ton varaston Lappiin, Elina hihitteli.
- Miten sä luulet, että tää toimii jos liike on Helsingissä ja varasto Lapissa? Pekka penäsi.
- Ei mitenkään, mutta jo varasto siirretään Lappiin ja sinä jäät tänne, niin sinne saadaan yksi työpaikka lisää ja se vasta onkin jotain, Elina jatkoi.
- Eipäs tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä, johtaja murahti keskustelevan parin takana.

Kello oli jo viisitoista yli kahden iltapäivällä ja isojen pomojen piti tulla pitämään tiedotustilaisuutta 16 yli. Jopa liikkeen johtaja vilkuili hermostuneena kelloaan. Hänellä ei ollut mitään aavistustakaan näistä hajasijoittamissuunnitelmista. Kukaan ei ollut ylempää informoinut mitenkään tässä asiassa. Tiedusteluihin oli vastattu vain, että tämä on nykyisen hallituksen hyväksi havaitsema politiikka ja sitä pitää toteuttaa jokaisessa mahdollisessa yrityksessä.

- Herrat ovat myöhässä, lihamestari Jukka totesi veitsiään kalistellen.
- Laitat heti pois nuo veitset, herrat voivat luulla, ettei täällä kunnioiteta heidän käskyjään, johtaja murahti.
- Höh, olisin niin mielellään hajasijoittanut heidän sisäelimet pitkin kaupan pihaa, Jukka sanoi, mutta laittoi kuitenkin veitset pois käsistään.

Tasan kello 14:16 narahti takaovi ja sisään astui kolmen ison pomon muodostama delegaatio.

- Päivää, olen konserninjohtaja Isomaha, ensimmäinen tervehti.
- Päivää minunkin puolesta, olen ylempi keskijohtaja Kurppa, sanoi toisena sisään astellut mies.
- Hyvää päivää vaan kaikille, olen keskimmäinen keskijohtajista ja nimeni on P. E. Koni, viimeisenä sisään astellut pomo tervehti.

Pomojen delegaatio käveli määrätietoisesti kaupan keskelle raivattuun tilaan, johon Pekka oli rakentanut kuormalavoista pienen korokkeen. Koroke oli tehty ohjeiden mukaan kolmitasoiseksi. Jokainen pomo asettui arvonta mukaiselle tasolle.

- Kuten tiedätte, on hajasijoittaminen koko maan etu ja olemme ottaneet sen myös tämän kauppaketjun ohjelmaan, isopomo aloitti.
- Niin, saamme siitä korkealla istuvilta päättäjiltä sulan hattuumme, keskijohtaja Kurppa jatkoi.
- Haluamme näyttää, että otamme asian vakavasti, P. E. Koni piipitti viimeisenä.
- Miten tämä hajasijoittaminen toteutetaan? Lihamestari Jukka tiedusteli.
- Meillä on valmiit kaaviot, joiden perusteella se on hyvin helppo toteuttaa, Kurppa sanoi ja otti salkustaan ison moneen kertaan taitellun paperin.

Kaupan työntekijät menivät uteliaina lähemmäksi ja alkoivat tavailla paperiin raapustettuja harakanvarpaita. Hetken aikaa liikkeessä vallitsi täydellinen hiljaisuus. Viimein myyjänä toimiva Anne sai suunsa auki.

- Eihän tässä ole mitään helvetin järkeä!
- Hys, ei saa kiroilla, täällä on isokenkäisiä paikalla, kaupan johtaja suhahti Annelille.
- Minä en kyllä varaston kanssa lähde tuonne asti Pekka murisi paperia tuijottaessaan.
- Tännehän joudutaan palkkaamaa lisää henkilökuntaa tällaisella suunnitelmalla, johtaja sanoi päätään raapien.

Kaupan johtaja ei ollut ollenkaan mielissään tuollaisesta suunnitelmasta. Sehän tulee jumalattoman paljon kalliimmaksi mitä tämänhetkisellä mallilla toimiminen. Jo pelkästään nuo välimatkat tekevät sen, että tarvitaan lisää henkilökuntaa. Miten hän pystyisi pitämään tuotteiden hinnat kilpailukykyisinä jos pitää ottaa lisää porukkaa töihin.

- Me ei voida kilpailla enää hinnoilla, jos tämä toimintamalli toteutetaan, johtaja sanoi isolle pomolle.
- Se on vain tahdosta kiinni. Kyllähän jokainen haluaa säilyttää oman työpaikkansa ja sitä kautta suostuu pieneen palkanalennukseen, Isomaha selitti tuiman näköisenä.
- Ei voi olla totta? Anneli parahti miettiessään jo nyt sikapientä palkkaansa.
- Vaihtoehtoisesti työpäiväänsä voi pidentää ja pitää palkkansa ennallaan, Isomaha jatkoi.
- Minä en ainakaan lähde noin kauas, hedelmäosastoa hoitava Pirjo puuskahti.
- Se on jokaisen oma valinta. Ellet halua lähteä, niin sinut uudelleensijoitettaan johonkin toiseen paikkaan Kurppa selitti.
- Tietty johonkin aivan paskahommaan, Pirjo marisi.
- Me annamme vaihtoehdot. Te itse päätätte, että pidättekö nykyisin hyvän hommanne vai vaihdatte sen johonkin toiseen hommaan, Kurppa sanoi ja tuijotti Pirjoa suoraan silmiin.
- Kovin heikoilta nuo vaihtoehdot näyttävät, juomapuolesta vastaava Mauri valitti nenä kiinni hajasijoitussuunnitelmassa.

