etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

21.3.2010

Erikoinen pysäköinninvalvonta

Putte Puikula naputteli Skoda Fabiansa tärisevää ohjauspyörää onnellinen ilme naamallaan, tämä oli nyt ilon ja riemun juhlaa. Oikeudesta oli tullut vasta päätös, että hän saattoi jatkaa aikaisemmin aloittamaansa bisnestä, eli erikoista pysäköinninvalvontaa. Lakimiehet ja tuomarit olivat olleet sitä mieltä, että Puten täytyi rangaista väärin pysäköiviä autoilijoita, mopoilijoita, rollaattoreilla rallattelijoita ja melkein ketä tahansa. Viestin saatuaan Putte oli pistänyt toimeksi ja kaivanut varastosta vanhat kylttinsä, jotka oli kiikuttanut heti valvottaville paikoille. Pari vanhaa asiakasta oli ollut sitä mieltä, ettei moista palvelua muka tarvittaisi, mutta saunailta ja pari putelia hyvää viskiä oli korjannut moiset epäluottamuslauseet. Nyt homma luisti taas kuin saippua kylppärin lattialla.

Toinen onnellisuutta lisäävä seikka oli ollut se, että 2001 vuosimallin farmari Fabia oli läpäissyt katsastuksen vain kymmenellä vialla. Tai siis eihän auto tarkasti ottaen ollut mennyt läpi katsastuksesta, mutta Puten maailmassa kymmenen vikaa oli vain pieni muotoseikka, johon ei tarvinnut ottaa kovinkaan hanakasti kantaa. Lisäksi hänellä olisi kuukauden päästä jo niin paljon rahaa, että alle hankittaisiin vähintään 2003 vuosimallin Octavia farkku. Tuon hankinnan kohdalla Putte ei edes katselisi yli 300 000 ajettuja, sillä raha tulisi puhumaan isoilla kirjaimilla.

Putte tuijotti vuoronperään hänen Parkkeeraus Postaus -firman kylttiä, jossa parkkeeraamalla hyväksyy ehdot sekä huoltoaseman pihalle tulevia autoja. Jos yksikin erehtyy parkkeeraamaan kyltin vastaisesti, niin hän vetäisee pysäköintivirhemaksulappuun rekkarin ja vie sen auton tuulilasiin. Kamera oli myös valmiina, sillä pitihän rikollisesta toiminnasta saada myös todiste. Hän oli sakottamisen lisäksi tuonut markkinoille muita palveluita, kuten kehystetty valokuva lapun saaneelle autoilijalle, luonnollisesti lisämaksusta. Kuvan sai myös avaimenperään, mikäli asiakas niin halusi. Tuossa avaimenperäkuvassa oli pientä hienosäätämistä, sillä kymppikuvakoko ei tuntunut Putesta itsestäkään kovin näppärältä liimattuna autotarvikeliikkeestä ostettuun tarjousavaimenperään. Viimein Putte huomasi vihreän Passatin, joka pysäköitiin ehtojen vastaisesti. Hän singahti ulos Skodasta kamera tanassa. Auton luo päästyään hän kiirehti raapustamaan lapun, joka löysi paikkansa pyyhkijän alta. Ottaessaan viimeistä kuvaa, jossa näkyivät sekä auto että hän itse, paikalle asteli auton omistaja noin kaksvitonen nainen.

- Mitä teet? nainen kysyi.
- Pysäköitte ehtojen vastaisesti, joten laitoin pysäköintivirhemaksun.
- Täh, minähän hain tuolta huoltoasemalta vain purkin maitoa.
- Pysäköinti ilman kiekkoa on rikos!
- Onhan minulla kiekko, tuollahan se on sakkolapun alla piilossa.
- Ei riitä, kiekko pitää laittaa näkyville eikä sitä saa peittää millään lapuilla.

