Ylikäävän perhe eli Nanna ja Jeppe olivat valmistautumassa kauppaan lähtöön. Jääkaappi huuteli tyhjyyttään keittiössä ja oluetkin oli Jeppe lipittänyt edellisenä iltana kaikki. Nanna oli saanut maaniteltua Jepen television ääreen, nyt kun se taas oli kunnossa. Jeppe olisi mieluimmin pelannut nettipeliä, mutta suostui Nannan pyyntöön pitkin hampain. Jotta aika television parissa olisi sujunut paremmin, oli Jeppe juonut talon kaikki oluet siinä samalla. Nyt elettiin lauantaita ja iltapäivää. Jepellä oli pää pipi ja krapula eilisestä television katselemisesta. Nanna oli lupautunut ajamaan kauppareissun.

- Sen siitä saa, kun lipittää kaikki oluet, Nanna motkotti Jepelle.
- Eikä ole, sen televisiosta tulevan paskaohjelma syytä tämä pääkipu on, Jeppe marmatti ja kiroili mielessään ohi mennyttä nettipelisessiota.
- Vietettiin kuitenkin ilta yhdessä, Nanna tuumasi ja hymyili miehensä myrtsille olemukselle.
- Joo, sinä, minä ja televisio, Jeppe tuhahti ja tunki toisen buranan suuhunsa.
- Ala tulla jo, eivät ne kaupat loputtomiin ole auki, Nanna kiirehti miestään.
- Joo, joo!

Nanna meni edeltä pihalle heidän vanhan Nissan Sunnyn luokse. Auto alkoi olla myös vaihtokunnossa. Se oli alkanut kukkimaan muutama vuosi sitten aika pahasti ja öljyäkin se tiputti. Lisäksi riesana oli ollut aikamoinen nykiminen kylmänä. Ryyppy ei ollut toiminut enää vuosiin kunnolla, vaan kaasua piti pumpata kylmänä oikein tunteella. Nanna olisi halunnut uuden auton, mutta milläs sitä asuntovelallinen nyt sellaista olisi ostanut. Jeppeä taas ei autohommat jaksanut kiinnostaa, koska työmatkan pääsi kätevästi ovelta ovelle julkisilla. Nanna oli sitä mieltä, että vuoden 1989 Sunny olisi kuulunut jo museoon ikänsä puolesta. Auto oli ajettu melkein 300 tuhatta kilometriä.

- Perhanan paskakasa, Nanna kirosi ääneen pumpatessaan taas kaasua pitääkseen auton käynnissä.

Nannaa harmitti myös naapureiden säälittävät katseet heidän autoaan kohtaan. Muilla talon asukkailla oli hienoja autoja, kuten Mersuja ja Bemareita.

- Toimiihan se! Jeppe hihkaisi istuutuessaan Nannan viereen pelkääjän paikalle.
- Nilkathan tässä kaasun pumppaamisessa menee, Nanna ärähti.
- Ota se vaikka kuntoiluna, Jeppe mutisi päätään pidellen.
- Vai kuntoiluna, Nanna murahti ja survaisi pakin päälle kauhean rutinan saattelemana.
- Mikä se oli? Jeppe hämmästeli ääntä.
- Paska hajoo, Nanna tuhahti ja peruutti samalla.

Jotenkin vaikutti siltä, että vaihteistossa tai kytkimessä oli jotain häikkää. Vaihteen pitivät päälle laittaessa kauheata rutinaa. Nanna sai kuitenkin käryttävän Nissanin vauhtiin ja matka kauppaan saattoi alkaa. Ensimmäiset kilometrit sujuivat oikein mainiosti, mutta ensimmäisissä valoissa Nissan sammui. Nanna yritti startata, mutta auto ei käynnistynyt enää.

- Kävitkö tankilla? Jeppe uteli yhä päätään pidellen.
- On siellä bensaa vaikka kuinka paljon, Nanna mutisi ja yritti startata epätoivon vimmalla.
- Älä tyhjennä sitä akkua, Jeppe toppuutteli Nannaa.
- Poltan kohta koko paskan, Nanna raivosi.
- Luin jostain netissä, että tällaisessa tilanteessa pitää laittaa ykkönen päälle ja ajaa startin avulla auto tiensivuun, Jeppe opasti vaimoaan.
- Vain niin herra kaljasieppo, Nanna tuhahti, mutta teki kuitenkin Jepen ehdotuksen mukaan.

