etusivulle
sekalaisiin tarinoihin
tekstipohjaiselle sivulle

12.09.2004

Alennusmyynti


Kesä alkoi olla jo lopuillaan ja ilmat viilenivät päivä päivältä. Ylikäävän Jeppe ja Nanna olivat ajaneet hienon Nissan Maximansa kauppakeskuksen katolla olevalle parkkipaikalle ja olivat menneet kuolaamaan tavaroita kauppoihin. Homma meni lähinnä kuolaamiseksi, koska asuntolainan erä oli vienyt tililtä lähes kaikki rahat. Olihan siellä vielä rahaa, melkein sata euroa, mutta sillä piti pärjätä vielä lähes kaksi viikkoa.

- Paska, minä en jaksa enää tätä kituuttamista, Jeppe kirosi katsellessaan uutta tietokonepeliä kaupan hyllyllä.
- Ai jaa, minunko tässä pitäisi sitten jaksaa meidän molempien edestä? Nanna puuskahti miehelleen.
- Tuo peli, pärjättäisiinkö me ne melkein kaksi viikkoa viidelläkymmenellä eurolla, syödään vaikka hernekeittoa, Jeppe mutisi peliä kuolatessaan.
- Jeppe! Nanna kivahti ja katsoi miestään silmiin.
- Plääh, Jeppe sanoi ja näytti kieltä Nannalle.

Samalla hetkellä heidän vierelleen tuli isä poikansa kanssa ja he ottivat hyllystä kolme uusinta tietokonepeliä. Poika näytti vaan isälle, että mitä hän haluaa ja isä nosteli pelejä sitä mukaan koriin. Jeppe katseli lumoutuneena näitä ja vasta heidän poistuttuaan huomasi kuolanneensa puserolleen.

- Sika! Nanna sihahti miehelleen.
- Hys! Voitaisiinko me seurata noita ja kolkata ne jossain sopivassa paikassa? Jeppe sipisi Nannalle.
- Että mitä?
- Nuo pelit, ajattele nyt tuollaista pientä räkänokkaa noiden uusien pelien kimpussa. Siis tarkoitan, että miten väärin sellainen on, Jeppe selitti.
- Vai väärin? Entä minun uudet stringit ja ne rintsikat mitä katseltiin puolisen tuntia aikaisemmin? Nanna penäsi mieheltään.
- Ääh, onhan sinulla vaatteita, Jeppe tuhahti.
- Viimeiset puhtaat ovat päällä ja pesupulveri on lopussa. Miten herra Ylikääpä meinaa saada niitä likaisia pestyä ilman pulveria?
- Niin no, Jeppe mutisi.
- Aivan.
- Käytä käsiä ja saippuaa, Jeppe sanoi keksittyään loistavan idean.
- Ai sitä samaa, mikä loppui tänään aamulla? Nanna piikitteli.
- Jaa, loppui vai?
- Joku pälli pesi sillä hikiset sukkansa, Nanna ärähti.
- Merkkisukat pitää pestä joka päivä käsin, Jeppe puolusteli tekoaan.

Tämän jälkeen Ylikäävän perheen jäsenet vaipuivat hiljaisuuteen. Kummallakaan ei oikein huvittanut jutella mistään ostamista tai kuluttamista koskevista asioista. Molemmilla oli kaikenlisäksi vielä aivan tajuttoman kova nälkä. Kotona odotti pussillinen makaronia ja kolme nakkia, joilla piti pärjätä kaksi päivää tämän nykyisen taloustilanteen mukaan. Harmistuneena tällaiseen puutteeseen Nanna käveli kaupan kirjaosastolle ja siellä olevan esittelijän luokse.