Tässä vaiheessa nainen kimpaantui ja alkoi sättiä Puttea. Hän ei ollut kuulemma laittanut sitä sakkolappua peittämään pysäköintikiekkoa, joten hän pyyhkisi persettä koko sakkolapulla. Putte ei hetkahtanut moisesta kielenkäytöstä, sillä oli niitä eteen sattunut kuumempiakin tapauksia. Hän etsi kamerasta kuvan ja näytti sitä naiselle.

- Tässä kuvassa ei näy pysäköintikiekkoa ja sen takia teille tulee nyt pysäköintivirhemaksu.
- Ei tietenkään näy, sehän on sakkolapun alla.
- Onkohan tuo pysäköintikiekko edes laillinen, ettei vaan olisi kellokoneisto sen takana, Putte aprikoi.

Nainen mutisi jotain turkinhihaan nussittavasta huoranpenikasta ja kurkotti ottamaan pysäköintikiekon autosta. Tässä kohtaa Putte oli nopea ja nappasi pysäköintivirhemaksulapun pois ja otti vielä yhden kuvan ilman pysäköintikiekkoa.

- Ei ole laiton eikä ole mitään kellokoneistoa, nainen ojensi kiekon Putelle.

Putte otti kiekon käteensä ja pudotti sen maahan jalkojensa juureen.

- Ei niin, mutta tuon kiekon paikka on kyllä aivan muualla kuin pihalla auton vieressä. Ellei pysäköintivirhemaksua maksa kahdessa viikossa niin se tulee kerrottuna koskenkorvan prosentilla.
- Mitä, mitä vittua se tekee? nainen rääkyi.
- Hinta nousee kolmekymmentäkahdeksan prosenttia. Eikö neiti ole koskenkorvan ystävä?
- Vedä kuule vittu päähäs, mutta sen saat etsiä jostain muualta, nainen kivahti ja istui autoonsa.

Passat lähti pihalta kohtalaisen livakasti. Auton katolle laitettu maitopurkki putosi maahan, mutta se ei kuljettajaa tuntunut häiritsevän. Putte virnisteli kaaharin perään ja kävi noukkimassa maitopurkin parempaan talteen. Nyt olisi iltakaakao varmistettu. Onneksi maito oli punaista, sillä tosimies ei koskisi mihinkään rasvattomiin litkuihin. Tyytyväisenä ensimmäiseen virhemaksuun hän istuutui Skodaansa, joka puski mustaa savua pakoputkestaan. Nyt meni vain vartti, kun seuraava uhri ajoi pihalle. Tällä kertaa epäonninen Volvo V70 pysähtyi mittarille tankkaamaan. Putte odotteli kaikessa rauhassa, että mies saa auton tankattua ja asteli Volvon vierelle vasta kun paksu omistaja oli mennyt maksamaan. Jälleen pysäköintivirhemaksu lappu ensin tuulilasiin ja sen jälkeen hän otti kuvat autosta ja hänestä auton kanssa. Putte heilui vielä kameransa kanssa, kun paksu auton omistaja tuli paikalle.

- Anteeksi, mikä teidän prosessinne on?
- Väärin pysäköity, tuo teidän autonne. Laitoin siihen pienen pysäköintivirhemaksun, ettei moinen paha tapa jää lihasmuistiin.
- Minne, mikä?
- Lihasmuistiin, pahat tavat jäävät yleensä aina päälle. Teen oikeastaan teille palveluksen, kun poistan teistä niin sanotun ei toivotun käyttäytymishäiriön.
- En ymmärrä, että miksi tapahtumaketjuun tankkaaminen – maksaminen pitää sisältyä vielä pysäköintivirhemaksu?
- Ei pidäkään, mikäli sen tekee ehtoja noudattaen.
- Missä ne ehdot ovat, en minä ole nähnyt mitään ehtoja.
- Tuolla pihalle tullessa on kyltti, olen sen sinne ihan itse laittanut.