Nanna sai siirrettyä auton startin avulla tiensivuun ja he nousivat ulos autosta. Jeppe meni istumaan läheiselle kivelle, sillä jotenkin hänen ajatus ei kulkenut tänään. Onneksi oli kevättalven ensimmäisiä oikein kunnolla lämpimiä päiviä auringonpaisteineen. Siinä samalla heidän viereen pysähtyi yksi naapuri uudenkarhealla farmari Mersullaan.

- Päivää naapurit, voinko auttaa jotenkin? Naapuri kysyi ivallinen ilme naamallaan.
- Ei tässä mitään hätää, isännällä vain paha olo, Nanna valehteli äkkiä naapurille.
- Ettei vaan olisi tuo autonrämä hajonnut? Naapuri irvisteli Mersustaan.
- Voihan se siltä näyttää, mutta kyllä tämä vielä on kelpo peli, Nanna valehteli lisää.
- Kannattaisi ostaa tällainen Mersu, niin ei tarvitsisi tienposkessa kyykkiä, naapuri piruili ja lähti kivet ropisten jatkamaan matkaansa.
- Vittu mikä ääliö, Nanna mutisi naapurin mentyä.
- Soita hinausauto, Jeppe ehdotti kiveltä.
- Miksei herra itse soita? Nanna kivahti.
- Kuka se halusi kauppaan? Jeppe intti takaisin.
- Mistä minä sen hinausauton numeron tähän hätään otan? Nanna surkutteli.
- Kokeilisit vaikka numerotiedustelua, Jeppe ärähti.

Nanna kaivoi puhelimensa esiin ja näppäili kiukkuisena numerotiedustelun numeron puhelimeen.

- Numerotiedustelussa Pirjo, kuinka voin auttaa? Kuului luurista pirteä-ääninen vastaus.
- Nanna täällä hei! Haluaisin jonkun hinausauton numeron, meidän auto hyytyi tienvarteen.
- Täällä olisi montakin hinausautofirmaa. Onko teillä jotain toiveita sen suhteen? Pirjo tiedusteli.
- Anna sellaisen numero josta avun saa nopeasti, Nanna pyysi.
- Täällä on yksi joka mainostaa todella nopeata apua. Yhdistänkö vai laitanko numeron ja mainoksen teille tekstiviestillä? Pirjo uteli.
- Laita tekstiviestillä, Nanna pyysi, koska yhdistäminen olisi maksanut taas lisää.
- Pistän tulemaan, kiitos soitostanne, Pirjo kiitteli lopuksi.
- Kiitos ja kuulemiin, Nanna sanoi ja lopetti puhelun.

Muutama sekunti puhelun loppumisen jälkeen Nanna puhelin piipitti ja ruutuun tuli tieto kahdesta saapuneesta tekstiviestistä. Nanna avasi ensimmäisen viestin ja alkoi tavata sitä. Teksti jatkui vielä muutaman merkin verran toisessa viestissä.

Autotohtori Mirakle
Hinaamme, huollamme, korjaamme ja juomme olutta.
Olkoon autonne Mersu tai Rutinoff, niin kaikki kuntoon.
Veloitamme vain käytetystä ajasta, emme matkoista.
Soita tai laula 049–000123

- Ei voi olla totta? Nanna parahti luettuaan tekstiviestin useampaan kertaan.
- Mitä, eikö mikään hinausauto suostu tulemaan? Jeppe huhuili kiveltä.
- Se sama Miraklen Huru on hinausautoalalla, Nanna selitti miehelleen.
- Huh! Jeppe huokaisi ja tunsi tutut kylmät väreet selkärangassaan.

Jeppe ei voinut käsittää, että minkä hiton takia sen pulleron nimen mainitseminen sai aina kylmät väreet juoksemaan pitkin hänen selkärankaansa. Kaveri oli mitä ystävällisin olio maanpäällä, mutta täynnä yllätyksiä ja käyttäytyminen oli joten yliluonnollista. Toisaalta Jepellä ei ollut mitään sitä vastaan, että Huru tulisi jälleen paikalle heitä pelastamaan, olihan hän jo melkein perhetuttu parin käynnin perusteella.