- Päivää! Kirjaesittelijä sanoi.
- Päivää vaan, Nanna mutisi ja katsoi nokkaansa nyrpistäen noin satakiloista pyylevää naista.
- Meillä olisi tänään tarjouksessa yksi teos, Nainen jatkoi leppoisaan tyyliin.
- Niin?
- Ainoastaan yhden euron ja saat siitä apua kahdeksi viikoksi, Nainen kertoili samalla, kun järjesteli jotain keittokirjoja.
- Jaa kaalisoppaa vai? Nanna murahti tympääntyneenä ja vatsa kurnien.
- Vaikka pippuripihviä, jos vain siltä tuntuu, esittelijä naurahti.
- Euronko?
- Jep.
- Saisinko nähdä sen teoksen ensin? Nanna uteli pienoisen kiinnostuksen vallassa.
- Tässä, nainen sanoi ja ojensi Nannalle käytetyn kirjekuoren.
- Häh? Nanna hämmästeli katsellessaan kirjekuoressa olevaa kaupan osoitetta.
- Tieto on yleensä sisäpuolella, esittelijä huomautti.

Nanna raotti kirjekuorta ja vilkaisi sen sisäpuolelle. Siellä ei ollut yhtään mitään sisällä. Tarkemmin katsottuaan hän huomasi kirjekuoren sisäpintaan kirjoitetun tekstiä jotenkin tutunnäköisillä harakanvarpailla. Nanna ei voinut uskoa näkemäänsä, sillä Hurun viime tapaamisesta oli aikaa jo todella paljon. Hän oli Jepen kanssa luullut jo, ettei Hurusta kuuluisi enää mitään. Nanna katsoi kirjaesittelijää tarkemmin, mutta ei se ainakaan ollut itse Huru.

- Tämä tämä tämä, Nanna soperteli esittelijälle.
- Yksi euro kiitos, esittelijä sanoi ja ojensi kättään.
- Euro tuollaisesta yhdestä kirjekuoresta, Jeppe kivahti Nannan takana.
- Kaikki on suhteellista. Toisinaan isolta tuntuva uhraus tuo tullessaan vielä isompia asioita, kirjaesittelijä kertoili rauhallisesti.
- Mitähän tuokin taas tarkoitti? Jeppe tuhahti ja katseli kiukkuisena, kun Nanna antoi esittelijän käteen sen yhden euron.
- Missä ne suuret asiat ovat? Nanna tivasi esittelijältä.
- Kannattaa avata se kirjekuori ja lukea siellä olevan lapun teksti, esittelijä naurahti.
- Vai lapun, Nanna tuhahti ja raotti kirjekuorta.

Nannan suureksi hämmästykseksi kirjekuoressa oli tosiaankin valkoinen paperilappu sisällä. Nanna otti lapun pois kirjekuoresta ja kurkisti kuoreen sisälle, etsien katseellaan sen sisäpinnassa olevaa tekstiä. Jostain käsittämättömästä syystä kirjeen sisäpuolella ei ollut enää mitään tekstiä. Nanna ojensi tyhjän kirjekuoren Jepelle ja alkoi tavata kädessään olevaa paperilappua.

Mirakle-Alennusmyynti
Olemme halpoja tai vielä halvempia.
Myymme vaikka susia ilman sekuntaa.
Syötämme ja juotamme,
loput voitte tehdä kotona kaksin.
Soita tai laula 049–000123
PS. Katso takanasi pikkurouva.

- Huru! Nanna rääkäisi kääntäessään katseensa taakseen.
- Hui, kun säikähdin, Huru hörähti ja nosteli kuluneita shortsejaan.
- Sinä olet siis täällä, Nanna nikotteli vielä ihmeissään.
- Juu kato, olin tuossa laittelemassa ruokaa ja sen takia tämä tuleminen hieman viivästyi, Huru selitti ja heilutteli kädessään olevaa puoliksi syötyä nakkia.
- Niin, olisihan tässä jo vähän nälkä, Jeppe myönsi.
- Otatko? Huru kysyi ja ojensi nakin jämää Jeppeä kohti.
- Tuota, ei kiitos, Jeppe sanoi vaikka vatsa ilmoitti aivan muuta.
- Mennään saman tien, ennen kuin ruoka pääsee jäähtymään, Huru sanoi ja viittoili Ylikääpiä seuraamaan.