Paksu mies käveli kyltille ja palasi hetken päästä otsaansa kurtistellen. Hetken Puttea silmäiltyään hän kertoi, että kyltissä puhuttiin vain merkityille paikoille pysäköimisestä. Kyltissä ei ollut hänen mukaansa mitään muita ehtoja. Putte myönsi sen, että mies on oikeassa ja pahoitteli sen jälkeen sitä, ettei mies ymmärtänyt kuitenkaan lukemaansa.

- Miten niin en ymmärtänyt? Volvo-mies alkoi tulistua.
- Tule mukaan, näytän sen.

Putte johdatti miehen huoltoaseman pihan reunaan ja näytti asfaltista loistavia valkoisia viivoja.

- Nämä tässä ovat merkittyjä paikkoja joille pysäköinti on sallittu.
- Täh? Miten tämä liittyy minuun?
- Pysäköitte merkityn alueen ulkopuolelle.
- Minähän hoidin tankkausprosessin.
- Niin hoiditte.

Mies heilutteli kädessään olevaa pysäköintivirhemaksulappua Puten nenän edessä.

- Miten tämä lappu liittyy tankkaamiseeni?
- Ei se siihen liitykään suoranaisesti.
- Mihin se sitten liittyy?
- Väärin pysäköintiin, eli lupaehtojen vastaiseen pysäköintiin. Pihalle ajaessa hyväksyitte ehdot ja pysäköitte silti ehtojen vastaisesti.
- Saatana, minä tankkasin vain auton!
- Ai jai, menivätkö nyt pikku hermot yhdestä neljänkympin pysäköintivirhemaksusta?
- En varmaan maksa tätä lappua.
- Kyllä maksatte, vaikka sitten korkojen kera. Pysäköitte ehtojen vastaisesti merkittyjen ruutujen ulkopuolelle. Pysäköintivirhemaksu tulla napsahtaa ihan yhtä varmasti kuin kusihätä kuuden oluen jälkeen.

Putte jätti miehen kiroilemaan ja poistui Skodaansa. Ulkona oli vielä sen verran viileä, ettei siellä viitsinyt kovin pitkään yhtäjaksoisesti seisoskella. Autossaan hän otti termarin ja kaatoi siitä mukiin haalennutta kaakaota. Lisäksi hän kaivoi hansikaslokerosta makkaravoileivän ja mutusteli sen hyvällä ruokahalulla. Työnteko se vasta saikin aikaan kunnon näläntunteen. Samalla hänellä tuli mieleen isänsä epäilevät sanat, ettei hän muka löytäisi itselleen duunia pelkällä peruskoulun käynnillä. Tässä hän nyt oli vapaana yrittäjänä portit auki rikkauksiin. Kyllä äijän naama mahtaa venähtää, kun hän seuraavalla kerralla kotona käydessä heittää pöytään oikean viisikymppisen, perhanan epäilijät.

Leipä oli vielä kesken, kun mittarille pysähtyi toinen auto. Putte hotkaisi loput ja otti kameran käteensä. Pienen punaisen auton kuski tankkasi auton, mutta tankkaamisen jälkeen kävi siirtämässä sen merkatulle paikalle. Vasta tämän jälkeen kuski poistui maksamaan. Putte asteli manaillen pikkuauton eteen, mutta siinä oli kiekko ja se oli täsmälleen ruudussa. Hän oli jo luopumassa pysäköintivirhemaksun jättämisestä, kun hän muisti jotain, mikä sai miehen naaman leviämään leveään hymyyn. Hetkessä neljänkympin pikavoitto oli raapustettu ja auto kuvattu. Auton omistaja näkyi juovan sisällä kahvit, joten Putte joutui kärvistelemään pihalla vähän pitempään. Hänellä oli sellainen tapa, että jos mahdollista, niin hän on odottamassa kun auton kuljettaja tulee paikalle. Näin kukaan ei voisi väittää, että ei huomannut lappua tai että se on lähtenyt tuulen mukaan. Tuskallisen odottamisen jälkeen pikkuauton keski-ikäinen naiskuski palasi autolleen.

