Ylikäävän perheessä vietettiin aivan tavallista lauantai-iltapäivää. Perheeseen kuului kolmikymppinen Nanna ja vuotta vanhempi Jeppe.

- Nannaa! Miksi tämä kone ei toimi? Jeppe huusi keittiössä puuhastelevalle vaimolleen.
- En tiedä, en ole koskenut siihen ainakaan viikkoon, Nanna huusi takaisin.
- Minun piti tehdä yksi duunijuttu ja kone herjaa jotain aivan ihmeellistä Jeppe manaili.
- Soita siihen atk-huoltoon jonka lappu tuli eilen postissa, Nanna opasti miestään.
- Ai tarkoitat sitä vanhaa kirjekuorta muistuttavaa ruskeata lappua? Jeppe uteli päätään raapien.

Vaikka molemmat olivat tekemisissä tietokoneiden kanssa lähes päivittäin, niin ongelman sattuessa menivät sormet suuhun ja tarvittiin aina joku ulkopuolinen avustamaan. Tietokoneen takuu oli mennyt umpeen ja ilmainen puhelinpalvelu oli muuttunut maksulliseksi. Lisäksi Jepen veljenpoika oli jossain reissussa, eikä päässyt katsomaan konetta. Jeppe etsi ryppyisen paperilapun jossa oli liikkuvan atk-huollon mainos. Lappuun oli kirjoitettu käsin mainosteksti:

Mirakle-ATK-Huolto
Tulemme kotiinne ja korjaamme kaiken.
Veloitus vain paikallaoloajasta.
Ellemme saa kuntoon, emme veloita mitään.
Soita tai laula 049–000123

- Löysitkös sinä sen huollon lapun? Nanna uteli mieheltään.
- Joo, mutta tämä on kyllä sanalla sanoen outo mainos, Jeppe purnasi vaimolleen.
- Mistä muualta luulet saavasi korjaajan tähän aikaan viikonlopusta? Nanna kysyi.
- No minä soitan, vaikka niillä on varmasti sauna tai jotain muuta estettä, Jeppe kritisoi.

Jeppe otti kuitenkin kännykän käteensä ja näppäili siihen Miraklen numeron. Hyvä, että puhelin kerkesi edes hälyttää toisessa päässä, kun siihen vastasi miehen ääni.

- Mirakle, ite pääihme puhelimessa.
- Jeppe Ylikääpä tässä terve, oliko tämä atk-huollossa?
- Jos ihmeitä tarvit, niin oikea osoite, luurista kuului.
- Niin no, meidän tietokone ilmoittelee jotain ihan merkillistä, Jeppe selitti.
- Korjataan pois, niin ei ilmoittele enää sen jälkeen, pääihme sanoi.
- Milloin voisitte tulla? Jeppe tiedusteli ja varautui vähintään parin päivän odottamiseen.
- Tulemme heti, kiitos soitosta!

Sen jälkeen linja mykistyi täysin, edes sitä normaalia tuuttaamista ei kuulunut. Jeppe katkaisi puhelun ja kokeili soittaa uudelleen. Tällä kertaa puhelin ilmoitti, että tarkistakaan numerovalintanne.

- Soititko jo sinne? Nanna huuteli miehelleen.
- Soitin, mutta puhelu meni poikki ennen kuin kerkesin antaa osoitteen, Jeppe harmitteli.
- Soita uudelleen.
- Se ei vastaa enää, niillä taisi loppua puhelimesta akku, Jeppe aprikoi ääneen.
- Kokeilet myöhemmin uudelleen, Nanna sanoi.
- Niin kait sitten.

Jeppe yritti sammuttaa tietokonetta, mutta se ei suostunut enää edes sammumaan. Lopulta hän keksi ottaa töpselin pois seinästä ja kone hiljeni. Harmistuneena hän käveli työhuoneesta olohuoneen puolelle ja avasi television. Vähän aikaa televisiota katseltuaan hän alkoi kuulla jotain ihmeellistä koputusta jostain läheltä. Koputus kuitenkin vaimeni pian ja Jeppe syventyi menossa olevaan ohjelmaan. Koputus alkoi taas kohta ja jatkui jonkun aikaa. Ohjelma päättyi ja tilalle tuli mainokset. Mainosten alkaessa television kuva pimeni, ainoastaan ääni jäi. Jeppe nousi harmissaan sohvalta ja käveli television luokse.