- Soita sille Hurulle, että päästään täältä pois sinne kauppaan, Jeppe sanoi vaimolleen ja mietti samalla kaupan huurteisia oluita.
- Odota hetki, Nanna vastasi ja näppäili Hurun numeron kännykkään.
- Autotohtori Mirakle, kuului luurista tuttu ääni.
- Nanna täällä…, Nanna kerkesi aloittaa, kun Huru keskeytti hänet.
- Sano sille Jepelle, että päänsärky lähtee sillä millä se on tullutkin ja käske sen ottaa siitä kiven takaa kylmä olut, Huru tuumasi rauhallisesti ja hörötteli päälle kunnon naurut.
- Häh? Nanna hämmästeli, mutta kääntyi Jepen puoleen. – Huru käski sinun ottaa sieltä kiven takaa yhden kylmän oluen, päänsärky lähtee kuulemma sillä millä on tullutkin, Nanna huuteli miehelleen.
- Millä oluella? Jeppe hämmästeli, mutta kurkisti olkansa yli kiven taakse.

Jeppe oli pudota kiveltä, sillä sen takana oli korillinen Olvia vuorattuna lumivaippaan. Eikä siinä vielä kaikki, korin päällä oli iso termospullo ja pullonavaaja. Jeppe avasi uteliaisuuttaan termospullon ja totesi siinä olevan kuumaa mustaherukkamehua.

- Täällä on oluen lisäksi termospullollinen kuumaa mustaherukkamehua, Jeppe huusi Nannalle.
- Miten se voi olla mahdollista, Nanna sai sanottua paniikiltaan.
- Katsos pikkurouva, sitä kun tämä meikäläisen virma on sellainen Mirakle nimeltään, Huru selitteli luurissa.
- Ei tällaista voi sattua oikeasti, Nanna intti vastaan.
- Minä mitään näistä oikeasti tai leikisti jutuista tiedä, siellä ne juomat nyt kuitenkin ovat. Nauttikaa niistä, niin tulen auttamaan sen Nissanin kanssa, Huru selitteli rauhalliseen tyyliinsä.
- Sinulle on varmaan turha tätä osoitetta sanoa, Nanna huokaisi.
- Mitäpä sitä enää kiveen hakkaamaan, onhan se jo painettu useampaankin karttaan, Huru hörähti ja sulki puhelimen.
- Taitaa olla parasta ottaa sitä mustaherukkamehua, Nanna totesi alistuneena ja käveli Jepen viereen kiven luokse.

Tällä kertaa Nanna aikoi yrittää olla ajattelematta tuota mystistä paksukaista ja sen outoa paikalle saapumista. Nyt sen oli vain pakko tulla ihan normaalisti tietä pitkin. Lähistöllä ei ollut mitään minkä takaa Huru olisi voinut ilmestyä salaperäisesti. Koska nyt oltiin ulkona, täytyi sillä paksukaisella olla myös vaatetta päällä, Nanna hihitteli mielessään. Viime kerralla Nanna oli ollut vähällä mennä kertomaan kokemuksistaan jollekin ulkopuoliselle, mutta asiaa tarkemmin ajateltuaan hän päätti pitää asian omana tietonaan. Nyt hän päätti myös, että tuli se Huru vaikka lentävällä lautasella, niin hän ei puhu siitä yhdellekään ulkopuoliselle. Nanna kerkesi ryypiskellä kaksi kupillista mustaherukkamehua, kun etäältä alkoi kuulua omituista pörinää. Kuulosti ihan siltä, kun joku ajaisi viimeisillään olevalla moponromulla.

Nanna käänsi päänsä äänen suuntaan ja kohta mutkan takaa tuli esiin mahtavasti savuttava kolmipyöräinen mopo. Mopon päällä istui Miraklen Huru. Hurulla oli päällään räikeä t-paita ja jalassaan pelkät shortsit. Hurun tullessa lähemmäksi Nanna totesin hänen olevan kaikenlisäksi avojaloin. Huru ajoi kolmipyöräisen lavamoponsa heidän autonsa eteen ja nousi mopon päältä.