Isomaha katseli myymälän henkilökuntaa ja mietti, että voisikohan tuon purnaavan porukan irtisanoa kaikki kerralla, vai vain yksi kerrallaan? Hänen mielestään ihmiset ovat kumman luupäitä, koska eivät ymmärrä korkealla taholla tehtyjä viisaita päätöksiä mukisematta. Toisaalta irtisanomiset eivät tässä tapauksessa tulleet kysymykseen. Tähän hajasijoituspolitiikkaan ne eivät hänen harmikseen kuuluneet.

- Milloin tämä pitää toteuttaa, myymälän johtaja kysyi Isomahalta.
- Huomenna on lauantai, aloitatte silloin ja jatkatte tarpeen vaatiessa vaikka koko sunnuntain.
- Niin nopeasti?
- Aivan, pyrimme olemaan tässä konsernissa tehokkaita ja esikuvina muille vastaaville konserneille, Isomaha jyrisi kuormalavaltaan.
- Minä en kyllä voi olla viikonloppua töissä, Anne parahti.
- Tässä tapauksessa konsernin etu menee kyllä yksilön oman edun edelle, joten kaikkien on osallistuttava tähän yhteiseen projektiin, P. E. Koni piipitti alimmalta kuormalavalta.
- Meillä on myös porkkana, ylempi keskijohtaja Kurppa sanoi ja hymyili väkinäisesti.
- Minulla on niitä satoja, Pirjo kivahti takaisin.
- Ole nyt hiljaa, etteivät nuo lopeta koko myymälää, liikkeen johtaja suhahti Pirjolle kiukkuisen oloisena.

Isot pomot seisoivat hiljaa ja katselivat porkkanasta tietoa odottavaa myymälän henkilökuntaa. He olisivat hyvin mielellään jättäneet sen porkkanan käyttämättä, mutta tilanne oli luisunut siihen suuntaan, että oli pakko joustaa sen suhteen.

- No niin arvoisa myymälän henkilökunta! Olemme konsernin johdon kanssa tulleet siihen tulokseen, että palkitsemme jo näin etukäteen teidät tästä isosta hajasijoitusurakasta. Olemme aivan itse leiponeet tänään aamulla jokaiselle paikalla olevalle joulutortun, olkaa hyvät, P. E. Koni sanoi ja avasi oman salkkunsa.

Salkusta paljastui kaikkien hämmästykseksi joulutorttuja. Myymälän henkilökunta oli todella tyrmistyneen näköisiä tästä kohdalle sattuneesta kannustimesta. He olivat niin hämmästyneitä, etteivät osanneet tehdä muuta, kuin ottaa vuorollaan torttunsa P. E. Konin salkusta. Kun salkku viimein oli tyhjä, P. E. Koni laittoi sen kiinni ja kääntyi katsomaan Isomahaa.

- Kiitän henkilökuntaa koko konsernin puolesta. Palaan maanantaina kello yhdeksän katsomaan, miten viikonloppu on sujunut, Isomaha sanoi. Lopuksi hän kumarsi syvään ja laskeutui kuormalavalta.

Muut pomot eivät puhuneet enää mitään, vaan seurasivat vuorollaan Isomahaa. Delegaation hävittyä myymälän takaovesta, Pirjo kivahti.

- Minähän en jumalauta ala sijoittamaan hedelmiä ympäri tätä perkeleen myymälää. Mitä siihen asiakkaatkin sanoo, jos kotimaiset ja ulkomaiset omenat ovat eri puolilla myymälää?
- Enkä minä suostu siihen, että varasto siirretään kymmenen metriä kauemmaksi, Pekka marisi.
- Enkä minä tajua, että mitä varten Jaffat ja kolajuomat pitää hajasijoittaa erilleen toisistaan, Mauri ihmetteli omalla kohdalle sattunutta hajasijoituspäätöstä.

Henkilökunta murisi ja valitti heitä kohdanneesta hajasijoittamisohjelmasta. Ainoastaan myymälän johtaja oli jostain syystä aivan hiljaa. Viimein lihamestari Jukka huomasi tämän.

- Herra johtaja! Mitäs mieltä te olette?
- Hyvää, voilla leivottua, Johtaja totesi suu täynnä torttua.