- Nyt meni televisiokin, Jeppe manasi ja kopautti vanhaa palvelijaa nyrkillä kylkeen.
- Taasko se reistaa? Nanna huusi keittiön puolelta.
- Joo, jo kolmas kerta tällä viikolla. Pitäisi varmaan ostaa uusi.
- Päivää, täälläkö se viallinen tietokone on? Kysyi miehen ääni aivan Jepen takana.

Jeppe pyörähti nopeasti ympäri ja totesi katsovansa tukevahkoa kaljupäistä miestä. joka oli t-paidassa ja shortseissa, vaikka ulkona oli mittarin mukaan reilusti pakkasta.

- Joo meillähän se tietokone. Kukas te olette? Jeppe uteli mieheltä.
- Olen Miraklen pääihme, eli Huruksi sanovat tuttujen kesken.
- Huruksi?
- Joo, eihän näitä hommia kukaan selväpäinen tee, heh heh, Huru naureskeli.
- Niin, aivan. Miten muuten pääsitte sisälle? Jeppe kysyi.
- Tulin tuosta parvekkeen ovesta omilla konsteilla, kun kukaan ei viitsinyt avata, vaikka kuinka koputtelin.
- Ai tekö sitä siellä koputtelittekin? Jeppe mutisi miettiessään tämän oudon tyypin pukeutumista.
- Yksin minä tulin, ei tarvi teititellä. Onko muuten mitään purtavaa? Alkoi nimittäin hiukoa tuolla parvekkeella seisominen.

Jeppe ei kerinnyt edes vastata tämän oudon kulkijan kysymykseen, kun tämä jo lyllersi keittiöön Nannan luokse.

- Päivää kaunis rouva, tuolla rungolla sitä ruokkii jo isommankin lapsikatraan, Huru sanoi ja aukaisi jääkaapin oven.
- Päivää vaan, Nanna sanoi ja tuijotti myös ihmeissään heidän jääkaapilla olevaa kaljupäistä miestä.
- Olette käyneet juuri kaupassa, se on positiivista, Huru totesi tutkiessaan jääkaapin sisältöä.

Jeppe oli tullut myös tällä välin keittiön puolelle ja seisoi myös katselemassa Hurun puuhastelua. Kumpikaan ei oikein osannut sanoa mitään, kun Huru pisteli poskeen paketillisen kuorettomia nakkeja ja rutisti perään tuubillisen tulista sinappia. Tämän jälkeen Huru röyhtäisi äänekkäästi ja käveli Nannan viereen.

- Rouva lähtenyt vähissä vaatteissa tänne keittiöön, Huru totesi ja avasi roskiksen oven.
- Kuin niin? Nanna hämmästeli.
- Pikkupöksyt ovat jääneet pois jalasta, Huru naurahti ja heitti nakkipaketin muovit ja tyhjiin puristetun sinappituubin roskiin.
- No kun ei niitä täällä kotona…, Nanna mutisi vaivautuneena.
- Tuota, miten sinä sieltä parvekkeelta pääsit sisälle? Jeppe kysyi hieman arastellen.
- Kuten meitin virman nimikin sen sanoo, niin se on Mirakle, Huru naurahti ja kaivoi jääkaapin alaosasta pullon olutta.
- Mennäänkö katsomaan sitä tietokonetta? Jeppe kysyi ja viittoili työhuoneeseen päin.
- Älä hätäile, kyllä se teidän Kompakki siellä jaksaa odotella yksinkin, Huru totesi hörppiessään olutta suoraan pullosta.

Jeppe ei voinut uskoa korviaan. Äijä tuntui tietävän heidän koneen merkinkin, tosin lausui jostain syystä kaikki nimet jotenkin oudosti. Lisäksi tuo äijä näytti tyhjentävän heidän jääkaapin. Myös Nanna katseli miestä ja suunnitteli menevänsä heti tämän poistuttua keittiöstä laittamaan pikkupöksyt collegehousujen alle. Saatuaan olutpullon tyhjäksi, Huru röyhtäisi taas ja laittoi pullon siivousvälinekaapissa olevaan koriin.

- Mennäänpä katsomaan sitä tietokonetta. Eikä pikkurouvan tarvitse minun takia niitä pikkupöksyjä jalkaan laittaa, olen minä nähnyt rumemmankin näköisiä tyttölapsia ilman housuja, Huru sanoi ja lähti kohti työhuonetta.