Nanna ja Jeppe vilkaisivat toisiaan ja lähtivät kuin hypnoosissa seuraamaan tätä avojaloin kulkevaa tukevaa hyväntekijää. Nanna katseli Hurun perässä tämän vaatetusta ja mietti mielessään, että miksei hän ollut hankkinut itselleen jotain parempaa vaatetusta. Jepen ajatuksen puolestaan liittyivät Hurun kädessä olevaan nakkiin ja niihin kaupan hyllyllä oleviin tietokonepeleihin, varsinkin siihen yhteen räiskintäpeliin.

- Herrasväki on hyvä ja astuu matalaan majaani, Huru ilmoitti erään sovituskopin verhon edessä.
- Tuonneko? Jeppe hämmästeli.
- Eihän me kaikki edes sovita sinne, Nanna ihmetteli.
- Hö hö höö, minä poika se olen laittanut laivankin pulloon, Huru hörötteli.
- Mikä ihme tuo on, onhan niitä pullolaivoja vähän joka kaupassa, Jeppe puuskahti vatsa kurnien.
- On niin, mutta harvemmalla on toimivaa ydinsukellusvenettä minibaarin vodkapullossa, Huru naurahti ja raapi shortsien päällä roikkuvaa osittain paljaana olevaa vatsaansa.

Nannaa inhotti katsella tuota epäsiistiä paksukaista, joka oli aina puettu johonkin liian pieneen t-paitaan. Vatsa jäi joka kerta roikkumaan ällöttävästi paljaana, paidan peittäessä vain napaan asti. Ellei Huru olisi ollut Huru, niin mokomakin jätesäkki olisi saanut olla aivan yksinään. Hän oli luullut edellisten tapaamisten olleen vain jotain unta, mutta taas tuo tyyppi oli heidän elämässään. Unta vastaan tosin puhui vielä se heidän Nissan Maxima, jonka Huru oli taikonut vanhan Sunnyn tilalle. Ennen sovituskoppiin astumista Nanna vilkaisi viereisessä tangossa olevia stringejä ja huokaisi mielessään niiden kovin kallista hintaa. Jeppe käveli Nanna perässä sisälle sovituskoppiin ja mietti samalla mehevää pippuripihviä ja sitä tietokonepeliä.

- Ei voi olla totta? Nanna henkäisi sovituskopissa.
- Täh? Jeppe sai mutistua.
- Vähän kiireellä kun näitä taas laittelin, niin en saanut millään kaikkea täydelliseksi, Huru valitteli.
- Täydelliseksi? Nanna nikotteli.
- Mi-mi-mitä täältä puuttuu? Jeppe änkytti.
- Napolilainen jousikvartetti, eivät kerinneet toisen keikan takia tulemaan.
- Ööö, Jeppe nikotteli.
- Niin, arvasinhan minä, että sitä tämä olisi kaivannut, Huru myönsi.
- Eeee, Nanna sanoi ja osoitteli eteensä.
- Aivan, eihän nyt neljä haitarinsoittajaa ja kansantanhuryhmä mitenkään voi korvata napolilaista jousikvartettia, Huru myönsi.
- Mi-miten? Jeppe nikotteli.
- Hys! Älkää nyt noille sanoko, ettei niiden musiikki ja esitys kelpaa, Husu hyssytteli.
- Emmehän me, Nanna mumisi katsellessaan isoa salia, jonka piti kaiken järjen mukaan olla kaupan pieni sovituskoppi. Salissa oli tosiaan pitkä pöytä täynnä ruokaa, kolme tarjoilijaa, neljä haitarinsoittajaa ja kansantanhuryhmä.
- Eiköhän aleta ruokailemaan? Se vanha sanontakin kuuluu, että hyvä ruoka ja paremmat pierut, Huru ilmoitti ja viittoili pöytää kohti.