- Pitelee ilmoja, Huru totesi naurahtaen.
- Tuota, eikös mopolla ajaessa pitäisi olla kypärä päässä? Nanna uteli.
- Nojaa, ne ovat niitä maallisia murheita mokomatkin hiostavat kypärät, Huru hörähti ja tarjosi samalla kädessään olevaa puoliksi syötyä nakkia Nannalle.
- Ei kiitos, olen juuri ruokaillut, Nanna kieltäytyi kohteliaasti.
- Imeskelikö pikkurouva sitä teidän jääkaapin valoa? Huru kysyi ja nauraa hörötteli päälle vatsa hytkyen.
- Niin no, eihän siellä jääkaapissa mitään ruokaa ollut, Nanna myönsi nolona.
- Ei se mitään, minä otin vähän purtavaa mukaan, Huru totesi ja nosti moponsa lavalta ison puuarkun.

Nanna ja Jeppe katselivat ihmeissään, kun Huru kaiveli arkusta höyryävän ateriakokonaisuuden. Jeppe sai eteensä tarjottimen jolla oli t-luupihvi lohkoperunoilla. Nannalle Huru ojensi tarjottimen jolla oli paistettua puna-ahventa ja reilusti vihanneksia. Juomaksi löytyi viiniä ja kivennäisvettä.

- Ei tuo Sunnu mihinkään tuosta karkaa, Huru sanoi ja otti oman nakkeja täynnä olevan tarjottimen eteensä.
- Eipä kait, Jeppe totesi pihviään katsellen.
- Annatko oluen? Nakit tuppaavat juuttumaan kurkkuun ilman kostuketta, Huru pyyteli Jepeltä.
- Joo, totta kait, Jeppe sanoi ja ojensi Hurulle kaksi pulloa olutta.

Jeppe oli jo tottunut Hurun merkillisiin ruokailutapoihin ja kovaa oluen kulutukseen. Huru nimittäin saattoi tempaista nakkien syönnin ohessa tuollaiset 12 olutta aivan helposti. Jeppe otti myös itse lisää olutta, sillä olo oli tosiaankin parantunut sen ensimmäisen oluen jälkeen huomattavasti.

- Tuota, miksi me taas syödään? Nanna kyseli varovasti Hurulta.
- Pikkurouvalle tiedoksi, että tyhjällä vatsalla tulee tehtyä paljon herkemmin hätiköityjä johtopäätöksiä näiden korjaushommien suhteen. Siinä syy miksi ensin syödään ja sitten vasta korjataan, Huru sanoi suu täynnä nakkeja.
- Niin mutta miksi tarjoat meillekin? Nanna jatkoi penäämistään.
- Voi veikkoset. Osaako pikkurouva edes aavistaa, että miten ikävää on syödä yksin nakkeja kotona? Huru kysyi vakavalla naamalla.
- Niin, ei kait se ole kovin mukavaa, Nanna totesi ja katui koko kysymystään.
- Hyvässä seurassa ruokakin maistuu paljon paremmalta, Huru hörähti tuttuun tyyliinsä.
- Tämä tulee kamalan kalliiksi teille, Nanna tuumasi.
- Meille? Tarkoittaako pikkurouva nyt minua ja tuota mopoa vai minua ja minun isoa mahaani?
- Niin, sinulle piti sanomani, Nanna korjasi äkkiä erehdyksensä. Hän ei ollut muistanut, että Huru inhosi teitittelyä yli kaiken.

Tämän jälkeen ruokailu jatkui hiljaisuuden vallitessa. Ainut ääni oli Hurun aukomien olutpullojen sihahtelu. Jeppe lappoi niitä Hurulle tasaiseen tahtiin oman syömisensä lomassa. Ruokailu jatkui noin vartin verran ja viimein kaikki olivat syöneet.

- Mitähän nuo pensaat tuumivat jos käyn siellä hieman töräyttämässä pieruja? Huru Kysäisi yllättäen.
- Öh tuota, eivät kait mitään, Jeppe nikotteli.
- No hyvä, palaan kohta, Huru totesi ja katosi pian pensaiden taakse.