Jeppe kiiruhti perässä ja Nanna jäi keittiöön sekavin tuntein. Miten niin ilman housuja, eihän hän alasti ollut? Nannaa alkoi vaivata tämän oudon vieraan saapuminen niin paljon, että hän meni tarkastamaan parvekkeen oven. Ovi oli kiinni, kuten pitikin. Nanna raotti verhoa ja katsoin heidän maatasolla olevaa parveketta hämmästyneenä. Parvekkeella oleva uusi lumi oli aivan koskematon. Koko parvekkeella ei ollut yhtään kengän jälkeä. Siinä samassa Nanna tajusi, että tuo outo kulkija oli ollut keittiössä paljain jaloin, kuin tulossa joltain hiekkarannalta. Jeppe meni aivan Hurun kannoilla heidän työhuoneeseensa ja huomasi tietokonepöydän vierellä oudon isohkon salkun. Huru meni salkulle ja nosti jonkun tikittävän laitteen pöydälle näppäimistön viereen.

- Mi..., mitäs tuolla teet? Jeppe änkytti.
- Tilasin hieman syötävää ja laitoin munakellon hälyttämään kun se saapuu. Sitä ei aina työn touhussa ollessaan kuule ovikellon soittoa, Huru selitti penkoessaan laukkuaan.
- Syötävää, ovikello? Jeppe hämmästeli.

Samalla munakello pirahti ja ovikello rämähti. Nanna kuului huutavan avaavansa oven jotta he saavat touhuta rauhassa koneen kimpussa.

- Täällä on joku pizzalähetti kolmen pizzan kanssa, Nanna huusi eteisestä.
- Täh? Jeppe hämmästeli ja vilkaisi munakelloa.
- Tilasin myös teille, kun ajattelin teillä olevan nälkä, Huru sanoi ja tunki munakellon takaisin laukkuun.
- Nämä ovat kuulemma jo maksettu, Nanna huuteli vielä eteisestä.
- Vie ne keittiöön, me tulemme aivan kohta, Huru huusi takaisin ja laittoi tietokoneen töpselin seinään.

Jeppe katseli vieressä ihmeissään Hurun puuhastelua. Huru käynnisti koneen normaalisti ja ruiskutteli samalla jotain ainetta suihkepullosta.

- Auttaako tuo? Jeppe kuiskasi Hurulle.
- Auttaa kyllä aika monessa tapauksessa. Nuo tietokoneet eivät tiedä, että tässä on vain pelkkää vettä, Huru naurahti ja jatkoi suihkuttelemista.
- Eikö kosteus ole pahasta koneille? Jeppe jatkoi penäämistään.
- Hys, ei niille kaikkea pidä mennä kertomaan, Huru hyssytteli.

Jeppe putosi entistä enemmän kelkasta. Hän ei ymmärtänyt enää yhtään mitään tämän oudon miehen puuhastelusta. Koko tämä tietokonekorjausjuttu tuntui huonolta sketsiohjelmalta. Huru puuhasteli kuitenkin niin varmoin ottein koneen kimpussa, ettei Jeppe katsonut tarpeelliseksi vielä puuttua siihen. Jepellä alkoi olla jo turkasen kova nälkä, sillä herkullinen pizzan tuoksu leijaili jo työhuoneeseen asti. Äänistä päätellen Nanna oli jo pizzan kimpussa.

- Syötkö sinä rakas jo sitä pizzaa? Jeppe huusi vaimolleen.
- Tuli niin kova nälkä, että oli pakko aloittaa, Nanna vastasi.
- Kunhan et vaan pistele poskeen sitä nakkipizzaa, Huru huusi Nannalle.
- En todellakaan, täällä oli minun suosikki kasvispizza ja syön sitä, Nanna vastasi.

Jeppe katseli vatsa muristen, kun Huru otti tietokoneen kotelon auki sen käydessä. Näytössä oli jostain syystä jonkun ötökän kuva. Ötökkä heilutteli ruudulla omituisen näköisiä tuntosarvia. Huru puhisi naama aivan kiinni koneessa jonkun aikaa. Lopulta hän kurottautui ottamaan jotain laukustaan. Tämän jälkeen Huru työnsi kätensä koneen sisälle ja kohta kuului pieni rusahdus. Jeppe vilkaisi sivusilmällä näyttöä ja totesi sen olevan nyt aivan musta.

- Painahan nyt sitä virtanappia, Huru sanoi Jepelle.