- Pysäköintivirhemaksuja pitelee, Putte heitti keventävän naiselle.
- Mikä maksu? nainen katsoi Puttea hämmästyneenä.
- Siinä se on tuulilasissa, rouva on hyvä ja lukee itse.

Nainen otti lapun ja luki sen läpi epäuskoinen ilme naamallaan.

- Mitä, mitä minä olen tehnyt?
- Teitte pysäköintirikkomuksen. Minä en voi ollenkaan katsella sellaista rikosta läpi sormieni, vaikka kuinka mieleni tekisi.
- Nyt ei ymmärrä. Laitoin kiekon, pysäköin autoni täsmälleen viivojen väliin, kuten aina ennenkin. Minä, minä en nyt ymmärrä. Onko tämä jotain kieroa huumoria?
- Voi kunpa olisikin, niin voisimme nauraa yhdessä. Tällä kertaa taitaa vain käydä niin, että se nauraja olen ainoastaan minä, ah, ah, miten tämä yhden henkilön huumori onkin puisevaa.

Samalla Putte onnitteli itseään, että oli ollut myös tässä tapauksessa hyvin aktiivinen ja kaikki asiat huomioiva. Kyllä kannatti jälleen olla passissa, eikä kotona keskiketterää kittaamassa, vaikka se kovin hyvää onkin.

- Voisiko herra nyt selittää mitä minä tein väärin?
- Minähän sanoin jo, teitte pysäköintirikkomuksen. Hintaa sille tuli neljäkymmentä euroa. Voin myös myydä teille ottamistani autonne kuvista taulun viidellä kympillä. Voitte tilata myös kauttani autonne kuvan avaimenperään liitettynä, vain kahdella kympillä.
- Ei, ei minua kiinnosta mitkään kuvat, vaan se miten minä sain tämän lapun.
- Minä kirjoitin sen, niin te saitte sen. Eikö olekin ihmeellisiä laitteita nuo kynät, kun niillä saa kirjoitettua rahanmenoa?

Tässä vaiheessa nainen alkoi lämmetä ja vaati Puten päätä tilille, sillä hän ei ollut oman käsityksen mukaan tehnyt mitään väärin, ei yhtään mitään.

- Niin, olisittekin tehnyt jotain, niin olisitte välttyneet tältä rahanmenolta, Putte huokaisi.
- Vai niin, mitä minun olisi pitänyt tehdä herra nokkela?
- Olisitte lukeneet huoltoaseman pihalle ajaessanne pysäköintiehdot. Vain lukemalla voitte hyväksyä ne. Mikäli ehtoja ei lue, se tulkitaan ehtojen vastaiseksi pysäköinniksi.

Naisen leuka loksahti auki, niin että Putte saattoi laskea alaleuassa olevat paikatut hampaat.

- Ei-kä!
- Laitatteko tähän paperiin nimenne alle ilman, että luette sen? Putte näytti naiselle taskusta kaivamaansa paperilappua.
- En tietenkään, enhän minä tyhmä ole.
- Ihan siltä se täältä katsoen vaikuttaa. Ajatte pihalle lukematta kylttiä jossa on pysäköinnin ehdot, voi voi.
- Mitä siellä nyt muka lukee? nainen kivahti ja lähti kohti kyseistä kylttiä.

Puttea hymyilytti moinen taapertaminen, kun siitä ei ole enää tässä vaiheessa mitään hyötyä. Hän oli ollut äsken vielä ihan varma, että nainen väittää lukeneensa kyltin, mutta kyseinen henkilö ei onneksi niin tehnyt. Kyllä tämä rahan tekeminen oli helppoa ja vielä oikeuden siunaamisella. Saisivat vain tehdä nopeasti sellaisen päätöksen, että pysäköintivirhemaksu nostetaan sinne kuuteenkymppiin muualla kuin Helsingin keskustassa ja keskustassa kahdeksaan kymppiin. Sen jälkeen alkaisi hänenkin silmissä kiilua uusi Skoda, sellainen metallihohtohopea. Hetken päästä nainen palasi entistä enemmän tuohtuneena.