Jeppe ja Nanna katselivat toisiaan ihmeissään. Äsken oli lähistöltä kuulunut lintujen laulua, mutta nyt kaikki linnutkin olivat vaienneet. Jopa liikenne oli hiljentynyt aivan totaalisesti. Pienen odottelun jälkeen pensaiden takaa kuului älyttömän kova pärähdys joka heilutti pensaita voimakkaasti. Pärähdystä seurannut paineaalto oli pudottaa Jepen kiveltä ja kaataa Hurun mopon. Kaiken lisäksi haju oli sitä luokkaa, kun lietelantasäiliö olisi tyhjennetty nenän eteen. Onneksi tuulenvire sai hajun haihtumaan aika nopeasti ja Nannakin saattoi taas hengittää normaalisti nenän kautta.

- Ei kait minun pieni paukuttelu mitenkään häirinnyt teitä? Huru tiedusteli palattuaan pensaikosta.
- Ei ollenkaan, Nanna valehteli päin naamaa.
- Pikkurouva voisi lopettaa tuon valehtelemisen heti alkuunsa, se on nimittäin aika rumaa aikuiselta ihmiseltä, Huru totesi vatsaansa raapien.
- Anteeksi, Nanna sanoi naama punaisena.
- Sitten siihen hinaushommaan, Huru sanoi ja käveli moponsa luokse.
- Tuota, saako sitä mopolla ajaa jos on ottanut muutaman oluen? Nanna mutisi naama vielä punaisena.
- Pikkurouva hätäilee aivan suotta, se tuo äskeinen paukutteleminen puhdisti veretkin alkoholista, Huru naurahti.
- Entä nämä ruokailuvälineet? Jeppe tiedusteli.
- Pakkaa siihen puuarkkuun ja nosta mopon lavalle, Huru neuvoi Jeppeä.

Tämän sanottuaan Huru otti mopon lavalta köyden ja kävi sitomassa sen Sunnyn hinaussilmukkaan. Koska Jeppe ei saanut painavaa arkkua edes hievahtamaan, kävi Huru nostamassa sen moponsa lavalle.

- Hypätkää autoon, niin hinaan teidät sinne kaupan parkkipaikalle, Huru tuumasi.
- Entäs tämän auton korjaaminen? Nanna uteli.
- Pikkurouva on aina niin hätäinen. Korjaan sen sillä välin, kun te olette kaupassa ostoksilla, Huru selitti ja polkaisi moponsa käyntiin.
- Jaksaako se..., Jeppe yritti udella, kun mopo ja Nissan alkoivat jo liikkua.

Jeppe ja Nanna ryntäsivät kiireellä autoonsa. Nanna istui kuljettajan paikalla ja katseli ihmeissään Nissanin nopeusmittaria, se näytti viittäkymmentä. Nanna ei voinut käsittää, että miten tuollainen vanha mopo jaksoi kisko heidän autoaan, kuin tyhjää vaan. Siinä samalla Nanna päätti pitää huolen, että kaupasta ostettiin olutta myös häntä varten. Tämän kokemuksen jälkeen pieni kooma olisi todella paikallaan. Matka ostarille sujui todella rivakasti. Huru ajoi ostoskeskuksen parkkipaikan reunaan ja sammutti moponsa.

- Nuoripari on hyvä ja lähtee kaupoille, laittelen sillä välin tämän Sunnun kuntoon, Huru selitti rauhalliseen tyyliinsä.
- Toivottavasti siitä tulee vielä jotain, Nanna sanoi hieman epäillen.
- Jos tästä ei saa enää autoa, niin teen siitä vaikka silitysraudan, Huru hörähti.

Nanna ei voinut uskoa korviaan, Että heidän autosta olisi tehty silitysrauta, ei voi olla totta? Heidän lähtiessä kohti kauppaa, paikalle ajoi naapuri Mersullaan.

- Katos naapurit, te olette näköjään siirtyneet mopovetoiseen kulkemiseen, naapuri räkätti vahingoniloisena autonsa vierellä.
- Auto vähän piiputti, Nanna sanoi pää painuksissa häveten mokomaakin autonromua.
- Minä voin heittää teidät kotiin tällä uudella Mersullani, naapuri jatkoi ylimielisenä.
- Kiitos, mutta ei tarvitse, Jeppe puuttui keskusteluun.