Jeppe painoi koneen virtanappia ja kone käynnisti itsensä uudelleen. Jeppe seurasi silmä kovana käynnistymisen edistymistä ja totesi sen menevän aivan kuten piti. Kone käynnistyi suoraan Windowsiin ja kaikki tuntui olevan kuin ennen vikaa.

- Kokeilehan nyt sitä tekstinkäsittelyohjelmaa, Huru kehotti.

Jeppe käynnisti tekstinkäsittelyohjelman ja kaikki toimi moitteetta. Samoin hän käynnisti nettiselaimen ja kone meni nettiin aivan normaalisti. Tietokone tuntui olevan aivan kunnossa.

- Hitto, tämähän toimii taas, Jeppe riemuitsi.
- Ihmeiden aika ei ole ohi, Huru hymähti laittaessaan tietokoneen koteloa kiinni.
- Mikä sitä vaivasi? Jeppe uteli.
- Oli päässyt pikku puki koneeseen, Huru totesi.
- Millainen?
- Aivan tällainen pieni, Huru vastasi ja näytti pinseteissä olevaa rumannäköistä ötökkää.
- Huh! Jeppe sanoi katsottuaan liiskaantunutta ötökkää.

Jeppe totesi ötökän olevan sama joka oli vähän aikaisemmin heilutellut tuntosarviaan tietokoneen näytöllä. Vaikka hänen tietämyksensä tietokoneista oli aika vähäistä, niin hän ei ollut koskaan kuullut minkään ötökän näkyneen koneen näytössä.

- Ja sitten sinne pizzalle, Huru sanoi ja pakkasi tarvikkeensa laukkuun.
- Joo, sinne, Jeppe mutisi ja kiirehti taas tämän oudon kulkijan perään.
- Hyvää, Nanna sanoi huomattuaan tulijat.
- En yleensä syö huonoa ruokaa, Huru sanoi ja taputteli isoa vatsaansa.

Huru otti toisen jäljellä olevista pizzoista ja ojensi sen Jepelle. Itse hän otti toisen ja rullasi sen kaikkine nakkitäytteine isoksi rullaksi. Rullan toisen pään hän tunki isoon suuhunsa ja alkoi pureskella sitä silmät kiinni. Nanna ja Jeppe katselivat ihmeissään moista ruokailua. Huru ei malttanut edes istua, vaan pisteli pizzaa seisaaltaan pöydän vierellä. Muutamassa minuutissa koko pizza oli hävinnyt Hurun pohjattomalta vaikuttavaan kitaan.

- Hyvää oli, Huru totesi ja otti jääkaapista toisen oluen.
- Otatko lisää? Jeppe kysyi ja ojensi omaa koskematonta pizzaa Hurua kohti.
- Ei kiitos, se on tehty sinun maun mukaan, Huru sanoi ja narautti pullonkorkin auki hampaillaan.

Huru joi pullon tyhjäksi yhdellä hörpyllä ja kävi sen jälkeen laittamassa pullon koriin. Röyhtäistyään pari kertaa Huru palasi keittiön pöydän viereen ja laittoi siihen paperilapun. Lappuun oli kirjoitettu aikamoisilla harakanvarpailla:

LASKU
Tietokoneen henkiin saattaminen 100 euroa
Juodut oluet -4 euroa
Syöty nakkipaketti -2,5 euroa
Syöty sinappituubi -2,5 euroa
Pikkuhousuvitsi talon emännälle -20 euroa
Epämääräinen sisääntulo -20 euroa
Sopimaton pukeutuminen -45 euroa
LOPPUSUMMA 6,0 euroa

Jeppe ja Nanna katselivat molemmat ihmeissään moista laskua. Kumpikaan heistä ei ollut nähnyt sitä, että missä välissä Huru oli sen ehtinyt kirjoittaa. Lisäksi viivan alle jäänyt summa oli oikeastaan aivan naurettavan pieni.

- Tuota, onkohan tässä laskussa jotain vikaa? Nanna ihmetteli ääneen.
- Tuliko minulla joku virhe kiireessä? Huru kysyi ja vilkaisi lappua. – Kyllä se on aivan oikein. Voitte myös maksaa sen tilille, tässä tilinumero.

Jeppe ja Nanna katselivat mykkinä, kun Huru laittoi toisen lapun keittiön pöydälle ja nappasi pöydän viereen laskemansa työkalusalkun käteensä. Saman tien Huru pyörähti ympäri ja käveli ulos parvekkeen ovesta. Nanna kiirehti perässä ovelle ja totesi lumen olevan parvekkeella yhä koskematon.