Tämän jälkeen tarjoilijat tulivat ja ohjasivat jokaisen omalle paikalleen pöytään ja toivat heti perään alkuruuaksi keittoa. Tosin Hurun lautasella näytti olevan pino nakkeja. Nanna nipisti itseään kaksi kertaa eri paikasta, ennen kuin hän tarttui lusikkaan ja maisteli keittoa. Keitti vaikutti oikein loistavalta ja hän alkoi syödä sitä kiireesti. Jeppe ei turhia miettinyt, vaan lapioi keittoa mahdollisimman nopeasti.

- Minä niin pidän noista alennetuista hinnoista, Huru ilmoitti.
- Löysitkö mitään ostettavaa? Nanna uteli.
- Eikö pikkurouva huomaa mitään? Huru naurahti.
- Niin no, en oikeastaan, Nanna myönsi.
- Ostin uuden t-paidan, katso, Huru sanoi ja näytti päällään olevaa t-paitaa.
- Niin, Nanna vastasi ja mietti miksi taas noin pieni.
- Sovitaanko pikkurouvan kanssa, että minä en kysele miksi pikkurouva haluaa sellaiset mitättömät narut perskannikkojensa väliin, niin pikkurouva ei puutu minun paidan kokoon?
- Narut? Nanna ihmetteli.
- No ne ringit sieltä tangosta, Huru hörähti.
- Niin ne, Nanna mutisi ja punastui korvia myöten.

Samalla hetkellä Nanna ja Jeppe saivat lautasensa tyhjiksi. Melkein välittömästi tarjoilijat palasivat kahden lautasen kanssa. Jeppe sai eteensä himoitsemansa pippuripihvin ja Nannalle tuotiin kanafilettä. Myös Huru sai eteensä uuden lautasen, siinä oli tuttuun tapaan kasa nakkeja ja yksi viipale tuorekurkkua. Sekä Jeppe, että Nanna tuijottivat tuota outoa näkyä ihmeissään. Kumpikaan ei tosin rohjennut kysyä, että mitä tuo kurkunviipale teki Hurun lautasella. Se ei vaan jotenkin kuulunut siihen.

- Hei hei, ei tarvi olla ollenkaan huolissaan tuosta kurkkuviipaleesta, se on vaan antamassa väriä tähän annokseen, Huru kertoili.
- Juu juu, emmehän me, Jeppe vakuutteli ja iski kiinni isoon pihviin.
- Syödäänpäs nyt rivakasti. Ette muuten uskokaan kuinka kalliita nämä kauppojen sovituskopit ovat, kun niitä vuokraa yksityistilaisuuksiin, Huru selitti syömisen lomassa.
- Niin ja ihmeen tilavia, Nanna mutisi.
- Näkisittepä tuon viereisen, siihen kuuluu lisäksi vielä poreallas ja sauna, Huru mumisi ja viittoili sivulleen.
- Mmmmm, Jeppe mutisi sanojen mennessä aivan tyystin ohi hänen korvien.

Pääruoan jälkeen tarjoilijat kiirehtivät tuomaan vielä pikarilliset jäätelöä jokaiselle, Jopa Huru otti jäätelöä, mikä vaikutti todelliselta ihmeeltä. Viimeisen lusikannuolaisun jälkeen pöytään laskeutui hiljaisuus. Huru keskittyi kaivelemaan hampaitaan, Nanna manaili mielessään liiallista syöntiä ja Jeppe mietti pelin ostamista. Jeppe laski mielessään, että tällä ruokailulla he voisivat pärjätä vielä huomisenkin, joten se peli saattaisi olla mahdollista ostaa. Nyt piti vaan enää saada Nannan mieli kääntymään.

- Eiköhän mennä, en viitsisi alkaa paukuttelemaan täällä sovituskopissa, nuo verhot tuppaavat heilumaan ikävästi piereskellessä, Huru ilmoitti ja viittoili sovituskopin verhojen suuntaan.
- Mennään vaan, Nanna sanoi ja vilkaisi vielä taustalla tanhuavaan kansantanssiryhmää.
- Joo, Jeppe mutisi noustessaan täyden vatsan kanssa.