Nanna ja Jeppe poistuivat ripeästi kaupan suuntaan. Heillä ei ollut mitään halua jäädä keskustelemaan ylimielisen naapurinsa kanssa autoista. Onneksi naapuri ei tullut heidän kanssaan samaan kauppaan. Kaupassa Nanna ja Jeppe tekivät ostokset kaikessa rauhassa, sillä he olivat varmoja, ettei Huru saa autoa kuntoon mitenkään sillä välin. Olihan nyt auton korjaaminen aivan toista mitä jonkun tietokoneen tai television korjaaminen. Lisäksi Hurulla ei näyttänyt olevan minkäänlaisia työkaluja mukana mopossa. Ostoksia tuli niin paljon, että heidän piti ottaa kaupasta oikein ostoskärryt. Jeppe työnsi melkein täysiä ostoskärryjä parkkipaikalle päin etsien katseellaan heidän autoaan.

- Missä se auto oikein on? Jeppe hämmästeli parkkipaikan reunalla.
- En minä tiedä, ei se ainakaan täällä ole, Nanna hämmästeli samaa asiaa.
- Se perkeleen rosvo vei meidän auton, Jeppe kirosi tunteella.
- No tulittehan te vihdoin, kuului heidän takaa tutulla äänellä.
- Missä auto? Nanna tivasi kiukkuisena.
- Ei siitä enää mitään tullut. Tässä on se silitysrauta, Huru sanoi ja ojensi Nannalle silitysraudan.

Nanna otti tarjotun silitysraudan käteensä ja katsoi sen kylkeä. Siinä luki aivan selvästi Nissan Sunny 1.6 SLX. Nanna ei saanut sanaa suustaan huomattuaan tekstin. Ainut ajatus mikä hänen päässään oli, oli iskeä tuo silitysrauta Hurun päähän.

- Pikkurouva on kovin väkivaltaisin ajatuksin liikenteessä, Huru totesi rauhallisesti.
- Niin mutta, meidän Nissani! Nanna parahti.
- Jaa se Nissani, Huru tuumi päätään raapien.
- Niin se Sunny, Jeppe sanoi vuorostaan.
- Pelkäänpä, ettei teillä ole enää Sunnua, Huru sanoi ja painoi Nissanin logolla varustetun lippiksen rintaansa vasten.
- Niin, tässähän se, Nanna nyyhkytti puristaen silitysrautaa käsissään.
- Pikkurouva hötkyilee taas aivan suotta, Huru hörähti ja laittoi Nissanin lakin Nannan päähän.
- Mutta meidän auto, Nanna jatkoi nyyhkimistään.
- Siitä vanhasta ei oikein saanut mitään, koska sitä mallia ei ole valmistettu enää aikoihinkaan. Jouduin hieman soveltamaan osia ja auton mallimerkintä muuttui siinä samalla, Huru kertoili verkkaisesti.
- Häh? Jeppe hämmästeli.
- Mennään tuonne lähemmäksi, jotta ei tarvitse selittää niin paljon. Turha selittäminen saa suun kuivamaan ja sitä kautta tulee vaara nestehukalle, Huru sanoi ja lähti kävelemään kohti parkkipaikan reunaa.

Jeppe ja Nanna seurasivat Hurua ihmeissään. He molemmat yrittivät katsella tarkkaan kaikkia autoja, jos vaikka joku olisi muistuttanut edes etäisesti heidän vanhaa Nissania. Viimein Huru pysähtyi yhden uutuuttaan kiiltelevän Maximan viereen.

- Missä se meidän auto on? Nanna tivasi jo todella kiukkuisena.
- Ei ole tuollainen ressi hyväksi pikkurouvalle, se vaikuttaa jopa seksielämään, Huru virkkoi rauhallisesti.
- Minä haluan meidän auton! Nanna parkaisi.
- Pikkurouva on hyvä ja istuu kuljettajan paikalle, Huru hörähti ja viittasi viereiseen Maximaan.
- Tähänkö? Nanna nikotteli.
- Jep. Kuten sanoin, minun piti soveltaa hieman näitä osia.