- Siinä lapussahan sanottiin, että pysäköinti vain merkityille paikoille ja pysäköimällä hyväksyt ehdot.
- Kyllä minä sen tiedän, olen itse teettänyt tuon kyltin ja ruuvannut sen omin käsin paikoilleen.
- Minähän pysäköin ehtojen mukaan.
- Voi, voi, kunpa se olisikin niin, niin meillä ei tarvitsisi käydä tätä mihinkään johtamatonta keskustelua.
- No ihan varmasti pysäköin.
- Pysäköitte kyllä, mutta ette lukeneet ehtoja ennen pysäköintiä. Pysäköimällä te hyväksytte ehdot ja mikäli ette lue ehtoja, on se ehtojen vastainen pysäköinti. Hyvää päivänjatkoa, yhtiömme kiittää tarkkaavaisuutenne herpaantumisesta.

Nainen ei sanonut enää mitään, vaan istuutui autoonsa ja ajoi pois pihalta keskisormea näyttäen. Puttea ei moinen hätkäyttänyt, useimmilla ihmisillä kun ainoa toimiva sormi vaikutti olevan keskisormi. Jälleen kerran hän palasi käynnissä olevaan Skodaansa. Päivystys jatkui vielä pari tuntia ja sen aikana pyydykseen kävi kymmenkunta autoa. Ennen kotiin lähtöä hän päätti käydä vielä toisessa valvontapaikassa, se kun oli tässä lähettyvillä.

Ajettuaan pari kilometriä, Putte saapui perille toiseen valvontakohteeseensa. Tämä oli erään pienen kioskin tienvarsiparkki, jossa oli kaksi merkattua paikkaa, mutta tilaa pysäköintiin huomattavasti enemmän. Levennykseen sopi erittäin hyvin jopa kuusi autoa, mikäli ne pysäköitiin tiiviisti. Lisäksi aika oli rajoitettu viiteentoista minuuttiin ihan käytännön syistä. Paikka oli sen verran hyvä rysä, että Puten piti jättää oma auto tien toisella puolen olevan teollisuuskiinteistön pihalle, joka oli onneksi aika tyhjä. Saatuaan oman auton ennestään tuttuun parkkiin, hän astui siitä ulos, käveli tien yli ja alkoi laputtaa kolmea ehtojen vastaisesti pysäköityä autoa. Autot oli laputettu nopeasti ja kuvatkin oli otettu nopsaan. Ensimmäisenä paikalle asteli valkoisen Hondan omistaja, lippispäinen nuorukainen.

- Mitä sä hemmo duunaat? lippisjannu kysäisi Putelta.
- Laputin autosi, se on pysäköity päin helvettiä.
- Hei kamoon, mä oli tuolla kiskalla vain pari minuuttia.
- Hei vaan itsellesi, ei kiekkoa ja auto pysäköity merkityn alueen ulkopuolelle.
- Täh, minkä alueen?

Putte viittoili asfaltissa näkyviä valkoisia viivoja.

- Noiden kahden merkityn paikan.
- Vittu mitä nipottamista, muutaman minuutin takia.
- Ostat seuraavalla kerralla tiukemmat pöksyt, niin se neljäkymppiä mitä nyt tuli persnettoa on kuitattu, Putte vastasi ilmeenkään värähtämättä.
- Syö kuule pääsi paviaani, nuorukainen tuhahti ja istahti lappua ottamatta autoonsa.