Huru nousi pöydästä ja käveli verhon luokse. Hän odotti, että molemmat Ylikäävistä oli verhon luona ja raotti sitä vasta sen jälkeen. Nanna astui edellä oviaukosta ja totesi olevansa taas tutussa myymälässä. Jeppe tuli perässä ja teki aivan saman huomion. Huru tuli viimeisenä ja päästi verhon takaisin oviaukon eteen. Samalla hetkellä paikalle tuli joku nainen puseron kanssa.

- Onko tämä vapaa? Nainen kysyi Nannalta ja viittoili sovituskoppia kohti.
- Onhan se, Nanna myönsi.
- Kiitti, kaikki muut olivat nimittäin varattuja, nainen sanoi ja veti sovituskopin verhon syrjään.

Nanna kiirehti kurkkaamaan sisälle koppiin ja totesi tuijottavansa siellä olevaa tuolia ja peiliä. Elleivät Hurun tempaukset olisivat olleet hänelle jo tuttuja, niin hän olisi taatusti alkanut kirkua tai juossut pois koko kaupasta. Jeppeä ei sovituskoppi paljon kiinnostanut, hän mietti miten esittäisi Nannalle sen pelin ostamisen kaikista helpoiten.

- Eiköhän aleta ostoksille, Huru ilmoitti ja tempaisi tangosta Nannan himoitsevat stringit.
- Eh tuota, Nanna nikotteli.
- Pikkurouva kainostelee aivan turhaan tällaisia asioita. Laitankin saman tien näitä naruhököttimiä puolen tusinaa, niin ei tarvitse heti ostella uusia. Lisäksi otetaan tuosta näihin sopivat tisuleiden kannattimet, Huru hörähti ja otti käteensä nipun rintaliivejä.
- Varmaan kalliita, Jeppe mutisi harmissaan.
- Voi veikkoset, raha on niin vanha keksintö, ettei sitä kannata aina laskea. Lisäksi näissä naruhökötyksistä on muutakin höytyä, Huru selitti.
- On vai? Jeppe epäili.
- Tehdäänpä testi. Minä otan yhdet tällaiset oikein mummotyylin kalsongit ja niihin kunnon mammarintaliivit, niin eiköhän se siitä illan mittaan selviä meidän Jepellekin, Huru selitti ja teki mitä uhkasi.

Saatuaan tarvittavat ostokset jostain taikomaansa ostoskoriin, Huru viittoili Ylikääpiä seuraamaan häntä. Huru käveli kirjaostolle ja otti sieltä yhden Helsinki-aiheisen postikortin.

- Äiteelle lähetän kortin, tulee nimittäin käytyä kotipuolessa aika harvoin, Huru ilmoitti.
- Missäs kaukana äitisi asuu? Nanna uteli.
- Postissa, Huru vastasi.
- Postissa? Nanna hämmästeli ihmeellistä vastausta.
- Niin, äiti on töissä tuossa lähipostissa ja asuu sen takahuoneessa, Huru hörähti.
- Ja lähetät sille kortin? Jeppe kummasteli.
- Niin, sellaisia me pulskat mammanpojat olemme, Huru myönsi ja yritti näyttää jotenkin mammanpojalta, siinä tosin onnistumatta.
- Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata. Totta kai äitiä pitää muistaa, asui hän sitten missä tahansa, Nanna sanoi.
- Aivan, ja mikä tärkeintä, minun ei tarvitse maksaa postimaksua, Huru hörähti onnellisen näköisenä.

Tämän jälkeen matka jatkui pesuaineiden luokse ja Huru latoi koriin pyykinpesuainetta ja saippuaa oikein reilusti. Lisäksi hän otti paketin kertakäyttöpartakoneita ja iski samalla silmää Nannalle. Nanna tajusi heti mistä oli kysymys ja punastui jälleen kerran korvia myöten. Jeppe ei huomannut yhtään mitään, sillä hänen mielessä oli vain se uusi tietokonepeli. Seuraavaksi matka jatkui kohti musiikkiosastoa ja Jepen pulssi alkoi kiihtyä vallan vimmatusti. Huru käveli suoraan tietokonepelien luokse ja otti käteensä seitsemän kuolemanlähettilästä pelin.

