Aurinko paistoin kirkkaasti ja nuoripari istuskeli rinteessä toisiinsa nojaten. Rinteen alla oli pieni kallio ja sen alapuolella tyyni meri. Sää oli todella mainio, ainoastaan pieni tuulenvire oli havaittavissa. Ilman täytti rannalla kirkuvien vesilintujen huuto.

- Kaunista, sanoi Liisa, tuo nuorenparin naispuolinen jäsen.
- Niin, mumisi Pekka.
- Voi, olisipa elämä aina tällaista, Liisa huokaisi.
- Ai millaista? Pekka havahtui.
- Tällaista. Vain sinä ja minä sekä suomifilmin maisemat.
- Suomifilmin? Pekka hämmästeli.
- Niissähän istutaan aina kauniilla paikalla ja ollaan tällai lähekkäin, Liisa perusteli.
- Paskat, Pekka murahti.
- Mitä sinä kulta sanoit? Liisa kivahti.
- Sanoin, että paskat tällaisesta liirumlaarumista, Pekka ärähti.
- Meinaatko, ettei tämä meidän tarina ole kaunis? Liisa penäsi.
- Onhan se kaunis, vaan ketä tällainen paska kiinnostaa? Pekka jatkoi.

Sää muuttui, auringon eteen tuli muutamia pilviä ja sieltä tuli alas jo sadepisaroita. Lintujen äänet vaimenivat muutamaan haulikon laukaukseen. Jos tarkkaan katsoi, niin saattoi nähdä kahden lokin tippuvan hengettömänä kallion alla pauhaavaan myrskyiseen veteen. Lopulta taivas repesi salamointiin ja kunnon kaatosateeseen. Myrskyn lailla pauhaava pohjoistuuli repi juurineen puita ja heitti jonkun kalastajan veneineen nuorenparin viereen. Kalpea kalastaja kömpi veneensä hylystä lohi kädessään.

- Oliko tuo ainut mitä sait tänään saaliiksi? Pekka uteli.
- Oli, tämä jäi minun viimeiseksi saaliiksi, kalastaja totesi ja vaipui kuolleena nurmelle.
- Mitä tämä on? Liisa kauhisteli.
- Sovin juuri tarinan kirjoittajan kanssa, että suomifilmipaska saa riittää ja tästä lähin tehdään kaikki toisin, Pekka nauroi kolkon kuuloisella äänellä.
- Sinä pelotat minua rakas, Liisa panikoi.
- Paskat minä enää sinusta, kirjoittaja kirjoittaa minulla kaksi uhkeata blondia tähän hetkessä, Pekka nauroi ja paiskasi Liisan alas kalliolta.

Pekka ei tuntenut minkäänlaista sääliä tuota nipottavaa pihtaria kohtaan, olihan hänen elämässään tapahtunut merkittävä käänne, hän oli tehnyt diilin kirjoittajan kanssa. Pekan päällä ollut kukkakuvioinen paita vaihtui repaleiseen farkkupaitaan ja nahkaliiveihin. Myös hänen jalassaan olleet samettifarkut vaihtuivat mustiin polvista rikki oleviin farkkuihin ja purjehduskengät bootseihin. Viimein Pekka tunsi olevansa se mitä halusi.

- Mä oon kova jätkä, Pekka huusi huomattuaan ulkoisen muutoksen itsessään.
- Nyt mä haluun ne kaksi blondia tähän ja heti, Pekka jatkoi huutamistaan.

Pekka vilkaisi rinteen päälle ja totesi siellä seisovan kaksi uhkeata blondia vähissä vaatteissa. Oikeastaan näillä seksipommeilla oli vain pelkät bikinit päällä.

- Tulkaa tänne, teen elämästänne täydellisen, Pekka kailotti blondeille uuden ulkoasun tuomalla varmuudella.
- Voi rakas Pekka, me tulemme, blondit huusivat kuorossa ja lähtivät kirmaamaan rinnettä alaspäin.

Pekka ei voinut uskoa silmiään, kyllä nyt kelpasi nuorella oriilla peuhata. Pekkaa harmitti suunnattomasti, ettei ollut tehnyt tätä diiliä aikaisemmin. Vittuun suomifilmit ja sen heinäladot. Tilalle pitää saada kunnon actionia ja vaikka Chevy vani.

- Ai niin, tahtoisin vaihtaa minun vanhan Ladan siihen Chevy vaniin, Pekka sanoi ja vilkaisi kirjoittajan suuntaan anovasti.
- Voi kultsimuru, oliko se sinun Chevy vani tuolla ylhäällä parkissa? Pitempi blondeista kysyi Pekalta.

Pekka katsoi blondin isoja rintoja ja tunsi itsenä maailman onnellisimmaksi Pekaksi. Toinen blondi oli jäänyt hieman jälkeen ja saapui puuskuttaen paikalle ilman yläosaa.

