etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

26.5.2006

Etelänmatka

Keke ei juuri kuvia kumarrellut, paitsi kossukännissä, joka nyt sattui kohdalle keskimäärin kolme kertaa viikossa. Keskiviikkoisin piti ottaa saunakossut viikonlopun lisäksi ja oksentaa kiukaalle, jotteivät vittumaiset naapurit kykene torstaina kylpemään. Luulivat olevan jollain tapaa parempia ihmisiä, uusi farmari Volvo ja kaikkea. Niiden molemmilla lapsillakin taisi olla omat Xboxit ja tietokoneet. Nyt elettiin toukokuista perjantaita ja Kekelle oli sattunut sairaslomapäivä, kun hän oli vahingossa tökännyt unissaan pikkusormella silmäänsä. Pomo oli tuota selitystä hetken aikaa ihmetellyt, mutta myöntyi kuitenkin Keken pyyntöön saada lepuuttaa silmää päivän verran kotona.

- Minä niille Närhäsille näytän kilin pallit, Keke mutisi hörppiessään aamukahvia mukista, joka oli nähnyt viimeksi tiskiharjan noin seitsemän vuotta takaperin.

Keke oikein herkistyi muistaessaan milloin tiskiharha oli koskettanut hänen mukiaan. Se oli ollut juuri se aamu, jolloin muija lähti. Että siinä oli sitten näpsäkkä nainen tiskiharhan varteen, mutta elämästä se ei ymmärtänyt mitään – eikä sen puoleen miehistäkään. Olihan tuo tosin lähettänyt kaksi vuotta myöhemmin kortin, jossa oli muka kuvattuna uuden perheen kanssa. Kyllähän Keke tiesi, että kuvia ja kortteja saa vaikka millä tavalla tehtyä. Olihan hänelläkin tietokone ja sellainen tikitaalisesti kuvaava valokuvauslaite.

Jo eilen oli Keken aivoissa syttynyt lamppu, nimittäin matkakuumelamppu. Kohteeksi hän oli valinnut mahdollisimman lähellä olevan kohteen. Arpa oli heittänyt työkaverin juttujen perusteella Bulgariaan. Netin keskustelufoorumeilta Keke oli tavaillut, ettei sillä käy ketään fiksuja suomalaisia, vaan aivan samanlaisia paskamahoja, mitä hän itsekin on. Olisihan se kiva kerrankin viettää lomaa ja vielä samanlaisessa seurassa. Naapurin Närhäset voisivat hänen mielestä painua vaikka kaukomaille, paitsi ei Thaimaahan, sillä Jaska oli siellä heiluttamassa vehjettään jo kolmatta kertaa tänä vuonna. Ei Keke niin sika sentään ollut, että toivoisi parhaimmalle kaverilleen Närhäsiä lomaseuraksi. Saatuaan tärisevin käsin kahvikupin puolilleen, Keke hamusi käteensä äitinsä vanhan kännykän ja näppäili siihen matkatoimiston numeron.

- Sikahalvat seuramatkat, kuinka voin palvella? viehko naisääni tiedusteli.
- Keke täällä, hei.
- Hei Keke, miten voin palvella?
- Myytkö sinä niitä matkoja?
- Kyllä myyn.
- Tulisitko meille kotiin myymään, voisin vaihtaa kalsarit ja pestä kahvikupin ihan sinua varten, Keke kokeili kaverin opettamaa taktiikkaa naisten iskemiseksi.
- Ei kiitos, olen yrittänyt vieroittaa itseäni miehistä, nainen kikatti. – Haluaisitko matkan Thaimaahan?
- En, Jaska on siellä ja se näyttää kuvia palatessa.
- No miten olisi Keke Kanarian saaret?
- Minä…sitä Bulgariaa lähinnä. Ettei vaan tulisi nuo naapurit vastaan lomalla. Muutenkin vatsa heikossa kunnossa, niin niiden näkeminen se vasta paskan saisi säntäilemään pitkin punttia.

Linjan toisessa päässä tuli aivan hiljaista, mutta vain puheen osalta. Tarkasti kuunnellen sieltä kyllä kuului ääniä – lähinnä sellaista oksentamisen ääntä. Eipä tuo Kekeä haitannut, sillä yrjö yllätti myös hänet tuon tuostakin ja mitä erikoisimmissa paikoissa.