Jeppe käveli Maximan etupuolelle ja totesi sen rekisterikilven olevan sama, kuin heidän vanhassa Sunnyssa. Rekisterikilpi oli vain muuttunut eurokilveksi. Jepen katsellessa suu auki auton kilpeä, Huru tuli hänen vierelleen ja laittoi Jepen kouraan jonkun paperin. Jeppe katsoi hämmästyneenä paperia ja totesi sen olevan heidän autonsa rekisteriotteen. Se näytti olevan kunnossa kaikin puolin. Rekisteriotteen mukaan Maxima oli otettu käyttöön tänään ja se oli varustettu kolmen litran kuutoskoneella.

- Miten tämä on mahdollista? Jeppe änkytti.
- Mirakle, se on meitin oma virma, Huru hörähti tuttuun tyyliinsä.

Samalla hetkellä naapuri tuli Mersunsa luokse. Naapuri pakkasi ostokset Mersun takakonttiin ja huusi sen jälkeen Jepelle ja Nannalle.

- Ei kannata lährätä niitä toisten omistamien autojen ikkunoita, omistajat eivät tykkää hyvää.
- Me katellaan vaan, Nanna sai änkytettyä vastaukseksi.
- Ellei kerran kyyti kelpaa, niin menkää bussilla, naapuri ilkkui ja istahti Mersuunsa.

Naapuri laittoi Mersunsa käyntiin ja painoi hieman kaasua, kun koneesta kuului jumalaton paukahdus ja se sammui siihen paikkaan. Naapuri yritti vielä startata konetta epätoivoisesti, mutta moottori ei reagoinut enää mitenkään. Pienen hetken päästä naapuri nousi ulos Mersustaan ja avasi konepellin.

- Perkele! Naapuri karjaisi isoon ääneen.
- Mikä tuli? Jeppe kysyi hämmästyneenä.
- Täältä puuttuu moottori kokonaan! Naapuri parkaisi hädissään.
- Mitä? Jeppe hämmästeli.
- Minulla ei ole moottoria Mersussa, naapuri parkui, kuin pikkulapsi ilman tikkaria.
- Mikähän ihme siihen tuli? Huru hämmästeli kulmiaan kurtistellen.
- Niin mikähän? Nanna uteli ja katsoi Hurua kysyvästi.
- Mitäs pikkurouva meinaa tuolla? Huru penäsi Nannalta.
- En oikeastaan mitään, maailma on kovin ihmeellinen paikka, Nanna korjasi äkkiä.
- Sanos muuta, välillä jopa ihastuttava paikka, Huru hörähti ja laittoi Nanna käteen paperilapun.

LASKU
Ruokatarjoilu ja juomat 100 euroa
Hinaaminen 50 euroa
Sunnun korjaaminen 100 euroa
Piereskeleminen puskassa -130 euroa
Silitysrauta vitsi -70 euroa
Naapurin Mersun moottorin hävittäminen -2 euroa
Sopimaton pukeutuminen -45 euroa
LOPPUSUMMA 3,0 euroa

- Tuota, saako tämän maksaa käteisellä, Nanna kysyi Hurulta.
- Oikeastaan ei, en nimittäin halua kuljettaa noin isoja rahasummia mukanani, Huru vastasi totisella naamalla.
- Isoja summia? Summahan on vain kolme euroa, Nanna parahti.
- Aivan, se on persaukiselle iso raha, Huru sanoi ja hyppäsi moponsa selkään.
- Entä pankkiin? Nanna huusi Hurun perään.
- Maksakaa sinne, Huru huudahti ja kiihdytti moponsa vauhtiin.
- Niin mutta se tilinumero, Nanna jäi huutelemaan Hurun perään.

Nanna katsoi miestään, joka pyöritteli päätään epäuskoisen näköisenä. Hurun hävittyä näkyvistä, Jeppe alkoi pakata ostoksia Maximan takakonttiin. Nanna seisoi vielä auton vierellä ja katseli kiukkuisen näköistä naapuria ihmeissään.

- Tasan ei käy onnen lahjat, Jeppe totesi saatuaan ostokset autoon.
- Niin, ei todellakaan, Nanna joutui myöntämään.