- Jotenkin minusta tuntuu, että tässä pelissä on liikaa paljasta pintaa, Huru hörähti ojentaessaan pelin Jepelle.
- Ei ollenkaan, Jeppe sanoi ja tarttui peliin intoa puhkuen.

Jeppe syynäsi peliä tarkkaan ja se todella oli hänen eniten himoitsema uusi taistelupeli. Peli kertoi seitsemästä kuvankauniista palkkamurhaajasta, jotka raivasivat tien maailman valtiaiksi käyttäen kaikkia mahdollisia konsteja, mitä nainen voi käyttää.

- En jaksa enää millään kävellä tuonne ruokakauppaan, joten järjestin teille muutaman kassillisen ruokaa autoonne, Huru ilmoitti ja lähti kohti kassaa.
- Öh, kiitos, Nanna kiitteli vaivautuneena.
- Voinko maksaa nämä naruhökötyksetkin tänne? Huru tiedusteli kassalta.
- Totta kai voitte, kassatyttö sanoi hymyillen.
- Hieno homma, Huru naurahti ja iski silmää kassatytölle.
- Millä maksetaan? Kassatyttö kysyi.
- Jaa, viimeksi taisin laittaa kaiken auringonlaskuun, niin laitetaan nyt tällä kertaan kuunnousuun, Huru ilmoitti aivan pokkana.
- Siis kuunnousuun, asia selvä, kassatyttö sanoi ja naputteli kassakonetta hetken aikaa.
- Siellä on vielä limiittiä aika paljon, ihmiset kun yleensä laittaa kaiken auringonlaskuun.
- Tässä kuitti, olkaa hyvä, kassatyttö sanoi ja antoi Hurulle kuitin ostoksista.
- Olkaa hyvä, Huru puolestaan sanoi Ylikääville ja ojensi heille muovikassiin laitetut ostokset.
- Kiitos, Nanna sanoi.
- Hitto, kiitti kovasti, Jeppe huokaisi ja tempaisi pelin käteensä.
- Taidankin lähteä tästä kirjoittelemaan tätä äiteen korttia, hän on sitä jo odotellut, Huru ilmoitti ja laittoi Nannan käteen pienen paperilapun. Tämän jälkeen Huru lähti kohti kaupan ulko-ovea.
- Hei hei ja kiitos näistä, Nanna huuteli Hurun perään.
- Joo, kiitti kovasti, Jeppe jatkoi.

Nanna avasi moneen kertaan taitellun lapun ja tavasi siihen tutuilla harakanvarpailla kirjoitetun tekstin.

LASKU
Kirjaesittelijän palkkio 100 euroa
Ruokatarjoilu 800 euroa
Jousikvartetin puuttuminen -300 euroa
Pierujutut ruokapöydässä -100 euroa
Naruhökötykset ja muut alusvaatteet 300 euroa
Peli 50 euroa
Muut ostokset 30 euroa
Ruokakassit 200 euroa
Alennus -1080 euroa
LOPPUSUMMA 0,0 euroa

- Ei voi olla totta, saatiin nolla euron lasku, Nanna nauroi.
- Hyvät alennukset, Jeppe totesi onnellisena.

Huru katosi ovesta ja Ylikäävät jäivät seisomaan kaksistaan ostosten kanssa. Kumpikin oli jotenkin kuin puulla päähän lyöty taas kerran. Jotenkin tuo Hurun ilmestyminen tänne kauppaan oli ollut niin erikoista ja yllättävää. Kuin yhteisestä sopimuksesta Nanna ja Jeppe kävelivät takaisin sen äskeisen sovituskopin luokse ja kurkistivat siihen sisälle. Koppi oli tosiaankin tavallinen pieni koppi yhdellä jakkaralla ja peilillä varustettuna.