- Minä odotan…sitä matkaani, Keke huhuili luuriin.
- Anteeksi, olen varmaan syönyt jotain sopimatonta, matkatoimistovirkailija palasi ääneen.
- Älä vaan päästä sitä ykää jäähtymään, silloin sitä ei syö enää naapurin koirakaan häntää oikaisematta, Keke opasti monivuotisen kokemuksen tuomalla äänellä.
- Yöööök, yööööök, alkoi luurista taas kuulua tuttua säveltä.
- Oot kähee mimmi, kun yrität miellyttää meikäkarjua, Keke kehuin naista estottomasti.

Taas meni hetken aikaa kallista puheaikaa, kun nainen päästeli ykiään toisessa päässä langatonta linjaa. Kekellä kävi jo mielessä pyytää tuo nainen mukaan matkalle.

- Vielä kerran anteeksi. Söin aikaisin aamulla uutta salaattia, ja se näköjään ei pysy sisällä, virkailija pahoitteli jälleen luuriin.
- Pistä minulle viikon matka, tai hei, pistä kahdelle hengelle, niin mennään yhdessä.
- Ei kuule taida onnistua, olen töissä koko tulevan kesän ja seuraavat kuusi vuotta aivan putkeen.
- Kuule, annatko osoitteen, niin laitan tulemaan kortin sieltä Bulgariasta?
- Tuota, laita vaikka tänne toimiston osoitteeseen, se on siellä meidän nettisivuilla.
- Minäpä kirjoitan sen ylös tuohon kalsareiden kuminauhaan, seuraan nimittäin silloin varppina perässä, Keke innostui.
- Yääääk, yäääk, alkoi taas yrjö raikaa toisessa päässä.

Kekeä alkoi jo harmittaa tuollainen liioitteleminen. Eihän hänkään nyt kolmea kertaa normaalisti ykännyt. Joskus kyllä, mutta se oli yleensä vain jouluna ja jonain muuna suurempana juhlana. Eihän se nyt elimistökään kestä noin kovaa poistumistarvetta ruokatorven kautta.

- Vielä kerran anteeksi, nainen kähisi luuriin.
- Tiiätkö mitä auttaa varmasti?
- No, kerro mutta varovasti, virkailija huokaisi.
- Käy paskalla!
- Y-y-y-y…kiitos, se on varmaan hyvä neuvo.
- Saisinko sen matkan jo ensi viikoksi? Naapuriperheen tenavat ovat silloin vielä koulussa, joten niihin ei tarvitse törmäillä edes lentokentällä.
- Kuule Keke, haluaisitko lähteä Bahamalle kolmeksi viikoksi? virkailija täräytti luuriin.
- Mille mahalle? Ei…een minä tiedä, kuulostaa aika kalliilta.
- Ei ole kallista, sillä meillä on tällaiset täsmätarjoukset ja nyt olisi yhden hengen Bahaman matka viidellä sadalla eurolla. Siihen kuuluu vielä aamiaiset ja polttoainelisämaksut. Otatko?
- Minä kyllä sitä Bulgariaa…
- Keke, laitoin sinulle varauksen tuonne Bahamalle. Siellä on kuule tytöt nätimpiä ja aurinko kuumempaa, eikä varmaan kukaan tuttusi ole käynyt siellä, vai onko?
- Ei ole. Make oli kerran lähdössä, mutta pääsi Jakomäestä vain Kontulaan asti.

Virkailijanainen tiedusteli vielä Keken sähköpostia ja lupasi lähettää osallistumistodistuksen laskuineen sen kautta. Matkaan olisi aikaa vain viisi päivää, eli lähtö olisi ensi viikon keskiviikkona. Keke päätti pienen harkinnan jälkeen lähetä Bahamalle, sillä olihan hänellä verkkareiden lisäksi isältä perityt sortsit ja enon vanha reikäpaita. Kyllä sellaisella sukuvaatetuksella voisi käydä vaikka kuinka hienossa paikassa.