- Hei, miksi sinulla ensin tulleella oli bikinien yläosa päällä? Pekka kivahti.
- Voi anteeksi rakas, menin niin sekaisin siitä upeasta vanista, että unohdin riisua sen pois, blondi kimitti ja pääsit isot rintansa valloilleen.
- Näin se homma toimii, Pekka karjaisi ja tarttui kiinni blondin rintoihin.
- Voih, sä olet Pekka niin ihana, blondi voihki Pekan käsittelyssä.
- Minä tiedän sen, olen kaikista suurin ja mahtavin, Pekka uhosi.
- Olet niin ihanan herkkä, blondi jatkoi.
- Juuri niin, Pekka murahti kädet täynnä silikonia.

Pekka villiintyi aivan tyystin näiden kahden yläosattoman blondin seurassa. Hän hieroi vuoronperään molempien silikonilla täytettyjä rintoja. Miksi hän ei ollut tajunnut tehdä tätä päätöstä aikaisemmin? Hän oli kitunut tuossa perinteisessä ja ahdistavassa suhteessa jo vuosikausia. Onneksi hän tajusi tehdä sopimuksen kirjoittajan kanssa. Sitten hänen aivoissaan välähti, ehkä ensimmäistä kertaa tässä tarinassa. Mitä vittua hän olikaan luvannut sille kirjoittajalle vastapalveluksi? Oliko hän mennyt sanomaan, että tämä saa tarinaan täydet oikeudet, mitähän se loppujenlopuksi oikein tarkoitti?

- Minähän en kynäniekkoja kumartele, annan palaa nyt ja kunnolla, Pekka uhosi rinta kaarella.
- Mitä sinä rakas sanoit? Toinen blondi kujersi.
- Sitä, että annan housuissani olevan kynän puhua, Pekka mahtaili.
- Kuulitko Charlotta, tällä Pekalla on vain pelkkä kynä housuissa, äskeinen blondi hihitteli.
- Kuulin Annabella, se kuulostaa aivan liian vähältä mihin olemme tottuneet.
- Joo, taitaa olla joku perkeleen samettifarkkuinen luuseri koko mies, Annabella sanoi.

Pekka kuunteli ihmeissään blondien keskustelua. Miten ne nyt alkoivat häntä arvostella tällä tavalla? Kaikenhan piti olla selvää pässinlihaa ja hänen piti selättää molemmat blondit tuohon rinteeseen. Hän oli jo kuullut korvissaan molempien vaativan lisää kovaäänisesti huohottaen.

- Hei, hei, mitäs te nyt oikein puuhaatte? Pekka huusi hädissään.
- Me taidettiin tulla tällä kertaa väärään tarinaan, Annabella sanoi tyynesti ja puki yläosan suurien silikonilla täytettyjen rintojensa suojaksi.
- No voi vittu! Mitä pelleilyä tämä on? Pekka karjui ja katsoi kirjoittajan suuntaan.

Pekka katsoi hämmästyneenä kun taivaalla lensi lentokone, jonka perässä oli suuri mainos. Mainoksessa luki:” Sorry Pekka, olen tämän tarinan jumala. Terveisin kirjoittaja.” Pekka katsoi hämmästyneenä lentokonetta joka katosi pian horisonttiin.

- En usko tätä, tämä ei voi olla totta, Pekka karjui.

Tämän sanottuaan Pekan viereen putosi nääntymäisillään olevan kirjekyyhky. Kyyhkyn kaulassa oli viesti Pekalle. Pekka katseli ensin hämmästyneenä moista lintua, siinä kun ei ollut mitään käyttöohjetta mukana. Lopulta hän rohkaisi mielensä ja otti kyyhkyn kaulassa olevan paperilapun käteensä. Pekka avasi sen ja tavasi tekstin: ” Liisa elää”.

- Ei voi olla totta, minähän heitin sen kantturan alas kalliolta, Pekka parahti.
- Liisa oli meidän sisko, Charlotta sanoi ja virnisti häijysti Pekalle.
- Saatana, suku on pahin, Pekka kirosi ja mietti poispääsyä tästä tukalasta tilanteesta.

Samalla tienoon täytti mahtava kasimoottorin mylvintä ja rinteen päältä syöksähti esiin musta Chevy vani. Vani lähti tulemaan rinnettä alas yhä kiihtyvällä vauhdilla. Pekka jähmettyi ensin paikoilleen, mutta loikkasi viime hetkellä pois auton edestä.

- Sinne meni saatanan auton romu, Pekka huokaisi helpotuksesta.

Tämän sanottuaan Pekka jäi rinnettä alas moottori sammuksissa valuneen oman Ladansa alle ja raahautui sen mukana mereen asti. Lada keikkui hetken aikaa pinnalla kunnes upposi Pekan kanssa syvyyksiin.

- Pekka! Liisa sanoi ja silitti Pekan hiuksia.
- Niin kulta?
- Onko kaikki hyvin?
- En oikein tiedä. Minua jotenkin huimaa.
- Sinä kuolit.
- Mutta sinunhan piti elää, Pekka hämmästeli.
- Niin piti, mutta kuolin uudelleen sen vanin kanssa, Liisa selitti.
- Se perkeleen kirjoittaja, Pekka manasi.
- Se juuri…Liisa mumisi ja upotti huulensa Pekan huuliin...