- Eiköhän mennä kotiin? Nanna ehdotti miehelleen.
- Joo, ei tähän mitään selitystä saa kuitenkaan, Jeppe myöntyi ja lähti seuraamaan vaimoaan.

Ylikäävät menivät parkkipaikalla olevan autonsa luokse ja Jeppe avasi auton takaluukun. Takaluukku oli puolillaan ruokakasseja, kuten Huru oli sanonutkin. Ylikäävän pariskunta istui autoon ja he lähtivät ajamaan kotia kohti. Kotona he kantoivat yhdessä ruokakassit ja muut ostokset sisälle asuntoonsa. Nannan jäädessä laittelemaan ruokatarvikkeita jääkaappiin ja pakastimeen, Jeppe alkoi asentaa uutta tietokonepeliä. Tässä pelissä oli bonuksena pienen pienissä stringeissä taistelevat naiset.

- Kultaseni, nämä Hurun ostamat alusvaatteet ovat aivan ihania, Nanna huuteli miehelleen vessasta.
- Olet ihana joo joo, Jeppe murahteli käynnistäessään uutta peliään ensimmäistä kertaa.
- Nämä rintsikatkin ovat juuri oikeaa kokoa. Mistähän se saattoi tietää? Nanna huuteli katsellessaan itseään peilistä.
- Joo, ihana olet kultaseni, Jeppe huusi takaisin.
- Ne mammapöksyt ovat vaan aivan järkyttävät, Nanna sanoi.
- Joo joo, sanoinhan minä jo, että olet ihana niissä mammapöksyissä, Jeppe vastasi mielenkiinto täysin pelin aloituksessa.
- Olisipa minullakin noin huomaavainen mies? Nanna huokaili peilin edessä.
- Mitä halvattua? Jeppe kivahti katsoessaan pelin taisteluseitsikkoa.
- Kultaseni, satutitkos itsesi? Nanna huusi ja kiirehti miehensä vierelle pelkissä stringeissä ja rintsikoissa.
- Tämä tämä peli, Jeppe nikotteli.
- Niin rakkaani, Nanna uteli.
- Tässä on jotain vikaa, Jeppe sanoi ja osoitteli pelihahmoja.
- No? Nanna penäsi.
- Tuolla yhdellä taistelijalla on päällään jotkut kammottavat mummokalsarit ja todella mauttomat rintaliivit, Jeppe murisi.
- Voi kun se Huru on ihana, Nanna huokaili sivellessään rintsikoita.
- On joo, Jeppe marisi katsellessaan tietokoneen näyttöä.
- Hei kultaseni, älä nyt tuollaisesta masennu, voinhan minä olla sinun ikioma taistelijasi tänä yönä, Nanna
sanoi ja iski silmää miehelleen.

Samalla hetkellä tietokoneen näyttö pimeni hetkeksi. Muutaman sekunnin pimennyksen jälkeen siihen tuli ilmoitus päivityksen lataamisesta ja maininta sen kestävän seuraavaan aamuun asti. Jeppe katsoi hetken aikaa ihmeissään näyttöä ja alkoi tavata pelin ohjekirjaa. Siinä ei mainittu mitään tarvittavista päivityksistä. Jeppe yritti keskeyttää päivityksen, mutta kone ei suostunut sitä tekemään. Viimein Jeppe päätti tehdä radikaalin tempun ja painoi virtakytkimestä. Näyttö meni taas hetkeksi pimeäksi, kunnes näyttöön tuli uusi teksti, joka kehotti odottamaan kiltisti aamuun asti, ettei tarvitse alkaa katkoa sormia.

- Ohhhoh, Jeppe hämmästeli näytössä olevaa tekstiä.
- Kultasen, minä tiedän niille sormille aivan muuta käyttöä, Nanna hihitteli ja lähti kohti makuuhuonetta.
- Huru pentele! Jeppe kirosi, mutta lähti kuitenkin vaimonsa perään.



© Rauno Vääräniemi