Keskiviikkona kello kolmetoista paikallista aikaa astui Keke pois mustasta Mersu-taksista, kuin ministeri konsanaan. Jalassa hänellä oli ne sortsit ja päällä enon vanha verkkopaita. Verkkarit olivat silitettyinä ja viikattuina Alepan muovikassissa. Niiden lahkeeseen oli huolellisesti piilotettu Tarjoustalosta naisten hurmaamismielessä ostettu Axe-deodorantti. Keke oli ostanut näytepullon, koska se oli vajaampi ja sen sai siitä syystä puoleen hintaan.

Seisoessaan lentoyhtiön tiskillä, Kekeä alkoi huimata toden teolla. Hän sattui nimittäin vilkaisemaan oikealle ja huomasi koko Närhäsen perheen uutukaisissa lomakuteissa. Niillä oli mukana varmaan kaksi matkalaukkua per henkilö. Isä Närhänen kuulosti puhuvan jotain vierasta kieltäkin. Tämä sekoitti Kekeä vähän, mutta heidän pojan jatkuva nenän kaivaminen paljasti perheen olevan taatusti naapurin Närhäset. Rouva oli vetänyt naamansa jollain tökötillä niin mustaksi, että Keke luuli herra Närhäsen naiseen tumman naisen edellisen viikon aikana.

- Kosti ja Annikki, hei minä täällä, Keke! hän huusi, koska pitihän sitä lomalle lähdössä yrittää sietää ikäviäkin ihmisiä.
- Älä kato sinne, Annikki sihahti miehelleen ja nosti nokan kohti kattoa.
- Teidän poika syö sitä räkäänsä, Keke ilmoitti huomiostaan suurella äänellä.

Närhäset häipyivät nopeasti paikalta Keken jäädessä vielä hetkeksi tiskille. Koska Kekellä ei ollut ruumaan meneviä matkatavaroita, hän pääsi heti Närhästen perään. Turvatarkastuksessa Keke pääsi Närhästen ohitse, sillä Annikki joutui kulkemaa portin läpi useampaan kertaan. Keke painui suoraan lähimpään ravintolaan ja osti itselleen ison tuopposen olutta. Tuopin ollessa puolessa välin, tuli Närhästen perhe paikalle tarjottimineen. Koska Keken pöytä oli ainoa tarpeeksi iso, joutuivat he istumaan sen ääreen.

- Maksaako se sossu nykyjään Tallinnan matkan, Kosti naurahti lasten hihitellessä taustalla.
- Ihan ite minä sen maksoin, enkä ole menossa Tallinnaan, vaan ihan kaukomaille, Keke hymähti.
- Joo, se hyvä että on varaa matkailla edes Latviassa tai Liettuassa, Kosti hymyili.
- Tuo on muuten kolmen tähden hotelli siellä Sunny Beachilla, Keke sanoi huomatessaan Närhästen käsimatkatavaroissa olevan matkatoimiston lapun.
- Kato, vanha lappu, mistä lieneekään jäänyt tuohon, Kosti ryki ja repi lapun nopeasti pois.
- Joo, sitähän se on, varsinkin kun hotelli rakennettiin vasta menneen talven aikana ja se avattiin viime viikolla, Keke hymähti.

Tämän kommentin seurauksena Annikin kupissa olleet latet tai lätet tai mitä ne hienot kahvit sitten olivatkaan, poistuivat tyylikkäästi herra Närhäsen valkoisille housuille. Kekeä tuo huvitti suunnattomasti, sillä nythän naapurit alkoivat muistuttaa häntä, eikä päinvastoin.

- Tulkaas nyt lapset, meidän täytyy ehtiä etelään menevään lentokoneeseen. Keke on varmaan menossa tutustumaan Tukholman maanalaiseen, isä Närhänen komensi laumaansa.

Koko Närhästen perhe nousi ylös tuoleiltaan, vaikka tenavien kaakaot olivat lähes koskemattomina, puhumattakaan leivoksista, joista kukaan ei ollut edes haukannut.

- Heippa vaan ja hyviä lomia, Keke huuteli tyytyväisenä häirikköperheen poistumiseen.
- Keke, minne sä olet menossa? perheen nenää kaivava poika huusi isänsä tempoessa tenavaa perässään.
- Bahamalle, kolmeksi viikoksi.
- Täh...thumps! isä Närhänen aloitti sen, minkä betoninen kannatuspilari lopetti.