Accord lähti tämän jälkeen kuin nappi paidasta, poppikone möykäten ja moottori karjuen. Katseltuaan hetken tyytyväisenä auton perään, hänen korviinsa alkoi ottaa outo ääni. Ihan kuin jossain lähellä olisi hinausauto töissä. Kääntäessään päänsä omaa autoa kohti, iski todellisuus kuin miljoona pysäköintivirhemaksua. Teollisuusalueen parkkipaikalla oli hinausauto vetämässä kyytiin hänen Skodaansa. Hetkessä Putte oli hinausautoa käyttävän pipopäisen miehen vierellä.

- Mitä helvettiä sinä teet?
- Otan tämän auton kyytiin.
- Se on minun auto. Ettekö te tiedä kuka minä olen ja mitä minä teen? Voin tehdä elämästänne helvetin.
- Ei kiinnosta.
- Heti alas se auto!
- Noup!

Pipopää jatkoi puuhastelemistaan ilman kiireen häivää, vaikka Putte uhkaili miestä ties millä lakituvalla ja tulevilla pysäköintivirhemaksuilla. Mikään ei tuntunut tepsivän tuohon pipopäähän. Saatuaan Skodan kyytiin, hinausautomies meni hinurin hyttiin täyttelemään jotain lappua. Varmaan vartin tuhertamisen jälkeen pipopää laskeutui autosta ja ojensi Putelle paperin.

- Mitä, mitä helvettiä tämä muka on?
- Pysäköintivirhemaksu.
- Ei voi olla, minähän näitä pysäköintivirhemaksulappuja kirjoitan, Putte polki jalkaa.
- Et täällä, pipomies viittoili teollisuushallin portin pielessä olevaa kylttiä.
- Ei saatana, Putte nielaisi ja käveli katsomaan kylttiä.

Siinä luki kuten hän oli pelännytkin, eli pysäköinti vain ehtojen mukaan. Tällä kertaa ehdot olivat sellaiset, että pysäköinti oli sallittu vain luvalla ja vain merkityille paikoille.

- Minä voin kyllä maksaa tämän rahalla, Putte ehdotti ja kaivoi taskusta kaksi kaksikymppistä.
- Sopiihan tuota yrittää, mutta me toimimme eri tavalla, pipopää hymyili.
- Miten niin eri tavalla, eikö muka raha kelpaa.
- Meillä on myös muita ehtoja. Siinä kyltin alareunassa sanotaan pienellä, että kaikki ehdot ovat saatavissa painettuna versiona vartijan kopista.

Samassa Putte huomasi teollisuuskiinteistön vasemmassa päädyssä kopin, jossa kyseinen vartija istui.

- Mitähän ne muut ehdot ovat?
- Tässä, pipomies nosti hinausauton kopista puhelinluettelon paksuisen kirjan.
- Voi helvetti, minultahan menee ainakin viikko tuota lukiessa.
- Ei autoa, ei kiirettä.
- Hei, haluan autoni takaisin.
- Ei onnistu ja se selviää tästä kirjasta.

Tästähän Putte kimpaantui niin paljon, että otti puhelimen käteen ja soitti tutulle lakimiehelle. Puhuttuaan hetken tämän kanssa, hän joutui myöntymään, että pysäköimällä hän oli hyväksynyt ehdot, vaikka ei ollut niitä lukenut.

- Meidän alueelle ei kukaan pysäköi väärin samalla autolla kuin kerran, pipopää ilmoitti puhelun jälkeen.
- Täh?
- Puramme tällaiset halvemmat autot ja myymme ne osina. Vähän kalliimmat myymme itärajan yli, siellä kun on kysyntää avaimettomille arvoautoille.
- Hei, hei, mikä tämä pysäköintivirhemaksulappu sitten on, kun kerran aiotte purkaa autoni?
- Ai tuo, no se peritään siinä tapauksessa, että emme saa autonromusta edes sitä neljääkymppiä. Älä huoli, autostasi saa kyllä enemmän. Hauskaa bussimatkaa!
- Hahaha, Putelta pääsi väkinäinen naurahdus.